Jotain ihan uutta: A+more by Pupulandia -kenkäkokoelma!
Pikkuputiikit esittelyssä – ja ahdingossa
45 51
Eilen kuului taas pikkuputiikki-rintamalta haikeita uutisia, kun Palonin jalanjäljissä myös tässä pikkuputiikkeja esittelevässä juttusarjassani esillä ollut Cashcow kertoi ahdingostaan omassa blogipostauksessaan. Palonin avoimuus ja avoimuuden aikaansaama huomioryöppy on varmasti toiminut monelle yksityisyrittäjälle rohkaisijana jakaa myös oma tarina ja puhua pienten liikkeiden kamppailusta olemassaolonsa puolesta ihan julkisesti. Ja siitä lähtökohdastahan tämä pikkuputiikkeja esittelevä juttusarjani täällä blogissakin lähti liikkeelle: olin nähnyt liian monen kivan pikkuliikkeen kaatuvan, kun asiakaskunta ei yksinkertaisesti löytänyt niitä ajoissa ja halusin jotenkin auttaa. On ollut mahtavaa huomata, miten ilolla juttusarja on otettu vastaan sekä yrittäjien että lukijoiden tiimoilta – tällaista siis selvästi on tilausta.
Paloni teki omalla esimerkillään historiaa. Minna Särelä oli paitsi poikkeuksellisen avoin oman putiikkinsa tilanteesta, hän myös onnistui lähes mahdottomalta tuntuneessa tavoitteessaan pelastaa itsensä ja liikkeensä konkurssilta. Särelä oli asettanut liikkeen viimeiselle aukiolokuukaudelle päiväkohtaisen ja kokonaisvaltaisen myyntitavoitteen, jonka avulla konkurssi voitaisiin välttää ja nämä summat hän myös kertoi avoimesti ääneen. Rahasummat kuulostivat suurilta ja myönnän miettineeni, olisiko niiden saavuttaminen mitenkään mahdollista. Paloni osoittautui kuitenkin mahtavaksi esimerkiksi siitä, että ihmiset kokivat sen konseptin pelastamisen arvoiseksi. Kun sana tilanteesta kiiri eteenpäin, liikkeessä alkoi käydä sellainen kuhina, että tuo liki epärealistiselta tuntunut summa oli, hämmentävää kyllä, saatu kasaan jo parissa päivässä. Tällaista ihmetarinaa saadaan tuskin toistettua ihan sellaisenaan jonkun toisen putiikin kohdalla, mutta minusta on silti hyvä nostaa näitä asioita esille ja puhua niistä.
Muutama lukija kommentoi Palonista tekemääni postausta hieman kyyniseen sävyyn. Yhdessä kommentissa todettiin melko tyhjentävästi näin: On putiikkeja, jotka pärjäävät ja toisia, jotka eivät. Toiset onnistuvat, toiset eivät – se voi riippua monista tekijöistä. On mielestäni kohtuutonta syyllistää kuluttajia, sillä vastuu tehdä kannattava ja kuluttajia houkutteleva kauppa on yrittäjällä. Kommentissa on ehdottomasti totuuden siemen. Kyllä, toiset onnistuvat ja toiset eivät – ja vastuu on aina viime kädessä yrittäjällä itsellään. Syyllistämistä tosin en ole yrittäjien puolelta kuluttajia kohtaan itse nähnyt, ehkä vain pettymystä siitä, että unelmat eivät olekaan toteutuneet. Mutta toisaalta, kukapa ei konkurssin edellä pettymystä tai ahdistusta tuntisi. Tietenkään sitä ei saisi vyöryttää asiakkaiden niskaan, mutta mielestäni en ole sellaista kohdannutkaan.
Halusin kertoa Palonin sekä nyt Cashcown tarinan siksi, että valitettavan usein tämä on juuri se pienten putiikkien kohtalo. Joskus konkurssiin ajaa onnettomien sattumusten summa, joskus yrittäjän omat virhearviot. Varsin usein konseptissa jokin vain ei ole ollut ihan kohdallaan, mutta liian usein asiakkaat eivät vain löydä kivaa liikettä ajoissa, kun pienen yrittäjän markkinointibudjetti on olematon. Monesti kyse on varmasti myös markkinointiosaamisen puutteesta. Viime kädessä vastuu on kaikesta huolimatta aina yrittäjällä, jonka tehtävä on ollut arvioida riskit ja suunnitella oma menestyskonseptinsa jo yrityksen perustamisvaiheessa. On silti aina surkeaa kuulla jälkikäteen harmitteluita siitä, kuinka ”se ja se kiva putiikkikin” katosi ennen kuin siellä ehti käydä ensimmäistäkään kertaa. Ja juuri siksi tätä juttusarjaa minusta tarvitaan.
Tällä hetkellä moni yritys taistelee olemassaolonsa puolesta, vaikka kaikki eivät siitä puhukaan yhtä suoraan kuin Paloni ja Cashcow. Suuremmatkin liikkeet ja ketjut kamppailevat selviytymisensä kanssa – monelle tuli varmasti yllätyksenä uutinen esimerkiksi Biancon poistumisesta Suomen markkinoilta. Viime viikolla kuulin myös uutisen yhden pienen suomalaismerkin lopettamisesta, kun KaksiTvå ilmoitti päättävänsä toimintansa. KaksiTvån tapauksessa kyse ei ollut konkurssista, mutta uskallan silti epäillä, että rahalla (tai sen puutteella) on ollut tilanteeseen jokin vaikutus. Oli miten oli, aina ei tosiaan ole kyse vain siitä, että yrittäjä on jotenkin mokannut, vaan usein syyt menestyksen puutteen takana ovat paljon moniulotteisemmat.
Palonin välttyminen konkurssilta kertonee siitä, että ihmisiä kiinnostaa ja valikoima sekä ajatus yrityksen taustalla loppujen lopuksi oli monille mieluisa. Uskon, että myös Cashcown kaltaiselle putiikille olisi Helsingissä kysyntää, minkä puolesta puhuivat myös lukijoiden innostuneet kommentit putiikkiesittely-postauksessa. Liikkeen valikoimassa on tyylikkäitä ja laadukkaita pohjoismaisia (etenkin tanskalaisia) merkkejä kuten Minimum, Minus, Nümph ja Bruuns Bazaar sekä poikkeuksellisen kiva kokoelma miesten merkkejä, mikä on iloinen uutinen kaupungissa, jossa olen usein tuntenut harmistusta miesten surkean vaatekauppatilanteen takia. Myös Cashcow on laatinut suunnitelman liikkeensä pelastamiseksi ja siitä lisää voi lukea putiikin omasta blogista. Se, toimiiko suunnitelma, jää nähtäväksi. Toivon kuitenkin oikeasti, että tämä putiikki pitäisi pintansa ja onnistuisi pelastautumaan. Putiikkisarja jatkuu taas piakkoin ja uusia juttuja odotellessa voitte kurkata vaikka aiemmin julkaistut jutut muistin virkistykseksi TÄÄLTÄ. Ja rinnalle on tulossa myös pieniä kiinnostavia verkkokauppoja esittelevä juttusarja, joten stay tuned! :)
PS. Upea Outi Pyy teki pari päivää sitten ihan uskomattoman hyvän postauksen siitä, miksi eko-verkkokaupat eivät menesty. Suosittelen lukaisemaan! Ja suosittelen juttua ihan jokaiselle, joka harkitsee oman verkkokaupan perustamista tai jolla jo on sellainen, oli ekoa tai ei. Neuvot ovat päteviä ihan mille tahansa verkkokaupalle.
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
(kuvat Cashcow-putiikista viime marraskuulta)
Tags: höpötyksiä, Löydöt, muoti, Muu muoti, Newsflash, Pikkuputiikit esittelyssä, Uutiset & yhteiskunta
Kurkistus New Yorkin muotiviikolle: Rebecca Minkoff AW14
45 51
