Oman elämänsä dj ensikeikalla

En ollut ollenkaan suunnitellut kirjoittavani tästä, mutta pakko vähän fiilistellä vielä eilistä dj-debyyttiäni nyt kun jännityksestä ja koettelemuksesta on selvitty! :D Minut siis houkuteltiin Suomen valokuvataiteen museon iltatilaisuuteen soittamaan musiikkia, mutta kyseessä oli astetta kiinnostavampi keikka, sillä sain luoda äänimaiseman illan aikana museossa esillä olleen valokuvascreeningin taustalle. Pakko sanoa, että aika hieno ja jännittävä tilaisuus ensikertalaiselle – tosin ehkä hiukan myös pelottava… Taidemuseon minimalistinen miljöö luo aika hulppeat puitteet dj-keikalle!

Kutsu tänne tilaisuuteen tässä roolissa tuli aika puskista ja epäröin pitkään, suostuisinko edes. Lähdetään nyt siis siitä, että en oikeasti ole koskaan koskenutkaan dj-vehkeisiin. Minua mukaan houkutellut Sanna oli kuitenkin vakuuttunut, että tästä tulisi hyvä juttu ja lupasi jopa järjestää poikaystävänsä pitämään minulle pienen opetustuokion ennen tilaisuutta. :D Jotenkin minut sitten saatiin ylipuhuttua ja lopulta löysin itseni sunnuntai-iltana kaverin sohvalta dj-koulusta opettelemasta Pacemakerin käyttöä. Pacemaker on sovellus, jonka saa ladattua tabletille (ainakin iPadille) ja joka siis käytännössä yhdistää yksinkertaiseen muotoon Spotifyn ja dj-kamojen tekniikan. Aivan loistosovellus muillekin oman elämänsä tiskijukille, suosittelen! Reilun tunnin jälkeen tuntui, että homma oli jo jotenkuten hallussa ja maanantaina lähdin sitten soitellen sotaan. Hahhaa.

Myönnän, että ennen tilaisuutta jännitti aivan pirusti. Oikeastaan koko ensimmäisen setin ajan jännitin todella paljon: poskia kuumotti ja kädet hikoilivat niin, että sormi ei meinannut luistaa tabletin pinnalla. Soittohommat sujuivat kuitenkin jännityksestä huolimatta hyvin ja paikalle tekniseksi sekä henkiseksi tuekseni saapunut dj-mentorini nyökkäili aina aika ajoin salin laidalta minulle hyväksyvästi, että hyvin sujuu. Olin onneksi tehnyt ennakkovalmistelut hyvin ja miettinyt soittolistan valmiiksi melko tarkkaan, vaikka toki se tilaisuudessa vielä hieman ehti elää ja muuttua. Se helpotti todella paljon toimimista paikan päällä, kun ei tarvinnut siellä enää miettiä, mikäköhän biisi loisi kauniin jatkumon edelliselle. Setin toisessa erässä huomasin, että jännitys olikin ehtinyt jo laantua.

Oli muuten aika kiinnostavaa yrittää luoda äänimaisema teoksille, joita en ollut ennen tilaisuutta lainkaan nähnyt – piti vain luottaa omaan intuitioon. Ylivoimaisesti mahtavinta illassa olikin se, että todella moni tilaisuuden taiteilijoista kävi kiittämässä minua kauniista musiikista ja kehui valitsemieni kappaleiden sopivan upeasti valokuvien tunnelmaan. Innokkaimmat ehtivät käydä fiilistelemässä soittamiani biisejä useampaankin otteeseen ja yksi jopa pyysi, josko voisi tutustua Spotify-listoihini lähemminkin. Parempaa palautetta ei dj voisi saada, varsinkaan ensikertalainen dj. :) Olin häkeltynyt mutta onnellinen vilpittömän innostuneista kommenteista ja ne loivat minuun kyllä sellaista uskoa ja intoa, että voisin uskaltautua dj-pöydän taakse toistekin. Tässä se nähdään, että pitää aina välillä haastaa itseään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, sillä tämä oli ihan mahtava kokemus!

Kiitos Suomen valokuvataiteen museo tästä kunniasta, mahdollisuudesta ja luottamuksesta. Kiitos Sanna ja erityiskiitos kuuluu dj-mentorilleni Heikille, jota ilman en olisi illasta selvinnyt. <3 Kylläpä on loistofiilis!

Ujo mutta onnellinen dj

PS. Koska eilisen soittolistaa kiiteltiin ja kyseltiin kovasti, niin päätin laittaa sen Spotifyssa jakoon. Jos siis haluatte kuunnella, millaista musiikkia tilaisuudessa soitin, niin lista löytyy kokonaisuudessaan TÄMÄN linkin takaa. 

PPS. Illan aikana esiintynyt Barry Andrewsin Disko oli aivan huikea, suosittelen ehdottomasti tutustumaan! Erityisesti livenä toimii mielettömän hyvin – minusta tuli heti fani!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia (@jennipupulandia)

Tags: höpötyksiä, Höpsöä, Musiikki, Oma elämä

Categorised in: Elämä, Musiikki