Kaksi senttiä vasemmalle
22 81
Oi oi oi, valoa näkyvissä! Vaikka en ole erityisemmin kaivannut tänä talvena poissaolollaan loistanutta lunta, niin myönnän tuon ohuen lumipeitteen tuoman valon ja korkeapaineen ansiosta esiin pilkistävän auringon tuovan niin ison annoksen hyvää fiilistä, että tulkoon sitä lunta vain. Parikin senttiä kyllä riittää, ei tarvita kolmea metriä, vinkiksi sääjumalille! ;) Mutta tämä ihana lisääntyvä valo on varma merkki siitä, että tulette pian saamaan vähän monipuolisempaa kuvasatoa täällä blogissakin kuin näitä meikäläisen pärstäkuvia. :D Ehkä voisi jopa olla asukuvan paikka lähiaikoina… Sitä ennen kuitenkin vielä pari naamaotosta tai oikeastaan hiuskuvaa, koska tukasta tässä jutussa on itse asiassa kyse. Päätin nimittäin uuden vuoden ja vuosikymmenen kunniaksi vaihtaa jakaukseni paikkaa ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen. Aikamoista, sanoisin.

Olen siis jumittanut samassa tutussa sivujakauksessa 12-vuotiaasta asti. Ja jostain syystä pari päivää sitten tuli sellainen olo, että pitäisikö kokeilla keskijakausta. Yleensä keskipään jakauksesta tulee minulla sellainen lapsekas olo – vähän sellainen, että siinä se 12-vuotias Jenni nyt pällistelee. Muutenkin olen ollut sitä mieltä, ettei se oikein sovi minulle. Sivujakauksen helppous on myös siinä, että minulla on tuossa otsalla sellainen pyörre, että hiukset nyt vain tuntuvat itsestään asettuvan luontevammin sivujakaukselle, mutta uhmasin nyt sitten sitä pirullista pyörrettä ja väänsin jakauksen sinnikkäästi keskelle. Ja hitsi vie, olen vähän tykästynyt tähän. En tiedä, huomaako kukaan muu edes mitään eroa, mutta itselle tuo parin sentin muutos tuntuu radikaalilta. :D Missäs teidän muiden jakaukset lepäävät? Ja haastanpa muutkin kokeilemaan jakauksen paikan vaihtamista – se muuttaa peilikuvaa ja fiilistä yllättävän paljon.

Categorised in: Kauneus