Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Selkä kuntoon
23 104
Olen pitkään miettinyt, että haluaisin kirjoittaa vähän ryhti-asioista ja selän hyvinvoinnista, koska uskon aiheen koskettavan itseni lisäksi aika montaa muutakin. Tietokoneen äärellä työskentely ja stressaava elämänrytmi nimittäin aiheuttavat takuulla muillekin päänsärkyä, kirjaimellisesti. En ole vieläkään saanut omaa tilannettani täysin korjattua, mutta uskon olevani matkalla oikeaan suuntaan.
Luulen, että useimmat ajattelevat hierontaan menemistä sellaisena arjen luksusjuttuna ja hemmotteluna – niin ajattelin jossain vaiheessa minäkin. Sittemmin suhtautumiseni asiaan on muuttunut. Edelleenkin ajattelen, että hieronta voi olla ihana rentoutushetki arjen keskellä, mutta siinä vaiheessa, kun lääkäri oikeastaan määräsi minut menemään hierontaan, tuntui, että luksuksen sijaan oli kyse jostain ihan muusta. Lääkärin määräyksen taustalla olivat krooniset niska-hartia-jumitukseni, jotka stressiin yhdistettynä alkoivat aiheuttaa minulle migreeniä, josta en ollut kärsinyt koskaan aiemmin.
Olen koko elämäni kärsinyt huonosta ryhdistä ja muistan teini-iän angsteissa isän patistusten suoristaa selkäni aiheuttaneen minussa suunnilleen päinvastaisen reaktion. Vedin kiukuissani hartiat entistä enemmän lysyyn ja lysyssä ollaan yhä. Olen nyt aikuisella iällä huomannut, että liikunnalla on ryhtiini todella positiivinen vaikutus ja etenkin baletti on aivan mahtavaa ryhtiliikuntaa. Lähes 30 vuoden aikana kertyneitä lihasjumeja ei kuitenkaan auota ihan hetkessä ja luontaisesti väärän asennon, monta vuotta huonossa työasennossa tietokoneella vietetyn ajan ja stressin aiheuttamien jännitteiden tuloksena ollaan tilanteessa, jossa olen suoraan sanottuna aika hemmetin jumissa. Siitä huolimatta kesti varsin kauan, ennen kuin sain sen lääkärin määräyksen jälkeen aikaiseksi mennä hierojalle.
En tiedä, miksi kynnykseni mennä hierojalle oli niin korkea. Ehkä se liittyi siihen, etten ollut koskaan käynyt. Ehkä osittain siihen, että lääkärin sanoista huolimatta ajattelin silti hierontaa sellaisena ylimääräisenä arjen hemmotteluna. Onnekseni tapasin sattumalta thai-jooga-workshopissa viime syksynä hierontaterapeutti Jaakko Jääskeläisen. Menin ihanan Nita Arpiaisen kutsumana käymään muutaman tunnin thai-jooga-sessiossa eräänä arki-iltana ja suurin osa harjoituksista tehtiin pareittain. Valtaosa workshopissa olevista tunsi toisensa tai oli tullut tilaisuuteen kaverin kanssa, mutta minä olin vailla paria. Niin oli myös Jaakko, joten niinpä teimme harjoitukset yhdessä ja puolivahingossa tutustuimme siinä sivussa. Jaakkoa kiinnosti thai-joogan lisäksi myös thaijoogahieronta ja jokin aika jooga-tuokion jälkeen hän otti minuun yhteyttä ja kutsui minut kokeilemaan thai-hierontaa. Monien mielikuvat thai-hieronnasta rajoittuvat suttuisiin ja jouluvaloin koristeltuihin hierontaputiikkeihin syrjäkaduilla, mutta se oikea thai-hieronta on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu.
Marssin Jaakon pakeille mielikuvissani nimenomaan ihanan rentouttava hemmotteluhetki, mutta kylläpä olinkaan väärässä. :D Thaijoogahieronta on varsin fyysistä ja hieroja käyttää siinä omaa kehoaan apuna – ja thai-hieronnan aiheuttamista mielleyhtymistä huolimatta mistää sellaisesta ei kuitenkaan ole kyse. ;) Ehkä ei ole kaikkein eniten kokeilemaan houkutteleva ja kannustava kommentti sanoa, että hemmottelutuokion sijaan minusta tuntui enemmänkin siltä kuin olisin joutunut kidutuskammioon. Se ei varsinaisesti johtunut Jaakosta, vaan enemmänkin siitä, että vasta siellä hierottavana ollessani oikeastaan tajusin, miten jumissa olenkaan. Tuntuu hullulta, että kaiken kiireen ja stressin keskellä sitä on jotenkin niin etäällä omasta kehostaan, ettei oikeastaan edes tunne niitä kaikkia jumituksia ja jännitteitä, ennen kuin tilanne äityy todella pahaksi, kuten omalla kohdallani kärjistyi migreeniksi. Vasta hierojan kosketuksen kautta tunsin oman kehoni karmaisevan tilan, kun sattui niin pirusti. Niin siis sellaiset asiat sattuivat, joiden ei kuuluisi sattua. En siis saanut hemmotteluhetkeä, vaan kokemus oli varsin kivulias ja fyysisesti rankka, mutta sitä suuremmalla syyllä totesin, että lääkäri oli oikeassa: taidan todella tarvita sitä hierontaa. Niinpä varasin Jaakolta uuden ajan siltä seisomalta.
Nyt kesätauon jälkeen palasin tällä viikolla hierojani pakeille ja lattialla tehdyn thai-hieronnan sijaan kokeiltiin tällä kertaa perinteisempää pöytähierontaa. Kivutonta ei ollut sekään. Kesätauon aikana huomasin itsekin omat jumitukseni ja ehdin jo kaivata hierontatuokioita. Olen ehtinyt laukata balettitunneilla ja hoitaa kotiini työpisteen, jossa ergonomia on kohdallaan fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti: tuoli mahdollisimman lähellä pöytää, ryhdikäs asento ja kyynärvarret leväten pöytätason päällä. Jaakko kuitenkin totesi tämän viikon visiitillä niska- ja hartiajumitusteni olevan jo sillä tasolla, että tuskin saisin niitä omin avuin korjattua. Niinpä edessä taitaa siis olla ainakin syksyn verran vähenemässä määrin kivuliaita (toivottavasti ainakin) hetkiä hierojan pöydällä tai lattialla.
Tuntuu, että olen fysioterapeutin ja hierojan ansiosta oivaltanut omasta kehostani merkittäviä asioita. Yksi olennaisin juttu on ollut se, mitä fysioterapeutti sanoi minulle joskus reilu vuosi sitten: on oikeastaan aivan sama, jos tekee joitakin liikunnallisia harjoituksia viikossa, mikäli istuu joka päivä 8 tuntia huonossa asennossa. Tietenkään ei ole turhaa liikkua ja harjoittaa lihaksia sillä tavoin, mutta jatkuva huono työasento tekee oikeastaan sen kaiken fyysisen työn tulokset tyhjiksi. Niinpä olen onnellinen, että minulla on viimein hyvä työpiste, jossa pystyn työskentelemään paremmassa asennossa. Kuten totesin jo alussa, niska- ja selkäpulmieni taustalla on varsin pitkä historia ja monenlaisten asioiden summa, eikä tilannetta korjata hetkessä. Kehoni on oppinut väärän asennon ja tuosta väärästä asennosta pois opetteleminen ei käy hetkessä, mutta toivon ainakin, että olen matkalla oikeaan suuntaan. Toinen iso oivallus on ollut se, että vaikka en aina tunnekaan jumituksiani, se ei tarkoita, etteivätkö ne olisi siellä. Oli oikeastaan aika huikaisevaa tajuta juuri se, että vasta toisen ihmisen kosketus sai minut kunnolla kosketuksiin oman kehoni kanssa – siinä on jopa jotakin aika runollista.
Omien selkäpulmieni kanssa taistelleena haluan sanoa teille, että tehkää tilanteelle jotakin jo ennen kuin se ajautuu tähän pisteeseen, missä minä olen. Korjatkaa työasentonne, liikkukaa, käykää hieronnassa, pitäkää työskentelyn lomassa taukoja ja verrytelkää. Pienillä jutuilla voi olla huima vaikutus! Itse uskon vahvasti, että omalla kohdallani paremmat ajat ovat edessä. Ja lienee hyvä herätä tilanteeseen nyt ja huoltaa kehoa, kun vielä on nuoruutta ja terveyttä jäljellä. :)
Haluan tässä yhteydessä myös jeesata ystävääni Jaakkoa, joka on todellakin ollut aikamoinen ihmemies ja laittanut mielikuvani hieronnasta täysin uusiksi. Jos siis tarvetta tai kiinnostusta olisi hieronnalle, niin tässä on hieroja, jota voin tyytyväisenä asiakkaana lämmöllä suositella. Lisätietoa erilaisista hieronnoista, hinnoista sekä Jaakosta itsestään löydätte hänen nettisivuiltaan TÄÄLTÄ. Jaakko tarjoaa nyt kaikista elokuun aikana varatuista ajoista 10 euron alennuksen Facebook-sivujensa tykkääjille, joten jos haluatte mennä kokeilemaan, niin käykää ensin tykkäämässä sivuista ja käykää sitten varaamassa aika netin kautta tai ottakaa yhteyttä Jaakkoon. :) Aika voi siis mennä myöhempäänkin syksyyn, kunhan se vain varataan elokuun aikana. Postauksen kuvat ovat Jaakon entisistä työtiloista Tehtaankadulta, mutta nykyään hänen toimitilansa sijaitsevat ihan Helsingin keskustassa Eerikinkadulla.
Kuvat: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: höpötyksiä, hyvinvointi, Mietteitä elämästä, Muu hyvinvointi, Terveys
Categorised in: Elämä
Kurkistus Samujin syksyyn
23 104
