A+more by Pupulandia: ihania neuleasusteita Suomesta ja Italiasta
Tuskan hikeä kuntosalilla
13 47
On tuntunut jotenkin tosi hankalalta tarttua näihin treenipostauksiin, vaikka aiheita pyörii päässä ties kuinka. En tiedä, miksi treenaamisesta tuntuu niin vaikealta kirjoittaa – ehkä ongelma on juuri siinä, että tunnelmat pitäisi päästä purkamaan heti tuoreeltaan ja myöhemmin oikeaan fiilikseen on vaikea päästä. Päätin, että lähden nyt vain liikkeelle jostakin ja kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa alkaa rullata omalla painollaan.
Palkkasin siis itselleni alkuvuodesta personal trainerin ja olen nyt maaliskuun alkupuolelta asti käynyt salilla. Kun ryhdyin kalenterista laskeskelemaan kuluneita viikkoja, yllätyin huomatessani, että niitä on ehtinyt vierähtää jo 11! Kaksi viikkoa tuli yhdessä kohtaa taukoa treenaamisesta, kun olin ensin flunssassa ja sen jälkeen oli Wannabe Ballerinasin esitysviikko, jonka halusin rauhoittaa vain näytöksille, sillä esitysrupeama on jo itsessään melko rankka setti yhdelle viikolle. Tuntuu silti hullulta, että aikaa on kulunut jo noin paljon.
Olen aloittanut treenaamisen aika iisisti ja alkuun kävin salilla vain kerran viikossa, mikä oli varmaan siinä vaiheessa ihan hyvä, sillä pelkkään palautumiseen meni jokaisen kerran jälkeen aluksi salitreeniin tottumattomilta lihaksilta melkein viikko. Kun tuntui, että enää en ollut aivan koko viikkoa jumissa salin jäljiltä, päätin lisätä treenin määrää kahteen kertaan viikossa. Nyt tavoitteena olisi tehdä 2-3 kertaa salitreeniä viikossa, minkä lisäksi käyn pelaamassa racketballia 1-2 kertaa viikossa. Wannabe Ballerinasin kevätnäytösten edellä en ehtinyt ollenkaan käydä varsinaisilla omilla balettitunneillani Footlightilla, koska pelkästään WB-treenejä oli 3-5 kertaa viikossa, mutta nyt olisi tarkoitus aktivoitua taas sillä saralla, kun Wannabe Ballerinasin esitykset ovat ohi. Olen myös luvannut ensi viikolla mennä elämäni ensimmäisen kerran kokeilemaan vesijuoksua, joten katsotaan mitä siitä tulee… ;)
Jos palataan niihin ihan ensimmäisiin salikertoihin tältä keväältä, niin voisin vähän kertoa, millaiselta tasolta lähdettiin liikkeelle. En siis ollut vuosiin tehnyt aktiivisesti mitään salitreeniin viittaavaakaan ja ylipäänsä kokemukseni kuntosaleista on todella vähäistä. Ennen puolimaratonia kävin jonkin verran salilla juoksemisen ohella, mutta siitäkin on aikaa jo pieni ikuisuus. Tuntui siis vähän siltä kuin aloittaisi täysin alusta. Ja sitä se sitten käytännössäkin oli. Jouduimme lähtemään PT:n kanssa liikkeelle hyvin perusasioista kerraten liikeratoja ja oikeaoppisia asentoja.
Luulen, että personal trainerini kuvitteli lähtötasoni olevan parempi kuin se sitten olikaan. Näin nimittäin oikeasti sen pienimuotoisen järkytyksen hänen kasvoiltaan, kun ryhdyttiin tekemään ensimmäisiä harjoituksia, vaikka hän yrittikin sitä varmasti peitellä. :D Olin kyllä mielestäni ollut alkukartoituksessa varsin rehellinen, mutta kaipa näytän päällepäin olevan paremmassa kunnossa, kuin mitä sitten todellisuudessa olenkaan. Olen varmaan juuri sellainen tyypillinen ”laiha läski”, eli kroppa on silmämääräisesti katsottuna (ja vaatteet päällä) ihan näpsäkkä, mutta todellisuudessa lihaksia ei ole lainkaan. PT yritti kuitenkin lohdutella, että kehitystä tapahtuu varmasti nopeasti, kun ei ole painoa, mitä tarvitsisi pudottaa.
Olin aika pettynyt itseeni ensimmäisen salikerran jälkeen. Vaikka tiesin olevani huonossa kunnossa, en ehkä olisi itsekään arvannut olevani NIIN huonossa kunnossa. PT ihmetteli hiukan tilannettani, sillä olen kuitenkin harrastanut aikuisbalettia ja tehnyt muitakin sellaisia asioita, joiden periaatteessa pitäisi lisätä myös voimaa. Myöhemmin hän tosin havaitsi ruokapäiväkirjaani tutkiessaan, että proteiininsaantini on ollut todella pahasti retuperällä ja arveli sen selittävän sitä, ettei lihasvoima ole harjoittelusta huolimatta kehittynyt. En vain jotenkin ole vuosien varrella miettinyt koko asiaa tai kiinnittänyt ravitsemukseen riittävästi huomiota. Myönnän, että tuntui suorastaan masentavalta, että paljolti puutteellisen ravitsemuksen takia treenistä on jäänyt suuri hyöty saamatta. No, opinpahan nyt sitten kantapään kautta. :P Palaan noihin ravintojuttuihin varmaan vielä myöhemmin erikseen, mutta tosiaan, ne ovat treenin kannalta kyllä todella tärkeässä roolissa.
Minulla oli alusta asti tavoitteena käydä salilla vähintään pari kertaa viikossa, mutta koska koko kevät on ollut yhtä hullunmyllyä töiden ja kaikenlaisten projektien kanssa, tiesin jo valmiiksi, että en tulisi pääsemään tavoitteeseeni, jos salilla käyminen olisi vain minusta itsestäni kiinni. Niinpä sovin PT:n kanssa, että tapaamme kaksi kertaa viikossa, jotta saisin tavoitteeni täyttymään. Koska salitreeni ainakin nyt alkuvaiheessa on tuntunut melko vastenmieliseltä ja tuskaiselta, olen huomannut, että jätän sen mieluusti muiden kiireiden tieltä väliin, jos vastuu treenaamisesta on yksin minulla. Niinpä taklasin lipsuilumahdollisuudet sopimalla kahdet PT-treenit viikon varrelle. Treenejä ei tule peruttua, kun niistä on sopinut PT:n kanssa – pelkästään itselle tehty lupaus on helpompi pettää.
Nyt olen sitten käynyt PT:n kanssa salilla kaksi kertaa viikossa ja mahdollisesti tarkoitus olisi jossain vaiheessa lisätä viikkoon myös yksi itsenäinen treenikerta. Myönnän, että oli vähän masentava startti koko treenaamiselle, kun lähtötaso oli niin tolkuttoman surkea. Toistaiseksi kehitys on ollut vielä melko hidasta ja harmillisesti siihen tuli pientä takapakkia flunssan ja parin viikon treenitauon takia. Tosi iso osa salitreeniajasta menee PT:n kanssa tekniikan hiomiseen, sillä liikeradat eivät tottumattomalta kerta kaikkiaan suju ihan kuten pitäisi. Vaikka se välillä turhauttaa, olen silti todella tyytyväinen siihen, että personal trainerini on niin tarkka siitä, että teen harjotukset oikein. Salilla kun voi helposti hajottaa itsensä pahastikin, jos liikkeitä tekee väärin – etenkin siinä vaiheessa, kun mukana on yhtään isompia painoja.
Olen edelleen siinä tilanteessa, että kuntosalilla käyminen tuntuu melkoisen tuskaiselta ja epämukavalta, mutta olen päättänyt, etten halua luovuttaa, vaan annan tälle jutulle nyt mahdollisuuden ja toivon, että jossain vaiheessa homma alkaa sujua. Välillä tuntuikin jo siltä, että edistystä tapahtui, mutta sitten se pirun flunssa katkaisi lupaavasti alkaneen kehityksen. Ei tässä varmaan muu auta kuin sinnikkyys ja sitkeys. Pitäisi kai olla armollisempi itselleen ja hyväksyä se, että pohjalta ei ponnisteta huipulle muutamassa viikossa. To be continued…
PS. Piti muuten tässä yhteydessä vinkata viime hetken muistutuksena, että minulle salikortin sponssaava Motivus juhlii parhaillaa 30-vuotissynttäreitään (hieno ikä muuten, hehhee!) ja synttäreiden johdosta vielä TÄMÄN PÄIVÄN AJAN on Motivus-saleille tarjolla kuntokeskuksen omilla nettisivuilla ja verkkokaupassa ihan superhyviä tarjouksia. Juuri viime viikolla yksi parhaista kavereistani innostui minun esimerkkini siivittämänä liittymään tuollaisella loistavalla synttäritarjouksella myös Motivuksen jäseneksi – ja mikä parasta, nyt voimme käydä treenaamassa (sekä saunomassa, rentoutumassa ja juoruilemassa) Motivuksella yhdessä. :) Tarjoukset ovat oikeasti tosi hyviä, joten käykää tsekkaamassa! Lisäksi Motivuksella on vielä viikon ajan voimassa kuvakisa, jossa on jaossa 500 euron matkalahjakortti. Kisaan voi osallistua ihan kuka tahansa, vaikkei olisikaan Motivuksen jäsen. :)
Kuvat: Old Visuals / Lehtikuva, Shutterstock / Lehtikuva (yhteistyössä STT-Lehtikuvan kanssa)
Tags: Liikunta & ravinto, treenikassi
Categorised in: Yleinen
Pupulandia täyttää 7 vuotta!
13 47
