9/09/13

Pohdintoja pukeutumisesta ja shoppailusta

18 49 mona-johannesson-eurowoman-shoot2.jpg

Olen useampaankin otteeseen kirjoitellut blogihistoriani aikana kulutustottumuksista, shoppailuteeseistäni ja oman tyylin löytämisestä, mutta tuumasin tänään, että tästä asiasta ei voi kirjoittaa liikaa. Lisäksi saan jatkuvasti näitä aiheita koskevia kysymyksiä, joten  kertaus tekee terää. Mikään kaiken kattava vuodatus tämä ei ole, mutta päätinpähän kirjata ylös joitakin tällä hetkellä mielessäni pyöriviä ajatuksia.

mona-johannesson-eurowoman-shoot1.jpg

Huomasin tuossa viime viikon lopulla, että olen taas ajautunut jumittamaan samoissa sen hetken lempparivaatteissa, vaikka vaatekaappi pursuilee liitoksistaan. Tuntuu suorastaan häpeälliseltä, etten hyödynnä suurinta osaa vaatteistani juuri koskaan. Tiedän, että omistan liikaa siitäkin huolimatta, että olen aika harkitsevainen ostosteni kanssa. En ymmärrä ihmisiä, jotka seuraavat trendejä niin orjallisesti tai kyllästyvät hankintoihinsa niin nopeasti, että edellisen kauden löydöt laitetaan heti uuden edellä kiertoon. Kierrätys on tietysti aina hyvä asia, mutta jos se tarkoittaa, että kierto jää älyttömän lyhyeksi kyllästymisen ja uuden himoitsemisen kierteessä, sen hyöty jää melko pieneksi. 

mona-johannesson-eurowoman-shoot3.jpg

Yritän aina itse uutta ostaessani miettiä, onko vaate hetken huumaa vaiko kenties sellainen, jota oikeasti voisin käyttää vielä vuoden tai viiden vuoden päästä. Sen jälkeen mietin, kestäisikö vaate todella käytössä sen viisi vuotta. Aina kestävyyttä ei tietenkään voi ennustaa, mutta tutkin materiaalit huolella enkä koskaan osta mitään, mikä vaikuttaa jo ostohetkellä huonosti tehdyltä – ja uskokaa pois, surullisen moni vaate vaikuttaa. Virheostoksia tekee varmasti jokainen joskus, mutta olen näiden pohdintojen myötä pystynyt kyllä karsimaan ne minimiin. 

mona-johannesson-eurowoman-shoot5.jpg

Oman tyylin tunteminen on erinomaisen hyvä keino (ja ehkä yksi tärkeimmistä) välttää virheitä vaateostoksilla. Blogin kautta joudun tekemään jatkuvaa tutkimusmatkaa itseeni ja tyyliini, ja sen retken hyvä puoli on, että tunnen itseni, makuni ja tyylini melko hyvin. Loistavassa A Minimalist -blogissa on lukuisia kiinnostavia kulutuskriittisiä tekstejä ja yksi viime aikojen kiinnostavimmista on mielestäni ollut pohdinta siitä, ostatko todelliselle vai kuvitteelliselle minällesi. Suosittelen tsekkaamaan kyseisen blogin noin muutenkin. :) Mainitsemani tekstin pointti on se, että usein ostoksilla sitä ryhtyy shoppailemaan sille henkilölle, joka haluaisi olla tai toivoisi olevansa, sen sijaan että miettisi, millainen ihminen ihan oikeasti on. Tähän shoppailusyntiin on varsin helppo langeta ja itsekin myönnän todellisen ja kuvitteellisen minäni rajojen hämärtyvän toisinaan, kun löydän jotakin aivan fantastista. Sillä hetkellä sitä vain kuvittelee, että vaatetta tulee oikeasti käytettyä, mutta todellisuudessa se jää kaappiin lojumaan, koska a) se ei sitten kuitenkaan ole ihan sitä omaa tyyliä, jossa olo tuntuu mukavalta, b) se ei oikeastaan sovi yhteen minkään kanssa, mitä sinulla on jo ennestään, c) sopivaa tilannetta vaatteen pukemiselle ei tunnu elämässäsi koskaan tulevan tai d) jos miettisit hetken puhtaan rationaalisesti, tajuaisit että niin korkeat korot / ihonmyötäinen malli / räikeä väri / tms. ei vain pohjimmiltaan ole sinun juttusi, vaikka se jonkun muun päällä näyttääkin kadehdittavan hyvältä. Joskus tällaiset hankinnat päätyvät lopulta pienen hauduttelun jälkeen oikeasti käyttöön, mutta se lienee enemmän poikkeus kuin sääntö. Jokainen varmaankin tietää ne vaatteet, jotka ovat oikeastaan tosi kivoja, joita ei silti jostain syystä vain koskaan tule valittua ylle. I say no more

mona-johannesson-eurowoman-shoot10.jpg

Olen huomannut, että monille heräteostokset ovat juuri niitä, joiden kohdalla tulee ostettua kaikenlaista vähän hölmöä. Minä taas en oikeastaan tee juuri muita kuin heräteostoksia. Toki minulla on aina välillä jotakin, mitä ihan oikeasti tarvitsisin, mutta olen todennut, että nimenomaan silloin ei yleensä etsimällä löydä. Parhaat jutut tulevat useimmiten vastaan sattumalta. Koska kuitenkin koen tuntevani tyylini ja itseni melko hyvin, en juurikaan tee virheostoksia edes silloin, kun shoppailen spontaanisti. Ykkösneuvoni on siis oikeasti tutustua omaan tyyliinsä ensin. :) Tässä asiassa saattaa joskus tarvita ulkopuolistakin apua, mutta esimerkiksi jonkinlaisen inspiraatiokansion tekeminen tietokoneellekin voisi olla avuksi. Tallenna muistiin tyylejä ja vaatteita, jotka sinua viehättävät ja mieti myöhemmin, mikä niissä vetää sinua puoleensa. Katso kuvia kokonaisena joukkona ja yritä löytää yhtäläisyyksiä – se saattaa auttaa hahmottamaan, millaiset jutut sinua säännönmukaisesti kiinnostavat.

mona-johannesson-eurowoman-shoot9.jpg

Moni syyllistää muotiblogeja siitä, että ne luovat ihmisille tarpeita hankkia uutta fiilistelemällä erilaisia trendejä, vaatteita, tyylejä ja ties mitä. Ymmärrän kyllä kyseisen ajatusmallin, mutta silti se hämmentää minua, koska en ole ikinä ajatellut ihmisten olevan niin tahdottomia sätkynukkeja ja kykenemättömiä omaan itsenäiseen ajatteluun. Varmasti ihmisen alitajunnassa tapahtuu kaikenlaisia prosesseja kaiken aikaa, mutta moni tuntuu unohtavan, että ihan kaikkea ei tarvitse omistaa itse. Monesta kauniista asiasta voi nauttia ihan vain katselemalla. Tämä tuntuu olevan joillekin nykyään täysin vieras asia. Toki itsekin haaveilen kaikenlaisesta, mutta harvan asian todella hankin omakseni. Minulle usein riittää se katselu. Erilaiset kollaasit ja muotikuvat tyydyttävät visuaalista silmääni ja usein käykin niin, että kun näen jonkin asian riittävän monta kertaa, tarve saada se omaksi vain katoaa. Silloin, kun haave jää aktiivisesti piinaamaan mieltä, saatan harkita sen hankkimista ihan oikeasti.

mona-johannesson-eurowoman-shoot6.jpg

Kaiken tämän pohdiskelun jälkeen palaan siihen, mistä koko ajatus oikestaan lähti: huomasin jumiutuneeni taas viime aikoina muutamiin suosikkivaatteisiin, joita käytän lakkaamatta. Koko loppuosa garderobistani puolestaan lojuu kaapissa tyhjän panttina. Niinpä päätin haastaa itseni hyödyntämään omistamiani vaatteita monipuolisemmin. Olen sen jälkeen yrittänyt päivittäin pukea ylle jotakin sellaista, mitä en ole käyttänyt pitkään aikaan. Kokeiluni on kestänyt vasta muutaman päivän, enkä ihan joka päivä ole onnistunut tavoitteessani, mutta pääasia on kuitenkin se, että tutkin ja tutustun vaatekaappiini ikään kuin uudelleen. Se on myös hyvä keino kartoittaa, mitkä vaatteet eivät vain tunnu enää kiinnostavilta tai sopivilta tyyliini ja olisi syytä laittaa kiertoon. Haastankin teidät muut tekemään saman. :) Eli pukekaa vaikka seuraavan viikon ajan joka päivä ylle jotakin, mitä ette ole käyttäneet pitkään aikaan. Veikkaan, että suurimmalla osalla sellaisia vaatteita löytyy kaapista. Kuka on mukana? :)

mona-johannesson-eurowoman-shoot7.jpgmona-johannesson-eurowoman-shoot4.jpg mona-johannesson-eurowoman-shoot11.jpgmona-johannesson-eurowoman-shoot8.jpg mona-johannesson-eurowoman-shoot12.jpg mona-johannesson-eurowoman-shoot13.jpg

Photos: Mona Johannesson by Jonas Bie for Eurowoman February 2013

Tags: , , , , , ,

Categorised in: Elämä, Muoti

18 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Eeva Kolu

    “Varmasti ihmisen alitajunnassa tapahtuu kaikenlaisia prosesseja kaiken aikaa, mutta moni tuntuu unohtavan, että ihan kaikkea ei tarvitse omistaa itse. Monesta kauniista asiasta voi nauttia ihan vain katselemalla. Tämä tuntuu olevan joillekin nykyään täysin vieras asia.”

    Tämäpä! Mua aina hämmentää se, kun muotilehtien kohdalla valitetaan, että vaatteet kuvissa on liian kalliita. Eihän niiden ole tarkoituskaan olla mikään ostoslista, jonka kanssa mennään kauppaan, vaan kuvista voi ihan vain nauttia kauniina kuvina. Samaten blogeista voi fiilistellä uusia trendejä tai vaikka muotitalojen kampanjoita tai editoriaaleja ihan vain sillä meiningillä, että näyttääpä kivalta – kaikkea kivaa ei tosiaankaan tarvitse omistaa!

    Musta on myös hauskaa olla perillä trendeistä, vaikka en omassa pukeutumisessani juurikaan noudata niitä. Esimerkiksi tällä hetkellä fiilistelen tosi paljon kaikista muotikuvista pastellisävyisiä villakangastakkeja, vaikka mulla ei ole pienintäkään aikomusta hankkia sellaista itselleni. 

  • Jenniii

    Juuri niin! Varmaankin moni lukee muotilehtiä ja -blogeja ihan konkreettistenkin ostosvinkkien toivossa, mutta minä näen ne enemmänkin visuaalisena nautintona ja inspiraation lähteenä. Ja mikäs sen parempaa, jos kaapista löytyy jo entuudestaan vähän samaa henkeä edustava vaate, jonka avulla samaa pukeutumisideaa voi toteuttaa. 

    Olen itse samanlainen, että minusta on mukava seurata muotia ja trendejä, vaikka en välttämättä koe tarvetta lähteä jokaiseen villitykseen mukaan itse. Ja siitähän siinä oman tyylin tuntemisessa pohjimmiltaan onkin kyse. :) Että osaa poimia sieltä kunkin kauden trendeistä ne muutamat ideat ja jutut sitä omaa perustyyliä maustamaan – ei niinkään siitä, että joka sesongin vaihtuessa pitäisi päivittää koko tyyli uusiksi. Valitettavan paljon kyllä tuota viimeksi mainittuakin näkee. 

  • Luru

    Jännä, mulla on nimittäin pyörineet aivan samanlaiset ajatukset ja aikomukset kuin sullakin! Itse asiassa olen ajatuksissani ollut paljon syksyssä 2010 jolloin muistan sinun noudattaneen 6 vaatteen haastetta melko orjallisesti ja jolloin itse omassa blogissani käänsin haasteen nurinpäin ja yritin mahdollisimman tehokkaasti käyttää koko vaatekaappini sisältöä (tyyliin: käytetty tänään, kielletty kuun loppuun asti). Se voisi tehdä terää tänäkin syksynä. :)

    Ja olen kyllä niin samaa mieltä tuosta katselun ilosta. Jotenkin näin suunnittelijana vielä kun kaikki trendit sun muut ovat työtä ja joiden tulon tietää jo vuoden etuajassa sitä useimmiten mieluiten vaan nauttii niiden ilmiöiden toteutumisesta muiden yllä, oman tyylin noudatellessa sitä hyvin tuttua ja turvallista linjaa. Saatan kyllä toisinaan piristykseksi hankkia jonkin vähän trendikkäämmänkin tuotteen, mutta niidenkin on silloin oltava sellaisia että ne miellyttävät minua muutenkin kuin trendikkyytensä vuoksi. Hetken vierailijoita en vaate-tai kenkäkaappiini halua.

  • Laura P...

    Tässä kiteytyi oma filosofiani aika hyvin. Olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että taidan olla pohjimmiltani muotinörtti. Tykkään imeä itseeni tietoa ja nautin kauniiden asoiden ihailusta. En kuitenkaan koe tarpeelliseksi omistaa kaikkea, enkä liiemmin hamstraa trendituotteita. Se, että tiedän asioista ja saan nauttia muodin visuaalisuudesta riittää minulle varsin hyvin. Vaatehankinnatkin teen nykyisin pääasiassa järkiperustein.

  • Aikku--

    Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä postaus! Tuo “kuvitteelliselle minälle ostaminen” on ehdottomasti oma kompastuskiveni ja nyt kun asiaa oikein ajattelen, lähes jokaisen epäonnistuneen ostokseni syy. Täytyy jatkossa kiinnittää asiaan erityistä huomiota, vaikken onneksi nykyään kovinkaan usein totaalisia hutiostoksia tee.

  • Nupu

    Aivan mahtava kirjoitus ja tärkeitä pointteja! Tämän takia pidänkin blogistasi, et usuta ihmisiä ostamaan uutta tai brassaile ostoksillasi, vaan kehotat tähän järkevään oman tyylin etsimiseen ja harkittuun kuluttamiseen :) Itselle aihe on myös erittäin ajankohtainen, olen aloittanut opiskelut ja rahaa on vähän mutta mieli halajaisi kivoja kouluvaatteita. Olen siis ehdottomasti mukana heittämässäsi haasteessa :) Yksi kokeilemani kikka on myös pyrkiä laittamaan erilainen asukokonaisuus päälle joka päivä, siis ihan kouluun, töihin, mihin vain. Veikkaan että moni pääsisi aika pitkälle ennen kuin puhtaat vaatteet loppuisivat! :)

  • Toimitus

    “Varmasti ihmisen alitajunnassa tapahtuu kaikenlaisia prosesseja kaiken aikaa, mutta moni tuntuu unohtavan, että ihan kaikkea ei tarvitse omistaa itse. Monesta kauniista asiasta voi nauttia ihan vain katselemalla.”

    Amen to that! Ja kiva haaste – tämän voisit oivasti yhdistää myös toimituksen lanseeraamaan Asukuvaviikon haasteeseen. ;)

    http://www.lily.fi/blogit/toimitus/haaste-asukuvaviikko

  • Fresia

    Ihanaa, että puhut tällaisesta aiheesta, hyviä pointteja!! :)

  • MinttuNörtti

    Mä löysin sun blogin just tuon haasteen aikana, ja musta sun idea oli loistava. Olisinkin vinkannut siitä Jennille, jos et olisi itse ehtinyt ensin. Vois kokelilla itsekin samaa, vaikka omat rättibloggailut ovatkin jo mennyttä.

    Jennille postaustoive: kun kerran olet tolleen kivasti itsesi ja vaatekaappisi haastanut, niin olisi tosi nastaa, jos mainitsisit aina päivän asun yhteydessä, mikä vaate on pitkästä aikaa päällä – ja joku kokoelmapostaus jossain vaiheessa syksyä voisi olla kiva. Vähän samaan tapaan kuin sillon kuuden vaatteen haasteen lopussa.

  • Jenniii

    Otetaan tämä harkintaan. :) Asukuvien ottaminen itse ei oikein nykyisten kuvauspuitteiden ja -laitteiston voimin onnistu, mutta siinä määrin, kun saan kuvausapua, niin asukuvia on luvassa. :)

  • Millihiukkanen

    Todella hyvä postaus, tämä on ehdottomasti yksi syy miksi blogiasi luen! Olen itsekkin järkevöittänyt kulutustottumuksiani viimeisen parin vuoden aikana. Muistan sellaisen ajan etten oikeasti miettinyt yhtään mitä ostan, miksi ostan ja tuleeko se edes käyttöön. Päti sisustustavaroihin, vaatteisiin, kaikkeen. Se on kiva, joten ostan sen.

    “Varmasti ihmisen alitajunnassa tapahtuu kaikenlaisia prosesseja kaiken aikaa, mutta moni tuntuu unohtavan, että ihan kaikkea ei tarvitse omistaa itse. Monesta kauniista asiasta voi nauttia ihan vain katselemalla.”

    Tämä on ehkä paras pointti, jonka olen ymmärtänyt. Viime viikolla näin vaatekaupassa jonkun upean vaatteen (kuvaavaa on etten edes muista minkä :D) ja meinasin jo ostaa sen kun se oli niiiiiiin kaunis, kunnes ajattelin että en mä oikeasti tarvitse sitä. Kiva että se on niin kaunis, mutta ei mun sen takia sitä tarvitse omistaa. Kauniiden asioiden katselukin piristää.

  • Vierailija

    Hei
    Vinkki vaatekuvien ottamiseen. Eeva Kolun blogin kirjoituksessa “Senkin hassu Peter” oli hauskasti otettuja vaatekuvia. Ideaa varmasti voi käyttää omiin päivän asuihin kun kuvaajaa ei ole käytettävissä.

  • tiia_

    “Varmasti ihmisen alitajunnassa tapahtuu kaikenlaisia prosesseja kaiken aikaa, mutta moni tuntuu unohtavan, että ihan kaikkea ei tarvitse omistaa itse. Monesta kauniista asiasta voi nauttia ihan vain katselemalla.” – Niinpä niin ja aamen! :) Valitettavasti kulutushysteerinen meininki tuntuu silti olevan se pääsääntöinen, globaali suunta. Halpoja, huonoja rättejä valmistetaan kaiken aikaa, ihan liikaa, ja niitä ostetaan, ihan liikaa. Siksi tällaiset postaukset ovatkin niin tärkeitä. On olemassa kauhea määrä niitä “viikon ostokset”-muotiblogeja, ja olisi mun mielestä tärkeää, että niiden vastapainoksi muodista ja tyylistä kirjoitettaisiin useammin myös näin jokseenkin kulutuskriittisesti. Joten kiitos tärkeästä postauksesta! :)

  • Jenniii

    Haa, totta! :) Ne olivat ihania! Pitääkin joskus miettiä, josko toteuttaisi päivän asu -postauksen vaihtoehtoisella tavalla. ;)

  • Qjs

    Teen tuota usein ja oon nytkin mukana :) Poikaystäväni juuri ihmetteli miksi keräsin vaatteita kaapista hekareille roikkumaan ja yritin selittää, että laitoin ensi viikolle valmiita asukokonaisuuksia roikkumaan! Säästyy aikaa aamulla kun ei tarvi miettiä, miten yhdistellä ja voi ottaa käyttöön jonkun vanhan vaatteen sieltä kaapin perältä johonkin yllättävään yhdistäen.

  • Qjs

    Niin ja yhden jutun unohdin vielä mainita: hyvä raja menee myös ompelu- tai neulontataitoisella siinä, että tuleeko himo itse tehdä jotain :) Yleensä typeristäkin ostoksista tulee olo, että “tuollainen olisi niin helppo tehdä itsekin”, vaikka tiedät ettet sitten kuitenkaan ikinä tule tekemään ja taas tosi rakkaita ja hienoja juttuja alkaa oikein sormet syyhytä tekemään.

    Myös yksi kiva ja ilmainen muotihulluttelu on tukka! Mulla on pitkä tukka, josta saa vaikka minkälaisia kampauksia. Erilaisilla muotileteillä ja niskanutturoilla ja ties millä lainekiharoilla on hauska olla trendikäs ja vaihdella yleisilmettä.

  • Katrikkkkk

    Hyvä postaus! Ja aihe, josta puhutaan paljon ja silti liian vähän.

    Minä itse lopetin jokin aika sitten seuraamasa suurinta osaa ns. muotiblogeista, koska näistä oli tullut enemmänkin kulutusblogeja, joita seuraamalla ei inspiroitunut vaan alkoi etoa se kaikki tavaran haaliminen. Aivan järjetöntä.

    Ystäväni kanssa puhuinkin vähän aika siitä, miten ennen ei juurikaan ollut kirpputoreja. Mutta ei moisia tarvittu, kun kulutus oli aivan erilaista. Itse kyllä käytän paljon kirpputoreja ostopaikkana, mutta ihan hirveästi ei ole ollut tarvetta mitään myydä pois, sillä teen virheostoja vähän ja käytän vaatteita siihen asti, että ne eivät enää kelpaa kuin lattiaräteiksi. Vaatteideni keski-ikä on harvinaisen korkea ;)

    Tuleeko siitä oikeasti kukaan onnelliseksi, että koko ajan on ostamassa uutta? En usko, että näin voisi olla.

  • .Tiia

    Todella hyvä postaus! Olen ollut koko pienen ikäni sellainen heräteostaja, joka pian myös kyllästyy vasta ostamiinsa vaatteisiin, ja haluaa saada tilalle jotain uutta ja vielä kivempaa. Tammi-helmikuussa tälle touhulle tuli stoppi. Tein ties monettako kertaa inventaariota vaatekaapissani, ja tällä kertaa turhien/sopimattomien/ei-enää-niin-mieleisten vaatteiden määrä rupesi ahdistamaan ja melkeinpä jopa ällöttämäänkin. Karsin vaatekaapin sisältöä todella rankalla kädellä, en siis enää jättänyt henkareille yhtään sellaista vaatetta, josta voisin ajatella, että säästän tämän vielä tällä kertaa, sillä eihän sitä koskaan tiedä milloin tätä tarvitsen. Sitä mukaa kuin kierrätykseen menevä vaatekasa kasvoi, ja vaatekaapin sisältö tyhjeni, myös mieli muuttui keveämmäksi. Tein päätöksen, että enää en tee turhia heräteostoja, vaan mietin vaikka mieluusti yön yli tarvitsenko oikeasti juuri tätä vaatetta. Onneksi kaupoissa on varaus -mahdollisuus :).

    Ja kuinka ylpeä olenkaan itsestäni! Sen jälkeen kun tuon päätöksen tein, eli yli puoleen vuoteen, en ole ostanut kuin suurin piirtein viisi tai kuusi vaatetta, jotka kaikki ovat tulleet tarpeeseen, ja joita kaikkia käytän todella mielelläni. Nykyään myös ehdoton kriteeri ovat luonnon materiaalit sekä laadukkaasti viimeistellyt tuotteet. Laatu korvaa määrän; nyt oikeasti ymmärrän kuinka oikeassa tuo lausahdus onkaan :).

Related posts