17 kommenttia

• 

  tiia_

  - 8.9.2014 11:58

  Jee, ihanaa, että aiheen ruodinta jatkuu! :) 

  Mä olen nyt New Yorkin muotiviikkoja seuratessani yrittänyt katsoa näytöskuvia vähän vähemmän kriittisesti ja avoimemmin silmin, ja olenkin löytänyt jo paljon mielenkiintoista, uudenlaista muotia varsinkin itselleni hieman tuntemattomampien suunnittelijoiden mallistoista. Jäin pohtimaan, ovatkohan ne herjaamani mielikuvituksettomat, viime vuosikymmenten trendien kierrättäjät pääsääntöisesti niitä suurempia, tunnetumpia muotitaloja. Ne maksavat muotilehtiin suurimmat, monien aukeamien pituiset mainokset… ja sitä kautta kenties pääsevät vaikuttamaan niihin trendeihin, joita muotilehdet sitten esittelevät. Eli uutta, mielenkiintoista muotia kaiketi on, mutta se ei vain näy muodin kaupallisessa valtavirrassa, koska iso bisnes tulee muualta. Voi toki olla, että tämä on vain salaliittoteoriaa. :)

  Muotikriitikoilta kaipailen tosiaankin rehellistä, ruotivampaa otetta. Ajatus muodista pelkästään visuaalisena, diskurssittomana aihiona on varmaankin halpavaateketjujen märkä uni. Silloin voi myydä fiilispohjaisia, kopioituja aistielämyksiä, eikä mitään tarvitse selittää. Style.com:in tuoreimpia arvosteluja lukiessani sieltä pisti silmääni kyllä jonkin verran kritiikkiä ainakin muutamaa suunnittelijaa kohtaan. Mutta täytyypä pitää silmät auki, saavatko kritiikkiä ketkään muut kuin suhteellisen pienen linjan suunnittelijat. Onhan niitäkin (Marc Jacobs, Raf Simons, Karl Lagerfeld) jotka saavat vuodesta toiseen osakseen pelkkää ylistystä, vaikka mallistot olisivat ihan kuraa, tai ideat kopioitu joltain muulta…  

  Vastaa
• 

  Laura T.

  - 8.9.2014 12:10

  Kiitos tekstistäsi Jenni.

  Muoti on käsitteenä varsin kryptinen. Suurimmaksi ristiriidaksi oman pääni sisällä on muodostunut tämä: mikäli todella haluaisimme korostaa ekologisuutta ja vihreitä arvoja, minkä takia samojen muoti-ilmiöiden toistuvuus ärsyttää? Sillä jos kaapistani löytyy poolopaitoja vuodelta 2005, eikö sen pitäisi olla (ainakin uusimpien muotilehtien mukaan) riemuvoitto?

  Totuus kuitenkin on, että sama trendi palaa vasta turvallisen ajan päästä. Silloin, kun edelliset poolopaidat, leveälahkeiset housut ja 90-luvun läskipohjakengät ovat varmasti jo laitettu kiertoon, ja vaatekaapista löytyy taas sopiva lovi niille asioille, joista jo luopui, koska ne eivät enää näyttäneet hyviltä.

  Muotikritiikkiä on vaikeaa löytää suosituilta foorumeilta. Harvemmin olen lukenut, kuinka showroomilta ei löytynyt mitään himoittavaa, tai kuinka yhteistyöstä saatu neulesekoite nyppyyntyi heti kolmannella käyttökerralla.

  Odotan sitä päivää, kun suuri muotitalo esittelee saman malliston kahtena vuonna peräkkäin. Että hei, tää oli meistä niin tykki mallisto, että kattokaa ny uudemman kerran! Saan varmaan odotella tovin.

  Vähemmän tavaraa, enemmän kärsivällisyyttä. Kaikille. Siihen tulokseen olen tullut mietinnöissäni.

   

  Laura

  Vastaa
• 

  Marika__

  - 8.9.2014 12:11

  Joskus trendeistä on mukava poimia piristystä omaan pukeutumiseen, ei siinä mitään. Monet trendit ovat aika viattomia ja aiheuttavat lähinnä sitä ihastusta tai lievää ärtymystä kun näkyy joka puolella samoja malleja ja värejä ja pikkuhippukoristeita.

  Mutta joskus muoti nostaa trendeiksi asioita, joihin latautuu vähän enemmänkin erilaisia arvoja, ajatuksia ja pohdintoja eikä vain hassuja, hölmöjä tai nostalgisia muistoja, ja silloin se on yksilötasolla mietittävä, että mitä muille ihmisille asuillaan ja käyttöönsä ottamillaan trendi-ilmiöillä viestii ja ovatko ne tietyt trendit sen mahdollisen negatiivisen reaktion arvoisia.

  Jonkin kulttuurin tekeminen trendiksi ja varsinkin sellaisen kulttuurin, johon on kohdistunut paljon riistoa ja jopa kyseisen kulttuurin hävittämistä, ei esimerkiksi ole ihan yksiselitteisen harmitonta touhua. Vaikkapa pohdittaessa jo jonkin aikaa pinnalla ollutta Amerikan alkuperäiskansojen kulttuuria hyväksikäyttävää trendiä, niin onko tällaisen trendin syntyminen hyväksyttävää ja viatonta inspiraation ottamista vai onko se vain jatketta kyseisen kulttuurin hyväksikäytölle?

  Tietääkö sitä tarpeeksi esim. erilaisista kulttuureista ja niihin liittyvästä symboliikasta, että osaisi poimia varmuudella kulloinkin vallitsevasta trendistä pelkästään viattomia asioita pukeutumiseensa. Joskus asioista voi helposti ottaa selvää, joskus jää epävarma olo ja on tyydyttävä mututuntumaan ja joskus yksinkertaisinta on sivuuttaa täysin tämän tyyppiset trendit.

  Vai yleistyykö muotimaailmassa yhä enemmän sellainen ajatus, että nykymaailmassa kaikilla on yhtäläinen oikeus muodostaa oma tyylinsä poimien asioita sieltä täältä eri kulttuureista sen kummemmin asiaa pohtimatta, ja se pitää vaan hyväksyä. Eli massamuodissa vähemmistöjen kulttuureista on tullut kierrätystavaraa siinä missä muistakin trendeistä…

  Vastaa
• 

  tiia_

  - 8.9.2014 13:03

  Ihana kommentti, tosi hyviä pointteja!

  Itse olen tullut siihen tulokseen, että muoti ei voi olla ekologista, koska se pyörii uuden tuottamisen ja kauppaamisen ehdoilla. Muotilehtien jutut ekologisuudesta ovat pääsääntöisesti mun mielestä ihan pelkkää viherpesua. Mä poden itse hirvittävän ristiriitaisia tunteita siitä, että olen kiinnostunut muodista ja trendeistä, mutta arvoni ovat kuitenkin olevinaan vihreitä. Ostan kyllä vaatteeni käytettynä, mutta inspiroidun pääsääntöisesti uudesta ja kaipaan usein uudenlaisia virikkeitä. Ristiriitaista, todellakin!

  Vastaa
• 

  Vimps

  - 8.9.2014 13:22

  En tiedä, meneekö tämä nyt hieman aiheen vierestä, mutta ehkäpä ei kuitenkaan.

  Olen miettinyt, miksi muutaman viime sesongin aikana turkisvaatteet ja -asusteet ovat olleet niin iso trendi. Asiaa pähkäiltyäni olen tullut siihen lopputulokseen, että varsinkin suurimmat ja kopioiduimmat muotitalot ovat päätyneet käyttämään turkista merkittävänä osana mallistojaan, koska aitoa turkista on catwalk-mallistoja nopeasti ja halvalla kopioivien halpaketjujen (esimerkiksi Zaran) vaikeampi kopioida – ja vaikka tekoturkista on olemassa, sitä käyttämällä lopputulos ei ole niin ylellinen ja siisti kuin aitoa turkista käyttämällä.

  Samaan kopioimisen estämiseen on mielestäni pyrkinyt niin ikään viime vuosien todella ylelliset – ja monesti todella överiltä näyttävät – supertiuhaan helmi- tai koristekivikoristellut mallistot. Moni näistä mallistoista on pyrkinyt todella ylelliseen ilmeeseen, ja kopioivat bulkkiketjut eivät halvempine feikkimateriaineen siihen kykene, vaan tuloksena on jotain halvan, säälittävän, surullisenkin näköistä, koska materiaalit ovat mitä ovat ja työnjälki vielä niitäkin onnettomampaa. Kone ei yksinkertaisesti pysty kirjomaan vaikkapa helmillä yhtä siististi ja kestävästi kuin käsityönä tehden. Ja käsityö – ja ammattitaito – maksaa.

  Koen tämän aiheen liittyvän keskusteluun, koska turkisten käyttö jos mikä on aina poliittinen valinta. Muoti on kyllä aina välillä muulloinkin kuin vain turkistapauksissa kommentoinut myös yhteiskunnallisia ilmiöitä tai politikkaa – mutta ei ehkä juurikaan viime vuosina. Paitsi jos on, ilmiantakaa siitä tänne kommenttiboksiin te, jotka olette moista havainneet!

  Vastaa
• 

  eren

  - 8.9.2014 13:38

  90 luku oli luovuuden kulta aika muodin – ja muotikuvauksen suhteen.
  Ei ollut valmiita polkuja joita seuraamalla pääsisi tietyyn pisteeseen.
  piti löytää oma polku.
  Ei ollut muotiblogeja ja muotilehdet olivat auktoriteetti jota uskotiin.
  Italian vogue merkitisi jotain.
  Ei ollut behind the scenes vidooita.
  Muotinäytöksisien tähtiä eivät ollut 16 vuotiaat bloggarit.
  Kaikki tuntui jotenkin mielenkiinoisemmalta ja jäljellä oli mysteeri.

  Interentin ja blogien myötä mentiin kullissien taakse. Mysteeri katosi.
  Tavallisista ihmisistä (bloggarit ) tuli toimittajia ja asiantuntijoita.
  muotikouluista valmistuneet hankkivat kokemusta muotitaloista.
  Nuoret muotivalokuvaajat ihannoivat Steven Meiseliä ja haluavat tehdä samanlaisia kuvia.
  On helppo ottaa menestyksen kaava ja kopoida se.
  Kaikki on laskelmoitua ja mietiään jokaista siirtoa tarkemmin.
  Lopputuloksena on kaikki menevät samalla kaavalla.
  Moni merkki näyttää tällä hetkeltä suurinpiirtein Cos:silta.
  Italian vogue ei merkitse enää niin paljon..
  Nykyään ajatellaan että on kaava menestykseen.

  Vastaa
• 

  Leena H.

  - 8.9.2014 18:02

  Hyvin sanottu, Laura T. ja tiia_ :) Komppaan.

  Muodin kiertokulku on tosiaan nykyään huolestuttavan nopeaa, mutta näen siinä jotain positiivista ja toiveikasta: se alkaa olla jo niin nopeaa, että siitä voisi päätellä, ettei muotia enää edes ole. Mikään ole enää muotia ja samalla kaikki on muotia. Toisin sanoen, eikö se anna toiveikkaan ajatuksen siitä, että kaikki ne loputtomat kasat vaatteita mitä maailmassa jo on, ovat potentiaalisesti tyylikkäitä? Minkään ei enää tarvitse olla kaatopaikkakamaa vain siksi, että joku on päättänyt sen olevan pois muodista.

  Ne joille tyyli jotain merkitsee (ja kaikillehan ei toki merkitse: itsekin ihastelen tyylikkäitä ihmisiä, mutta pukeudun kuin resupekka, koska en vain osaa enkä jaksa, ja sitä paitsi takerrun vanhoihin röhnövaatteisiini koska olen niihin tottunut :D) voisivat sitten näyttää valitsemallaan tavalla tyylikkäältä, käyttäen niitä resursseja jotka ovat jo olemassa. Samoin voisivat kekseliäät suunnittelijat käyttää samoja resursseja luodakseen jotain uutta. Ja niitä kierrätettäviä resurssejahan oikeasti on PALJON.

  Liian toiveikasta ajattelua, tiedän, koska nopeasta kierrosta riippuvainen muotiteollisuus ei todellakaan suostu itsemurhaan. Mutta jokainen voi toki itse kysyä itseltään, tarvitseeko kukaan muotiteollisuutta näyttääkseen valitsemallaan tavalla tyylikkäältä…? Monesti jo hyvin pienellä ompelutaidollakin saa samalle vaatteelle uuden ilmeen. Eikä tässä ole tietysti mitään uutta. Muotihan on aina muuttunut, ja sen tarkoituksena on ollut esitellä, kuinka paljon rikkailla on varaa panostaa pukeutumiseensa. Mutta joskus oli sellainen aika, että muoti muuttui sen verran hitaasti, etteivät vaatteet muuttuneet auttamattoman vanhanaikaisiksi ennen kuin niiden käyttökelpoiset päivät olivat muutenkin jo lopussa. Eivätkä muutokset olleet niin dramaattisia, etteikö ompelutaidoilla olisi voinut saada vanhasta uusinta uutta.

  Muoti ei voi olla ekologista, mutta vaatetus itsessään voi. Toivon, että joskus vielä opimme näkemään vaatetuksen vaatetuksena eikä ”muotina”. Vaatteet voivat olla kauniita, kekseliäitä, monipuolisia… olematta varsinaisesti muotia. Jos vaate on kaunis ja edelleen käyttökelpoinen, miksi sen tilalle pitäisi ostaa jotain uutta? Tämän takia itse asiassa pidän Pupulandiasta paljon: vaikka Jenni ostaa uutta ja seuraa muotia (ja ymmärrän, ettei muotibloggaaja oikein muuta voisi tehdäkään, jos haluaa blogata työkseen), hänen tyylinsä on kuitenkin sellainen, että siihen istuu vanha yhtä lailla kuin uusikin – vieri vierekkäin – ja näyttää yhtä hyvältä.

  Vastaa
• 

  Piipo79

  - 8.9.2014 18:47

  Kun muotiteollisuus on business, josta pitää saada voittoja niin kuin mistä tahansa muustakin yritystoiminnasta, niin ei ihme, että halvemmilla tuotantokustannuksilla (=halvemmat kuluttajahinnat) täytyy tuoda tiuhaan tarjolle uutta mallistoa ilman sen tiukempaa suunnittelua. Määrä ennen laatua jotta tulosta syntyy ja sitä kuluttaja näemmä tilaa. Onhan meillä hyviä esimerkkejä tästä, että ns kertakäyttötavara myy ja ennenkaikkea tuottaa kun katsoo kyseisten yhtiöiden taloudellista menestystä, eikä laadulla tai käyttöiällä näytä olevan useinkaan väliä jos halvalla saa. Tämän kuluttajan asenteen huomaa myös siinä että moni ns keskihintainen brändi on myös huonontanut monien vaatteiden laatua (silkin tilalle polyesteria, puuvillan tilalle viskoosia, villakangaspuvun tilalle polyesteriä jne.), oletan juuri siksi, ettei kuluttaja välitä? Laajemmin ajateltuna harvemmin blogeissa tai muotilehdissä (onneksi sentään joskus) ruoditaan vaatteen ulkonäön lisäksi sen monikäyttöisyyttä, laadukasta työnjälkeä, materiaaleja, tuotanto-oloja jne. Muna vai kana, kuluttaja- vai yrityslähtöinen asia?

  Vastaa
• 

  Marsu

  - 8.9.2014 20:13

  ”Esimerkiksi Diorin ylellisen runsas ja naisellinen New Look syntyi vastareaktiona sotavuosien pula-aikaan. Myöhemmin Coco Chanel puolestaan vapautti naiset epäkäytännöllisistä helmoista, korseteista ja röyhelöistä rennompaan, sporttisempaan ja yksinkertaisempaan tyyliin.”

  Coco Chanelin look oli 1. maailmansodan jälkeen, Dior toisen.

  Vastaa
• 

  Jenniii

  - 9.9.2014 03:07

  No juuri näin, kiitos korjauksesta! :) Fiksasin kohdan oikein tekstiin.

  Vastaa
• 

  Jenniii

  - 9.9.2014 03:43

  Kiitos hyvästä pohdiskelusta, joka antoi jälleen paljon uutta kiinnostavaa kulmaa keskusteluun. :) Vaikka näitä postausaiheita kuinka pähkäilee, niin aina jää paljon myös jutun ulkopuolelle – siksipä onkin niin mahtavaa, että täällä kommenttiboksin puolella täydennetään ja syntyy keskustelua!

  Itse tuumin asiaa tässä postauksessa enemmän nimenomaan luovuuden kannalta. Toki voidaan kyseenalaistaa se, että tarvitseeko edes luoda uutta, jos meillä on jo kaikki, mitä tarvitaan? Lähinnä hain tässä jutussa sitä näkökulmaa, että on erikoista, että muodin saralla ei varsinaisesti ole menty kohta pariin vuosikymmeneen ollenkaan eteenpäin, vaikka aiemmin täysin uusien innovaatioiden luominen on ollut myös muodin parissa ihan tavallista. Muoti on alana siitä erikoinen, että ylevimmillään se on uskomatonta luovuuden ja käsityötaidon juhlaa, ja toisessa ääripäässä on se surkealaatuinen massabulkkikama.

  Kuten tekstissä pohdiskelinkin, niin uskon, että muotimaailma on juuri näiden ekologisten ja eettisten kysymysten myötä murroskohdassa ja jonkinlainen muutos on edessä väistämättä. En halua uskoa, että ihmisen luovuus design-puolella loppuisi siihen, mitä 1900-luvulla saatiin aikaan, mutta ehkä suurimmat mullistukset muodissa koskevatkin jotain muuta? Tuotantoketjut, materiaalit ja vaatteiden laatu on tällä hetkellä suurennuslasin alla, joten kenties luovuuden resurssit ja muutos koskettavat näinä aikoina ennemmin niitä seikkoja kuin varsinaisesti uuden muodon innovointia.

  Vanhan kierrätyksessähän ei sinänsä ole yhtään mitään vikaa. Itse pidän lukuisista 1900-luvun tyylisuunnista, eikä henkilökohtaisesti haittaa pätkääkään, että niitä kierrätetään. On todella hyvä pointti, että ekologisesta näkökulmasta kierrätys on pop trendeissäkin. :) Ja itse asiassa tuo heittosi saman malliston esittelystä kahtena vuonna peräkkäin on minusta oikeastikin aika loistava idea. Se jos mikä ravistelisi muotimaailmaa! Siinä nimenomaan olisi uutta ja luovaa ajattelua.

  Vastaa
• 

  Jenniii

  - 9.9.2014 03:54

  Tämä on tosi kiinnostava ajatus, että nykyään oikeastaan kaikki on muotia. Olen itsekin pohtinut samaa, että tässä trendien nopeassa kierrossa ja runsaudessa voi pukeutua lähes miten tahansa ja olla silti jollain tavalla muodin hermolla. Tai ainakaan niitä vaatteita ei tyylillisistä syistä tarvitse kärrätä kaatopaikalle, sillä voi luottaa siihen, että muutaman vuoden päästä se tietty tyylisuunta, alakulttuuri tai vuosikymmen pompahtaa taas pinnalle.

  Uskon ja toivon vahvasti, että nämä tällä hetkellä pinnalla olevat ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyvät teemat muovaavat myös sitä suuntaa, mihin muoti tulee tästä kehittymään. Olemassa olevien, jo käytettyjen materiaalien hyödyntäminen uuden luomisessa on todellakin sellainen idea, jota soisi näkevän tulevaisuudessa enemmän.

  Ajattelen näin, että catwalk-muodista on ihana ammentaa inspiraatiota, mutta ehkä trendejä voisi vieläkin enemmän toteuttaa nimenomaan jo niiden kaapista löytyvien vaatteiden avulla ostamatta aina uutta. Sinänsä ”muodista” ei ole mielestäni syytä (tai realistisesti mahdollistakaan) luopua, mutta juuri tuo ”kaikki on nykyään muotia” ajatus vie oikeastaan koko ajatusmaailmaa siihen suuntaan, että jokainen voi valita trendeistä mieleisimmät ja tarvetta muuttaa tyyliä trendien mukana ei enää samassa määrin ole. Tai ehkä tuo on se potentiaalinen tulevaisuuden kehityssuunta?

  Vastaa
• 

  tiia_

  - 9.9.2014 05:03

  Samaa mieltä! Tätä olen aiemmin yrittänyt muotoilla sanoiksi, siinä onnistumatta. :) Luovuuden ja markkinavoimien välinen kamppailu on siinä pisteessä, että trendit jyräävät, muoti kärsii. Ja voisi kysyä (kun tuossa yllä puhuttiin ekologisuudesta ja siitä, ettei ihan uudenlaista muotia ehkä oikeastaan enää tarvita), että mikä on muodin tarkoitus ylipäätään, että tarvitaanko sitä ollenkaan, kun vaatteitahan meillä on liiaksi asti. Voisi kysyä, mikä on muodin merkitys: onko se pelkkää ihmisen pukemista, vai onko sillä jokin syvällisempi tehtävä (vrt kuvataide, musiikki, kirjallisuus, jotka tietysti ovat myös viime vuosikymmeninä kaupallistuneet). Itse olen sitä mieltä, että muotia (kuten taidetta) pitäisi tarvita herättelyyn, kyseinalaistamiseen, maailman tulkitsemiseen. Ehkä se uusi muoti näkyy tosiaan tulevaisuudessa enemmän materaalivalinnoissa kuin esim. muodoissa ja silueteissa; itse odotan kuin kuuta nousevaa, että kierrätysmateriaaleista tehtäisiin mielenkiintoisia vaatteita, eikä jotain iänikuisia huovuttajahippi-kaapuja. ;) Ehkä tulevaisuudessa tehdään yhä selkeämpää pesäeroa muodin ja kaupallisen vaateteollisuuden välille; on se herättelevä, ajatuksia herättävä muoti ja kaupallinen halpavaateteollisuus. Tämä kahtiajako näkyy jokseenkin jo nyt; urbaani, vauras ekodesignkuluttaja vs tavallinen H&M:ssa shoppaava talliainen. Tämä sitten herättää lisää kysymyksiä muodista ja tasa-arvosta – kuuluuko muoti oikeasti kaikille, vai onko se vain vauraiden yksinoikeus? Onko muodin tarkoitus olla ekslusiivinen? 

  Vastaa
• 

  mkh

  - 9.9.2014 08:39

  Kiinnostavaa keskustelua, täytyypä käydä lukaisemassa myös toisen postauksen kommentit! Törmäsin Hesarin sivuilla hauskaan juttuun suomalaisesta mausta

  http://www.hs.fi/m/sunnuntai/Suomalaiset+tietävät+mitä+on+hyvä+maku++nyt+voit+kokeilla+millainen+on+omasi/a1409888224482

  Juttu pohjaa syksyn uutuuskirjaan, taitaa päästä lukulistalleni! :-)

  Vastaa
• 

  TK

  - 9.9.2014 11:20

  Kiitos hienosta blogista! Tykkään todella paljon tyylistäsi ja miten käytät trendejä sekä luovalla että käytännöllisellä tavalla. Siksi toivoisin lisää päivän tyyli-juttuja, koska saan niistä inspiraatiota omaan pukeutumiseeni.

  Vastaa
• 

  Piipo79

  - 9.9.2014 13:35

  Voihan olla että urbaani ”vauras” kuluttaja käyttää aivan saman verran rahaa vaatteisiin kuin h&m shoppailija, mutta ostaa vähemmän ja pitkäikäisempää. Eihän kukaan oikeasti tarvitse sitä määrää vaatetta, mitä ihmiset selkä vääränä kotiin kantaa (omakin kaappini on liian täysi). Loppujen lopuksi ”halpavaatteet” tulevat kukkarolle kalliimmaksi kun kunnolliset, joita ei tarvitse ostaa joka pesukerran jälkeen uusiksi.

  Vastaa
• 

  John Hole

  - 10.9.2014 20:34

  Todella hyviä pointteja, haluan kuitenkin kommentoida kohtaa ”tavallisista ihmistä (bloggarit) tuli toimittajia ja asiantuntijoita.”  Minusta toimittajat ja asiantuntijat ovat myös tavallisia ihmisiä. Jostain hekin ovat aloittaneet. Ehkä mennyt ensin oppipojaksi tai opetelleet itse. Minusta asiantuntijaksi tullaan kokemuksella ja tiedonnälällä, ei välttämättä koulua käymällä. Blogi on vain kanava jolla he välittävät tietämystään, niinkuin ”kunnon” toimittajat lehtien kautta. Ymmärrän kuitenkin mitä tällä tarkoitetaan, koska ihmisille on tieto niin helposti saatavilla ja jokainen voi olla jonkin sortin ”asiantuntija” vain siksi, että voi jakaa lukemaansa tietoa. Tämä taas hämentää ihmisiä ja kyseenalaistavat auktoriteetteja. Uskon kuitenkin, ettö bloggaajeissa on varmasti ihmisiä joilla on esimerkiksi todella laaja tuntemus muodin historiasta aina materiaaleihi ja suunnittelijoihin, siksi että he ovat vilpittömästi etsineet tietoa ja opiskelleet koska aihe kiinnostaa heitä. Ehkä lauseen voisi muotoilla siten että, ”Internetin ja bloggaamisen lisääntymisen myötä on vakeampaa erottaa asiantuntijat ja ”asiantuntijat.” 

   

  Vastaa