9/09/14

Ihan rauhassa

10 50 P9063935.JPG

Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa vanhempieni luona kylässä. Ohjelmassa oli ihan vain rauhaisaa oleilua sekä sieniretki. Kävimme lauantai-iltana auringonlaskun aikaan iltakävelyllä ja jotenkin siellä hiljaisella luontopolulla tallaillessa sitä havahtui olevansa aika vieraantunut luonnosta. Helsingin keskustassa asuvana tulee ihan älyttömän harvoin käveltyä metsässä tai kunnolla luonnonhelmassa – siellä minne liikenteen melu ei kantaudu ja missä teitä ei peitä asfaltti. Maaseudulla ja metsässä eniten hätkähdytti se, miten hiljaiselta siellä tuntuikaan. Kaikki maailman kiireet ja murheet tuntuivat katoavan ja mielen valtasi rauha.

P9063951.JPG

Miten se aina kaupunkilaislapselta unohtuukin tässä arjen hektisessä rytmissä, miten hyvä olo metsässä ja hiljaisuudessa tulee. Ehkä otan nyt syksyiseksi terapiakseni sen, että kun stressi meinaa yltyä, painelen ensi töikseni pusikkoon rauhoittumaan. Kuuntelemaan hiljaisuutta, ihmettelemään luonnon kauneimpia luomuksia. Tarpeellisia muistutuksia elämän perusasioista, tällaiset iltakävelyt.

P9063938.JPGP9063937.JPG P9063954.JPGP9063941.JPG P9063945.JPGP9063943.JPG P9063952.JPG P9063960.JPGP9063948.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , , , , ,

Categorised in: Elämä, Matkat

10 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Laura T.

    Olipa pysäyttävä ja kaunis otsikko, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

    Pohdin itsekin asiaa aikaisemmin keväällä. Sitä, kuinka helposti tilkitsemme hiljaisuuden. Laitamme radion soimaan ja Netflixin pyörimään. Emmekä osaakaan enää olla.

    Olenkin tullut siihen tulokseen, että kansalaisvelvollisuuksiin tulee lisätä pakollinen metsäretki kerran kuussa. Metsä kun ei tuomitse, on vaan ja humisee. Toivottaa kaikki tervetulleeksi sellaisina kuin sinne sattuu saapumaan.

    http://www.lily.fi/blogit/missa-olet-laura/rauhoittumisesta-ja-sen-vaikeudesta

     

    Laura

  • minnine

    VAU mitä kuvia oot saanu otettua! Ja tuo otsikko iski kyllä muhunkin. Luonnossa rauhottuminen on tosiaan aivan loistavaa terapiaa mihin vuodenaikaan tahansa!

  • Saraseeeni

    Minulle luonto on ollut henkireikä läpi elämäni. Olen se maalaistyttö, jolle opiskeluiden perässä muutto kaupunkiin oli valtava shokki. Kerrostaloelämää onkin takana jo vuosia, mutta pian saattaa olla edessä se hetki, kun jätän kaupungin keskustan taakseni ja muutan rivitaloon, jossa on oma piha! Saan upottaa varpaat ruohoon kesäaamuina heti, kun vain astun ovesta ulos. Haravoida syksyn lehdet, istuttaa sipulit, joista keväällä tulee kukkia. Tehdä talvella lumiukko.

    Tiedän, että tarvitsen luontoa. Päässäni alkaa tasapaino hajota, jos en pääse sinne tarpeeksi usein. Onneksi asun melko pienessä kaupungissa, joten luonto on lähellä jopa keskustassa. Viikonloppuna kävin sienestämässä aivan korvessa, kunnon pöpelikkö metsässä, jota ei ollut ihan juuri harvennettu. Jotenkin se, että joutui vain keskittymään jokaiseen askeleeseen, ettei vedä nenälleen, tekee tässä maailmassa joskus ihan hyvää :)

    Ps. Aivan ihania kuvia!

  • sisa

    Tässä on kyllä jotain niin perin suomalaista. Tuli mieleen F.E. Sillanpää ja sitä miten hänen sanottiin kuvaavaan ihmistä luonnon kautta eikä luontoa ihmisen kautta.

  • Lilanna

    Upeita kuvia! Mun silmä nauttii. Tulee rauhallinen olo jo katsoessa. Jostain syystä varsinkin kolmas kuva sykähdytti minua, vaikka kaikissa on sitä jotain.

    Kuvapainotteiset postaukset kaupunkielämästäkin kelpaisivat kyllä minulle. Tykkään toisaalta lukea pitkiä postauksia, (ainakin jos niissä on minua kiinnostavaa sisältöä, kuten vaikka viime päivien muotipostauksissasi), mutta välillä on ihana pysähtyä selaamaan kuvia.

  • kiireessä

    tutkimuksen mukaan jo 20 minuutin luonnossa tai metsässä oleilu lieventää stressitiloja huomattavasti. eikun metsään siis!

  • Kaijju

    Tosi kauniita kuvia!
    Luonnon rauhan takia ei tarvitse asua edes maalla, vaikka siellä se toki on helpompi löytää. Asun alle 10 kilometrin päässä Helsingin keskustasta ja kävelymatkan päästä löytyy ranta, luontopolku, metsää, suota, ja sesongista riippuen sieniä, mustikoita, vadelmia… Useimmat täällä asuvat eivät vain ikinä käy niissä paikoissa tai edes tiedä niiden olemassaoloa.

  • Sap

    Minulta poksahtaisi jotain päässä, jos en pääsisi joka toinen päivä metsään. Olen asunut kaupungissa jo kymmenen vuotta, mutta sisäinen maalaistyttö metsän reunasta ei koskaan toivottavasti häviä mihinkään. Suomi on kuitenkin 80-prosenttisesti noiden vihreiden keuhkojemme peitossa, joten sääliksi käy jos siitä ei muisteta nauttia. :) Ahdistus ja stressi häviää metsässä ihan aina, se ei petä koskaan!

  • Hosuli

    Voi niinpä, niinpä. Kuvat muuten tukevat mahtavasti tekstiä tässä postauksessa. Näyttää täydellisen rauhoittavalta.

  • kao kao

    Ihanat ihanat ihanat kuvat! Kiitos kun jaoit ne :)

Related posts