Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: Ajattelin tänään, Itse tehty, Mietteitä elämästä, Oma elämä, Viikon ajatus
Categorised in: Elämä
Yhdellä tutulla luki facebookissa näin; ”Älä kadehdi niiden iloja, joiden suruja et tunne.” Se oli musta hienosti sanottu..
Todellakin! Vähän samaa ideaa on siinä ajatuksessa, että jos kaikki laittaisivat huolensa yhteen pinoon, useimmat ottaisivat omansa nopeasti takaisin. Kiitos tuon hienon lauseen jakamisesta. Olen siihen joskus törmännytkin, mutta ei näitä kaikkia itse muista. Ehkä teen tuostakin ”huonetaulun” vielä. :)
Erityisesti Suomessa tuntuu tuo kateus vallitsevan tosi pahasti. Mutta jos me kaikki yritetään sitä muuttaa vähän niin eiköhän tää joskus vielä muutu parempaan suuntaan :) Mä oon ainakin päättänyt, että on turha kadehtia muita!
Mun mielestä kateuden taakse piiloudutaan liian usein. Jos sanoisin, että en pidä vaikkapa, öö, isoista citymaastureista, niin johan on vino pino ihmisiä änkyttämässä siitä, kuinka olen niin mahdottoman kateellinen kun itselläni ei kuitenkaan ole varaa tms. ostaa vastaavaa kaaraa itselleni.
Eikä kateuden tarvitse olla niin hirveän paha asia. Kadehdin ihmisiä, jotka piirtävän suurenmoisen hyvin, mutta se motivoi yrittämään enemmän. Koen kateuden mahdollisuutena kehittää itseäni.
Kateus on inhimillinen tunne ja jokainen tuntee sitä varmasti joskus. Sanoisin itse niin, että on olemassa kahdenlaista kateutta: positiivista ja negatiivista. Positiivinen kateus on juuri tuota, mitä olet kuvaillut itse tuntevasi eli parhaimmillaan sitä saa muiden onnistumisista buustia omaan tekemiseensä ja motivaatiota yrittää enemmän, harjoitella lisää ja tulla paremmaksi jossain itse. Sellainen tunne on oikeastaan loppujen lopuksi varsin rakentava ja eteenpäin vievä voima. Ja sellaisesta kateudesta tässä viikon ajatuksessa ei oikeastaan puhutakaan, vaan juuri siitä toisesta kateustyypistä. Valitettavan monilla kateuden tunne on sellaista kalvavaa ja negatiivista fiilistä herättävää. Sen sijaan, että toisen onnistumiset tai saavutukset nähtäisiin motivaationlähteenä ja inspiraationa myös itselle, keskitytään märehtimään sitä, miten epäoikeudenmukaista on, että toinen on saanut jotakin mitä itse ei. Tuollaisesta kateudesta ei ole mitään hyötyä ja harmillisen usein se purkautuu negatiivisella tavalla myös ulospäin.
On totta, että nykyään tosi usein vedetään kateus-kortti esiin sellaisissakin tilanteissa, joissa ei välttämättä loppujen lopuksi ole kyse kateudesta. Vähän kaikkea negatiivisuutta herkästi ryhdytään selittämään kateudella. Ehkä osittain kyse on siitä, että on vaikea ymmärtää, miksi joku kokee tarpeelliseksi kertoa kielteisen mielipiteensä jostakin asiasta ikävään sävyyn. Ja kun syitä ei ymmärretä mutta palaute tuntuu kurjalta, yritetään jotenkin loogisesti löytää asialle se selitys. Ja usein sellainen helppo selitys löytyy kateuden kautta – oli se sitten totta tai ei. Aika usein ihmiset eivät myöskään myönnä tai edes tiedosta olevansa kateellisia, vaikka siitä pohjimmiltaan olisikin kyse, kun jonkun toisen menestys harmittaa. Varmasti moni luulee kateudeksi sellaistakin kritiikkiä, jossa on taustalla jotakin ihan muuta, mutta ihan pätevä muistutus tuo viikon ajatus on silti etenkin niille, jotka tunnistavat itsessään sitä negatiivista kateutta.
Näin minäkin ajattelen ^. Jos huomaan kadehtivani jotakin, otan sen merkkinä että on syytä pohtia miksi ja sitten tehdä asialle jotain. Kateus ei ole pelkästään negatiivinen asia, jos se toimii liikkeellepanevana voimana. Mutta vaarallista on se kateus jota ei tunnisteta, vaan ainoastaan jemmataan vihaan tai kiusantekoon.
Juuri näin! Kateuden pistos on parhaimmillaan todella hyvä motivaattori kehittää itseään ja heittäytyä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ja sellaiselle kateudelle nostan reilusti peukkua! Varsinkin täällä netissä näkee silti harmillisen usein juuri tuota jälkimmäistä tyyppiä. :/
Kateus itsessään ei ole paha tunne, kunhan sen tunnistaa ja siihen osaa suhtautua. Mutta ehdottomasti toivoisin, että sellainen kateudesta johtuva negatiivinen ilmapiiri vähenisi ja siihen kyllä auttaa jo se, että tiedostaa kateuden tunteet itsessään. :)
Mun mielestä on herkullisen ironista, miten tuo kateuspuhe on niin usein itseensä tyytymättömien ihmisten änkyttämistä, kun ei ymmärrystä tai aivosoluja muille argumenteille heru. Järkevät ihmiset nyt ymmärtävät, ettei kateus ole mikään negatiivinen konsepti, parhaimmillaan hyvä motivaattori ja väline ymmärtää omaa kehitystä, tällaiset ihmiset tosin harvemmin juuri kateellisuuttaan valittavat.
Ja tarkennettakoon vielä, että tässä postauksessa ei sinänsä arvoteta kateuden tunnetta mitenkään hyväksi tai huonoksi asiaksi. Se on inhimillinen tunne, mutta monilta unohtuu järki matkasta, kun se vihreä peikko ottaa vallan. Tuo kuvan lausahdus muistuttaa vain tosiasiasta, joka osalta tuppaa unohtumaan. Ei sen kummempaa. :)
Nyt täytyy kyllä myöntää: aivan helvetin hyvä sitatti :)
Mä en olekaan ennen kuullutkaan tota huolet pinoon -juttua! Mutta todellakin erittäin totta, siltä kantilta ajatellessa omat huolet tuntuu niin pieneltä, kun pystyy kuvittelemaan mitä saattaisi saada tilalle…
Tartuin enemmän tuohon kateuspuheeseen, kun se on niin helppo syy, vaikka useimmiten ihmiset ärsyyntyneet jostain tietystä tavasta, miten esim. blogaaja esittää jonkun asian. Onko se kateutta, että joku vittuilee, kun aivot menee tilttiin korulauseesta? Kusipäistä kyllä, mutta en ymmärrä, mitä kateellista touhua siinä on.
Mitä on pohojalaane kateus?
Koskaa ei karehdita muilta poies vaan ihtellensä kans.
No sehän kuulostaa just siltä kuin kuuluukin! :D
So true! :)) Joko muuten Kookenkä-voittaja arvottiin?
Kookenkä-voittaja on arvottu ja voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti. :)
