8/09/14

Minne muodista katosi kritiikki ja luovuus?

17 50 nyfw-ss15-mara-hoffman.jpg

Millaista on ”hyvä” muoti? Tai miksi muodissa ei ole enää keksitty mitään uutta sitten 1900-luvun? Trendit ovat viime aikoina pohdituttaneet ja avasin aiheesta viime viikon lopulla tänne blogin puolelle keskusteluakin. Suurkiitos kaikille todella mielenkiintoiseen keskusteluun osallistuneille. Lukijoiden kommentit pistivät muutaman pyörän pään sisällä pyörimään vain entistäkin vauhdikkaammin, joten jatkan yhä tästä trendi-teemasta.

Keskustelussa nousi esille monenlaisia näkökulmia ja erityisen kiinnostavaa pohdintaa syntyi siitä, miten muodin kiertokulku on vuosikymmenten saatossa muuttunut. Trendien kierto on nykyään paljon entistä nopeampaa, mikä osaltaan on varmasti markkinakoneistojen aikaansaannosta: kun trendien muutokset ovat nopeita, uusia ideoita ja tuotteita saadaan myytyä kuluttajille entistä enemmän. Toisaalta muodin nopea kiertokulku heijastelee myös muilla tavoin tämän hetken maailmaa, elämänrytmiä ja ”kaikki mulle heti nyt” -henkeä. Markkinavoimien kultakaudella muodissa on tavallaan lähestytty jatkuvasti populaarikulttuurin nykytunnelmia: kertamuotia, kertakäyttöbiisejä, nopeaa viihdettä ja sitäkin nopeampaa tyydytystä. Elämyksiä, ideoita ja tuotteita, jotka eivät vaadi sen suurempaa pureskelua tai tarjoa juuri älyllistä haastetta.

nyfw-ss15-bcbg.jpg

BCBG Max Azria SS15

On oikeastaan aika mielenkiintoista, että 2000-luvun puolella muodissa ei ole tarjottu enää juuri uusia innovaatioita ja todellista luovuutta, vaan trendit ovat viimeisten 15 vuoden aikana olleet hyvin pitkälti vain 1900-luvun eri tyylisuuntien kierrätystä uudelleen ja uudelleen. Eikö muodin saralla todellakaan enää keksitä mitään uutta? Viime vuosisata olikin ollut muodin osalta aivan poikkeuksellisen luovaa aikaa, mikä johtui varmasti paljolti siitä, että koko nykyisenlainen muotimaailma sai oikeastaan alkunsa vasta 1800-luvun lopulla. Tyylitietotoimiston Laura valotti kommenteissa muodin historiaa ja kertoi, että 1800-1900-lukujen taitteessa alkoi muodin saralla suunnittelijakeskeinen aikakausi, jonka myötä siirryttiin pikkuhiljaa myös sesonkiajatteluun. Muotimaailman suuri murros ja sotavuosien pula-aika sekä sotien jälkeinen uusi kukoistus loivat erinomaiset lähtökohdat luovalle ajattelulle.

nyfw-ss15-nanette-lepore.jpg

Nanette Lepore SS15

Monet menneisyyden muoti-ilmiöt ovat nimenomaan heijastumia maailman muutoksesta. Esimerkiksi Coco Chanel puolestaan vapautti naiset epäkäytännöllisistä helmoista, korseteista ja röyhelöistä rennompaan, sporttisempaan ja yksinkertaisempaan tyyliin. Myöhemmin Diorin ylellisen runsas ja naisellinen New Look syntyi vastareaktiona sotavuosien pula-aikaan. Yves Saint Laurent vei muotia 60-luvulla aivan päinvastaiseen suuntaan leikittelemällä rohkeasti sukupuolirooleilla ja pukemalla mallinsa miesten puvusta inspiraationsa saaneeseen smokkiin. Se saattaa helposti unohtua, että naisille nykyisenlainen vapaus pukeutumisessa (kuten monessa muussakin asiassa) on vielä melko tuore asia ihan täällä länsimaisessakin kulttuurissa.

nyfw-ss15-vivienne-tam.jpg

Vivienne Tam SS15

Kuten Laura keskustelussa totesikin, muoti on vahvasti sidoksissa aikaan ja ympäröivään yhteiskuntaan. Ehkä tämä populaarikulttuurissa ja muodissa valloillaan oleva hektinen rytmi ja ajattelu on osa tämän hetken ajankuvaa. Elämme kiireisessä ajassa, jossa uuden luomiselle ei ole aikaa. Suuri osa muustakin populaarikulttuurista kierrättää tällä hetkellä jo nähtyjä ja koettuja juttuja, joten miksi muoti olisi siinä suhteessa eri linjoilla. Näin ei varmasti eikä toivottavasti tule olemaan aina, vaan ajan pyörän pyörähtäessä taas yhden pyörähdyksen eteenpäin, muodin ja muunkin populaarikulttuurin saralla päästään näkemään jotakin aivan uutta. Pieniä viitteitä tulevasta on mielestäni havaittavissa jo nyt, kun maailmassa pikkuhiljaa heräillään siihen, että nykyisenlainen kuluttamisen kulttuuri ei ole maapallon kannalta kestävä kehityssuunta.

nyfw-ss15-dkny.jpg

DKNY SS15

Palava rakkaus, pikkusydän -blogin Tiia nosti myös keskustelussa esiin mielenkiintoisen näkökulman: kaikki trendit eivät automaattisesti ole ”hyvää” muotia. Keskustelussa nousikin esille monta kiinnostavaa kysymystä: Miksi joku trendi nousee pinnalle, mitä uutta se tarjoaa muodista kiinnostuneelle, miksi se on nyt tässä ajassa olennainen? Tiia kertoi tuntevansa usein ärtymystä siitä, että muotilehdet tyytyvät kritiikittömästi nostamaan esille kunkin kauden pintatrendejä analysoimatta lainkaan niiden taustoja tai miettimättä, onko koko trendissä mitään järkeä.  Mihin on alati vaihtuvien trendien maailmassa kadonnut asiantunteva muotikritiikki?

nyfw-ss15-parkchoonmoo.jpg

Parkchoonmoo SS15

Tiian ajatus ”hyvästä” muodista sai minut miettimään, kenellä on valta määritellä, mikä on ”hyvää” muotia? Viime kädessä tyyli on aina makuasia ja vaikka asiantuntevalle muotikritiikille olisikin tilausta, on sosiaalisen median ja muodin popularisoitumisen myötä tapahtunut muutos tuonut mukanaan myös hyvää. Pidän itse tästä kehityssuunnasta, ettei ole olemassa jotakin ylhäältä sääntöjä sanelevaa auktoriteettia, jolla on valta määrätä, mikä kulloinkin on muotia – tai ”hyvää” muotia. Sosiaalisen median vaikutus näkyy jo konkreettisesti siinä, millaista kieltä esimerkiksi muotilehdissä käytetään: jos ennen kerrottiin asiantuntijoina, mikä kulloinkin on trendikästä ja mikä passé, nyt enemmänkin esitellään erilaisia vaihtoehtoja kunkin kauden trendikattauksesta, josta lukija sitten valitsee mieleisensä. Kuten Tiia keskustelussa totesi, kritiikittömyys tarjoaa mahdollisuuden tykätä siitä, mistä itse aidosti haluaa. 

nyfw-ss15-monique-lhuillier.jpg

Monique Lhuillier SS14

Vaikka vapaus ja vaihtoehtojen runsaus on kuluttajan näkökulmasta myönteinen asia, kritiikin puute köyhdyttää muotimaailmaa luovassa mielessä sekä vie sitä jatkuvasti kaupallisempaan suuntaan. Markkinavoimilla on muodin saralla nykyään liikaa valtaa: suuria mainostajia ei uskalleta kritisoida ja kriitikkoja saatetaan jopa sulkea ulos näytöksistä. Tiia kertoi keskustelussa olevansa pettynyt siihen, että nykymaailmassa harva uskaltaa enää kritisoida ja harvalla muotitoimittajalla on kriittistä ja aitoa näkemystä muodin historiasta tai muodin suhteesta politiikkaan, talouteen ja taiteeseen. Aiemminhan muotia on kritisoitu samaan tapaan kuin elokuvia, taidetta ja kirjojakin. Myös tässä näkyy mielestäni piirteitä muodin askeleista korkeakulttuurin parista lähemmäs populaarikulttuuria – haute couture -luomuksista halpaketjujen kertakäyttömuotiin. Muotikritiikillä on myös ollut tärkeä rooli suunnittelijoiden haastajana. Junnaako muodin ja trendien kehitys samoilla urilla osittain siksi, ettei ole enää muotikriitikoita, jotka haastaisivat suunnittelijat keksimään ja luomaan jotakin aivan uutta?

nyfw-ss15-tome.jpg

Tome SS15

Saan itse paljon ideoita ja inspiraatiota irti nykymuodistakin, mutta myönnettävä on, että olen aika ajoin hämmästellyt, miten monta kertaa tiettyjen vuosikymmenten tyyli voi tulla uudelleen muotiin. Toinen ihmetystä aiheuttanut asia on ollut se, kuinka monen suunnittelijan mallistoissa näkyy samaan aikaan samankaltaisia viitteitä menneeseen tai tiettyihin alakulttuureihin. Miksi muotiviikot tulvivat yhtäkkiä kertaheitolla kellohelmoja, spagettiolkaimia tai sporttivaikutteita? Nimimerkki Laur heitti keskustelussa ilmoille mielenkiintoisen kysymyksen: kuinka paljon suunnittelijat tai muotitalojen tuotantopäälliköt mahtavat nykyään käyttää erilaisia trendejä ennustavia palveluita ja raportteja? Nykymuodin trendejä seuraillessa käy mielessä, ettei ehkä ole täysin sattumaa, että samat vaikutteet näkyvät niin monen merkin näytöslavoilla.

Uskon itse, että vähitellen aletaan muodin alalla olla jälleen murroskohdassa ja muutoksen kynnyksellä. Eettiset ja ekologiset kysymykset ravistelevat nykymuodin tuotantopolitiikkaa ja yleisö alkaa pikkuhiljaa kyllästyä samojen trendien kierrättämiseen uudelleen ja uudelleen. Ehkä nämä asiat ovat ensiaskeleita muotimaailman seuraavaan vaiheeseen, jossa toivon mukaan saadaan nähdä myös suunnittelullisesti jotakin aivan uutta, luovaa ja virkistävää.

Postauksen kuvissa ensimmäisiä makupaloja New Yorkin muotiviikolta, jossa esitellään parhaillaan Spring-Summer 2015 -mallistoja. 

nyfw-ss15-zimmermann.jpg

Zimmermann SS15

Photos: Mercedes-Benz Fashion Week New York SS15, first photo from Mara Hoffman SS15 show

Tags: , , , , ,

Categorised in: Elämä, Muoti

17 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • tiia_

    Jee, ihanaa, että aiheen ruodinta jatkuu! :) 

    Mä olen nyt New Yorkin muotiviikkoja seuratessani yrittänyt katsoa näytöskuvia vähän vähemmän kriittisesti ja avoimemmin silmin, ja olenkin löytänyt jo paljon mielenkiintoista, uudenlaista muotia varsinkin itselleni hieman tuntemattomampien suunnittelijoiden mallistoista. Jäin pohtimaan, ovatkohan ne herjaamani mielikuvituksettomat, viime vuosikymmenten trendien kierrättäjät pääsääntöisesti niitä suurempia, tunnetumpia muotitaloja. Ne maksavat muotilehtiin suurimmat, monien aukeamien pituiset mainokset… ja sitä kautta kenties pääsevät vaikuttamaan niihin trendeihin, joita muotilehdet sitten esittelevät. Eli uutta, mielenkiintoista muotia kaiketi on, mutta se ei vain näy muodin kaupallisessa valtavirrassa, koska iso bisnes tulee muualta. Voi toki olla, että tämä on vain salaliittoteoriaa. :)

    Muotikriitikoilta kaipailen tosiaankin rehellistä, ruotivampaa otetta. Ajatus muodista pelkästään visuaalisena, diskurssittomana aihiona on varmaankin halpavaateketjujen märkä uni. Silloin voi myydä fiilispohjaisia, kopioituja aistielämyksiä, eikä mitään tarvitse selittää. Style.com:in tuoreimpia arvosteluja lukiessani sieltä pisti silmääni kyllä jonkin verran kritiikkiä ainakin muutamaa suunnittelijaa kohtaan. Mutta täytyypä pitää silmät auki, saavatko kritiikkiä ketkään muut kuin suhteellisen pienen linjan suunnittelijat. Onhan niitäkin (Marc Jacobs, Raf Simons, Karl Lagerfeld) jotka saavat vuodesta toiseen osakseen pelkkää ylistystä, vaikka mallistot olisivat ihan kuraa, tai ideat kopioitu joltain muulta…  

  • Laura T.

    Kiitos tekstistäsi Jenni.

    Muoti on käsitteenä varsin kryptinen. Suurimmaksi ristiriidaksi oman pääni sisällä on muodostunut tämä: mikäli todella haluaisimme korostaa ekologisuutta ja vihreitä arvoja, minkä takia samojen muoti-ilmiöiden toistuvuus ärsyttää? Sillä jos kaapistani löytyy poolopaitoja vuodelta 2005, eikö sen pitäisi olla (ainakin uusimpien muotilehtien mukaan) riemuvoitto?

    Totuus kuitenkin on, että sama trendi palaa vasta turvallisen ajan päästä. Silloin, kun edelliset poolopaidat, leveälahkeiset housut ja 90-luvun läskipohjakengät ovat varmasti jo laitettu kiertoon, ja vaatekaapista löytyy taas sopiva lovi niille asioille, joista jo luopui, koska ne eivät enää näyttäneet hyviltä.

    Muotikritiikkiä on vaikeaa löytää suosituilta foorumeilta. Harvemmin olen lukenut, kuinka showroomilta ei löytynyt mitään himoittavaa, tai kuinka yhteistyöstä saatu neulesekoite nyppyyntyi heti kolmannella käyttökerralla.

    Odotan sitä päivää, kun suuri muotitalo esittelee saman malliston kahtena vuonna peräkkäin. Että hei, tää oli meistä niin tykki mallisto, että kattokaa ny uudemman kerran! Saan varmaan odotella tovin.

    Vähemmän tavaraa, enemmän kärsivällisyyttä. Kaikille. Siihen tulokseen olen tullut mietinnöissäni.

     

    Laura

  • Marika__

    Joskus trendeistä on mukava poimia piristystä omaan pukeutumiseen, ei siinä mitään. Monet trendit ovat aika viattomia ja aiheuttavat lähinnä sitä ihastusta tai lievää ärtymystä kun näkyy joka puolella samoja malleja ja värejä ja pikkuhippukoristeita.

    Mutta joskus muoti nostaa trendeiksi asioita, joihin latautuu vähän enemmänkin erilaisia arvoja, ajatuksia ja pohdintoja eikä vain hassuja, hölmöjä tai nostalgisia muistoja, ja silloin se on yksilötasolla mietittävä, että mitä muille ihmisille asuillaan ja käyttöönsä ottamillaan trendi-ilmiöillä viestii ja ovatko ne tietyt trendit sen mahdollisen negatiivisen reaktion arvoisia.

    Jonkin kulttuurin tekeminen trendiksi ja varsinkin sellaisen kulttuurin, johon on kohdistunut paljon riistoa ja jopa kyseisen kulttuurin hävittämistä, ei esimerkiksi ole ihan yksiselitteisen harmitonta touhua. Vaikkapa pohdittaessa jo jonkin aikaa pinnalla ollutta Amerikan alkuperäiskansojen kulttuuria hyväksikäyttävää trendiä, niin onko tällaisen trendin syntyminen hyväksyttävää ja viatonta inspiraation ottamista vai onko se vain jatketta kyseisen kulttuurin hyväksikäytölle?

    Tietääkö sitä tarpeeksi esim. erilaisista kulttuureista ja niihin liittyvästä symboliikasta, että osaisi poimia varmuudella kulloinkin vallitsevasta trendistä pelkästään viattomia asioita pukeutumiseensa. Joskus asioista voi helposti ottaa selvää, joskus jää epävarma olo ja on tyydyttävä mututuntumaan ja joskus yksinkertaisinta on sivuuttaa täysin tämän tyyppiset trendit.

    Vai yleistyykö muotimaailmassa yhä enemmän sellainen ajatus, että nykymaailmassa kaikilla on yhtäläinen oikeus muodostaa oma tyylinsä poimien asioita sieltä täältä eri kulttuureista sen kummemmin asiaa pohtimatta, ja se pitää vaan hyväksyä. Eli massamuodissa vähemmistöjen kulttuureista on tullut kierrätystavaraa siinä missä muistakin trendeistä…

  • tiia_

    Ihana kommentti, tosi hyviä pointteja!

    Itse olen tullut siihen tulokseen, että muoti ei voi olla ekologista, koska se pyörii uuden tuottamisen ja kauppaamisen ehdoilla. Muotilehtien jutut ekologisuudesta ovat pääsääntöisesti mun mielestä ihan pelkkää viherpesua. Mä poden itse hirvittävän ristiriitaisia tunteita siitä, että olen kiinnostunut muodista ja trendeistä, mutta arvoni ovat kuitenkin olevinaan vihreitä. Ostan kyllä vaatteeni käytettynä, mutta inspiroidun pääsääntöisesti uudesta ja kaipaan usein uudenlaisia virikkeitä. Ristiriitaista, todellakin!

  • En tiedä, meneekö tämä nyt hieman aiheen vierestä, mutta ehkäpä ei kuitenkaan.

    Olen miettinyt, miksi muutaman viime sesongin aikana turkisvaatteet ja -asusteet ovat olleet niin iso trendi. Asiaa pähkäiltyäni olen tullut siihen lopputulokseen, että varsinkin suurimmat ja kopioiduimmat muotitalot ovat päätyneet käyttämään turkista merkittävänä osana mallistojaan, koska aitoa turkista on catwalk-mallistoja nopeasti ja halvalla kopioivien halpaketjujen (esimerkiksi Zaran) vaikeampi kopioida – ja vaikka tekoturkista on olemassa, sitä käyttämällä lopputulos ei ole niin ylellinen ja siisti kuin aitoa turkista käyttämällä.

    Samaan kopioimisen estämiseen on mielestäni pyrkinyt niin ikään viime vuosien todella ylelliset – ja monesti todella överiltä näyttävät – supertiuhaan helmi- tai koristekivikoristellut mallistot. Moni näistä mallistoista on pyrkinyt todella ylelliseen ilmeeseen, ja kopioivat bulkkiketjut eivät halvempine feikkimateriaineen siihen kykene, vaan tuloksena on jotain halvan, säälittävän, surullisenkin näköistä, koska materiaalit ovat mitä ovat ja työnjälki vielä niitäkin onnettomampaa. Kone ei yksinkertaisesti pysty kirjomaan vaikkapa helmillä yhtä siististi ja kestävästi kuin käsityönä tehden. Ja käsityö – ja ammattitaito – maksaa.

    Koen tämän aiheen liittyvän keskusteluun, koska turkisten käyttö jos mikä on aina poliittinen valinta. Muoti on kyllä aina välillä muulloinkin kuin vain turkistapauksissa kommentoinut myös yhteiskunnallisia ilmiöitä tai politikkaa – mutta ei ehkä juurikaan viime vuosina. Paitsi jos on, ilmiantakaa siitä tänne kommenttiboksiin te, jotka olette moista havainneet!

  • eren

    90 luku oli luovuuden kulta aika muodin – ja muotikuvauksen suhteen.
    Ei ollut valmiita polkuja joita seuraamalla pääsisi tietyyn pisteeseen.
    piti löytää oma polku.
    Ei ollut muotiblogeja ja muotilehdet olivat auktoriteetti jota uskotiin.
    Italian vogue merkitisi jotain.
    Ei ollut behind the scenes vidooita.
    Muotinäytöksisien tähtiä eivät ollut 16 vuotiaat bloggarit.
    Kaikki tuntui jotenkin mielenkiinoisemmalta ja jäljellä oli mysteeri.

    Interentin ja blogien myötä mentiin kullissien taakse. Mysteeri katosi.
    Tavallisista ihmisistä (bloggarit ) tuli toimittajia ja asiantuntijoita.
    muotikouluista valmistuneet hankkivat kokemusta muotitaloista.
    Nuoret muotivalokuvaajat ihannoivat Steven Meiseliä ja haluavat tehdä samanlaisia kuvia.
    On helppo ottaa menestyksen kaava ja kopoida se.
    Kaikki on laskelmoitua ja mietiään jokaista siirtoa tarkemmin.
    Lopputuloksena on kaikki menevät samalla kaavalla.
    Moni merkki näyttää tällä hetkeltä suurinpiirtein Cos:silta.
    Italian vogue ei merkitse enää niin paljon..
    Nykyään ajatellaan että on kaava menestykseen.

  • Leena H.

    Hyvin sanottu, Laura T. ja tiia_ :) Komppaan.

    Muodin kiertokulku on tosiaan nykyään huolestuttavan nopeaa, mutta näen siinä jotain positiivista ja toiveikasta: se alkaa olla jo niin nopeaa, että siitä voisi päätellä, ettei muotia enää edes ole. Mikään ole enää muotia ja samalla kaikki on muotia. Toisin sanoen, eikö se anna toiveikkaan ajatuksen siitä, että kaikki ne loputtomat kasat vaatteita mitä maailmassa jo on, ovat potentiaalisesti tyylikkäitä? Minkään ei enää tarvitse olla kaatopaikkakamaa vain siksi, että joku on päättänyt sen olevan pois muodista.

    Ne joille tyyli jotain merkitsee (ja kaikillehan ei toki merkitse: itsekin ihastelen tyylikkäitä ihmisiä, mutta pukeudun kuin resupekka, koska en vain osaa enkä jaksa, ja sitä paitsi takerrun vanhoihin röhnövaatteisiini koska olen niihin tottunut :D) voisivat sitten näyttää valitsemallaan tavalla tyylikkäältä, käyttäen niitä resursseja jotka ovat jo olemassa. Samoin voisivat kekseliäät suunnittelijat käyttää samoja resursseja luodakseen jotain uutta. Ja niitä kierrätettäviä resurssejahan oikeasti on PALJON.

    Liian toiveikasta ajattelua, tiedän, koska nopeasta kierrosta riippuvainen muotiteollisuus ei todellakaan suostu itsemurhaan. Mutta jokainen voi toki itse kysyä itseltään, tarvitseeko kukaan muotiteollisuutta näyttääkseen valitsemallaan tavalla tyylikkäältä…? Monesti jo hyvin pienellä ompelutaidollakin saa samalle vaatteelle uuden ilmeen. Eikä tässä ole tietysti mitään uutta. Muotihan on aina muuttunut, ja sen tarkoituksena on ollut esitellä, kuinka paljon rikkailla on varaa panostaa pukeutumiseensa. Mutta joskus oli sellainen aika, että muoti muuttui sen verran hitaasti, etteivät vaatteet muuttuneet auttamattoman vanhanaikaisiksi ennen kuin niiden käyttökelpoiset päivät olivat muutenkin jo lopussa. Eivätkä muutokset olleet niin dramaattisia, etteikö ompelutaidoilla olisi voinut saada vanhasta uusinta uutta.

    Muoti ei voi olla ekologista, mutta vaatetus itsessään voi. Toivon, että joskus vielä opimme näkemään vaatetuksen vaatetuksena eikä ”muotina”. Vaatteet voivat olla kauniita, kekseliäitä, monipuolisia… olematta varsinaisesti muotia. Jos vaate on kaunis ja edelleen käyttökelpoinen, miksi sen tilalle pitäisi ostaa jotain uutta? Tämän takia itse asiassa pidän Pupulandiasta paljon: vaikka Jenni ostaa uutta ja seuraa muotia (ja ymmärrän, ettei muotibloggaaja oikein muuta voisi tehdäkään, jos haluaa blogata työkseen), hänen tyylinsä on kuitenkin sellainen, että siihen istuu vanha yhtä lailla kuin uusikin – vieri vierekkäin – ja näyttää yhtä hyvältä.

  • Piipo79

    Kun muotiteollisuus on business, josta pitää saada voittoja niin kuin mistä tahansa muustakin yritystoiminnasta, niin ei ihme, että halvemmilla tuotantokustannuksilla (=halvemmat kuluttajahinnat) täytyy tuoda tiuhaan tarjolle uutta mallistoa ilman sen tiukempaa suunnittelua. Määrä ennen laatua jotta tulosta syntyy ja sitä kuluttaja näemmä tilaa. Onhan meillä hyviä esimerkkejä tästä, että ns kertakäyttötavara myy ja ennenkaikkea tuottaa kun katsoo kyseisten yhtiöiden taloudellista menestystä, eikä laadulla tai käyttöiällä näytä olevan useinkaan väliä jos halvalla saa. Tämän kuluttajan asenteen huomaa myös siinä että moni ns keskihintainen brändi on myös huonontanut monien vaatteiden laatua (silkin tilalle polyesteria, puuvillan tilalle viskoosia, villakangaspuvun tilalle polyesteriä jne.), oletan juuri siksi, ettei kuluttaja välitä? Laajemmin ajateltuna harvemmin blogeissa tai muotilehdissä (onneksi sentään joskus) ruoditaan vaatteen ulkonäön lisäksi sen monikäyttöisyyttä, laadukasta työnjälkeä, materiaaleja, tuotanto-oloja jne. Muna vai kana, kuluttaja- vai yrityslähtöinen asia?

  • Marsu

    ”Esimerkiksi Diorin ylellisen runsas ja naisellinen New Look syntyi vastareaktiona sotavuosien pula-aikaan. Myöhemmin Coco Chanel puolestaan vapautti naiset epäkäytännöllisistä helmoista, korseteista ja röyhelöistä rennompaan, sporttisempaan ja yksinkertaisempaan tyyliin.”

    Coco Chanelin look oli 1. maailmansodan jälkeen, Dior toisen.

  • Jenniii

    No juuri näin, kiitos korjauksesta! :) Fiksasin kohdan oikein tekstiin.

  • Jenniii

    Kiitos hyvästä pohdiskelusta, joka antoi jälleen paljon uutta kiinnostavaa kulmaa keskusteluun. :) Vaikka näitä postausaiheita kuinka pähkäilee, niin aina jää paljon myös jutun ulkopuolelle – siksipä onkin niin mahtavaa, että täällä kommenttiboksin puolella täydennetään ja syntyy keskustelua!

    Itse tuumin asiaa tässä postauksessa enemmän nimenomaan luovuuden kannalta. Toki voidaan kyseenalaistaa se, että tarvitseeko edes luoda uutta, jos meillä on jo kaikki, mitä tarvitaan? Lähinnä hain tässä jutussa sitä näkökulmaa, että on erikoista, että muodin saralla ei varsinaisesti ole menty kohta pariin vuosikymmeneen ollenkaan eteenpäin, vaikka aiemmin täysin uusien innovaatioiden luominen on ollut myös muodin parissa ihan tavallista. Muoti on alana siitä erikoinen, että ylevimmillään se on uskomatonta luovuuden ja käsityötaidon juhlaa, ja toisessa ääripäässä on se surkealaatuinen massabulkkikama.

    Kuten tekstissä pohdiskelinkin, niin uskon, että muotimaailma on juuri näiden ekologisten ja eettisten kysymysten myötä murroskohdassa ja jonkinlainen muutos on edessä väistämättä. En halua uskoa, että ihmisen luovuus design-puolella loppuisi siihen, mitä 1900-luvulla saatiin aikaan, mutta ehkä suurimmat mullistukset muodissa koskevatkin jotain muuta? Tuotantoketjut, materiaalit ja vaatteiden laatu on tällä hetkellä suurennuslasin alla, joten kenties luovuuden resurssit ja muutos koskettavat näinä aikoina ennemmin niitä seikkoja kuin varsinaisesti uuden muodon innovointia.

    Vanhan kierrätyksessähän ei sinänsä ole yhtään mitään vikaa. Itse pidän lukuisista 1900-luvun tyylisuunnista, eikä henkilökohtaisesti haittaa pätkääkään, että niitä kierrätetään. On todella hyvä pointti, että ekologisesta näkökulmasta kierrätys on pop trendeissäkin. :) Ja itse asiassa tuo heittosi saman malliston esittelystä kahtena vuonna peräkkäin on minusta oikeastikin aika loistava idea. Se jos mikä ravistelisi muotimaailmaa! Siinä nimenomaan olisi uutta ja luovaa ajattelua.

  • Jenniii

    Tämä on tosi kiinnostava ajatus, että nykyään oikeastaan kaikki on muotia. Olen itsekin pohtinut samaa, että tässä trendien nopeassa kierrossa ja runsaudessa voi pukeutua lähes miten tahansa ja olla silti jollain tavalla muodin hermolla. Tai ainakaan niitä vaatteita ei tyylillisistä syistä tarvitse kärrätä kaatopaikalle, sillä voi luottaa siihen, että muutaman vuoden päästä se tietty tyylisuunta, alakulttuuri tai vuosikymmen pompahtaa taas pinnalle.

    Uskon ja toivon vahvasti, että nämä tällä hetkellä pinnalla olevat ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyvät teemat muovaavat myös sitä suuntaa, mihin muoti tulee tästä kehittymään. Olemassa olevien, jo käytettyjen materiaalien hyödyntäminen uuden luomisessa on todellakin sellainen idea, jota soisi näkevän tulevaisuudessa enemmän.

    Ajattelen näin, että catwalk-muodista on ihana ammentaa inspiraatiota, mutta ehkä trendejä voisi vieläkin enemmän toteuttaa nimenomaan jo niiden kaapista löytyvien vaatteiden avulla ostamatta aina uutta. Sinänsä ”muodista” ei ole mielestäni syytä (tai realistisesti mahdollistakaan) luopua, mutta juuri tuo ”kaikki on nykyään muotia” ajatus vie oikeastaan koko ajatusmaailmaa siihen suuntaan, että jokainen voi valita trendeistä mieleisimmät ja tarvetta muuttaa tyyliä trendien mukana ei enää samassa määrin ole. Tai ehkä tuo on se potentiaalinen tulevaisuuden kehityssuunta?

  • tiia_

    Samaa mieltä! Tätä olen aiemmin yrittänyt muotoilla sanoiksi, siinä onnistumatta. :) Luovuuden ja markkinavoimien välinen kamppailu on siinä pisteessä, että trendit jyräävät, muoti kärsii. Ja voisi kysyä (kun tuossa yllä puhuttiin ekologisuudesta ja siitä, ettei ihan uudenlaista muotia ehkä oikeastaan enää tarvita), että mikä on muodin tarkoitus ylipäätään, että tarvitaanko sitä ollenkaan, kun vaatteitahan meillä on liiaksi asti. Voisi kysyä, mikä on muodin merkitys: onko se pelkkää ihmisen pukemista, vai onko sillä jokin syvällisempi tehtävä (vrt kuvataide, musiikki, kirjallisuus, jotka tietysti ovat myös viime vuosikymmeninä kaupallistuneet). Itse olen sitä mieltä, että muotia (kuten taidetta) pitäisi tarvita herättelyyn, kyseinalaistamiseen, maailman tulkitsemiseen. Ehkä se uusi muoti näkyy tosiaan tulevaisuudessa enemmän materaalivalinnoissa kuin esim. muodoissa ja silueteissa; itse odotan kuin kuuta nousevaa, että kierrätysmateriaaleista tehtäisiin mielenkiintoisia vaatteita, eikä jotain iänikuisia huovuttajahippi-kaapuja. ;) Ehkä tulevaisuudessa tehdään yhä selkeämpää pesäeroa muodin ja kaupallisen vaateteollisuuden välille; on se herättelevä, ajatuksia herättävä muoti ja kaupallinen halpavaateteollisuus. Tämä kahtiajako näkyy jokseenkin jo nyt; urbaani, vauras ekodesignkuluttaja vs tavallinen H&M:ssa shoppaava talliainen. Tämä sitten herättää lisää kysymyksiä muodista ja tasa-arvosta – kuuluuko muoti oikeasti kaikille, vai onko se vain vauraiden yksinoikeus? Onko muodin tarkoitus olla ekslusiivinen? 

  • mkh

    Kiinnostavaa keskustelua, täytyypä käydä lukaisemassa myös toisen postauksen kommentit! Törmäsin Hesarin sivuilla hauskaan juttuun suomalaisesta mausta

    http://www.hs.fi/m/sunnuntai/Suomalaiset+tietävät+mitä+on+hyvä+maku++nyt+voit+kokeilla+millainen+on+omasi/a1409888224482

    Juttu pohjaa syksyn uutuuskirjaan, taitaa päästä lukulistalleni! :-)

  • TK

    Kiitos hienosta blogista! Tykkään todella paljon tyylistäsi ja miten käytät trendejä sekä luovalla että käytännöllisellä tavalla. Siksi toivoisin lisää päivän tyyli-juttuja, koska saan niistä inspiraatiota omaan pukeutumiseeni.

  • Piipo79

    Voihan olla että urbaani ”vauras” kuluttaja käyttää aivan saman verran rahaa vaatteisiin kuin h&m shoppailija, mutta ostaa vähemmän ja pitkäikäisempää. Eihän kukaan oikeasti tarvitse sitä määrää vaatetta, mitä ihmiset selkä vääränä kotiin kantaa (omakin kaappini on liian täysi). Loppujen lopuksi ”halpavaatteet” tulevat kukkarolle kalliimmaksi kun kunnolliset, joita ei tarvitse ostaa joka pesukerran jälkeen uusiksi.

  • John Hole

    Todella hyviä pointteja, haluan kuitenkin kommentoida kohtaa ”tavallisista ihmistä (bloggarit) tuli toimittajia ja asiantuntijoita.”  Minusta toimittajat ja asiantuntijat ovat myös tavallisia ihmisiä. Jostain hekin ovat aloittaneet. Ehkä mennyt ensin oppipojaksi tai opetelleet itse. Minusta asiantuntijaksi tullaan kokemuksella ja tiedonnälällä, ei välttämättä koulua käymällä. Blogi on vain kanava jolla he välittävät tietämystään, niinkuin ”kunnon” toimittajat lehtien kautta. Ymmärrän kuitenkin mitä tällä tarkoitetaan, koska ihmisille on tieto niin helposti saatavilla ja jokainen voi olla jonkin sortin ”asiantuntija” vain siksi, että voi jakaa lukemaansa tietoa. Tämä taas hämentää ihmisiä ja kyseenalaistavat auktoriteetteja. Uskon kuitenkin, ettö bloggaajeissa on varmasti ihmisiä joilla on esimerkiksi todella laaja tuntemus muodin historiasta aina materiaaleihi ja suunnittelijoihin, siksi että he ovat vilpittömästi etsineet tietoa ja opiskelleet koska aihe kiinnostaa heitä. Ehkä lauseen voisi muotoilla siten että, ”Internetin ja bloggaamisen lisääntymisen myötä on vakeampaa erottaa asiantuntijat ja ”asiantuntijat.” 

     

Related posts