6/03/14

Kurkistus treenikassiin pitkästä aikaa…

14 49 P1012238.JPG

Osa teistä varmaan onkin huomannut, että Pupulandiassa ei ole enää aikoihin nähty treenijuttuja. Fit-lehden sivuilla noin 3 vuoden ajan pitämäni Treenikassialma-blogi kuopattiin jossain vaiheessa viime vuonna ja myönnän, etten jäänyt kaipaamaan. Jotenkin treenijutuista kirjoittelu oli jo pitkään tuntunut vähän pakkopullalta ja se näkyi myös blogin kirjoitustahdissa. Oli siis oikeastaan helpotus, kun sain jättää sen vaiheen taakse, vaikka toki treenibloggailuun liittyi monia kivojakin hetkiä.

Mietin toisinaan niitä aikoja, kun raportoin täällä blogissa vuonna 2009 ensimmäisestä ikinä tekemästäni juoksulenkistä. Se oli kamalaa – juokseminen siis. Pikkuhiljaa teidän lukijoiden, kavereiden ja lopulta matkaan avuksi saamani personal trainerinkin avulla homma lähti sujumaan ja selvitin viimein tieni puolimaratonin maaliviivan yli. En olisi ikinä uskonut selviytyväni moisesta koettelemuksesta, mutta niin siitä vain suoriuduttiin. Suurempana saavutuksena antiurheilija minussa piti silti sitä, että koitokseen harjoitellessani olin päässyt sellaiseen kuntoon, että 10 kilometriä sujahti aamulenkkinä melko kivuttomasti. Se tuntui uskomattomalta, kun otti huomioon, että aloittaessani juoksemisen, en tainnut pystyä juoksemaan kerralla edes kahta kilometriä.

P1012209.JPG

Uskomattoman arvokasta matkallani ensimmäiseltä lenkiltä puolimaratonille oli nimenomaan teidän lukijoiden tsemppaus. En löytänyt treeni-idoleita sporttiblogien timmeistä mimmeistä, koska aloittelijalle himourheilijoiden tavoitteet ja treeniohjelmat tuntuivat niin älyttömän kaukaisilta, suorastaan mahdottomilta saavuttaa. Oli vapauttavaa saada kertoa olevansa juuri niin tumpelo sohvaperuna, mitä todellisuudessakin olin. Oli puhdistavaa myöntää, että juokseminen tuntui kamalalta ja saada tsemppauksia teiltä, kun hyvin menneen lenkin jälkeen tai mikä vielä tärkeämpää: kun se oli epäonnistunut täysin. Oli myös aivan huikean motivoivaa, kun sain kommenteista lukea innostaneeni muitakin sohvaperunoita lenkille uhmaamaan omaa fysiikkaansa.

Niitä alkuaikojen treenifiiliksiä olen kaivannut niin blogiin kuin oikeasti sinne treenisalillekin. Juoksemaan en varmaankaan enää innostuisi. Se oli aikanaan luonteva valinta: köyhän opiskelijan ja liikuntalusmun vaakakupissa painoivat ilmaisuus, helppous ja tehokkuus. Juokseminen ei maksanut mitään, ei ollut riippuvaista muiden luomista aikatauluista eikä siinä voinut huijata tai lepsuilla. Sittemmin kadotin intoni juoksemiseen, vaikka jossain vaiheessa olin oppinut jopa pitämään siitä. 

P1012218.JPG

Ehti kulua muutama vuosi, kun haahuilin urheilun saralla löytämättä sellaista aitoa intoa oikein mitään lajia kohtaan. Kokeilin vähän vaikka mitä, mutta sitä omaa juttua ei vain tuntunut löytyvän. Minulle ajatus siitä, että rakastaisi jotain lajia niin paljon, että oikeasti haluaisi vain takaisin sinne treenaamaan uudelleen ja uudelleen, tuntui aivan absurdilta. Mutta lopulta lähes toivottomalta jo näyttänyt tilanne sai uusia käänteitä. Esportilta minut houkuteltiin kokeilemaan squashia muistuttavaa racketballia, johon hurahdin melkein heti. Eihän se edes tuntunut urheilulta kaiken sen hauskanpidon lomassa. :)

Pian racketballin löytämisen jälkeen innostuin toisestakin lajista. Blogini kautta päädyin kokeilemaan Footlightille muutamaa tanssituntia ja ennen kuin huomasinkaan, aikuisbaletti vei minut mennessään. Ja mikä hulluinta, päädyin jopa mukaan Wannabe Ballerinas -tanssiryhmään. Kaikista näistä kivoista käänteistä huolimatta minusta tuntui, että treenaamisesta oli jotenkin vaikea kirjoittaa muille. Kun omat lajit olivat vakiintuneet, aiheet tuntuivat oman pään sisällä kiertävän kehää ja oli hankalaa keksiä mitään uutta näkökulmaa blogijuttuihin. Ja niin se kirjoittelu sitten vähitellen vain jäi…

P1012219.JPG

Nyt olen kuitenkin taas löytänyt uutta intoa paitsi liikkumiseen, ehkä myös siitä kirjoitteluun. Olen nimittäin päättänyt aloittaa uuden kuntoprojektin, johon sisältyy myös salilla käymistä. (APUA!) En ole käynyt salilla varmaan kolmeen vuoteen ja se pelottaa suoraan sanottuna aivan perkeleesti. :D Kaikki ne vimpaimet ja vempaimet tuntuvat ihan yhtä uhkaavilta kuin silloin ensimmäisellä kerralla koskaan (eli silloin 2009), mutta olen suoraan sanottuna turhautunut siihen, että en ole niin hyvässä kunnossa kuin haluaisin. Tahdon näihin narukäsiin voimaa ja kinttuihin lihasta. Eli lähitulevaisuudessa taitaa olla taas treenijuttuja luvassa, kunhan homma etenee suunnitelman tasolta toteutukseen. Tällä kertaa kuitenkin ihan täällä Pupulandian puolella. :) Lupaatteko tsempata taas? <3

P1012232.JPG

Postauksen kuvitukseksi nappasin parin vuoden takaisia otoksia joogakokeilustani. Alkuun se tuntui kiinnostavalta, mutta pian totesin, ettei jooga taidakaan olla minun juttuni. :D Onneksi löytyi sitten mieluisampia lajeja myöhemmin! Vannomatta silti paras…

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä

14 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • riinami

    Sali on kyllä ollu mulle tosi koukuttava paikka! Mutta iso kiitos siitä kyllä kuuluu poikaystävälle, joka oli ensimmäiset kolme kuukautta joka ikinen kerta mukana (muka auttamassa liikeratojen kanssa… En mää oikeasti olisi ilman sitä uskaltanut mennä!) Sitten kun huomasi, kuinka lyhyessä ajassa sai paljon tuloksia, jaksoi nostaa huomattavasti isompia painoja ja kropassakin alkoi näkyä lihaksen alkua, niin eipä sitä miestä enää turvaksi tarvita, minähän menen, tuli se mukaan tai ei :)

    Mulla treenimukavuuteen vaikutti myös se, että uskalsi tehdä isoilla painoilla. Mää en tykkää käyttää laitteita juurikaan, vaan teen juurikin niillä käsipainoilla ja levytangoilla liikkeeni niin usein kuin pystyn. Ne on niin kokonaisvaltaisia liikkeitä, ettei uskoisikaan! Myönnän, että motivaatio olisi varmasti ihan hukassa, jos tuloksia ei olisi alkuun saanut niin nopeasti kuin sai. Joten tsemppiä! Muistan kuinka pelottava munkin ensimmäinen kerta oli, siitä ei ole edes vuotta aikaa :)

  • Mary-Jane

    Me juuri ilmoittauduttiin ystäväni kanssa erääseen juoksutapahtumaan ja nyt oon sitten aloittanut lenkkeilyn. Minä, joka en koskaan ole erityisemmin pitänyt liikunnasta. Ajatuksena on jo pidempään ollut kunnonkohotus projekti ja nyt kun on konkreettinen tavoite (se juoksutapahtuma), niin olen saanut motivaatiota ja puhtia. Olen jumpannut kotona ja aloittanut kävelylenkeillä. Pikkuhiljaa alan sitten tästä tekemään juoksulenkkejä. :) Opiskelijana ei tosiaan ole varaa ihmeellisyyksiin ja uskon, että jo tälla tavoin saan kohotettua kuntoa ja ehkä tehtyä liikunnasta osan arkea.

  • Loki

    Vihdoin! Jonkun aikaa olen odottanut, koska tartut salilla käymiseen eikä siksi, että se olisi ratkaisu kaikkeen, aivan ihanaa ja sen sellaista vaan, koska sinäkin kun olet tuollainen kukkakeppi tuloksia syntyy nopeaan… ja se on voimaannuttavaa! Tottakai voimaakin tulee lisää ja pitää muistaa syödä tarpeeksi, mutta ennen kaikkea ote tai tuntuma omasta kehosta tulee kokonaisvaltaisemmaksi. Tulee olo, että elämä on hallussa, kun veri kohisee kehossa ja sellaista tuntumaa suosittelen kokeilemaan ihan jokaisen. Mutta kyllä siihenkin leipääntyy ja sitten tekee mieli palata takaisin pururadoille ja tien varteen juoksemaan, kunnes sitten siihen turtuu ja tekee mieli salille pumppaamaan rautaa. Aikansa kutakin. Mutta älä pelkää isoja painoja. Kokemuksesta voin kertoa, että vaikka pumppaa isoilla painoilla ja tuntuu, että vaatteet ratkeavat päälle sitten, kun saleiluun kyllästyy hetkeksi ja palailee takaisin vanhojen juttujen pariin, kehokin palautuu, mutta ei siihen mistä lähdettiin vaan jäntevämpään, soukempaan ja hyvällä tavalla voimakkaampaan versioon. Ei sinusta Michelin-naista tule ihan heti… tai ikinä.

  • juulimaa

    Jeeee! Tämä tulee just hyvään vaiheeseen, kun kamppailen työkiireissä treenimotivaation kanssa, ja olen kuntosalitreenien kanssa sellaisessa vaiheessa, etten oikein tiedä, miten motivoisin itseäni.

    Tuolloin puolimaratonisi aikaan sait minullakin juoksuinnon puhkeamaan – iso syy uuden juoksuharrastuksen alkuun tuolloin oli juuri tämä blogi! :) Eli vertaistuki kunniaan, ja olet toiminut hyvänä esimerkkinä varmasti monelle muullekin kuin minulle :)

    Mun käsittääkseni ihmisen keholle tekee juuri erittäin hyvää se, että liikuntaharrastukset vähän vaihtelevat, niin keho kohtaa monenlaisia haasteita. :)

  • spring_95

    Hei just yks päivä ajattelin, että mitähän sun reenirintamalle kuuluu, kun ei oo kuulunut :D Odottelen treenijuttuja mielenkiinnolla!

  • Anna-Maija

    Olen blogiasi lukenut selvästi useamman vuoden, koska muistan nuo kuvat etäisesti, mutta en ilmeisesti kuitenkaan niin kauan, että olisin lukenut juoksuistasi. Annoit mulle hieman toivoa, koska heinäkuussa olisi tarkoitus juosta puolimaraton ja se hieman kauhistuttaa! Tällä hetkellä jaksan juosta ainakin 6 kilometriä, mutta voi luoja kuinka kaukaiselta se 21,1 tuntuu! Melkein naurattaa! :D

    Asiasta aivan toiseen. En tiedä onko tätä ongelmaa muilla tai oletko tietoinen, mutta blogisi latautuu todella, todella hitaasti. Tätä on jatkunut pidemmän aikaa, mielestäni ongelmat alkoivat Lilyyn muuttaessa. Luen myös yhtä toista Lilyyn kuuluvaa blogia ja sama ongelma siellä. Itselläni on jo blogisi lukukerrat vähentyneet huomattavasti, kun aikaisemmin luin kuitenkin kaikki postaukset. Nyt luen valikoiden, ne mitkä Bloglovinin pienen esittelytekstin mukaan vaikuttaa mielenkiintoiselta. Harmi, mutta välillä jokin juttu on ”pienestä” kiinni.

    Toivottavasti tästä tekstistä ei tule mahdottoman epäselvä, mutta tekstin kirjoittamista vaikeuttaa se, ettei tätä kommenttilaatikkoa pääse selaamaan alkuun. Käytössäni on siis iPad. (tällä on varmasti vaikutusta) Haluan vielä tarkentaa sivujen hitautta, tai parempi termi varmaankin olisi tökkiminen. Usein joudun skrollaamaan todella pitkälle, ennen kuin esim banneri tulee näkymään. Joskus joku mainos ylhäällä on näkynyt tai venynyt, mutta sen jälkeen on tyhjää. Sen haluan vielä sanoa, etten usko ongelman olevan hitaassa nettiliittymässäni, koska muilla sivustoilla samanlaista ongelmaa ei ole.

  • Vierailija

    Hei sattuipa hyvään saumaan! Aloitin myös itse salikäynnit nyt maaliskuun ensimmäisenä päivänä, ensimmäistä kertaa ikinä. Oon aina inhonnut vähän kaikkea liikuntaa, kokeillut erilaisia lajeja ja silti ei tunnu löytyvän sitä omaa juttua. Joogasta tykkään, mutta jotenkin en silti ole saanut siitä sellaista otetta, että tulisi käytyä se kerta tai kaksi viikossa. Oonkin yllättynyt, miten oon nyt viikossa koukuttunut tohon saliin! Käyn naisille tarkoitetussa ketjussa, jossa on ryhmäliikuntaakin. Jotenkin se sali pinkkeine laitteineen ei ollutkaan yhtään niin pelottava, vaikka kyllä mä aika pitkään aina ohjeita luin ja nolotti, kun edes pienimmillä painoilla en aina saanut liikkeelle :D Voimataso täys nolla, hahaa.

    Ensi torstaina tapaan personal trainerin, joka on tehnyt mulle salihojelman (tänään oli kartoitustapaaminen juuri tuota varten ja muutenkin juteltiin tavoitteistani, ajatuksistani ja syistäni treenata) ja lupasi myös tulla käymään sen ihan paikanpäälle läpi. Katsotaan että liikeradat menee varmasti oikein ja että tulee laitteet tutuiksi. Voisi sopia sullekin samanlainen järjestely?

    Mulla on myös samaa ongelmaa, kuin Anna-Maijalla. Kaikki lilyblogit latautuu ihan tooosi hitaasti bloglovinin kautta. Luulen itse ongelman olevan nimenomaan bloglovinissa, aina ei nimittäin lautaudu edes muuta sisältöä, kuin tuo yläpalkki. Klikkaan yleensä oikealla olevasta raksista sen pois, jotta pääsen nopeasti lukemaan Pupulandian ja Eeva Kolun blogit, muut on yleensä sellaisia että jaksaa kyllä odottaa, jos on kiinnostavaa asiaa ;)

  • Anna-Maija

    Sama Anna-Maija täällä huhuilee. :) Sen tarkennan vielä, että tätä toista lilyblogia en lue bloglovinin kautta, mutta sekin takkuaa. Lilyn sivuilla olisi varmasti paljon tutustumisen arvoista materiaalia, mutta itselläni ei hermo kestä sitä tökkimistä.

  • Rouseliini

    Tää oli just sellainen postaus mitä oon kaivannut. Hommasin yhdistelmäkortin kuntosalille tammikuussa, kun sain sen tarjouksesta 60€/4kk. Ei siis sinänsä ollut mitään hävittävää. Käyn siellä koska tiedän, että mun on pakko nostaa perse sohvalta ja liikkua. Ihan oman kropan takia. Mutta en mä siitä tykkää. Tai siis on se ihan ok, mutta ei se juuri saa sitä fiilistä että ”pakko päästä uudestaan”.

    Haluisin vaan löytää lajin josta tykkäisin. Jotain millä saisin zero -liikunnan kuulumaan jokaviikkoiseen elämääni.

  • Jenni H.

    Jee, ilahduttavaa luettavaa tällainen! Yritän aina tasaisin väliajoin lämmitellä omaa suhdettani salillakäymiseen (tai pikemminkin sinne lähtemiseen..) ja nyt näyttää taas ihan hyvältä.

    Näytän täällä nolosti KAHTA peukkua myös sinun kuntosaleilullesi. Lycka till! Siellä on yleensä ihan turvallista, etenkin aikaisin aamusta, jos ihmispaljous hirvittää. Ja ainakin on tilaa tupeloida uusien laitteiden kanssa. Kokeilemalla ne vähiten ärsyttävät laitteet löytyy.. :D Ja ainakin omien kokemusten mukaan siellä on ihan aamusta aina paljon enemmän sellaisia ”tavis”liikkujia, joiden habat ei ole mitään valtamerenhalkojia.

  • Kiinnostuin heti tuosta tekstissä mainitusta vuoden 2009 blogitekstistä ja eksyin seikkailemaan blogisi arkistoissa aina tuonne 2007 vuoteen asti! Aika jännän näköistä oli.:D Käytkö ikinä ihmettelemässä blogin alkuhetkiä ja omaa silloista tyyliä?

  • Ouna

    Itselläni on myös suurensuuri kynnys niihin kuntosalin vempeleisiin, enkä tahdo mitään personaltraineria katsomaan niitä kanssani, sillä haluan olla sellainen hiljainen ja näkymätön kuntosalilla :D. Tiedän, tämä on hassua. Tämän vuoksi en kykene menemään vaikka olisi kyllä syytä voittaa pelko. Hei, voita sinä ensin, minä olen mukana tsemppaamassa!! :) Jos vaikka minäkin jonain päivänä uskaltaisin!

  • Zup

    Moi, mun on pakko kommentoida että voi herttinen kun on ohut matto! Osta ihmeessä sellanen kunnollinen paksu matto, niin tuntuu treeni vielä paremmalta! Ostin omani joskus 10 vuotta sitten jostain joogakaupasta, makso sillon 60€, on ollu kovassa käytössä (5x/vko 2h kerrallaan) ja on edelleen kuin uusi!!!

  • Vierailija

    Kokeile CrossFitia! :)

Related posts