6/08/13

Pieni suuri huulipunaopas (ja kilpailu)

152 65 P8052740.JPG

Monet ovat pitkään kyselleet jonkinlaista pientä huulipunaopastusta ja sellainen onkin ollut to do -listallani, mutta vasta nyt sain yhteistyön innoittamana aikaiseksi ryhtyä tuumasta toimeen. Parempi silti näin, sillä nyt oli ihan ammattilainen antamassa vinkkejä – itse nimittäin en mikään asiantuntija ole huulipunan ahkerasta käytöstä huolimatta. :) Olen tehnyt viime keväästä asti säännöllistä yhteistyötä Galleria Esplanadin kanssa ja tällä kertaa yhteistyö liittyy kosmetiikkamerkki Face Stockholmiin. Piipahdin eilen Face Stockholmin liikkeessä ja kävin läpi meikkiasiantuntija Lotte Mäkisen kanssa huulipunajuttuja aivan perusteista lähtien. Nyt on siis luvassa sellaisia aika perustavanlaatuisia vinkkejä huulipunan käyttöön eli tutorialia kaivanneet, huomio! Eikä se opastuskaan ihan niin pieneksi sitten jäänyt, vaikka varmasti moni tärkeä juttu jäi ohjeistuksesta vielä puuttumaan. Eli varatkaahan vaikka kuppi kahvia ennen kuin ryhdytte urakoimaan! ;) Ja tuttuun tapaan tähänkin yhteistyöjuttuun liittyy kilpailu, josta löydätte lisäinfoa postauksen lopusta.

P8052744.JPG

Ajattelin, että voisin ensin lyhyesti kertoa tuosta Face Stockholm -meikkibrändistä, sillä se ei varmaan ihan kaikille ole entuudestaan tuttu. Kyseessä on siis pääasiassa ammattilaiskäytössä oleva meikkisarja, mutta Face Stockholmin tuotteet on kyllä tarkoitettu ihan kaikille – siis myös tavallisille kuluttajille. Brändi sai alkunsa 1982 Tukholmassa ja nykyään sillä on liikkeitä ympäri maailman ja niistä yksi siis myös Helsingissä Galleria Esplanadissa. Huimasta kasvustaan huolimatta kyseessä on kuitenkin edelleen perheyritys, jota pyörittävät brändin perustaja Gun Novak sekä hänen tyttärensä. Face Stockholmin tuotteet valmistetaan Hudsonissa, New Yorkissa ja niissä pyritään käyttämään mahdollisimman vähän hajusteita sekä säilöntä- ja lisäaineita. Tässä siis vähän tällaista taustaa ensialkuun ja sitten sen itse huulipuna-tutorialin pariin! :)

P8052739.JPG

Tuntuu, että yleensä huulipunan kanssa aloittelevilla ensimmäiset kysymykset liittyvät huulipunasävyn valitsemiseen sekä sitten sen itse värin levittämiseen. Sävyn suhteen en kysellyt Lotelta neuvoja, vaan sanon vain, että kokeilemalla se selviää. En itse usko mihinkään absoluuttisiin värioppeihin, vaan väitän, että kuka tahansa voi käyttää melkein mitä tahansa sävyä. Kokeilemalla löytyvät parhaiten ne itselle sopivimmat värit ja kannattaa todellakin kokeilla rohkeasti. Olen itse joskus yllättynyt todella positiivisesti, kun olen uskaltautunut kokeilemaan jotakin tosi epätavallista sävyä – esimerkiksi tosi kylmä, vaalea pinkki ja tumma luumu löytyivät omaan huulipuna-kokoelmaan juuri rohkeiden kokeilujen perusteella. Sen sijaan olen kokeilemalla saanut myös todeta, että murretut sävyt tai helmiäiset eivät sovi minulle kovinkaan hyvin. Olen huulipunissa sellainen selkeiden värien tyttö – vähän samalla tavoin kuin pukeutumisessakin. 

P8052742.JPG

Huulipunan valinnassa yksi olennainen kriteeri on myös koostumus. Punia on nimittäin todella monenlaisia. On kevyempää, peittävämpää, kuultavaa, todella runsaspigmenttistä, kiiltävää, mattaa, hoitavaa, voidemaista ja ties mitä. Oikeastaan vain kokeilemalla löytyy koostumuksenkin osalta se itselle sopiva ja mieluisa puna. Kannattaa myös muistaa, että puikossa näkyvä väri ei välttämättä kerro paljoakaan siitä, miten peittävä väri todellisuudessa on. Puikossa tummaltakin näyttävä sävy voi osoittautua haaleaksi kuultopunaksi, joten kannattaa aina testata punaa testeristä kämmenselkään ja vertailla hiukan koostumuksia sekä sävyasteita ennen valinnan tekemistä.

P8052780.JPG

Päätimme Loten kanssa kokeilla erilaisia levitystekniikoita, jotta saisin teille mahdollisimman kattavan opastuksen siitä, että millaisin eri tavoin huulipunaa voi laittaa ja mitä eroja käytännön ja lopputuloksen kannalta näillä eri tekniikoilla on. Kokeilimme siis levittää punaa töpöttelemällä ja sormin, suoraan puikosta ja siveltimellä sekä rajauskynän kera ja ilman. Ehkä olennaisin pointti koko hommassa kuitenkin oli minusta se, ettei oikeastaan ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa laittaa huulipunaa. Vaikka meikkiohjeissa usein kielletään värin levitys suoraan puikosta, fakta on, että harva meistä jaksaa raahata huulipunasiveltimiä mukana matkassa meikin kohentelua varten. Myös suoraan puikosta levittäminen on ihan ok. :) Valitsimme päivän väriksi herkullisen kirkkaanpunaisen ja ryhdyimme sutimaan väriä huuliin. En tiedä, miten hyvin noiden eri levitystekniikoiden erot näkyvät itse kuvissa, mutta lähietäisyydeltä peilistä tarkastellessa erot kyllä huomasi ja kertoilen myös niistä jutun yhteydessä. Kuvausvalokaan ei ollut liikkeessä aivan ihanteellinen, mutta koettakaa kestää. ;)

P8052751.JPG

Ihan alkuun haluan vielä sanoa, että huulipunien suhteenkaan kukaan ei ole seppä syntyessään. Oikeastaan vain harjoittelemalla oppii, joten kannattaa rohkeasti vain kokeilla eri sävyjä ja levitystekniikoita kotona ja harjoitella. Huomaan itse, että mitä enemmän huulipunaa käyttää, sitä luontevammaksi se tulee ja sitä helpommaksi myös sen laittaminen tulee. Homma alkaa yleensä sujua siinä vaiheessa aika mutkattomasti, kun punaa on levitellyt sen verran monta kertaa, että omien huulten muoto on jo tuttu. Face Stockholmin Lotte kertoi pystyvänsä levittämään voimakkaitakin sävyjä suoraan huuliin jopa ilman peiliä, koska tuntee omat huulensa niin hyvin. Vaikka olen itse varsin tottunut huulipunan käyttäjä, niin tuohon on minullakin vielä melkoisesti matkaa. Voisikin olla hauska eksperimentti joskus laittaa punaa ilman peiliä ja näyttää lopputulos blogissa. :D

P8052758.JPG

Lähdimme liikkeelle huolettomimmasta ja kevyimmästä levitystekniikasta, joka on punan töpöttely ensin huuliin puikolla ja sitten värin levittäminen sormin. Tällä tekniikalla saa halutessaan todella kevyen lopputuloksen. Sormella levittäminen on sellainen huoleton tyyli, jonka avulla huulet yleensä näyttävät voimakkaankin värin kanssa melko luonnollisilta. Homma toimii yksinkertaisuudessaan niin, että töpöttelet siis puikosta suoraan väriä puhtaille, kuiville huulille painelemalla ja sen jälkeen levität punan sormella tasaiseksi.

P8052760.JPG

Tässä kuvassa huulipuna on ensin töpötelty kevyesti puikosta huulille ja levitetty sitten sormella. 

P8052764.JPG

Tämän jälkeen kokeilimme levittää punaa suoraan puikosta. Kaikkien meikkioppaiden ”kauhu” (no ehkä vähän liioittelen, haha) toimii käytännön tasolla varsin hyvin ja tunnustan, että itse levitän useimmiten huulipunani suoraan puikosta. Yksinkertaisuudessaan punalla vain maalataa huulet muotonsa mukaisesti. Tämä tapa sopii hyvin aloittelijoille, koska ei ole mitään järkeä lähteä ostamaan kauheaa välinearsenaalia ja siveltimiä, ellei ole ihan varma, onko huulipuna edes se oma juttu. Vaikka huulipunan levittäminen suoraan puikosta onkin ihan toimiva tapa, niin siveltimessä on omat etunsa. Yleensä puna nimittäin pysyy paremmin, jos sitä on levitetty muutama ohut kerros päällekkäin yhden paksun sijaan – siveltimellä ohutta jälkeä on helppo tehdä. Toinen etu siveltimessä on, että sillä saa skarpimpaa jälkeä aikaan kuin paksulla puikolla. Jos siis haluat mahdollisimman siistiä ja pitkäkestoista jälkeä, niin sivellin on varmempi tapa. Myös suoraan puikosta levittäessä kannattaa muistaa, että mitä paksummin ja enemmän punaa huulilla on, sitä helpommin se myös lähtee liukumaan huulilta pois ja karkaa joko ruoan tai juoman mukana kokonaan tai leviää huulten rajojen yli. Enempi ei siis välttämättä aina ole parempi. :)

P8052763.JPG

Tässä puna on levitetty huulille suoraan puikosta. 

P8052768.JPG

Sitten kaivettiin esiin huultenrajauskynä. Rajauksia ei välttämättä huulipunan alle tarvita, mutta huulipuna yleensä pysyy huulilla merkittävästi paremmin, jos alla on rajaukset. Rajauskynän käyttötapoja on oikeastaan kaksi: toisessa kirjaimellisesti vain rajataan värillä huulten reunat ja toisessa kynällä väritetään koko huulet. Pelkät huulten ääriviivat piirtämällä estetään huulipunaa karkailemasta yli rajojen tai leviämästä ihon juonteisiin. Vielä paremmin kuitenkin toimii yleensä se, että piirtää ensin esiin huulten rajat ja sen jälkeen värittää kynällä koko huulet – puna nimittäin kiinnittyy kynän päälle huomattavasti paljasta huulta paremmin. Ja se on varmin kikka välttää huulipunan karkailua, jos tietää, että tiedossa on syömistä ja juomista. Jos tykkää mattaisesta lopputuloksesta, niin periaatteessa rajauskynää voi käyttää huulilla huulipunan sijasta yksinäänkin. Kynällä pysyy myös hiukan muokkaamaan huulten muotoa, jos ne eivät ole täysin symmetriset tai haluaa muuten vain korostaa jotakin. Huultenrajauskynällä saa myös todella tarkkarajaista ja skarppia jälkeä, jos kaipaa sellaista. 

P8052767.JPG

Tässä huulet on rajattu ja väritetty huulipunan värisellä huultenrajauskynällä. Huulilla on siis pelkkä rajauskynä.

Rajauskynä kannattaa valita mahdollisimman lähelle itse huulipunan sävyä, jotta punan väri ei muutu. Toki tätä voi hyödyntää myös päinvastoin eli jos haluaa muuttaa huulipunan sävyä hiukan, voi kokeilla alle eri sävyistä rajauskynää. Periaatteessa hyvin tummien sävyjen alle voi laittaa melkein minkä väristä vaaleampaa rajauskynää tahansa, jos punassa on tarpeeksi pigmenttiä peittämään rajauskynän sävy, mutta turvallisin valinta on toki aina mahdollisimman huulipunan sävyinen rajauskynä. Jos puolestaan käyttää paljon eri sävyisiä punia, niin myös mahdollisimman huulten sävyinen nude-rajauskynä toimii hyvin.

Vinkki: huulia rajauskynällä rajatessa kannattaa aina edetä huulilla symmetrisesti. Jos siis aloittaa kynän levittämisen ylähuulelle vasemmasta suupielestä, kannattaa ensin rajata huuli amorinkaareen asti alhaalta ylöspäin ja sen jälkeen aloittaa oikea puoli samalla tavoin alhaalta ylös. Jos nimittäin piirtää rajauksen ikään kuin yhtenäisenä rajana vasemmasta suupielestä amorinkaaren kautta oikeaan suupieleen, lopputulos on usein varsin epäsymmetrinen. Sama niksi koskee myös alahuulta. :) Sain itse kokea tämän ihan kantapään kautta, kun harjoittelin Loten opissa rajauskynän käyttöä. Lotte laittoi minut pyyhkimään kertaalleen rajauskynän kokonaan pois, koska lopputulos ei ollut juuri edellä mainitusta syystä symmetrinen. Tätä kannattaa vaikka ihan kokeilla kotona – takaan, että moni teistä huomaa eron!

P8052769.JPG

Viimeinen ja huolitelluin tapa on sitten käyttää sekä rajauskynää että itse huulipunaa. Käytännössä siis rajattujen ja rajauskynällä väritettyjen huulten päälle levitetään tässä tekniikassa vielä siveltimellä (tai suoraan puikosta) vielä huulipunaa. Tämän tekniikan etu on se, että tällä saa kaikkein pitkäkestoisimman, huolitelluimman ja viimeistellyimmän lopputuloksen, ns. ammattimaista jälkeä. Rajaus toimii huulipunalle pohjustuksena, jolloin puna pysyy kaikkein varmimmin paikoillaan. Halutessaan huulten rajoja voi skarpata ja korostaa vielä entisestään käsittelemällä huulten ulkorajat kevyesti puuterilla siveltimen avulla. Itse suosin useimmiten kevyttä töpöttelyä tai huulipunan levitystä suoraan puikosta, mutta etenkin juhlaan ja siistimpiin tilaisuuksiin tämä huolitelluin tapa sopii hyvin. Suosin myös tätä tekniikkaa silloin, kun käytän jotakin todella tummaa huulipunaa.

P8052770.JPG

Tässä kuvassa huulilla on sekä rajauskynällä tehty huulten pohjustus (huulet väritetty kynällä kauttaaltaan) ja päälle on levitetty huulipunaa siveltimellä.

P8052772.JPG

Kokosin tämän varsinaisen ohjeistuksen oheen vielä muutamia tärppejä erinäisistä jutuista, joihin liittyen saan monesti kyselyitä lukijoilta. :) Ja heti alkuun muutama sananen huulten pohjustuksestaPeriaatteessa huulipunan alle ei välttämättä tarvita mitään sen kummempaa pohjustusta, mutta pohjustuksesta voi olla hyötyä muutamissa tilanteissa. Hyvänä pohjustuksena huulipunalle toimii toki ihan tuo aiemmin mainittu rajauskynäkin, joka auttaa punaa pysymään paikoillaan paremmin, mutta on olemassa myös ihan varsinaisia pohjustustuotteita huulille. Perinteiset meikkivoide- ja puuterointikikat eivät Loten mukaan ole kovinkaan hyviä, joten ennemmin kannattaa jättää pohjustus kokonaan väliin tai hankkia jokin tarkoitukseen tehty pohjustustuote. Pohjustuksella voi huulipunan keston lisäksi neutraloida huulten väriä, jos huulten oma pigmentti esimerkiksi on kovin tumma, voimakkaasti punertava tai sinertävä. Huulten voimakas oma pigmentti voi vaikuttaa paljonkin siihen, miltä huulipuna lopulta näyttää huulilla. Voimakkaan väristen huulten oma sävy nimittäin saattaa kuultaa punankin läpi ja muuttaa siten punan sävyä. Tällöin asiaa voi auttaa huulten väriä neutraloiva pohjustustuote. Lotte suosittelee pohjustusta etenkin jos huulten sävy kaipaa tasoittamista, huulipunalta haluaa pitkäkestoisuutta, huulipunan sävy on kovin tumma tai huulten ympärillä on juonteita, joihin väri saattaa helposti huulilta karata. 

P8052781.JPG

Erilaisia huulten pohjustustuotteita: Lip Normalizerin vihertävä sävy neutraloi punaisuutta huulissa, Lip Base -puikko toimii hyvänä pohjana punan levitykselle ja Lip Fix -voide neutraloi huulten sävyä ja toimii pohjustustuotteena.

P8052771.JPG

Läpikuultavalla puuterilla voi korostaa huulten rajoja tai tehdä huulipunan pinnasta mattaisemman.

P8052791.JPG

Mattapintaisesta huulipunasta pitäville kokosin myös muutaman vinkin – olenhan itsekin mattapunien ystävä. Kunnollisen mattapinnan loihtivia punia on usein vaikea löytää ja todella mattapintaisten huulipunien ongelma on monesti se, että niiden koostumus on kovin kuiva. Myös mattapunissa on isoja eroja koostumuksissa, joten tässäkin asiassa vain kokeilemalla löytyy se täydellinen. Face Stockholmin mattapunien eduksi on laskettava se, että niiden koostumus ei tunnu huulilla yhtään liian kuivalta. :) Jos mattapuna tuntuu huulilla liian kuivalta, voi kokeilla levittää hiukan huulirasvaa ennen punan levitystä – se kuitenkin aina hiukan heikentää punan kestoa huulilla. Rajauskynää käytettäessä huulirasva kannattaa laittaa vasta rajauskynän jälkeen, koska kynä ei pysy niin hyvin rasvaisen huulen päällä ja rasvaista pintaa vasten on vaikea piirtää vakaata ja siistiä jälkeä. Tavallisestakin huulipunasta saa mattaisemman, jos punan levityksen jälkeen painaa huulilta ylimääräisen rasvan pois paperiin tai töpöttelee todella kevyesti huulille läpinäkyvää puuteria siveltimellä.

Ja loppuun vielä se ikuisuuskysymys, että miten varmistaa, ettei huulipunaa ole hampaissa? Ensinnäkin, yleensä huulipunan leviäminen hampaisiin on merkki siitä, että punaa on yksinkertaisesti liikaa tai sitä on levitetty liian ”sisälle” huuliin. Kannattaa aina ennen kotoa lähtemistä tehdä parit vakio-toimenpiteet, niin minimoi nolot tilanteet: paina ylimääräinen puna huulista paperiin tai imaise sormeasi kevyesti huulten välistä niin ylimääräinen väri tarttuu siihen. :) Vieläkö jäi kysymyksiä tämän kaiken jälkeen?

P8052793.JPG

Niin, ja sitten vielä se Galleria Esplanad -yhteistyöpostauksista tuttu juttu eli KILPAILU! :) Kisa käydään jälleen Galleria Esplanadin Facebookissa, mutta tälläkin kertaa kisaan voi osallistua myös täällä blogin puolella kommenttiosiossa, jos omaa Facebook-profiilia ei ole. Tällä kertaa kilpailun palkinto on minun valitsemani tuotepaketti Face Stockholmin valikoimasta (arvo 107e). Kokosin pieneen suloiseen meikkipussiin sellaisia tuotteita, joista itse pidän ja joista arvelin, että tekin voisitte tykätä. Mukana on tämä tutorialissa nähty herkullisen punainen huulipuna ja siihen sopiva huultenrajauskynä, raikkaan sävyinen poskipuna, mehukas huulikiilto sekä bonuksena vielä näiden tämänhetkisten viininpunaisten geelikynsieni sävyinen kynsilakka. Yksi onnekas voittaa siis tuon ihanan paketin kisassa omakseen. :) Käy siis osallistumassa kisaan TÄÄLLÄ. Kisa on voimassa ti 13.8.2013 asti. Mikäli haluat osallistua kilpailuun täällä blogin puolella, kerro kommentissa joku huulipunaan liittyvä pieni muisto tai tarina ja mainitse kommenttisi yhteydessä, että osallistut kisaan. Postaukseen saa ilman muuta kommentoida myös ihan muuten vain. :)

P8052789.JPG

Tags: , , , ,

Categorised in: Kauneus

152 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Anniaah

    Rakastan oranssinsävyistä huulipunaa. Se piristää kummasti asua kun asua. Tämän kesän hitti onkin ollut oranssin sävyinen huulipuna ja oranssi kynsilakka. Täydellinen yhdistelmä! Monet asut ovat saaneet viimeistelyn juuri näillä kahdella :)

  • Tosi kiva postaus! Tästä sai uusia vinkkejäkin. Olen tässä parin vuoden aikana opetellut käyttämään huulipunia, vaikka ihan arkimeikissä en kyllä juurikaan käytä muuta kuin nudea tai muita tosi hillittyjä sävyjä.

  • Maya

    Itseltäni löytyy klassinen, melko tumma puna ja hieman leikkisämpi, pinkkiin vivahtava sävy. Seuraava askel olisikin kesäisen oranssi huulipuna! Yritän myös muistutella itseäni siitä, että huulipuna tekee arjestakin juhlaa, sitä pitäisi vaan muistaa käyttää useammin. :)

  • Mizi

    Osallistun kisaan :)

    Muistan joskus 5-6-vuotiaana, kuinka kävin salaa äidin meikkipussilta ”lainaamassa” YSL:n tummanpunaisen huulipunan. Itseni sotkettua, aloin maalamaan pehmolelujani, barbeja, nukkeja ja oikeastaan kaikkea mahdollista ;D Olihan äippä hiukan vihainen, mutta sainpahan ensikosketuksen huulipuniin ;)

  • huulipunaonhyvää

    Ihana paketti. :-) Olen kai vain kerran punannut huuleni ferrarinpunaisella koulun pukupäivässä. Koko tapahtumasta on yksi kuva, jossa lisään agressiivisesti huulipunaa huuliini. Oikeastaan kuva näytää sille, että söisin huulipunaani ahnaasti suoraan tuubista. Naurattaa aina kun tämä suttuinen kuva tulee vastaan.

  • louna

    osallistun kisaan. Kerron vaikkapa muiston siitä kun eka kertaa käytin huulipunaa muutaman vuoden ikäisenä kun käytiin katsomassa isoisoäitiä. Kähvelsin tietysti oikein kirkkaan punaista väriä ja suttasin huuliin ja reilusti yli meni. Mahtoi olla vanhempien mielestä huvittavan näköistä.

     

    hobbycrafts@hotmail.fi

  • Kattiii

    Ihana arvonta! :) minä en ole osannut käyttää huulipunaa vuosiin, mutta tänä kesänä löydettyäni upean pinkin uuden sävyn, olen hurahtanut jälleen. :)

  • maria*

    Vaikken muuten juuri meikkaakkaan, rakastan huulipunaa ja poskipunaa, ja olen huomannut että minulle helppo keino esiintymisjännityksen peittoamiseen on oikein kaunis sävyisen huulipunan levittäminen huulille juuri ennen esiintymistä, jostain syystä tämä pikku rituaali auttaa minua keskittymään paremmin

  • Kedonkukka

    Itse olen myös suuri huulipunien ystävä. Ongelmakseni olen vain kokenut aina vaivaavan kuivan ihoni. Huuleni nimittäin kuivivat todella helposti. Sen takia nykyään käytän enemmän huulikiiltoja, niissä ei mielestäni huomaa niin helposti kun huulet lähtevät kuivumaan. Ensimmäinen huulipunamuistoni on ajalta jolloin oli ehkä juuri ja juuri ala-asteikäinen. Sain mummoltani (joka ei lähtenyt minnekään ilman huulipunaa) hempeän vaalenapunaisen Guerlainin huulipunan metallisessa hylsyssä. En tainut koskaan tohtia punaa käyttää. Se on minulla edelleenkin, mutta enemmänkin museokappaleena. Uskoisin punan nimittäin olleen mummollani jo tovin käytössä, ikää sillä siis on :D. Hylsy vain on niin kaunis, se huokuu vanhanajan henkeä. (Osallistun kommentillani myös kisaan.)

  • JasminR

    Mun huulipunamuisto on oikeastaan äitini toteamus, Ruotsin-laivalla myymälässä jäin huulipuna tutkailemaan ja äitini höpötteli vieressä, että kysyy aina myyjältä jotain kosteuttavaa punaa. En eri sävyjä tutkaillessani reagoinut äitini sanomisiin mitään, joten hetken hiljaisuuden jälkeen hän totesi: ”Sä varmaan kysyt sellaisia punia, jotka ei lähde kahvikupeista millään.” Oli pakko nauraa, mulla onkin nykyään äitini luona ihan oma kuppi, johon tiskikoneessa pyörimisenkin jälkeen jääneet huulipunatahrat eivät minua haittaa.
    Edellisessä työpaikassani tiskasimme kahvikuppimme käsin. Huulipunani irtosi kyllä mukien reunoista, mutta tiskiharjat jäivät punaisiksi, niitä sitten työkavereiden kanssa ihmeteltiin kun en kehdannut myöntää tietäväni, mistä väritys on peräisin…
    Ja siis joo, osallistun kisaan. :d sen verran herkullisia sävyjä tarjolla, niin huulipuna kuin kynsilakkakin!

  • Indra

    Osallistun kisaan! Viimeisin huulipunaan liittyvä muisto on parin viikon takaa, kun satuin kaupassa tonkimaan alennuskoria. Silmiini osui Goshin huulipuna, joka oli puoleen hintaan sen takia, että se oli avattu. Ja voi että, se sävy oli maailman täydellisin! Olin jo pitkään etsinyt täydellistä oranssia huulipunaa, ja nyt se oli löytynyt – vieläpä hyvällä alennuksella! Riemu ei loppunut vielä siihenkään, vaan ostettuani punan huomasin, kuinka ihanan suklainen tuoksu siinä on. Huulipuna oli myös täysin käyttämätön, siitä oltiin vain avattu se suojamuovi ympäriltä, jonka takia puna oli laitettu alennukseen.

    Onkos sulla, Jenni, mitään hyvää vinkkiä, jolla saisi huulten oman punaisuuden piiloon? Haluaisin kovasti käyttää vaaleampiakin sävyjä, mutta huulten oma väri tunkee läpi, vaikka olisin pohjustanut ne meikkivoide tms.+huultenrajauskynä -yhdistelmällä… :)

  • CougarWoman

    Osallistun kisaan!

    Opiskelija-aikoina ollessani reissun päällä aikana, jolloin huulten rajaus oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ja sävy sai poiketa huulipunan sävystä, hukkasin rajauskynäni mutta nokkelana (?) tyttönä totesin, että minullahan on saman värinen TUSSIKYNÄ mukana.

    Tussilla rajaukset, huulipuna päälle ja jee, että kun tulikin hyvä.

    Tuntitolkulla biletettyäni luonto kutsui ja huomasin vessan peilistä, että (vesiliukoinen) tussi oli karannut suun hienoisia juonteita pitkin huulista ylös- ja alaspäin. Tulos näytti enemmänkin krhm…hämähäkiltä väärinpäin kuin hienolta rajaukselta. Kumma kun ei ollut käynyt flaksi sinä iltana… :D 

  • Pirtsu

    Osallistun kisaan! :)

    Muistan, kun kaksi ja puoli vuotta sitten aloin seurustella nykyisen poikaystäväni kanssa ja ohi käveli nainen, jolla oli vahva huulipuna. Poikaystäväni sanoi yhtäkkiä, että huulipuna ällöttää häntä valtavasti, koska oli 2-vuotiaana syönyt äitinsä huulipunan, eikä hän voi sietää huulipunaa. Olin aivan järkyttynyt, sillä itse rakastan huulipunan laittamista! En kuitenkaan suostunut luopumaan miehestä enkä huulipunasta ja nykyään mies on pienen siedätyshoitoni avulla päässyt kammostaan ;)

  • posteljooni

    Osallistun arvontaan! ; )

    Huulipunainen muistoni on lapsuuden r a k k a u s kirjeisiin..
    Kun kirje oli kirjoitettu, huulet punattiin ja niillä muiskautettiin mehevä suukko kirjepaperiin, kuin elokuvissa. Päälle suihkautettiin vielä kunnon painallus äidin hajuvettä. Ah, lempi sinetöity.
    Kuitenkaan en millään muista, kenelle mahtoivat nämä kirjeet olla osoitettu..? Niin, ehkei kellekään.

  • supukkap

    Osallistun kisaan :)

    Muistan ikuisesti kun meillä oli tapana parhaan ystäväni käydä tavaratalon kempparipuolella kokeilemassa testereistä erilaisia huulipunia – teimme näin aina shoppailureissun päätteeksi :) Yhteen Rimmelin kirkkaanpunaiseen punaan ihastuimme niin kovasti, että ostimme sellaiset ikiomiksi. Nykyään tuo huulipuna löytää huulilleni aina jouluaattona, se on ihan oma perinteeni :)

  • Osallistun kisaan!

    Itse käytän huulipunia tosi kausiluonteisesti. Tällä hetkellä jumitan kevyessä värillisessä huulikiillossa, mutta välillä menee kuukausia etten muista käyttää huulilla muuta kuin jotain perusrasvaa tarvittaessa.

    Huulipunamuistoista tulee mieleen yläasteaika, jolloin koetin olla tyyliltäni jonkinlainen kovis ja meikkihankinnat menivät usein aika pahasti mönkään. Ostin jostain alelaarista parikin aivan kammottavan violettia huulipunaa, toinen vaaleanliila ja glitterinen, toinen sellainen tosi tumma ja sinertävä. Niitä sitten yritin joskus aina käyttääkin, ja jälkikäteen valokuvista voi todeta, että siinä olivat värit, jotka eivät sopineet meikäläiselle sitten tippaakaan: hampaat näyttävät keltaiselta ja iho ihan kuolleelta. Goottityylistä tuli vähän enemmän zombityyli… Ei ihme, että yläastekovismeikkityylistä päästyäni kesti aika monta vuotta ennen kuin uskaltauduin uudestaan huulimeikkien pariin.

  • Muistan että joskus lukioikäisenä ostin ensimmäisen oman huulipunani paikallisesta Säästömestasta. Kaamean kuiva, hirvittävänmakuinen ja väriltään kulta. Jostain syystä en ole siis oppinut oikein huulipunaa käyttämään, jonkinasteiset traumat ilmeisesti on tapauksesta jäänyt. Innoissani siis osallistun arvontaan, josko laadukkailla tuotteilla tulisi hyvä mieli.:)

  • rairairairai

    Jee osallistun kisaan!

    Opettelin vasta suunnilleen vuosi sitten käyttämään huulimeikkiä. Minulle on useampikin meikkaaja sanonut miten kannattaisi huulia korostaa ja meikata, minulla kun on tosi voimakas amorinkaari. Useimmiten kombona on huulien värittäminen punaisella rajauskynällä ja huulikiiltoa päälle. Olen yrittänyt etsiä sopivaa kosteuttavaa huulipunaa joka myös pysyisi huulilla mutta en ole vielä löytänyt itselleni hyvää.

  • Mama

    Kirkkaanpunaiset huulet takaa onnistuneen juhlaillan…

  • Mama

    JA osallistun, tietty!

  • Helena M

    2000-luvun alussa ostin tummanliilan, lähes mustan huulipunan jota käyttäessäni näytin ihan zombilta! Olin kai lukenut liikaa silloisia muotilehtiä.. Viime aikoina olen taas ruvennut käyttämään huulipunaa, tosin vähän kauniimman väristä :D

  • Helena M

    Ja osallistun siis kisaan! :)

  • millaa

    Osallistun kisaan blogissa!

    Muistan kun kerran halloweeninä, ollessani pienempi päätin että haluan pukeutua noidaksi. Puin oikein hienot noitavaatteet ja asun kruunasi äidiltä lainattu tumma huulipuna. Olin koko illan kotona, mutta tunsin oloni hienoksi kun oli huulipunaa huulilla.

  • Pumpula

    Ensimmäisen huulipunani ostin vuosia sitten eräänä toukokuisena lauantaina ollessani vielä yläasteella. Sävy oli ihanan kammottava neonoranssi. Silloin minulla ei ollut hajuakaan mistään ”oikeaoppisista” levitystavoista, vaan punaa sudittiin huulille suoraan hylsystä. Mutta se päivä oli elämäni jälkipiinaavin päivä. Siitä asti olen nimittäin ollut koukussa. Huulipunakoukossa. :)

  • Pumpula

    Unohtui muuten tuosta, että olen kilpailussa mukana! :)

  • .Tiia

    Osallistun kilpailuun täällä blogin puolella :).

    Rakastan meikkejä ja meikkaamista, mutta huulipunat ovat aina tuntuneet jotenkin pelottavilta. Minusta on tuntunut aina, että näytän hassulta punatuissa huulissa. Viime aikoina olen kuitenkin voittanut pelkoni, ja ostanut jopa kolme uutta huulipunaa, joista yksi on kohonnut niin suureen lemppariasemaan, että käytän sitä joka päivä :).

  • Margaret

    Osallistun kilpailuun. Huulipunamuistoja ovat etenkin lapsuuden ihmetykset, kummastelin isosiskoni keltaista huulipunaa 1980-luvulla ja haistelin äitini YSL:n huulipunaa, sen tuoksu oli jotenkin ”aikuinen”. Sittemmin aikuistuttuani olen pitänyt huulipunaa arvossaan!

  • Ihan mahtava ja kattavan oppaan olet koonnut! Pitkääkin taas kaivaa kesällä unohtuneet huulipunat esiin. :)

  • nupsi

    Sain suosikkihuulipunani ilmaiseksi joskus sokokselta ostaessani jotain aivan arkista. Väri on täydellinen ja sen koostumus on ihana! Harmi vain, ettei punaa saa enää mistään, muta käytän sitä harkiten! :D Ja niin osallistun kisaan ehdottomasti! :)

  • Maija

    Jes osallistun mielelläni! Yksi parhaista huulipuniin liittyvistä jutuista on se, että oon saanut monet kaverinikin uskaltamaan punata huulensa :)

  • hirmis

    Kiva postaus. Huulipunaa tulee kyllä käytettyä rikollisen harvoin, vaikka perusniksit ovatkin olleet näköjään hallussa. Usein tulee panostettua silmämeikkiin enemmän, jolloin huulet tulee luontevasti pidettyä aika tavanomaisen näköisinä. Huulipunasävyistä puhuttaessa olen itse mieltynyt kovin ysärihtäviin ja rusehtaviin tai oranssihtaviin puniin, joita olen teini-ikäisestä hamstrannut. Niitä on vieläkin tuolla kasa. Mielelläni kuitenkin leikittelisin myös tuolla ihanalla kirkkaammalla punaisella.

    Osallistun kommentillani skabaan. :)

  • Koozah

    Osallistun kisaan! :)

    Aikaisin huulipunaan liittyvä muistoni on äitini 90-luvun alkupuolella omistamasta ruskeasta punasta. En muista että hän olisi koskaan oikeasti käyttänyt sitä, mutta muistan ihmetelleeni, kuka haluaisi käyttää ruskeaa huulipunaa :D Huulipunatyttöjä olen minäkin nykyään, tosin sävyt pysyy visusti siellä punaisen ja pinkin puolella.

  • eveliina23

    osallistun ehdottomasti kisaan! eka huulipunani oli kirkkaan pinkki lumenen puikko =) pitkään olen etsinyt täydellistä korallin väristä huulipunaa, vielä ei ole osunut kohdalle!

  • Foxy Pancake

    Osallistun kilpailuun. :)
    Muistan kun ihan ensimmäisen huulipunan ostin 12-vuotiaana luokkaretkeltä, jonkinlainen pinkki sävy se oli, ellei jopa fuksia. Paha vain että kun pojat näkivät punatut huulet niin kauhistelivat kuinka öklöt huulet olivat ja miksi semmoista pitää käyttää. :D Ja en kyllä ihmettele, olihan se vähän koomisen näköistä kun kuitenkin niin nuori ja sävy ei ollut minulle se parhain.

    Näin 10 vuoden jälkeen ihmettelee kyllä hieman että mikäköhän into siinäkin sitten oli niin nuorena – se huulipuna jäi kuitenkin käyttämättä kun kotiin pääsi. :D Nykyään osaa ehkä jo hieman paremmin katsoa mitä sävyä huulilleen sutii. ;)

  • SasuS

    Ollessani ala-asteella meillä oli spice girls -kerho. Meikit oli ehdottomasti kiellettyjä ja kun ne kerran oleellisena osana kuuluivat kerhoon, äitini lähdettyä töihin otin hänen hänen meikkipussinsa lainaan. Huulipuna oli kuitenkin HYVIN vanhaa ja kestävä puna sai aivan uuden merkityksen. Jäin kiinni kun jouduin myöntämään etten saa punaa pois huulistani, yritettyäni jo poistaa sitä kynsilakan poistoaineella.

  • SasuS

    Osallistun kilpailuun :)

  • Nuppuliisa

    Osallistun kilpailuun!

    Rakastan sellaista syvänpunaista huulipunaa, mutta vielä en ole ollut tarpeeksi rohkea kokeillakseni sitä myös oman kylpyhuoneen ulkopuolella ;) En ole ikinä osannut meikata ”kunnolla”, esimerkiksi luomivärejä ja rajauskyniä en osaa käsitellä ollenkaan. Mutta onneksi kirkas huulipuna ei tarvitsekaan kaverikseen muuta kuin perusripsarin ja hyvän meikkivoiteen :)

  • Osallistun kisaan!

    Mikäs se niksi oli, että sormi suuhun ja vetäisee sen ulos supussa olevan suun ympäriltä. Liika puna tarttuu sormeen!:D

  • sommar

    Osallistun kilpailuun!
    Olisipas ihana saada sävysävyyn huulipuna ja huultenrajauskynä! Nimittäin kun kävin hiljattain ostamassa ensimmäisen punaisen huulipunani, halusin jotain kylmän kirkkaan punaista. No, sainkin sellaisen, mutta kosmetiikkakaupan myyjä myi minulle vahingossa kirkkaan oranssin rajauskynän sen huulipunan kaveriksi!!! Senhän tajusin vasta kun aloin rajaamaan huuliani iltaa varten. Noh, ainakaan eriväriset rajaukset eivät ole minun juttuni ja tulipahan sekin vahingossa testattua:)

  • Miss Piggy

    Hahaa, ensimmäinen ja hauskin huulipunamuistoni liittyy siihen, kun siskoni kanssa hiivimme kylppäriin äidin meikkipussille alle kouluikäisinä. Muistan vain sinisen luomivärin ja punaisen huulipunan, joita laitettiin PALJON. Ja oli hitsin hauskaa :)

  • Miss Piggy

    Äsh, niin ja osallistun kilpailuun :)

  • Osallistun kisaan!

    Muistoja huulipunasta on lähinnä juuri jo aiemminkin mainitut meikkileikit päiväkoti ja ala-asteikäisenä. Siksi olisikin mahtavaa opetella tulevaisuudessa oikeasti leidiksi, ja ruveta punaamaan huulet niin arkeen kuin juhlaan. :)

  • pihka

    Yläasteella kun aloitin meikkaamaan, käytin sellaista oikein tumman ruskeanpunaista huulipunaa. Tuolloin sitä tuli meikkiä sutaistua (tai pitäisikö sanoa sutattua) naamaan muutenkin aika urakalla :D Havahduttuani siihen, miten kamalalle tulinkaan näyttäneeksi, vähensin meikkiä muutenkin, mutta lakkasin käyttämästä huulipunaa kokonaan. Nyt yli 15 vuotta myöhemmin olen vasta alkanut opetella taas ajattelemaan että ehkei huulipuna näytäkään hassummalta minun naamasssani. Tosin hillitymmillä sävyillä mennään nyt :D
    Niin ja osallistun toki kisaan :)

  • Minä vain

    Osallistun kisaan.

    Minulla on sellainen muisto, että olen kuulemma joskus 4-vuotiaana laittanut äitini huulipunaa ja sitten kysynyt, että laitanko lisää tms. :D

  • Jenni M

    Osallistun kilpailuun tällä tarinalla. Erään joulun alla halusimme kaverini kanssa kirkkaanpunaiset huulet pikkujouluihin ja yllättäen natsaamaan meidän tonttutyttö asuihin. Monien kokeilujen jälkeen löysimme oikeat sävyt ja pikkujoulujen jatkoilla ”merkkasimme” kaikki kaverimme baarissa pusuposkin. Oli hupaisan näköistä kun iso pikkujouluporukkamme viilettää baaria ympäri pusut poskilla :)

  • Mimosa.

    Osallistun kilpailuun, kun en fb:ssä ole.

    Varhaisin huulipunamuisto vie lapsuuteen. Äitin meikkipussista löytyi vaikka minkä värisiä huulipunia, mitä piti tietenkin kokeilla samalla, kun pukeuduttiin prisessoiksi.

    Tuorein huulipunamuisto liittyy hääpäivääni. Metsästin sopivaa huulipunaa noin puolivuotta ja hihkui onnesta, kun sen löysin.  Huulipunalle oli monta kriteeriä: ei liian räväkkä, mutta kuitenkin sellainen joka näkyy. Piti olla hyvä eli kestävä ja sopia muun meikin kanssa.
    Joka kerta laittaessani tuota huulipunaa tulee hääpäivä mieleen ja se kuinka onnellinen olin.

    mimosa.mammikoura@gmail.com

  • Osallistun, mutta voi, ei minulla ole oikeastaan mitään huulipunamuistoja. En juurikaan käytä punia, tai jos käytänkin, niin sen verran satunnaisesti, etten edes muista, millaisia sävyjä kaapissani majailee. Mutta jotenkin huulien punaaminen kuitenkin aina kiinnostaa ideatasolla, jotain niin naisellista siihen sisältyy. Kasvaisinko 35-vuotiaana lopulta aikuiseksi, jos vain alkaisin punata huuliani?

  • Myyy

    Olipa kiva postaus. Mummivainaalla oli tapana aina sohia huulipunaa hampaisiinsa. Joka kerta! Nykyään, kun itse vahingossa sotken huulipunalla hampaitani, rupeaa melkeen naurattamaan, kun tulee mummi mieleen.

    Osallistun samalla kilpailuun, kun on noin huippuhyvä palkintokin.

  • Jenniii

    Kurkkaapas tuolta tekstistä kohta ”pohjustus”. Siellä on vinkkejä juuri tuohon mainitsemaasi ongelmaan! :)

  • Johanna -

    Osallistun kilpailuun!

    Muistan pienempänä kaverini kanssa leikkiessäni kirjoittaneeni räikeän violetilla ”leikkihuulipunalla” isoon pahvilaatikkoon tekstin ”salaista”. Ilmeisesti olimme piilottaneet sinne jotakin, mitä emme halunneet muiden näkevän. Se oli kyllä sen huulipunan loppu. :D

  • elluu

    Olen parissa vuodessa hullaantunut täysin huulipuniin. Ennen olin huulikiiltotyttö, nykyään valitsen ehdottomasti huulipunan. Tämän kesän suosikit huulissa ovat shokki-pinkki ja oranssi. Niillä saa helposti piristystä väsyneeseen ilmeeseen. :)
    Osallistun kilpailuun.

  • AnnikaK

    Taannoin löysin kaupasta oikein räikeän pinkin huulipunan. En ole aiemmin osannut käyttää meikissäni huulipunia ja vaikka väriin tykästyinkin, jäi se ostamatta. Huuliin kuitenkin jätin pinkin värin testeristä. Olimme sopineet treffit poikaystäväni kanssa ja nähtyään punaiset huuleni, hän innostui siitä toden teolla ja kehui värin sopivan minulle todella hyvin. Pakkohan se huulipuna oli käydä hakemassa kaupasta saman tien! Osallistun mielelläni kilpailuun.

  • Anska

    Osallistun kisaan. Huulipunan käyttö on aina ollut minulle jotenkin vaikeaa, ja onkin jäänyt lähinnä juhliin. Nykyään saatan silloinkin pärjätä pelkällä kiillolla. Haluaisin kyllä opetella punan käyttöä, ehkä hankin jonkun kivan värin ja kokeilen vinkkejäsi!

  • AKK

    En ajatellut koskaan maalata huuliani, nyt en voi olla estämättä itseäni. Huulipuna huulilla joka päivä, 365.
    Osallistun kisaan mielelläni!

  • hannake

    Ensimmäinen huulipunaan liittyvä muisto ajoittuu pääsiäiseen, kun oli vielä virpomisiässä. Silloin sain ensimmäistä kertaa kokeilla äidin huulipunaa. Huulten ohella huulipunalla taiteiltiin myös punaiset posket pienelle noita-akalle. Tämä muisto tulikin mieleen ihan vasta, kun poskipunan loppuessa kokeilin huulipunaa sen korvikkeena. Ja hyvin toimi siinä tarkoituksessa edelleen, tosin hieman hillitymmällä tavalla kuin edellisellä kokeilukerralla. :D

  • laurah

    Osallistun kisaan! Olen aina rakastanut huulipunia, tämän varmaan olen perinyt äidiltäni. Ihanimman sävyni löysin parhaan ystäväni kautta. Ystävälläni oli uusi puna, johon ihastuin niin palavasti, että kävin salaa lainailemassa sitä hänen laukustaan eräällä bilereissulla. Myöhemmin hankin kyllä samaisen punan ihan omaksi asti :)

  • poffis

    Oi ihana arvonta, olisipa kiva kerrankin voittaa jotain (ts. osallistun arvontaan)!
    Huulipunaan liittyvää tarinaa en nyt keksi, mutta lapsuudessani minulla oli tapana kerätä äidin hajuvesiä ym. kosmetiikkaa ja sekoittaa niistä erilaisia keitoksia. Ties vaikka huulipunaakin olisi soppaan päätynyt. Lienee selvää ettei äiti ollut tuotoksistani kovin iloinen :D

  • essu

    osallistun kisaan! :)

    Viimeaikaisin yllättävä huulipunalöytöni on (ainakin) laivalla myytävän halpismerkin Viva La Divan ihanat punat! Hintaa reilut 5e, mutta värejä löytyy aina joka lähtöön sisältäen kuumimmat trendivärit & pysyy peruskäytössä aivan mainiosti lähes koko päivän, kunhan vain muistaa pohjustuksen huolella! Super löytö, jonka ansiosta opiskelijankin vaatimatonta meikkipussukkaa asuttaa jo yksi jos toinenkin freesi trendipuna..;)

  • paulaq

    Voi taivas, ensimmäinen muisto huulipunasta on jäänyt mieleen. Kaikilla on varmaan ollut tapana sotkea itsensä yltäpäältä äitin meikeillä, minäpä vetäsin ja meikkasin serkku kaksoset jotka olivat vielä sitteri ikäisiä. Kivenkovaa väitin että vauvat on itse kiivenneet peilikaapin ylähyllyltä hakemaan huulipunaa ja taisi siinä olla vähän sinistä luomiväriäkin mukana. Jostain syystä aikuiset ei uskonut selityksiäni 6kk vanhoista, kiipeilevistä ja meikkaavista vauvoista. Osallistun kilpailuun, ikinä ei voi olla liikaa laadukkaita meikkejä! ;)

  • kieleke

    Olin alkuvuodesta työvuorossa naulakonhoitajana, kun eräs asiakas pysähtyi lähestulkoon suu ammollaan nähtyään minut. Luulin hänen unohtaneen jotain ja pian kääntyvän takaisin lippukassalle, mutta tämä arviolta 40-50 -vuotias herra vain tuijotti minua hetken ja huudahti: ”No nyt on kyllä upean värinen huulipuna! Ja noin uskomattoman kauniissa huulissa!” Ja vielä takkia hakiessaan: ”Tämä ilta kannatti ihan vaan sun takia! Niin kaunis hymy ja hyvää palvelua!” Myönnetään, että kirkkaanpunaisessa huulipunassani kyllä riitti potkua ja pigmenttiä, mutta voitte uskoa, ettei hymy hyytynyt moisen kohteliaisuuden jälkeen päiviin!

    Ja asiakashan on aina oikeassa, eikös? Tällä hauskalla muistolla osallistun kilpailuun. :)

  • Ann-Mariee

    Olen aina ollut huulipunatyttöjä ja huulipunia on kertynytkin jo tusinan verran meikkiarsenaaliin. Opiskelijaelämän alettua on tullut kylläkin huomattavasti vähennettyä huulipunien heräteostostelua. Näyttää siis erittäin herkulliselta tuo lukuisten eri huulipunasävyjen meri ensimmäisessä kuvassa. Huulipunamuistoistani huvittavimpia on ehkä, kun baarissa joku kundi tuli kerran tarjoamaan drinkkiä iskulauseenaan, että toivoo pääsevänsä kokeilemaan punaani omille huulilleenkin illan päätteeksi. Eihän tuo iskulauseena pitkälle kanna, mutta kaveriporukalla tuli naurettua kuoharihiprakassa kyseiselle lausahdukselle tovi.

  • laura94

    Hei! aika ihana opas… oon ehdottomasti niitä huulipunanaisia. yleensä mitä räikeempi, sen ihanampi! korallit, violetit, pinkit ja tulenpunaiset löytyvät huuliltani. valintataloissa vaellan meikkiosaston kautta ja maalaan huuleni kirkuvanpunaisiksi.

    osallistun siis kilpailuun!!

  • Lui

    Osallistun kilpailuun mielelläni! :)
    Yksi suurimmista omista mokista huulipunan kanssa on se, kun muutama vuosi sitten hieman vanhempi poika pyysi treffeille (silloin se ikä oli suuressa roolissa) ja päätin pistää parastani – ja pistin huulipunaa. Treffit meni hyvin, siihen kohtaan asti että poika yritti suudella. Vaikka tykkäsin ihan kamalasti, en viittinyt sanoa etten uskalla koska pilaan huulipunan. Käännyin pois, ja treffit päättyi siihen. Ei ihme että seuraavia treffejä ei tullut koskaan, mutta ainakin opin läksyni: ei enää (ei testattua) huulipunaa treffeille :)

  • Laurella

    Hih, muistojahan olisi vaikka kuinka. Ehkä paras on ihan ensimmäinen huulipunani, jonka serkkuni lahjoitti minulle, käytettynä tietty, kultaisella 90-luvulla. Olin ehkä kuuden. Huulipuna oli paksua, helmiäismäistä ja tuoksui vähän muovailuvahalle. Niin, ja se oli vihreä. Levittäminen oli vähän hankalaa, mutta lopputulos oli upea. Vihreitä huuliani kadehtivat kaikki naapurin tytöt, jotka yrittivät voittaa cooliuspisteet ostamalla valkoista huulipunaa. Hah, sanoin minä. Ei se ole yhtään sama. Vihreät huulet ftw!

    Tuo huulipuna on ensimmäisiä selkeitä kosmetiikkamuistojani, ja oikeastaan siitä lähtien olen rakastanut huulipunaa palavasti. Jospas sitä hankkisi taas vihreää huuliin? Ehkä pitäydyn muissa väreissä toistaiseksi ;)

    Ps. Osallistun kilpailuun, tietenkin!

  • RuusaK

    Tässä kerran olin ystäväni kanssa kauppoja kiertelemässä, kun ystäväni huulipunia katsellessaan kysyi: ”Voiko naisella olla liikaa huulipunia?” Minun vastaukseni tuli kuin apteekin hyllyltä: ”EI!”
    En edes uskalla laskea puniani, erityisen monta niitä löytyy pinkin eri sävyissä. Minulle sopii likipitäen kaikki sävyt, mutta tummia, ruskeaan taittuvia punia en voi käyttää, sillä näytän siltä, että olisin antaumuksella ahtanut suklaata suuhuni. :D

  • Indra

    Hihii, voi minua! :D Muka niin tarkkasilmäisesti luin koko tekstin, ja meni kokonainen kappale ihan ohi silmien!

  • reettaleena

    Osallistun kisaan :)

    Ensimmäiset huulipunakokeiluni tulivat mieleen tätä postausta lukiessa: ala-astelaisen meikkejä opettelevan 12-vuotiaan aarre oli Lumenen huulipunaopas, jossa käytiin läpi juurikin rajauskyniä ja huulipunan levitystä. Muistan yhden kuvituksen, jossa oli täysin nudella huulipunalla kuorrutetut huulet yhdistettynä tummanruskeaan rajauskynään ja rajaukset oli hienosti häivytetty kohti huulten keskiosaa. Ysäri taitaa olla muotia, mutta tarttuisin tänä päivänä ehkä kuitenkin mieluummin tohon sun voittopussiin valitsemaan raikkaaseen klassikkopunaan!

  • Hoooooo

    Osallistun kilpailuun.
    Joskus pienenä tyttösenä (3- tai 4- vuotiaana) on tullut testattua äidiltä salaa hänen meikkipussissa olleita huulipunia. Huulipunat olivat pitkin naamaa, putsaamiseen meni aikaa. Hauskaa oli. Nykyään käytän enimmäkseen huulikiiltoja, koska huulipunan sävyn valitseminen tuntuu jotenkin vaikealta.

  • Namne

    Haluaisin osallistua kisaan. Olen jo pitkään etsinyt sopivaa huulipunasävyä, mutta vielä ei ole tullut sopivaa vastaan. Ei kai auta muuta kuin jatkaa etsimistä ja kokeilla rohkeasti uusia sävyjä :) Luulen, että etsintää on myös vaikeuttanut huulteni epäsymmetrisyys – pitääkin siis kokeilla tuota vinkkiä huulten rajaamisesta, voisi toimia!

  • sande_k

    Osallistun kilpailuun. Huulipunamuistoni liittyy valmistujaisjuhlaani, minne valmistauduttiin yhdessä kavereitten kanssa ja lopulta laitettiin kaikille samaa tiimihuulipunaa :D. Kyseinen värihän ei sopinut itselleni yhtään, mutta huulipunalle voi antaa pisteet siitä, että sitä ei saanut pesemälläkään pois…

  • manna-ari

    Osallistun kilpailuun! :)

    Seitsemännellä luokalla kuumin meikkaushittini oli rajata huulet tummanvioletilla rajauskynällä ja ”punata” sen jälkeen vaalean laventelisella paksulla geelimäisellä huulikiillolla, jolloin pintaan muodostui mielestäni tosi cool liukuvärjäys. Nyt liukuvärjäyksiä huulissa näkee ihan oikeissa meikeissäkin, mutta oma versioni oli kyllä vähemmän trendikäs. Nuo huulet tulevat mieleen joka kerta, kun kuulen Kwanin Shine-biisin, joka soi seiskojen mopotusillan päättävässä diskossa. Aah, nuoruus… :D

  • Jenniii

    Ai että! Minäkin muistan tuon Lumenen huulipunaoppaan! :D Ja siis kuuminta hottiahan oli nimenomaan rajata ne huulet jollakin tummanruskealla kynällä ja liukuvärjätä ne vaaleammaksi keskustaa kohti. Huhhuh. Ei ole ikävä niitä aikoja. :D

  • masi

    Mahkee huulipunaopas, kiitos siitä!! Sain paljon uusia vinkkejä :)
    Itse en ole mikään huulipunan suurkuluttaja, enimmäkseen sitä tulee johonkin juhliin/roolipelaamisessa käytettyä. Eräs huulipunamuisto minulla on tältä vuodelta, kun rakkaan ystäväni kanssa tuttuun tapaan taiteilimme taas kasvoihimme sellaiset sotamaalaukset roolipelitapahtumaan, että ihmiset hieman katsoivat pitkään.. Esitimme ihmisiä, jotka olivat joutuneet tulipaloon, jossa molemmilla oli puolennaamaa palanut. Maskeerauksessa meni hieman kyllä aikaa, mutta lopputulos oli järkyttävän hieno :D Violetilla huulipunalla oli muun muassa osuutta asiaan :) Osallistun myös arvontaan!

  • chissa

    voi, rakastan huulipunia! omat huulet vaan ovat usein aika kuivat ja tietyt punakoostumukset tuppaavat tarttumaan huulien epätasaisuuksiin. kuvauksesi mukaan face stockholmin punat voisivat olla minulle se oikea! suosikkini on ollut ikivanha lumene, jota ei ole samaisella koostumuksella valmistettu vuosiin. oi miksi?

  • Annu V

    Ihana postaus ja hyviä vinkkejä. En ole käyttänyt paljon huulipunaa, mutta keväällä innostuin ja ostin YSL:n erittäin syvänpunaisen mattahuulipunan. Olen käyttänyt punaa vasta yksissä juhlissa, mutta käyttöä pitää ehdottomasti lisätä. Illan aikana sain nimittäin sekä mies- että naispuolisilta ystäviltäni hullun paljon positiivista palautetta. Eräs ystäväni kommentoi kaikkein ikimuistoisimmin: ”En tunnistanut sua aluksi – niin seksikkäät huulet”.

    Osallistun samalla kilpailuun.

  • aika_kettu

    Osallistun kisaan!

    Musta ainoa oikea Huulipuna on runsaspigmenttinen ja mattainen, sävy voi olla mikä tahansa. Jotain tosi naisellista ja tyylikästä on siinä kun levittää huulille kerroksen kirkasta väriä :)

    Oon alkanut käyttää huulipunia vasta aika aikuisella iällä. Lapsena äidin huulipunilla leikkiessä jäi lähtemättömästi mieleen niiden tuoksu: jokainen haisi vähän vanhentuneelle rasvalle, äiskä ei siis ollut innokas punailija :D Vieläkin huulipunan käteen ottaessa hiipii mieleen se tuoksu, vaikka omat puikot onkin ihan tuoreita.

  • Jebulis

    Joskus teininä oli muodissa ne hirveät valkoiset ja vastaavat huulipunat, hyi yökötys. Tottakai itsellnikin sellainen oli, ja joka päivä sitä sudin huuliini.. Kunnes eräänä päivänä en löytänyt sitä mistään, ja isäni kertoi ”sen vain kadonneen”. EI ollut varaa ostaa uutta, niin siihen loppui se tyylini (isäni onneksi uskoisin, ja näin jälkeenpäin ajatellen myös itseni onneksi, kylmänväristykset kulkee vieläkin läpi kropan) :D
    Nyt viime vuosina olen huulipunista oikein kunnolla innostunut! Rakastan näyttäviä huulia, kirkkaanpunaiset ja viininpunaiseen taittavat ovat lemppareitani. Värikokeilut on yhä täydessä vauhdissa, ja muutama hirvityskin on ostoskoriin joskus päätynyt (onneksi olen saanut ne lahjoitettua kavereille haha). Huulipunat on siitä kivoja, että niillä saa nopeasti freesin lookin, vaikka muuten ei olisikaan paljoa laittautunut. :)

    Ja osallistun tottakai kilpailuun!

  • HallaHalla

    Ihana ja kattava huulipuna tietopläjäys! Muistan kuinka tirautin pari kyyneltäkin kun lempi huulipunani katkesi. Onneksi kyseistä sävyä oli silloin vielä myynnissä ja olen siitä asti varjellut sitä kuin kultaharkkoa :)
    Osallistun ehdottomasti kilpailuun, kun palkinto on näin huikea!

  • papipa

    Huulipunat ovat todella mukava ja helppo tapa piristää olemusta ja mieltä, eivätkä aina välttämäti maksakkaan hirmuisia. Suutelussa vain on kokemus osoittanut, että varsinkin jos puna on värikkäämpää, niin jälki kasvoilla ei välttämäti ole kovin kiva :) en tiedä leviääkö puna muilla, mutta itselläni ainakin tuntuu punat olevan osittain pitkin suunpieliä, eikä näky ole kovin mairitteleva. Tosin….nyt aikaa suuteloista kun on melkoisesti…kumppania kun ei tällä hetkellä ole…niin olisikin täydellistä voittaa tuo meikkipaketti punan kera. Jospa näillä keinoin saisi vaikkapa uuden pusuttelukaverin! Joskus kun on sanottu että ”olisipa kiva kokeilla miltä nuo huulet tuntuvat”. :D

  • nipsuu

    Osallistun arvontaan :).
    Itse olen vielä melko arka huulipunien käyttäjä, mutta varsinkin kesällä saan jotenkin rohkaistua itseni useammin, se vaan tuo niin kivaa lisäväriä kasvoille :). Pitäisi vain uskaltautua talvellakin useammin…

  • MR

    Hip, osallistun kilpailuun! Muistoni ajoittuu yläasteen aikoihin, jolloin meikkikokeiluilla ei ollut minkäänlaisia rajoja. Muistan senkin kerran, kun maalasin pinkillä huulipunalla yläluomeni!! Ilmeisesti kosmetiikkapussukasta ei löytynyt pinkkiä luomiväriä, joten se korvattiin sitten punalla. Sen muistan, että kokeilu sai ansaitsemaansa huomiota ja meikki myös pysyi to-del-la hyvin.
    Marja

  • merjal

    Ensimmäinen punani oli hyvin mustan viininpunainen ja ikää 12… OMG

  • pikki

    Tosi kivat ohjeistukset, kiitos niistä. Ja osallistun kisaan. :)

    Oma huulipunatarinani liittyy rajauskynän käytön aloittamiseen. Minua on aina jotenkin ahdistanut oikean sävyisen rajauskynän etsiminen ja se, että rajauskyniä pitäisi olla meikkipussissa useita, koska tykkään käyttää hyvin monia eri sävyisiä punia. Niinpä rajauskynän käyttö on ollut kohdallani tosi vähäistä. Viime keväänä huomasin kuitenkin Yves Rocherin myyvän väritöntä rajauskynää ja tilasin tuotteen heti. Flawless Lip Linerista on sittemmin tullut jokapäiväinen kaverini ja tyytyväinen olen ollut. :) Ihanaa, kun yksi rajauskynä meikkipussissa riittää!

  • Tipsu

    Olen 22 enkä ole KOSKAAN käyttänyt huulipunaa, en vain osaa! Nyt olisi korkea aika opetella:)

  • tiksu

    Joskus yläasteella kaverin synttäreillä yön aikana otsaani piirretty kirkkovene jäi allergisen reaktion myötä hehkuvan punaisena ja tarkkarajaisena siihen myös seuraavaksi päiväksi. Oli ihana mennä treeneihin ;D Mutta onneksi on allergikoillekin sopivia huulipunia :) (Ja osallistun siis kilpailuun)

  • Empuske

    Minulla on ollut huulipunia ihan pienestä tytöstä asti. Hauskin muisto kuitenkin on huulikiiltoon liittyvä, ostin sinisen(!) huulikiillon pikkutyttönä koska lempivärini oli sininen. Levitin sitä innoissani huuliini, peilailin ja voi että kun se oli kauniin väristä. Kuitenkin kun menin kauniina perheeni eteen, papan ensimmäinen kommentti oli että ootko paleltunu kun sun huulet on noin kauheen siniset ja kaikki naurovat remakasti päälle. En sen jälkeen käyttänyt sitä huulikiiltoa kuin salaa itsekseni :D Ihanan paketin olet kasannut, ihan minun näköinen. Naurattaa kun ilmeisesti sulla on päällä tossa kuvassa sama mekko joka mullakin on ollut nyt koko loman päällä ja se on tietysti myös lomakuvissa. Hetki piti katsoa tuota sinun kuvaa että en se ole minä, omaan nimittäin saman väriset pitkät hiukset kuin sulla on :D Hauska yhteensattuma

  • Totta kai osallistun kisaan:D
    Mun huulipunamuistot liittyy lähinnä katso-äiti-oon-iso-tyttö-ja-lainasin-sun-korkokenkiäkin -leikkeihin. Oon tainnut aikanani pilata monetkin äitini punat ensin suttaamalla puoli naamaani punaiseksi ja sitten pyyhkinyt ylimääräiset vessapaperiin. Se osio, mistä äiti ei varmaan niin tykännyt, oli se, etten lähes koskaan muistanut pyörittää puikkoa phjalle ennen kuin tökkäsin korkin päälle. Tuloksena siis katkenneita ja lytättyjä punia, ja tietenkin ah niin tyylikäs pikku neiti. ;)

  • Pip

    Olen vasta vähän aikaa sitten tutustunut vähän voimakkaamman sävyisiin huulipuniin. En aiemmin uskaltanut käyttää huulipunaa, koska se tuntui liian huomiotaherättävältä. Haluaisin kuitenkin opetella käyttämään enemmän huulipunaa, koska se piristää ja tuo eloa kasvoille. :)

    Osallistun myös kilpailuun.

  • Kaisaxx

    Ostin ensimmäisen huulipuikkoni elämäni ensimmäisellä Helsingin matkalla ollessani 13-vuotias. Reilun 10 vuotta huulipuna oli ainut meikkituotteeni, mutta se olikin päivittäin käytössä. Vasta ”kypsemmällä” iällä aloin meikkaamaan muutoinkin, mutta edelleen huulipuna on minulle THE juttu.

    Ja kirkkaiden punahuulien vuoksi aluksi koukutuinkin blogiisi pari vuotta sitten. Nyt mietinkin, että miltähän tuo punaisen sävy näyttäisi minun huulillani….. yhtä suloiselta kuin Pupulandian Jennillä…. vaikka nykyään olen todella kypsän ikäinen ja ilman lainausmerkkejä. Osallistumalla se saattaa selvitä :)

  • astheromansdo

    Osallistun!
    Huulipunamuistona mieleeni tulee aina kerta kun ajattelin kerrankin repäistä ja sudin juhlimaan lähtiessäni huuliini aimo kerroksen tummaa kirsikanpunaista. FAIL! Sitä olikin sitten hampaissa, poskissa, puuterissa, kännykässä.. list goes on. Kyseistä sävyä saati huulipunia en käyttänyt vuosiin. Nyt olen aloittanut uudelleen huulipunakokeilut, tosin maltillisemmilla sävyillä :)

  • heidiL

    Millenium ja pikkutyttösenä ihannoimani futuristinen muoti; harmaat, hopeiset kiiltävät vaatteet, ja se piste iin päällä: hopeisen kiiltävä huulipuna! Tästä kokemuksesta olen koittanut kasvaa ulos, ja uskaltautua luonnollisempien punien käyttäjäksi. (Tällä muistolla osallistun kilpailuun)

  • Jenni*

    Osallistun ehdottomasti, ihana palkinto! :)

    Huulipuna muistoni tulee lapsuudesta. Mulla (kuten varmaan monilla muillakin pikkutytöillä) oli tapana leikkiä äidin meikeillä ja maalailla kasvoille milloin minkäkinlaisia sotamaalauksia, ja tietenkin näytin omasta mielestäni aivan älyttömän hyvältä. Kerran kuitenkin sain päähäni testata äidin kirkkaanpunaista huulipunaa kylppärin valkoisiin kaakeleihin. Kyse ei ollut mistään pienestä viivasta, vaan kunnon seinämaalauksesta, jonka jälkeen punainen huulipuna oli muisto vain. Hirmu kiva idea minusta, äiti ei kylläkään kovin innostunut… Minunkin ylpeyteni aikaansaannoksestani tosin vähän laski, kun jouduin jynssäämään kaakelit puhtaaksi..:D

  • hanninkainen

    Ostin ensimmäisen huulipunani 25-vuotiaana. Se oli sävyltään sellainen helmiäisnude, että saisin vähän hehkua hymyyni. Erityisesti käytin tuota helmiäispunaa käydessäni edellisen poikaystäväni kanssa ensimmäisillä romanttisilla iltakävelyillä. Silloin oli syksy ja mulla oli samansävyinen kimaltava kukka pipossa :D Joten ties mitä hurmausretkiä voisin tehdä tuon kilpailupaketin kanssa…

  • Kiitos perusteellisista tekniikkavinkeistä! Face Stockholm on tyylikäs liike ja Lotte ihana ja huipputaitava asiakaspalvelija! Superlike :)

  • Hyvä postaus, tästähän oppi jotain uuttakin!

    Mä olen aina ollut tosi huono huulimeikin käyttäjä. Huulikiillot on aina ollut mun mielestä semmoisia tahmaliimoja ja huulipunat taas ei varsinkaan nuorempana tuntuneet omalta. Ahkerasti kokeilin teininä jotain äidin ruskeita punia ja tein rajaukset huulien ulkopuolelle, onneksi en sentään julkisesti niin näyttäytynyt. :D

    Huulipunista en ole onnistunut löytämään täydellistä yksilöä, mutta hiljattain rakastuin huulilakkaan! Tai ainakin Rimmelin Apocalips toimii mulla kuin unelma, lisää voi lukea täällä: http://hassutellen.blogspot.fi/2013/08/huulilakkahehkutus-rimmel-apocalips.html

    Niin ja osallistun myös kisaan!

  • -Sunshine-

    Tähän tuotesarjaan pitää ehdottomasti päästä tutustumaan, huikea valikoima ja kiva postaus! :)

  • Napura

    Omat huulipunamuistot liittyy varmaan älyttömiin 90-luvun sävyihin, jotka sitten oli tarttunu hampaisiin ja levinny pitkin suupieliä. Ite tuli leikittyä näytehuulipunilla joita saatiin tädiltä. Sävystä riippuen niillä sitten meikattiin koko naama koska huulipuna syrjäytti myös luomivärin.
    Onneksi nykyään osaa jo huulipunaa käyttääkin, pitäisi vaan panostaa kunnon laatuun kun ei niin usein tule sitä huuliin siveltyä.

  • iduska

    Kiva, että voi osallistua näin ilman facebookkiakin, mukana ollaan! Muistaakohan kukaan muu sinistä huulipunaa 90-luvulta….testailtiin parhaan kaverin kanssa, lopputulos (tietenkin) karsea ja vähän ehkä sairaankin näköinen. Lienee aikakin jo rakentaa uusia, parempia ja valokuvauskelpoisempia muistoja :)

  • Handeles

    Osallistun kilpailuun!
    Tuo sävy näyttää tosi hyvältä sinulla. Huulipunat ovat alkaneet kiinnostaa minua paljon ja pohjustusaineet ovat vaikuttaneet erittäin houkuttelevilta, sillä vahvat sävyt leviävät ikävästi huulillani, ehkä laitan liikaa punaa? Se oikea sävy on vielä hukassa.

  • Laura

    Osallistun kilpailuun: ensimmäiset muistoni huulipunista on äitini ihana huulipunakokoelma, jonka väriskaala tuntui loputtomalta. Niitä lukittauduin kokeilemaan salaa kylpyhuoneeseemme, ja pitkin poskiahan ne päätyivät, mutta pienen hetken ajan sain tuntea, miltä aikuisuus tuntuu. Tuo lapsellinen ajatus aikuisuudesta on jäänyt mieleeni, vaikkei se ihan todellisuutta vastaakaan, mutta se muistuttaa siitä, kuinka optimistisesti tulevaisuutta kannattaisi edelleen katsoa.

    Lapsuuden edetessä huulipunat unohtuivat, nuoruuden meikki oli huulikiilto, mutta onneksi muutama vuosi sitten muistin jälleen punien olemassaolon. Enää en aio punaa unohtaa! Nykyään ostan matkoiltani aina vähintään yhden huulipunan, ja kokoelmani alkaakin olla kiitettävän kokoinen.. mutta kun ne ovat niin ihania! Ja tuota sävyä minulla ei vielä ole.. ainakaan mattana! ;)

  • Nupu

    Ehdottomasti mukana kilpailussa! Ihana postaus, tätä olenkin odottanut! :) Olen viime vuosina kasvanut huulipunatytöksi huulikiiltojen sijaan, se täydellinen sävy tosin vielä hakusessa, jota pitää aina saada lisää kun edellinen loppuu. Nykyään ostan aina uuden värisen. Ensimmäinen huulipunani oli violetti, tumma kuin mikä, melkein sininen. En tänäkään päivänä miksi sen värisen lapsena halusin, ja huulini en sitä käyttänyt ikinä, taisi mennä penkkareissa suttailuksi tms. :)

  • Vierailija

    Täysin osallistus.

    Lukion toiseen vuoteen asti en meikannut juuri ollenkaan (okei okei, oli mulla emo-vaihde jolloin silmissä oli enemmän mustaa ja punaista kun laki salli), mutta vanhojen tansseihin ostin elämäni ensimmäisen kiiltohuulipunan ja sen jälkeen huulipuna on kulkenut huulilla niin töissä, kaupassa ja kotona. Tuntuu alastomalta ilmas

  • Illa

    Muistan kun lapsena ystävieni kanssa virpoessa aina maalasimme huulemme kirkkaan punaisiksi ja tuijottelimme itseämme peilistä tyytyväisinä tulokseen.

    Ja kilpailuun osallistun tässä samalla ;)

  • Irkku O.

    Osallistun kilpailuun tällä vapaapäivän huulipunausvinkillä: vetele rajauskynällä huuliin viivoja ristiin rastiin, levitä tasaiseksi huulirasvalla. Lopputulos on meikkaamattoman oloinen mutta hieman vähemmän valju, riippuen tietysti rajausristikon tiheydestä.

  • SuskiV.

    Huulipuniin liittyvä muisto, hmmm. Ainakaan en hyvin pitkään aikaan käyttänyt mitään punia, liekö syynä sitten teiniaikojen beigesävyisten huulipunien aiheuttamat traumat. Voi kauhistus, se näytti kyllä pahalta näin jälkikäteen ajatellen! Nykyään pidän punahuulista, ja pääsääntöisesti olenkin selkeiden punasävyjen ystävä. Tänä kesänä halusin kuitenkin kokeilla kevyempää kesäpunaa ja löysinkin Jolien tyttöjen opastuksella ihanan vaalean persikkaisen kesäsävyn Zuiin valikoimista! Kevyet kesäpunat huulilla ollaan siis kuljettu viime kuukaudet :)

  • SiniL

    Osallistun kisaan!
    Oikeastaan itselleni on syntynyt monen monia muistoja huulipunaan liittyen… :D Ajattelin nyt jakaa niistä yhden, josta kaikki alkoi: Olin menossa jonkun sukulaiseni juhliin ja olimme perheeni kanssa hakemassa mammaa mukaan. Siinä kun sitten näin mammani valmistautuvan juhliin, huulipuna kädessä, tunsin, että tilaisuuteni oli koittanut. Juoksin nopeasti yläkertaan, jossa sijaitsee yhäkin äitini lapsuuden huone, täysin samanlaisena kuin silloin kun hän muutti pois. Menin äitini meikkikaapille, ja padam! Siinä se oli, kaunis luumunpunainen huulipuna. Voitte vaan arvata, että kun 7vuotias tyttönen tutustui ensi kertaa huulipunaan, niin tulos oli mitä luovin! Tuosta eteen päin en ole käyttänyt enää 20 vuotta vanhoja, äitini luumupunia, vaan heleänpunainen on lujittunut suosikiksini! :)

  • Tuuli R

    Minulla ei taida olla mitään erityistä muistoa huulipunaan liittyen. Käytän kuitenkin punaa melko usein ja tämän kirjoituksen luettuani tulen varmasti käyttämään vielä useammin. Nyt pitäisi vain ostaa uusia kivoja sävyjä varastoihini. Meikkaustottumukseni ovat aika samanlaiset kuin sinulla: neutraalit silmät ja punatut huulet. Saankin aina paljon inspiraatiota blogistasi :) Kiitos siitä. Osallistuisin myös kilpailuun.

  • Vim

    Osallistuisin kisaan täällä, koska fb:tä en käytä. Hauskin ja samalla kamalin muisto huulipunista on ala-asteelta, kun ostin ensimmäisen oman huulipunan koulun diskoa varten. Huulipuna oli musta jossa oli hopeaa glitteriä! Siis ihan kamala. Mutta 90-luvulla se oli niiiiiin cool :D elinakv ät gmail piste com

  • Osallistun kisaan.
    Minulla ei ole kauheasti kokemusta huulipunista, käytän enemmänkin huulikiiltoja. Olen ajatellut ostaa jonkun Lumenen vaalean huulipunan, mutta vielä ei ole tullut ostettua.

  • Miss Shellfish Beach

    Osallistun kisaan! Ensimmäinen ”huulipunani” tuli Lumikki-aiheisessa pussukassa ja muiden prinsessa-teemaisten meikkien kanssa ja oli vihreä… Mitähän ne on siellä Disneyllä ajatelleet pakatessaan pikkutytöille vihreitä huulipunia?

  • Audrey

    Muistoja huulipunasta ei ole oikein vielä päässyt syntymään, sillä olen ollut varsin arka kokeilemaan huulipunaa. Ehkä pitäisi vain aloittaa niistä hillitymmistä sävyistä ensin, niin ei olisi niin kovin meikattu olo..

  • Vierailija

    Osallistun kilpailuun :)

    Ensimmäinen kosketun huulipunaan oli vasta 13v tyttönä kun jouduin tanssikilpailussa laittamaan oikeen räikeän punaista huulipunaa…. Oli siinä 13 vuotiaana aika näky! Eikä palkintojakaan tullut mutta silloin manailin, että ikinä en pistä enää huulipunaa huuliini. Nykyään 21v naisen alku pistää huulipunaa päivittäin huuliinsa ja lempparina Diorin black tie !! Niin ne mielipiteet vain muuttu!! :)

  • Riikka----

    Osallistun kilpailuun! Kiitos postauksesta, tätä oli kiva lukea ja sain pari vinkkiäkin :) Itse käytän useimmiten kirkkaanpunaista huulipunaa, jonka pohjustan värittämällä koko huulet kynällä. Tulee pysyvää jälkeä. Harmi vain, että opiskelen/työskentelen sellaisella alalla, jonne kovin erottuvat huulipunat eivät oikein sovi.

  • Roope

    Haluan osallistua kilpailuun. Mitään varsinaista huulipuna tarinaa minulla ei ole. Kiva olisi saada toisen valikoima väri omaan värikokoelmaan.

  • Murkinamasu

    Osallistun kisaan täällä blogin puolella.
    Ensimmäinen muistikuva on yläasteelta. Olin The Cure fani ja keräsin usein rohkeutta lainata äidin huulipunaa ja sutia se Robert Smithin tyyliin. Onneksi en koskaan uskaltanut, koska lopputulos herättäisi varmaan vieläkin häpeää 15 vuoden jälkeenkin.
    Nykyisin punainen huulipuna on käytössä, muta hieman maltimmisella levitystyylillä… :)

  • nuura

    Oma huulipunamuistoni liittyy ensimmäisen huulipunan ostamiseen. Olin jo jonkin aikaa pyöritellyt ajatusta kunnon punaisesta punasta, ja lopulta sitten päätin sellaisen hankkia. Marssin ostoksille, ja löysinkin täydellisen värisen punan Make up Storen valikoimasta. Olin jo aikeissa siirtyä kassalle, kun huomasin alennuksessa olevia saman merkin huulipunia. Joukosta ei tietenkään löytynyt juuri sitä valittua sävyä, mutta pari punaa osuivat niin lähelle että päätin vaihtaa normaalihintaisen punan kahteen alennustuotteeseen. Olin innoissani säästöstä, mutta kotiin päästyäni tulin siihen tulokseen että kumpikaan ei näyttänyt sittenkään aivan täydelliseltä huulillani. Jonkin aikaa asiaa harmiteltuani minun oli sitten pakko palata kauppaan hakemaan normaalihintainen puna.
    Tuolla kertaa olisi vain pitänyt olla sortumatta alennuksiin, mutta onneksi sentään ensin valitsemani puna osoittautui loistosävyksi:)

    Ja tottakai osallistun kilpailuunkin, kun kerran näin hieno palkintokin on:)

  • Tangomango

    Pitkästä aikaa eksyin blogisi pariin ja voi että, mitä kaikkea ihanaa täältä taas löytyy! Osallistuisin toki mielelläni kilpailuun, kun on noin herkullinen palkintokin luvassa. Omat muistoni huulipunien maailman löytymiseen liittyvät vahvasti, kuten monella muullakin, äidin meikkipussiin tai tällä kertaa mummon. Meillä maalla ei kovin usein huulia maalailtu tai meikattu noin niinkuin muutenkaan, mutta mummollani löytyi mitä kauneinta punaa meikkirasiastaan juhlatapauksia varten. Tokihan tuota piti päästä itsekin pikkutyttönä kokeilemaan omiin huuliin! Mummu topakasti neuvoi meille siskoille huulipunan levittämisen saloja ja voi miten polleita tyttöjä sitä sitten oltiin! Se taisi olla ihan tavallinen arkipäivä, mutta huulet punaisina oli pakko saada juhlamekot ylle ja päästä keikistelemään peilin eteen.. Muutama vuosi myöhemmin, mummu sitten tilasi meille tytöille ihan omat punat yves rocherin postimyynnin kautta ja voi sitä onnenpäivää! Muistan vieläkin sen mansikkaisen tuoksun tuosta omasta ihka ensimmäisestä punapuikosta, mikä käytettiin loppuun viimeistä pisaraa myöten.

  • Elsary

    Osallistun kisaan! (Ihana palkinto <3) Eka huulipunamuistoni on ala-asteelta,kun koulunäytelmässä esitin äitiä ja lainasin (luvan kanssa!) äidin Estée Lauder-huulipunaa :) Ihmettelin, miten sitä kuuluu käyttää ja olin täysi ummikko. Nyt rakastan huulipunia, ja käytän omiani usein. Yksi niistä on juurikin tuo äidin vanha Estée Lauder, jonka hän sitten antoi minulle :)

  • Plaa

    Hyviä vinkkejä! Yleensä vaan sutasen punaa huuliin ja lähden matkaan. Juhliin sitten rajauskynää. Muttamutta, kuten moni muukin, niin myös minä olen pienenä mennyt äitin meikkipussille ja sohinut sitä huulilleni. Osa on kyllä mennyt huulillekin, mutta valtaosa muualle naamaan (:

  • Osallistun kilpailuun. Ainoa huulipunamuistoni on se, kun äitini oli joku Avonin(?) myyjä minun ja veljeni ollessa vain muutaman vuoden ikäisiä. Kävimme sitten salaa äitin meikkivarastoissa vähän huulipunia testailemassa, punaa olikin sitten pitkin naamaa ja vähän muuallakin :)

  • Sappe

    Osallistun kisaan!

    Ensimmäiset huulipunakokeilut ala-asteen lopulla saivat pitkäksi aikaa jättämään huulipunan meikkiarsenaalista pois. Seppälän alekorista ostettiin kavereitten kanssa silloin niin muodikkaita ruskeita huulipunapuikkoja… Ruskea huulipuna ja liila luomiväri oli diskossa ihan must. Kauheeta! :D

  • SallaH

    Osallistun kilpailuun muistolla, joka on hieman haikea, mutta kytkeytyy itselleni merkittävällä tavalla, positiivisesti, tähän huulipuna-tutorialiin.
    Sairastuin kuluneen vuoden talvella hankalasti hoidettavaan ja vakavaan krooniseen sairauteen, joka vei mahdollisuuden moneen jokapäiväiseen, monille itsestään selvään asiaan, myös silmämeikin käyttöön.
    Kun voimat ehtyvät ja kroppa rappeutuu vastentahtoisesti, sitä huomaa hieman typeränä itseään pitäen surevansa välillä eniten harventunutta hiuspehkoa, kadonneita pitkiä, mustia ripsiä ja niitä ihania silmämeikkejä, joita tuli loihtineeksi.
    Tämä ihanan Jennin aivan ihana huulipuna-tutorial oli kuin hyvän haltijan (jiillä vai ilman jiitä, kuinka se sitten kirjoitetaankaan) taikasauvan isku päähän, kun tajusin, että huulipunat, poskipunat ja kynsilakat on edelleen täysin hyödynnettävissä, kun haluaa kohentaa omaa oloaan. Ja vaikka ne silmät oli koko make-uppini keskipiste, niin ei tarvitsekaan menettää mitään, vain siirtää tarkennuspisteteitä toiseen kohtaan.
    Täytyy sanoa, että vaikka maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita, eikä ulkonäkö ole se suurin merkittävä tekijä ihmisen onnessa todellakaan, niin sillä on silti paljon merkitystä. Sutaisin tämän tutorialin innoittamana tänään pitkästä aikaa huppariin sävytettyä huulipunaa rajattuihin huuliin ja hieman rosaa poskiin ja voin kertoa, että jollain ihmeen keinoilla se kyllä kohentaa myös oloa fyysisesti. 
    Eihän se huulikiiltoni muiden silmissä välttämättä mitään eroa tee, vaan se ero on siinä, millaiseksi itseni tunnen. Se on sisäinen tunne, että tänään olen välittänyt itsestäni niin paljon, että olen halunnut huolehtia myös siltä, miltä näytän.
    Ei muuta kun punaa huuliin, leuka pystyyn ja etiäpäin myötätuulissa ja vastatuiskuissa :) 

  • Piijuli

    Osallistuin facen kautta :)

  • phocahispida

    Kiitos pitkästä ja kirkkaita huulipunia rakastavalle tarpeellisesta postauksesta. <3

  • phocahispida

    Niin ja phocahispida-nimimerkillä myös mukana arvonnassa.

  • Xeve

    Osallistun kisaan.

    Unohdan huulipunan käytön aina kesäksi, mutta syksyn lähestyessä on kivaa päivittää oma varasto uusilla huulipunilla! :)

    xeve@hotmail.fi

  • eija

    Osallistun kisaan :)
    Mulla on huulipunaan kaksijakoinen suhde.Tykkäisin kovasti sitä käyttää, mutta
    en tunnu löytävän just sitä OIKEAA sävyä.
    Niinpä mulla on jo vuosia ollut käytössä huultenrajauskynä ja huulikiilto.
    Ne saa luvan riittää :)

  • Karoliina.v

    Osallistun kisaan.

    Itse olen vähän pelännyt aikaisemmin tummien huulipunan käyttöä. Rohkaistuin kuitenkin hääpäivänäni punaisen huulien suhteen. Muistan vieläkin ne ihanan punaiset huulet, jotka ammattimeikkaajan tekeminä kestivät täydellisinä yömyöhään asti. Tästä opin sen, että sillä on todellakin merkitystä, mitä tököttiä huuliinsa levittää :)

  • Kiiuli

    Osallistun kisaan

    Muistan tosi elävästi kuinka ensimmäistä kertaa kuutosluokkalaisena sain näyttävät huulipunatuhrut naamaan kun koulumme abit pääsivät valloilleen penkkaripäivänä! :D Heti koulun ovella minua oli vastassa joukko länkkäriasuihin pukeutuneita abeja huulipunat ojossa ja kun kiusaantuneena avasin oven, jouduin heti käsittelyyn. Kun jatkoin matkaani luokan eteen odottamaan tunnin alkua, ajattelin tietenkin kuinka hassulta näytin ja kuinka pärjäisin loppupäivän, mutta sain heti huomata, että monella oli ollut samanlainen vastaanotto. ;)

    Tietenkin olin jo pikkutyttönä kokeillut maalailla huuliini väriä äidin meikkipussilla, mutta rakkauteni huulipuniin syntyi oikeastaan vasta lukioikäisenä, kun siirryin hieman laadukkaampiin merkkeihin ja löysin pari vakiopunaa loistavalla koostumuksella varustettuna. Niistä en varmaankaan luovu koskaan!

  • HannaW

    Muistan, kun suudelmankestävät huulipunat tuli markkinoille. Pidin tuolloin tummista punaruskeista sävyistä. Pitihän sitä toimivuutta testata käytännössä ja kovin usein suun seutu näytti siltä, kuin olisin ahminut kaksin käsin suklaata :) Mukana arvonnassa!

  • veerav

    Osallistun kilpailuun!
    Varhaisin muistoni huulipunista on lapsuudestani. Mummulla oli sellaisia hassuja minihuulipunia, joilla tykkäsin sotkea naamaani, kun en oikein ymmärtänyt minne puna pitäisi oikeasti laittaa. Muistan yhä miltä ne tuoksuivat, hieman muovisilta ja ehkä aavistuksen ruusuisilta. Laitoin minipunat äidiltä salaa pieneen pussukkaani tuntien samalla itseni hirveän aikuiseksi. Ja niin ironista kuin se onkin, en ole nyt aikuisiän saavutettuani käyttänyt kertaakaan huulipunia!

  • A-K.K.

    Osallistun kisaan :)

    Omat ensimmäiset huulipunamuistot ja kokemukset ovat pikkutyttönä mummolasta. Mummilla oli tapana tehdä minusta ja siskostani ”hienoja neitejä” kun olimme siellä hoidossa, ja stailaukseen kuului tietysti erilaiset huulipunat mummin huulipunakokoelmasta.

  • Ouimi

    Huulipunamuisto: Siskoni kanssa joskus 5-vuotiaina löysimme kylpuhuoneesta äitini meikkilaukun, ja tietysti huulipuna piti sieltä kaivaa esiin j sotkea kylpyhuoneen iso peili huulipunaviivoja täyteen. Aiai, toivottavasti minun lemppari punaani ei kukaan tule sotkemaan.

  • Tuulie

    Osallistun kisaan tunnustamalla millaisen huulipunan sain manguttua äidiltäni kun kävimme ostamassa minulle ekat meikit kun olin 12. Huulipuna oli tummansininen ja sisälsi roimasti glitteriä. Isäni meinasi meinasi pudota portaissa kun tulin vastaan marsilaisen näköisenä… Ah, ja samaan meikkiin kuului myös kaikkien sinisilmäisten blondien paras ystävä, eli vaaleansininen luomiväri :D

  • osallistun kilpailuun!
    Mä tuun ikuisesti muistamaan mun ensimmäisen huulipunan: hempeä vaaleanpunanen, jota mä käytin sitten melkein joka päivä. Meinas tulla itku silmään siinä vaiheessa ku piti heittää se pois, ku en enää mistää sitä samaa sävyä löytänyt.

    Marpula

  • jemppo

    Osallistun kisaan! :) Hyvin vähän oon kyllä huulipunia ostellu/käyttäny.. lähinnä noita lahjaksi saatuja silloin tällöin tullut testattua, ei vaan oo jotenkin saanu itteään patistettua tutustumaan tarkemmin ja ostamaan kunnollista.

  • Leena13

    Osallistun kilpailuun, kiva kilpailu sinulla jälleen kerran! Muistoni liittyy teiniajan paheeseen (josta olen onneksi nyt päässyt eroon..) Luokkabileissä olimme tyttöjen kanssa ulkona tupakalla ja siihen tuli sitten luokan poikia odottelemaan, jos saisivat meiltä ”jämät”. Annoin sitten osaksi polttamani tupakan yhdelle pojista, joka katsoi tupakkaan, ja sanoi ettei voi ottaa sitä, koska se on ihan tahmea huulikiillostani… Sen jälkeen olen vähän rajoittanut huulimeikin määrää, ja onneksi ei enää tupakkakaan maistu :)

  • May 22v.

    Huulipunaan liittyvä muisto on sen puuttuminen: äitin meikkejä ja muita puteleita muksuna penkoessa tulin kysyneeksi, miksei hän käytä huulipunaa. Vastaus kuului, että iskän ja äitin mielestä on kivempi pussailla ilman punaa. Se sotkee ja maistuu pahalta. Nykyään onneksi on kosmetiikassakin teknologia kehittynyt, mutta silti ei äiti ole koskenutkaan huulipuniin ;D

    Osallistuisin kilpailuun! :)

  • Maalaishiiri

    Huulipunaan liittyvä muisto on sen puuttuminen: äitin meikkejä ja muita puteleita muksuna penkoessa tulin kysyneeksi, miksei hän käytä huulipunaa. Vastaus kuului, että iskän ja äitin mielestä on kivempi pussailla ilman punaa. Se sotkee ja maistuu pahalta. Nykyään onneksi on kosmetiikassakin teknologia kehittynyt, mutta silti ei äiti ole koskenutkaan huulipuniin ;D

    Wautsi :> Osallistuisin kilpailuun! :)

  • Aurorachi

    Mahtavia vinkkejä! Kiitos! Huulipuna (oikeastaan useampi) kulkee aina laukussa mukana: ilme piristyy ja päivä paranee kun punaa huulet. Rakastan huulista kahvikuppiin jäävää jälkeä, joka (jostakin kumman syystä) saa minut tuntemaan oloni supernaiselliseksi. Myös poikaystävän poskelle on kiva ihan vahingossa jättää kevyt suukkomerkintä.

    Ja koska huulipunia ei voi olla liikaa, osallistuisin kisaan :)

  • Iitanen

    Kirjoittelin pienenä peiliin äidin huulipunalla. Nykyään huulipunaa näkee kasvoillani lähes päivittäin. Kiitos hyvästä oppaasta, tästä on huomattavasti apua kun etsii itselleen sopivinta tapaa levittää puna.

    Osallistun mielelläni myös kilpailuun :)

  • Hannushka

    Osallistuin fb:n puolella mutta kommentoinpas tännekin :)

    Muistanpa ehkä ensimmäisen huulipunani, pakkaus oli kirkkaan punainen ja siinä oli valkoisia pieniä sydämiä rivissä. Huulipunan väri oli sellainen Meiju Suvas-violetti helmiäisillä, kunnon kasari-rokkari :)

  • iiiitu

    Osallistun kilpailuun.

    Vaikka yhteinen matkani huulipunien kanssa ei ole vielä kovin kauaa kestänyt, olen menettänyt niille täysin sydämeni. Ensimmäinen, ja ehdottomasti yhä yksi lempipunistani, oli ylioppilasjuhliini valittu täydellinen Diorin Diorific 014. Puolimatta, kirkkaanpunainen väri teki päivästä ja asustani upean minimaalisella vaivannäöllä, ja pysyi huulilla pikkutunteihin valkoviinipullollisesta huolimatta. Opiskelijabudjetti rajoittaa luksuspunien haalimista, mutta onnekseni laadukkaita halvempia punia löytyy pilvin pimein kaupoista (ja siten myös varastoistani, vaikka kaikki eivät niiden sävyeroja mukamas näekään..).

  • Iloinen2

    Ehdottomasti mukaan arvontaan! Huulipunasta nyt tuli ensimmäisenä mieleen eräs kommellus, kun olin joskus teininä juuri ostanut jonkun silloiseen budjettiin kalliin huulipunan ja jättänyt sen pöydälle lojumaan mennessäni jonnekin. Kuinkas ollakaan, takas tullessani silloin aivan pieni pikkusisareni oli löytänyt huulipunan ja piirtänyt sen pilalle peiliin. Arvatkaan suututtiko silloin :D

  • Laurad

    Ah, huulipunia. Teininä käytinmme ystäväni kanssa samaa Body Shopin huulipunasävyä, ja rajaus piirrettiin kynällä aina hitusen yli omien huulien rajan. Siihen aikaan myös amorinkaari oli tapana suoristaa hiukan. Pitäisi kai joskus koittaa tehdä samanlainen meikki, ja nauraa (itkeä?) hieman. Osallistun mielelläni kilpailuun, ja lupaan, että aikuinen Laura levittää huulipunaa vain sille alueelle, mihin luonto huuleni tarkoitti ;)

  • Tinni

    Tykästyin kesän alussa naistenlehdessä vilahtaneeseen kesäiseen kuvaan jossa kauniisti ruskettunut tyttönen hymyili nättinä kirkkaan oransseilla huulillaan :) Ihastuin tytön raikkaaseen luukkiin, ja repäisin kuvan mukaani ja marssin heti seuraavana kotikaupunkini kosmetiikkapuotiin metsästämään unelmasävyä. Ystävällinen myyjä nappasi kuvan kouraansa ja siellä juoksentelimme noin tunnin verran vertailemassa varmaan kolmeakymmentä eri punapuikkoa, kunnes vihdoin oikea sävy löytyi! Joskus uuden sävyn löytämiseen tarvitsee hyvän inspiraation, sekä osaavan huulipunamyyjän. Nyt olen onnekas oranssin huulipunan omistaja (jonka sävy on muuten Clarinsin Clementine Rouge). Klementiinin värisissä huulissa olen myös hymyillyt neljän rakkaan ystävän häissä tänä kesänä!

     

    Osallistun mahtipalkinnon arvontaan :)

  • Justu

    Yritin kovasti miettiä huulipunamuistoja, mutta ainoa, jonka muistin, liittyy huulikiiltoon. Toivottavasti se sopii :). Olin joitakin vuosi sitten ostanut Guerlainin mielettömän ihanan lohenpunaisen huulikiillon (joka myös tuoksui taivaallisen hyvältä). Olin ystävieni kanssa juhlimassa ja yhtäkkiä uusi huulikiiltoni vain totaalisesti hajosi. Koska en halunnut heittää hyvää tavaraa roskiin, pyysin baarimikolta teippiä, ja sen avulla sain hätäratkaisuna huulikiillon teipattua edes jotenkin yhteen. Kuljetin sen laukussani kotiin ja kaavin huulikiillon matkakokoiseen rasiaan. Käsilaukkunikin säilyi jotenkin ihmeellisesti puhtaana.

    Nykyään olen aivan rakastunut Estee Lauderin huulipuniin, joita kaappiin on kertynyt melko monta.

    Osallistun kilpailuun.

  • mr

    Ostin vähillä rahoillani ylioppilasjuhlia varten uuden ihanan värisen huulipunan. Se valaisi hymyn ja kirkasti hampaat. Sen yhden päivän. Seuraavana aamuna suloinen punani oli poissa. Ikuisesti, sillä en ole osannut tasan samaa täydellistä sävyä uudestaan löytää. Odotan vieläkin inkarnaatiota, laskeutumista huulipunien taivaasta. (osallistun kilpailuun)

  • annnif

    OSALLISTUN KILPAILUUN :)
    päädyin illalla ennen nukkumaan menoa peilin eteen testailemaan punia huulilleni. loppujen lopuksi vietin kauankin aikaa testaillessa ja viimein peiton alle päästessäni oli viimeiset punat jäänyt unohduksissa huulilleni ja aamulla ne löytyivät pitkin naamaa sekä tyynyliinaa!

  • maruna

    Itselleni on huulipuna ollut aina varsinainen kompastuskivi, jotenkin sen levittäminen tasaisesti ja siten että huulet näyttäisivät normaalin muotoisilta on haastavaa. ehkä viellä sen joskus opin niin hyvin että rohkenen käyttää kunnolla näkyvää kirkkaan punaista tai tumman liilaa väriä.

  • Mmarja

    Osallistun kilpailuun. :) Oma huulipunamuistoni on se, kuinka ollessani pieni sain jostain käsittämättömästä syystä päähäni maalata pikkuveljeni naaman kauttaaltaan huulipunalla. En tiedä mistä moinen päähänpistos tuli ja miksi ihmeessä veliparkani meni suostumaan moiseen… Mutta ainakaan äitini ei ollut kovin iloinen esiteltyämme lopputulosta hänelle! :D

  • sipe65

    Haluaisin tietoa minkälainen huultenrajausväri ja huulipuna sopivat yhteen,olen tosi huono noissa väreissä?

Related posts