Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Pimenevät aamut
19 36
Olen aamuihminen. Tykkään herätä aikaisin aamulla ja aloittaa päivän puuhailut heti herättyäni. Vaikka teen töitä kotoa käsin ja saan yrittäjänä valita itse työaikani, ponkaisen yleensä peiton alta yleensä kuuden ja seitsemän välillä. Keväällä ja kesällä heräsin joskus vieläkin aikaisemmin. Aamuvirkun päivärytmi sopii minulle hyvin, sillä iltaisin ei meikäläisellä yleensä enää ajatus oikein juokse. Toista se oli opiskeluaikoina, jolloin kaikki pakolliset kirjoitustyöt vasta aloitettiin niihin aikoihin, kun nykyään kellahdan petiin.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän unentarpeeni on kasvanut. Havahduin viime talvena siihen, että iltakukkuminen ja aikaiset aamut eivät vain enää sopineet yhteen. En kerta kaikkiaan päässyt aamulla ylös, jos illalla oli tullut valvottua. Kadehdin ihmisiä, jotka pärjäävät vähillä yöunilla – heille jää niin paljon enemmän aikaa käyttöön vuorokaudessa! Minusta taas tuntuu, etten yksinkertaisesti pärjää enää nykyään 6-7 tunnin yöunilla, vaan 8 tuntia on aivan minimi, jonka jälkeen herään edes jotenkuten virkeänä uuteen päivään.
Aamu-painotteinen vuorokausirytmi on saanut aikaan sen, että myös illalla väsymys tuppaa iskemään melko aikaisin. Olen kuin ihmeen kaupalla saanut nitistettyä sisäisen yökukkujani ja onnistunut kouluttamaan itseni kiltiksi nukkumaanmenijäksi. Osittain muutos on tapahtunut kuin itsestään sinnikkään aikaisten aamuherätysten ansiosta, sillä pitkän päivän jälkeen silmät lupsuvat illalla kiinni vähän varkain.
Myönnän, että löydän itseni vällyjen välistä arki-iltaisin usein jo iltayhdeksältä. En välttämättä silloin vielä ole nukahtamassa, mutta rauhoitan itseni peiton alle ja luen ehkä kirjaa, katselen jotain tv-sarjaa tai muuta sellaista. Olen kuitenkin tehnyt itselleni säännön, että työasioissa tietokonetta ei saa enää sängyssä avata – muuten aivot jäävät hyrräämään aktiivitilaan eikä uni meinaa tulla.
Kesällä tällaista aikaisia aamuja suosivaa vuorokausirytmiä on vaivatonta pitää yllä. Aurinko nousee varhain ja valoisaan aamuun herääminen on helppoa. Syksyn ja pimeyden tullen ei tällaisessa rytmissä pysyttely olekaan enää aivan yhtä helppoa. Herätyskellon soidessa näyttää siltä kuin olisi vahingossa säätänyt kellon herättämään keskellä yötä ja jopa aamuvirkkuun elämään tottuneen tekisi mieli vain kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Ja ei tämä tästä talvea kohden ainakaan tule helpottumaan.
Nyt kysynkin teiltä viisailta neuvoja ja vinkkejä, miten näitä aamuherätyksiä voisi helpottaa. Jos siis sinulla on hihassasi mahtavia kikkakolmosia pimeyden keskellä heräämisen helpottamiseksi, otan niitä kiitollisena vastaan! Nukkumaanmenoa ei oikein enää nykyisestä voi aikaistaa eikä tässä taidakaan olla kyse varsinaisesta unenpuutteesta, vaan enemmänkin siitä, että kehon normaalirytmi tuntuu menevän tästä pimeydestä jotenkin sekaisin. En haluaisi viettää koko talvea horroksessa puoliunisena, joten jeesatkaahan siskoa hädässä!
Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: Ajattelin tänään, höpötyksiä, hyvinvointi, Mieli & hyvä elämä, Oma elämä
Categorised in: Elämä
Kauniita kenkiä Suomesta - Terhi Pölkki AW14
19 36
