Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Ammattibloggaajan työpäivä
180 56
Osa teistä onkin varmaan lukenut kaksiosaisen jutun siitä, miten minusta tuli ammattibloggaaja. Postaus sai alkunsa oikeastaan siitä, kun taannoin tekemääni kysymyspostaukseen tuli useita kysymyksiä bloggaamiseen liittyen. Useimmat kysyjät tuntuivat olevan kiinnostuneita erityisesti siitä, miten olen päätynyt tilanteeseeni sekä siitä, että mistä bloggaajan työ oikeasti koostuu. Lupailin tuon viimeisen bloggaamista koskevan jutun lopussa, että tulossa olisi tarinaa myös siitä, mitä ammattibloggaaja sitten oikein tekee päivät pitkät. :) Moni varmaan kaipailee yhä vastauksia myös niihin muihin kysymyspostauksen kysymyksiin ja tulossa on, mutta vastailen osaan kysymyksistä tällä tavoin erissä ja sellainen kokonaisvaltaisempi vastaussetti sekalaisempiin kysymyksiin tulee vielä pian.
No mitä bloggaajan työ sitten käytännössä pitää sisällään? Voin tietenkin puhua vain omasta puolestani, mutta ehkä voin yrittää hiukan avata sitä, millaisia asioita minun arkipäiviini kuuluu. Kuten kerroinkin jo edellisessä jutussa, olen yrittäjä ja freelancer, eli en istu missään toimistossa työpäiviäni, vaan teen hommat kotoa käsin – tai vaikka kahvilasta, mökiltä tai mistä vain kulloinkin huvittaa ja missä on saatavilla nettiyhteys. Pääasiassa teen työt kuitenkin kotona, ja täälläkin kiltisti työpöydän ääressä kotitoimistossani, tosin kyllä sellaisiakin aamuja on, että siirrän toimiston sänkyyn tai sohvalle. ;)
Kahta samanlaista päivää tässä työssä ei varmaankaan ole, joten mitään sellaista kovin tarkkaa ja yleispätevää kuvausta työpäivistäni ei oikein edes voi antaa, mutta kyllä tietyt rutiinit kuuluvat myös bloggaaan elämään. Olen itse ehdottomasti aamuihminen ja tehokkaimmillani heti aamun tunteina. Yleensä päiväni alkaa siten, että herään 7-8 aikoihin ja istun samantien koneen ääreen naputtelemaan. Muualla töissä käydessäni minua aina turhautti, että parhaat työtuntini menivät ikään kuin hukkaan aamutoimia tehdessä ja ruuhkabussissa istuessa, joten nautin suunnattomasti nyt siitä, että pääsen töihin käsiksi heti sängystä noustuani. Joskus on toki hitaampia ja takkuisempiakin aamuja, mutta keskimäärin työskentelen kaikkein parhaiten aikaisesta aamusta lounasaikaan asti. Se ei tosin tarkoita, ettenkö kirjoittaisi myös iltapäivällä ja illalla, mutta pidän siitä, että minulla on aamulla aikaa tehdä rauhassa postaus tai pari.
Olen itse asettanut omaksi ihanteekseni 2-3 postausta päivässä (ainakin arkipäivisin), mutta toisinaan on päiviä, kun en ehdi kirjoittaa kuin kerran ja joskus pidän ihan kokonaan vapaapäiviäkin bloggaamisesta. Parasta tässä työssä on nimenomaan sen vapaus ja mahdollisuus aikatauluttaa päivät oman mielensä mukaisesti. Esimerkiksi tänään, kun eilen liian myöhään venähtäneen nukkumaanmenon takia herääminen oli tuskaa, annoin itseni suosiolla nukkua pidempään ja aloitin aamun vähän lempeämmin. Useimpina aamuina käyn suihkussa ja puen ylleni vasta joskus 10-12 välillä, koska en halua tuhlata niitä päivän ensimmäisiä ja parhaita työtunteja muuhun.
Yhden postauksen tekemiseen menee vaihtelevasti jotakin 20 minuutista 6 tuntiin – suurimman osan postauksista aktiivinen valmistelu vie aikaa ehkä 1-3 tuntia, minkä päälle tulee tietysti kaikki se ajatustyö, taustatietojen ja aiheiden etsiskely, kuvien ottaminen ja muokkaaminen tai vaihtoehtoisesti sopivan kuvamateriaalin etsiminen muualta netistä. Referenssiksi voisin sanoa, että sitä edellistä bloggaamista koskevaa tekstiä tein yhteensä 4,5 tuntia, kun lasketaan yhteen tekstin kirjoittaminen ja kuvien etsiminen. Kirjoittamiseen meni aikaa ehkä 3,5 tuntia ja sopivia kuvia yritin metsästää juttuun noin tunnin ajan, kunnes löysin jotain mieluisaa. Etenkin tuollaisten hieman miettimistä vaatien tekstien kirjoittaminen on melko aikaavievää ja työlästä, mutta suuri osa työstä on kirjoittamisen ohella nimenomaan valokuvien ottamista ja muokkaamista tai etsimistä netistä. Myös erilaisten kollaasien ja tutorialien tekeminen on todella aikaavievää hommaa, koska niiden tekemisessä on niin paljon tiedonhakua ja valmistelua.
Asupostauksen tekeemiseen menee kuvaussessioineen, kuvien muokkaamisineen ja tekstin kirjoittamisineen nopeimmillaan ehkä tunti, mutta useimmiten todennäköisesti lähemmäs 2-3 tuntia, mistä suurin osa aikaa kuluu nimenomaan kuvien ottamiseen ja muokkaamiseen. Vertailun vuoksi: jos asukuvien ottaminen jossakin kivassa ympäristössä vie aikaa keskimäärin puolesta tunnista tuntiin (yleensä paikasta toiseen siirtyminen ja viime hetken hienosäätö vie myös aikaa), niin aiemmin satunnaisesti käyttämieni peilikuvien nappaamiseen meni ehkä 5-15 minuuttia. Ei ole aina ihan yksinkertainen juttu yrittää hoitaa paikalle osaava kuvaaja, jolla on vuorokauden valoisaan aikaan mahdollisuus käyttää tällaiseen puolesta tunnista tuntiin aikaa. Onneksi nyt on löytynyt muutamia lähellä asuvia bloggaajakollegoita, joiden kanssa pystymme jeesailemaan asukuvien osalta toisiamme.
Pidän yleensä kirjaa keksimistäni postausaiheista niin, että kirjoitan muistiin jokaisen ideani pieneen kirjaseen. Olen nimittäin todennut, että ideat unohtuvat yhtä nopeasti kuin tulevatkin, joten jos en ole kirjoittanut ajatusta ylös, on turha haaveillakaan, että muistaisin sitä enää myöhemmin. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin muistaa epämääräisesti, että minulla oli joku hyvä idea aiemmin päivällä, mutta se on nyt kadonnut päästäni kuin tuhka tuuleen. Tuo muistikirja on hyvä apu sellaisina hetkinä, kun inspiraatio on kateissa, koska yleensä sen sivuilta löytyy jokin toteuttamiskelpoinen idea. Toisinaan taas inspispulaan auttaa pieni surffailukierros netissä. Käytän juttuideoiden bongaamiseen ja kehittelyyn paljon esimerkiksi sosiaalista mediaa ja kavereiden suosituksia siellä.
Suuri osa työpäivistäni on myös ihan muuta kuin itse bloggaamista tai postausten valmistelua. Suosittua blogia kirjoittavana saan lukemattoman määrän kutsuja erilaisiin lehdistötilaisuuksiin, tapahtumiin, esittelyihin, muotinäytöksiin, avajaisiin ja mediapäiviin. Kutsujen määrästä kertoo, että jos kävisin kaikissa tilaisuuksissa, joihin kutsu käy, en ehtisi tekemään yhtikäs mitään muuta. Tai väärin, en todennäköisesti edes silti ehtisi osallistua kaikkiin tilaisuuksiin, vaikka en tekisi mitään muuta. Niinpä yritän valita kaikista näistä tilaisuuksista ja tapahtumista ne, jotka kiinnostavat minua eniten ja joista arvelen mahdollisesti saavani jotakin kiinnostavaa lisätietoa tai postausideoita. Tämän lisäksi viikkoihini mahtuu satunnaisesti tapaamisia PR-toimistojen tai brändien PR-ihmisten kanssa – usein liittyen testattavaksi saataviin tuotteisiin tai mahdollisiin yhteistyöneuvotteluihin. Yritän välttää sitä, että kaikenlaisia tilaisuuksia olisi kalenterissa liikaa, koska turhaudun, kun aikatauluni on liian täyteen buukattu. Joskus kaikenlaisia välttämättömiä ja kiinnostavia juttuja sattuu samaan ajankohtaan niin, että tuntuu kuin sille itse bloggaamiselle ei jäisi ollenkaan riittävästi aikaa, mutta silloin pitää vain aikatauluttaa uusiksi ja miettiä prioriteetit kuntoon.
Jonkin verran päiviini kuuluu myös sellaista yhteistyökuvioihin liittyvää ”kenttätyötä”. Esimerkiksi viime viikolla vietin useamman tunnin Fidan lajittelukeskuksessa rullakoita penkoen, kun tehtävänä oli stailata tulevan viikonlopun Nenäpäivä-kirppikselle muotinäytökseen asuja second hand -vaatteista. Toissa viikolla puolestaan kävin stailaamassa näyteikkunan Tara Jarmonin liikkeessä. Jonkin verran minua työllistävät myös erilaiset tapahtumat, joissa olen itse mukana jonkinlaisessa roolissa. Koska teen myös jonkin verran bloggaamisen ohella muita töitä esimerkiksi viestinnän alalta, ilman muuta mahdutan myös nuo muut hommat työpäiviini. Ja yrittäjän elämään kuuluu luonnollisesti myös kaikkea tylsää kirjanpitoon ja laskutukseen liittyvää pakkopullaa, mutta ne eivät onneksi työllistä kovin montaa hetkeä kuukaudessa.
Tietysti yksi osa bloggaajan työpäivää on myös kommenttien lukeminen ja niihin vastailu. En harmikseni ehdi ihan aina vastata kaikkiin kommentteihin, mutta pyrin kuitenkin vastaamaan edes postauksiin tulleisiin kysymyksiin. Jokainen kommentti kuitenkin luetaan yhtä suurella ilolla. :) Ei tässä hommassa olisi mitään järkeä, ellei työstään saisi jotakin palautetta. Vuorovaikutus lukijoiden ja muiden bloggaajien kanssa on kuitenkin minusta blogeissa juuri se yksi parhaista jutuista. Lisäksi päivittelen Pupulandian erilaisia sosiaalisen median kanavia kuten Facebookia, Twitteriä, Instagramia, Pinterestiä ja Lookbookia.
Bloggaaminen on työnä kyllä aika unelmajuttu, mutta on se toisaalta myös vaativaa. Jatkuvasti pitää kyetä keksimään kiinnostavia aiheita, olemaan luova ja antamaan itsestään paljon. Työaikoja ei ole, mikä on sekä hyvä että huono juttu. On ihanaa, että voi suunnitella itse arkensa ja aikataulunsa vapaasti, mutta toisaalta työasioista ei pääse irti täysin koskaan. Pidän joskus vapaita viikonloppuja, mutta useimmiten bloggaaminen kuuluu minulla myös viikonloppuihin. Olen joskus pitänyt blogilomaakin, mutta jotenkin tuntuisi oudolta ja vaikealta olla bloggaamatta yhtäkkiä vaikka viikko, ellen oikeasti ole todella uupunut tai paikassa, jossa kirjoittaminen ei kertakaikkiaan onnistu. Olen kuitenkin tosi iloinen siitä, että minulla on mahdollisuus jättää arjessa tilaa harrastuksille ja spontaaniudelle, mikä ei tunnu olevan ollenkaan itsestäänselvyys monissa muissa työpaikoissa. On myös aika mahtavaa, että voin esimerkiksi hyvällä omallatunnolla sanoa tekeväni jossain määrin töitä, kun luen vaikkapa muotilehteä, koska kaikki se liittyy niin olennaisesti tähän mitä teen ja on osaltaan uusien ideoiden ammentamista ja tiedon etsimistä. Kaiken kaikkiaan koen olevani todella onnekas, että saan tehdä tällaista työkseni. :) Toivottavasti tämä vähän vastasi kysymyksiinne ja valaisi sitä, että mitä kaikkea tämän bloggaajan työpäiviin kuuluu. Ja lisääkin saa kysellä kommenttiboksissa, jos jotain vielä jäi mietityttämään!
EDIT: Haluan kiittää kaikkia kommenttiosiossa keskusteluun osallistuneita. Syntynyt keskustelu on tuonut esiin tärkeitä näkökulmia ja problematiikkaa liittyen kuvien käyttöön ja niiden tekijänoikeuksiin blogeissa ja internetissä ylipäänsä. Tätä keskustelua on tärkeää käydä.
Laki on tekijänoikeusasioissa yksiselitteinen ja luvatta toisen ottamia kuvia ei saa käyttää – ei edes, vaikka merkitsisi kuvien yhteyteen niiden lähteet ja linkin tekijän sivuille. Olen toiminut väärin ja olen päättänyt muuttaa toimintatapojani. Minun olisi pitänyt herätä jo aiemmin ymmärtämään se, että en saa julkaista muiden omistamia kuvia kysymättä siihen etukäteen lupaa ja myönnän, että olen tehnyt virheen ja toiminut tässä asiassa ajattelemattomasti. Tulevaisuudessa julkaisen vain itse ottamiani kuvia tai kuvia, joiden julkaisemiseen minulla on tekijän/omistajan lupa.
Olen poistanut tässä jutussa aiemmin olleet kuvat ja korvannut ne itse ottamillani kuvilla.
Tags: blogi, höpötyksiä, Oma elämä, Työ
Categorised in: Elämä
Vaaleanpunaista metallia
180 56
