Mediassa on puhuttu paljon viime vuosina siitä, kuinka moni nainen käyttää itse asiassa aivan vääränkokoisia rintaliivejä – peräti 3/5 naisista pukee päivittäin ylleen huonosti istuvat rintsikat. Oman koon voi selvittää helposti ihan mittanauhaa käyttäen, mutta varmimmin oikean tuloksen saa silti, jos uskaltaa pyytää apua asiantuntevalta alusvaatemyyjältä. Myyjä osaa myös katsoa ihan eri tavoin liivien istuvuutta ja kiinnittää huomiota siihen, ovatko esimerkiksi kaarituet sopivan levyiset. Liian pieni koko yksinkertaisesti vain näyttää ja tuntuu epämukavalta, mutta pahimmillaan vääränkokoisten liivien jatkuva käyttö voi aiheuttaa jopa raskausarpia, jos liivit eivä tue rintaa riittävästi. Olisi myös syytä aina silloin tällöin muistaa tarkistaa, olisiko kokoa syytä päivittää, sillä jo muutaman kilon vaihtelu painossa voi vaikuttaa rintojen kokoon. Toisaalta taas rinnan koko voi vaihdella hormonaalisistakin syistä jopa kolmen eri liivikoon välillä, vaikka paino pysyisikin samana. Koot vaihtelevat myös merkeittäin paljon samoin kuin vaatteissakin, joten sovittamatta rintsikoita ei kannata ostaa. Aubaden maahantuoja vinkkasikin, että jos joissakin ostoksissa kannattaa kysyä reippaasti neuvoa myyjältä, niin sellaisia ovat kengät ja rintaliivit. :)

Liivien päätehtävä on siis suojella ja tukea rintaa ja sain alusvaatemyyjältä muutamia tärppejä siitä, mihin ostoksilla ja sovitellessa kannattaa kiinnittää huomiota. Ihan ykkösjuttu on se, että rintaliivit tulisi oikeastaan pukea päälle – etenkin vähän paremmat liivit, jotka on oikeasti tehty myös muotoilemaan rintaa oikeaan asentoon. Parhaiten rinnan saa asettumaan liiviin oikein, kun kumartuu hiukan etukumaraan ja kädellä hiukan vetää sitä keskelle päin eli pois sieltä kainalosta. Liivien kuuluu tuntua napakoilta päällä, sillä liian löysällä olevat rintsikat eivät tue rintaa tarpeeksi. Kannattaa pyrkiä ostamaan sen kokoisen liivit, jotka tuntuvat sovitushetkellä sopivimmalta väljimpään hakaseen kiinnitettyinä, sillä silloin niissä on hiukan löystymisvaraa ja voit siirtyä vain astetta tiukempaan hakaseen, jos kangas antaa käytössä ajan myötä hiukan periksi. Rinnat eivät saisi roikkua olkainten varassa, vaan sen itse liiviosan tulee olla tarpeeksi jämäkkä, jotta rinta saa tarvitsemansa tuen. 

Kannattaa muuten kiinnittää huomiota myös olkainten materiaaliin, sillä monesti topatuissa liiveissä on liian joustavat olkaimet. Moni tuntuu uskovan siihen, että rintsikoissa toppaus on se, joka tukee rintaa, mutta todellisuudessa myös toppaamattomat pitsiliivit voivat olla todella tukevat. Kupeissa oleva laadukas pitsi ei nimittäin jousta tai anna periksi, jolloin se on varsin tukeva materiaali. Aubaden maahantuoja antoi rintaville sellaisen vinkin, että jos kuppi on suurempi kuin B, kannattaa kokeilla toppaamatonta puolikuppiliiviä, sillä toppaus ei ole se, mikä nostaa rintaa ryhdikkäästi ylöspäin vaan napakka materiaali, joka voi tosiaan olla vaikkapa pitsiä. Laadukkainta pitsiä on käsintehty Calais-pitsi, joka ei repeydy tai purkaudu samoin kuin koneellisesti tehty pitsi. Yksi hyvä tärppi myyjältä liittyi myös rintaliivien pesuun, sillä vaikka ennen on suositeltu pesemään rintsikat käsin, nykyään suositellaan pesemään ne ennemmin pesukoneessa pesupussin sisällä. Koneessa liivit peseytyvät puhtaammiksi kuin käsin, mutta muutama juttu kannattaa muistaa. Pesulämpötilan tulee olla mieluiten 30 astetta tai ihan maksimissaan 40 astetta. Vaikka kangas itsessään saattaisi kestää korkeammankin lämpötilan, kaaritukien päihin kiinnitettyjen tuppien liima ei sitä kestä – ja jos tuo tuppi irtoaa, kaarituen terävä kärki puskee yleensä läpi kankaasta. Huuhteluainetta ei myöskään rintaliivejä pestessä saa käyttää, sillä se haurastuttaa elastaania.

Totesinkin jutun alussa, että vaikka olen päässyt irti lapsekkaista alusvaatteista, olen sen sijaan jämähtänyt yksinkertaisiin ja koruttomiin t-paitaliiveihin ja mustiin hipster-alushousuihin. Siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta Aubaden maahantuoja nosti minusta keskusteluun todella kiinnostavan pointin. Suomeksi puhutaan vain alusvaatteita, mutta englanninkielessä alusvaatteissa on selkeästi olemassa kaksi eri kategoriaa: underwear ja lingerie. Toden totta! Underwear-alusvaatteiden tuleekin olla huomaamattomia, mutta lingerie-alusvaatteisiin liittyy koristeellisuus, ylellinen fiilis ja ajatus, että rintaliivien pitsi saa vaikka hiukan kuultaakin vaatteiden läpi. Olipas oivaltava ajatus! Tällä hetkellä alusvaatelaatikkoni sisältö koostuu siis pääasiassa underwear-kategoriaan menevistä alusvaatteista, mutta rohkaistuinpa nyt sitten ottamaan askeleen lingerien suuntaan, kun sain tosiaan visiitilläni valita itselleni jonkun alusvaatesetin Aubadelta. Musta-harmaissa liiveissä on hauskaa jujua ja pitsisiä yksityiskohtia, mutta silti kuppi on sen verran sileä, että sen pinta ei näy häiritsevästi puseron läpi – ja vaikka nyt sitten kaula-aukosta pitsiä vähän pilkahtaisikin, niin eipä haittaa. ;) Pikkuhousujenkin osalta rohkaistuin valitsemaan ikuisten hipstereiden sijaan enemmän tai-tyyppisen mallin, sillä noissa takaosasta laserleikatuissa pöksyissä ei ole pepun päällä laisinkaan saumoja, jotka tympeästi kuultaisivat vaatteiden läpi ja pureutuisivat takalistoon. Me likey!

PS. Rohkaisuksi miehille, jotka nyt esimerkiksi joulun aikaan haluaisivat ostaa rakkaalleen lahjaksi alusvaatteita, niin että ei se ole niin vakavaa, jos koko menee hiukan pieleen! On oikeastaan hauskaa, jos mies antaa vähän omaa näkemystään siitä, että millaisissa hepeneissä haluaisi naisensa nähdä. Alusvaatemyyjä nostikin hyvän näkökulman tähän keskusteluissamme: oli siellä lahjapaketissa sitten lahjakortti tai hiukan väärän kokoinen alusasu, nainen joutuu joka tapauksessa käymään liikkeessä itse piipahtamassa. :) Ja tästä on sitten turha kenenkään vetää mitään sukupuolittuneita johtopäätöksiä, sillä ilman muuta alusvaatteita voi ostaa myös nainen naiselle tai mies miehelle, mutta uskoisin silti, että miehelle kynnys astua naisten alusvaateliikkeeseen on korkeampi kuin toiselle naiselle. :) Eli tämä kommentti oli siis vain tarkoitettu miehille rohkeutta antamaan!