22/05/14

Kesän eka Stadikka ja elämän eka vesijuoksu

18 36 P7085758.JPG

Minulla on monena kesänä ollut suuret suunnitelmat, että alkaisin lämpimien säiden tullen käydä uimastadionilla pulikoimassa. Puolimaratonille treenatessani (siis joskus sata vuotta sitten) kävin jossain välissä säännöllisesti uimassa, kun lämpötila tuntui liian tukalalta juoksemiseen, mutta sittemmin en ole saanut aikaiseksi. Muutama kaveri on myös houkutellut vesijuoksemaan, mutta toistaiseksi en ollut vielä uskaltautunut. Tällä viikolla sitten korkkasin Stadikka-kauden ja pulahdin samalla ensimmäistä kertaa altaaseen vesijuoksuvyö vyötäisilläni.

Olen päivärytmiltäni aika aamuvirkku nykyään, mutta tuntui silti melkoiselta suoritukselta kirmata reippaana tyttönä kohti Stadikkaa, kun kello oli vasta hieman yli kuusi aamulla. Myönnän, etten varmasti olisi tullut lähteneeksi, ellen olisi lupautunut poikakaverille seuraksi. Rivakan aamukävelyn jälkeen olimme lopulta altaalla vähän vaille seitsemän ja oli aika ryhtyä sovittelemaan vesijuoksuvyötä paikoilleen.

Sain opastusta, että vyö kannattaa asetella hieman vyötäröä alemmas ja kiristää mahdollisimman tiukalle eli siis selvästi tiukemmalle kuin mikä tuntuisi mukavalta. Veden varassa nimittäin vyö tuppaa helposti hölskymään ja vesijuoksu sujuu paljon paremmin, kun vyö on todella napakasti paikoillaan. Luulin kiristäneeni vyötä riittävästi, mutta altaassa totesin, että saisi olla vieläkin tiukemmalla. Lopulta vyötä kiskottiin miehisen avun voimalla äärimmilleen ja huomasin heti, kuinka esimerkiksi juoksuasento oli helpompi pitää hallinnassa.

Saatoin kuvitella, että vedessä polkeminen on raskasta, mutta yllätyin ehkä silti vähän, miten raskasta se olikaan. Myös juoksutekniikassa oli ensikertalaisella tekemistä ja muistamista: mahdollisimman ryhdikäs pystyasento, keskivartalo tiukkana, voimaa käsillä kauhomiseen ja jalkojen polkeminen kunnolla sekä riittävän ylös edessä että taakse alhaalla. Huomasin heti, että juoksu sujuu paljon paremmin, jos muistaa keskittyä pitämään keskivartalon lihakset tiukkana. Onneksi minulla oli osaava seuralainen matkassa ja sain paljon hyviä neuvoja ja opastusta tekniikkaan. Harjoitusta oikean tekniikan haltuunotto vaatii yhä, mutta ihan hyvin alkoi jo sujua. :)

Minulle vesijuoksussa ehkä haastavinta on se, että olen sellainen eteenpäin menijä ja tuntui välillä turhauttavalta liikkua niin älyttömän hitaasti. Poikakaveri kuitenkin muistutti, ettei vesijuoksu ole nopeuslaji ja että usein ne kaikkein hitaimmin liikkuvat juoksevat juuri teknisesti parhaiten. Altaassa näkee paljon ihmisiä, jotka lähinnä vain kelluskelevat puoliksi mahallaan eteenpäin vesijuoksuvyön kannattelemina. Ei siis tarvitse pyrkiä pääsemään eteenpäin mahdollisimman lujaa, vaan olennaisempaa on tehdä liikkeet oikein, vaikka vauhti olisikin sitten verkkaisempi. Positiivista vesijuoksussa on se, että sitä on kyllä kiva tehdä kaverin kanssa, kun voi samalla jutella. 

Tänään uskaltauduin kokeilemaan jo toistamiseen ja altaaseenkin pääsimme jo kymmenisen minuuttia aiemmin kuin alkuviikosta. En tiedä, tuleeko vesijuoksusta mikään minun suosikkilajini, mutta ainakin se tuntuu tehokkaalta ja huomaan, että kun juostessa muistaa kiinnittää ryhtiin huomiota, on altaasta noustessakin varsin ryhdikäs olo. Ja pakko sanoa, että tuo vedessä ja auringonpaisteessa pulikointi on kyllä mahtava tapa aloittaa päivä. On niin raikas ja hyvä olo ryhtyä sen jälkeen työntekoon, että jo sen takia ostin saman tien tänään kuukausikortin. Eli ehkä nähdään Stadikalla altaassa joku aamu! :)

PS. Jos vesijuoksutekniikka kiinnostaa, niin TÄÄLTÄ löytyy aika selkeät ohjeet!

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , ,

Categorised in: Elämä

18 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

  • Balleriiiina

    Liittymättä mitenkään aiheeseen (tai ehkä ihan vähä), mutta mun on pakko tulla kiittämään sua yhestä asiasta. Esiinnyin meinaan eilen elämäni ensimmäisessä tanssiesityksessä, kun aikuisbaletin alkeiden megashow esitettiin tanssikoulun kevätnäytöksessä. Olin harkinnut baletin alottamista jo jonkin aikaa mutta epäilytti toteuttaa aikeita kun olen ehkä maailman epäsulavaliikkeisin ja vailla mitään tanssitaustaa. Mut jotenkin kaikki sun tarinat Wannabeballerinoista sai mut niin innostumaan et ajattelin pystyväni siihen. Ja ai että kun kannatti! Siis on ollu niin kiva vuosi! Meitä kävi tunneilla keskimäärin viis kaveria ja kaikki yhtä pihalla että mitäs tässä nyt oikeen tapahtuu. Kehitys kuitenkin kehittyi ja eilen oli vuorossa grande final. Ihan sama miltä se esitys ulospäin näytti, olin niin ylpeä itsestäni! Mä oikeesti tein sen, en olis koskaan ikinä milloinkaan itsestäni uskonut, että tanssisin balettia muiden katsoessa ja vielä niin, että nautin olostani.

    Kiitos hirveesti inspiraatiosta – tai ainakin jostain viimeisestä potkusta kohti tanssiopistoa! Ilmoittauduin jo syksyn peruskurssille ja en millään malttais odottaa :)

  • Rouseliini

    Vesijuoksu on mahtavaa! Laihdutin yksi talvi 5kg vesijuoksemalla kerran viikossa. :) Vesijuoksu on yllättävän tehokas eikä edes tajua, että treenaa, heh!

  • Nii

    POIKAKAVERI.

    <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

     

    Vesijuoksuasiaan en voi kommentoida, koska en tiedä siitä mitään. :D

  • Ninii

    Hei, vesijuoksuun sellainen vinkki, että vesijuoksukengät on paljon tehokkaammat kuin vyö kun ei tuu helpotusta keskivartaloon eli suosittelisin kokeilemaan kenkiä kun vähän edistyt..

  • Jenniii

    Voi miten ihana kommentti! :) Ihan mieletöntä, että olen onnistunut rohkaisemaan sinut tanssin ja aikuisbaletin pariin. Näin sitä vain voitetaan omia pelkoja ja ennakkoluuloja. Tuli sellainen olo kommenttia lukiessa, että minäkin olen ylpeä sinusta, vaikka emme tunnekaan. Hienoa! <3

  • Jenniii

    Wau! Hieno saavutus. :) Itsellä ei ole painonpudotustavoitteita, mutta josko sitä tuossa touhussa vähän vaikka kiinteytyisi. :D

  • Jenniii

    Hahhaa! Olette niin söpöjä. :D Sinä ja tykkääjät siis! Uteliaimmat voivat kurkata Instagramin puolelle… ;)

  • Jenniii

    Kiitos vinkistä! :) Mietinkin, että mitkäköhän ne töppöset ovat, joita joillakin oli siellä jalassa. Pitääpä harkita niitäkin, kunhan saan homman ensin haltuun vyön kanssa. ;)

  • Jennam

    Aloittelijana itseäni auttoi tekniikan opettelussa, kun kuvittelin juoksevani altaan pohjaa pitkin. Silloin ryhti pysyi hyvänä ja tekniikka kunnossa. Ja kyllä vesijuoksu on tehokasta, silloin sitä kyllä todella täytyy ”juosta”. Olen juossut itse myös sykevyön kanssa.

  • Helsinki city girl

    Se on Stadika yhdellä K:lla. Annettakoon anteeksi ottaen huomioon ettet ole syntyperäinen.

    Vesijuoksu on hidasta ja vähän tylsää, mutta hyvässä seurassa kelpolaji :)

  • Jessii

    Missä muuten tapasitte poikakaverin kanssa? Mistä nykyään löytää miehiä, baarista vai netistä paremmin?

  • Jenniii

    Kiitos hyvästä vinkistä! Monet tällaiset mielikuvaharjoitukset todella auttavat löytämään oikean tekniikan. :) Poikakaveri neuvoi käsien tekniikassa ajattelemaan, että vettä kauhoo siten, kuin yrittäisi tarttua veteen ja vetää sen voimalla itseään eteenpäin. Se auttoi heti. :)

  • Jenniii

    Juu, meikäläinen on Oulusta. ;) Joskin poikakaverini, joka puolestaan on syntyperäinen helsinkiläinen, oli sitä mieltä, että molemmat muodot ovat täysin hyväksyttäviä ja tuumasi, että osa näistä slangijutuista on sellaisia ikuisuusvääntöjä ihan helsinkiläistenkin kesken. Ymmärretyksi varmasti tulin silti. :)

    Ja kyllä, yksin en jaksaisi varmaan ikinä lähteä vesijuoksemaan (näiden kahden kerran kokemuksen pohjalta), mutta kaverin kanssa oikein mukavaa touhua!

  • Jenniii

    Itse asiassa tapasimme Wannabe Ballerinasin kautta siten, että hän oli katsomassa esitystämme. Olin jo viime kevään showssa kiinnittänyt huomiota yleisössä istuneeseen komeaan mieheen ja joulunäytöksessä hän puolestaan oli huomannut minut. Hän tuli näytöksen jatkoilla baarissa juttelemaan, mutta vielä tuolloin emme tulleet edes esittäytyneeksi toisillemme, joten asia jäi ilmaan roikkumaan. Pari viikkoa myöhemmin, juuri uuden vuoden kynnyksellä osuin ihan sattumalta hänen FB-sivulleen (yhteisten tuttujen kautta kai, sillä en tosiaan tiennyt edes tyypin nimeä) ja hetken mielijohteesta poukkasin (se poke-toiminto). Tyyppi viestitteli takaisin ja muutaman viestin vaihdettuamme pyysi treffeille. Ja oikeastaan siitä lähtien olemme olleet yhdessä. :)

    Itse koen, että parisuhteen voi löytää melkein mistä vain, mutta itse en ole koskaan tainnut löytää mitään kovin kestävää baarista. Omat poikaystävät ovat löytyneet kavereiden tai opiskeluiden parista ja yksi iski minuun silmänsä taidenäyttelyssä. Lyhyempiä romansseja on syntynyt baarikohtaamisistakin ja yhden tapailemani miehen tapasin junassa. :D  Eiköhän se ole aika sattumanvaraista mistä se toinen puolisko sattuu löytymään, mutta sanoisin, ettei siitä mitään haittaakaan ole, jos pitää mielen avoinna ja kokeilee useampaakin potentiaalista kanavaa. Itse en jaksanut sinkkuna ollessani käydä baarissa lainkaan, mutta eipä kyllä silti tarvinnut koskaan seuraelämän köyhyydestä valitella. :) Tinder ja nettideitit ovat ihan potentiaalisia tapoja myös tavata kivoja uusia tyyppejä. Olen itsekin tavannut netin kautta muutaman ihan mielettömän tyypin ja myös ystäväpiirissäni muutama on löytänyt sitä kautta rakkauden.

  • RaruaL

    Mistä söpöt sliparit? :)

  • Jenniii

    Olen saanut ne joskus kauan sitten blogin kautta ja ovat Ipanema-merkkiset. :) http://www.ipanemaflipflops.co.uk/

  • EliNalle

    ÄÄÄÄ ihanaa poikaystävä! <3 Oli aivan pakko käydä tsekkaamassa sun instagram, kun siitä vinkkasit ;) Melkoinen komistus! Saanko kysyä, onko hän täysin suomalainen? :)

  • Jenniii

    Hahaha. Ihanaa, kun siellä ruudun toisella puolen iloitaan puolestani. <3 Komea on poikaystävä, sitä ei käy kieltäminen. Ja maailman kultaisin tyyppi myös. :) Hän on suomalainen, mutta perheessä on myös ulkomaisia sukujuuria.

Related posts