11/07/13

Hömppää vai vakavaa?

71 41 steps6.jpg

Kaikki Mitä Rakastin -blogin mainion Eevan kynästä (tai siis näppikseltä) saa usein lukea ihastuttavan teräviä havaintoja elämästä, ihmisistä ja ja kaikesta mahdollisesta ympärillämme. Linkkasin jo eilen Pupulandian Facebookiin Eevan osuvan kirjoituksen siitä, miksi blogien esittelemää mukavaa elämää, kauniita koteja ja positiivista asennetta nykyään usein jopa paheksutaan ja karsastetaan – ja miksi rumaa, homssuista ja likaista pidetään jotenkin aidompana kuin siistiä, kaunista ja onnellista? Eeva aloitti pohdintansa näin: 

“Näin pitkän linjan bloggarina olen huomannut, että blogeista käytävässä keskustelussa toistuu sama teema: blogeissa on aina jotain hirvittävän vaarallista. Se, miksi blogit ovat vaarallisia, vaihtelee vuodesta toiseen, mutta aina ne ovat. Ensin vaarana oli se, että blogit vievät työt toimittajilta, sitten se oli blogien kaupallisuus ja piilomainonta. Nyt se on se, että blogeissa elämä on liian kivaa, ajatukset liian myönteisiä ja kodit liian siistejä. 

Kun bloggarilta kysytään “miltä teillä oikeasti näyttää?” halutaan nähdä nimenomaan sotkua, leivänmuruja ja rumia juttuja.”

steps1.jpg

Suosittelen lukemaan koko postauksen, siinä on todella kiinnostavia mietteitä. :) Usein mielenkiintoiset pohdinnat poikivat myös mielenkiintoista keskustelua ja niin tälläkin kertaa. On kuitenkin todettava, että yksi asia minua jaksaa hämmentää kerta toisensa jälkeen: oli keskustelun aihe mikä tahansa, paikalle löytää yleensä aina joku, joka vie keskustelun siihen, kuinka turhia lifestyle-blogit ylipäänsä ovat ja kuinka huomio tulisi ennemmin kiinnittää yhteiskunnallisesti tärkeämpiin asioihin. Okei, tässä kohtaa hiukan kärjistin, koska Eevan tontilla keskustelua käytiin erittäin fiksussa ja rauhanomaisen sovittelevassa hengessä, eikä kommenteista varmasti tullut kenellekään bloggaajalle dissattu fiilis. Jäin kuitenkin miettimään tätä vastakkainasettelua. 

steps2.jpg

Keskustelussa ihan asialliseen sävyyn ja kenties ihan aiheellisestikin kyseltin, että missä ovat kiinnostavat, vakavampia aiheita käsittelevät blogit? Nimimerkki Juulia esitti pitkässä ja monia kiinnostavia näkemyksiä sisältäneessä kommentissaan tällaisen mietteen: ” — vaikka hömppäblogeilla on varmasti tilansa ja niihin tyytyväinen yleisönsä, olisi kiva lukea myös vakavampia ja yhteiskunnallisesti valveutuneempiakin blogeja (vaikka ihan näistä samoista näennäisesti kevyistäkin aiheista, sillä kuluttaminen ei kuitenkaan ole pelkkää hömppää vaan yhteiskunnallista osallistumista), mutta niitä ei Suomessa valitettavasti taida oikein olla. Ja tämä blogien massa luo tavallaan sellaisen omanlaisensa mediailmaston johon on helppo hukuttautua ja olla lukematta mitään muuta.”

steps4.jpg

Ja tässä päästään nyt sen asian ytimeen, mikä juuri minua mietityttää. Kommentoinkin jo aiheesta tuonne Eevan postaukseen, mutta asia jäi pohdituttamaan siinä määrin, että halusin tuumailla sen tiimoilta vielä ihan täällä omankin blogin puolella. Se mikä minua hämmentää on, että näissä vakavampaa keskustelua peräänkuuluttavissakin kommenteissa se vastuu tunnutaan ulkoistavan jonnekin oman itsen ulkopuolelle. Miksi tällaista keskustelua peräänkuuluttava ei itse aloittaisi sitä vakavahenkisempää ja “tärkeämmistä asioista” keskustelua herättävää blogia? Esimerkiksi tuon siteeraamani kommentin jättäneessä Juuliassakin selvästi olisi ainesta sellaisen kirjoittajaksi – kuten monessa muussakin blogosfäärissä kriittisesti kommentoivassa. Miksi siis surkutella sitä, että lifestyle-blogien suosio jyllää ja jotkut nauttivat sellaisten kepeämpien aiheiden käsittelystä, jos ei kuitenkaan sitten olisi itsekään valmis heittäytymään ja ryhtymään tuumasta toimeen?

 
steps3.jpg

Itse koen osaltani kuten joku myös Eevan postaukseen kommentoi, että en olisi valmis asettamaan itseäni siihen asemaan, että jakaisin poliittisia mietteitäni yhteiskunnallisista asioista, koska en ole valmis lukemaan päivittäin sitä jatkuvaa kritiikkiä itsestäni ja mielipiteistäni. Toisaalta en olisi valmis siihen siksi, etten koe tietäväni asioista tarpeeksi, jotta voisin uskottavasti tehdä sitä, sillä julkisessa poliittisessa keskustelussa vallitsee Suomessa (ja etenkin netissä) sellainen lynkkaus-ilmapiiri, että minua ainakin kauhistuttaa pelkkä ajatuskin. Samaistun hyvin nimimerkin Norppa kommenttiin, jossa hän totesi näin: “Ja toisaalta moni ehkä kokee, ettei tällaisista vakavammista aiheista sovi kirjoittaa, jos niistä ei tiedä paljon. Äänessä ovat siis kärjistetysti tyhmät ja äänekkäät, joilla ei ole mitään kynnystä julkaista (think vauvapalsta ja Suomi24) ja sitten ovat asiaan perehtyneet älyköt, joiden keskustelu on tosi korkealentoista. Taviksille ja ei niin hiotuille näkemyksille ei oikein ole tilaa? Siihen kun yhdistetään meidän perinteet siitä, ettei just omia poliittisia kantoja kerro muut kuin aktiivisesti politiikassa toimivat (vrt. vaalisalaisuuden pyhyys), niin koko sellainen keskustelu on vielä vierasta.”

steps5.jpg

Vaikka on ihan kiinnostavaa tarttua toisinaan vakavampiinkin aiheisiin, minulle blogi on kuitenkin ensisijaisesti mukavaa ajanvietettä, jolla toivon antavani hyvää mieltä sekä itselleni että ympärilläni oleville ihmisille. Ahdistun jo pelkästään uutisten kommenttiosioita lukiessani, koska kaikkeen polittiseen keskusteluun netissä tuntuu liittyvän niin valtavasti vihamielisyyttä ja negatiivisuutta. Se ei tietenkään tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut myös yhteiskunnallisesti merkittävämmistä aiheista, mutta minun herkkä sieluni ei ole valmis heittäytymään susien raadeltavaksi vapaaehtoisesti. Vaikka kyllä sitä ihan riittämiin saa toisinaan kuraa niskaan lifestyle-bloggaajanakin. :) En vain ole sellainen ihminen, joka lähtökohtaisesti nauttisi konflikteista tai väittelyistä, joten mieluummin pysyttelen sopuisasti sellaisissa aiheissa, joiden kohdalla todennäköisyys sellaisten syntymiseen on pienempi.

steps9.jpg

Koko tämän postauksen pointti on kuitenkin siis se, että mitäpä jos sen keskustelun peräänkuuluttamisen ohella ryhtyisitte itse toimiin sen sijaan, että hämmästelette ja pyydätte muita tekemään asialle jotakin? Tulee fiilis, että harmitella kyllä jaksetaan, mutta itse ei olla valmiita tekemään asialle mitään – paitsi rutisemaan näiden kepeämpiä aiheita käsittelevien blogien kommenttiosioissa, että miksi toisenlaisia blogeja ei ole? Ei lifestyle-blogien ja vakavahenkisemmän keskustelun tarvitse sulkea toisiaan pois, mutta mistä se sitten oikeasti johtuu, että niitä yhteiskunnallisia ja sillä tasolla oikeasti hyvin kirjoitettuja ja kiinnostavia blogeja ei ole? (Tai sitten niitä on vain vaikea löytää?) Voisiko olla osasyynä se, että edes ne, joita nämä aiheet oikeasti kiinnostavat tässä määrin, eivät ole valmiita laittamaan itseään likoon, käyttämään asiaan aikaansa ja heittäytymään siihen rooliin? Eli heitän teille vakampaa keskustelua kaipaaville haasteen: perustakaa itse se blogi, jollaisen olemassaolosta haikailette! Minä ainakin lukisin oman pohdintani alulle saaneen Juulian (ja monen muunkin kriittisempään sävyyn kirjoittaneen kommentoijan) mietteitä oikein mielelläni enemmänkin. :) Positiivari tuumaa, että nähkää tämäkin mahdollisuutena: teillä on mahdollisuus muokata sitä blogikenttää ihan itse ja vaikuttaa, jos vain todella haluatte!

steps7.jpg steps8.jpg

Photos: REVS Magazine

Photography – Donald Gjoka
Creative Director – Chiara Senatore
Styling – Aurélie Zajakala 
Make-up – Tina Hoffmann 
Model – Anna Piirainen @ Marilyn Paris

Tags: ,

Categorised in: Elämä

71 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • sku

    Pölisin jo omalla tontillani tästä Eevan kirjotuksesta, mutta ihan eri näkökulmasta. Nappasit hyvän näkökulman sinäkin :) Eikös näillä meidän kansanedustajilla ole blogeja!? Se minua ihmetyttää, että yhteiskunnallisesti valveutuneita blogeja tullaan etsimään paikoista, joissa ihan satavasrmasti tulee törmäämään lifestyle-hömppään.

  • juulimaa

    Itse en ymmärrä tuota väitettä, jonka mukaan Suomesta puuttuu vakavampia asioita pohdiskelevat blogit; niitähän on pilvin pimein! Monet poliitikot kirjoittavat omaa blogia, itse seuraan epäsäännöllisesti mm. näitä: http://www.sumuvuori.net/, http://www.soininvaara.fi/ ja http://hannuoskala.fi/ . Kulutuskriittisiä blogeja löytyy myös, mm. http://uusimusta.squarespace.com/ -sivuston kaikki blogit tai http://www.kemikaalicocktail.fi/ .

    Ehkä ongelmana sitten on, että meidän kulttuurissamme on aika yleistä hakeutua viihteen pariin, sen sijaan, että etsisimme itsellemme jotain haastavaa ajateltavaa tai pohtisimme yhteiskunnallisia kysymyksiä. TV-sarjoistakin suosituimmat ovat usein täyttä viihdettä, ja asiaohjelmia seurataan vain vähän; tai musiikin kentällä menestyy helposti sulateltava massapop monimutkaisemman ja taiteellisesti kunnianhimoisemman musiikin sijaan. Omasta mielestäni nämä asiat eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois, vaan viihdettä tarvitaan kaiken muun ohella.

  • Jenniii

    Aivan! Eli tällaista lukemistoa kyllä löytyy, mutta siitä huolimatta nämä kriittisiä näkemyksiä kaipaavat tulevat lifestyle-blogeihin? :D Siinä kohtaa voi tietysti ihmetellä, että miksi.

  • Jenniii

    Juuri näin! Vähän kuin lähtisi ostamaan pihviä leipomosta. ;)

  • Jenniii

    Niin ja kiitos konkreettisista linkkivinkeistä! Toivottavasti noiden kautta yhteiskunnallista keskustelua kaipaavat löytävät etsimäänsä. :)

  • tiia_

    Minäkin olen seuraillut mielenkiinnolla tuota Eevan tontilla käytyä keskustelua. Mun mielestä ongelma ei ole siinä, etteikö niitä vakavampiakin blogeja olisi: kyllä niitä on, mutta ne ovat lähes poikkeuksetta epäkaupallisia pikkublogeja, joita juuri kukaan ei vain sattumalta löydä. Lisäksi minulla on omakohtaista kokemustakin vakavammasta kirjoittamisesta…. Itse kirjoitin nimittäin jossain vaiheessa aluksi tyyliblogia, josta tuli sitten ajan saatossa aktiivisesti kulutuskriittinen blogi. Blogin yleisö pieneni sitä mukaa, mitä vakavimmista asioista (lapsityövoima, ostaminen ja kuluttaminen persoonallisuuden muokkaamisessa) kirjoitin. Kun asukuvien ja inspiraatiokuvien postaaminen jäi, häipyivät myös lukijat, muutamaa samanhenkistä lukijaa lukuunottamatta. Toisin sanoen, veikkaan, että vaikka monet peräänkuuluttavatkin niitä vakavia blogeja, ei niitä todellisuudessa juurikaan haluta lukea. Tai jos halutaan, se lukeminen ei ole päivittäistä tai edes viikoittaista. Vakavaa sisältöä siis halutaan lukea silloin, kuin se itselle sopii. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta tällainen fiilis mulle on ainakin tullut asiasta. 

  • TuuliaA

    Tämän postauksen aihe on mielestäni hyvä. Sen sijaan että peräänkuuluttaa muilta ihmisiltä erinäisiä asioita, voi itse tarttua toimeen.:)
    Tuli myös mieleeni, sivuten ylläolevan kirjoittajan kommenttia, että myös vakavahenkisempiä blogeja toki löytyy nykyisinkin. Esimerkiksi Uusi Suomella on blogiosio, josta voi lukea kattavasti eri aiheita käsitteleviä kirjoituksia.

  • Jenniii

    Tulipa mieleen sellainenkin ajatus, että toisinaan tuntuu, että ihmiset ajattelevat bloggaajan olevan joku mielipide-automaatti, joka nappia painamalla suoltaa jäsennellyn näkemyksen aiheesta kuin aiheesta. Ei minulla ainakaan ole monesta asiasta mitään erityisen jäsenneltyä, omaperäistä tai terävää sanottavaa ja silloin on mielestäni parempi olla hiljaa. Varsinkin kun tässä roolissa on oppinut aika varovaiseksi sanomisistaan muutenkin, kun moni lukee postauksia niin tuntosarvet pystyssä ja tuntuu oikein haluavan etsimällä etsiä jotakin, mihin voisi tarttua.

  • Loki

    Ehkä siksi, että kukaan ei ole vain kriittinen tai hömppä tai hae vain pelkkää ajanvietettä tai ajatusmyllytystä. Ehkä lukijat kaipaavat kokonaisvaltaisuutta eli sitä, että vaikka nautiskelee esteettisyydestä, vaatteista, kukista ja sen sellaisesta voi omia nautinnonlähteitään myös kriittisesti tarkastella sekä yhteiskuntaa mihin kaikki kytkeytyy.

  • Loki

    Tarkalleen ottaen blogikirjoitus on vaativa tekstilaji, joten ehkä kyvykkyys puhua monella tasolla yhdellä äänellä on harvoilla ja valituilla, jos kellään. Ehkä se mitä lukijat oman pohdintani mukaan kaipaavat on liikaa pyydetty. :-)

  • Konkistadori

    Lyhyt kommentti ilman syvällisempää, yhteiskunnallisesti valveutunutta löpinää: hyviä ajatuksia!

     

  • Tässäkin tuli jo useita ajatuksia, jotka allekirjoitan, tuntuu siis vähän toistolta, mutta menköön. Asia 1) En aina ihan tajua, miksi hömppissisällöstä pitäisi löytyyä yhteiskunnallinen aspekti. Kuten sanottua, pihviä leipomosta tai kurahaalarivertailuja Gloriassa.
    Asia 2) Kiihkoton keskustelukulttuuri yhteiskunnallisista asioista on meillä vielä nuorta. Hirvittäisi olla aloittajana. Olen saanut oman osani keskustelupalstavihasta niskaani aikanaan ja se tuntuu niin pahalta, että en todellakaan ole valmis ottamaan uutta kierrosta.
    Asia 3) Onko kaikessa pakko olla joku syvällisempi näkökulma? Harva ihminen varmaan jaksaa ajatella koko ajan yleviä, toisaalta harva varmaan ajattelee ihan koko ajan pinnallisia. Suurin osa meistä varmaan asettuu jonnekin välimaastoon. Miksi siihen hetkeen, kun kaipaa jotain kevyttä, ei sopisi sellaista olla?

  • Grace_vierailija

    En ymmärrä ajatusta “vakavampi blogi”. Kyllä tässä ajassa elävän kirjoittajan pitäisi pystyä ymmärtämään, että jokainen elää ja kirjoittaa nimenomaan ajassa ja paikassa, osana yhteiskuntaa ja paitsi peilaa todellisuutta, myös luo sitä. Bloggarilla on vastuu ihan siinä missä kellä tahansa ihmisellä.

    Surullista jos aikuinen (okei, halpamainen aikuis-argumentti, mistä pahoitteluni) kokee, ettei pysty tai tiedä tarpeeksi keskustellakseen aiheista syvällisemmin kuin että “jokainen on oman onnensa seppä” tai että “kannattaa vain valita ettei harmistu median kuvista”. MITÄ?! Jos noin sanoo, pitää aiheesta pystyä myös käymään keskustelua ja ehkä jopa muuttamaan “mielipidettään” (sic!).

    Eevan kommenttiboksille kiitos parhaista blogikommenteista joita olen koskaan lukenut, nimerkki Juulia olet paras!

  • Vierailija

    Itse miehenä (oh no) eksyn aina näille kujille sen kevyen luettavuuden takia. Luen suhteellisen paljon ja täytyy kyllä sanoa, että vakavampaakin luettavaa löytyy runsain mitoin. Omasta listasta löytyy mm Hesarin hitaat, Esko Valtaojan kolumnit, Pia Sievisen Taloussanomille tekemät kolumnit ja monia muita hyviä yhteiskunnallisesti kantaaottavia ja vähemmän kantaaottavia blogeja, kolumneja ym kirjoituksia.

    Kysynkin, että onko koko meteli vakavammista kirjoituksista lähtöisin kirjoittajien henkilökohtaisesta kritiikistä omaa kirjoitusta kohtaan, sillä eihän kukaan voi tulla sanomaan mitä kirjoittaa ja kenelle kirjoittaa? Tämä ei siis ollut hyökkäys ketään kohtaan, joten älkää kivittäkö ihan kuoliaaksi (tuppaa nettissä kirjoitukset kärjistyä).

  • kyllä niitä vakaviakin blogeja on, mutta niissä on se ongelma ettei oo päivänasuja ja kollaaseja kivoista tavaroista ;) on silti laiskuutta jaella vinkkejä millainen blogin pitäisi olla, kun sen voi perustaa ihan itse. mä ainakin perustin oman blogini siksi kun 2v sitten ei ollut hyviä mammablogeja joita jaksoin lukee, nyt on ;)

  • Jenniii

    Samoilla tonteilla pyörin minäkin ja olen kokenut saavani niiden avulla syvällisemmän ja kantaaottavamman lukemisen tarpeeni tyydytetyksi. :) Siksi vähän ihmettelen myös tuota näkemystä, että tietynlaista sisältöä ei olisi saatavilla. En ole ihan varma, mitä tarkoitit tuolla tekstisi viimeisellä pätkällä. Sitäkö, että ulkopuolisen on paha tulla sanelemaan, mistä toisen pitäisi kirjoittaa ja miten? Jos näin, niin allekirjoitan ajatuksen täysin. :)

  • Jenniii

    Juuri niin! Se on nimenomaan laiskuutta. Halutaan, että joku muu tekee sen työn omasta puolesta, jotta itsellä olisi ilmaiseksi kivaa ja mieluisaa luettavaa. Joissakin tapauksissa on varmasti niin, että koetaan, etteivät omat kirjoittajanlahjat riitä sellaisen sisällön tuottamiseen, mutta suurin osa näistä aihetta kommentoivista vaikuttaa olevan verbaalisesti varsin lahjakkaita, joten yleensä kyse ei ole siitäkään (ellei sitten kohtuuttomasta itsekriittisyydestä). Tässä kaikessa piilee juuri se sama ajatus, jolla perustellaan itselle, ettei pystytä tai uskalleta tehdä esimerkiksi jotain muutosta omassa elämässä tai ajattelussa. “Hyvähän sun on”- ja “helppohan sun on” -ajattelu ulkoistaa vastuun nimenomaan oman itsen ulkopuolelle, ikään kuin itse olisi täysin kykenemätön vaikuttamaan asioihin. Tekemällä niitä asioita kuulkaa muutetaan. :)

  • Jenniii

    Minusta tuo on todella outo ajatus, että jos nyt on päättänyt aloittaa blogin omaehtoisesti, niin automaattisesti olisi jokin vastuu käsitellä yhteiskunnallisia aiheita. Ehkä et sitä kommentillasi tarkoittanut, mutta sellainen mielikuva siitä jäi. Ei blogin tarvitse harrastuksena olla sen kummempi asia kuin jalkapallon pelaamisen tai neulomisen – vai peräänkuulutatko niidenkin parissa puuhailevilta yhteiskunnallista vastuuta samaan tapaan? Ei minulla ole mitään automaattista velvollisuutta käsitellä täällä kaikkia maailman mahdollisia aiheita vain siksi, että harrastukseni on tuottaa tekstiä ja kuvaa.

    Jos käsitin kommenttisi pointin väärin, niin pahoitteluni. Varmasti kaikesta “pitää pystyä” käymään keskustelua, mutta koska tämä on minun luomani media ja keskusteluareena, saan itse valita, mistä asioista haluan täällä käydä keskustelua. Käyn mieluummin ne yhteiskunnalliset ja poliittiset keskusteluni ihmisten kanssa, joilla on kasvot, koska silloin keskustelu huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä pysyy asiallisena, rakentavana ja asiassa – toisin kuin netissä useimmiten. Minulla ei ole mitään velvollisuutta asettua mielipiteineni maalitauluksi kaiken maailman anonyymeille, jos en niin tahdo tehdä. :)

  • Jenniii

    Mietin itse sitä, että kun muuallakin mediassa nämä aiheet on yleensä eroteltu toisistaan esimerkiksi selkeästi eri genreihin kuuluvien lehtien alle tyyliin Suomen Kuvalehti vs. Gloria tai Seiska vs. Helsingin Sanomat, niin miksi blogeissa jotenkin kuvitellaan, että kaiken pitäisi löytyä samalta tontilta? Etenkin kuin lehdissäkin on yleensä eri aihepiireille omat asiaan erityisesti perehtyneet toimittajansa. Aika kovia vaatimuksia harrastuspohjalta bloggaaville. :)

  • Vierailija

    Lyhyesti juurikin näin. Toinen pointti oli, että käydäänkö tätä keskustelua kirjoittajien epävarmuuden johdosta omaa kirjoitusta kohtaan eli ajatteleeko kirjoittaja, että pitäisi kirjoittaa tietynlailla tietystä aiheesta, koska on saanut kyseisenlaista palautetta? Oma mielipiteeni on, että käymme tätä keskustelua koska ei osata suodataa “naiivia” palautetta ja kritiikkiä. Edelleen painottaisin ettei KUKAAN voi tulla sanomaan mistä kirjoitetaan, miten kirjoitetaan tai kenelle kirjoitetaan. Bloggaajat, kolumnistit ja muut kirjoittajat pistäkäähän sitä palate- ja kritiikkisuodatinta tiukemmalle, ettei tarvitse käydä näin itseselviä keskusteluja.

  • Jenniii

    Ei tämä keskustelu minusta ole turha. :) Tuota vastuun ulkoistamista näkee niin paljon kaikessa verkossa käytävässä keskustelussa aiheeseen katsomatta (kuten toki myös ihan tosielämän tilanteissa), että minusta on ihan tarpeellista toisinaan ravistella näiden ihmisten näkemyksiä. Jos se sinulle on itsestäänselvää, niin hieno homma! Kaikille ei näytä olevan. ;)

  • tiia_

    Mulle tuli vielä sellainen mieleen (ja tämä on ehkä naiivia keittiöpsykologiaa), että johtuukohan se vakavien aiheiden peräänkuuluttaminen ainakin osittain siitä, että moni lukija kokee, että tutuksi tullut bloggaaja on jonkinlainen oma kaveri tai ystävä? “Todellisissa” ihmis- ja ystävyyssuhteissa kun on aina hyviä ja huonoja kausia ja ystävyyksiä leimaavat monenlaiset, erityyppiset tilanteet… mutta bloggaajan ja lukijan välinen suhde on tavallaan aika omituinen, koska se kulkee blogin aiheiden ehdoilla. Ehkä tässä “näytä sotkuinen kotisi ja kerro elämäsi kurjista puolista ja ole valveutunut”-ilmiössä voisi olla kyse jonkinlaisesta todellisuuden hämärtymisestä… siis lukija ikäänkuin haluaisi bloggajalta sen “koko paketin”, joka ihmissuhteisiin “kuuluu”, eikä vain sitä puolta, jonka bloggaaja on itse rajannut. Äh, meni vähän sekavaksi ja ehkä osittain aiheen vierestä, mutta olkoon. :) 

  • FFFifi

    En usko, että tuossa tarkoitettiin, että bloggajalla olisi vastuu käsitellä yhteiskunnallisia asioita, vaan sitä, että hänellä tulisi olla jonkinlainen valveutuneisuus ja sosiaalinen omatunto. Esimerkiksi jatkuva tolkuton tavaramäärän ostelu voi antaa blogin lukijoille sellaisen kuvan, että se on tavoiteltavaa ja suotavaa. Vaikka jokainen saa käyttää rahansa miten tahtoo (niin kauan kuin se on laillista…), ei mm. mieletöntä halpatuotantovaatteiden ostelua voi mistään näkökulmasta pitää järkevänä käytöksenä tai hyvänä esimerkkinä.

    Ja mitä esimerkkinä oloon tulee, se ei ole vapaaehtoista. Pyhimys ei tietenkään tarvitse olla, mutta kyllä ainakin minä jonkunlaista vastuuta peräänkuuluttaisin.

    Jossain määrin rajaa on tietysti vaikea vetää. Jos minä uskoisin, että 800 kalorin dieetti on tehnyt minut terveeksi ja hyvinvoivaksi, onko minun “sallittua” hehkuttaa sitä, vaikka antaisin huonon esimerkin lukijoilleni ja siten kannustaisin pontentiaalisiin terveysriskeihin?

    (Kommentoin yleisesti, en tunne tämän blogin linjaa.)

  • Jenniii

    Varmasti niinkin. :) Mutta minusta siinä kohtaa puhutaan jo hiukan eri asiasta kuin mistä tässä koko keskustelussa on kyse. Toki rönsyily on sallittua, mutta välillä on väsyttävää päätyä mutkan kautta aina noihin samoihin teemoihin, riippumatta siitä, mikä kulloinkin on keskustelun varsinainen aihe. :)

  • Vierailija

    Huomasin yliopistoon mennessäni muutamia vuosia sitten, kuinka eri taustoista tulevilla ihmisillä voi olla niin erilaiset maailmankuvat ja sen puoleen myös ”ongelmat”, joita ruotia. Älkää ymmärtäkö väärin, on mielestäni todella hienoa, mikäli jollakin tyypillä menee hyvin: on työpaikka, paikka jossa elää ja paljon rakkautta ja puhtautta ympärillä. Se ei ole muilta pois. Niinhän sitä soisi kaikilla olevan. Kyllä silloin kannattaa niistä blogiin kirjoittaakin.

    Erään opiskelijatoverini kommentti tosin hämmensi minut täysin miettimään tätä todellisuuden näkemisen kuilua. Hän oli nähnyt vanhaa kaveriaan, joka oli nykyisin yksinhuoltaja ja painiskeli rahahuolten kanssa ja asuu (lainaten)”ei niin hyvällä alueella Helsingissä” niiden lastensa kanssa. Hän painottikin, että ”Meidän kaikkien täytyy muistaa sitten, kun ollaan joskus päättäjien asemassa, että tällaisiakin ihmisiä on ihan oikeasti olemassa”. En voinut uskoa korviani… tällaisia jonkinlaisessa kuplassa asuvia ihmisiä siis oikeasti on olemassa.

    Yhteenvetona siis, että meidän suomalaista yhteiskuntaamme pitävät jotkut luokattomana, mutta hei -kyllä meillä ihan oikeasti on suurenevat railot luokkien välillä ja sen myötä myös erilaiset näkemykset ongelmista ja niiden ruotimisesta. Et voi mitenkään tietää, ellet ole kokenut. Eeva ei ymmärtänyt, miksi jotkut ajattelevat, että tuon kaiken puhtauden takana ollaan kuitenkin kaikki samassa mädässä veneessä. Minä ymmärrän: koska se tuo lohtua! ”Tuollakin menee varmasti huonosti jollain elämänsä alueella, mutta hei- silti se pitää kotinsa puhtaana ja ostaa kukkia! Niinpä taidan minäkin”.

  • Vierailija

    Lisäyksenä vielä, että toisaalta taas ärsyttää että harvalla on pokkaa lähteä kirjoittamaan ahdistavista elämäntilanteistaan tai ongelmistaan. Itse ihastuin lokikirja-blogiin, jossa nuori vastavalmistunut yrittää etsiä itselleen töitä ja painiskelee osa-aikaisuuden viidakossa. Sitä oli kivaa lukea, vaikka ymmärrän ettei se suosituimmaksi nouse, koska ihmiset lukevat blogeja juuri rentoutuakseen ja viihdyttääkseen itseään.

  • FFFifi

    Mä en nyt tiedä mihin samoihin teemoihin? Yritin avata tuota Grace_vierailija:n erinomaista kommenttia (tai sitä, miten sen ymmärsin). Musta se liittyy suoraan tähän keskusteluun: ei vakavaa ja hömppää tarvitse erottaa toisistaan, hömpästäkin voi kirjoittaa vastuullisesti, ja silti positiivisella linjalla. 

  • Vierailija

    Ei ole tyhmä joka kysyy; mitä tarkoitat vastuun ulkoistamisella? :) Verkossa käytävän keskustelun vuorovaikutussuhteesta sisällöntuottajien ja kuluttajien välillä? Heitetään pallo toiselle puolelle ja huudetaan perään, että pelatkaa vaan keskenään?

    Ja asiallinen keskustelu ei ole ikinä turha! <3

  • Grace_vierailija

    Kaikki mitä rakastinhan nimenomaan kirjoitti pohdiskelevan postauksen, jossa mietti, miksi lifestyle ärsyttää. Hän sai vastauksia, että kuluttaminen ja pinnallisuus harmittaa. (Plus yli sata postausta kiittävää kommenttia.) En vaadi JOKAISEEN blogipostaukseen enkä blogiinkaan tätä aihetta, mutta ei bloggari voi myöskään kuitata aihetta pohdiskelevia kommetteja kateudella. Kuten joku alla kommentoi, kaipaisin kokonaisia ihmisiä, kokonaisia ajatuksia! Jos blogin aihe on kuluttaminen, siitä olisi yksinkertaisesti kiinnostavaa lukea eri kanteilta. Kommenttiboksikin on foorumi!

    Esimerkiksi heitto että jokaisella on samat mahdollisuudet on poliittinen heitto joten vastaan siihen mielelläni perustellusti. Lifestyleblogit (ja kuluttaminen, muoti, jne.) ovat mitä suuremmissa määrin ideologisia jo nyt, kaikki on poliittista! :)

  • Jenniii

    Kommenttini ei siis kohdistunut sinuun (kiitos siis sinulle kommentin avaamisesta), vaan juuri siihen, että hyvin usein mikä tahansa keskustelu lifestyle-blogeissa kääntyy juuri siihen bloggaajan vastuuseen. Ja ilman muuta hömpästäkin voi kirjoittaa vastuullisesti, mutta käsitin kyllä, että noissa Eevan postaukseen tulleissa kommenteissa kaivattiin nimenomaan vakavahenkisempää keskustelua jollain tapaa “merkittävämmistä” aiheista. Vinkiksi muuten syvällisempää kauneus- ja muotilukemistoa kaipaaville, niin Kemikaalicocktail ja Outi Les Pyy tuottavat sillä saralla varsin kiintoisaa sisältöä. :)

  • Jenniii

    Minusta on aika suppea näkemys ajatella, että jonkin blogin aihe on kuluttaminen. Olen itse esimerkiksi monesti todennut omassa blogissani, että vaikka ihastelenkin täällä kauniita vaatteita, upeita kuvia ja kivoja meikkejä, ei minun tarvitse hankkia niitä kaikkia omakseni. Usein riittää, että ihastelen vain niitä blogissani – ja kas, tarve on tyydytetty. Olen useamman kerran eri yhteyksissä sanonut, että nykyihminen tuntuu unohtavan, ettei kaikkea tarvitse omistaa. 

    Itse nappasin tähän postaukseen tietoisesti varsin suppean näkökulman ja innoittajana tekstilleni olikin enemmän tuo Juulian kommentti kuin Eevan varsinainen postaus. Itse en ole sanonut, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet käytännön tasolla (vaikka periaatteellisesti niin olisikin), mutta siihen kuitenkin uskon, että kuka tahansa voi perustaa blogin, jos haluaa. Ainakin näistä aihetta kommentoineista. :) Ja sehän tässä olikin se koko postauksen punainen lanka. ;)

  • Jenniii

    Tarkoitan tässä yhteydessä vastuun ulkoistamisella sitä, mistä koko postaukseni kertoo. Harmitellaan, kuinka ei ole sitä tai tätä, vaikka avaimet asian muuttamiseksi ovat omissa käsissä. :)

  • Vierailija

    Tässä on perää. Minä jaksan ihmetellä tuolla keskustelupalstoilla sitä, miten lukijat näkevät bloggaajat asiakaspalvelijoina, joiden velvollisuus olisi ensinnäkin julkaista ja vastata jokaiseen kommenttiin, sekä kertoa lukijoille yksityiselämästään ihan kaikki mitä lukija tahtoo tietää. Jos bloggaaja myy tavaraa blogikirppiksellä, ostaja ostaa mielestään oikeuden astua bloggaajan fyysiseen kotiin tuota tavaraa noutamaan.
    Blogeja ei nähdä harrastuksena tai kirjallisena/taiteellisena tuotteena, vaan kaupallisena kanavana, jossa lukija ostaa klikkauksella itsensä sisään bloggaajan elämään. Tähän kuuluu myös oikeus sanella blogin aihepiiri ja määräysvalta bloggaajan yksityiselämään.

  • Vierailija

    Aah, nyt hairahduin sivupolulle. Kyseessä siis onnellisen ja hyvän elämän perusteista ja kuinka ne saavutetaan. Haluat siis ravistella ihmisiä muuttamaan itse itseänsä ainaisen itsesäälin ja valituksen sijaan, joka korreloituu mm blogien palautteessa. Parhaallekkin elämänhallintagurulle haaste on aikamoinen. Anna siis ruoskan sivaltaa. :D

  • Jenniii

    No samaa voi soveltaa omaan elämään, mutta tässä kohtaa pureuduin lähinnä siihen, että valitellaan, ettei syvällisempiä ja yhteiskunnallisia aiheita käsitteleviä blogeja ole, vaikka valittelija voisi itse yhtä hyvin perustaa sellaisen. 

  • Elina T.

    ehkä siksi kun blogeissa painotetaan useasti sitä, että niitä kirjoittaa juuri sellaiset ihmiset kuin “minä ja sinä”. ja nämä ihmiset luultavasti myös ajattelevat (toivottavasti!) yhteiskunnallisia asioita ja “syvempiä” asioita.

    koko blogien suosiohan lähti alunperin nimenomaan lukijaläheisyydestä, siitä että lukija voi samaistua blogin pitäjään. kun kaiken normaalin rosoisuuden tilalle on tullut lifestyle ja yhteistyöt eri yritysten kanssa, on luonnollista että tämän läheisyyden väliin kasvaa välimatkaa. 

    en sano, että kenenkään bloggaajan pitäisi alkaa kieltäytyä yhteistöistä, kirjoittaa syvällisempiä juttuja tai esitellä sotkuista asuntoaan pelkän luottamuksen ja aitouden säilyttämisen vuoksi, mutta ei minusta näissä lukijoiden reaktioissa ole sen kummemmin ihmeteltävääkään. 

  • kaesa

    (Tää teksti ei siis ole kohdistettu suoraan sulle, Vierailija, nämä ovat vain pohdintoja jotka tulivat mieleen kommentistasi joten laitoin ne kommenttisi jatkoksi :) )

    Tuossa loppulisäyksessäsi on totuuden siemen, ja muutenkin oli hyviä pointteja.

    Blogit ovat mielestäni ensisijaisesti viihdettä. Miksi? Koska niitä kirjoittavat tavalliset ihmiset ovat tehneet niistä sellaisia. Mielestäni on luonnollista, että muodista kiinnostunut ihminen perustaa muotiblogin eikä politiikkablogia. Ja hänellä on täysi oikeus tehdä näin, sillä ei bloggaaja ole kenellekään töissä (joo joo poikkeukset), varsinkaan lukijalle. Hän ei ole tilivelvollinen lukijalle siitä, mistä kirjoittaa ja mistä ei kirjoita. Jos ei tahdo joutua kritiikin kohteeksi kirjoittamalla mielipiteitä jakavista ajankohtaisista asioista, niin tietenkään sitä ei tarvitse tehdä. Jos bloggaajan tekstit eivät kiinnosta, niitä ei ole pakko lukea.

    Blogimaailma on muotoutunut sellaiseksi, kuin se on, niiden ihmisten toimesta, jotka blogeja kirjoittavat. Kuka tietää, millaisia blogeja me luemme vaikka viiden vuoden päästä, ehkä politiikka on siihen mennessä syrjäyttänyt lifestyle-aiheet kun vakavia aiheita kaipaavat ovat lopettaneet vineemisen ja perustaneet omat kantaaottavat blogit? Jää nähtäväksi.

    Mielestäni on täysin ymmärrettävää, että kaikki eivät tahdo julkisesti kirjoittaa vaikkapa mielenterveysongelmistaan, rahaongelmistaan, peloistaan.. on täysin ymmärrettävää, että jotain niin henkilökohtaista ja yksityistä tahtoo pitää omana tietonaan. Ei siinä ole mitään moitittavaa. Hengenvaarassa olevan ihmisen auttaminen on kaikkien velvollisuus, yksityisasioittensa levittely Internetissä ei ole. On ihailtava ihmisiä jotka sen uskaltavat tehdä (esim. http://residenceblah.blogspot.fi/), ja jättää moittimatta heitä jotka eivät siihen kykene.

    Jos kirjoittaa vaikka googleen että muotiblogi, niin löytyyköhän sieltä muotiblogeja vai asiablogeja..

    Itsekin välillä kaipaan ns. syvällisempiä blogeja luettavaksi. En itse perusta sellaista, koska no, minä en vain ole sellainen enkä tahdo perustaa sellaista blogia. Se riittää mielestäni perusteluksi. En kuitenkaan lähde vaatimaan ketään muuta perustamaan tällaista blogia puolestani, koska se on kohtuutonta. Miksi kenenkään pitäisi muuttaa itseään minun vuokseni. Sen sijaan etsin niitä muita jo olemassa olevia blogeja, enkä vaadi jotain lifestyle-blogia muuttumaan politiikkablogiksi minun vuokseni.

    On mielenkiintoista, miten blogien lukijat näyttävät rinnastavan blogit sanomalehtiin tai muuhun vastaavaan ns. oikeaan mediaan, tarkoitan että he jotenkin vaikuttavat pitävän näitä medioita jotenkin samanarvoisina. Ikäänkuin blogissa kirjoitettu juttu olisi yhtä varteenotettava kuin Hesarissa uutisoitu juttu. Medianlukutaito on ihmisillä välillä vähän niin ja näin. Sanomalehtiä kirjoittavat ammattilaiset, blogeja kuka tahansa. Jos aidot, oikeat lehdet kirjoittaisivat sivuillaan pelkkää hömppää olematta kuitenkaan mikään Hymy, niin siitähän tulisi hirveä haloo, ja hyvä niin. Sillä ne ovat oikeita lehtiä, eivät blogeja.

    Minusta on kivaa, että on olemassa Hesarin ja Ylen sekä muiden vastaavien nettisivut joista lukea ajankohtaisia, oikeita uutisia ja pohdintoja, ja että niiden vastapainoksi on lifestyle-blogit. Eihän tästä elämästä tulisi yhtään mitään jos joka kahvitauolla olisi luettavana vain Päivi Räsäsen möläytyksiä ja että mitä Venäjälle kuuluu, kenen päälle tällä kertaa on nakattu akkuhappoa, tai että miten kusessa Suomi onkaan sitten kun suuret ikäluokat pääsevät kaikki eläkkeelle. Viihde on olemassa ihan tarkoituksesta. Tietysti on sääli, että viihde vaikuttaa kiinnostavan ihmisiä enemmän kuin oikea asia.

    Tästä muuten tuli mieleeni sivusto nimeltään http://www.reddit.com/, monelle varmasti tuttu. Se on mielestäni sopiva sekoitus 100% aivotonta hömppää ja politiikkaa. Vilahtaapa siellä aina välillä jotain uutisia Suomestakin. Sivustolla on lukematon määrä alakategorioita joita voi tilata itselleen, ja näin sivuston etusivu muokkaantuu omien kiinnostuksenkohteiden mukaan. Tämänkin sivuston sisältö tulee käyttäjiltä itseltään, joten kaikkea lukemaansa ei luonnollisestikaan tule niellä pureksimatta. Itse olen tilannut mm. sivustot Documentaries, Science, Wolrdnews, Art ja MakeupAddiction. Vastaavaa sivustoa en vielä ole löytänyt Suomesta.

    Luokkaeroja on, ehdottomasti. On aina surullista tömätä johonkin norsunluutornissa eläneeseen jolle tulee yllätyksenä vaikkapa se, että kaikki eivät saakaan 18-vuotislahjaksi upouutta autoa. Tai että kaikki eivät voi tuosta vain osallistua sadalla eurolla, tai edes viidellä kympillä kaverin polttarijärjestelyihin. Ja ei, kaikki eivät saa sitä viittä kymppiä kasaan edes puolen vuoden säästämisellä ja tämä ei johdu tuhlailusta.

    Mutta siis jokaisella, jolla on tietokoneessaan Internet-yhteys tai mahdollisuus muuten päästä Internetiin (hyvin varustelluissa kirjastoissa pääsee ilmaiseksi, eli kaikilla on periaatteessa tämä mahdollisuus), on myös mahdollisuus perustaa se kantaaottava blogi. Siinä mielessä kaikki ihmiset, ainakin Suomessa, ovat samalla lähtöviivalla. Eli ihan hyvin voi sen blogin perustaa, vaikka eläisi toimeentulotuella. Jokainen tuntee jonkun jolla on oma tietokone jossa Internet -yhteys.

    Pari päivää sitten törmäsin blogiin jota kirjoittaa mies, joka istuu parhaillaan 11 kuukauden vankilatuomiota. Hän kirjoittaa blogia (http://www.kauniinsairasmaailma.blogspot.fi/) vankilasta käsin kirjoittamalla kirjeitä ystävälleen, joka sitten julkaisee kirjoitukset vankilakundin blogissa. Eli siis kuka tahansa, missä tilanteessa tahansa, voi perustaa oman blogin. Blogeihin kommentoivilla ihmisillä on todistettavasti mahdollisuus käyttää Internetiä, joten hekin voivat ihan hyvin perustaa oman blogin. Ja se blogi voi olla niin kantaaottava kuin kirjoittaja itse haluaa.

    Eeva ei varmaankaan ymmärtänyt tätä “lohdullista” ajattelutapaa, koska hän ei itse ajattele negatiivisuuden kautta. Minä ainakin ymmärsin hänen kirjoituksestaan, ettei hän ajattele että hänellä menisi asiat jotenkin paremmin jos tietäisi että muilla menee välillä asiat päin helvettiä. Sehän on negatiivista ajattelua, vahingoniloa jopa. Sen sijaan hän on onnellinen muiden puolesta, ja on siten onnellinen itsekin. Kyllä minä tavallaan tajuan mitä tuolla lohdulla tarkoitat, mutta siis mielestäni se on vähän sellaista ajattelua ettei siihen ainakaan kannattaisi pyrkiä. Miksei voisi ennemmin keskittyä siihen positiiviseen puoleen elämässä ja maailmassa, vaikka siihen miten nätisti se Eeva osaa kattaa pöydän, minäkin voisin joskus kattaa pöydän tolleen nätisti vaikka nyt onkin oma kämppä hujan hajan. Ei sen Eevan kämpän tarvi olla todellisessa arjessa hujan hajan jotta lukija voisi inspiroitua kauniista kattauksesta.

    Kilometrikommentin loppuun vielä pari blogia joissa mukavissa määrin hömppää ja sitten myös sitä pohdintaa:
    http://subwayvenus.blogspot.fi/
    http://littleladyn.blogspot.fi/
    http://www.lily.fi/blogit/onnenpaiva
    http://www.lily.fi/blogit/no-sex-and-city
    http://www.rantapallo.fi/myexploration/

    (Ja toistan vielä: tää teksti ei siis ole kohdistettu 100% suoraan sulle, Vierailija, nämä ovat vain pohdintoja jotka tulivat mieleen kommentistasi joten laitoin ne kaikki kommenttisi jatkoksi :) )

  • Minä vain

    Muakin ärsyttää, että tullaan muiden blogeihin valittamaan jostain asiasta, muttei sitten itse kuitenkaan tee mitään asian eteen! Muutenkin tämä maailma mielestäni on muuttunut entistä julmemmaksi, mikä luultavasti johtuu siitä, että netissä on helpompi kiusata ja haukkua muita, pahimmassa (tai parhaimmassa) tapauksessa sellaista, jota ei tunne. Kasvotusten ihmiset ei moista uskalla.

    Yhteiskunnalliset ja poliittiset blogit on OK, mutta omasta mielestäni tylsiä – luen mieluummin lifestyleblogia, jossa on sisällytettynä kaikkea, myös sitä yhteiskuntaa koskevaa asiaa ja politiikkaa. :)

  • Jenniii

    Iso sydän ja kiitos mahtavasta kommentista. :)

  • Loelia

    Jenni, kirjoitit ylempänä:

    “Mietin itse sitä, että kun muuallakin mediassa nämä aiheet on yleensä eroteltu toisistaan esimerkiksi selkeästi eri genreihin kuuluvien lehtien alle tyyliin Suomen Kuvalehti vs. Gloria tai Seiska vs. Helsingin Sanomat, niin miksi blogeissa jotenkin kuvitellaan, että kaiken pitäisi löytyä samalta tontilta?”

    Koska lifestyle-blogi henkilöityy kuitenkin kirjoittajaansa, ja siksi kirjoittajalla oletetaan olevan muitakin ajatuksia päässään kuin päivän asut ja herkulliset brunssit?

    Blogi ei ole kuitenkaan mikään tietyn aihepiirin lehti vaan yhden ihmisen näkökulmaa elämään. Kaikki blogit ovat täynnä mielipidekirjoituksia, vaikka se mielipide olisikin sitten vain “tämä on minun mielestäni kaunista” tai “tämä kannattaa ostaa”. Ei kai ole ihme, että lukijat olettavat kirjoittajalla olevan muitakin mielipiteitä – mielipiteitä, jotka eivät syystä tai toisesta tule ilmi?

    Syitä siihen, että nämä mielipidekirjoitukset rajoittuvat usein vain ns. “hömppä-aiheisiin” on varmasti lukemattomia. Joku ei kehtaa kirjoittaa mitään vakavampaa, koska pelkää nolaavansa itsensä. Joku ei uskalla, etteivät lukijat kaikkoa. Jotakuta ei ehkä yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu kuin ne päivän asut ja brunssit. Ok, olkoon näin.

    Mutta mielestäni ei ole mitenkään väärin kysyä, miksi lifestyle-blogien täytyisi olla niin rajoittuneita. Koska eihän niiden TÄYDY olla.

    Useimmat vakavampia keskusteluja peräänkuuluttavat tuskin tekevät niin ilkeyttään, vaan ihan aidosti ovat kiinnostuneita siitä, mitä heidän suosikkibloggaajansa asioista ajattelevat. Tai (kuten minä) näkevät sosiaalisessa mediassa valtavaa potentiaalia herättää mielenkiintoista ajatustenvaihtoa. Lifestyle-blogeilla tätä potentiaalia on itse asiassa paljon enemmän kuin muilla, koska ne tavoittavat niin laajan yleisön. On helppo sanoa, että perusta oma blogi jos kerran haluat vakavampaa keskustelua, mutta sanokaa nyt rehellisesti kummalla olisi suurempi mahdollisuus herättää vilkasta keskustelua: suositulla lifestyle-blogilla jolla on tuhansia lukijoita, vai “vakavalla” blogilla jonka 30 lukijasta puolet on bloggaajan kavereita? Aivan.

    Vakavamman keskustelun ei tarvitse olla “poliittista” siinä mielessä, että täytyisi keskustella päivänpolttavista yhteiskunnallisista aiheista, saatikka sitten ottaa kantaa puoluepolitiikkaan. “Vakavaa” keskustelua voi käydä monella tasolla. Itse asiassa vakava keskustelu voi olla jopa piilovakavaa. Tärkeistä asioista voi keskustella esim. huumorin keinoin.

    Viihde voi olla sekä viihdyttävää että ajatuksia herättävää, samassa paketissa. Sitä ei ole mikään pakko erotella tyyliin Hesari vs. Seiska vs. Olivia vs. Tieteen kuvalehti. (Oliviassakin on muuten paljon todella mielenkiintoisia “vakavampia” artikkeleja – siitä tykkään.) 1800-luvun kirjailijatkin onnistuivat ottamaan kantaa hyvinkin vakaviin aiheisiin populääriviihteen varjolla. Harva bloggaaja on toki Charles Dickens, mutta bloggaajien joukossa on myös taitavia kirjoittajia – kuten sinä, Jenni, ja Eeva itse – jotka varmasti pystyisivät samankaltaiseen viihteen ja pohdiskelun sekoittamiseen pienemmässä mittakaavassa. Ja olette niin tehneetkin.

  • Jenniii

    Kuka sen määrittelee, että mitä blogi on? Joku pitää blogia, jossa keskittyy pelkästään politiikkaan, toinen kirjoittaa rakennekynsistä. Se, että tätä blogia voi kutsua lifestyle-blogiksi on enemmänkin ulkopuolelta tuleva määritys kuin minusta itsestäni lähtöisin oleva asia. Kuten olen sivupalkissa todennutkin, olen valinnut käsitellä täällä elämän “pinnallisempia puolia”. Näin ollen on minusta outoa olettaa, että blogin pitäisi sisältää jotakin muuta. Kaikenlaista sisältöä voi aina toivoa, mutta kirjoittajahan se viime kädessä päättää mistä haluaa kirjoittaa. Ja jos joku haluaa kokea sen rajoittuneeksi, niin hyvä on, mutta minä kirjoitan kaikkein mieluiten juuri tällaista blogia ja siihen minulla onneksi on vapaus. :)

    Ei ole väärin kysyä, että miksi lifestyle-blogien täytyisi olla niin rajoittuneita? Eiväthän ne monelta osin olekaan. Mutta eihän tässä siitä ollutkaan kyse, etteikö sitä saisi kysyä, vaan siitä, että minusta on outoa tulla vaatimaan bloggaajalta yhtään mitään. Toki tässä kuuden vuoden bloggaushistorian aikana on kertynyt varsin mittava lukijakunta, mutta en haluaisi lähteä siitäkään oletuksesta, etteikö kellä tahansa olisi mahdollisuus kerryttää samanlainen. Jos minulla ei ole sanottavaa tai halua puhua julkisesti jostakin täällä blogissa, ei minun tarvitse sitä tehdä. Ehkä osaltaan on kyse siitä, etten koe osaavani tai etten koe, että minulla olisi monestakaan vakavammasta asiasta niin omaperäistä, terävää ja loppuunsa mietittyä sanottavaa (tai niin vahvaa mielipidettä), että yksinkertaisesti jaksaisin asettaa itsen alttiiksi sille ryöpytykselle, mitä sellaisesta usein seuraa. Varmasti siitä seuraisi myös kiinnostavaa keskustelua, mutta minä en vain ole sellainen tyyppi, jolla olisi paloa asettua barrikadeille pommitettavaksi. :D Otan kantaa asioihin silloin, kun minulla on niistä oikeasti tietoa ja sanottavaa, ja kun koen, että asia on minulle tarpeeksi tärkeä. Ja toivon, että se riittää.

  • Loelia

    Ottakaa myös huomioon se aivokapasiteetti, joka lukijoiden keskuudesta löytyy. Vaikka bloggaaja ei itse tietäisi jostain tietystä aiheesta juuri mitään, aiheesta voi silti saada aikaan mielenkiintoista keskustelua.

    Jotkut ihmiset ovat sitä paitsi parempia kommentoijia kuin bloggaajia. Vaikka ei osaisi ottaa nättejä valokuvia, päivittää omaa blogia säännöllisesti ja promota blogiaan niin että saisi itselleen paljon lukijoita, voi silti osallistua aktiivisesti keskusteluihin muissa blogeissa ja saada sitä kautta ajatuksilleen jopa enemmänkin yleisöä kuin omin nokkinensa.

  • Loelia

    Bloggaajahan sen itse määrittelee, totta kai :) Minä en ainakaan lähde vaatimaan miltään yksittäiseltä blogilta yhtään mitään – en Pupulandialta enkä miltään muultakaan.

    Kirjoitin ylläolevan kommenttini ihan yleisellä tasolla, eli lifestyle-blogeista genrenä. Ei ole tietenkään minun asiani sanella yksittäisille bloggaajille, mistä heidän tulisi kirjoittaa. Ajatukseni ovat vain siltä kantilta, millainen ns. lifestyle-blogi voisi parhaimmillaan olla. Viihdyttävä JA ajatuksia herättävä. Hassunhauska JA kriittinen. Kevyt JA vakava. Ja on monia eri tapoja saavuttaa tällainen lopputulos, joten totta kai toivoisin, että useammat bloggaajat sitä yrittäisivät. Mielikuvitushan siinä vain on rajana.

    Itse asiassa koen, että “hömpän” ja “vakavien aiheiden” lokerointi niin että “never the twain shall meet” on aika harmillinen ilmiö. Mutta toistan vielä, että puhun nyt blogeista genrenä, yleisellä tasolla.

  • Jenniii

    Hahhaa, on tämä kommenttiviestintä niin mahtavaa, kun molempien osapuolten pitää aina niin alleviivaten korostaa, että “yleisellä tasolla vain” ja “en viittaa sinuun”, kun muuten aina joku vetää herneen nokkaan. :D Ollaan me aika epeleitä, hihhih.

    Mutta siis todellakin, parhaimmillaanhan blogi on juuri tuota kaikkea, mutta niitä ideaalit täyttäviä täydellisiä blogeja taitaa olla loppujen lopuksi aika vähän. :) Itse parhaani mukaan yritän tehdä jotain, minkä antaisi ihmisille pohdittavaa ja iloa monella tasolla – joskus siinä varmaan onnistuen ja joskus epäonnistuen. Ja palautetta saa toki aina antaa! Otan siitä onkeeni sen, minkä omalta tuntuu. :)

  • Loelia

    Jep, ymmärrän kyllä :) Ja tykkään itse Pupulandiasta, enhän sitä muuten lukisikaan!

    Mutta en itse asiassa odottaisi tätä “ihannettani” vastaavilta blogeilta mitään täydellisyyttä. Pelkästään sitä, että yrittäisivät edes kokeilla rajojaan – sekä bloggaajat että blogien lukijat voisivat yllättyä siitä, miten mielenkiintoista ja hauskaa se voisi olla.

    Kyllähän lifestyle-blogeilla tietynlainen muotti on, ja yleensä vain muotin sisälle sopivat saavat suosiota. Näkymättömien pikkublogien on vaikea lähteä tällaisia muotteja rikkomaan (pitäisi ensin olla lukijoita, joita ylipäätään kiinnostaa!), joten siksi olisikin mukava nähdä suosittujen blogien venyttävän muottia eri suuntiin. Sen sijaan muotti tuntuu käyvän aina vain tiukemmaksi, mikä on sääli. Suositut blogit haluavat pysyä suosittuina ja aloittelevat blogit haluaisivat suosituiksi, joten kenellä loppujen lopuksi on uskallusta venyttää muottia? Mielikuvitustahan varmasti riittäisi. Ja mielenkiintoista sanottavaakin, aivan varmasti.

  • Jenniii

    Muottien ja rajojen rikkominen on aina tervetullutta, mutta jos on vallan tyytyväinen sellaisena kuin on, niin en näe tarvetta ulkopuolelta tulevan paineen mukana muutua joksikin muuksi. :) Ehkä kyse ei aina ole siitä, että suosion menettämisen pelossa ei uskalleta tarttua raflaavampiin aiheisiin, vaan yksinkertaisesti siitä, että kirjoitellaan niistä aiheista, joista on mukava kirjoittaa. Kuten tuossa ylempänä omalta osaltai tuumasinkin, niin kirjoitan niistä aiheista, joista koen, että minulla on oikeasti jotain sanottavaa ja jotka tuntuvat itselleni tärkeiltä ja mielekkäiltä ottaa esille (ainakin siis mitä näihin vakavampiin teemoihin tulee). Ja se monesti tarkoittaa, että sellaisia postauksia syntyy ennemmin yksi kuussa kuin yksi viikossa tai päivässä. :)

  • Vierailija

    Olen samaa mieltä tästä Lifestyle blogien rajoittuneisuudesta. Omasta mielestäni kaikki blogit ovat, varsinkin muotiblogit, samanlaista höttöä massaa, jotka jaksaa ehkä visuaalisuutensa vuoksi rullata läpi. PAITSI sellaiset tyypit, ketkä oikeasti osaavat kirjoittaakin, kuten Jenni ja Eeva esimerkiksi.
    Ja miksi ihmeessä, kun aikaisemmassa kommentissani halajin vakavamman keskustelun perään lifestyle blogeihin viitaten, monet olettavat sen tarkoittavan jotain pölyistä politiikan jauhamista?!
    Miksei vaikkapa roskisdyykkauksesta voisi kirjoittaa? Tämä nyt on tuulesta temmattu esimerkki, mutta onhan se sekin lifestyle.

  • P

    samaa mieltä, että monenlaiset blogit on tervetulleita, kaikki asiaan vetoa tuntevat rohkeasti laajentamaan suomalaista blogigenreä! Viimevuodet on ollu vähän lifestyleblogien kulta-aikaa, aikaamme kuvastaen. Siinä ei varsinaisesti ole musta mitään pahaa:)! Lifestyleblogeista ei ole haittaa tai varaa! (Suomalainen elokuva oli myös jonkin aikaa melkein vain kolmekymppisten citydraamaa, mutta vähitellen on alettu laajentamaan skaalaa.) Minusta on myös ihanaa, että voin laajasta valikoimasta valita itseäni kiinnostavat persoonat, joiden kirjoituksia ilolla luen.

  • Kentauri

    Televisiostakin tulee uutisia, ajankohtaisia ja historiallisia dokumentteja, elokuvia höystettynä draamalla, romantiikalla, komedialla, ruokaohjelmia jne, siis ohjelmaa laidasta laitaan. Kenellekään ei tule mieleen haastaa ohjelman käsikirjoittajaa/tuottajaa muuttamaan ohjelmansa tyyliä, koska täällä ruudun takana haluttaisiin katsella hieman toiselta näkökantilta ohjelmaa. Okei, tilanne ei ole aivan yksi yhteen, mutta periaate sama. Netti on yksi julkaisun foorumeista, näin myös televisio ja lehdet. Blogin pitäjä on oman sivustonsa käsikirjoittaja ja siellä vallitsee hänen näkemyksensä. Aina toki palautetta on hyvä antaa ja keskustelua pitää yllä, sillä ilman niitä emme voi kehittyä. Televisiosta löytyy monta kanavaa, joita vaihtelemalla löytyy kaikille sopivaa ajanviihdettä. Eiköhän netti aja myös saman asian. Tässähän on ilmiselvästi olemassa “markkinarako” uudelle blogityypille, jossa sopivasti höystetään sisältöä muodilla, tyylillä, lifestylellä sekä ajankohtaisilla asioilla. Kuka uskaltaa avata foorumin ja sanaisen arkkunsa, estradi on vapaa. :)

  • Emilia M

    Lueskelin tätä keskustelua nyt vain silmäillen, mutta kukaan ei näyttänyt tuoneen esiin sitä yksinkertaista tosiasiaa, että nämä blogit täällä ovat Lily/Trendi-lehden alaisuudessa. Eiköhän ole melko luonnollinen seuraus tästä, että sisältökin on samantyylistä kuin Trendissä? Nuoria naisia kiinnostavia aiheita: muotia, kauneutta, hyvinvointia, sisustusta, ihmissuhteita…

    Aika monet muutkin suositut blogit toimivat eri naistenlehtien alaisuudessa. Olivialla, MeNaisilla ym. on omat bloggaajansa.

    Hieman vakavampiin aiheisiin keskittyvät blogit eivät saa samanlaista julkisuutta ja niitä on ehkä vaikeampi löytää. Kuitenkin esim. Voima-lehden alla toimii myös blogeja ( http://fifi.voima.fi/ ) ja kuten jo mainittiinkin, monet poliitikot pitävät omaa blogiaan.

    Käytänpä tilaisuutta hyväkseni ja linkkaan myös sosiologituttavani hiljattain aloittamaan Liki-blogiin ( http://likiblogi.wordpress.com/ ) Tykkäsin tuosta niin, että luin kaikki jutut kertaistumalta!

  • Vierailija

    Muotti, rajoittuneisuus, rajojen rikkominen… hmmm… Pyyhkikäähän jo tähtipölyt silmistä. Sisällöntuottaja tuottaa haluamaansa sisältöä, jos sisältö ei kiinnosta tai on muuten vain tietyssä muotissa ja rajoittunut, niin ei sitä tarvitse kuluttaa. Mitä tulee uusiin sisällöntuottajiin esim bloggaajiin, niin hyville kirjoittajille ja tuottajille on aina kysyntää. Ei siinä mitään rajoja tarvitse ruveta rikkomaan, että lyö itsensä läpi. Ja yksikään bloggari ei ole saanut menestystä ilman pitkää panostusta omaan sisältöön.

    Kaikelle on oma segmentti missä markkinoidaan, mitä markkinoidaan ja miten markkinoidaan. Kuten lily lifestylealustana vauvasta ruokaan ja juomasta kenkiin. Muina esimerkkeinä tänään aikaisemmin mainitsemani Taloussanomien kolumnit jotka loistavasti yhdistää talouden ja muodin. Keikari.com:sta tsekkaan miesten tyylit ja materiaali katsaukset. Tai sitten vain Hesarin hitaista rauhallisempaa ja pohdiskelevampaa luettavaa. Pupulandiaa selailen sen visuaalisen annin omiin mieltymyksiini nähden ja kevyen luettavuuden takia. Pintaliitoa parhaimmillaan. Se että Pupulandiassa alettaisiin pohdiskelemaan ei niin pinnallisia asioita ajaisi minut luultavammin johon pinnallisempaan paikkaan. Eli loppupäätelmänä voidaan todeta, että jokaiselle on paikkansa ja lukijansa

    Lopuksi vaadin vielä Pupulandian tuottajalta Jenniltä ainakin yhden eläin postauksen! :D

  • Hei! roskisdyykkaamisesta VOI kirjoittaa, se onkin mielenkiintoinen aihe! Mitäpä jos perustaisit blogin, missä asiaa käsiteltäisiin? Olisi tosi mielenkiintoista lukea sellaisesta aiheesta jostain muualta kuin esimerkiksi Pupulandiasta, missä ko. aihe ei kuulu kirjoittajan suurimpiin mielenkiinnonkohteisiin!

  • Jenniii

    Hahaha, toiveesi on kuultu! Eläinpostaus tulossa jossain vaiheessa. ;)

  • Loelia

    Hmm. Taidamme katsoa tätä aihetta aivan eri näkövinkkelistä, sillä minun mielestäni on hyvinkin mahdollista, että “sisällöntuottaja” on sisältöä tuottaessaan liiankin tietoinen yleisönsä “segmentistä”. Itse asiassa aihepiirien segmentoituminen on minusta negatiivinen ilmiö. (Tarkennettakoon, että en siis tarkoita erikoistumista tai erityisosaamiseen panostamista, mikä on ihailtavaa.) Näköalojen kutistuminen nykypäivän internetissä on ihan tunnettu ilmiö. On täysin mahdollista elää kuplassa, jossa altistuu vain mielipiteille joiden kanssa on valmiiksi samaa mieltä, aiheille jotka jo valmiiksi kiinnostavat, sekä aiheille joiden katsotaan kiinnostavan sinun “segmenttiäsi”.

    Minun segmenttini kohdalla tämä tarkoittaisi sitten ilmeisesti – kuten Emilia ylempänä kirjoitti – näitä “nuoria naisia kiinnostavia aiheita: muotia, kauneutta, hyvinvointia, sisustusta, ihmissuhteita…” Markkinavoimien mielestä tämä on se minun “profiilini”. Kaikki muu on etsittävä itse, joskus hyvinkin vihamielisestä ympäristöstä (mitä esim. poliittiset blogit usein naiskommentoijille ovat).

    Jokaisella blogilla on aihepiirinsä, totta kai. Blogi jossa kirjoitetaan ihan kaikesta kaiken aikaa, “kaikkea kaikille” -periaatteella, olisi varmastikin paitsi rasittavaa seurattavaa, myös tyhjää sanahelinää. Mutta jokaisella aihepiirillä on myös valtavasti potentiaalia mennä pintaa syvemmälle – ja olla silti viihdyttävää.

    Tämähän ei tarkoita sitä, että muotibloggaajan pitäisi kirjoittaa akkuporakoneista, Wittgensteinista ja euroalueen tulevaisuudesta ollakseen mahdollisimman monipuolinen. Mutta pintaliidostakin saa mielikuvitusta käyttämällä todella monitahoista ja ajatuksia herättävää. Se voi olla leikkimielistä ja hauskaa, ja silti hätkähdyttävää. Se voi olla ihan mitä vain!

    Kaipaisin blogeihin myös kekseliäämpää aihepiirien yhdistelyä. En mitään väkinäistä tietenkään, mutta elämä kaikessa monimuotoisuudessaan on loputtoman rikasta, ja niin voisi olla blogien sisältökin. En oikein ymmärrä, miksi naisten blogimaailman pitää seurata niin tiiviisti naistenlehtien viitoittamaa tietä.

    Minä tykkään lukea blogeja, joiden sisältöön on oikeasti panostettu, enkä mitään tajunnanvirta-nettipäiväkirjoja; siksipä minua harmittaakin, että blogit, joiden sisältöön on panostettu, seuraavat yleensä samoja ennaltaviitoitettuja kaavoja. Ainoastaan siksi “valitan” ääneen, koska on vaikea äänestää jaloillaan, jos vaihtoehtoja ei juurikaan ole ;) Eikä tämä ole valitusta edes, ainakaan minun puoleltani: pohdiskelua vain.

    Toistan vielä, että kukin tuottakoon millaista sisältöä haluaa. En ole koskaan väittänytkään, että se olisi minun päätettävissäni :)

  • Am-kirjautumatta

    Hyvää pohdintaa ja olen paljosta samaa mieltä! Silti ihan niin ei voi mun mielestä olla, että voidakseen toivoa jotain tai esittää näkemyksiä jostain on alettava itse tehdä ko. asiaa; voin haluta enemmän afrikkalaista ruokaa Helsinkiin perustamatta itse afrikkalaista ravintolaa, voin ilmoittaa olevani kyllästynyt sisustuslehtien sisältöön ilman aikeita alkaa tehdä juttuja sisustuslehtiin, ja voin toivoa tyyliblogeihin enemmän kulutuskriittistä pohdintaa alkamatta itse kulutuskriittiseksi tyylibloggaajaksi. :)

    Ymmärrän, että tuntuu kohtuuttomalta saada jatkuvasti ulkopuolelta kommentteja siitä, mitä ja miten pitäisi kirjoittaa – “tee ite paremmin” on siihen ihan luonnollinen reaktio. :) Ja tottakai aktiivisuus kaikessa on kannustettavaa. Silti varaan myös itselleni oikeuden arvioida vaikka suomen jääkiekkomaajoukkueen tasoa tai Helsingin klubiskenen suuntaa, vaikken itse aio niiden eteen mitään tehdä, hehhee. :)

  • Loelia

    En oikein ymmärrä tätä asennetta. Koska sosiaalinen media on sellainen kuin on, “mitä jos perustaisit roskisdyykkausta käsittelevän blogin” tarkoittaa käytännössä sitä, että “mitä jos perustaisit roskisdyykkausta käsittelevän blogin, jonka löytävät ihmiset joita roskisdyykkaus jo valmiiksi kiinnostaa, ja voitte sitten keskenänne keskustella roskisdyykkauksesta”.

    Miksi olisi hienoa, että bloggaajat ja blogien lukijat eivät vahingossakaan altistu aihepiireille, jotka ovat heidän tavallisten kiinnostuksenkohteidensa ja mukavuusalueidensa ulkopuolella?

    (Tämä nyt ei tietysti tarkoita sitä, että Jennin tai kenenkään pitäisi kirjoittaa nimenomaan roskisdyykkauksesta, enkä usko Vierailijankaan tätä tarkoittaneen – hänhän lisäsi, että “tämä nyt on tuulesta temmattu esimerkki”.)

  • janna1

    Minustakin suositulla, suuren määrän lukijoita omaavalla blogilla on vastuu. Vastuu tuoda blogissaan esiin myös kriittinen puoli kuluttamista kohtaan. Jokaikinen maapallon asukki on vastuussa siitä, ettemme kuluttamalla polta maapalloa pian puhki, täten myös bloggaajat. Ja oikeastaan erityisesti bloggaajat, joilla on todella suuri vaikutusvalta ihmisiin. Erityisen huolissani olen nuorista, jotka lukevat blogeja silmät kirkkaina ja saavat sitä kautta tietynlaisen kuvan maailmasta, elämästä, kuluttamisesta ja onnellisuudesta. Että onnellisuus on yhtä kuin uusi laukku. Että kuluttaminen tekee onnelliseksi. Bloggaajalla todella siis on vastuu.

    Tämä saattaa kuulostaa siltä, että rönsyilisin aiheen vierestä, mutta mielestäni koko keskustelun ydin piilee juurikin tässä: ei minua häiritse kauniit kuvat, brunssit tai hehkutus, minua häiritsee se, että blogeissa kauniit kuvat eli useimmiten tavara, vaate, kukat ja ruoka ovat vain ja ainoastaan onnellista fiilistelyä, ei kuluttamista. Kulutuskriittisyys on siis asia, jonka todella toivoisin lisääntyvän blogeissa. Sellaista yhteiskunnallista keskustelua minä blogeihin kaipaan. En tietystikään ole sitä mieltä, että kaikki kuluttaminen on turhaa ja syntistä, sillä kulutan itsekin monenlaiseen. Olisi hyvä kuitenkin puhua siitä, mihin jatkuva kuluttaminen ja ostaminen johtaa ja mitä vaaroja ja haittoja se tuo mukanaan.

    Ja sitten taas toisaalta ei kai kukaan voi käydä sanomaan, että kellään on vastuu tehdä tai olla yhtään mitään. Sanotaan siis, että toivoisin oikein kovasti, että bloggaajat, joilla on hirvittävä määrä vaikutusvaltaa, tekisivät vallallaan paljon hyvää.

  • janna1

    Ja pakko nyt lisätä vielä tämä, kun kerran kommenttiboksin sääntöihin kuuluu: Tämä kommentti/kritiikki ei osoitu mihinkään tiettyyn blogiin vaan blogimaailmaan yleisesti. Joissain blogeissa kulutuskriittisyyttä on enemmän kuin toisissa – kaiken kaikkiaan toivoisin sitä olevan paljon paljon enemmän.

  • Loki

    Jos minä segmentoisin Pupulandian, se asettuisi kategoriaan nuorehkon, itsenäisen naisen lifestyle suurimman lukijakuntansa mukaan. Pidän sinua kohtuullisen perehtyneenä ko. kategoriaan. Kuten sanoit, lifestyleblogi on ulkoapäin annettu määritelmä. Sisältäpäin tarkasteltuna Pupulandiassa pääsääntöisesti nuorehkot naiset keskustelevat kattavasti. Miksi nuorehkot naiset keskustelisivat vain hömpästä? Koska he eivät pidä itseään tarpeeksi fiksuina kommentoimaan tai puhumaan mistään muusta? Onko Pupulandian lukijakunta yhteiskunnallisten ajatusten osalta kakkoskerroksen väkeä eli me emme ole tarpeeksi fiksuja muuhun kuin lukemaan muiden, asioihin perehtyneiden henkilöiden sepustuksia politiikasta ym.? Tattista vain! Nuorehkojen hömpästä tykkäävien naisten ei siis tulisi keskustella keskenään politiikasta, taloudesta tms. mistä he eivät mitään ymmärrä. Totta. Pysytään vain vaatteissa ja kukissa ja jätetään yhteiskunnalliset keskustelut sille ikä ja sukupuolisegmentille, joka/jotka niistä osaavat puhua. /provo päättyy

  • Jenniii

    En tiedä, osoititko provosi minulle vai jollekulle muulle? Itse puhuin kuitenkin omassa kommentissani vain itsestäni ja siitä, mistä MINÄ tykkään kirjoittaa täällä Pupulandian tontilla. Sehän ei millään tavalla arvota blogin lukijoita tai heidän kykyään keskustella, saati kiinnostuksiaan. Mutta edelleenkin minä kirjoitan niistä asioista, mistä on mukava kirjoittaa ja joista koen minulla olevan jotakin mielekästä sanottavaa. Miksi pitäisi yrittää väkisin tuottaa tänne sisältöä, joka ei tunnu omalta?

  • Vierailija

    OT: Tässä kun olen päivän seuraillut kiihkeää keskustelua ja sormet syyhyten ollut mukana, niin hairitseekö muita lilyn poukkoileva keskustelu? Meinaan että on monta pientä keskustelua ja sitten punainen lanka häviää näin runsaslukuisten keskustelujen joukkoon. Toisaalta ihan jees, mutta seuraaminen hankalampaa.

    Ilman nimimerkkiä olen siis tänään täällä kommentoinut joten ehkä pieni esittely olisi paikallaan. Olen siis Tuukka se jääkiekkoa inhoava ja balettia rakastava ihmemies, joka nautii elämän pienistä kauneusvirheistä.

    -Tuukka

  • Londra

    Kiitos Emilia linkistä, Liki-blogihan vaikuttaa aivan mahtavalta!

  • Allekirjoittanut eli minä on alusta asti tuolla omalla tontillani sotkenut muodin ja lifestylen sekaan politiikkaa ja tuonut lukijat myös omaan vaalityöhöni eduskuntavaaleissa ja kunnallisvaaleissa. Ensi vuonna vuorossa eurovaalit. Olen saanut myönteistä palautetta siitä, että olen onnistunut inspaamaan ihmisiä kiinnostumaan politiikasta ja yhteisistä asioista. Tervetuloa vain seuraamaan! :-)

    Ja Jennille vielä, ymmärrän hyvin tunteen siitä, että pelottaa ottaa kantaa kun ei muka tiedä tarpeeksi hyvin ja ammutaan kuitenkin vain alas. Toisaalta politiikka ei ole ammatti, vaan demokratiassa kansanvaltaa. Eduskunnassa on jos minkä moista piipertäjää edustamassa ja päättämässä. On suorastaan tuhoisaa ajatella, ettei olisi jotenkin tarpeeksi jotain voidakseen ottaa kantaa yhteisiin asioihin! Tekemällä oppii ja keskustelun idean ei tarvitse olla esittää valmiita ja lopullisia totuuksia vaan oppia ja kehittää omia näkemyksiä. :-) Ja hei, teilaaminen ei ole paljoa sen ihmeellisempää kuin muotiblogeissakaan, tää on ihan hyvä koulu siihen… ;-) Mutta siis ei mitenkään sillä et sun ja kaikkien pitää nyt alkaa poliittisiks, mutta en voinut olla avaamatta suutani. x)

  • Tämä on herättänyt jo paljon tunteita ja keskustelua, mutta huikkaan oman näkemykseni vielä mukaan :-)

    Mielestäni bloggaajalla on vastuu sisällöstään, kyllä, mutta myös päätös bloginsa sisällöstä. Se, että bloggaajalla on vastuu sisällöstään, ei tarkoita, että hänen pitäisi kirjoittaa ulkomaankaupasta ja sisäpolitiikasta. Minua on aina kiehtonut minua ympäröivät asiat – niin avaruusteknologian kehittyminen, sotahistoria, geeniteknologia ja nykypolitiikka – mutta myös arkiset, iloiset, kauniit asiat. Elämä on liian lyhyt ympäröimään itseään ikävillä asioilla, eikä siinä kai ole mitään väärää? Ja tarkennukseksi, ennen kuin joku ymmärtää tämän väärin, elämässä on ylä- ja alamäkiä, mutta sen jälkeen palataan tielle. Miksi jäisi polkemana paikalleen kurjuuteen?

    Olen itse kirjoittanut pariinkin blogiin parin kuluneen vuoden aikana, ja oma linjaukseni on vakiintunut pikkuhiljaa. Haluan blogini olevan positiivisesti latautunut, jännittävä ja piristävä. En halua takertua elämän pieniin vastoinkäymisiin, vaan jakaa niitä ihanempia asioita. En minä ystävillenikään jauha ikävistä asioista toistamiseen – ne käydään läpi, ja unohdetaan sitten.

    Koosteena haluan siis sanoa, että “kevyen”, elämän kaunista puolta olevan blogin kirjoittamisessa tai kirjoittajassa ei ole mitään vikaa, eikä se tarkoita, etteikö voisi olla kiinnostunut syvemmistä aiheista. Ei blogeissa näy koko elämä, vaan se on taiteenlaji, kuten musiikkikin. Suomalaiset vain helposti tuppaavat pessimistiseen katsomukseen, eivätkä ota avosylin vastaan niitä, jotka näkevät kaikessa mahdollisuuden. :)

  • janna1

    Ja vielä yksi asia: kaipaan sitä kulutuskriittistä yhteiskunnallista keskustelua juuri muoti- ja lifestyleblogeihin, joissa ostaminen ja kuluttaminen ovat isoja asioita muutenkin ja joilla on valtava lukijakunta ja sitä kautta vaikutusvalta. Asiaa ei siis mielestäni ratkaise se, että joku kulutuskriitikko perustaa blogin käsittelemään kuluttamisen vaaroja.

  • Vierailija

    Mutta mitä ne peräänkuulutetut “vakavat aiheet” sitten ovat, koska kyllähän Jennikin on täällä pohdiskellut eroa, ystävyyssuhteita, kuolemaa tms. surua ja montaa muuta aihetta syvällisesti. Samoin Jenni on tuonut aktiivisesti esiin keskusteluja kauneusihanteista ja vaikka juuri mainonnasta. Eevan blogia en tunne. Mielestäni esim. surusta kirjoittaminen ja keskustelu ei ole hömppää :)

  • Jenniii

    Minä myös itse koen, että nostan säännöllisin väliajoin esille niitä “vakavampiakin” aiheita. Jos nyt en politiikkaa, niin kuitenkin monenlaisia elämään liittyviä syvällisempiä teemoja. En tiedä, onko tuo vakavampaa sisältöä peräänkuuluttava kritiikki kohdistunut varsinaisesti Pupulandiaan, mutta itse koen käsitteleväni monenlaisia aiheita monipuolisesti, vaikka toki päälinja on tuollainen kepeämpi ja pinnallisempi.

    Tuntuu, että pääasiassa vakavien aiheiden perään kyselevät kaipaavat ensisijaisesti muoti- ja lifestyle-blogeihin kulutuskriittistä ja yhteiskunnallisiin asioihin paneutuvaa sisältöä. Tätä perustellaan sekä bloggaajan vastuulla että lukijoiden mielenkiinnolla. Itse koen tuovani jatkuvasti esille teksteissäni myös sitä näkökulmaa, että kaikkea ei tarvitse omistaa itse ja monia asioita voi tyytyä ihailemaan kaukaa. Kannustan myös aktiivisesti järkevään kuluttamiseen ja harkintaan ostotilanteissa. Suuri osa tämän blogin sisällöstä ei liity mitenkään kuluttamiseen – käsittelen paljon sellaisiakin aiheita kuin kulttuuri ja musiikki (tai no kai, musiikkiakin voi ajatella kulutushyödykkeenä), vinkkailen kiinnostavista blogeista, esittelen löytämiäni kiinnostavia valokuvia sekä poimin kukkia metsästä. Asukuvissanikin vilahtelevat useimmiten ne vanhat tutut vaatteet, uusin tavoin yhdisteltyinä vain. Välillä tuntuu, että kaikki aiheet väännetään tiettyjen ihmisten mielissä kulutuskeskeisiksi. Tietenkään en itse ole mikään täydellinen malliesimerkki täydellisestä ihmisestä, kuten ei kukaan meistä. Mutta välillä tuntuu, ettei oikein mikään tunnu riittävän joillekin. :)

  • Tuukka

    Peukutan! :) Ainakin omaat erinomaisen kirjoitustaidon. Tätä keitostahan voisi hämmennellä loputtomiin ja välillä lisäillä vähän perunaa ja porkkanaa, esimerkkinä mainitsemasi lifestyleblogien poliittisuus ym ym.

    Onko lopulta kyse siitä, haluamme tukeutua omissa mielipiteissämme johonkin “tavallista” ihmistä suurempaan, mutta julkisuudenhenkilöä pienempään, helposti lähestyttävään henkilöön ja tuoda sitä kautta itsemme esiin vaatimalla “todellisuutta” tai vaikkapa poliittista näkemystä. Lähettäisikö kuva sotkuisesta kämpästä lifestyleblogin lukijalle singnaalin, että ei meilläkään tarvitse aina olla siistiä. Tai jos selviäisi, että Pupulandian bloggaaja Jenni onkin kokoomuslainen, niin vaikuttaisiko se omaan äänestyskäyttäytymiseeni, jos en omaa puoluekantaa tai en ole politiikasta kiinnostunut. Haemmeko tälläisiä vaikuitteita omiin mielipiteisiimme yksilövapauden hinnalla väittämällä bloggaajien yhteiskunnallisesta vastuusta?

    Tätä keskustelua olisi muuten aivan mahtava käydä kasvotusten. Netissä kun meinaa vain ääripäät olla esillä (kuten minä). Ehkäpä jonain päivänä.

    -Tuukka

  • JonnaK

    Ehkä lukijoiden blogeja kohtaan esitetyt vaatimukset johtuukin siitä, että lukijat kokevat itsensä kuluttajiksi/asiakkaiksi, joilla olisi oikeus esittää vaatimuksia ja antaa palautetta siitä miten haluaisivat bloggaajan kirjoittavan blogiaan. Vaikuttaa vähän siltä, että tämä on vain yksi asia, missä suomalaisten lellitty kakaramaisuus ilmenee. Kaikkeen pitäisi päästä vaikuttamaan ja mikään ei ole hyvin. Varsinkaan mistään ei tarvitse itse ottaa vastuuta, kaikkein vähiten omasta onnellisuudesta.

  • louna

    Sehän riippuu ihan mistä niitä blogeja etsii. Jos tulee sivulle missä suurinosa on lifestyle, muoti ja äitiysblogeja niin mitä sitä luulee löytävänsä. Siksi on blogilistat keksitty että löytää haluamansa aiheen.

Related posts