Ihonhoito: 5 arjen suosikkituotetta
Say cheeeeeeeese!
12 53
Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Xylitol Jenkki
Jos mietin päivittäisiä kauneudenhoitorutiinejani, on kolme asiaa, joista en tingi koskaan: kasvojen puhdistus, kosteusvoide sekä hampaiden pesu. Nämä kolme rutiinia toistan joka päivä kahdesti, olin missä tahansa ja oli tilanne mikä hyvänsä. Vaikka ihonhoidosta tulee kauneuteen liittyvien aiheiden lomassa kirjoiteltua melko usein, hampaista en ole blogihistoriani aikana tainnut kirjoittaa kovinkaan montaa kertaa. Nyt kuitenkin meille kaikille tuttu Xylitol Jenkki haastoi minut pohdiskelemaan omia hampaidenhoito-rutiinejani. Ja mikäpäs siinä! Koska hampaisiin liittyvät asiat ovat viime aikoina pyörineet paljonkin mielessä, päätin tarttua haasteeseen.
Hampaat ovat vähän sellainen itsestäänselvyytenä pidetty juttu, johon ei juuri tule kiinnitettyä kauheasti huomiota, ennen kuin vastassa on jokin ongelma. Olen itse saanut kiitollisesti elää varsin ongelmattoman purukaluston kanssa: hampaani ovat aina olleet suorat ja reiättömät – jälkimmäisestä kiitos kuuluu varmaan osittain omille tunnollisille hoitorutiineille ja osittain käy kiittäminen geeniperimääni. Purentaani korjattiin joskus teini-iässä sellaisilla telaketjuhammasraudoilla, jotka toki olivat teinille kauhistus, mutta vaikuttivat lopulta elämääni varsin vähän. Vaikka ujostelin rautaista hymyäni tuolloin, pääsin silti kokemaan esimerkiksi ensisuudelmani raudat suussani. ;)
Hammaslääkäreiltäkin olen saanut kiitosta hyvistä hampaistani ja viimeksi vuosi sitten viisaudenhammasleikkaukseni yhteydessä hammaslääkäri totesi minulla olevan kympin hampaat. Ainoa pieni miinus tuli siitä, että runsas sitrushedelmien syöminen ei tee kiilteelle hyvää. Osaan silti arvostaa huoletonta hammasrivistöäni, sillä tiedän monia, joille tunnollisestakin hampaidenhoidosta huolimatta puskee reikiä. Liekö myös perintötekijöillä vaikutusta asiaan? Myötätuntoni siis heille, joille reikiä tulee herkästi.
Olen aina hoitanut hampaitani tosi hyvin ja kiitos siitä kuuluu ehdottomasti äidilleni, joka pienestä pitäen kasvatti meidät hampaidenhoidon tärkeyttä painottaen. Äiti oli itse viisilapsisen perheen nuorimmaisen jotenkin jäänyt vaille sitä tiukinta valistusta (tai itse tottelemattomuuttaan laiminlöi hampaiden harjausta?) ja se koitui sitten kohtaloksi. Äiti on kertonut, kuinka lapsena hammaslääkärin tuolissa paikattavana istuessaan oli vannonut, että jos hänellä joskus olisi omia lapsia, he eivät pääsisi lintsaamaan hammaspesuista. Ja tämän lupauksen hän myös piti, sillä saimme niin rautaisen kasvatuksen hampaiden harjauksen tärkeydestä, että ei olisi tullut mieleenikään jättää tuota rutiinia hoitamatta. Valistushommassa auttoi myös legendaarinen Satu hammaspeikoista -kirja, jonka sivuilla seikkailivat hammaspeikot Möö ja Paa. Muistaako joku tuota mahtavaa lastenkirjaa? Kyllä muuten tehosi ainakin tähän tyttöön!
Muistuu muuten tässä yhteydessä mieleen yksi hauska muisto, joka on pakko jakaa. Meillä oli nimittäin tapana joskus, että minä olin vastuussa pikkuveljeni hampaiden pesusta muutaman vuoden ajan joskus ollessani ala-asteella. Seitsemän vuotta nuoremman veljeni hampaiden harjaaminen oli joskus ikävuosina 4-6 jokseenkin suurpiirteistä ja koska äitini ei ihan luottanut veljeni huolellisuuteen, sai tunnollinen isosisko hommakseen harjata pikkuveikan hampaat joka ilta. :D Meillä oli siis sellainen iltarutiini yhdessä, että ensin pestiin hampaat ja sen jälkeen luin veljelleni iltasadun. Ja tätä jatkui siis monen vuoden ajan joka ilta. Liekö tässä syy, miksi olemme yhä nuoremman veljeni kanssa niin erityisen läheisiä?
Nykyään harjaan hampaat kaksi kertaa päivässä, aamuin ja illoin. Ja joskus saatan pestä hampaita keskellä päivääkin, jos vain tuntuu siltä. Hampaiden pesusta on tullut niin itsestäänselvä rutiini, etten voisi kuvitellakaan astuvani aamulla ulos ovesta pesemättä ensin hampaita. Vaikka nukkuisin pommiin, niin inhoan sitä tunkkaista tunnetta suussa aamulla niin paljon, että myöhästyisin varmaan ennemmin töistä kuin jättäisin hampaani harjaamatta. Minulla oli aemmin paha tapa harjata hampaita liian kovaa ja sain tuolloin hammaslääkäriltä määräyksen ryhtyä käyttämään sähköhammasharjaa. Nyt en enää osaisi edes olla ilman ja tavallisella harjalla harjatessa tuntuu siltä kuin hampaat eivät ollenkaan tulisi puhtaiksi. Ja sähköhammasharja auttoi todella tajuamaan, miten järkyttävän kovaa olin hampaita harjannut aiemmin. Nyt pelkkä ajatus siitä tekee pahaa, kun on tottunut hellävaraisempaan meininkiin. Vielä kun muistaisi vähän ahkerammin käyttää sitä hammaslankaa…
Myös ksylitolipurkka on osana hampaidenhoitoa elämässäni, vaikken usein osaakaan ajatella purkan pureskelua hampaiden kannalta. Syön pelkästään ksylitolipurkkaa ja viime vuosina olen mieluiten syönyt täysksylitolia. Täysksylitolipurkassa maku ei kestä ihan yhtä kauan kuin tavallisessa purukumissa, mutta lempparimakuni löytyvät silti sieltä täysksylitolien puolelta: lemongrass (nam!) ja salmiakki. Joskus tosin on ihan kiva syödä sellaista voimakkaampaakin purkkaa, jos päätavoitteena on raikastaa suuta. Minä kuulun juuri niihin tyyppeihin, joilla on jokaisen käsilaukun pohjalla jättimäinen purkkapussi varmuuden vuoksi ja kieltämättä kyllä syönkin purkkaa päivittäin aika paljon. Mutta parasta siinä tietysti on se, että ksylitolipurkkaa jauhaessa sitä huomaamattaan estää happohyökkäyksiä ja kariesta. :)
Tähän Jenkki-haasteeseen kuuluu myös sellainen osuus, että pääsen lähitulevaisuudessa perusteelliseen hammastarkastukseen. Olen aika huolettomin mielin, koska tähän asti purukalusto on ollut melko kiitettävässä kunnossa (lukuunottamatta mellakoivia viisaudenhampaita, joista toinen parivaljakko vielä odottaa poistoaan, yyh), mutta aina sinne hammaslääkärin tai -hoitajan tuoliin istahtaminen silti vähän jännittää. Eli myöhemmin on sitten raporttia luvassa, että millaisen tuomion hampaistani saan tällä kertaa!
PS. Pakko muuten mainita tällainen todella huvittava juttu, mikä tuli yllättäen vasta tätä postausta kirjoittaessa mieleen varmaan ensimmäistä kertaa sitten lapsuusaikojen. Kävin joskus pienenä partiossa (ja inhosin muuten sitä sydämeni pohjasta) ja meillä piti kaikilla olla jotkut partionimet eli jotkut sellaiset hauskat lempinimet, joita käytettiin partiokokouksissa toisistamme. En meinannut millään keksiä mitään hauskaa lempinimeä, joten lopulta minusta tuli sitten Jenkki. :D Hahahah!
<img alt=”P1217488.JPG” src=”http://www.lily.fi/sites/lily/files/user/550/2014/03/p1217488.jpg”>
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: hyvinvointi, kauneus, Kaupallinen kampanja, Muu kauneus, Oma elämä, Terveys
Categorised in: Elämä, Kauneus
Fashion Film Festival saapuu Helsinkiin jälleen
12 53
