Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Kesän eka Stadikka ja elämän eka vesijuoksu
18 46
Minulla on monena kesänä ollut suuret suunnitelmat, että alkaisin lämpimien säiden tullen käydä uimastadionilla pulikoimassa. Puolimaratonille treenatessani (siis joskus sata vuotta sitten) kävin jossain välissä säännöllisesti uimassa, kun lämpötila tuntui liian tukalalta juoksemiseen, mutta sittemmin en ole saanut aikaiseksi. Muutama kaveri on myös houkutellut vesijuoksemaan, mutta toistaiseksi en ollut vielä uskaltautunut. Tällä viikolla sitten korkkasin Stadikka-kauden ja pulahdin samalla ensimmäistä kertaa altaaseen vesijuoksuvyö vyötäisilläni.
Olen päivärytmiltäni aika aamuvirkku nykyään, mutta tuntui silti melkoiselta suoritukselta kirmata reippaana tyttönä kohti Stadikkaa, kun kello oli vasta hieman yli kuusi aamulla. Myönnän, etten varmasti olisi tullut lähteneeksi, ellen olisi lupautunut poikakaverille seuraksi. Rivakan aamukävelyn jälkeen olimme lopulta altaalla vähän vaille seitsemän ja oli aika ryhtyä sovittelemaan vesijuoksuvyötä paikoilleen.
Sain opastusta, että vyö kannattaa asetella hieman vyötäröä alemmas ja kiristää mahdollisimman tiukalle eli siis selvästi tiukemmalle kuin mikä tuntuisi mukavalta. Veden varassa nimittäin vyö tuppaa helposti hölskymään ja vesijuoksu sujuu paljon paremmin, kun vyö on todella napakasti paikoillaan. Luulin kiristäneeni vyötä riittävästi, mutta altaassa totesin, että saisi olla vieläkin tiukemmalla. Lopulta vyötä kiskottiin miehisen avun voimalla äärimmilleen ja huomasin heti, kuinka esimerkiksi juoksuasento oli helpompi pitää hallinnassa.
Saatoin kuvitella, että vedessä polkeminen on raskasta, mutta yllätyin ehkä silti vähän, miten raskasta se olikaan. Myös juoksutekniikassa oli ensikertalaisella tekemistä ja muistamista: mahdollisimman ryhdikäs pystyasento, keskivartalo tiukkana, voimaa käsillä kauhomiseen ja jalkojen polkeminen kunnolla sekä riittävän ylös edessä että taakse alhaalla. Huomasin heti, että juoksu sujuu paljon paremmin, jos muistaa keskittyä pitämään keskivartalon lihakset tiukkana. Onneksi minulla oli osaava seuralainen matkassa ja sain paljon hyviä neuvoja ja opastusta tekniikkaan. Harjoitusta oikean tekniikan haltuunotto vaatii yhä, mutta ihan hyvin alkoi jo sujua. :)
Minulle vesijuoksussa ehkä haastavinta on se, että olen sellainen eteenpäin menijä ja tuntui välillä turhauttavalta liikkua niin älyttömän hitaasti. Poikakaveri kuitenkin muistutti, ettei vesijuoksu ole nopeuslaji ja että usein ne kaikkein hitaimmin liikkuvat juoksevat juuri teknisesti parhaiten. Altaassa näkee paljon ihmisiä, jotka lähinnä vain kelluskelevat puoliksi mahallaan eteenpäin vesijuoksuvyön kannattelemina. Ei siis tarvitse pyrkiä pääsemään eteenpäin mahdollisimman lujaa, vaan olennaisempaa on tehdä liikkeet oikein, vaikka vauhti olisikin sitten verkkaisempi. Positiivista vesijuoksussa on se, että sitä on kyllä kiva tehdä kaverin kanssa, kun voi samalla jutella.
Tänään uskaltauduin kokeilemaan jo toistamiseen ja altaaseenkin pääsimme jo kymmenisen minuuttia aiemmin kuin alkuviikosta. En tiedä, tuleeko vesijuoksusta mikään minun suosikkilajini, mutta ainakin se tuntuu tehokkaalta ja huomaan, että kun juostessa muistaa kiinnittää ryhtiin huomiota, on altaasta noustessakin varsin ryhdikäs olo. Ja pakko sanoa, että tuo vedessä ja auringonpaisteessa pulikointi on kyllä mahtava tapa aloittaa päivä. On niin raikas ja hyvä olo ryhtyä sen jälkeen työntekoon, että jo sen takia ostin saman tien tänään kuukausikortin. Eli ehkä nähdään Stadikalla altaassa joku aamu! :)
PS. Jos vesijuoksutekniikka kiinnostaa, niin TÄÄLTÄ löytyy aika selkeät ohjeet!
Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: Liikunta & ravinto, Oma elämä, treenikassi
Categorised in: Elämä
Silmänympärysvoiteiden A & O
18 46
