Ihonhoito: 5 arjen suosikkituotetta
Kroppakritiikin kultakausi
23 59
Lihava, laiha, pitkä, lyhyt, rehevä, lanteikas, siro, poikamainen, ruipelo, muodokas, läski, ylväs, hento, kookas, hintelä, vahva, tanakka, luiseva, pullea, lihaksikas, sopusuhtainen, uhkea, lauta, timmi, löysä, ryhdikäs… Tässä joitakin sanoja, joilla ihmiset (etenkin naiset) kuvailevat itseään ja toisiaan. Osa niistä on melko neutraalisti kuvaavia, osa kohdettaan imartelevia ja osalla ei juuri muuta sävyä olekaan kuin loukkaava.
Olen viime aikoina pohtinut paljon kehoa ja mieltä… Miten monin eri tavoin samaa ihmisvartaloa voidaankaan kuvailla! Yksi ja sama kroppa voi jonkun sanoissa olla pehmeä, muodokas tai rehevä, kun toinen lyttää sen läskiksi. Usein taidamme itse olla oman kehomme kriittisimpiä tarkastelijoita, mutta olen suoraan sanottuna hiukan kauhuissani myös siitä, miten rumasti muista ihmisistä kuulee nykyään puhuttavan. Tuntuu, ettei mikään kelpaa ja lähes kaikki vartalotyypit saavat dissauksesta osansa. Hoikka ihminen on liian laiha, luiseva, epänaisellinen, muodoton, laihaläski, hintelä tai vain epämääräisesti sairaalloinen. Treenaamisesta innoistuneiden kropat puolestaan tuomitaan miesmäisiksi, lihakset rumiksi ja itse tyypit fanaattisiksi ortoreksikoiksi, joilla ei ole elämässään syvällisempää sisältöä. Missä vaiheessa meininki on muuttunut tällaiseksi? Vai onko se ollut sitä aina, mutten vain ole huomannut?
Minulle on aina jäänyt vähän hämärän peittoon, millä nuo muiden ulkonäköä kritisoivat tyypit oikein perustelevat kannanottojaan. Ei, kaikesta ei tarvitse pitää ja ulkonäköasioissakin mielipiteitä ja makuja on laidasta laitaan, mutta älä nyt hyvä ihminen töksäyttele ääneen niitä tympeimpiä mielipiteitäsi. Joskus tölväisyt verhotaan näennäiseen huoleen toisen terveydestä, mutta ihan oikeasti, kuvitteletko tosissasi, että epäkohteliaasti muotoiltu anonyymikommentti auttaa edes niitä, joiden kohdalla huoli olisi aidosti aiheellinen? Useimmitenhan tällä kommentoidulla huolestuneisuuden kohteella ei ole minkään valtakunnan hätää, ja jos olisikin, sitä harvemmin pystyy päättelemään pelkistä kuvista. Kateus puolestaan on nettikeskusteluissa nykyään kielletty sana, sillä minkään dissauksen taustalla ei koskaan ole kateutta, mikäli kateuskortin osakseen saamaa tuohtumusta on uskominen.
Kaikkein suurin synti internetin aikakaudella tuntuu olevan se, että joku kehtaa olla tyytyväinen itseensä ja omaan kroppaansa. Mitä se muka luulee olevansa? Normaali, terveen positiivinen suhtautuminen omaan kehoon leimataan herkästi itserakkaudeksi ja auta armias, jos julkeat ääneen puhua vartalostasi lempeästi tai myöntää peräti pitäväsi siitä. Minua ilahduttaa, kun ihmiset hyväksyvät itsensä ja löytävät kehoistaan kauniita piirteitä – netissä käytävien keskusteluiden perusteella monia asia ilmeisesti enemmänkin ärsyttää.
Uskallan veikata, että lähes jokaisella meistä on kropassamme sellaisia piirteitä, joista emme erityisesti pidä – jopa niillä, jotka päällisin puolin vaikuttavat oloonsa melko tyytyväisiltä. Olen itse tehnyt sen tietoisen päätöksen, että yritän tarkastella itseäni lempein silmin ja hyväksyen, keskittyen ennemmin niihin kohtiin, joista pidän kuin sättien niitä, jotka eivät ole mieleeni. Suosittelen samaa myös muille. Yhtälailla olen päättänyt tietoisesti yrittää hyväksyä kehossani myös ne asiat, joista en niin erityisesti pidä. Ja siinä asiassa sanavalinnoilla on valtava merkitys: valitsen kuvailla kehoani kauniisti, jopa niitä ei-niin-mieluisia kohtia. Se ei kaikkina päivinä ole helppoa, mutta mielestäni olen onnistunut pitämään mietteeni myönteisinä melkoisen hyvin.
Elämme pinnallisessa ja ulkonäkökeskeisessä maailmassa, joten on ihan normaalia miettiä ja murehtia näitä juttuja välillä. Monelta tuntuu kuitenkin unohtuvan oman kropan pieniä epäkohtia vatvoessa se tärkein: mitä kaikkea terve keho mahdollistaa. Voin kävellä, juosta, urheilla, tanssia ja liikkua vapaasti. Jo se on etuoikeus. Elämässä on aika hitsin paljon enemmänkin kuin ne oman kehon kuvitellut puutteet. Ja ihmisessä aika hitsin paljon enemmän kuin se pelkkä keho.
Ja mitä tulee muiden ihmisten vartaloihin, niiden kommentoiminen millään muotoa kriittisin äänensävyin on AINA epäkohteliasta – oli motiivi kommentin taustalla mikä hyvänsä. Joten mitäpä jos puhuttaisiin kauniisti sekä itsestämme että toisistamme, ja voitaisiin sitten keskittyä niihin paljon tärkeämpiin asioihin. :)
PS. Jos aiemmin aiheesta kirjoittelemani jutut kiinnostavat, niin vartalojuttuja on ruodittu aiemmin ainakin TÄÄLLÄ, TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ.
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: höpötyksiä, hyvinvointi, kauneus, Mieli & hyvä elämä, Mietteitä elämästä, Muu kauneus, Oma elämä
Categorised in: Elämä, Kauneus
How the sun sees you
23 59
