5/09/14

Trendien aallonharjalla, -pohjassa vai ihan toisilla merillä?

25 43 P9053930.JPG

Olen pohdiskellut viime aikoina trendejä sekä vallitsevia asenteita niiden ympärillä. Omasta mielestäni on mukavaa ja inspiroivaa seurata muodin kiertokulkua. En seuraa muotia orjallisesti eikä minulle ole tärkeää olla viimeisimpien trendien aallonharjalla, vaan luotan omaan vuosien varrella löytyneeseen tyyliini, jota sitten maustan ja piristän kuhunkin sesonkiin kuuluvilla erityisemmillä jutuilla. Monesti se ei edes tarkoita, että tarvitsisi ostaa uutta, vaan usein kaapista löytyy jo valmiiksi jotakin sopivan väristä, muotoista tai näköistä, jonka avulla ideaa saa toteutettua.

Suurin osa ihmisistä taitaa olla trendien suhteen aika samoilla linjoilla kuin minäkin. On kuitenkin myös niitä tyyppejä, jotka mieluusti spottailevat (tai jopa keksivät) uudet kuumat jutut mieluiten etulinjassa ennen muita ja tympääntyvät trendiin välittömästi, kun suuremmat yleisöt löytävät sen. Yhtälailla on niitä, joita eivät voisi muodin ailahtelevat tuulet vähempää kiinnostaa sekä niitä, jotka uskaltautuvat kokeilemaan uutta vasta siinä vaiheessa, kun joka toisella vastaantulijalla on samanlaista yllä.

P9053924.JPG

En ole koskaan itse ollut mikään erilaisuuttani korostava edelläkävijä, vaan enemmänkin otan aikani ennen kuin innostun uusista jutuista. Jotkut ideat innostavat heti, toisten kohdalla sytytys kestää kauemmin. Osa ei aukene koskaan. Ja sitten on toki vielä niitä harvinaisia hetkiä, kun onnistuu keksimään ensimmäisten joukossa jonkun idean, josta sitten myöhemmin tuleekin valtavirtaa. Fakta taitaa kuitenkin olla, että tyylin saralla lähes kaikki on jo tehty tuhanteen kertaan, joten en edes kuvittele olevani jotenkin omaperäinen.

Siitä huolimatta, että suurin osa ihmisistä tiedostaa kaiken olevan jo keksitty, varmasti jokainen tyyliasioista kiinnostunut ajattelee pukeutumista itseilmaisun välineenä ja toivoo olevansa edes jollain tapaa yksilöllinen. Ihmisiä arvotetaan trendien kautta mielenkiintoisella tavalla muodin maailmassa. Edelläkävijät ovat usein vähän kummajaisia, joiden tyyliä suuri osa kansasta saattaa pitää rumanakin. Ja kun trendi viimein rantautuu suuremman yleisön tietouteen, he ovat jo siirtyneet tyylissään eteenpäin. Toinen ääripää on sitten muodin näkökulmasta se perässähiihtäjä, joka innostuu hitaasti ja omaksuu trendit vähän jälkijunassa tai vasta sitten, kun aika on niistä jo jättänyt.

P9053925.JPG

Siinä missä edelläkävijyys arvotetaan muodin innokkaimpien seuraajien joukossa korkealle, jupisee rinnalla se joukko, joiden mielestä koko trendien seuraaminen ja ”erilaisuuden” tavoittelu on jotenkin halveksuttavaa ja typerää. Joitakin ärsyttää suunnattomasti, että osa tyypeistä haluaa jollain tavalla erottua joukosta. Samaan aikaan sekin koetaan jotenkin latteaksi, että pukeudutaan massaunivormuun, eikä teini-iän jälkeen ainakaan saisi myöntää haluavansa näyttää ihan samalta kuin kaikki muutkin. Mutta varsinkaan ei saisi myöntää seuraavansa oikeasti trendejä ja pitävän niitä tärkeinä pukeutumisessaan.

On oikeastaan aika hauskaa huomata, miten kiihkeitä tunteita trendit voivat parhaimmillaan ja pahimmillaan herättää. Joitakin trendejä vihataan oikein sydämen kyllyydestä, mutta jotenkin se usein vain menee niin, että kun silmä tottuu uuteen juttuun, niin pikkuhiljaa se ei näytäkään niin pahalta. Muistan esimerkiksi 1,5 vuotta sitten ostamani pilottitakin herättäneen todella negatiivisia mietteitä osassa lukijoita – nyt kauppojen hyllyiltä ei juuri muuta löydykään ja uskallan veikata, että melko moni tuolloin pilottiin kriittisesti suhtautunut on jo pyörtänyt kantansa. Olen itsekin aikoinani vannonut ties mitä ja joutunut lähes aina lopulta syömään sanani ja kääntämään takkini. Ja siitä syystä en sanokaan tyyliasioissa enää ikinä ei koskaan

P9053928.JPG

Hauskaa on myös se, kuinka tolkuttomasti se voi joitakuita ärsyttää, jos omasta lempijutusta tulee massamuotia. Siinä meni sekin yksilöllisyys! Osa näistä ihmisistä on niitä, jotka eivät välitä trendeistä tuon taivaallista ja osa taas niitä, jotka tykkäävät olla siinä trendikkäässä etulinjassa – yhtä kaikki se tympii, kun yhtäkkiä joka mimmillä on sama tyyli. En ole itse oikein koskaan ymmärtänyt sitä, miten se vie joltakin kivalta tyyliltä ”terän”, jos muutkin löytävät saman idean? Toki jossain vaiheessa alkaa kyllästyttää, jos samat jutut tulevat vastaan aivan joka paikassa. Kai sekin on jonkinlaista kaipuuta olla erilainen, vaikka todellista erilaisuutta ei taida ollakaan, ellei sitten lähdetä hakemaan ihan todella eksentristä tyyliä. 

Oikeastaan koko yksilöllisyys on yksi nykypäivän trendeistä. Kaikkien pitäisi olla vähän erilaisia – niin kauan siis kuin ovat erilaisia jotenkin samalla tavalla. Valitellaan suomalaisten kaikenkirjavaa pukeutumista, mutta samaan aikaan tukholmalaisten homogeeninen tyylikkyys on vain jotenkin… tylsää. Supertyylikkyydestä on tullut massatrendi ja se taas aiheuttaa tutun kyllästymisreaktion.

P9053931.JPG

Faktahan on, että alat vaihtuvilla trendeillä ei loppujen lopuksi ole mitään tekemistä tyylin kanssa ja tietynlainen ajattomuus on varmin tapa olla tyylikäs vuosikymmenestä toiseen. Harva pysyy kuitenkaan samassa pukeutumistyylissä koko elämänsä. Ihminen kaipaa vaihtelua, inspiraatiota ja ideoita. Itse en ajattele, että tyyli voi välttämättä koskaan tulla valmiiksi, tai että sen edes tarvitsisi. Pukeutumisella ja omalla visuaalisella identiteetillään leikittely on yksi pienistä arjen iloista ja aseista tylsyyttä vastaan. Muotibisnes elää trendien kiertokulusta, mutta usein trendien alkulähteinä ovat silti todelliset ihmiset ja heidän tyylikokeilunsa, kykynsä yhdistellä asioita ja rohkeutensa luoda uutta tai kaivella menneisyyden löytöjä takaisin käytttöön – eivät yksittäiset vaatekappaleet.

Tällä sekavalla vuodatuksella ei ehkä edes ollut mitään sen kummempaa ydinpointtia kuin kummastella tätä trendien maailmaa ja jakaa muutama huomio, joita olen viime aikoina päässäni pyöritellyt. Lisäksi myös kiinnostaisi kuulla, millainen suhde teillä muilla on trendeihin? Millaisiksi trendien seuraajiksi koette itsenne? Nykyään tuntuu olevan julkisessa keskustelussa hyväksytympää tylyttää kuin ihailla trendejä. Myöntääkö joku seuraavansa trendejä kuuliaisesti tai tunnustaako joku olevansa auttamaton perässähiihtäjä? Entä minkä trendin suhteen olette itse muuttaneet ajan kuluessa mielenne? Tai minkä trendin rantautuminen on ärsyttänyt, kun omasta lempijutusta on tullut koko kansan villitys?

P9053929.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä, Muoti

25 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • tiia_

    Mä olen tavattoman kiinnostunut trendeistä… ja tylytän niitä tosi mielelläni, pääasiassa siksi, koska suuri osa niistä on niin huonoja. ;) Tarkoitan tällä siis sitä, että muodin kiertokulku ja erityyppiset trendit ovat yleisilmiönä todella kiinnostavia (ne kertovat paljon tästä ajasta ja maailmasta, jossa elämme), mutta mikä tahansa trendi ei ole automaattisesti ”hyvää” muotia. Kaipaan siis ensisijaisesti maailmaan tiukempaa muoti- ja trendikritiikkiä. Miksi joku trendi nousee pinnalle, mitä uutta se tarjoaa muodista kiinnostuneelle, miksi se on nyt tässä ajassa olennainen? Näitä kysymyksiä kyselen aina, kun luen ”kauden trendit”-tyyppisiä muotilehtijuttuja, jotka yleensä keskittyvät listaamaan ja kehottavat ostamaan pintatrendejä, pohtimatta yhtään, mikä niiden taustalla on ja onko niissä ylipäätään mitään ideaa. 

    Itse poimin pukeutumiseeni uusia elementtejä sen mukaan, jos ne puhuttelevat muutenkin kuin vain ”ah, näyttää kivalta, pakko saada”-tavalla. Haluan, että muoti pistää miettimään, ja että se on funktionaalista jollain tasolla. :)

  • Jenniii

    Mahtavaa pohdintaa, kiitos! Itse suhtaudun enemmän pukeutumiseen nimenomaan visuaalisesta näkökulmasta ja aika puhtaasti juuri siitä lähtökohdasta, että ”näyttääpä kivalta”. Toisaalta on erinomaisen mukavaa huomata, että trendeiksi on viime aikoina noussut useita sellaisia varsin funktionaalisiakin juttuja, vaikka mukavuuden ja käytännöllisyyden mielletään yleensä olevan muodissa varsin toissijaisia juttuja. Esimerkiksi terveyssandaalien ja lenkkareiden trendikkyyshän on vallan mainio ilmiö ainakin jos mietitään, mitä jatkuva korkokengillä sipsuttelu tekee jaloille. Ja että lenkkareissa voi ottaa juoksupyrähdyksen missä vain, oli yllä niiden kanssa sitten treenivarustus tai minihame.

    Uskon itse, että paljolti trendeissä pelataan ihan vain ihmisten vaihtelunhalulla. Johan sen huomaa ihan omassa arjessaankin, että ihmismieli tuppaa kyllästymään aika helposti, joten luotetaan siihen, että tasaisin väliajoin useimmat (?) ihmiset haluavat uudistua edes jollain tapaa. Heittämäsi ajatus tuosta trendien haastamisesta on kyllä kiinnostava! Toisaalta tyyliasiat ovat aina viime kädessä makuasioita, joten kenellä onkaan sitten valta määritellä, mikä on ”hyvää” muotia? :) Mutta todella mielenkiintoisia mietteitä – jätänpä nämä hautumaan päänupin perukoille.

  • saara/

    Nykyään trendien ja muodin kiertokulku on huiman nopeaa! Ahdistaa kuinka paljon se luo ylituotantoa ja kuormittaa palloamme. En usko, että 80-90 luvulla trendit vaihtuivat sesongista toiseen ja jopa tyyliasiat päinvastoin esim. leveä lahje vs. pillifarkku yhtä nopeaa kuin nyt. Halusin tuoda esille myös trendien oikkuja esim. joskus miehet käyttivät hameita ja korokepohjakenkiä.Saati ne jätti peruukit! Onpa tosiaan mielenkiintoista. Itse dissasin aikoinaan legginssejä ja tadaa. Olen koukussa niihin nykyään… Samoin joskus sanoin, ettei leveälahkeist housut ole mua varten:) No nyt on.

  • tiia_

    Joo, kyllähän jonkin trendin pitää visuaalisestikin miellyttää, jotta pistäisin sen päälle, eli kai se on niin, että pitää olla sopiva tasapaino visuaalisuuden, puhuttelevuuden ja funktionaalisuuden suhteen. :)

    Tuo on hyvä kysymys, että kenellä on valta määritellä, mikä on ”hyvää” muotia. Ennen se valta on kuulunut muotikriitikoille, joilla on ollut aitoa näkemystä ja ymmärrystä vaikkapa muodin ja populaarikulttuurin / politiikan / talouden / taiteen suhteesta. Muotia on kritisoitu samalla tavalla kuin vaikkapa elokuvia, musiikkia tai kirjoja. Sille on ollut omat asiantuntijansa. Mutta nykyisin tilanne on kai muodin osalta muuttunut, koska markkinavoimat käsittääkseni määräävät, ettei isoja mainostajia saa kritisoida. Kriitikkoja suljetaan pois näytöksistä, jos sanoo poikkipuolisen sanan. Lisäksi monet muotitoimittajat ovat ensisijaisesti toimittajia eivätkä muodin asiantuntijoita. Olen aina ihaillut Cathy Horynia, koska hän on uskaltanut aina sanoa mielipiteensä, vaikken ole aina kaikista asioista ollutkaan samaa mieltä. Toinen kriitikko, johon luotan, on Lisa Armstrong. Mutta tällaisia rehellisiä ääniä on enää hirveän vähän. Se on sääli. Tietysti kritiikittömyys kai omalla tavallaan tarjoaa mahdollisuuden tykätä mistä kukin haluaa tykätä, ja se voi olla hyväkin asia… mutta sitten kolikon kääntöpuoli on se, että kuka haastaa suunnittelijan keksimään mielenkiintoisempaa, parempaa, jotain ihan uutta? Itse olen ainakin ihan väsynyt tähän 1900-luvun eri vuosikymmenten ja tyylisuuntien loputtomaan kiertokulkuun. En suostu uskomaan, että kaikki on jo tehty. :) Mutta kiitos vielä hyvästä postauksesta, näitä asioita on aina kivaa pohdiskella! :)

  • Jenniii

    Tuo muuten pitää varmasti paikkansa, että muodin kiertokulku taitaa olla aika paljon nopeampi kuin joskus muinoin. Omat muistot 80-90-luvuilta tosin ovat aika hataria, mitä muotiin tulee, joten olisi kiinnostavaa saada tänne näkemystä joltakulta, joka on oikeasti elänyt aikuisikäänsä jo tuolloin. Toisaalta koko maailman rytmi on jatkuvasti muuttunut nopeammaksi nykypäivään tultaessa, joten ehkäpä muoti vain kulkee sen saman syklin mukana? Juuri luin jostain tutkimuksesta, että kaikkein eniten paineltu nappi hisseissä on nykyään se ovien sulkupainike, koska ihmiset eivät malta odottaa sitä, että ovet menisivät kiinni itsekseen. Tämä kertoo paljon nykyihmisestä ja nykyisestä elämänrytmistä. Jos taas ryhdytään vertailemaan tuota muodin kiertokulkua oikein kauas, siis jonnekin satojen vuosien päähä, niin ennen taisi sama trendi pysyä tyyliasioissa valloilla helposti satakin vuotta. Niin se maailma muuttuu…

    Ja se on myös totta, että monet trendit ovat ajan saatossa muuttaneet tyystin muotoaan. Vaaleanpunainenkin taisi joskus olla miesten väri, ellen väärin muista. Ja muistelen lukeneeni jostain, että huulipunakin on joskus ollut miehiä varten. Aika rajoittunutta on tämä nykyajan pukeutuminen nuo seikat huomioiden – tosin voipi olla, että niihin aikoihin on sitten ollut muunlaisia rajoitteita pukeutumisjutuissa.

    Itse olen muuttanut mieleni ainakin eläinkuoseista – joskin olen edelleen niiden suhteen todella valikoiva. Myös terveyssandaalitrendiä kohtaan olin todella epäluuloinen, mutta kun löytyivät sopivanlaiset meikäläisen makuun (HOPEISET!), kelkka kääntyi varsin nopeasti. :D

  • Jenniii

    Toisaalta pidän itse tästä uudesta suunnasta, että enää ei ole sellaisia samankaltaisia muodin auktoriteetteja, joilla on valta sanella, mikä kulloinkin on muotia. Tai mikä sitten on ”hyvää” muotia. :) Sellaisia muodin asiantuntijoita kuitenkin kaivattaisiin enemmän, joilla olisi kattavaa näkemystä nimenomaan muodin historiasta sekä muodin ja trendien suhteesta muihin ympärillä vallitseviin arvoihin ja asenteisiin. Ehkä voisikin sanoa, että muoti on läpi 1900- ja 2000-lukujen lähestynyt yhä enemmän populaarikulttuuria, jonka nykyiset kehityssuunnat ovat kaikille tiedossa – markkinavoimat todellakin jylläävät. Kertakäyttömuotia, kertakäyttöbiisejä ja nopeaa viihdettä, joka ei vaadi sen suurempaa pureskelua tai älykkyyttä. Nyt kun sen muotoilee näin, niin kuulostaapa aika surulliselta suorastaan.

    Sinäpä sen sanoit: kuka haastaa suunnittelijan? Olen myös itse hiukan ihmetellyt, etteikö muodissa tosiaan enää keksitä mitään uutta. Ehkä nykytyylistä muotia vaivaa ”why fix is if it ain’t broken?” -syndrooma. Luotetaan samojen tuttujen ideoiden kierrätykseen ja lisätään vain mukaan vähän omia mausteita ja detaljeja. Ei koeta tarvetta yrittää keksiä pyörää uudelleen, kun joku muu on jo tehnyt sen niin hyvin. Erikoisuuden ja uutuuden tavoittelu ei yksinään riitä, kun kokonaisuuteen tarvitaan myös se visuaalinen puoli sekä funktionaalisuus. 2000-luvun muoti on kyllä hämmentävällä tavalla jauhanut vain uusintakierrosta 1900-luvun eri vuosikymmenten ja tyylisuuntien välillä. Toisaalta on pakko ihastella sitä luovuutta, josta koko 1900-luvun ajan saatiin muodin saralla nauttia. En silti minäkään haluaisi uskoa, että kaikki on jo tehty. Missä ovat ne tämän päivän todelliset innovaattorit? Jossain ihan muualla kuin muodin parissa?

    Kiitos sinulle todella mielenkiintoisista kommenteista ja keskustelusta. Odotan mielenkiinnolla jatkoa. :)

  • Jane C.

    Noista väreistä tällainen pieni off-topic: sininen on ainakin keskiajalla ollut miesten väri. Sinisen on ajateltu suojelevan kantajaansa, ja koska poikalapsia arvostettiin enemmän, heitä yritettiin suojella enemmän (myös raskaana olevat naiset pitivät kaulassa sinistä huivia, jotta raskaus menisi ongelmitta). Kiinassa sininen väri oli myös kalliimpaa, ja siksi poikalapset puettiin siniseen. 1800-luvulle mennessä asetelma oli kääntynyt toisin päin: sininen oli hento tyttöjen väri aina 1940-luvulle asti. Tuon asetelman kääntymisen ajankohta hieman vaihtelee maittain, mutta Euroopassa tyttöjen pukeminen vaaleanpunaiseen yleistyi huomattavasti toisen maailmansodan jälkeen.

  • CougarWoman

    No jos -93 täytin 18 niin kaipa täytän kriteerit – mun mielestä 80- ja 90-luvulla oli tasan kaksi trendiä: 80- ja 90-luku (ja se kasarivaihe kesti vielä 90-luvun pari ensimmäistäkin vuotta, sitten tuli grunge, ja sitten olikin jo 2000-luku) :D 

    Mutta joo, silloin en varsinkaan seurannut trendejä, ja tunnustaudun yhäkin perässähiihtäjäksi. Lisämausteena viimeisen kymmenen vuoden aikana ensimmäinen, huvittunut assosiaatio: ”aahhhaaahhh jos vetäisin tuon päälleni niin nauraisihan sille harakatkin!” (Esimerkkeinä mainittakoon vaikka jumpsuit tai legginsit eri kuvioilla.) 

    Jotenkin surullisena olenkin todennut, että ei taida olla viimeisimmät trendit enää tämänikäisille ja -kroppaisille tarkoitettu… 

  • Laura P...

    Mielenkiintoista pohdintaa!

    Tämän nykyisen muotisysteemin katsotaan oikeastaan vasta alkaneen 1800-luvun loppupuolella. Silloin alkoi muodissa ns. suunnittelijakeskeinen aika ja samalla syntyi pikkuhiljaa myös sesonkiajattelu. Siitä varmasti johtuu myös se, että koko 1900-luku oli muodin saralla hyvin innovatiivista.

    Muoti on kuitenkin aina ollut tiukasti sidoksissa aikaansa ja sitä ympäröivään yhteiskuntaan. Joskus muoti-ilmiöt syntyivät suunnittelijoiden tarpeesta ilmaista ajan ilmiöitä (esimerkiksi Diorin New Look -syntyi vastareaktiona sotavuosien pula-aikaan). Mutta toisaalta jotkut muoti-ilmiöt ovat päätyneet suunnittelijoiden luonnospöydille esimerkiksi erilaisten alakulttuurien innoittamina.

    Ehkä tämä muodissakin valloillaan oleva ”kaikki, tänne, heti, nyt” ajattelu on osa tämä hetken ajankuvaa. Elämme kiireisessä ajassa, jossa uuden luomiselle ei ole aikaa. Suuri osa muustakin populaarikulttuurista kierrättää tällä hetkellä jo nähtyjä ja koettuja juttuja, joten miksi muoti olisi siinä suhteessa eri linjoilla.

    Toivottavasti näin ei kuitenkaan tule olemaan aina. Kun ajan pyörä pyörähtää taas yhden askeleen eteenpäin, nähdään varmasti myös muodin (ja muun populaarikulttuurin) puolella taas jotain uutta.

    Tai niin minä ainakin haluaisin ajatella.

  • Toulouse

    Olivian tän kuun pääkirjoituksessa oli muuten pohdintaa samasta aiheesta. Olen itse miettinyt, että seurasi muotia ja trendejä tiivisti tai ei, se oma tyyli muotoutuu melko itsestään aikuistumisen myötä, joillakin asut ja asusteet vain sitten vaihtuvat useammin kuin toisilla. Oma suhtautuminen on muuttunut myös ajan myötä; nuorempana ajattelin, että oli kaikista hirveintä näyttää samalta kuin muut ja kulkea massan mukana, mutta nykyään ajattelen meidän kaikkien olevan myös aikamme tuotteita. Kun keskustelee ihmisten kanssa ja lukee blogeja, huomaa monien painivan samojen ajatusten ja ongelmien kanssa. Jos siis pään sisältö vastaa ainakin tietyissä teemoissa muiden ihmisten kanssa, miksei samankaltaisuuksia olisi sitten ulkoasussakin? Ja mitä pahaa siinä oikeastaan on, että minä ja kymmenet (sadat?) muutkin valitsimme tänään farkut, jakun ja valkoisen t-paidan? Eihän se tarkoita, ettemmekö silti olisi kaikki omia yksilöitämme. Toisaalta meneekö tämä sitten ristiin sen ajatuksen kanssa, että tyylin olisi jotenkin ilmaistava meitä yksilöinä…
    Itse olen eniten ihastunut yksinkertaisuuden trendiin – siihen, että on hyviä, kestäviä perusvaatteita, joita voi yhdistellä toisiinsa, jotka kestävät aikaa ja ovat malliltaan ja tyyliltään kauniin riisuttuja. Miestenosastoilla kiertely aiheuttaa joskus hieman kateutta, siellä kun tuntuu olevan paljon enenmmän klassisia, yksinkertaisia vaatteita hyvistä materiaaleista. Naistenosastojen trendikylläisyys ahdistaa.
    Yleensä voin vain ohittaa trendit, jotka eivät minua kiinnosta tai inspiroi, mutta täytyy myöntää, että Fjällrävenin Kånken-reppujen hyökyaalto harmittaa ihan hillittömästi. Sain nykyisen Kånkenini isältäni joululahjaksi vuonna 2008. Siihen liittyi eräilyperheemme merkkiuskollisuus, muistot sieniretkistä, eväshetkistä, vanhempien samanlaisista ulkoilutakeista ja ensimmäisistä kouluvuosistani, jolloin kannoin aapistani pienessä ketturepussa. Vuonna 2011 reppuja alkoi näkyä katukuvassa jo aika paljon, ja kun seuraavana vuonna niitä oli joka toisella, tyhjensin omani ja laitoin varastoon. Tuntui siltä, kuin Kånken-massat olisivat haalistaneet niitä muistojani, enkä halunnut heittää enää tätä trendikapistusta selkääni. Tiedän, että tämä on oikeasti ihan typerää, mutta vaalin näemmä niin hartaudella tunnesidettäni reppuun, etten mahda tälle mitään :D Nykyään sieppaan repun mukaani ainoastaan, kun sinne on syytä pakata termoskannu, eväsleipiä ja taskulamppu. Ehkä se pääsee mukaani taas kaupungille, kun trendi menee kokonaan ohi ja katukuva on ollut muutaman vuoden tyystin Kånkeniton.

    Ah ihanaa vuodattaa! :D

  • kata_eric

    Mä muistan elävästi sen kun pillifarkut oli uusi ja hurja asia. :) Samoin kun leopardikuosi tuli joskus 2000-luvun alussa, se tuntui niin tätien jutulta. Muistan myös sen kun luokkalaiseni käytti ylä-asteella ensimmäisenä tunikaa, siis paitaa joka on hihojen kohdalta sopiva mutta alaosastaan löysä. Sekin näytti niin villiltä kun oli tottunut niihin nakinkuori t-paitoihin :D

    Maksihameetkin tuntui ensin hulluilta. Nää on jänniä juttuja!

  • Minä vain

    Joo, luen muotiblogeja ja joo, luon muotilehtiä. En silti kuitenkaan syty läheskään kaikille ”muodissa” oleville jutuille. Pukeudun vaatteisiin, joihin itse haluan – välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat tai siitä, onko se muotia juuri nyt vai ei.

  • Kivaa pohdintaa! :) Samoja aiheita olen itsekin pyöritellyt mielessäni aika ajoin.

    Ihan erityisen hyvä huomio oli se, että uusia trendejä voi tosiaan toteuttaa jo omasta vaatekaapista löytyvillä jutuilla. Vaatteita voi yhdistellä uusilla tavoilla ja asusteiden uudenlaisella käytöllä saa aikaan ihan uutta ilmettä. Puhumattakaan sitten ihan fyysisestä tuunaamisesta. Kaveri juuri iloitsi saaneensa kasan vanhoja paitoja uudelleen käyttöön leikkaamalla ne lyhyemmiksi. Itse kavensin joskus leveistä lahkeista pillit.

    On antoisaa perehtyä omaan jo olemassaolevaan vaatevarastoon uusin silmin. Kun trendejä soveltaa niillä omilla, jo kerran hyviksi todetuilla vaatteilla, niin muokkautuu trendi automaattisestikin oman näköiseksi. Mulle on tullut jo tavaksi, että välttelen kaikkien ääripäisten trendijuttujen ostamista. Saatan ostaa hillitymmän version, jota kuvittelen (pienin muokkauksin) haluavani käyttää vielä muutamankin vuoden päästä.

  • tevu

    Itse tulen varmaan siinä melko keskikastissa. En ehkä innostu ensimmäisenä, mutta en myöskään viimeisenä. Useimmat trendijutut jätän kokonaan väliin. Jos joskus itse innostuukin vähän etujoukossa (tai vaikka jälkijunassakin, ei sillä oikeastaan tässä ole merkitystä) jostain trendijutusta, niin mieheltä tulee aika usein palautus realiteetteihin, mikä on mielestäni aika hauskaa. Mies ei siis seuraa trendejä tai katsele edes kaupungilla ympärilleen sillä silmällä, että havaitsisi mitä ihmisillä on päällään. Esimerkiksi sekin kerta, kun hankin lievästi pyöreään ja väljään malliin leikatun takin, niin mies oli aivan kauhuissaan, että miksi haluan verhoutua tuollaiseen säkkiin, vaikka olen kaunis nainen jne. :D Todella suoraa palautetta saisin varmasti myös mm. roikkuhaarahousuista, joihin en kyllä ole itsekään hurahtanut koskaan. Samaan kastiin pääsisivät todennäköisesti kaikki herrainvaatteet. Tavallaan ymmärrän häntä. Silloin, kun ei seuraa trendejä, ei silmä harjaannu näkemään esim. miesten housuja esteettisenä naisen päällä, eikä myöskään osaa lukea sitä viestiä, että tällaiseen asuun pukeutunut nainen on ehkä tyylikäs tai trendikäs.

    No, valitsen kyllä silti itse vaatteeni ja puen välillä päälle sellaistakin, mitä mies ei ehkä voi ymmärtää. Sen olen kuitenkin häneltä oppinut, että en sokaistu liikaa trendeistä, vaan koitan nähdä miltä jokin asia ns. oikeasti näyttää, ilman sitä trendikkyyden leimaa ja silmän tottumista.

  • Neelia

    Oma tyylini on niin hioutunut vuosien varrella, etten koe kauheasti tarvetta näyttää jotenkin todella muodikkaalta. Enemmänkin luotan laadukkaisiin ja aika klassisiin vaatteisiin. Sellainen pukautuminen miellyttää omaa silmääni eniten myös muiden päällä. Olen varmasti sellainen aina perustyylikäs ihminen, joka tykkää laittautua vähän joka päivä. Koiralenkille, ratsastamaan, joogaan tai tanssitunneille voin kyllä lähteä vaikka suoraan sängystä! Toki jotkut vallitsevat trendit ihastuttavat itseänikin niin paljon, että lähden mielelläni kokeilemaan uutta. Tykkään myös kokeilla uusia juttuja, mutta en välttämättä kovin helposti innostu tai tunne niitä omakseni.

    Mutta pilottitakki, ei vieläkään. :)

  • Laur

    Tahtomattani yhtään muotisuunnittelijaa tai ketään muuta luovaa työtä tekevää loukata, on pakko kysäistä tai kenties epäillä, käyttävätköhän suunnittelijat missä mittakaavassa apunaan trend watching palveluja? Kenties itse suunnittelijat eivät, mutta viime kädessä tuotantopäälliköt varmasti tutkailevat kulutus-, trendi-, elämäntyyliennusteita ennenkuin käynnistävät miljoonien tuotantokoneistonsa.

    ja mitä omaan tyyliin tulee niin tykkään ajatella pukeutuvani ajattomiin perusvaatteisiin, jotka on leikattu ja valmistettu tämän hetkisen muodin mukaiseksi. Kashmir -neule on klassikko, mutta vertaillessa kashmir -neuletta 20-, 60- tai nyt 2010-luvulta voimme huomata sen olevan aika erilainen mittasuhteiltaan ja malliltaan.

  • emppu14

    Hmm olen itsekin koko kevään/kesän vallinneen swag/hipsters goes sporty -tyylin myötä mietiskellyt trendejä ja muotia ja erityisesti tiettyjen objektien (olivat ne sitten vaatteita tai asusteita tai tapoja pukeutua) nousemista trendiin. Tai kaikki lähti jotenkin siitä, kun joka toisella teinitytöllä näkynyt lippis tai sitten oikeasti _trendiskenessä_ olevan tytön jalassa olevat terveyssandaalit aiheuttivat minussa kulmien kurtistelua tai kun yritin selittää äidilleni, miten kädessäni roikottama rätky oli niiiin muotia ja loppuunmyyty joka paikasta. Olihan se nyt pinnalla kaikissa muotiblogeissa….

    Lopulta ymmärsin, että hämmentynyt fiilis johtui nähtyjen asujen päälleliimatusta-efektistä, siitä, etteivät vaatteet tai asusteet kuuluneet tyypille. Mielessäni sitten jalostin tätä analyysia ”persoonattomuudeksi” tai persoonan puuttumiseksi. Mutta olivathan asut persoonallisia, ainakin asetettuna ne taustalla piirtyvään yleisnäkymään? Minulle persoonaton assosioituikin uskottavuuteen. Niiden tyttöjen lippikset eivät näyttäneet uskottavalta, lanteille sidottu ruutupaita vaikutti liian harkitulta ja suunnitellulta.

    Tästä voisi johtaa keskustelun siihen, miksi kaikki, mitä esimerkiksi Angelica Blickin päällä nähdään, on coolia (miksi hän näyttääkään uskottavalta silti joka trendissä? okei ehkä laihdutettu kroppa ja ulkonäkö auttaa) ja yleiseen blogien vaikutukseen nostattaa trendit katumyllytykseen, mutta erääseen ilmiöön blogien kontribuutiota ei voi kiistää – ”asian” muuttumiseen trendikkääksi, silloin kun se ”osataan” pukea partikulaarisella tavalla. Lenkkarit juhlamekon kanssa ovat trendikkäät vain silloin, kun kengät ovat _tietynlaiset_ tai muu asu on _tietynlainen_, terveyssandaalit ovat trendikkäät, kun niiden pitäjä tiedostaa niiden nolousaspektin, mutta kääntää sen muulla asullaan cooliksi. Minusta trendien suhteen kysymys ei olekaan enää niinkään siitä, mikä on muodissa, vaan kyse on hallussa olevasta tiedosta: trendi on ymmärrystä ja jaettua tietoa vaatteen tai asusteen käyttötavasta. Tällöin terveyssandaalit eivät symboloi enää trendiä, vaan
    että niiden pitäjä on ”trendissä”.

    Kulutussosiologiaa lukeneet tietenkin sanovat, että onhan asia ollut aina näin, muodin ja trendien avulla erottautumista on tehty satojen vuosien ajan. Mutta minusta tämän päivän trendeissä juuri ei-coolien juttujen muuttaminen cooleiksi eroaa aikaisemmasta, nimenomaan esimerkiksi jonkun kalliin tai arvokkaan merkkituotteen (ja usein yleisesti kauniiksi käsitetyn) avulla erottautumisesta.

    Henk.koht. pidänkin vain vaatteista, jotka ovat itsessään kauniita tai trendikkäitä. Sellaisista, jotka näyttävät hyvältä, vaikken asussani noudattaisi vallitsevan trendin etikettiä tai osoittaisi omaa muodin kulttuurista pääomaa, ymmärrystä tuotteen käyttötavasta. Uskon, että sellaiset tuotteet ovat myös enemmän uskottavia päälläni – ne ovat enemmän minua ja vähemmän trendiä.

    p.s. ystävyys-postauksesi oli ihana, kiitos siitä:)

  • J.R.

    Itse ostin ensimmäisen pilottitakkini muistaakseni vuonna 1994 ja käytän pilottia eri variaatioineen edelleen. Ihan siis sitä ihan klassista Alphan pilottia. Lämpimämpänä aikana tulee taas käytettyä Harringtonia. Pikaisen pähkäilyn jälkeen se tekee 20 vuotta suhteellisen muuttumatonta TYYLIÄ, josta itse pidän ja jonka myös ympäröivä maailma on aina trendeistä huolimatta hyväksynyt. Käsittämätöntä edes ajatella, että muuttaisin tyyliäni tai omaa makuani sen perusteella mitä joku todennäköisesti itseäni nuorempi ja epävarmempi enemmistö on mieltä. Noh, kukin tyylillään ja suurin osa täysin vailla tyyliä ja näkemystä, muodin orjina. Oletteko muuten huomanneet, että monet nuorehkot (alle 40v) kaupunkilaisnaiset häpeävät tai suhtautuvat alentuneen huvittuneina vanhoihin valokuviin itsestään? Tämän päivän muoti on huomisen noloa campia.

    (Jos jotain ihmetyttää kuinka löysin tämän blogin, niin työpaikan naiset vinkkailevat mauttomista muotiblogeista. Tämän blogin ”ansioina” mainittiin latteat aforismit ja mjuikeudessaan söpönnäköinen kirjoittaja.

    Kaikkea hyvää.

  • Jenniii

    No sehän on vallan hienoa, että sinä olet löytänyt oman tyylisi jo 20 vuotta sitten. :) Tyylilliset hapuilut kuuluvat monen nuoren ja vanhemmankin ihmisen elämään – ja jotkut eivät asetu yhteen ja samaan tyyliin koskaan, jotkut jopa ihan omasta tahdostaan. Osa seilaa eri tyylisuuntien välillä epävarmuuttaan, osa vaihtelunhaluaan. Kommentistasi välittyy halu arvottaa oma tapasi trendejä seuraavia korkeammalle, mikä vaikuttaakin aika tavalliselta trendeistä piittaamattomien keskuudessa, ainakin aiheen tiimoilta käydyn nettikeskustelun perusteella. Minusta ei ole yhtä oikeaa tapaa pukeutua ja hyvä niin. Suurin osa ihmisistä kuitenkin asettunee jossain vaiheessa johonkin omalta tuntuvaan tyyliin, kun sellainen löytyy.

    En tiedä, minkä ikäinen olet ollut vuonna -94, mutta itse olin silloin 10-vuotias. Uskoisin, että on aika tavallista, että tyyli kehittyy ja muotoutuu hyvän aikaa vielä parikymppisenäkin. Itse koen, että olen löytänyt oman tyylini vasta kahdenkympin paremmalla puolen. Viimeisten kolmen-neljän vuoden aikaisia kuvia katsoessani en tunne häpeää ja voisin pukea minkä tahansa asun tänäkin päivänä – sitä vanhempia kuvia katsellessani, en enää tunne niissä nähtyä tyyliä samalla tavoin omakseni. Tunnistan hyvin tuon vanhojen kuvien häpeilyilmiön, mutta itse en näe syytä hävetä. Siitä syystä myös koko 7,5 vuoden blogihistoria on täällä luettavissa ja katseltavissa tyyleineen päivineen. Jos ihminen ei yhtään muuttuisi ikävuosien 23-30 välillä, olisin ehkä enemmän huolissani. ;)

    Minullakin on muutama vaate, jotka ovat kulkeneet käytössä kymmenisen vuotta tai kauemmin ja on kieltämättä kiva huomata, että tietyt samat elementit ovat säilyneet pukeutumisessa tyylillisestä itseni etsimisestä huolimatta. Vaikka koen nyt löytäneeni oman tyylini, minusta on silti mukavaa ja kiinnostavaa seurata trendejä. En ole muodin orja eikä vaatekaappiani myllätä aina uusiksi trendien vaihteluissa, vaan poimin ideoita ja inspiraatiota muodin ailahtelevista suuntauksista maustamaan sitä jo melkolailla vakiintunutta pukeutumistyyliä.

    Kiitos, että kävit osallistumassa keskusteluun ja jakamassa ajatuksesi. Kaikkea hyvää myös sinulle ja terkkuja työpaikan naisille!

  • Leena H.

    Hmm, en tunne keskiaikaa erityisen hyvin ennen 1400-lukua, mutta 1400-luvun Englanti on erikoisalaani, enkä ole koskaan tuollaiseen törmännyt. Olisikohan kyseessä jokin paikallinen uskomus? Mihin paikkaan ja vuosisataan viittaat, Jane?

    Värit olivat ainakin 1400-luvulla enemmänkin säätyyn kuin sukupuoleen sidottuja. Lait itse asiassa säätivät, mitä värejä mikäkin yhteiskuntaluokka sai käyttää, ja vaikka niitä lakeja ei ainakaan Englannissa yleensä hirveän tarkkaan valvottu, niin jo pelkästään kirkkaiden värien ja ylellisten kankaiden hinta sai alemmat säädyt pukeutumaan hailakampiin ja maanläheisempiin väreihin. Esimerkiksi syvä mustakin oli ihan mielettömän kallista, kuten myös kirkkaat keltaiset.

    Jos muotokuvien ja käsikirjoitusten kuvitusten perusteella jotain voi sanoa, niin sinisiä vaatteita näkyy kyllä naisilla jonkin verran enemmän kuin punaisia, mutta sama pätee myös miehiin. Voinee johtua siitä, että punainen on ollut kalliimpi väri (en ole 100% varma tästä, koska en erityisesti pukeutumisen historiaa ole vielä tutkinut). Värien kirjo on etenkin vuosisadan puolivälin jälkeen laajempi, ja ylelliset kirjailut sotkevat pakkaa entisestään. Molemmilla sukupuolilla yhtä lailla.

    Muista ajanjaksoista en tosiaan osaa paljon sanoa, paitsi että ainakin 1700-luvun Englannissa punainen oli tosiaan aika maskuliininen väri. Näkyi punaisen eri sävyjä naisilla kuten miehilläkin, mutta kirkkaanpunainen oli etenkin sotilaiden univormun väri. Mutta sitten taas sininen oli ratsuväen väri, joten… :)

    Itse uskon, että sinisen ja punaisen sukupuolisidonnaisuus on eritoten 1900-luvun ilmiö, joka juontaa toki juurensa siihen, että 1800-luvulle tullessa tummista ja synkistä väreistä tuli niitä ”miesten värejä”. Koskaan en ole törmännyt varsinaisiin todisteisiin siitä, että 1800-luvulla sininen olisi ollut sen enempää tyttöjen väri kuin poikienkaan, vaikka sitä kovasti nykyään väitetään. Kirkkaan- ja tummansinistä näkyy kyllä pikkupojilla muotokuvissa paljon. Mitä olen säilyneitä antiikkisia lastenvaatteita nähnyt, suurin osa käyttövaatteista on kuitenkin ihan valkoisia.

  • Jane C.

    Kyseessä lienee ajanjakso ennen 1400-lukua, ja sittemminkin en ole aivan varma (en ole sen kummemmin erikoistunut mihinkään, olen raapinut satunnaisista artikkeleista tietoja) onko kyseessä kuinka aikainen ajanjakso tai edes Eurooppa (vaan esimerkiksi Kiina, josta tuossa jo mainitsinkin). Värien sukupuolisidonnaisuus lienee aika paljon myös maasta kiinni: muistaakseni Ranskasta ovat monet väritrendit saaneet alkunsa, ja pikkuhiljaa levinneet sitten muualle – aivan kuten nykyäänkin :)

  • John Hole

    Itse olen aina mennyt melkeimpä mututuntumalla. Tykkään vaatteista jotka eivät ole ”muodissa” ja tykkään myös vaatteista jotka ovat. Minusta pointti on siinä, viihdytkö vaatteessa ja osaatko kantaa sen. Se tekee minusta tyylin. Ja muuten todella mielenkiintoinen tuo emppu14 kommentti! 

     

  • Jane C.

    ”— osoittaisi omaa muodin kulttuurista pääomaa, ymmärrystä tuotteen käyttötavasta.”

    Tästä tuli aivan mieleen kimonot ja niiden trendikkyys – aihe josta räksytän aina vähän väliä (nyt on hyvä hetki siihen). Kimonohan on silkkinen japanilainen kansallispuku, johon kuuluu noin miljoonan apuvälineen lisäksi vuodenajan mukaan vuoritettu ja tietyllä tavalla kuvioitu aluskimono, itse kimono (jota on ainakin yhdeksää eri tyyppiä kuvion ja värin mukaan), obi eli vyö (jota sitäkin on kuutta eri tyyppiä) ja sitten vielä kengät (muodolliseen tilaisuuten zorit, epämuodolliseen getat). Tästä saa hieman kosketuspintaa siihen, kuinka monimutkainen laitos kimono oikeastaan on.

    Ja sitten tulee H&M, Lindex ym. ym. ketjuliikkeet, jotka valmistavat polyesteristä tehtyjä kaapuja ja kutsuvat niitä kimonoiksi. Sehän ei ole tyhmä joka pyytää, vaan tyhmä joka maksaa – en ymmärrä, että jos on ihan pakko saada pukeutua kaapuun ja kutsua sitä kimonoksi niin miksi ei voida ostaa aitoa kimonoa (tai haoria, joka on lyhyt kimonon päällä pidettävä takki)?

    Yhteen aikaan oli hienan haloota siitä, kuinka Yhdysvaltain intiaanit olivat näreissään H&M:n ja muiden tekemistä sulkapäähinekopioista, joilla on myös suuri merkitys eri heimojen kulttuureissa ja tavoissa. Kimonon ja muiden kansallisvaatetyyppisten vaatteiden kantaman kulttuurillisuuden leiman murskaaminen ja korvaaminen halvan ketjuliikkeen antamalla mielikuvalla on mielestäni aikamoista silmiä päin räkimistä ja juurikin kyseisen muodissa olevan vaatekappaleen kulttuurillisen pohjan ja käyttötavan ymmärryksen sivuuttamista.

  • emppu14e

    Hmm kiitos mielenkiintoisesta pointista (ja informatiivisesta huomautuksesta myös, aina oppii uutta!). En kuitenkaan viestilläni hakenut aivan varsinaisesti tuota merkitystä tai viitannut (tausta)ymmärryksellä kulttuuriin, vaan enemmänkin erottautumisen/näyttäytymisen tapahtumiseen tietyn ryhmän sisällä jaetun tiedon hallussapidon avulla. Suomeksi: olet trendikäs ja skenessä, jos osaat pukeutua ja yhdistellä tietyllä tavalla ja tavalla, joka sillä hetkellä on cool. Näin trendeissä ei ole enää kyse siitä, mikä on muodissa, vaan oletko sinä muodissa.

  • spring_95

    Tää oli jotenkin todella kiinnostava teksti, hyvä Jenni! :P

    ”Kaikkien pitäisi olla vähän erilaisia – niin kauan siis kuin ovat erilaisia jotenkin samalla tavalla.”

    ^ Tää oli tän postauksen helmi! Mulla on just se, että toisiin trendeihin menee ihan kauankin aikaa ennen kuin alan niitä sulattaa, mutta sitten taas toisiin hurahdan heti. Esim. viime kevään iso trendi maata laahaava takki ei iske muhun ei sitten millään, mutta napapaita taas, vitsi se on kiva! Varmaan just sekin vaikuttaa, että minkä kokee itselleen sopivan parhaiten… Noista esimerkeistä esim., oon aika lyhyt, joten sellasta oikean pituista pitkää takkia vois olla hankala löytää, mutta sitten taas kaunista vyötäröäni korostan mielelläni korkeavyötäröisillä hameilla, joitten kanssa napapaita sopii yhteen ku nenä päähän :)

Related posts