Oh my, Oh Land

Olen nyt viime aikoina käynyt tosi paljon keikoilla, mistä käy kyllä kiittäminen ihan sitä, että moni lemppariartistini on sattunut visiitille Helsinkiin lyhyen ajan sisään. Jokin aika sitten kävin katsomassa Bonoboa, viime viikolla esiintyi Helsingissä Say Lou Lou ja eilen illalla lavalle nousi hurmaava Oh Land, joka kyllä ylitti kaikki odotukset moninkertaisesti.

Ihastuin muutama vuosi sitten Oh Landin Wolf & I -biisiin, enkä vähiten siksi, että musavideolla hypnoottisesti tanssahteleva laulaja Nanna Øland Fabricius lumosi lauluäänensä lisäksi jo pelkällä olemuksellaan. Sittemmin Oh Landilta on ilmestynyt jo useampikin levy, joita jostain syystä en ollut tullut kauheasti kuunnelleeksi, kunnes huomasin artistin olevan tulossa Suomeen keikalle. Ostin saman tien liput ja ryhdyin sen jälkeen tutustumaan tuoreimpaan albumiin, jonka ilmestyminen oli jotenkin onnistunut menemään minulta sivu suun. Samanlaista välitöntä ihastusta ei syntynyt kuin Wolf & I -kappaleen aikoihin, mutta annoin levyn soida viimeisen viikon aikana useamman kerran taustalla ja jo tutuiksi tulleet biisit pääsivät viimein eilisellä keikalla täyteen kukoistukseensa. :)

Olin jotenkin eilen illalla tosi väsynyt ja ajatuksissani häivähti jopa ajatus, että jos oikein kamalasti väsyttäisi, saattaisin taskun pohjalla polttelevista lipuista huolimatta jättää koko keikan väliin. ONNEKSI en tehnyt sitä, sillä eilisen live-veto Tavastialla oli yksi kivoimmista ja hymyilyttävimmistä keikkaelämyksistä tosi pitkään aikaan, tai peräti koskaan. Ilmeisesti keikka oli jäänyt hieman jonnekin promootiokuoppaan, koska en itse bongannut mistään Oh Landin keikkajulisteita tai muitakaan mainintoja tulossa olevasta konsertista ja tästä syystä (?) myös Tavastian sali oli vain puolillaan täynnä. Omaksi onnekseni kaveri vinkkasi keikasta jo aikaa sitten, koska muuten olisi saattanut minultakin jäädä huomaamatta koko juttu. 

Hiukan niukkalukuinen keikkayleisö ei Oh Landin menoa kuitenkaan haitannut, vaan bändi todella antoi yleisön edessä kaikkensa. Levyllä elektrosoundeihin painottuva musiikki taipui todella hyvin livebändin soitettavaksi ja myönnän hieman yllättyneeni, että jo keikan ensimmäinen biisi nostatti mahtipontisuudessaan meikäläisellä sekä kyyneleet silmiin että hymyn huulille. Harvoin saa tuollaisia tunnepurkauksia livemusiikin äärellä kokea, vaikka herkkis ja intohimoinen musadiggari olenkin. Nanna piti yleisön tiukasti otteessaan koko illan ajan niin, että oma väsymykseni kaikkosi tyystin enkä muistanut vilkaista kelloa kertaakaan myöhäisestä arki-illan ajankohdasta huolimatta. Erityisen vaikutuksen teki mimmin hullutteleva ja villi lavaesiintyminen, joka nauratti keikan aikana useampaankin otteeseen, puhumattakaan aivan mielettömän upeasta lauluäänestä, josta kyllä livetilanteessa kuuli, että neito on oopperalaulajan tytär. Huh. Jos joskus tarjoutuu tilaisuus päästä katsomaan tätä artistia livenä, niin sanon, että menkää! Hymyilyttää vieläkin… :)

PS. Uusimmalta Wishbone-levyltä suosittelen tsekkaamaan erityisesti biisit Green Card, First To Say Goodnight ja Love You Better. :)

Tags: kulttuuri, Musiikki, Suosittelen

Categorised in: Kulttuuri, Musiikki