Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Morning Glory
20 54
Olen aina ollut siinä mielessä aamuihminen, että pidän aamuista. Rakastan etenkin viikonloppuaamujen raukeaa ja rauhallista tunnelmaa ja usein menen mielelläni viikonloppuisinkin suht ajoissa nukkumaan, jotta en menettäisi niitä seuraavan aamun kallisarvoisia hetkiä. Jos hukkaan aamun, tuntuu välillä siltä kuin koko päivän tärkein osa olisi mennyt ohi. Omaan kotiini paistaa ihanasti hiukan tuo aikainen aamuaurinko, joka tuo niin kauniin valon mukanaan. Kaikkein eniten rakastan silti niitä hetkiä, kun kävelee aikaisin viikonloppuaamuna ulkona ja saa hetken verran kuvitella, että kaupunki on kokonaan sinun.
En sinänsä ole arjessa mikään erityinen aamuvirkku, mutta huomaan, että olen silti ehdottomasti tehokkaimmillani aamuisin. Paras työaika minulle on jossain klo 7-13 välillä. Sen jälkeen huomaan työtehokkuuteni ja -motivaationi yleensä laskevan huomattavasti. Rakastankin kotona työskentelyssä juuri sitä, että voin suoraan sängystä istahtaa koneen ääreen tekemään hommia ilman, että tarvitsee heti miettiä päällepantavaa tai lähteä sykkimään jonnekin aamuruuhkaan. Tällainen rytmi sopii minulle aivan ehdottomasti parhaiten.
Uuvuttavan kevään jälkeen tuntui tuossa alkukesästä, että unentarpeeni oli tosi suuri – 8 tuntiakaan ei tuntunut monesti oikein riittävän. Jotenkin se Roskilde-reissu sai minut siinä määrin irti arkisista kuvioista, että sen jälkeen olen kokenut oloni todella paljon rentoutuneemmaksi ja stressittömämmäksi. Ja se myös näkyy. Yhtäkkiä oloni on ollut paljon levänneempi ja huomaan herääväni aamuisin tosi aikaisin ihan itsestään. Tänään silmät aukesivat ensimmäisen kerran 5.30 – se tosin olin vähän liian aikaisin. ;) Mutta suurimpana osana aamuista olen viimeisten 3 viikon ajan herännyt ilman kelloa 7-8 välillä tai jopa aikaisemmin. Pieni lomafiilis tekee selvästi hyvää ihmiselle. <3 Onko siellä ruudun takana muita aamujen rakastajia?
Tags: Ajattelin tänään, höpötyksiä, sisustus
Metsästyssaalis seinällä
20 54
