10 kommenttia

• 

  Laura T.

  - 9.9.2014 05:58

  Olipa pysäyttävä ja kaunis otsikko, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

  Pohdin itsekin asiaa aikaisemmin keväällä. Sitä, kuinka helposti tilkitsemme hiljaisuuden. Laitamme radion soimaan ja Netflixin pyörimään. Emmekä osaakaan enää olla.

  Olenkin tullut siihen tulokseen, että kansalaisvelvollisuuksiin tulee lisätä pakollinen metsäretki kerran kuussa. Metsä kun ei tuomitse, on vaan ja humisee. Toivottaa kaikki tervetulleeksi sellaisina kuin sinne sattuu saapumaan.

  http://www.lily.fi/blogit/missa-olet-laura/rauhoittumisesta-ja-sen-vaikeudesta

   

  Laura

  Vastaa
• 

  minnine

  - 9.9.2014 06:14

  VAU mitä kuvia oot saanu otettua! Ja tuo otsikko iski kyllä muhunkin. Luonnossa rauhottuminen on tosiaan aivan loistavaa terapiaa mihin vuodenaikaan tahansa!

  Vastaa
• 

  Saraseeeni

  - 9.9.2014 06:34

  Minulle luonto on ollut henkireikä läpi elämäni. Olen se maalaistyttö, jolle opiskeluiden perässä muutto kaupunkiin oli valtava shokki. Kerrostaloelämää onkin takana jo vuosia, mutta pian saattaa olla edessä se hetki, kun jätän kaupungin keskustan taakseni ja muutan rivitaloon, jossa on oma piha! Saan upottaa varpaat ruohoon kesäaamuina heti, kun vain astun ovesta ulos. Haravoida syksyn lehdet, istuttaa sipulit, joista keväällä tulee kukkia. Tehdä talvella lumiukko.

  Tiedän, että tarvitsen luontoa. Päässäni alkaa tasapaino hajota, jos en pääse sinne tarpeeksi usein. Onneksi asun melko pienessä kaupungissa, joten luonto on lähellä jopa keskustassa. Viikonloppuna kävin sienestämässä aivan korvessa, kunnon pöpelikkö metsässä, jota ei ollut ihan juuri harvennettu. Jotenkin se, että joutui vain keskittymään jokaiseen askeleeseen, ettei vedä nenälleen, tekee tässä maailmassa joskus ihan hyvää :)

  Ps. Aivan ihania kuvia!

  Vastaa
• 

  sisa

  - 9.9.2014 07:01

  Tässä on kyllä jotain niin perin suomalaista. Tuli mieleen F.E. Sillanpää ja sitä miten hänen sanottiin kuvaavaan ihmistä luonnon kautta eikä luontoa ihmisen kautta.

  Vastaa
• 

  Lilanna

  - 9.9.2014 08:14

  Upeita kuvia! Mun silmä nauttii. Tulee rauhallinen olo jo katsoessa. Jostain syystä varsinkin kolmas kuva sykähdytti minua, vaikka kaikissa on sitä jotain.

  Kuvapainotteiset postaukset kaupunkielämästäkin kelpaisivat kyllä minulle. Tykkään toisaalta lukea pitkiä postauksia, (ainakin jos niissä on minua kiinnostavaa sisältöä, kuten vaikka viime päivien muotipostauksissasi), mutta välillä on ihana pysähtyä selaamaan kuvia.

  Vastaa
• 

  kiireessä

  - 9.9.2014 08:30

  tutkimuksen mukaan jo 20 minuutin luonnossa tai metsässä oleilu lieventää stressitiloja huomattavasti. eikun metsään siis!

  Vastaa
• 

  Kaijju

  - 9.9.2014 14:37

  Tosi kauniita kuvia!
  Luonnon rauhan takia ei tarvitse asua edes maalla, vaikka siellä se toki on helpompi löytää. Asun alle 10 kilometrin päässä Helsingin keskustasta ja kävelymatkan päästä löytyy ranta, luontopolku, metsää, suota, ja sesongista riippuen sieniä, mustikoita, vadelmia… Useimmat täällä asuvat eivät vain ikinä käy niissä paikoissa tai edes tiedä niiden olemassaoloa.

  Vastaa
• 

  Sap

  - 9.9.2014 19:53

  Minulta poksahtaisi jotain päässä, jos en pääsisi joka toinen päivä metsään. Olen asunut kaupungissa jo kymmenen vuotta, mutta sisäinen maalaistyttö metsän reunasta ei koskaan toivottavasti häviä mihinkään. Suomi on kuitenkin 80-prosenttisesti noiden vihreiden keuhkojemme peitossa, joten sääliksi käy jos siitä ei muisteta nauttia. :) Ahdistus ja stressi häviää metsässä ihan aina, se ei petä koskaan!

  Vastaa
• 

  Hosuli

  - 11.9.2014 08:37

  Voi niinpä, niinpä. Kuvat muuten tukevat mahtavasti tekstiä tässä postauksessa. Näyttää täydellisen rauhoittavalta.

  Vastaa
• 

  kao kao

  - 11.9.2014 18:46

  Ihanat ihanat ihanat kuvat! Kiitos kun jaoit ne :)

  Vastaa