8/04/14

Mitä sulle kuuluu?

61 91 P4010901.JPG

Minulla oli kaikenlaisia postaussuunnitelmia vielä tälle päivälle, mutta pääsin päivän kiireiden parista vasta äsken kotiin, sain ruokaa napaan ja nyt pitäisi vielä jatkaa hommia (siis muita kuin blogihommia), joten taitavatpa jäädä illan postaussuunnitelmat nyt huomiselle. Vaikka se ei ehkä ole täältä blogista välittynyt, niin olen paiskinut viimeisen kuukauden ajan töitä sellaisella tahdilla, että alkaa kohta pienestä ihmisestä loppua puhti. Vihjasinkin viime viikon aakkospostauksessa, että minussa on hiukan työnarkomaanin vikaa, mutta onneksi tunnistan myös itsessäni ne merkit, joiden ilmaantuessa tiedän, että on viimeistään silloin syytä hidastaa tahtia. Vielä ei olla siinä pisteessä, mutta toivon silti, että hoppu hellittäisi muutaman viikon sisään hiukan. 

Sainkin tästä idean, että voisin ehkä jossain välissä vähän kirjoittaa suhtautumisestani työntekoon sekä avata hieman parin vuoden takaisia burn out -tunnelmia. Kiinnostaisiko tuo aihe teitä? Tajusin nimittäin, etten ole koskaan tainnut kertoa asiasta sen tarkemmin. Ehkä kyseiseen asiaan on tarvittu vähän etäisyyttä, että siitä pystyy kirjoittamaan.

Mutta koska meikäläinen jatkaa täällä naputtelua vielä muiden asioiden parissa, niin antaisin mielelläni vaihteeksi teille puheenvuoron. Olen joskus kysellyt, että mitä teille kuuluu ja saanut silloin niin huippuja, hauskoja, koskettavia ja muuten vain kiinnostavia vastauksia, että teenpä saman tempun taas pitkästä aikaa. Mitä just SULLE kuuluu tänään? Oli se sitten hyvää tai huonoa tai mitä vain, niin olisipa kiva kuulla. :)

Tags: ,

Categorised in: Elämä

61 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Keväthöperö

    Olet niin ihana <3 tuli sellanen olo että tosiaan välität meistä :)
    Mulle kuuluu jotenkin tosi hyvää. En pahemmin tiedä edes miksi. Iloisesta musiikista tulee itsekkin hyvälle tuulelle, takana touhukas päivä sekä sali ja zumba, ulkona päivisin aivan ihana ilma ja ehkä vähän kevättä rinnassakin.. Mikäs tässä on ollessa :)
    Tulikin mietittyä paljon positiivisi juttuja, nyt on kiva mennä nukkumaan.

  • Amal

    Hei Jenni, minulle kuuluu pääsääntöisesti hyvää, mutta nyt istun harmikseni koneella googlaillen kokemuksia lasten murtumista. Blogipäivitykset luin väliin kevennykseksi :) Tyttömme 2,5v satutti kätensä tänään aika pahasti ja ilta on arvottu että lääkäriin vai ei. Onneksi tyttö nukahti nyt, niin yö ja aamu kyllä sitten kertovat miten jatketaan. Hoh-hoh tätä vanhemmuutta…

  • jennyjen

    Mulle kuuluu juuri nyt ihan kohtuullisen hyvää. Mieltä painaa ehkä hieman eilinen, minulle sydänjuuriin asti mennyt (nyt jo onneksi selvitetty ja unohdettavaksi sovittu) riita poikaystävän kanssa. Eilen meni huonosti, mutta kyllä, tänään kuuluu jo kohtuulisen hyvää. Vähän jo on jaksanut hymyilläkin.

  • Helled

    Heips, kiva kun kyselet kuulumisia :) Olen itse hieman harkinnan alaisessa tilanteessa elämässäni. Joistain asioista olen nyt varmempi kuin koskaan mutta toisaalta koko tulevaisuus on aivan auki. Näissä fiiliksissä tänäänkin. Mietintämyssy päässä elelen. On ollut asioiden hoitelu ja hieman levoton päivä. Löysin suloisen sormuksen kirpputorilta 75sentillä, joten siitä ainakin tuli leveä hymy huulille :)
    Ihanaa kevään jatkoa sinulle ja suloisia päiviä! Toivottavasti siellä Helsingissä on lämpimämpi, täällä Oulussa oli tänäänkin miinusasteita ja hurja viima, hrrr!!

  • fia.j

    Hyvää ja huonoa.

    Mua pelottaa että olen saanut tartunnan yhdestä aika ikävästä taudista, mikä varjostaa ajatuksia ihan lakkaamatta. Yritän poistaa pelkoani urheilemalla ja syömällä kaikkea huipputerveellistä, vaikka ne ei voikkaan siihen auttaa.

    Muuten olen maailman onnellisin ihminen näin kesän kynnyksellä!

  • SaraJK

    Erosin pari viikkoa sitten. Minut jätettiin yllättäen suhteessa, jonka luulin kestävän loppuelämän. Olen nyt yrittänyt aloittaa arkea uudelleen, niin kovan tuskan kanssa, etten kestä. Muistoja tulvii mieleen, pohdin koko ajan, että mitä olen tehnyt väärin. Tuntuu, ettei tulevaisuudella ole mitään tarjottavaa, ja olen menettänyt ”sen oikean”. Eli melkoisen huonoa kuuluu. Sattuu niin, ettei ikinä ennen.

    ps. Blogistasi olen saanut voimaa, kiitos!

  • sandel

    Hei! Työntekoaihe kiinnostaisi kovasti, vaikka itse olenkin vähän päinvastaista sorttia kuin sinä eli laiska ja saamaton. No, eipä nuo siivoustyöt ihan hirveästi motivoi. Toivottavasti valmistumisen jälkeen saisi jotain muita hommia.

    Laiskuuteni ilmeni tänään taas siten, että oli tarkoitus kirjoitella yhtä analyysitehtävää, mutta enpä sitten saanutkaan ryhdyttyä siihen. Mukavan tästä päivästä teki kuitenkin se, kun kuvailin päivän mittaan kaikkia puuhailujani eli pidin siis sellaisen blogeista tutun päivä kanssani -kuvauspäivän. Suosittelen muillekin! Olen kerran aikaisemminkin tehnyt saman ja on hauska katsella myöhemmin näitä arkisia kuvia, joissa syö aamupalaa ja pesee hampaita :D

    Illalla kävin hotstretchingissä kävellen, joten siinä tuli samalla tunnin lenkki. Ah, tuo venyttely on kyllä mukavaa ja rentouttavaa. Voisin tehdä vain sitä ja kävelyä, muu liikunta on vähän pakkopullaa.

  • A82

    Kiitos kysymästä!

    Tänään on pitkästä aikaa ollut hiukan helpompi hengittää. Läheisen menetys on tuonut suuren surun. Mutta päivä kerrallaan.

  • Minulla on hirveä ikävä kissojani, jotka ovat hoidossa remontin takia. Ne ovat vaan niiiiin tärkeitä:)

  • PSK

    Kiitos kysymästä, tänään paistoi aurinko lenkillä, vaikka lenkki itse ei kulkenut ollenkaan. Keskeneräisiä hommia riittää ja to-do-lista on loputon, mutta hyvää kuuluu, koska olen päättänyt rakastua. Kohdetta ei vielä tosin ole :D

  • Oona

    Tänään olen kirjoitellut ennakkotehtäviä ja ymmärtänyt asian, joka tuntui ennen mahdottomalta. Ei mitään suurta. Pieniä asioita tänään. Suuria suunnittelen tulevaisuudelle, reppureissua jossen vieläkään pääse opiskelemaan minne haluan.

    Ja muuten! Kiitos kun vinkkasit Roosan mangomalenista. Siinä vasta mahtava blogi!

  • Mannana

    Voimia sulle, ei tunneta mutta haluan sanoa että muista rakastaa itseäsi äläkä etsi virheitä itsestäsi!

  • s_heidi

    Moi Jenni!
    Mulle kuuluu vaihtelevaa. Toisaalta mielessä on aika paljon ikäviä, surullisia ja pohdituttavia asioita. Mm. mummuni nukkui pois viime viikolla ja nyt valmistaudutaan hautajaisiin. Välillä tämä työttömyys ahdistaa ja vaivaa, ja tuntuu ettei saa mitään järkevää tehtyä.

    Mutta toisaalta taas on kaikkea kivaakin. Aurinko paistaa, aloitin tänään pitkän tauon jälkeen lempiharrastukseni uudelleen, ja hain yhteishaussa kouluunkin, joten nyt yritän selvittää, että millainen valintakoe sinne on tiedossa. Olen samanikäinen tyttönen kuin sinäkin ja luonteeltani optimisti, joten uskon että loputkin asiat loksahtavat kohdalleen kun aika on. Ja onneksi on muutama plan B:kin olemassa, jos esim tuo koulu ei tärppääkään.

    Tulipas paljon tekstiä! En muista olenko aiemmin kommentoinutkaan sun blogiin kunnolla..:) ihanaa kevättä siis ja kiitos kivasta blogista!

  • liisukoi

    Moi Jenni!

    Kiitos kysymästä! Vaikken usein kommentoikaan, niin tänne kuuluu oikein hyvää, vaikka kouluhommien deadlinet puskee päälle, eikä aika meinaa riitä millään kaikkeen! Huomenna menen ekaa kertaa ikinä oman alan työhaastatteluun, ja sain tänään puhelun myös toisesta mahdollisesta kesätyöpaikasta. Alallani on vaikea työllistyä erityisesti pk-seudulla, joten tuntuu, että lottovoitto ois osunu jo kahdesti kohdalle! Lisäksi sain NYC-tuliaisina tänään maailman ihanimmat sitruunankeltaiset VS-bikinit! Elämä hymyilee, ja pääsiäisenä kutsuu Berliini! :)

  • jag

    Just tänään ajattelin, että onpa elämä ihanaa. Kaikki asiat on niin mukavasti mallillaan. Ihmissuhdekuvioissaki on sellanen jännä hymyilyttävä juttu. Saan olla kiitollinen, ku mulla on näin hyvin asiat elämässä ja mahtavia ihmisiä tekemässä mun elämästä superkivaa :) Kyllä ne toiset ihmiset vaan on sellanen arvokas ja elämää rikastuttava asia. Tänäänki oli niin kiva ilta uuden ystävän kanssa.

  • No, tänään kävin luennolla, jossa eräs roviolainen puhui videopelien prototyypittäminsestä. Tein yhden tehtävän. Kävin lenkillä ja sain aikaiseksi uudet pohjat. Hieno päivä!

  • Jenniii

    Voihan surku! Tosi kurjaa kuulla sydänsuruista. :( Itse samantyyppisen tuskan reilu vuosi sitten läpikäyneenä voin vain lähettää jättiläismäisen etähalin ja toivottaa tsemppiä. Anna itsellesi tilaa surra ja vaikka hetkittäin varmasti tuntuu siltä, että maailma romahtaa niskaan, niin aurinko paistaa sinullekin vielä jossain vaiheessa. Todennäköisesti pikemmin kuin arvaatkaan. Suosittelen lukemaan tämän viime keväänä aiheesta tekemäni jutun, josko siitä löytyisi vähän lisää lohtua: http://www.lily.fi/blogit/pupulandia/suuria-oivalluksia-elamasta

    Voimia, pieni urhea nainen! <3

  • Jenniii

    Otan osaa. Voimia suruusi ja iso halaus!

  • kaa

    Moi,
    olisi mielenkiintoista kuulla tuosta burn out-jutusta!

    Itselläni on ollut pari päivää närästystä duunistressistä ja liiallisesta valvomisesta. Työ on kuitenkin suurimmaksi osaksi kivaa, ja kevät tulee. Ihan hyvää kuuluu, siis :)

  • Riksi

    Kiitos kysymästä Jenni. Oon tänään ihmetellyt sitä, miten paljon mahtavia naisia oon saanut elämääni! Rakas lapsuudenystävä, kaksi ihanaa opiskeluaikojen toveria, äiti, anoppi, esimies, ex-esimies, uusi kollega, tanssinopettaja, muutama tanssikaveri… joitakin mainitakseni! Aivan käsittämättömän ihania, taitavia, osaavia ja vahvoja naisia, jotka on kantaneet mua eteenpäin kun usko ja jaksaminen on meinannut loppua. Tänään oon tosi tosi kiitollinen.

  • Loman tarpeessa

    Heippa Jenni!

    Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä! Itsellänikin takana iltavuoro töissä, vielä yksi ilta ja kaksi yövuoroa tehtävänä. Pian alkaa kuitenkin pääsiäisen työvuorolista, jossa on arkivapaita, joten se tietää vuorotyöläisen elämään useampia vapaapäiviä, jiii-haa!

    Aionkin pyhittää pääsiäisen vapaat hyvälle ruoalle ja oleskelulle. Tiukka ja epäsäännöllinen aikataulu töissä vie vähillä mehut ahkerimmastakin puurtajasta, mutta jo hymyssä suin odottelen pidempiä vapaita. Ajattelin kokata ainakin etanoita, kun ne etanapannut ulkoilevat tuolta sekaisesta astiakaapista vain harvoin.

    Nyt on ollut ihanaa, koska on niin keväisen aurinkoista. Pyöräily ja eri mittaiset lenkit ulkoilmassa maistuvat, nenässä tuoksuu kakka ja kevät :D Mutta sehän on vaan merkki tulevasta kesästä. Kesälomaan on muuten enää 1,5 kuukautta, matka kahdeksi viikoksi Portugaliin häämöttää! Odotan jo kesäpäiviä auringossa heräillen sekä herkkuaamiaisia hotellin valmiissa pöydässä. Ihanaa. Reissun jälkeenkin on vielä kaksi viikkoa lomaa, ah sitä autuutta!

    Käyn säännöllisesti, lähes päivittäin, ihastelemassa ja ihmettelemässä blogiasi. Kiitos antoisista postauksista! Ihanaa kevättä ja lähestyvää kesää muillekin lukijoille sekä erityisesti sinulle, ahkera Jenni! Kuulumisiin ;)

  • kissankello

    Hei Jenni!

    Elämä on leppoisaa, uusi työ mielenkiintoinen ja pääsiäisenä pääsen vihdoin uuteen asuntoon, jota on hartaudella remontoitu mieleiseksi. Kesähäiden suunnittelukin on käynnissä täydellä tohinalla ja kutsut on viimein saatu postiin! Kaikki oikein hyvin siis.

    Noista elämäsi aakkosistasi ja onnesta rakkausrintamalla tuli mieleen viime syksyinen ( vai milloin se nyt olikaan?) tokaisusi siitä, että sinulla olisi ollut rakkaudessa huono onni. Tuntui hassulta sinun suustasi. Oletkohan samaa mieltä vielä? Ihan kuin ala-asteella kympin tytöt aina ennen koetta päivittelivät kuinka eivät ole lukeneet sitten yhtään, mutta aina arvosana oli silti kympi. Onnea kuitenkin sinulle paljon! Olet onnesi ansainnut :)

  • yellowi

    Olen usein pohtinut, miten jaksaisin tehdä töitä paljon. Olen sellainen, että hengähdystauot ovat paikallaan, jotta luovuutta ja intoa riittää. Sellainen piiiitkä puurtaminen on minulle.. no ainakin hankalaa.

    Ja mitä minulle kuuluu, no työssä on ongelmia. Olen opetellut neuvottelemaan, keskustelemaan ja pohtinut sekä omia että muiden tavoitteita ja toiveita elämältä. On aika kurjaa huomata toisinaan, että intressit ja ajatukset menevät pahasti ristiin ja aiheuttavat mielipahaa, vaikka kaikki olisivatkin fiksuja ihmisiä ja toivovat toisilleen vain hyvää. Ja lopulta se hyväntahtoisuuskin saattaa olla koetuksella.

    Tällä hetkellä auttaa ajatukset tulevaisuuden toiveista ja unelmista. Ja urasuunnitelmahaaveet myös. Uskon, että joskus elän työyhteisössä, jossa keskinäiseen kommunikointiin panostetaan niin paljon, että myös ristiriidat nähdään ennenkaikkea mahdollisuuksina.

    Voimia myös sinulle <3

  • Jenniii

    Kiva kuulla, että sinne kuuluu noin mukavaa. :)

    Mitä tulee tuohon onnea/epäonnea rakkaudessa -juttuun, niin se on niin kovin subjektiivinen juttu. Varmasti on sieltä ruudun toiselta puolen helppo tehdä omia päätelmiään asiasta, mutta ulkopuolisen on suhteistani mitään tietämättä varmasti melko mahdoton arvioida kokemiani pettymyksiä, vai mitä? Olen tarkoituksella pitänyt suhteideni ja erojeni yksityiskohdat ominani, mutta sanotaan näin, että useampi minulle tärkeä suhde on päättynyt tavalla, jossa minulle ei juurikaan ole annettu vaihtoehtoja. En tietenkään kiistä sitä, etteikö noissakin suhteissa olisi ollut mukana myös suuria onnentunteita – eihän kukaan kai sellaiseen suhteeseen ryhtyisikään, jossa ei lähtökohtaisesti olisi hyvä olla. 

    Joku lukija kirjoitti taannoin viikon ajatus -postaukseni kommentteihin hienon mietteen: Älä kadehdi niiden iloja, joiden suruja et tunne. En tarkoita tällä sitä, että kukaan täällä kadehtisi minua, mutta ajatus on taustalla tavallaan sama: vaikka en täällä blogissa juuri kerro suruistani, se ei tarkoita, etteikö niitä olisi. Mainitessani pettymykset ja huonon onnen rakkaudessa ajattelin sen tuovan ehkä lohtua jollekulle, että minäkin joudun käymään läpi tuollaisia juttuja, vaikka päällisin puolin bloggaajan elämä saattaa pelkän blogin perusteella vaikuttaa jotenkin täydelliseltä. Olen monella tapaa ollut elämässäni varmasti varsin onnekas, mutta rakkausasioihin se onnekkuus ei kyllä oikein vielä toistaiseksi ole oikein ulottunut kuin hetkittäin. Mutta hetkeäkään en silti vaihtaisi, koska juuri se eletty elämä on tehnyt minusta sen tyypin, joka olen nyt. :)

    Tällä hetkellä olen varovaisen onnellinen ja toiveikas. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

  • huldamaria

    kiitos, minulle kuuluu hyvää. tänään oivalsin, että olen jo viikkokausia katsellut maailmaa onnellisuuden kuplan sisältä, luottanut siihen, että elämä kantaa ja asiat järjestyvät – ja niinhän ne ovat tehneet. oivalsin, ettei hyvin hyvään oloon ole tarvittu mitään ihmeellistä, vain arkea, tasapainoinen mieli ja ilon löytäminen pienistä asioista. kuuluu niin hyvää, ettei ehkä koskaan aiemmin.

    (hah, miten osuvaa että todistaakseni etten ole robotti, täytyi captcha-kenttään kirjoittaa tällä kertaa sana ”onni”.)

  • Jane C.

    Ihanaa kun kysyit! :-) On tosi kiva lukea ihmisten hyviä kuulumisia, tulee itsellekin hyvä mieli.

    Mulle kuuluu hyvää, miehen aamuvuoro hieman harmittaa kun iltavuoron jälkeen ei kauheasti ehditty kölliä yhdessä – mutta kaiken kaikkiaan olo on rakastunut, kevyt ja rauhallinen, sellainen että nukahtaa hymyillen ja nukkuu levollisesti. Oon myös helpottunut, kun kesätyöpaikka varmistui ja pääsen töihin tutulle osastolle :-)

    Tuntuipa kivalta kirjoittaa kuulumisia, ja niinhän sitä sanotaan että jaettu ilo on kaksinkertainen mutta jaettu suru on vain puolikas.

    Tuo burn out -postaus kyllä kiinnostaisi, monet (vähän liiankin) tunnolliset työntekijät palavat loppuun puurtaessaan ja saattavat pahimmassa tapauksessa joutua osastolle – ehkä postaus voisi auttaa niitä sun tunnollisimpia työntekijälukijoita tunnistamaan itsessään loppuunpalamisen oireet (:

    Toivottavasti sulla on ollut kiva päivä (ja toivottavasti seuraavakin päivä tulee olemaan kiva) ja toivottavasti rakkausrintamalla kukoistaa pian!

  • Nti_Y

    En oikein tiedä mitä minulle kuuluu… Hyvää kai. Yritän elää silleen että olisin joka päivä edes vähän onnellinen. Tänään olin töissä, työpaikassa, missä viihdyn ihan hyvin, mutta joka ei ole alani ei sitten ollenkaan. Muutoksen tuulia on edessä, eikä niistä vähimpänä mantereen vaihto. Töiden jälkeen sain työkaverilta kyydin kauppaan. Kassalla huomasin, että lompakko oli kotona. Asun lähellä kauppaa, mutta harmitti kyllä kävellä se matka sitten edes takaisin ja vielä kotiin. Onneksi aurinko paistoi ja ulkona tuntuu jo keväältä. Täällä on vielä paljon lunta. Myöhemmin maalasin kellariin vievät portaat vielä toiseen kertaan, eilen jo maalasin niitä. Kuuntelin samalla äänikirjaa. Olen ihan koukkuuntunut tähän trilogiaan kun näin ensimmäisestä kirjasta tehdyn elokuvan viime viikolla. Nyt menossa on jo kolmas ja viimeinen kirja. Äänikirjan kuunteleminen on muuten oiva tapa viihdyttää itseään maalauspuuhissa! Illalla kävin vielä koirien kanssa lenkilllä ja ne nuuskivat kevään tuoksuja onnellisina.

  • maimi.

    Heräsin juuri. Näin unta yhden ylähampaani irtoamisesta, ja keittäessäni aamukahvia muistui mieleeni, että äitini aina kertoi, kuinka hampaan irtoaminen unessa merkitsee menettämistä tai kuolemaa. Ja uni hätkähdyttää. Nytkö minä sitten olen siinä pisteessä, että kykenen menettämään ja päästämään irti. Olenko viimein. Olen yli vuoden ajan koittanut eräässä suhteessa nähdä ne positiiviset, rakkaat asiat, ja pitää niistä kiinni kaikkina hetkinä, mutta enää en tiedä, jaksanko. Jos joutuu itkemään enemmän kuin hymyilemään, joutuu tottumaan kipuun, eikä koskaan tule saamaan sitä varmuutta ja vakautta, mitä itse toivoisi suhteelta, kannattaako niissä onnen hetkissä kuitenkaan pysyä kiinni. Pitäisikö päästää irti.

    Aurinko nousee pian vastakkaisen talon kattojen yltä, tulee nousta, meikata, lähteä. Mietin, huomaavatko ihmiset bussissa, kaupungilla, kaupassa, minun itkeneet silmäni ja nilkoissa asti tuntuvan, painavan surun.

  • Nii

    Toisaalta kuuluu pelkkää hyvää ja ihanaa ja mahtavaa ja huippua, toisaalta on se kääntöpuoli. Mulla on kiva työpaikka, tykkään todella työstäni ja haluan olla siinä hyvä. Mulla on pari ihan ykkösasiaa harrastuksena (lentopallo/urheilu + partio + käsityöt), ihana perhe, mahtava ystäviä, saan opiskella juuri sitä mitä haluan juuri siten miten mun elämäntilanteeseen on mahdollista ja sitä rataa. Kaikki on ihan mielettömän hyvin!

    Toisaalta mulla on aina kiire ja mä niin odotan pääsiäistä, kun meillä on koko perheen yhteinen neljän päivän loma. Silloin me otetaan ja kadotaan puhelimien ja nettipiuhojen ulottumattomiin torstai-iltana ja tullaan joskus maanantai-iltana takaisin. Ei soiteta kenellekään eikä käydä Facebookissa kertaakaan eikä edes kamalasti katsota telkkaria. Ollaan ja nautitaan toisistamme ja siitä, että on aikaa nukkua ja olla vaikka tunti aamupalalla ja pilkkiä (=makoilla taljalla jäällä ja ottaa aurinkoa ja ehkä vähän uittaa jotain pilkkiä avannossa jos jaksaa :D) ja istua tulilla niin pitkään kuin huvittaa ja olla mummon kanssa ja ruokkia poroja ja ulkoilla 2,5-vuotiaan kanssa vaikka koko päivä. En malta odottaa!♥

     

     

     

     

     

     

     

  • Jenniii

    Nuo ovat varmasti juuri sellasia kysymyksiä, joiden äärellä jokainen vaikeassa, ongelmaisessa tai muuten jollain tavalla epätyydyttävässä suhteessa elävä pohdiskelee. Miten kauan on mielekästä yrittää? Missä vaiheessa pitää ymmärtää luovuttaa? Voivatko asiat vielä muuttua? Enhän vain päästä irti liian helposti? Entä jos…?

    Tilanteestasi enempää tietämättä kuulostat viestisi perusteella siltä, että tiedät ehkä jo itse, miten sinun kuuluisi toimia. Lähes kaikissa pitkissä suhteissa on huonompia jaksoja, jopa huonompia vuosia, mutta jos ”huono jakso” vierähtää todella pitkäksi, kannattaa tosissaan miettiä, onko parempaa enää luvassa. Tai onko ylipäänsä kyse vain ”jaksosta” vai enemmänkin siitä, että kaksi ihmistä haluaa ihan eri asioita elämältä ja suhteelta. Ei kenenkään kuulu olla suhteessa, jossa jatkuvasti joutuu itkemään tai tuntemaan kipua, tai jossa ei saa ansaitsemaansa arvostusta tai varmuutta.

    Olen itse joutunut joskus elämään (itse asiassa parissakin) suhteessa, joissa toinen ei lopulta kyennyt antamaan (ja kaiketi itse tuntemaankaan) sitä varmuutta, joka sallisi minun luottaa tulevaisuuteen. Tiedän kokemuksesta, miten uskomattoman raskasta, kuormittavaa, ahdistavaa ja raastavaa se on. Kun itse rakastaa toista valtavan paljon ja jossain vaiheessa suhdetta tilanne on ehkä ollut tasapainossa, on todella vaikea hyväksyä, että jotakin on muuttunut, jos omat tunteet ovat ennallaan. Elin itse tuollaisessa viimeisen kappaleen mielentilassa todella kauan, vaikka väliin mahtui ajoitain parempiakin päiviä. Kenenkään ei pitäisi joutua heräämään uuteen päivään toistuvasti tuollaisissa tunnelmissa, että jokainen päivä on yksi surullinen ponnistus alusta loppuun.

    Muista, että vaikka ero on aina äärettömän surullinen asia, joskus on luovuttava jostakin avatakseen oven jollekin uudelle. Viime vuonna itse erottuani sain pahimman surun ja shokkivaiheen jäätyä taakse kokea myös sen, miten vapauttavaa siitä jokapäivä pitkän aikaa harteillani kantamastani surusta ja huolesta luopuminen oli todella vapauttava kokemus. Tajusin vasta silloin, miten paljon energiaa se kaikki oli minusta imenyt valtavan pitkän aikaa. Suruprosessille pitää antaa aikaa, mutta haluan sanoa, että sinä ansaitset paljon, paljon parempaa kuin se millaiseksi tällä hetkellä elämääsi kuvailet. Voimia ja halaus!

  • Jenniii

    Pakko sanoa tähän väliin, että hitsi te ihmiset olette vain niin ihania ja huippuja. <3 On todella mukavaa, kiinnostavaa ja liikuttavaa lukea teidän kuulumisianne. Ehkä tästä pitäisi ottaa joka viikkoinen tai kuukausittainen tapa?

    Iloa ja valoa jokaisen päivään! Ja vieläkin ehtii mukaan jakamaan kuulumisiaan vallan mainiosti. :)

  • Saraseeeni

    Been there.

    Mutta ensinnäkin, minkä avulla itse selvisin: taputa itseäsi, kun selviät parista tunnista. Ehkä kokonaisesta päivästä ja taas uudesta päivästä. Älä mieti liian pitkiä aikoja ja jossain vaiheessa vastaan saattaa tulla jopa hyvä päivä. Iloitse siitä ja pienistä asioista. Vaikka siitä, että aurinko paistaa, jos se edes hivenen tuntuu hyvältä. Sen jälkeen tulee taas huonoja päiviä, ollaan pohjalla. Mutta muista, että oli myös hyvä päivä ja niitä hyviä päiviä tulee lisää.

    Nyt tuntuu, että elämällä ei ole enää mitään annettavaa. Muistan sen tunteen. Vaan kun ei voi tietää, mitä annettavaa sillä on puolen vuoden, vuoden tai parin vuoden päästä. Minulle aika antoi uusia läheisiä ystäviä, paljon naurua ja elämänvaiheen, jonka muistan nykyään huolettoman valoisana, se kulminoituu ikään kuin auringonpaisteeseen.

    Minulle sanottiin tuolloin, että maailma on miehiä täynnä ja löydän kyllä jonkun paremman. En halunnut mitään muuta tai parempaa. Halusin sen. Ihmisen. Mutta kun se ”joku muu” ihminen tulikin yllättäen elämääni ja muuttui ”häneksi”, niiin….

    Hirmu pitkä kommentti tulee nyt, mutta siis usko siihen, että elämä kantaa ja sillä on paljon annettavaa, vaikka seonvälillä raskasta. Minullakin on nyt surua elämässä, mutta hiljalleen se luopumisen tuska hellittää tietyllä tavalla osaksi minua.

  • Saipe

    Kiitos kysymästä, hyvää kuuluu pitkästä aikaa. :) Olisi mielenkiintoista kuulla burn out -kokemuksistasi, koska olen toipumassa kyseisestä vaivasta. Olen viimein päättänyt tehdä jonkinlaisen irtioton, myydä asunnon ja ehkä vaihtaa maisemaa joksikin aikaa melko perusteellisesti. Aurinko paistaa ja lumi sulaa vinhaa vauhtia täällä pohjoisessakin, kohta on jo kesä! Ihanaa ja aurinkoista kevättä sinulle. :)

  • Mumu

    Hei Jenni! Ensinnäkin kiitos tästä blogista, olet ihana ja mahtavaa että haluat tietää mitä meille lukijoille kuuluu. Minulle kuuluu hyvää, odotan viikonloppua sillä pääsen pitkästä aikaa viettämään aikaa rakkaimpien kanssa kun juhlitaan mun synttäreitä! Muutama rakas ystävä on ollut viime kesästä saakka ulkomailla ja lisääntyvä aurinko kertoo, että pian on aika kun he palaavat takaisin kotiin seikkailuiltaan, enkä millään malttaisi odottaa sitä! Ihanaa kevättä sinulle (:

  • Kuuluu todella hyvää, en itsekään meinaa uskoa tätä. Viikon päästä tulee vuosipäivä poikaystävän kanssa, jonka kanssa ei pitänyt seurustella päivääkään. Edelleen ollaan ihan lääpällään toisiimme ja viime viikolla keksittiin, että voitaisiin lukea iltasatuja toisillemme. Aloitettiin Stephen Chboskyn The Perks Of Being A Wallflower:in ja se oli niin suloista kuunnella toisen lukevan, että ajateltiin tehdä siitä tapa :) Sain myös kaikesta ylitunnollisuudestani huolimatta kerättyä rohkeutta ja jätettyä tämän kevään opintoni tähän, koulussa, joka ei ole tuntunut minun paikaltani kuin joskus harvoin. Opiskelu ei lopu, vaan muutan kirjastoon asumaan pääsykirjoineni ja toivon, että kolmas kerta toden sanoisi ja toteuttaisi unelmani :) Joten hörppäänkin tästä aamukahvini (kardemummakahvi on maailman parasta!) ja lähden polkemaan kirjastoon. Ihanaa päivää ja loppuviikkoa sinulle!<3

  • Niin ja se unohtui ihan täysin, että burn out -kokemukset kiinnostaa kovasti! Psykologia kun olisi unelmieni ala niin kaikki sinnepäinkin herättää tässä tyypissä uteliaisuutta :D

  • Kay

    Tällä hetkellä kuuluu oikein hyvää, kiitos!

    Olen myöskin kokenut burn-outin, vakavan sairastumisen, petetyksi tulemisen ja yllättäen tulleet potkut, mutta nyt elämä hymyilee taas. Olen pitkästä aikaa kunnolla rakastunut, ja miehen kanssa menee todella mainiosti :) Kävimme yhteisellä talvilomalla, ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat muotoutumassa hyvin. Töissä pääsin juuri koulutusohjelmaan, joka tuntuu todella mainiolta. Kaverien kanssa menee hyvin, ja ikuisuusongelmani painokin ons aanut kyytiä, kun olen laihtunut 12 kg!

    Pirteyttä ja iloa elämääsi Jenni!

  • Kieppis

    Hah, naapuri täräytti kämppään tee se itse -uima-altaan, joten muutto pois vesivahinkorempan tieltä on käynnissä. Eniten harmittaa pari vuotta sitten remontoitu asunto, jossa juuri nyt ei olisi mitään laitettavaa. Mutta eiköhän kaikki järjesty aikanaan. Onneksi on sentään viikon Lapin reissu tiedossa – lunta&aurinkoa!

  • MrsMisu

    Huomenta!

    Ja voi miten hyvää kuuluukaan! Olen saanut tehdä uusia ihania töitä parin viikon ajan ja kuinka mahtava tunne onkaan, kun sunnuntai-iltanakin miettii, että onpa vain kiva mennä huomenna töihin. :) Tämän työn saaminen todisti jälleen kerran sen kuinka kaikella on tarkoituksensa, kun vielä pari kuukautta sitten tuskastelin jaksamisen rajamailla edellisessä työssä. Kaiken tuon päälle aurinkoinen aamulenkki innoissaan pomppivan koiran kera, iso kuppi teetä ja pyörällä töihin. Vaikea olla hymyilemättä! :)

  • Jenniii

    Osanottoni mummisi poismenon johdosta. <3 Kuulostaa siltä, että sinulla on paljon mietityttäviä juttuja elämässä meneillään, mutta asenteesi on kyllä selvästi kohdallaan. :) Juuri tuo positiivinen vire vie kummasti eteenpäin. Onnea kovasti hakuun, toivotaan että koulupaikan kanssa tärppää!

  • Hosuli

    No hei! Aika hauskaa tosiaan lukea tuntemattomien kuulumisia. Ei hullumpi idea. Mulle kuuluu tänään ihan mukavaa. Alkaa olla taas normaali olo parin päivän migreeniputken jälkeen. Eilenkin oli jo melkein ok olo, tänään vaikuttaisi vielä paremmalta. Onneksi migreenikohtaukset ovat nykyään harvinaisia.

    Tänään ei ole luentoja eikä sovittuja työmenoja, mikä tarkoittaa aikaa hoitaa kaikenlaisia rästihommia. Ajattelin olla reipas ja testailla vähän pomodoro-tekniikkaa. Join äsken aamupalaksi mustikkasmoothien. Lounaaksi aion tehdä ehkä pinaatti-herne-parsakaalipastaa, nam. Parvekeviljelmät ovat alkaneet itää, ja niiden vihreyttä on kiva katsella.

  • ameliaemilia

    Kivaa lukea muiden lukijoiden kommentteja. Onneksi monille kuuluu hyvää ja muiden teksteistä saa hyvin vertaistukea… 

    Minulla on ollut aika rankka talvi ja kevät parisuhde-myllerrysten vuoksi ja olen itkenyt varmaan tynnyreittäin kyyneleitä ja yrittänyt pitää itseäni koossa. On niin hylätty ja yksinäinen olo ja en osaa puhua näistä ongelmista kun kaikki luulee että menee tosi hyvin.

    Nyt on kuitenkin jo alkanut heräillä pieni toivo siihen että selviän tästä jotenkuten ja pikku hiljaa kursin itseni taas kokoon. Onneksi on maailman suloisin pieni koira lohduttajana. Eilen juuri mietin että koirat on sata kertaa kivampia ja söpömpiä kuin miehet! :D

  • riinu

    Lähetin eilen illalla kandini lopullisesta versiosta ensimmäisen version (?). Kaamea stressi purkautu ja nyt en jaksais tehä mitään mutta kohta on lähettävä töihin. Hassua että toi kandi on nyt ”valmis” mut ei kuitenkaan VALMIS! Ensi tiistaina se saa sit tuomionsa seminaarissa… iik

  • Jenniii

    Näköjään aamu-unenpöpperöissäni on sekaan lipsahtanut pari ajatuskatkosta, mutta eiköhän tästä selvän saa silti. :)

  • ti

    Kiitos kysymästä! Pitki hetki ihan miettiä, että mitä mulle oikein kuuluu. Toisaalta kuuluu hyvää: tein syksyllä päätöksen, että jätän nykyisen työni ja koko alan, ja pyrin nyt keväällä opiskelemaan alaa, joka minua oikeasti kiinnostaa. Vaikka päätös on iso, ja tuo mukanaan suuria muutoksia, vahvistaa päivä päivältä on kevyempi mieli ja huojentuneempi olo sen, että päätös on ihan oikea. Toisaalta oloni on tällä hetkellä stressaantuneempi kuin aikoihin: työn ja pääsykokeisiin valmistautumisen yhdistäminen on aikataulullisesti haastavaa, ja aivot tuntuvat käyvän ihan ylikierroksilla. Kaiken kaikkiaan koen olevani oikein onnekas, koska minulla on mahdollisuus lähteä tavoittelemaan unelma(ura)ani, ja lisäksi rinnalta löytyy perhettä, poikaystävä ja ystäviä, jotka minua tukevat.

    Aurinkoa päivääsi!

  • Haller

    Vielä eilen luulin, että kaikki kaatuu niskaan ja olen vain askeleen päässä masennuksesta, mutta tänään olen vahvasti siinä uskossa, että oikeastaan minulle kuuluu ihan hyvää. Painiskelen kyllä rahahuolien kanssa, sillä opintotukeni loppuu, vaikka opintoja on vielä kaksi vuotta jäljellä. Syynä alan vaihto kesken opintojen. Lisäksi edessä kallis hammasremontti, eikä hinta ole kyseisen tapahtuman kohdalla hammaslääkärikammoiselle edes se pahin asia.

    Mutta toisaalta, opiskelen vihdoin alaa joka haastaa, innostaa ja inspiroi. Saan laittaa itseni likoon ja hyödyntää lahjojani, mutta joudun myös koko ajan tekemään töitä tullakseni paremmaksi. Lisäksi olen yleisesti ottaen terve, asun ihanan miehen kanssa joka jeesaa jos rahat loppuu ja ystäviä, joihin voin luottaa.

    Asia, joka herätti minut eilisestä itsesäälin suosta oli elokuva muutaman vuoden takaa, nimittäin Babel. Kaunis ja koskettava tarina oli jollain tavalla puhdistava kokemus, se sai minut taas muistamaan mitä kurjuus todella on. Äkkiä osasin taas arvostaa kaikkea, mitä minulla on. Ja ehkä myös pelätä vähän vähemmän.

    Toivon aurinkoa myös sinun kiireisimpiin päiviisi, Jenni. Kirjoita ihmeessä burn outistasi, mutta älä eksy enää takaisin sille tielle :)

  • Tralalaa

    Hyvä kysymys. Samaan aikaan hirveä elämän nälkä ja toisaalta kykenemättömyys tarttua mihinkään järkevään tekemiseen. Elin vuosia henkisesti kuin vankilassa ja se kulutti minut loppuun. Nyt kun lopulta olen vapaa niin olen toisaalta niin iloinen ja helpottunut ja haluaisin tehdä kaikkea! Toisaalta minulla ei vieläkään ole henkisiä voimia tarpeeksi että jaksaisin. Pitäisi antaa asioille ja itselleen aikaa, mutta toisaalta olen tuhlannut niin paljon aikaa itselleni vääränlaisessa elämässä että oikein hirvittää. Mutta parempaa kuuluu kuin muutama kuukausi sitten, ehdottomasti!

  • juulimaa

    Hassua, että joku voi tuolla tavalla blogin perusteella kyseenalaistaa tunteesi epäonnesta rakkaudessa. Tuntuu, että tuollaisten rakkaushuoliasi väheksyvien asenteiden takana on ehkä ajatus, että kun olet niin kaunis, viehättävä ja positiivinen ihminen (!), niin eihän sulla VOI olla huonoa onnea rakkaudessa! Harmi vaan, että asiat ei aina mene ihan niin :/

  • juulimaa

    Ihana lukea näitä kuulumisia! Minä loikoilen pitkän päivän päätteeksi sohvalla viltin alla, ja jalkoja lämmittelee maailman suloisin pieni nukkuva terrieri, joka on meillä tällä viikolla hoidossa. Sain tänä keväänä vakipaikan työstä, jota olen tehnyt kaksi vuotta määräaikaisena, ja olen siitä tosi onnellinen. Viime päivinä olen ollut vähän kiukkuinen ilman sen kummempaa syytä – kesäaikaan siirtyminen kai painaa vieläkin, enkä ole saanut unirytmiäni korjattua järkeväksi (tänään menen ajoissa nukkumaan!). Rakkauselämään kuuluu hyvin ristiriitaista, toivon vaan, että saadaan poikaystävän kanssa meidän suhteen ongelmat ratkottua, niin sitten olisi kaikki palaset elämässä täydellisesti kohdillaan.

    Olipa hassua kirjoittaa tällaista koostetta omista kuulumisista tuntemattomille, mutta toisaalta ihana, kun kysyit! :)

  • maimi.

    Kiitos, vastaus oli ihana, ja kyyneleet tulivat silmiin jo puolivälissä. Tuntuu, että itse on jo antanut itsestään kaiken tähän suhteeseen, ja toinen on ollut se, joka on joka riidassa uhannut erota ja jättää, kun itse vain yrittää pitää epätoivoisesti kiinni. Mutta jos minä päästän irti, ei minusta ole kukaan kiinni pitämässä.

  • Julia Juliska

    Sen vaan haluisin sanoa, että ole onnellinen ja ylpeä siitä, että olet osannut rakastaa. Se on yhtä mieletöntä kuin tulla rakastetuksi ja kaikki eivät sitä osaa.

  • masi

    Heippa Jenni!
    Ihanaa kun kysyt lukijoiden kuulumisia, tuli oikein iloinen mieli! Ja kivaa ja jännää kuulla, mitä tuntemattomien ihmisten elämään kuuluu :)
    Ja olitkin juuri eilen kysynyt kuulumisia, mikä voisikaan ollut olla parempi päivä! Kuuluu nimittäin aivan mahtavaa. Sain eilen kuulla ihastukseltani tunnustuksen, että hän on ihastunut minuun! Mutta hän ei vielä tiedä, että minäkin olen ihastunut häneen! Perhosia vatsanpohjassa niin paljon ettei koskaan ennen! Olen 17-vuotias, en ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa ja olisi aivan mahtavaa tutustua kyseiseen poikaan paremmin <3 Toivottavasti tästä kehkeytyy vielä jotain ihanaa :)
    Sinulle Jenni myös paljon onnea rakkausrintamalle ja muutenkin elämään! Ihanaa lukea blogiasi, luen melkein päivittäin ja aina löytyy jotain mielenkiintoista juttua! Burnoutista olisi kiva kuulla!

  • Loki

    Hyvää. Kesäkuun jälkeen olen vähän tyhjän päällä, mutta se ei oikeastaan pelota. Mulla on sellainen ponnistusvaihe elämässä ja se on ihan hauska tunne. On mulla suunnitelmia, mutta jos mikään niistä ei toteudu, keksin uusia. Ensimmäistä kertaa elämässä tuntuu myös siltä, että on tarpeeksi itsetuntoa ja näkemystä tehdä omia tulkintoja ja valintoja ennen kuin seuraan muiden mielipiteitä. Yllättäen se ei tunnu niin isolta jutulta vaan ihan normaalilta, aikuiselta.

  • wuuh

    Kiitos kysymästä oikein hyvää! Saavuin eilen Tampereelle ensimmäiseen kunnolliseen harjoitteluun ja oon ihan fiiliksissä:) Kaikki on uutta ja erilaista. Vaikka oon vasta yhen päivän ollut töissä mukana, niin tuntuu jo et tää tosiaan vois olla se mun tuleva työjuttu. Uusia haasteita päin siis!:)

  • Sinisimpukka

    Kiitos kysymästä Jenni! Tykkään blogistasi.<3 mutta asiaan: juuri tänään lenkillä sanoin avomiehelleni, että pitkästä aikaa elämä tuntuu tasapainoiselta. Nautin työstäni, opinnot sujuvat siinä sivussa (tulevilla viikoilla saan niitä taas hiukan eteenpäin), olen viime aikoina saanut uusia ystäviä ja tuttavia kärsittyäni ennen yksinäisyydestä, minulla on ihana kiltti avomies ja lähipiirissä on tiedossa ihania perhetapahtumia. Minulla on myös fyysisesti hyvä olo: tämä entinen sohvaperuna on lähes koukussa liikuntaan, hyvällä tavalla (tänään makoilin kotona ja meinasin tulla mökkihöperöksi ilman liikuntaa!) ja lisäksi nautin kovasti keväästä ja auringosta! Ainoa silloin tällöin stressaava asia on raha ja sen riittävyys, vaikka koen kiitollisuutta siitä että saan tehdä työtä jota voin tehdä hymyssä suin ja joka tarjoaa haasteita.

    Mistä tulikin mieleeni: juuri eräänä perjantaina ajelin ratikalla töihin. Ratikka kaarsi Helsinginkadun ja Fleminginkadun risteykseen: oli leipäjonopäivä, ja jono ulottui silmänkantamattomiin kauas Helsinginkadulle. Jokaisen pitäisi nähdä se ihmismassa. Itku kurkussa avasin työpaikkani oven ja koin sinä päivänä toisaalta hirveää surkeutta ja empatiaa niiden satojen jonottavien ihmisten puolesta, ja toisaalta erityistä onnea työstäni ja toimeentulostani. Liian harvoin tulee ajatelleeksi miten hyvin asiat loppujen lopuksi ovat. Kai se on jotenkin sisäänrakennettua meissä ihmisissä.

    Kiitos Jenni tästä postauksesta, tekee hyvää silloin tällöin pohtia mitä itselle tosiaan kuuluu ja jakaa asioita omasta elämästä täällä kommenttiboksissa.:)

  • Vierailija

    Burn out aihe kiinnostaa kovasti, siitä olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia. Luulen, että aihe on tuttu monellekin, mutta ehkä hankala asia tunnistaa? Omakohtaisten kokemusten perusteella jaksoin velloa kyseisessä tilassa pitkään ennenkuin tajusin, ettei jaksamisen puute yms. ole vain omaa heikkoutta.

  • Minä vain

    Mulle kuuluu ihan hyvää. Aurinko paistaa, lenkki piristi ja pyykit pyörii koneessa. Illalla on toiseksi viimeinen espanjan kurssi; sitä odotellessa! Toisaalta työttömyys rassaa; olen hakenut töitä, mutta joka paikasta kuuluu vain ”kiitos, mutta ei kiitos”. Yksi työpaikka on vielä vähän auki; sieltä pitäisi kuulua ensi viikolla. Toisaalta sekään paikka ei paljon lohduta, koska kyse on kesätyöpaikasta..

  • Vähän meinaa väsyttää vaikka työharjoittelussa ei ole paljoa tullut tehtyä. Huomenna on ensimmäisen viikon viimmeinen päivä ja samalla viimmeinen mahdollisuus pienentää poissaolo tunteja ennen maanantaita jolloin saan kaikki jo tehdyt poissaolot takaisin…

    Muuten hyvä fiilis kun sai uuden bloginkin aluilleen joka toivottavasti olisi nyt se viimmeinen joka pääsisi pitkälle ja kunnioitettavaan ikään : )

  • myyris

    mukavaa kun kyselet lukijoidenkin kuulumisia!

    burn out -aihe kiinnostaisi kovastikin. olen painanut koko kevään hommia niska limassa ja tasapainoillut yliopiston, töiden ja vapaa-ajan kanssa. tällä viikolla sain viimein palautettua kandidaatintutkielmani ja suoritettua viimeisen tentin, eikä olo voisi olla mahtavampi! nyt tuntuu hyvältä ja olen ylpeä itsestäni raskaan urakan jälkeen. viimein saa nauttia auringosta, nähdä kavereita ja lukea blogeja ilman huonoa omaatuntoa :)

    toisaalta huominen työpäivä hieman ahdistaa, sillä esimiehiltä ei saa arvostusta ja epäoikeudenmukaisuuksia vastaan on raskasta taistella. olisi mukava kuulla ajatuksiasi työnteosta ja jaksamisesta! kivaa loppuviikkoa jenni ja kaikki lukijat :)

  • Aikas hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. Vähän kiirettä on pitänyt, kuten arvata saattaa blogipostauksesi lukemisajankohdasta (5 päivää myöhemmin puoliltaöin). On ollut kyllä hyvää kiirettä, sellaista mukavaa kalenterin täytettä pitkästä aikaa.

    Pääsiäinenkin on jo ovella, eilen kävi kaksi ihanaa lapsukaista virpomassa minut tuoreeksi ja terveeksi. Että tästä taas puna poskilla eteenpäin!

Related posts