21/10/13

Vastuullisesta kuluttamisesta, osa 1

40 59 P8072898.JPG

Minulla on muhinut ajatuksissa pitkän aikaa eräs postaus ja nyt sain sysäyksen ryhtyä tuumasta toimeen, kun A-Studio Stream ryhtyi viime viikolla Twitterin puolella kyselemään minulta eettisistä arvoista vaateostoksilla. Kävin hiljattain kuuntelemassa Vastuullisen kuluttamisen seminaaria, joka tarjosi todella mielenkiintoisia näkökulmia ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyen ja ajattelin nyt jakaa sekä näiden YLEn julkaisemien artikkelien nostattamia ajatuksia sekä joitakin tuolla seminaarissa esille nostettuja kiinnostavia näkemyksiä myös teidän kanssanne. YLEn nettisivuilla on tosiaan viime viikolla käsitelty aihetta ahkerasti ja yksi erittäin mielenkiintoista näkökulmaa tarjonnut juttu oli vaateteollisuuden epäkohtiin pureutuvan ”Tappajafarkut”-kirjan juuri julkaisseen tutkija Outi Moilalan haastattelu Ylex-kanavalla, jonka voi kuunnella nauhoituksena myös netistä. Suosittelen todella lämpimästi kuuntelemaan!

P8072899.JPG

Olen joskus kirjoittanut aiheesta ennenkin ja minua on aavistuksen verran esimerkiksi juuri blogeissa käydyssä keskustelussa häirinnyt se, että vastuu tunnutaan näiden teemojen osalta sysäävän hyvin usein lähes yksinomaan kuluttajan harteille. Ikään kuin olisi yksittäisen kuluttajan tehtävä (ja mahdollisuus) saada muutettua tuotantomaiden heikkoja työoloja, yhteiskunnallisia rakenteita ja suuryritysten toimintatapoja. Kuluttajat voivat toki valinnoillaan vaikuttaa esimerkiksi vaatteiden myyntimääriin ja sitä kautta tuotantomääriin, mutta eikö muutoksen pitäisi ensisijaisesti lähteä vähän vaikutusvaltaisemmalta taholta kuin tavallisesta yksittäisestä ihmisestä? Ainakin se voisi olla tehokkaampaa ja saada hitusen enemmän ja vauhdikkaammin aikaan.

YLEn viime viikolla aiheesta tekemissä artikkeleissa ja haastatteluissa tuodaan keskusteluun kiinnostavaa uutta näkökulmaa, koska kerrankin todetaan ääneen se tosiasia, että yksittäisen kuluttajan mahdollisuudet vaikuttaa tässä asiassa ovat loppujen lopuksi melko pienet – ainakin verrattuna siihen, miten paljon enemmän voitaisiin saada aikaan, jos taisteluun saataisiin mukaan poliitikot, lainsäädännölliset keinot sekä konkreettiset sanktiot sääntöjen noudattamatta jättämisestä. Tutkija Outi Moilalan näkemys asiasta on, että vastuu muutoksen aikaansaamisesta on ensisijaisesti poliitikoilla ja sen jälkeen yrityksillä itsellään. Politiikan keinoin voitaisiin tilanteeseen vaikuttaa kaikkein parhaiten paikallisesti itse tuotantomaassa, mutta myös Euroopassa epäkohtaa olisi mahdollista korjata vaikuttamalla lainsäädännön keinoin täällä Euroopassa toimivien yritysten toimintaan, jos esimerkiksi vastuuttomat ratkaisut tuotannossa yksinkertaisesti kiellettäisiin. Haasteena tässä tosin on juuri se, että yritysten on niin vaikea valvoa tuotanto-olosuhteita halvemman tuotannon maissa täältä käsin – etenkin, kun tehtaissa usein tehdään kaikkensa tilanteen kaunistelemiseksi ja alihankkijoiden alihankkijoihin on lähes mahdotonta päästä käsiksi. 

P8072905.JPG

Oikeastaan tuntuu aika uskomattomalta, että vaateteollisuuden ongelmat ovat tiedossa ympäri maailman, mutta jotenkin kummasti asialle ei tunnuta voivan tehdä mitään. Yksi merkittävä ongelma tosiaan on, että tehtaiden valvominen kohdemaissa on todella vaikeaa, eivätkä yritykset aina kykene selvittämään tuotanto-olosuhteiden todellisuutta edes itse. Miten siihen siis kykenisi yksittäinen kuluttaja? Tehtailla kaunistellaan totuutta tuotanto-oloista, minkä ehditään ja osa yrityksistä saattaa olla aidostikin siinä uskossa, että työntekijöiden olosuhteet ovat kunnossa, vaikka todellisuus olisi jotakin ihan muuta. Toisaalta eettisten ja ekologisten arvojen noustessa trendiksi myös ns. viherpesu on yleistynyt jatkuvasti. Suuret brändit tuovat PR-mielessä esille niitä tekoja, joilla ne pyrkivät toimimaan paremman tuotannon puolesta, mutta nuo aktiivisesti mainostetut hyvät teot saattavat loppujen lopuksi olla vain pikkiriikkinen ja kokonaisuuden kannalta melko merkityksetön osa tuotantoketjun toimintaa. Samanaikaisesti kuluttajalle kuitenkin luodaan mielikuvaa, että hän tekee eettisesti ja ekologisesti kestäviä valintoja. 

Onko kuluttajalla oikeasti todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa tehtaiden työoloihin? Toisin kuin monesti olen kuullut kehotettavan, tutkija Outi Moilala ei suosittele erilaisia ostoboikotteja. Syynä tähän ovat tuotantomaiden työntekijöiden omat toiveet siitä, että tilanteeseen ei puututtaisi boikottien keinoin, sillä työpaikan saaminen tällaisessa maassa on usein vaikeaa ja huonotkin työolot ovat heidän näkökulmastaan parempi tilanne kuin ei työtä ollenkaan. Vaatetehtaat työllistävät näissä maissa valtavasti ihmisiä ja kaikessa ristiriitaisuudessaan ne ovat silti omalta osaltaan helpottaneet esimerkiksi naisten asemaa, vaikka niiden pyörittämisessä onkin vakavia ongelmia ja epäkohtia. On syytä muistaa, että vaateteollisuuden ongelmia on mahdotonta tarkastella täysin mustavalkoisesti, koska taustalla on usein niin vakavia yhteiskunnallisia epäkohtia tuotantomaassa. Toisinaan saattaa vaikuttaa siltä, että ratkaisu näin länsimaasta tarkasteltuna olisi helppo, mutta tehtaan sulkiessa ovensa voi entisen työntekijän tilanne olla vielä paljon surkeampi. Se ei tietenkään tarkoita, että tehtaiden tulisi jatkaa toimintaansa nykyisellä tavalla, mutta tilanne ei todellakaan ole ihan niin yksinkertainen. Ainoa asia, mitä Moilala kehottaa yksiselitteisesti boikotoimaan, ovat kulutetut farkut, joiden tekemisessä käytetty hiekkapuhalluskäsittely aiheuttaa kuolemaan johtavia terveysongelmia kehitysmaissa – tästä tulee myös Moilalan kirjan nimi ”Tappajafarkut”. Kaikkia kulutettuja farkkuja ei ole tehty hiekkapuhaltamalla, mutta koska päällepäin housuista on oikeastaan mahdotonta sanoa, mitä menetelmää niiden valmistuksessa on käytetty, on turvallisinta jättää kaikki kulutuskäsittelyin koristellut farkut ostamatta. 

P8072897.JPG

Osallistuin hiljattain myös Vastuullisen kuluttamisen seminaariin, jossa nousi myös esille kiinnostavia pointteja eettisiin ja erityisesti ekologisiin kysymyksiin liittyen. Oli aika pysäyttävä hetki, kun trendianalyytikko ja toimittaja Susanna Björklund kertoi, että esimerkiksi tältä vuodelta uusiutuvat luonnonvarat käytettiin loppuun jo 20.8.2013. Loppuvuodesta jäljellä olevat reilut 4 kuukautta mennään siis miinuksella. Toisaalta Björklund lohdutti karun faktan jälkeen tiedolla, että asiat tehdään silti nyt paljon paremmin kuin ennen – sentään nyt näistä asioista puhutaan, niistä ollaan tietoisia, niitä tutkitaan ja niihin pyritään jollain tavalla vaikuttamaan. Yksi merkittävimmistä asioista on tietysti yksinkertaisuudessaan omien kulutustottumusten kriittinen tarkastelu ja kuluttamisen vähentäminen. Kaikkea ei tarvitse ostaa tai omistaa ja tässä asiassa jokainen voi jollain tapaa vaikuttaa. 

Edellä mainittujen faktojen valossa tilanne saattaa vaikuttaa monen silmissä varsin lohduttomalta ja mahdottomalta, mutta on olemassa myös keinoja, joilla pienikin kuluttaja voi tehdä ekologisempia ja eettisempiä valintoja. :) Vaikka tutkija Outi Moilala ei suosittelekaan ostoboikotteja, omilla valinnoilla on silti mahdollista vaikuttaa siten, että tukee niitä brändejä, joiden tuotanto-olosuhteet ovat tiedossa ja sitä kautta todennäköisemmin valvottavissa. Kotimaiset brändit, joiden tuotanto tapahtuu joko Suomessa tai lähituotantona esimerkiksi Virossa, ovat yleensä turvallisia vaihtoehtoja. Ylipäänsä Eurooppa valmistuspaikkana on useimmiten parempi vaihtoehto, vaikka ongelmia voi ilman muuta olla myös eurooppalaisilla tehtailla. Moilala ei kannustakaan arvottamaan tehtaita sijaintinsa mukaan, mutta lähituotantoa tukemalla vo yleensä olla melko varma siitä, että työntekijöiden olot ovat kunnossa. Ylipäänsä läpinäkyvyys tuotantoketjussa on aina positiivinen asia. Yksi edelläkävijä läpinäkyvyyden osalta on ollut vastuullisen kuluttamisen seminaarissa esille nostettu luksusmerkki Bruno Pieters, joka avasi ensimmäisenä maailmassa nettisivuillaan yleisölle mahdollisuuden seurata vaatteen tuotantoketjua valmistusvaiheesta kaupan hyllylle ja toi avoimesti esille sitä, miten yksittäisen tuotteen hinta muodostuu. Suosittelen käymään tutkimusmatkalla Bruno Pietersin nettisivuilla – ne ovat oikeasti aika mielenkiintoista tietoa täynnä! :)

P8072980.JPG

Yksi sekä tutkija Outi Moilalan että trendianalyytikko Susanna Björklundin molempien puheissa esille noussut tärkeä asia on se, että voidakseen olla aito vaihtoehto eettisen vaatteen on oltava myös tyylillisesti oikeanlainen. Björklund totesi osuvasti, ettei meistä kukaan ostaisi omasta mielestämme rumaa vaatetta, vaikka se olisi kuinka eettinen. Jos eettisestä ja ekologisesta muodista halutaan mainstreamia, sen on tarjottava myös tyylillisesti kiinnostavia vaihtoehtoja nykyiselle mainstream-muodille. Valikoima on toistaiseksi melko suppeaa, joten moni ei koe löytävänsä näistä vaihtoehdoista mieleistään vaatetta. Muita kompastuskiviä ovat tiedon puute ja korkeat hinnat. Monilla ei vain ole rahaa tai halua maksaa vaatteesta moninkertaista hintaa, mutta kuluttajien oma kriittisyys voi silti viedä asioita parempaan suuntaan. Kun aihetta nostetaan tapetille tarpeeksi paljon, se tulee todennäköisesti pakottamaan brändejä muuttamaan toimintatapojaan. Toki edelleen toivoisin, että asiaan puututtaisiin myös sääntöjä ja lakia tiukentamalla siltä osin kuin se on mahdollista. Positiivista Susanna Björklundin mukaan on kuitenkin se, että itse asiassa esimerkiksi Suomessa on jo nyt paljon varsin vastuullisia brändejä, mutta moni yritys ei vain osaa tuoda sitä viestinnässään esille. On sääli, että moni perinteikäs tai pieni suomalaisyritys ei hoksaa nostaa näitä asioita esiin markkinoinnissaan, jolloin ne eivät erotu ei-vastuullisista brändeistä mitenkään. Kuluttaja ei vastaavasti osaa hyödyntää tätä tietoa valintoja tehdessään, jos sitä ei vain ole saatavilla. Joskus se menee siis myös näin päin.

Kuten sanottua, tilanne saattaa vaikuttaa lohduttomalta, mutta älkäämme vaipuko masennukseen! :) Jotta juttu ei paisu taas kilometrin mittaiseksi, päätin jakaa tämän kahteen osaan ja seuraavassa osassa sitten vähän positiivisempaa näkökulmaa ja lisää ajatuksia siitä, millaisin keinoin tuotantoa ja kuluttamista on mahdollista viedä vastuullisempaan suuntaan. Lisäksi luvassa on Susanna Björklundin tulevaisuuden visioita siitä, millaisia työkaluja vastuullisen kuluttamisen avuksi mahdollisesti (ja toivottavasti) tulevaisuuden maailmassa on saatavilla. :)

P8073003.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä, Muoti

40 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

  • Blue Peony

    Uusimmassa Damernas Värld -lehdessä on muuten kiinnostavasti kirjoitettu ja mielestäni hienosti tehtaiden työntekijöitä kunnioittaen tehty juttu Bangladeshin tekstiilitehtaiden ompelijoista. Suosittelen lukemaan, jos et ole sitä jo tehnyt!

    Hyviä pohdintoja sinulla tässä kirjoituksessa, hyvä, että tuot niitä esiin! Kuluttajana on usein aika monen vaihtoehdon välissä näissä kysymyksessä.

  • tiia_

    Tosi tärkeä aihe! Eivät nämä asiat tosiaankaan ole yksioikoisia. Itse näkisin, että ongelmana ovat nimenomaan ne halpojen hintojen vaatteet, joita kuluttajat haluavat. Suhteellisuudentajumme on täysin kadonnut sen osalta, mitä vaatteet maksavat. Puhumme paljon siitä, että haluaisimme ”ekoilla” ja ostaa eettisesti ja järkevästi, muttemme ole valmiita maksamaan vaatteista juuri mitään. Luin jostain (äh, sori kun en saa päähäni lähdettä), että 1900-luvun alussa tyypillisen naisen perusasu (pitkä hame ja paita) maksoi Yhdysvalloissa tämän päivän valuutassa 200 dollaria. 1950-luvulla tyypillinen naisen mekko maksoi 70 dollaria ja nyt halpaketjuliikkeessä 20 dollaria. Meillä ei siis ole valmiuksia maksaa vaatteista paria kymppiä enempää, koska haluamme ostaa vaatteita paljon sen sijaan, että ostaisimme vain muutaman, oikeasti hyvän, kulutusta kestävän vaatteen.

  • Jenniii

    Kiitos vinkistä! En olekaan tutustunut kyseiseen artikkeliin, joten pitää katsoa, saisinko sen käsiini jostain!

  • Jenniii

    Erittäin hyvä pointti! Kuluttamisen luonne on muuttunut täysin halpatuotannon myötä ja ihmiset ovat kadottaneet täysin suhteellisuudentajunsa siltä osin. Toisaalta, miten 90-luvun lapsi voisikaan tietää, millaisia hinnat ovat joskus kymmeniä vuosia sitten olleet. Hän on syntynyt tähän maailmaan, jossa kerskakulutus on valitettavasti arkipäivää ja hinnat sitä mitä ovat. On ymmärrettävää, että yksioikoisesti ajateltuna tuntuisi järjettömältä maksaa t-paidasta 100 euroa, jos sen voi saada myös 5 eurolla. Tärkeintä on nimenomaan tuoda tätä läpinäkyvyyttä vaateteollisuuden toimintatavoista keskusteluun, puhua epäkohdista ja nostaa esille tapoja, joilla asiaan voitaisiin vaikuttaa – niin yksilön tasolla kuin yhteiskunnallisestikin. Ja ylipäänsä keskustella!

    Monesti tämä(kin) keskustelu menee eri osapuolten väliseksi syyttelyksi, mutta parhaita tuloksia saadaan minusta aikaan sillä, että ylipäänsä keskustellaan. Itse kuulin esimerkiksi näistä ”tappajafarkuista” ensimmäistä kertaa vasta viime viikolla. Itse olen blogissani ottanut sitä linjaa, että pyrin tuomaan esille monenlaisia vaihtoehtoja. Ymmärrän, että kaikilla ei ole yksinkertaisesti varaa ostaa kalliimpaa, mutta haluan tuoda edullisten vaihtoehtojen ohella esille myös eettisesti ja ekologisesti kestävämpiä tuotteita. Ja ylipäänsä herättää tätä keskustelua, jonka myötä moni varmasti kiinnittää näihin asioihin jatkossa enemmän huomiota ja ehkäpä tämä keskustelu myös luo sitä oikeanlaista painetta siine suuntaan, missä asioihin ihan oikeasti pystyttäisiin konkreettisemmin vaikuttamaan. 

  • Ja sen lisäksi tuntuu, että myös muodin kiertokulku on nopeutunut. Saattaa kyllä olla omaa kuvitelmaanikin, mutta jotenkin trendit vaihtuvat niin tiuhaan, ettei oikein perässä pysy. Vaikka moni toteuttaakin pukeutumisen suhteen omaa tyyliään muodin oikuista välittämättä, uskon, että muoti alitajuisestikin silti vaikuttaa ihmisen vaatemakuun – sitä alkaakin haluamaan jotain mitä vielä jokin aika sitten ei olisi voinut kuvitellakaan päällään.

    Ja näin oranvanpyörä on valmis. Pakko saada- ei oo rahaa- onneksi on H&M…..

    http://www.kirppisstyle.blogspot.com

  • Jenniii

    Tämä on ihan totta. Osittain asiaan on varmasti vaikuttanut internet ja se, että ”kaikki” on nykyään kaikkialla saatavilla ja tieto kulkee niin nopeasti, että kaikki maailman prosessit ylipäänsä ovat nettimaailman aikana nopeutuneet. Muodin saralla tältä osin on kyllä jo nähtävissä muutosta ajattelutavoissa ja moni trendianalyytikko ja muodin parissa työkseen puuhaileva on todennut, että tämä nykyinen sesonkiajattelu ei vaikuta kovin kestävältä. Myös Susanna Björklund ennusteli, että tulevina aikoina sesonkijaksotus tulee varmasti jollain tapaa muuttumaan ja samaa ennusti jo pari vuotta sitten Helsinki Fashion Summitissa puhunut Robin Schulié. Mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan tuo kehitys sitten vie.

  • mustamekko

    Toisaalta onhan meillä kalliimpia merkkejä, vaatteita jotka maksavat luokkaa 100 euroa/paita. Ja silti näiden vaatteiden alkuperä on usein samoissa riistopaikoissa. (Eikä laatukaan aina ole sen kummempaa.)
    Jos on valmis maksamaan enemmän vähemmästä ja paremmasta, niin minne voi mennä ostoksille? Tulee ainoastaan jotkut suomalaiset pikkumerkit mieleen, jotka tekevät itse tai teettävät Tallinnassa. Nämä ovat loistavia vaihtoehtoja, mutta ne ovat aika harvassa ja niitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa..

    Kuten sanoit, kuluttajien valta on siis rajattu. Politiikan keinoin näihin asioihin pystytään vaikuttamaan paremmin. Ja käytännössä aina paremmat työolosuhteet on saatu aikaan kollektiivisella toiminnalla, ammatillisen järjestäytymisen kautta. Eli paikallisten liittojen ja ay-tyoiminnan (myös globaali) tukeminen Bangladeshissa ja muualla on yksi tapa vaikuttaa.

    http://www.ilo.org/global/about-the-ilo/media-centre/statements-and-speeches/WCMS_218067/lang–en/index.htm

  • Vierailija

    Hienoa, että tartuit aiheeseen!

  • Vaatetaivas

    Hei hienoa, että tuot aihetta esille ja vielä näin kattavasti ja yleisellä tasolla. Oma projektini tähtää juuri siihen oman kulutuksen kyseenalaistamiseen ja jo olemassa olevien vaatteiden eri kierrätys mahdollisuuksiin. On erittäin tärkeää, että näitä ajatuksia herätellään. Odotan innolla kakkos osaa!

  • Jenniii

    Erittäin hyviä pointteja! Hinta ei todellakaan ole mikään tae laadusta. Toisaalta siitä taas voi olla varma, että todella halvan vaatten tuotantoketjussa on taatusti jotakin pielessä. Kiitos myös kiinnostavasta linkkivinkistä! :)

  • Emilia M

    Hesarissa oli kesällä juttu siitä, miten ihmisten taju vaatteiden hinnoista on alkanut vääristyä jo siinä vaiheessa, kun ensimmäiset Kapp Ahlit ja Lindexit avattiin. Yritin etsiä sitä, en löytänyt, mutta tällaisen löysin: http://www.hs.fi/sunnuntai/Miksi+HM+omistaa+Aleksilla+kuusi+eri+kauppaa/a1376106224589

  • Mahtavaa, että jaksat kirjoittaa näistä asioista pitempäänkin! Asiat eivät tosiaan ole yksioikoisia, ja ihanteellista olisi jos niihin vaikuttaisivat polittiiset tai ainakin kauppapolittiiset vaikutusvaltaiset tahot. Kun nyt niin ei kumminkaan toistaiseksi ole käynyt, ja saapi nähdä koska tosissaan vaatetusteollisuuden oloihin puututaan tosissaan, niin eipä valistuneella kuluttajalla ole muuta vaihtoehtoa kuin itse yrittää tehdä sitä vähää mihin voi vaikuttaa.

  • Ahannalena

    Hienoa, että tartut aiheeseen työntekijöiden kannalta! Tässä myös hieman pohdittavaa ilmaston puolesta:
    http://sakariellonen.wordpress.com/2012/11/19/ei-ollenkaan-valttamatonta/

  • SofiaS

    Tässä Hesarista ihan kiinnostava juttu samasta aiheesta:

    http://www.hs.fi/tyyli/Ekoilijan+sukkahousutkin+ovat+selluloosaa/a1377666172753

    Vaikka ostoboikotit eivät nyt sitten olisikaan se paras tapa toimia, niin itse en ainakaan yksinkertaisesti enää pysty ostamaan vaatteita isoilta ulkomaisilta massaketjuilta, en vain voisi katsoa itseäni peilistä tietäessäni että päälläni on vaate, jonka on tehnyt mahdollisesti alaikäinen, varmasti alipalkattu henkilö epäinhimillisissä olosuhteissa ja millään tavalla luontoa huomioon ottamatta.

  • katinen

    Tämä on tärkeä aihe ja mielestäni siitä on hyvä keskustella, sillä luulen, että hyvin moni ihminen ei ajattele, mistä hänen vaatteensa tulevat. Silti jotenkin tuntuu, että helppohan meidän länsimaalaisten on hienostuneesti puhua aiheesta. Usein vain ostamme itsellemme hyvän omantunnon suosimalla vaikkapa vähän ekologisempaa yritystä. Vaatisi aikamoista globaalia ihmettä, että näiden halpamaiden työntekijöiden olot paranisivat kunnolla. Täytyypä kuitenki tutustua noihin Bruno Pietersin sivuihin, heidän toiminta vaikutti mielenkiintoiselta.

  • everlane

    Myös jenkkimerkki Everlane (www.everlane.com) on tehnyt Pietersin tavoin ja heidän sivuillaan kerrotaan suoraan, mistä tuotteen hinta koostuu. Muistaakseni kaikki merkin vaatteet myös valmistetaan kokonaisuudessaan USA:ssa. Valitettavasti merkki ei (ainakaan vielä) postita Suomeen asti…

  • H-L

    Kuten aiemmissa kommenteissa tuli ilmi, kyllä vastuuta on myös meillä kuluttajilla, jotka haluamme jatkuvasti uusia vaatteita ja asusteita halvalla. Totta on myös se, että vastuu on poliitikoilla ja yrityksillä. Yritysten osalta koko nykyisen markkinatalouden järjestelmän pitäisi muuttua, sillä nykyisellään osakeyhtiön tavoitteena on tuottaa voittoa. Perinpohjaisempi muutos vaatisi aikamoista asennemuutosta kaikilla elämän ja yhteiskunnan eri osa-alueilla. Onkin hölmöä pohtia, kenellä on vastuu, koska vastuu on kaikilla meillä.

  • Jenniii

    Olet oikeassa siinä, että vastuu on meillä kaikilla. Ja vaatii todellakin melkoista asenneilmapiirin muutosta päästä tästä nykyisestä kulutuskulttuurista kohti vastuullisempaa maailmaa. Se, että miten se käytännön tasolla toteutetaan, niin se onkin se vaikeampi juttu. 

    Vaikka sinänsä ei olekaan olennaista, kenellä vastuu tilanteesta on, ”syyllisten” etsiminen leimaa aiheesta käytyä keskustelua mediassa. Ja sitten kaikki osoittelevat vuoron perään toisiaan ja levittelevät käsiään. Olennaisinta silti on minusta se, että tätä keskustelua käydään, koska yhä edelleen näistä asioista ei ihmisillä ole tarpeeksi tietoa, jotta he edes osaisivat tehdä vastuullisia valintoja. Ja siihen taas minä voin esimerkiksi nostamalla aihetta esille vaikuttaa.

  • Hosuli

    Sama juttu, omatunto ei vain anna shoppailla halpaketjuissa. Ymmärrän, miksi boikotti ei välttämättä ratkaise ongelmia, mutta on se ainakin alku, jos siihen yhdistetään selkeä viesti siitä, miksi boikotoidaan. Silloin ketjut joutuvat tekemään muutoksia ihan rahan vuoksi. Muut syyt niitä eivät tunnu kiinnostavan, yllätys yllätys.

    Vastuu ei missään nimessä ole pelkästään kuluttajalla vaan yksiselitteisesti kaikilla, jotka asioihin voivat vaikuttaa. Valitettavasti päättävät tahot (eritoten vaateyritysten johtoporras) reagoivat aivan liian hitaasti. :/

    Vaatteen alkuperää on usein hankala selvittää ja asia on muutenkin monimutkainen, muttei kuluttajakaan voi paeta vastuutaan sen taakse. Aina on muitakin mahdollisuuksia, eettisiä merkkejä ja reiluja työoloja. Vaikuttaa voi myös äänestämällä, nostamalla epäkohtia esiin (kuten tässä bloggauksessa!) ja levittämällä tietoa. :)

  • Hosuli

    Hahaa, kommentoin lukematta postauksen viimeisiä kommentteja ja näemmä toistinkin jo aiemmin sanottua, hups. :) Mutta siis juuri näin!

  • Japs

    Tuikitavallisen kuluttajan näkökulmasta: minä kävin juuri eilen metsästämässä uutta villapaitaa vaatimuksena istuvuus, luonnonmateriaalia yli 60% ja alle 60 e hinta. Kävin oikeasti lähes 10 liikkeessä, ja mitään ei löytynyt. Yhdenkin liikkeen myyjä ihan nauroi empaattisesti, että ei meillä ole, kyllä ne vaan on muovia nykyään kaikki. Kaksi villatakkia olisi, missä on luonnonmateriaalia 70%. No ei kiitos, halusin paidan. Epätoivoisena menin viimeiseksi H&M:n ”paremmalle” puolelle ja kriteerit täyttäviä paitoja löytyi 3. Ai että turhautti.
    Miten laadukasta, yleisesti kestävää ja vielä trendit kestävää vaatetta edes voisikaan ostaa, jos niitä ei enää ole tarjolla missään? Minusta tuntuu, että minua katsotaan kuin pöljää (tai ylimielistä), kun nykyään tarkastan aina vaatteen materiaalin. Ja jää ostamatta, kun siellä lukee 100% akryyliä.

  • Hanninkainen

    Hyvä Jenni, lukiessani postauksiasi kestävästä kuluttamisesta, laadun suosimisesta, ekologisten valintojen kannattamisesta yms. olen pohtinyt, että etkö anna hieman ristiriitaista kuvaa. Liputat ainakin teoriassa noiden kauniiden arvojen puolesta ja kehotat lukijoitasi pohtimaan niitä omalta osaltaan. Se on minusta kyllä hienoa.

    Kuitenkin esittelet joka viikko vähintään yhden uuden ostamasi vaatteen, laukun, kengät, mitä milloinkin. Ymmärrän, että on työtäsi inspiroitua ja esitellä muotia ja kaikkia ihania juttuja. Mutta en ymmärrä, mikset toteuta arvojasi. Tarviiko sinun saada kaikki omaksesi. Ja oletko pohtinut millainen vaikutus sillä on, että esittelet jonkun huikean tuotteen ja jengi ryntää ostamaan samanlaisen. Omasta näkökulmastani tämä ei edesauta lainkaan kestävää kehitystä.

    Olisiko mahdollista löytää toisenlainen ihastelu- ja esittelytapa? Voisiko vaatekaapistasi löytyä enemmän kirpparikamaa? Tulotasosi on varmaan sen verran kohdillaan, että sinun ei tarvitse enää ostaa käytettyä tai halpaa. Kaikilla ei näin kuitenkaan ole. Enkä maapallon takia toivokaan että olisi.

    Voisitko tehdä yhteistyötä eri yritysten kanssa ottamatta vastaan kaikkia tavaralahjoituksia? Lahjoitatko sinulle tarpeettomat tavarat pois esim. lukijoillesi tai hyvän tekeväisyyteen? Voisitko muiden bloggaajien kanssa vaihdella vaatteitanne?

    Tekstini on ehkä vähän provosoiva :P mutta toivoisin , että pohtisit elämäntapaasi ja etenkin siitä välittämääsi kuvaa. Haastan innokkaana lukijanasi sinut pohtimaan myös muodin, sisustuksen ynnä muun esittelemistä ja siitä nauttimista uuden aikaisilla keinoilla. Omistaminen on käsittääkseni vähän passé.

  • Jenniii

    Itse asiassa ostan itse varsin vähän vaatteita, joten en allekirjoita täysin väitettäsi siitä, että esittelisin joka viikko jonkun uuden vaatteen tai etten toteuttaisi omia arvojani. Saan nykyään jonkin verran vaatteita ja asusteita blogin kautta myös ilmaiseksi, joten osa uusista asioista vaatekaapissani on näitä saatuja juttuja, vaikka toki nekin uutta ovat. Monet hankkimistani asioista eivät todellakaan pääse blogiin reaaliajassa, joten toisinaan hankinnasta on ehtinyt kulua kauankin, ennen kuin se pääsee esittelyyn blogissa. Voi siis syntyä mielikuva, että ostaisin jatkuvasti uutta, vaikka näin ei olekaan.

    Mielestäni olen paljon tuonut blogissa esille juuri sitä, että kaikkea ei tarvitse omistaa itse ja oman näkemykseni mukaan toteutan tätä filosofiaa myös omassa elämässäni. Ymmärrän toki, että blogin kautta asioista voi saada huomattavasti yksioikoisemman kuvan, mutta suosittelenkin muistamaan, että blogi näyttää minunkin elämästäni ja valinnoistani vain hyvin pienen siivun. 

    Minulla on jonkin verran kaapeissani kirppareilta hankittuja löytöjä ja mielelläni suosinkin kierrätystä – myös moni kotini huonekaluista on hankittu kierrätettynä. Kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi kiinnostusta edelleen kirppareita kohtaan, mutta oikeastaan minulla ei nykyään ole vain niin paljon aikaa kierrellä niissä ja aidosti hyvien löytöjen tekeminen vaatii usein ahkeraa kirpputoreilla käymistä. 

    Kieltäydyn jo nyt todella monista tavaratarjouksista ja -lahjoituksista, joita minulle haluttaisiin antaa. Jos kuitenkin aidosti pidän siitä, mitä minulle haluttaisiin tarjota kokeiluun, tuntuisi vähän oudolta kieltäytyä. Tulotasoni ei ole niin hulppea, että haluaisin kieltäytyä, jos joku lempimerkeistäni tarjoaa minulle yhteistyötä vastaan esimerkiksi laadukkaan nahkalaukun.

    Keskustelin juuri tänään lounaalla ystäväni kanssa siitä, kuinka vaatimukset bloggaajia kohtaan ovat nykyään aika kovat. En ole pyhimys, vaan ihan tavallinen ihminen, jonka arkisten päätösten ja valintojen taustalla on monenlaisia asioita (joista suurin osa ei näy lukijoille). Yritän tehdä oman osani omien arvojeni mukaisesti ja harkiten, mutta loppujen lopuksi lukijat eivät tosiaan näe moniakaan arkisista valinnoistani. Tuntuu toisinaan vähän hankalalta, että minun vaaditaan olevan joku täydellinen esimerkki ihanneihmisestä joka ikisellä elämän osa-alueella. Varmasti voisin olla joissakin asioissa vielä paljon parempi, mutta eikö meistä jokainen? :) Koen, että en voi elää elämääni kaikkien maailman ihanteiden mukaisesti, koska valintoihini vaikuttavat muutkin asiat kuin tämä blogi, mutta mielestäni olen jatkuvasti ja aktiivisesti pyrkinyt esimerkiksi juuri näissä mainitsemissasi asioissa parempiin valintoihin.

  • Jenniii

    Lisään tähän vielä, että haluaisin ajatella, että ihmiset eivät ole niin aivottomia, että automaattisesti juoksisivat ostamaan jotakin, mitä minä olen hankkinut tai blogissa esitellyt. Jokainen tehköön omat valintansa, enkä ole mielestäni koskaan kannustanut hulluun kuluttamiseen – päinvastoin. Siitä kertonee myös se, että minulla on asukuvissani paljon vaatteita, jotka ovat kuuluneet garderobiini vuosia, jopa kymmenen vuotta. Kannustan hankkimaan harkiten ja nimenomaan sellaista, mitä oikeasti rakastaa ja tulee käyttäneeksi. En seuraa orjallisesti trendejä tai lähde kovin monen villityksen mukaan, vaikka seuraankin trendejä. Eikö sekin ole jo aika hyvä esimerkki siitä, että omaa ja persoonallista tyyliä voi toteuttaa monin tavoin?

    Mietin myös tuota näkemystäsi ristiriitaisuudesta. Suurin osa muotia ja tyylijuttuja käsittelevistä blogeista ei kajoa näihin aiheisiin koskaan. Eikö kaikesta huolimatta ole hyvä, että nostan näitä aiheita esille? Voisin yhtä hyvin olla nostamattakin. Minusta puolestaan tuntuu ristiriitaiselta, että näistä aiheista ei saisi puhua, ellei itse ole täydellinen oppikirjaesimerkki ihanteellisista elämäntavoista ja arvoista. Jos jokainen ryhtyy ihan tosissaan tarkkailemaan omia elintapojaan ja valintojaan, aivan varmasti sieltä löytyy jotakin, mitä voisi tehdä paremmin, ekologisemmin ja eettisemmin. Ja kieltämättä on myönnettävä, että jos minua kritisoidaan jopa siihen liittyen, etten jonkun mielestä edusta täydellisesti niitä myönteisiä näkemyksiä, joita kannustan muidenkin pohtivan, ei välttämättä erityisesti houkuttele käsitellä näitä asioita tulevaisuudessa. Viime aikoina on hiukan tuntunut siltä, että oli aihe mikä tahansa, niin joku lukija löytää minusta aina jotakin vikaa ja kritisoitavaa. En voi miellyttää kaikkia ja usein ihanteetkin ovat eri ihmisillä erilaiset. Ymmärrän kyllä kommenttisi pointin hyvin, mutta koen itse vain vähän mahdottomaksi sen, mitä lukijat minulta odottavat ja vaativat.

  • Hanninkainen

    Kiitos vastauksestasi. Tämä selkeytti todella paljon todellista toimintaasi, joka ei täysin välity postausten kautta. Mutta haasteeseeni vedoten toivoisin että sinulla olisi aikaa tehdä joskus selvitys tai haastattelutyyppinen postaus siitä, minkälaisia uusia vaihtoehtoja vaate-, sisustus- tai tavara-”addikteilla” voisi olla tulevaisuudessa. Esimerkiksi monet muotoilijat ovat jo havainneet olevansa uudenlaisen haasteen edessä, kun nuoret eivät halua omistaa enää kalliita design-huonekaluja. Jonkinlaisia vaatelainaamoja ja pukuvuokraamoja on jo, voisiko tätä kehittää osaksi arkea. Kuinka voisi mitata sitä, mitä todella tarvitsee tai milloin on aika luopua jostakin. Uskon, että juuri sinä saat aiheesta mielenkiintoisia uusia ja avartavia näkökulmia ja puheenvuoroja irti. :)

  • Loki

    Tämä on oikeasti hyvä vastakommentti. Sait tykkäyksen. Well done.

  • Kiitos tästä hyvästä kirjoituksesta. Vaikka kirjoitus oli pitkä jaksoi sitä kyllä silti lukea mielenkiinnolla. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kaikkea vastuuta ei voi heittää kuluttajalle. Nämä asiat mietityttävät minua kovasti, ihan kaikissa ostoksissani. En syö lihaa, koska en ole saanut selkeää vastausta siihen miten ja missä se on tuotettu. Parempi elää siis kokonaan ilman. Olen myös hyvin kiinnostunut muodista ja kauneudesta, mutta tuntuu että ekologisuus ja nämä kaksi edellä mainittua asiaa eivät sovi keskenään yhteen millään. Nyt on tullut monia uusia luonnonkosmetiikkamerkkejä, mutta täytyy nähdä vaivaa että jaksan hakea ne niille varatusta erityisestä kaupasta enkä voi ostaa niitä lähimarketista. On myös joitain ekologisia vaatemerkkejä, joita olen nyt yrittänyt kovasti etsiä ja tuoda niitä samalla pikkuhiljaa myös blogissani esille, mutta pakko myöntää: vaikeaa on ! Ja kun löydän jotain, usein luonnonmukaisuus on ajanut trendikkyyden ohi.. Ja se hinta on myös yleensä jotain aivan järkyttävää. College ja 100e?? Collegesta? Mielestäni jos tälle asialle tekisi muutkin kuin kuluttajat jotain, keksittäisiin varmasti keinoja kuinka tuotetaan eettisesti tuotettuja vaatteita normihintaan, kuten kirjoituksessa vähän jo vihjasitkin. Tuoteselosteet ovat tärkeitä, mutta eivät kerro kuluttajalle kyllä tarpeeksi. Mielestäni pitäisi nyt luoda jokin yhteinen standardi/sertifikaatti jonka avulla kuluttaja tietäisi mitä ostaa. Esim,avainlippu. Kun näet sen tuotteessa, jopa lapsi tietää mitä se tarkoittaa :D Ei tämä voi olla niin mahdoton ongelma, että koko maailma kohauttaa olkapäitään kun puhutaan vaateteollisuuden huonoista oloista. Lisää tälläisiä postauksia, kiitos ! <3

  • Selluloosakemisti

    Silläkin uhalla, että kuulostan mainosnaiselta: mun kaveri on perustanut start-upin, joka kehittää hiekkapuhalluksen korvaavaa entsyymikäsittelyä, jotta näistä farkkuihin liittyvistä valkaisuongelmista päästäisiin eroon. Hän toimii Itävallassa, minkä vuoksi myös oheiset nettisivut ovat valitettavasti saksankielisiä. Mikäli kiinnostus herää, hän vastaa varmasti kuitenkin mielellään englanniksi kyselyihin.

    http://www.inits.at/green-technology-blue-jeans-sanfte-enzyme-ersetzen-aggressive-chemie-bei-jeans-design/
    http://www.wu.ac.at/entrep/kooperationen/projekte/bp/sao_denim

  • Jore Puusa

    Blogin pitäjä koettaa kriittisissä tilanteissa vyöryttää vastuun muualle. Kun käy ilmi, että hän on käyttänyt luvatta ammattikuvaajien kuvia, onkin niin- ettei kukaan voi tällaista tietää ja että jonkun tarkemmin määrittelemättömän tahon olisi pitänyt asiasta kertoa.
    Nyt kun bloggaaja puuttuu orjatyöhön, onkin syy taas jossain määrittelemättömässä tahossa, jonka pitäisi maailmalla asiaan puuttua.
    Tosiasia on, että me länsimaiset, jotka elämme piittaamatta mitään kolmannesta maailmasta, voimme lopettaa orjatyön ylläpidon, siirtymävaihe on rankka -mutta jos halpatyö ei mene enää kaupaksi- on pakko nostaa sweatshop työntekijöiden palkkaa.
    Tässäkin blogissa kirjoitetaan meikeistä.
    Olen lehtikuvaajana nähnyt miten kanin selkä ajellaan paljaaksi ja kanin rääkyessä tuskasta, siihen sivellään huulipunien ja kynsilakkojen raaka-aineita. Jokainen, joka käyttää näitä aineita, syyllistyy surullisen pienen kanin julmaan ja kiduttavaan murhaan pupulandiassa. Myös ne, jotka luulevat -että tietyttyjä merkkejä ei testata eläimillä. Niiden perusraaka-aineet ostetaan muualta ja…testataan eläimillä.
    Olen myös nähnyt miten Afrikan sarvessa sweatshopissa (jossa tehtiin T paitoja) uupunut lapsiorja heitettiin peltiparakin taakse ojaan hyenoiden syötäväksi. Ja täällä te touhuatta söpöjen muotiblogienne kanssa, vaikka osa maailmaa kärsii julmasti itsekkyytenne takia.
    Siitä on turha syyttää määrittelemätöntä tahoa.

    Jore Puusa
    Lehtikuvaaja
    Kuvajournalismin opettaja
    jore.puusa at kolumbus.fi
    050 522 1552
    Kerava

  • Jenniii

    Mainostus on ihan sallittu, kun se oikeasti liittyy aiheeseen ja on kiinnostavaa eli kiitos tästä vinkistä. :)

  • Jenniii

    Hyvä Jore Puusa, ihan mukavaa, että blogini ja kirjoitukseni kiinnostavat, mutta minusta olisi mukavaa, jos pysyttäisiin edes jollain tavalla aiheessa. En ole missään vaiheessa kuvaoikeuksia koskevassa keskustelussa vyöryttänyt vastuuta kenenkään muun niskoille, vaan avoimesti myöntänyt tehneeni virheen. Tuo aihe on käsitelty aihetta koskevan postauksen kommenttiosiossa, joten en näe tarpeelliseksi jatkaa siitä täällä, täysin toisen aiheen parissa. 

    Mitä itse tämän postauksen aiheeseen tulee, niin kuten tekstissä ja kommenteissa on todettukin moneen otteeseen, huonoista työoloista ja epäeettisestä tuotannosta on pyrittävä eroon ja vastuu asiassa on ihan meistä jokaisella. Arvostaisin siis, että lukisit tekstiä kokonaisuutena, etkä irroittaisi sieltä jotakin yhtä sivulausetta väittäen sen olevan minun mielipiteeni. Kommentistasi huomaa, ettet selvästikään tunne blogiani ja kulutustottumuksiani, joten toivoisin, ettet myöskään tekisi niistä noin yksioikoisia päätelmiä, jotka eivät perustu mihinkään muuhun kuin omiin ennakko-oletuksiisi. Toivon blogini kommenttiosiolta rauhallista ja rakentavaa keskustelua, en sormella osoittelua ja syyttelyä. Syytät minua muiden syyttelystä, mutta oikeastaan syyllistyt omassa kommentissasi tismalleen samaan. Hienoa, jos itse olet niin esimerkillinen omien kulutustottumustesi ja elintapojesi puitteissa, että sinulla on varaa arvioida ja arvostella jotakuta muuta tähän sävyyn, mutta uskoisin, että useimmat meistä voisivat aloittaa sen arvioinnin itsestään, ennen kuin osoittelevat muita. :) 

  • tiia_

    Täysin kohtuutonta vierittää tuollaista kritiikkiä yhtä bloggaajaa kohtaan. Muotiblogit tuskin ovat syypäänä siihen, että on olemassa sweatshoppeja ja eläinkokeita. Jokainen voi harkita omia kuluttamistottumuksiaan omalta osaltaan ja valistaa asiallisesti muita. Muotimaailmassa, jos et Jore tiennyt, on erittäin harvinaista, että minkäänlaisia ajatuksia vastuullisesta kuluttamisesta edes esitetään. Jenni ansaitsee kiitosta siitä, että herättelee tuhansia lukijoitaan miettimään omaa kuluttamistaan. Muotiteollisuus ei sitä nimittäin tee, eikä kovin moni muotimediankaan taho.

  • Hosuli

    Niin. Yksi ongelmista on se, että on tosiaan totuttu vaatimaan niin järjettömän alhaisia hintoja. Lulen, että laadukkaan, eettisesti valmistetun villapaidan hinta olisi enemmän kuin 60 euroa.

  • Jenniii

    Kiinnitin samaan itsekin huomiota. Nimimerkillä Japs on ehdottomasti hyvä pointti siinä, että monelta osin laadukasta ja hyvistä materiaaleista tehtyä vaatetta (eettisestä ja ekologisesta tuotannosta puhumattakaan) ei yksinkertaisesti ole saatavilla. Kaupat täyttyvät halvoista tekokuiduista ja luonnonmateriaalit loistavat poissaolollaan. Yksi ongelma kuitenkin on nimenomaan se, ettei täysin hiffata, mitä laatu ja tarkempaa tutkailua kestävä tuotanto maksaa. Laadukkaasta luonnonmateriaalista tehtyä ja tuotanto-olosuhteiltaan kunnollista vaatetta ei vain taida saada 60 eurolla. Halpaketjujen aikakaudella ihmisillä on vähän hämärtynyt käsitys siitä, paljonko laadukas ja ilman hikipajoja tehty vaate maksaa. Onhan se ihan ymmärrettävää, kun on totuttu näkemään halpaketjujen hyllyt täynnä kampetta murto-osalla todellisten laatuvaatteiden hinnasta – siinä rinnalla melkein mikä tahansa hinta alkaa tuntua kalliilta. 

    Samanaikaisesti halutaan halpaa ja laadukasta – nämä asiat eivät yleensä vain oikein kohtaa. Tai vaikka laatu olisikin halvassa tuotteessa ihan ok, valmistusolosuhteet todennäköisesti eivät. Samaan aikaan silti siihenkään ei voi luottaa, että hinta olisi tae saati laadusta taikka siitä, että tuotantopuolella kaikki olisi kunnossa. Ei ole kuluttajallakaan tässä sopassa ihan helppo setviä, mistä sitä mieluisaa vaatetta sitten löytyisi. Kuitenkin olennaisin ostokriteeri lienee se, että vaate on siinä määrin mieluisa, että sitä tulee oikeasti käytettyä ja se vastaa johonkin tarpeeseen.

  • tiia_

    Juurikin näin! Kuluttajien tietoisuus vaatevalmistuksen kustannuksista on aika hakoteillä, koska olemme niin tottuneita halpoihin vaatteisiin. Itse luulen, että kun ompelu ja käsillätekeminen on harrastuksena vähentynyt, on myöskin hämärtynyt yleinen käsitys siitä, millaista työtä vaatteiden valmistaminen ylipäätään on, miten niitä edes tehdään jne. 

    Vähän ehkä off-topic, mutta kirpparilla kuulin parin tytön kauhistelevan sitä, kun käsintehtyyn, käyttämättömän näköiseen villaneuleeseen oli lätkäisty 20 euron hintalappu. Pelkästään hyvät langat maksavat sen 20 euroa helpostikin, saati sitten, että työlle ja ”jälleenmyyntiportaalle” jäisi edes jotain arvoa.   

  • Afrikan sarvessa tapahtuu epäilemättä kauheita asioita, mutta se ei tosiaankaan ole vaateteollisuuden yleinen tuotantopaikka. Jos siellä joku t-paitatehdas on, niin tuskinpa ainakaan valmistaa vientiin.

  • Vierailija

    Luulen, että kyse ei ole siitä, että sinun pitäisi olla oppikirjaesimerkki puhuaksesi näistä asioista, vaan kritisoija peräänkuulutti myös rehellistä itsensä tarkastelua. Siis tyyliin olempa tässä pohtinut omaakin kuluttamistani. Vastauksessasi nyt toit tätä puolta esille, mutta aihetta käsitelleissä jutuissa se puoli jäi minustakin varjoon ja siksi ymmärrän tuon ristiriitaisen vaikutelman.

  • Roosa Blom

    Hyvä kirjoitus sinulta Jenni! Ajatuksiini nousi muutama asia mitä haluan jakaa vielä.

    Kun puhutaan Suomessa tuotetuista vaatteista ja niiden korkeista hinnoista ei kuluttaja ehkä osaa aatella, ettei tekijälle jää juuri mitään käteen ja pienet käsityöyrittäjät voivat tienata huonommin kuin opiskelija kaupan kassalla. Tuotteen hinnan voi heti jakaa 1,24 sillä 24% menee alvia suoraan valtion kassaan. Lisäksi yrittäjä maksaa työeläkettä ja erilaisia muita pakollisia maksuja. Joten melkein puolet tuotteen hinnasta lähtee pois. Eipä tästä jää juurikaan yrittäjän käteen.

    Toivottavasti tätä asiaa tuotaisiin enemmän esiin :)

  • Leenu

    Hienoa, että kirjoitat aiheesta! Aivan keskeinen ja helppo tapa kuluttaa vastuullisemmin jäi kuitenkin kirjoituksessasi turhan pienelle huomiolle. Mainitsemasi päivämäärä oli päivä, jolloin maapallon luonnonvarat on kulutettu loppuun. Päivää kutsutaan ylikulutuspäiväksi. Vastuullisen kuluttamisen ensi askel kiteytyy päivän sanomaan: pitää kuluttaa vähemmän oli sitten kyse vedestä, sähköstä tai kukkapaidoista. Liian usein vastuullinen kuluttaminen saadaan kuulostamaan hurjan monimutkaiselta valintojen ketjulta (materiaalivalinnat, boikotit, tuotantoketjun selvittäminen jne.), kun simppelisti kaikkea omaa kuluttamista vähentämällä sekä vahingolliset eettiset että ympäristölliset vaikutukset vähenevät varmasti.

  • Jenniii

    Tämä oli hyvä pointti. :) Tähän postaukseen on tulossa jatko-osa ja siinä paneudutaan enemmän juuri siihen, miten arkisilla valinnoilla voi vaikuttaa.

Related posts