Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Kun ystävyys loppuu
71 116
Miehiä tulee ja menee, mutta ystävät pysyvät. Ystävyyttä ajatellaan yleensä ihmissuhteena, joka kestää läpi elämän. Parisuhteita koettelevat monenlaiset myllerrykset ja harva pysyy saman ihmisen rinnalla nuoruusvuosista hautaan, mutta ystävyys mielletään usein lähes pyhäksi yhteydeksi, jota eivät elämän arvaamattomat käänteet heilauta. Totuus kuitenkin on, että melko moni ystävyyssuhdekin kariutuu tai hiipuu elämän varrella.
Ystävyyssuhteiden päättymisestä puhutaan yllättävän vähän, vaikka ystävän menettäminen voi loppujen lopuksi olla aivan yhtä kipeä asia kuin ero parisuhteesta, joskus jopa kovempikin paikka. Minulta on kovasti toivottu postausta ystävyyden loppumisesta, mutta jostain syystä teema on tuntunut vaikealta – ehkä se onkin jollain tavalla tabu. Olenkin pyöritellyt tätä aihetta päässäni reilun vuoden ja vasta nyt tuntuu siltä, että osaan tarttua tähän.
Huomasin aiheen haastavuuden jonkun aiemman ystävyyttä koskevan postauksen kommenttiosiossa, jossa keskustelu lipui ystävyyssuhteiden loppumiseen. Rönsyilevässä sananvaihdossa kävi ilmi, että asiaa voi olla vaikea ymmärtää, jos ystävyyssuhteen päättymistä ei ole kokenut henkilökohtaisesti. Joskus elämässä vain tulee eteen tilanteita ja asioita, joista edes ystävät eivät selviä yhdessä eteenpäin. Onnekkaita ovat he, joilla ei ole aiheeseen lähempää kosketuspintaa.
Ystävyyssuhde voi tulla tiensä päähän monella tavalla. Usein kaksi ihmistä erkanee hiljalleen toisistaan elämän viedessä eri suuntiin, mutta toisinaan ystävyys saa dramaattisemman ja äkillisemmän päätöspisteen erimielisyyksien, luottamuspulan tai jonkin muun ikävän käänteen takia. Ihmiset muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat. Joskus sitä vain huomaa, että ystävyys on lopulta perustunut hyvin vahvasti johonkin tiettyyn yhteiseen elämäntilanteeseen ja tilanteen muuttuessa yhteistä onkin enää kovin vähän. On myös mahdollista, että ystävyys päättyy yksipuolisesti toisen osapuolen päätöksellä. Pahimmillaan hylätyksi tullut ei edes saa selitystä sille, miksi ystävyys ei jatkunut.
Omiin ystävyyssuhteisiini vaikutti pitkään nuorempana eräänlainen juurettomuuteni: olen muuttanut nuoruudessani usein ja kestävien ystävyyssuhteiden solmiminen tuntui aika ajoin siitä syystä hankalalta. Ystävyys ei ole ikinä ollut minulle itsestäänselvyys ja moni läheinen suhde on hiipunut matkan varrella paikkakunnanvaihdosten takia. Hiljalleen hiipuvien ja erkanevien ystävyyssuhteiden lisäksi olen kokenut elämäni aikana myös useamman suoraviivaisemman ”ystävä-eron”. Joskus olen luopunut toisesta ihmisestä itse ja joskus minusta on luovuttu. Oli suhteen päättymisen syy tai tapa mikä hyvänsä, tunteet siihen liittyen ovat yleensä varsin ristiriitaisia: surua ja kaipausta, mutta toisaalta joskus myös helpotusta ja rentoutta. Harvoin kuitenkaan yksiselitteisesti vain jompaa kumpaa.
Ensimmäinen hylätyksi tulemisen kokemukseni ystävyyssuhteissa tuli vastaan melko varhain. Ekaluokalla minulla oli paras kaveri, jonka kanssa jaoin kaiken. Asuimme naapureina, kuljimme yhdessä kouluun, olimme samalla luokalla ja leikimme aina yhdessä. Yhtenä päivänä samoille kulmille muutti tyttö ystäväni harrastusporukasta ja kappas vain, minut potkaistiin ulkopuolelle leikeistä siltä seisomalta. En koskaan ymmärtänyt, miksi emme kaikki kolme voineet leikkiä yhdessä, mutta ilmeisesti tyttöjen välisessä ystävyydessä tilaa oli vain kahdelle. Muistan itkeneeni asiaa äidille monet kerrat. Alkuun hän kehotti vain sinnikkäästi ehdottamaan yhteisiä leikkejä kolmen kesken, mutta huomattuaan, ettei tilanne muuttunut, hän lopulta rohkaisi minua etsimään uusia ystäviä. Uusi ystävä löytyikin omalta luokalta nopeasti. Silti en koskaan unohtanut, kuinka se kirvelsi sisintä, kun paras ystävä eräänä kauniina päivänä vain käänsi selkänsä.
Sittemmin ystävyyssuhteita on päättynyt tai hiipunut monenlaisissa olosuhteissa ja monenlaisista syistä. Osa ystävistä on hukkunut parisuhteisiinsa ja muistanut unholaan jääneet ystävänsä vasta, kun parisuhde onkin tullut tiensä päähän – jos silloinkaan. Eräs ystäväni loukkaantui minulle verisesti siitä, kun rohkenin varovasti ehdottaa, että hän voisi käydä juttelemassa ongelmistaan ammattiauttajan kanssa, kun tuntui, etteivät omat kykyni auttaa enää riittäneet. Hän ilmoitti minulle, ettei ole mikään hullu. Eikä tämän jälkeen vastannut koskaan enää yhteenkään yhteydenottooni. Vuosien ystävyys päättyi siihen paikkaan, ja minä jäin hyvin hämmentyneenä ihmettelemään, mitä oli tapahtunut.
Ystävyyssuhteita voivat koetella myös masennus, kateus, toisistaan eroavat odotukset, päihteet, kolmiodraamat, omistushalu, luottamuspula ja elämän kriisit. Eräs ystäväni katkaisi välinsä minuun käydessään läpi vaikeaa henkilökohtaista prosessia, sillä koki, että haluaa tehdä sen yksin. Itse olen puolestani luopunut ystävästä, jonka koin kohtelevan minua jatkuvasti huonosti. Tein kaikkeni ollakseni hänelle hyvä ystävä vaikeina aikoina: olin tukena, kuuntelin ja pidin sinnikkäästi yhteyttä, vaikka hän huonosti voidessaan yritti vain työntää läheisensä pois. Ehkä en osannut tarjota hänelle sitä, mitä hän todella tarvitsi, mutta lopulta väsyin monen vuoden jälkeen toimimaan likasaavina, jonka niskaan kaadettiin pelkkää negatiivisuutta, kiittämättömyyttä ja katkeruutta. Tunsin, että oli aika päästää irti, kun ystävyys ei ollut antanut minulle mitään hyvää enää vuosiin, eikä saamani palautteen mukaan tuntunut antavan sitä toisellekaan osapuolelle. Jossain kohtaa on ajateltava myös itseä ja jos ystävyydestä ei seuraa kuin pahaa mieltä, on syytä arvioida tilanne uudelleen. Olen myös kuullut ystäviltäni mitä erilaisimpia tarinoita ystävyyssuhteiden kriiseistä. Ystävyys ei todellakaan ole mitenkään immuuni elämän erilaisille myllerryksille.
Joskus kuulee sanottavan, että ei se sitten ollut todellista ystävyyttä, jos se kerran loppui. En ole samaa mieltä. Ihmiset muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat ja ystävyyssuhteet muuttuvat joskus niiden mukana. Jotkut suhteet joustavat muutosten edessä helpommin kuin toiset ja kitkaa kohdatessa on myös syytä katsoa peiliin. Ystävyyteen on helposti tapana liittää kovin mustavalkoisia julistuksia, mutta elämä ei ole mustavalkoista. Joskus asiat vain menevät pieleen, ihmiset käyttäytyvät huonosti ja ovat ajattelemattomia, joskus elämä ei vain mene niin kuin toivoo ja suunnittelee (aika usein nimenomaan ei mene). Joskus ihminen paljastuu syvällisemmän tutustumisen jälkeen ihan toisenlaiseksi kuin olet alun alkujaan luullut, joskus taas muuttuu suuntaan, jota et voi hyväksyä. Parhainkaan ihmistuntija ei osaa ennustaa tulevaisuutta eikä parhainkaan ystävä pysty välttämättä tukemaan toista loputtomiin, ainakaan oman hyvinvointinsa kustannuksella.
Minä uskon siihen, että jokaisella ystävällä on elämässämme jokin merkitys. Eräs tuttavani sanoi kerran hienosti, että osa ihmisistä on kuin siltoja – he auttavat meitä eteenpäin ja oikeaan suuntaan matkallamme elämässä. Ehkä kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettukaan pysymään elämässä mukana loppuun asti, eikä sen tarvitse välttämättä vähentää suhteen merkitystä tai arvoa. Ihmissuhteen päättymiseen liittyy aina tietynlaista haikeutta, surua ja joskus katkeruuttakin, mutta samoin kuin toimimattomasta parisuhteesta, myös toimimattomasta ystävyydestä on lupa päästää irti.
Tästä aiheesta voisi tarinoida vaikka romaanin verran, mutta päätän tällä kertaa mietintöni tähän ja annan puheenvuoron teille. Kertokaa mietteitänne, jakakaa kokemuksianne ja täydentäkää minun pohdintojani. Odotan mielenkiinnolla tästä syntyvää keskustelua. :)
PS. Osa jutun kuvitukseksi napatuista lausahduksista on melko kyynisiäkin enkä täysin allekirjoita noista kaikkia. Halusin kuitenkin vaihteen vuoksi poimia mukaan vähän erilaisia jutun teemaan sopivia lainauksia. Ainakin ne osoittavat, että ystävyydestä on historiassa sanottu paljon muutakin kuin pelkkää ikuisen tosiystävyyden hehkutusta.
PPS. Jos ystävyyttä käsittelevät jutut kiinnostavat, pääset lukemaan aiemmin aiheesta tekemäni postaukset TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: höpötyksiä, Ihmissuhteet, Mietteitä elämästä, Oma elämä, Syvällistä, ystävät, Ystävät & perhe
Categorised in: Elämä
Aarre korulippaan kätköistä
71 116
