Polkkatukka uuteen uskoon ja naama kans!
19 101
Syyssateiden vallattua säätilan on blogissa leijuttu vaaleanpunaisissa tunnelmissa. Eilen keikistelin asupostauksessa vaaleanpunaiseen trenssiin pukeutuneena, aamulla virittäydyttiin uuteen viikkoon ajatuksella, joka oli kauniisti aseteltu hattaraiselle taustalle ja Cat Powerkin hengailee kuvassaan hempeän värisellä kukkaniityllä. Kun nyt kerran on päästy hyvään alkuun tässä vaaleanpunaisessa vallankumouksessa, ajattelin jatkaa vielä (ainakin) yhden postauksen verran samoilla linjoilla. Hyökkään nimittäin harmaata sadepäivää vastaan edellisten vaahtokarkin väristen postausten lisäksi tukkahölinöillä ja vaaleanpunaisella huulipunalla – hah, siitäs saat sääkurjimus!
Kuvasimme aika tarkalleen kuukausi sitten Veikko Kähkösen kanssa pari vaaleanpunasävyistä (kuinkas muuten, hohhoo) potrettia meikäläisestä ja ihastuin tuolloin aivan palavasti Marina Laveniuksen minulle tekemään meikkiin ja kampaukseen. Meikki keräsi blogissa hiukan ristiriitaisen vastaanoton – osa ei tykännyt siitä lainkaan ja osan mielestä se taas oli aivan nappiosuma kyseisiin kuviin. Itse tykkäsin lookista ja on hauskaa päästä kuvauksissa kokeilemaan sellaisiakin tyylejä, joita ei itse tulisi toteuttaneeksi.

Kuvissa näkyvä meikki tosiaankin on vahva kuvausmeikki, joka on tehty studio-olosuhteiden ehdoilla – kuvausvalot syövät ehostuksesta osansa, joten näissä kuvissa hyödynnetty luonnonvalo saa kokonaisuuden näyttämään vähän rajulta. Meikäläisen luonnollisuutta suosivaan arkityyliin tällainen meikki ei tietenkään sopisikaan, mutta sain kuitenkin kuvausmeikistä hyviä ideoita inspiraatioksi arkimeikkiini. Ja itse asiassa niitä on tullut hyödynnettyä viimeisen kuukauden aikana paljonkin. Tässä koottuna pari kuvausmeikin innoittamaa meikkiajatusta:
- Kuvausmeikissä puuteria ei käytetä oikeastaan juuri lainkaan. Kauniin kuultava ja kiiltävä iho näyttää hyvältä valokuvissa – ja totta puhuen se näyttää aika hyvältä ihan luonnossakin. Ihan näin kiiltävänä hipiä ei ehkä luonnossa toimisi enkä pärjäisi täysin ilman puuteria tällä hetkellä hiukan oikuttelevan (lue: e-pillereiden lopetuksen jälkeen villisti rasvoittuvan) ihoni kanssa, mutta yritän muistaa käyttää puuteria vähän vähemmän ja antaa ihon kuultaa ihan luonnostaan. Ja itse asiassa juuri niinä päivinä, kun naama on kiillellyt eniten, olen saanut livenä kehuja ihostani. Kai se on siis uskottava, että pieni kiilto on hyvästä!
- Arvaisitteko, että näissä kuvissa ei ole mitään muuta silmämeikkiä kuin luomiväri? Ei siis edes ripsiväriä! Olen aina ollut maailman huonoin käyttämään luomiväriä ja silmämeikkini koostuu yleensä vain ripsiväristä tai joskus harvemmin ripsarista ja rajauksista. Marinan tekemä yksinkertainen ruskeasävyinen silmämeikki on innostanut minut kokeilemaan ruskeaa luomiväriä arkikäytössä ja kappas vain, olenkin tykästynyt siihen kovasti. Kivaa ja helppoa mutta sopivan hillittyä vaihtelua arkityyliin.
- Olen aina vannonut poskipunan nimiin ja teen niin edelleen. Marina totesi meikkiä tehdessään, että tuntuu siltä kuin naamani söisi poskipunaa. :D Hän vain lisäsi ja lisäsi sitä koko ajan, mutta silti ei tuntunut, että sitä olisi ollenkaan liikaa. Moni arastelee poskipunaa ihan turhaan – se antaa kasvoille juuri sellaista raikasta hehkua, jota syksyn kalpeat kasvot kaipaavat. Aloita kokeilut varoen ja luonnonläheisillä sävyillä, mutta jotkut naamataulut ovat kuin minulla: poskipunaa voi huoletta sutia poskipäille reilustikin!

Meikkijuttujen lisäksi on pakko jakaa myös pari tukka-ajatusta, sillä Marina on saanut minut näkemään tämän lyhyemmän polkkamallin aivan uusin silmin. Ajattelin ehkä jossain vaiheessa, että lyhyempää tukkaa on vaikeampi muunnella kuin pitkää ja polkkamittaisiin hiuksiin ei ole niin helppoa kehitellä erilaisia kampauksia. Voi pojat, kuinka väärässä olinkaan!
Minä suorastaan rakastan tätä kampausta, jonka Marina loihti minulle kuvauksiin. En ole koskaan ajatellut, että minulle sopisivat lyhyet hiukset, mutta tämän kampauksen myötä aloin miettiä, että voisinpa joskus uskaltaa kokeilla ihan lyhyttäkin tukkaa. Kampauksen innostamana syntyi ajatus lyhyestä hiusmallistakin: sivuilta lyhyiksi ja päälle tuollaista pidempää haitulaa. No ihan noin rajuun muutokseen en vielä olisi valmis eikä onneksi tarvitsekaan, sillä kampausten avulla kaikenlaiset muuttumisleikit ovat mahdollisia.

Vielä en osaisi itse tällaista hiustyyliä toteuttaa, mutta idea ja inspiraatio jäi vahvasti takaraivoon muhimaan. Marinan käsissä kampaus syntyi kovin helposti: vähän vain rakennetta tukkaan muotoilutuotteilla ja tupeeraamalla, jakaus sivulle, toiselta puolelta hiukset sykerölle niskaan ja pinneillä kiinni. Ja tadaa, siinä se oli! Pitänee ryhtyä harjoittelemaan. Okei, näissä kuvissa tukka on ehkä vähän kärsinyt kotimatkalla kaulahuivin alla möyhiintyessään, mutta saanette silti ideaa tyylistä. Toinenkin Marinan minulle tekemä kampaus herätti innostusta ja harjoitteluhaluja.
Mitäs tykkäätte tästä hiuslookista? Löytyisikö räväkämmälle lyhyelle hiusmallille kannattajia? ;) Viihdyn nykyisessä polkkamitassani kyllä niin hyvin, että ei huolta, en ole tukkaa nyt pätkimässä mihinkään, mutta enpä olisi kuukausi sitten osannut arvata edes leikitteleväni tällaisella ajatuksella. Never say never, totean jälleen!
Translation: Make up artist Marina Lavenius has given me a lot of make up and hair ideas since we first met. This look made me forget about over powdering and look at brown eye shadow in a whole new light. Also, she managed to put a thought about short haircut in my head. Okay, let’s calm down. I’m not gonna do anything that radical to my beloved bob (right now), but I definitely want to learn how to do my hair like this on my own!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: Hiukset, Inspiraatioita, kauneus, Meikki, Muu muoti
Categorised in: Kauneus, Muoti