28/10/14

Hessu Hopo ja harjoituskeskusteluita

31 42 IMG_0936.JPG

Luin juuri Henriikan mainiosta spontaanista laulun luikautuksesta kahvilassa ja päädyin pohtimaan omia kummallisia tapojani ja sattumuksiani. Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä höperömmältä varmaan vaikutan: höpöttelen itsekseni, hyräilen kadunkulmissa huomaamattani ja juttelen spontaanisti julkisissa kulkuvälineissä tuntemattomille. Nolostua osaan enää harvoin – tosin saattaisin kyllä minäkin jälkikäteen ujostella tahatonta lauluun intoutumista keskellä kahvilaa, jos sen huomaisi joku uppo-outo vieruskaveri. Onneksi sellaista ei meikäläiselle ole vielä tiettävästi sattunut, mutta voisin hyvin kuvitella, että vielä jonakin kauniina päivänä niin mahdollisesti tapahtuu.

Huomaan silti juttelevani itsekseni kotona kaikenlaista. Päivittelen ja puuskahtelen ääneen arkipäiväisiä sattumuksia itsekseni ja saatan hyräillä kadulla kävellessäni, jos lähettyvillä ei näy ihmisiä. Joskus tosin on kyllä onnistunut joku hiippailemaan takana niin hiljaa, että vasta tyypin viilettäessä ohitseni tajuan, että hyminälläni on ollut kuulijoita. Yksi kummallisista tavoistani on ”harjoitella” ja kuvitella erilaisia keskusteluita etukäteen päässäni ääneen replikoiden. :D Joskus keskustelut ovat täysin tyhjästä keksittyjä, joskus taas valmistaudun vaikkapa johonkin vakavaan tai vaikeaan tilanteeseen mumisemalla itsekseni mahdollisia vuorosanoja, joita voisin keskustelussa käyttää. Muistan tehneeni tätä jo lapsena esimerkiksi koulumatkoja kävellessäni. Harvemmin kai noista ”harjoituksista” varsinaisesti mitään hyötyä on tosielämän tilanteissa – enemmänkin kyse on itseni viihdyttämisestä.

IMG_0787.JPG

Äitini on niitä ihmisiä, jotka tykkäävät hyräillä ääneen kaikenlaista puuhatessaan – joko tahattomasti tai vain välittämättä ympäristöstä. Muistan, että äidilläni oli tapana hyräillä joskus itsekseen myös ruokakaupassa käydessämme. Tai ehkä hän tekee sitä vieläkin, mutta en vain tiedän, kun ei tule enää asioitua äidin kanssa ruokaostoksilla. Joka tapauksessa, ollessani murrosiässä ei mielestäni ollut mitään nolompaa kuin ruokakaupassa hyräilevä äiti. Pauhasin teiniangsteissani äidille asiasta aika monta kertaa, kuinka hän NOLAA minut kaikkien edessä sillä typerällä hyräilyllään. Voi minua, hömelöä teiniä. Nyt kun asiaa ajattelen, niin sehän on suorastaan älyttömän herttaista, jos joku perheenäiti hyräilee itsekseen ruokakaupassa. :D

Tunnustuksia kehiin siis muutkin höperöt! Kuka höpöttelee itsekseen? Kuka laulaa vahingossa (tai tahallaan) ääneen julkisilla paikoilla? Tai mitä muita hassuja tapoja teillä on? Harrastaako kukaan muu muuten noita kuvitteellisia keskusteluita yksinään? :D

IMG_0826.JPG

Kuvituksena jutussa on itse asiassa juuri Henriikan kanssa ikuistettuja pöljäilyjä viime kesältä ”otosten välistä”, kun kuvasimme asukuvia. Henriikan mies Janne on sen luokan salamaräpsijä, että kameraan tallentui ties millaisia keskeneräisiä ilmeitä ja asentoja. Jalkani olivat muuten puolessa kuvista ihan solmussa? Terveisin nimim. Hessu Hopo.

PS. Valokuvavinkki! Meikäläisellä on jostain syystä tapana räpsäistä silmät kiinni tai sopivasti puoliumpeen lähes aina, kun valokuvaaja painaa liipaisinta. Aurinkolasit ovat mainio tapa välttyä lazy eye -katseilta valokuvissa – ja tästä syystä minäkin hommaa helpottaakseni suosin usein aurinkolaseja kuvissa. Harmi, että tuli juuri näissä kuvissa oltua aurinkolasit päässä, koska Jannen salamasormi olisi takuuvarmasti ilman laseja saanut noin tuhat väsynyttä ilmettä irti tästä naamasta. Mutta jos siis laiska silmä vaivaa sinuakin valokuvissa, niin aurinkolasit päähän!

PPS. Oi, kesä! Ikävä on jo. <3

IMG_0797.JPG IMG_0928.JPGIMG_0799.JPG

Photos: Janne Simojoki / Aamukahvilla

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä

31 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

  • mä käyn keskusteluja päässäni englanniksi. Ja kummasti sanasto ja ääntämys on hurrrrjan paljon parempaa yksin puhuessa, kun oikean ihmisen kanssa :D

  • iidaac

    Mulla on ihan sama tapa! Joskus käyn keskusteluja myös ruotsiksi ja ranskaksi. :D

  • Lorelai

    Meidän isä myös lauloi kaupassa ja se oli NIIN noloa! Nyt samassa jamassa tietty itse! Ruokaostokset hoituu paljon mukavammin jos samalla vähän viihdyttää itseään. Ja itse aina mietin, että jos jotakin naurattaa minun touhut, niin olenpahan piristänyt tuntemattoman päivää.

  • Muutin kahdeksan kuukautta sitten Skotlantiin. Löysin täältä nopeasti hengenheimolaisia, tyyppejä, jotka hymisevät kaupassa ja joskus laulavat tehdessään töitä, tervehtivät tullessaan lenkillä vastaan ja ovat muutenkin höpöjä suomalaisiin verrattuna – ja siis pelkästään hyvällä tavalla.

    Ahdistun helposti, jos en saa ”toteuttaa itseäni” näillä hassuilla tavoilla. Suomessa kulttuuri on erilainen kuin täällä, sisäänpäinkääntyneempi, ja ihmiset pelkäävät erottuvansa joukosta. Tosin mitä vanhemmaksi olen itse tullut, sitä helpompaa on hyräillä, vaikka tuntemattomat kuulevat ja jutella bussissa kuulumisia, vaikka olisimme tavanneet ensimmäistä kertaa. Siis Suomessakin.

    En haluaisi enää miljoonasta markastakaan olla se teini-ikäinen, epävarma itseni, joka pukeutuu höpsösti ihan vain siksi että voi, mutta ei silti kuitenkaan viihdy niissä vaatteissa. Nyt olen löytänyt oman tyylini ilmaista itseäni, ja hassuttelen vähän väliä tuntematta itseäni erikoiseksi. Kaikkihan me olemme erikoistapauksia.

    Käyn jatkuvasti keskustelua pääni sisällä. Olen aina käynyt. Se on terapeuttista ja joskus jopa mielenkiintoista. Sillä tavalla saa myös elämäänsä jäsennettyä mielekkäällä tavalla. Ja aina on ”kaveri”, jonka kanssa jutella järkevästi – ja olla samaa mieltä :)

  • Hanna Maria

    Joo, mäkin käyn läpi mielessäni kaikenlaisia keskusteluja :D Yleensä ne on tilanteita, joiden toivoisin tapahtuvan. Vähän niinkuin sellaista toive-ajattelua. Joskus onkin käynyt hetken päästä juuri niin, kuin olen päässäni käynyt läpi, ja se tuntui tosi oudolta, ihan kuin olisi ennustanut!

  • Linda Laakso

    Laulan tai hyräilen kävellessäni ja esimerkiksi kaupassa, enkä lopeta sitä vaikka joku tulee vastaan! :) Poikaystäväni tekee samaa, niin ollaan varmaan erikoinen näky jos tullaan kaupungilla vastaan. Silloin lauletaan samaa laulua! Hymyilen tuntemattomille vastaantulijoille, eritoten jos he katsovat arvostelevasti tai vaikuttavat erityisen mukavilta.  Siis usein.

  • Sssuvi

    Ihanaa! Oon oikeasti luullut, että olen tulossa hulluksi omine höpinöineni. Puhun myös itsekseni, tosin lähinnä just suunnittelen tilanteita valmiiksi (tänään kävin läpi mahdolliset vuorosanani kuukauden päästä koittavaan pankkineuvontatilanteeseen) tai teen koulutehtävää. Varsinkin sisarusteni seurassa saatan harrastan myös sellaista ölisemistä, jossa ei ole omasta mielestänikään mitään järkeä. Puhun siis ihan suomea, mutta saatan repäistä jonkun lauseen omasta ajatustenvirrasta, joka saattaa olla menossa jo 20. sivupolulla varsinaisesta keskustelunaiheesta.

    Perheeni seurassa olen muutenkin vapaampi: saatan yhtäkkiä kävellä typerällä tavalla tai tehdä omituisia poseerauksia, mitkä kyllä jää täysin pois kaikkien muiden seurassa.

    Yksinään saatan myös leperrellä eläinkuville tai videoille, mutta myös komeiden (ja itseäni paljon vanhempien) miesten kuville – tässä tosin en liene ainut :-D

  • Anna Blue Eyes

    Minäkin käyn noita kuvitteellisia (toive- tai ns. ennakkovalmentavia-) keskusteluja joskus pääni sisällä. Joskus nolottaa, jos tajuaa ilmehtineensä mukana tai huomaa naurahtaneensa ääneen kuviteellisessa itseluodussa keskustelussa esiin tulleelle jutulle…

  • Yukiko_

    Samanlainen höpöttelijä täällä. Lisäksi lähes joka päivä ihan vaan kävellessäni ajattelen jotain hauskoja tilanteita (joita on sattunut) ja käyn keskustelua päässäni, mutta sitten huomaan ilmeilleeni ja elehtineeni ihan oikeasti. Ja tätä sattuu jo töissä, kun kävelen hiemankin pidempää käytävää… Kuinkahan moni on mahdannut huomata kun pyörittelen päätäni tai silmiäni, sormella viuhtomisesta puhumattakaan *^_^*

  • NeitiGroove

    Hep, täällä näin yksi sopivasti latvasta laho lisää! ;-D

    Nuorempana olin myös vanhempien kommelluksista herkästi nolostuva; nykyään taidan heittää vain bensaa liekkeihin: isäni lauleskellessa jotain biisiä kaupan käytävällä lähden siihen helposti mukaan naureskellen :-D

    Ennen häpesin autossa laulamista (jos joku näkee..) – nykyään joka ajomatkalla on jamit! Saatan joskus tehdä pari muuvia lenkkipolullakin ja koiran kanssa juttelu jonkun puskan juurella on ihan normisettiä.

    Tykkään hymyillä vastaantuleville ihmisille, ja etenkin kaupan hevi-osastolla jutun juurta löytyy helposti.. noh, vaikkapa juureksista ;-) tai vaikka hedelmävaa’an oudosta käytöksestä. Nopesti huomaa, ketkä ihmiset ovat itsekin höpsöjä höpöttelijöitä.

    Kaikki tällainen hassuttelu korostuu kun on itse iloinen, on aikaa tai sopivasti väsyneessä tilassa. Silloin kun kauppareissukin tuntuu raskaalta rastilta, ei hyräilyt juustohyllyllä taida tulla kauhean luonnostaan.

  • Pautio

    Minä useinkin mietin etukäteen noita repliikkejä mitä voisin käyttää keskusteluissa. Mutta ennenkaikkea harrastan jälkikäteen keskustelujen pohdiskelua ja harmittelen, muten kaikki nasevat kommentit tulevat mieleen vasta jälkikäteen :D

  • Ellaaa

    Mistä tuo ihana valkoinen toppi on ostettu?

  • Memme

    Ihana huomata, että meitä itsekseen höpisijöitä ja hyvän mielikuvituksen omaavia on muitakin. Joskus nolostuttaa, kun ei ole varma onko sanonut vahingossa jotain ääneen vai ajatteliko vain..

  • Tutta

    Kyllä suu loksahti auki, kun luin jonkun käyvän samaan tapaan mielikuvituskeskusteluja omassa päässään :D Mää käyn niitä useimmiten englanniksi, mutta joskus harvoin myös muilla kielillä. Joskus niillä ei ole päätä eikä häntää, vaan vaikutan käyvän jotain hyvin dramaattista elokuvallista keskustelua parin ihmisen välillä. Joskus taas valmistaudun erilaisiin tilanteisiin ja käyn niitä keskusteluja päässäni läpi. Sitten huomaan, että kävin keskustelun englanniksi, kun oikeasti kävisin sen suomeksi ja pitää aloittaa alusta :P

    Mulla on englannin opettajan koulutus ja oon ollu rakastunu englannin kieleen jo pienestä pitäen. Mun erikoistaitona on erilaisilla aksenteilla puhuminen ja veikkaan, et osittain nää päänsisäiset keskustelut on sitäkin harjoittanut. Mulla ääntämys on kyl kaikissa kielissä jostain syystä hyvää, mut sanastoa en muista ruotsin, ranskan tai italian suhteen niin hyvin. Kummasti mulla näitä keskusteluja käydessä sanastoa löytyy pitempiinkin keskusteluihin, mut ehkä se johtuu siitä, et käyn keskustelua oman sanastoni ehdoilla.

  • Tutta

    Hehe, yleensä _päiviä_ jälkikäteen mulla! Ihailen usein sanavalmiita ihmisiä, mutta osa niistä on sanonu toivovansa, et ne miettis vielä mitä sanoo, ettei loukkais muita. Jotain positiivista ehkä siinäkin, ettei aina oo naseva :)

  • Hetu

    Pidän itseäni melko huonona laulajana, mutta mikäs onkaan sen hauskempaa kuin pitää konsertti itselleen kun on yksin kotona! :D Itselle (ja myös koiralle) puhuminen on myös tuttu juttu, tosin välillä sitä tapahtuu myös ihan ihmisten ilmoilla.. Ja kuvitteellisia keskusteluja käydään myös täällä, välillä hyvää viihdettä ja välillä jonkin tulevan tilanteen suunnittelua. Jotenkin helpotti lukea tämä postaus ja kommentteja, kun olen aina luullut ettei kellään muulla ole tällaisia tapoja :)

  • maijis85

    Mä oon tähän asti luullu olevani ainut joka puhuu itsekseen, käy etukäteen keskusteluja ja miettii jo käytyjä keskusteluja jälkikäteen ja huomaa mitä kaikkea siihen olisi voinut sanoa :) Hyräilen ja laulan myös, tosin vain kotona ollessani joten sitä ei ole muut päässy todistamaan kuin lapseni (ainakaan tietääkseni)

  • Lotttaaa

    Mä harjoittelen aina keskusteluja itsekseni ääneen! Jos pitää soittaa jonnekin, harjoittelen omat puheenvuoroni ääneen tai jos on tapahtunut jotain jännää, jota palan halusta päästä kertomaan kavereille, harjoittelen etukäteen mitä aion kertoa. Suihkussa on myös ihan parasta jutella itsekseen tai kun tekee erilaisia kotihommia tai puuhailee jotain pientä. Lisäksi havahdun välillä siihen, että laulan biisien mukana vaikka kävellessäni johonkin tai jonkun kappaleen soidessa päässäni. Mukavaa, että meitä on muitakin, jotka tekevät niin..:)

  • HeliJ

    Keskusteluja pään sisällä käydään joka päivä :). Harrastan myös siivouslaulantaa: imuroidessa luurit korville, Spotify rallattamaan ja saa laulaa! Tämä siis silloin, kun muu perhe ei ole paikalla ;) Lisäksi laulan autossa. Kovaa. Ja vaatekaupoissa. Mutta hiljaa.

  • Annaulpu

    Eih! Juuri ennen kuin luin tämän postauksen satuin vierailemaan Ruoholahden Tigerissa. Siellähän musiikki soi yleensä aika kovalla, tällä kertaa kappale oli Mott the hooplen young dudes. Aloin itse hyräillä hiljaa mukana, mutta huomioni kiinnitti vanhempi nainen joka lauloi mukana melko kovaan ääneen (todella kauniisti nuotilleen). Hymy nousi korviin enkä voinut olla kuin hieman kateellinen naisen uskalluksesta. Tosin tätä menoa taidan olla ihan samanlainen tuossa iässä :)

  • Minä vain

    Mulla on myös ollut ihan pikkutytöstä asti höpöttää itsekseni. En enää uskalla tehdä julkisesti, mutta kotona kyllä sitäkin enemmän. :D

  • Täällä myös yksi itsekseenhöpöttelijä! Monet keskustelut olen käynyt hiljaa päässäni englanniksi sekä tietenkin kovaan ääneen suomeksi. Juurikin vain lähinnä itseäni viihdyttääkseni! Välillä myös käyn näitä keskusteluita kadulla :D tosin erittäin hiljaa mumisten.

    Olen myös huomannut että lähiaikoina lähes aina laulan kovaan ääneen kun tiskaan :)

  • Katih

    Minä puhun ja laulan aika paljon itsekseni. Varsinkin kävellessäni jonnekin pidän ikään kuin seuraa itselleni selittämällä jotain juttua niin kuin puhuisin toiselle ihmiselle. Joskus yritän hillitä itseäni ja käydä sitä keskustelua vain pääni sisällä, mutta jollain tapaa ääneen puhuminen on mukavampaa. Usein myös lauleskelen ulkonakin, esim. töihin kävellessä jokin biisi saattaa ruveta soimaan niin vaativasti sisäisessä jukeboksissani, että on pakko laulaa edes vähän. Yhtenä tällaisena aamuna olin iloinen siitä, että lehtipuhallinten ääni peitti mölinäni alleen. :D

    Käyn myös noita harjoituskeskusteluita, kun edessä on tärkeä puhelinkeskustelu tms. Olen kova jännittämään, ja keskustelun kulun pohtiminen etukäteen antaa hiukan helpotusta hermoille.

  • en

    Haha, allekirjoitan nuo sinun touhusi täysin! Itsekin höpöttelen usein itsekseni ja yhtenä kategoriana on myös tuo keskustelujen harjoittelu – myöskin sekä todellisten tilanteiden että aivan keksittyjen. Pari kertaa olen huomannut, että olen meinannnut alkaa puhua ajatuksia ääneen myös ihmisten ympärillä, kuten bussissa. Poikaystäväni nauraa myös tälle piirteelleni usein ja hän tuleekin joskus raottamaan kylpyhuoneen ovea ollessani suihkussa ja kysyy puhunko hänelle vai itselleni :D Ja hyräily! Siihen samaistun myöskin ja tämän piirteen ovat saaneet huomata myös esim. luokkakaverini. Mutta minusta tällaiset pienet, huvittavat tavat ovat lähinnä melko sympaattisia – tai niin uskottelen itselleni, haha!

  • en

    Ja tähän piti vielä kertoa yksi aiheeseen liittyvä sattumus: kerran bussimatkalla muuan mies takapenkistä päätti yhtääkkiä lurauttaa ilmoille jonkun suomalaisen iskelmälaulun :) En tosin tiedä, tuliko laulu kovin tahattomasti, koska mies jatkoi sen laulamista aikalailla loppuun asti – kappale ei ollut minulle tuttu, joten en osaa sanoa tarkkaan, mutta laulua kesti kuitenkin melko pitkään. Tämä oli melko hauska piristys työmatkalle ja se toi hymyn aika monen kanssamatkaajan kasvoille.

  • Sini_H

    Hahaa täällä hihittelen itsekseni. Näen niin itseni tuossa tekstissä. Olen joskus miettinyt, että pitäisi hankkia kotieläin vain siksi ettei tämä yksinään höpöttely ja erinäisten keskustelujen käyminen itseni kanssa kuulostaisi niin hullulta. Töissä hymisen ja hyräilen lähes taukoamatta ja joskus tuntuu että joku on laittanut radion päähäni kun biisit vaihtuu vauhdissa ennen kuin edellinen on edes alkanut. 

    Liikenne valoissa pitää välillä vilkuilla ympärille, ettei kukaan katso kun autossa itsekseni laulan tai höpötän omiani. Ihanaa huomata, että meitä on muitakin ;)

  • hah sama täällä, ne keskustelut on yleensä tosi dramaattisia ja yliampuvia :D ei hitto, oikein kunnon saippuaoopperaa :D

  • sonsaa

    Juu todellakin, keskusteluja kehittelen päässäni jatkuvasti. Joskus vain kuvitteellisia tilanteita, haaveilua, mutta myös etukäteen valmistautumista johonkin aitoon tilanteeseen tai jälkikäteen harmittelua voi kun olisin sanonut näin tai näin nasevasti. Tai joskus tulee hieman myöhässä olo, olisiko pitänyt jäädä auttamaan jotakuta eksyneen näköistä tms. ja käyn näitä keskusteluja sitten päässäni. :D

    Auton ratissa laulaminen on aivan vakio, mutta hämmentävämpi on tapani ”soittaa” suosikkikappaleitani pääni sisällä ja saatan jammailla biisin tahtiin, hyräillä ja joskus jopa ottaa hieman tanssimuuveja. Metrossa, bussissa, kuntosalilla, kaupungilla… Mahtaa aiheuttaa hyviä nauruja muille!

  • Pennitön uneksija

    Juu täällä harjotetaan vaikka mitä hölmöyksiä ihan huomaamattaan. Ihan nolottamiseen asti

    Itsekseen käydyt keskustelut niin pään sisällä kun vahingossa ääneenkin on ihan tuttua kauraa. Välillä hävettää kun joku vastaantulija saa minut kiinni teosta. Hyräilyä tulee tehtyä etenkin väsyneenä tai stressaantuneena.

    Toinen nolo hömppäily mitä harrastan on se, että reissatessa ulkomailla nyt esimerkkinä Kiinassa alan IHAN VAHINGOSSA, ajatuksissani puhumaan siansaksa-Kiinaa ääneen. Siis sellaista omaa imitaatiotani mandariinikiinasta.  Se vasta nolottaakin.

    Toinen tavallaan symppattinen mutta oikeasti raivostuttava tapa mitä teen huomaamatta, on mun innostusreaktio. Jos olen superinnoissani tai minulla on joku jännä idea menen omaan ”innostustilaan” sekunniksi tai pariksi, jossa blokkaan kaiken ulkomaailmassa tapahtuvan, pistän naaman ihan rusinaksi ja puristan kädet yhteen. Enpä tiedä tämä mistä tulee ja eroon siitä ei haluamallakaan pääse :D

    Onneksi tutut jo tietää, että näissä ”innostuskohtauksissa” ei ole mistään vakavammasta kyse :D

     

     

  • kata_eric

    Siis mitä ihmettä, onko siinä jotain outoa että käy keskusteluja omassa päässään? Siis … Tietenkin ihmiset tekee niin? :D tulipa hassu olo näistä kommenteista. Ääneen ei varmaan ihan kaikki höpötä itsekseen, minä kuulun tähänkin joukkoon. Mutta että pään sisälläkin keskusteluiden ajattelu olis jotenkin omituista? Sehän on ihan itsestäänselvää jos on ihminen. :D 

  • spring_95

    Teen noita kaikkia! Joskus yritän pidätellä itseäni, mutta jos vähänkin vaivun ajatuksiini niin heti pääsee suusta hyräily. Tiedä sitten onko se niin vakavaa :D

Related posts