Nips, naps, letti lähti!
45 54
Nyt on kuulkaa uusi tukka ja peilistä katsoo vastaan ihan uusi tyttö! Mieletön fiilis. :D Jaoin jo eilen Instagramin puolella ensimmäisen kuvan uusista hiuksistani ja vaikka jo peilikuva vakuutti, että päätös oli oikea, ne sadat tykkäykset kyllä lisäsivät varmuuttani asiasta entisestään. Kiitos jo kaikille Instan puolella tsempanneille ja nyt sitten vähän tarinaa uusien hiusten taustalta (ja sitähän riittää!) sekä tietysti kuvia siitä tukasta.
Kun kerroin muutama viikko sitten, että olen viimein päättänyt pätkäistä pitkät hiukseni polkkamittaan, fiilis päätöksestäni oli sellainen varovaisen varma. Olin pohdiskellut asiaa jo pitkään ja salaa haaveillut vähän lyhyemmistä hiuksista, mutta noin viiiden vuoden pitkätukkajakso oli totuttanut pitkiin hiuksiin niin, että samanaikaisesti pitkistä hiuksista luopuminen tuntui vähän pelottavalta. Olkoonkin, että tukka on uusiutuva luonnonvara. Ihanahan se pitkä tukka on ja kiitettävän muuntautumiskykyinen, mutta välillä kaipaa vaihtelua ja nyt alkoi olla sellanen fiilis, että olisin valmis muutokseen. Ainahan sitä voi palata takaisin pitkiin hiuksiin, jos tulee ikävä. :)

Vaikka fiilis oli hiustenleikkuusta viimein aika varma, heräsin silti eilen aamulla pienimuotoisen kauhun vallassa: mitä ihmettä olen menossa tekemään! Pakotin poikakaverin lupaamaan, että hän tykkäisi minusta siitäkin huolimatta, jos hiuksista tulisi rumat ja katuisin päätöstäni syvästi. :D Hermostunut mieli kuitenki rauhoittui, kun surffasin Pinterestiin etsiskelemään inspiskuvia iltapäivän kampaajakäyntiä varten. Löysin niin ihania polkkatukkakuvia, että aloin taas uskoa tukkaideani olevan hyvä. Nyt vain piti toivoa, että kampaajani Mikko kampaamo Loistosta osaisi tulkita visioni ja siirtää sen vielä onnistuneesti minun hiuksiini.
Esittelin ensi töikseni Mikolle inspiskuvat, joita hän oli ohjeistanutkin minut kaivelemaan, jotta saataisiin parempi mielikuva siitä, mitä uusilta hiuksiltani kaipaan. Vaikka monissa Pinterest-kuvissa sekä siinä sen polkkatukka-postauksen ykköskuvassa, joka hiustenleikkuupäätökseni viimein sinetöi, oli aika monenlaista leikkausta, Mikko kertoi saavansa hyvin kopin siitä, mikä fiilis kuvista välittyi. Vaikka monessa kuvassa hiusten pituus ei ollut ihan oikea tai hiustyyppi oli aivan toisenlainen kuin minulla, tärkeämpää oli nimenomaan se fiilis, mitä hiuksiini kaipasin.

Nyt oli siis idea siitä, että mitä haetaan ja projekti aloitettiin raa’asti napsaisemalla poninhäntä poikki. Vaikka tilanne jännitti etukäteen, tunsin lopulta suorastaan riemua, kun näin pitkät hiukseni lattialla ja viimeistelemätön mutta selkeästi lyhyempi tukka valahti olkapäille. Tuli heti tunne, että tämä oli tismalleen sitä, mitä haluan. Mikkokin kommentoi, että lyhyemmät hiukset näyttivät välittömästi jotenkin luontevilta. Annoin lopputuloksen suunnittelussa aika paljon vapauksia ammattitaitoiselle kampaajalle ja luotin siihen, että hän kyllä tietää, mikä minulle sopii parhaiten. Mikko ehdotti, että jätettäisiin hiusten pituus sellaiseksi aivan olkapäitä hipovaksi pitkäksi polkaksi ja sovimme, että katsotaan lopullinen pituus sitten leikatessa. Mutta ennen sitä tukkaan laitettiin reilusti vaaleaa raitaa. Tässäkin asiassa annoin vapaudet Mikolle ja luotin hänen visioonsa.

Leikkausvaiheessa mietittiin sitten tarkemmin hiusten lopullista pituutta. Mikko olisi jättänyt hiukset olkapäitä hipovan pituisiksi, mutta minusta jotenkin tuntui, että pituudesta voisi ottaa pois vähän enemmänkin. Lopulta pituutta ei lyhennetty tuosta mitasta enää kuin sentin verran, mutta ero näytti silti varsin suurelta. Tuumimme, että tukalle voisi kuitenkin jättää hiukan pituutta, jotta sen saa yhä jotenkin kiinni ja hiuksissa on enemmän muunneltavuutta esimerkiksi kampausten ja muotoilun kannalta. Useissa inspiskuvissani nimittäin hiuksissa oli lainetta ja kevyttä kiharaa, jotka lyhentävät tietysti hiuksia entisestään. Kun tukka lopulta föönattiin kuivaksi, olin todella tyytyväinen pituuteen. Nyt polkka on myös sen mittainen, ettei sitä tarvitse ihan heti olla leikkaamassa uudelleen.

Hiusten väri paljastui kunnolla oikeastaan vasta, kun se oli föönattu kuivaksi. En ollenkaan odottanut näin vaaleaa, mutta olin tosi tyytyväinen sävyyn. Itse asiassa aika hassua, että olen jossain päänuppini perukoilla jopa haaveillut sellaisesta tosi vaaleasta tukasta nimenomaan tässä vähän lyhyemmässä mallissa – jotenkin päässä oli sellainen visio tummista kulmista ja vaaleista polkkamittaisista kutreista. En kuitenkaan ollut sanonut tästä visiostani Mikolle mitään, enkä olisi varmaan tietoisesti uskaltanut lähteä hiuksia kauheasti vaalentamaankaan. Mutta nyt sitten kun ne vaalenivat noin kovin, tuntui siltä kuin lopputuloksesta olisi vähän vahingossa tullut juuri sellainen kuin mistä olin salaa vähän haaveillutkin. Mahtavaa! :D Vaikka nyt kun katson noita ennen leikkausta ja värjäystä otettuja pitkätukkakuvia, niin ei se väri nyt lopulta niin paljon muuttunut, mutta näyttää silti lyhyissä kutreissa ihan eriltä.

Mikko laittoi vielä tukkaan reilusti muotoilutuotteita ja kiharsi sitä hiukan kiharruspuikolla. Valmiiden kiehkuroiden väliin suihkittiin säästelemättä kuivashampoota, kiharat pöyhittiin auki ja loppuun suihkaistiin vielä hiuslakkaa – ja hurmaava pörrö oli valmis. Mikko antoi vielä kotistailausvinkiksi, että tällaisessa tukassa ja minun hiuslaadullani hiuksista tulee usein sitä paremmat, mitä enemmän niihin muotoiluaineita tuuttaa. Liukkaan tukan saa mainiosti karhennettua suolasuihkeella ja sitä kannattaa kuulemma kerrostaa niin, että seuraavana päivänä vähän vain suihkii suolasprayta sekaan lisää, niin kampaus vain paranee entisestään. Myös kuivashampoo on mainio tuote antamaan liukkaaseen hiukseen lisää tekstuuria.
Kampaus viimeisteltiin huitaisemalla vielä edessä olevia hiuksia sivujakaukselle ”väärään suuntaan” ja itse asiassa tuo hiukan legendaarisen etuheiton tapaan koholle jäänyt jakauksen kohta näytti minun mielestäni aika hauskalta. Rakastan tämän rennon polkkakampauksen ilmavuutta ja sitä, miten lyhyempään hiukseen saa nostetta noilla kiharoilla. Kaiken kaikkiaan olen lopputulokseen ihan mielettömän tyytyväinen. Olen niin iloinen, että uskalsin ja ihan innoissani tästä uudesta tyylistä. Kiitos Mikko aivan superihanasta uudesta tukasta!

Pakko sanoa vielä, että olen kyllä todellinen onnentyttö, sillä kampaajani on oikeasti jollain tasolla ajatustenlukija. :) Tuntuu, että yhteinen sävel löytyy aina heti ja joskus hän tietää paremmin mitä kaipaan kuin minä itse. Loistavan kampaajan merkki on minusta sen itse teknisen osaamisen lisäksi se, että osaa oikeasti tulkita asiakasta ja aistia sieltä rivien välistä ne oikeat mietteet, joita ei välttämättä itse osaa pukea edes sanoiksi. Aikana ennen Mikkoa koin usein kampaajalta lähtiessäni, että uudet hiukset saattoivat vaatia muutamankin viikon totuttelun, ennen kuin ne tuntuivat omalta ja hyvältä – ja jotenkin kuvittelin, että se kuuluu asiaan. Sen jälkeen, kun istuin ensimmäisen kerran Mikon tuoliin, tajusin, ettei sen kuulu tai ainakaan tarvitse mennä noin. Mikon käsittelystä päästessäni tuntuu aina siltä, etten olisi koskaan näyttänyt paremmalta. Ei tarvita mitään totuttelujaksoja, vaan katson peiliin silmät säihkyen ja ikionnellisena uusista hiuksistani – joka kerta. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta Mikko Vainio, olet AARRE. <3
Mutta mitäs tykkäätte muut tästä aika radikaalista tukkamuutoksestani? Nähtäväksi jää, miltä tämä näyttää sitten, kun pääsen itse arjessa laittamaan.
Translation: I had been dreaming of a bob haircut for a looong time but never had the courage to cut my long hair short. Until about 3 weeks ago I finally made the decision that I would do it. I had the appointment with my hairdresser yesterday and I woke up in the morning all nervous about the change. But when I finally got in the hair salon and sat down, I felt calm as if I knew it was the right moment to do it. And I am so happy I finally had the courage to go for the bob, because I absolutely love it! So light, so fresh and so lovely! :)

Ennen vs. jälkeen – aikamoinen ero! :D

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: Hiukset, kauneus, Muu muoti
Categorised in: Kauneus, Muoti