9/11/14

Isälle <3

3 72 TimoR_rippi1974.jpg

Tämä päivä on omistettu isille, joten haluan tänään omistaa muutaman rivin omalle isälleni. Siinä hän on, minun isäni, rippikoulunsa juuri päättäneenä komeana nuorukaisena kauan sitten. Kun katson tätä kuvaa, näen nuoressa isässä veljeni ja itseni – meidät on helppo tunnistaa isämme lapsiksi, niin vahva on yhdennäköisyys.

Sivistynyt, kunnianhimoinen, kekseliäs, ahkera ja luotettava. Sellainen mies on minun isäni. Olen aina ihaillut isässäni sitä, miten kiinnostunut hän on maailmasta ympärillään ja miten mieletön yleissivistys ja muisti hänellä on. Vaikka nuoruudessani kiusoittelimme isää usein hänen nippelitietoihin asti ulottuvasta tietämyksestään monelta alalta, todellisuudessa ihailen isäni tiedonjanoa ja halua oppia. Ihmettelen toisinaan, miten joku voikin muistaa niin paljon niin monesta eri asiasta. Isä on aina ollut sellainen luotettava ja turvallinen hahmo, jolta voi kysyä neuvoa mihin tahansa elämän pulmaan. Toinen asia, josta olen erityisesti isääni ihaillut, on hänen mielikuvituksensa ja luovuutensa. Satukirjoja ei lapsena tarvittu, kun isä keksi mahtavia tarinoita itse ja piirsi parhaimmillaan kertomuksilleen vielä kuvituksetkin. 

Olen perheeni ainoa tytär ja minulla on lapsuudesta hauskoja muistoja, kuinka isä jaksoi loputtomiin leikkiä kanssani tyttöjen hömpötyksiä. Ihan pienestä tytöstä asti muistan olleeni hurjan kiinnostunut kaikista naisellisista asioista, meikeistä, vaatteista ja kauneudesta. Äidiltäni en ole näitä kiinnostuksiani perinyt, sillä hän on aina ollut tyyliltään enemmän sellainen poikatyttö eikä ole oikeastaan koskaan edes meikannut. Koska äidillä ei ollut meikkejä, joita tutkiskella, isä tilasi nelivuotiaalle tyttärelleen Yves Rocherilta minikokoisia näytehuulipunia leikkeihin. :D Muistan myös kerran, kun isä laittoi kaikki lukemattomat hiuspinnini yhtä aikaa tukkaani – pikku-Jenni ei ollut koskaan tuntenut oloaan yhtä upeaksi kuin silloin! Mitäpä ei isä pienen tyttärensä puolesta tekisi.

Olen aina ollut isän tyttö monessakin mielessä. Herkkä mutta vahva, lempeä mutta räiskyvä. Tulinen temperamentti, malttamaton ja helposti innostuva luonne, vahvat tunteet – monet voimakkaimmista luonteenpiireistäni olen perinyt isältäni. Muutettuani pois kotoa äiti totesikin, että siellä on ollut sen jälkeen niin kovin hiljaista, kun isällä ei ole ketään, kenen kanssa nahistella. :) Minun ja isäni voimakas temperamentti onkin ollut perheessämme yleinen vitsailun aihe. Pikkuveljeni on leikkisästi sanonut joskus, että isän ”räyhä-geenit” ovat jakautuneet meille lapsille niin, että minä olen saanut niistä 70%, veljeni 25% ja nuorimmaiselle veljelle on jäänyt vain 5%. Hassu tokaisu kuvastaa aika hyvin persooniamme.

Samankaltainen luonteenlaatu on tehnyt elämästä isän kanssa sekä helppoa että hankalaa. Keskustellessa tunteet kuumenevat ja äänenvoimakkuudet kohoavat nollasta sataan hetkessä, mutta toisaalta olemme molemmat nopeita leppymään sekä hyviä pyytämään ja antamaan anteeksi. Erimielisyyksiä selvitellään roihahtaen, mutta kiistat ovat yleensä nopeasti selvitetty – muutaman minuutin päästä molemmat ovat jo unohtaneet koko kinan ja ollaan taas ylimpiä ystävyksiä. Onneksi särmät ovat vanhemmiten hioutuneet puolin ja toisin enkä rehellisyyden nimissä edes muista, milloin olisimme viimeksi riidelleet. Ja hyvä niin.

Isä on aina kannustanut minua tekemisissäni ja tavoitteissani. Olen kiitollinen siitä, että meille lapsille on aina muistettu kertoa, miten ylpeitä vanhemmat saavutuksistamme ovat. Se on tuonut tunteen, että valitsemamme polut hyväksytään, vaikka ne eivät välttämättä aina ole olleet juuri sellaisia, joita vanhemmat itse olisivat meille ajatelleet.

En tänään pääse isäni luo antamaan isänpäivähalausta, mutta annan sen ensi kerralla, kun kohtaamme. Ehkä sen kuuluikin mennä näin, koska nyt sain hyvän syyn kirjoittaa ja sanoa nämä asiat, joita sitten kasvokkain ei vain tule koskaan sanottua. Mahtavaa isänpäivää sekä omalle että muillekin isille. :)

Translation: That’s my dad in the picture. It was taken a loooong time ago when he was 15 years old. I guess you can quite easily tell just by the appearance that I’m his daughter. :) Today he deserves an extra hug. Happy Father’s Day, dad!

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä

3 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Minä vain

    Kyllä teissä onkin paljon samaa näköä, samanlainen hymy ainakin! :)

    Olen myös enemmän ollut isin tyttö, vaikka tietysti äitikin on läheinen. Myös minun isälläni on uskomaton yleissivistys ja tietämys; hän muistaa vieläkin ulkoa kaikki Suomen rannikkokaupungit!

    Luulen, että koska minulla ja isälläni on vain kuusi päivää eroa synttäreissämme (vuosissa tietysti enemmän :D), olemme niin samanhenkisiä. Siksi tulemme toimeen keskenämme. :)

  • Jenniii

    Olen huomannut nyt vasta vanhempana, että kyllä minussa on myös paljon samaa kuin äidissäni. Etenkin äidin lapsuus- ja nuoruuskuvissa on nähtävissä hyvin samanlaisia ilmeitä. :)

    Minusta tuntuu, että harvalla enää nykyään internetin aikakaudella edes on sellaista yleissivistystä kuin ennen muinoin. Kun kaikki tieto on parin klikkauksen päässä, ei tarvitse ulkoa opetella Tavallaan se on kyllä vähän sääli. Harmittaa, etten itsekään muista juuri mitään enää ulkoa. Ehkä se on osa tätä informaatioähkyssä ja jatkuvassa tietotulvassa elämistä. Jos minulla joskus on lapsia, niin meikäläinen joutuu kyllä katsomaan kaikki vastaukset googlesta. :D

  • miltsinen

    Olisi hauska, jos ottaisit isääsi enemmänkin näihin postauksiin! Esimerkiksi pukujen ja meikkien esittelyyn! Tai edes kävisit esittelemässä isän vaatekaapin!

Related posts