76 kommenttia

• 

  Silli

  - 27.6.2013 06:54

  No mä en meikkaa kovin usein. Nyt kun olen asiakaspalvelutyössä laitan toisinaan päivävoidetta, puuteria ja ripsaria. Suurin syy mun meikkaamattomuuteen on se, etten osaa ollenkaan. En osaa laittaa rajauksia silmiini millään tavalla. Olen yrittänyt niitä kaikkia :D En tiedä miten valokynää käytetään tai poskipunaa yms.

  Sitten se taas, miksi mä en osaa meikata: koska silloin teininä en uskaltanut edes kokeilla. Pelkäsin, että menen yhtä pahasti metsään kuin siskoni ja jotkin ystäväni, joilla todella usein oli räikeitä raitoja naamassa yms. Pelkäsin, etten minäkään välttämättä huomaa, jos menee pieleen. Ajan kanssa kiinnostus meikkaamiseen sitten hiipui.

  Tällä hetkellä haaveilen kyllä meneväni ihan ammattilaise oppiin, jotta saisin enemmän varmuuttaa meikkaamiseeni. Meikkaaminen kyllä kiinnostaa, mutta olen todella epävarma. Mielummin olen meikittä, koska ilman ripsariakin minulta usein kysytään, olenko laittanut sitä ja ihoni on luonnostaan ihan suht tasainen.

  Vastaa
• 

  paulahelena

  - 27.6.2013 07:02

  ah, lempiaiheeni! :D mä aloin meikata satunnaisesti ala-asteen vikoilla luokilla, kasiluokalla oli joka päivä täysarsenaali (meikkivoide, luomiväri, poskipuna, ripsari, huulipuna/-kiilto, aurinkopuuteri) käytössä ja siitä se sit alkokin pikkuhiljaa vähenemään. suurin syy meikkaamiselle oli varmastikin just huono iho, meikeillä sai sen näppärästi piilotettua ja lisäks oli hauska muutenkin testailla erivärisiä luomivärejä ja maalailla ittestään vähän erinäköstä. ihon parantuessa meikkaaminen väheni, lukiossa käytin vielä satunnaisesti jotain meikkivoidepuikkoa, ripsaria ja lempparimeikkituotettani poskipunaa sillon ku huvitti tai oli jotain erityisempää ohjelmaa. opiskeluaikojen alussa meikkasin enää isoimpiin juhliin jos niihinkään ja viimesen ehkä viiden vuoden aikana meikkiä on ollu naamassa korkeintaan naamiaisissa. no huulilla kyllä sillon tällön käytän jotain väriä vieläkin mut en jotenkin osaa laskea sitä meikiks, kun huulet ei mun mielestä varsinaisesti oo ihoa. :D

  syyt mun meikkaamattomuuteen on jotakuinkin seuraavat:

  1) näytän hyvältä (paremmalta) ilman. luonnostaan tummat kulmat ja ripset tekee paljon ja jokseenkin hyvä iho täydentää kombon.

  2) ällöttää ajatus ihon tukkimisesta pakkelikerroksilla, tahdon antaa ihoni hengittää. tän takia huulet on ainoa osa naamaani, jota voin joskus värittää.

  3) meikkaaminen tuntuu jollain tapaa huijaukselta. haluan että mua nättinä pitävät ihmiset pitää nättinä mua eikä kerrosta meikkejä, haluan peiliin katsoessani näyttää hyvältä riippumatta vuorokaudenajasta ja siitä kuinka paljon oon jaksanut nähdä vaivaa ja haluan että mahdolliset ulkonäkööni kohdistuvat kohteliaisuudet todella kohdistuu muhun eikä muutaman meikkifirman tuotekatalogiin.

  4) haluan että mies (ja kohta vauvakin) voi pussailla mua ympäri naamaa ilman että välissä on kasa meikkimömmöjä.

  bonuksena meikkaamattomuuden ansiosta säästyy aikaa ja rahaa, jonka voi käyttää vaikkapa pukeutumiseen ja kampaukseen panostamiseen (hiusten ja vaatteiden suhteen oon huomattavasti naisellisempi kuin meikkien, vaikka hiuksetkin on kyllä useimmiten aika luonnontilassa) tai johonkin ihan muuhun, ajan useimmiten esim. nukkumiseen. :)

  Vastaa
• 

  PaulaT

  - 27.6.2013 07:11

  Aloin meikkaamaan vakituisesti muistaakseni seitsemännellä luokalla. Mielestäni oli tosi kivan näköistä, kun silmät tulivat esiin kajaalilla, mutta silti jotenkin ”häpesin” käyttää sitä, joten pitkän aikaa käytin vain ripsaria.

  Nykyään tavalliseen arkimeikkiini kuuluu (lätkitään naamalle tässä järjestyksessä: ) peitevoide, meikkivoide, ripsiväri alaripsiin (pidennykset on ihan must), kulmat, silmänalusvoide tummille alaluomille, kevyt kerros irtopuuteria, poskipuna, luomiväri.

  Kuulostaa ihan järkyttävältä tavaraa muuten, kun sen luettelee noin :) Mutta aika luonnollista lookkia suosin arkisin. Meikkaan, koska se lisää itseluottamusta. Niinä päivinä, kun naamaan on jostain ilmestynyt kauhea näppylä jota ei saa peittoon tukevimmallakaan liisterillä, on ihan kauheeta kattoa peiliin. Silloin kun iho on hyvässä kunnossa, meikkikin näyttää luonnolliselta ja raikkaalta.

  Vapaapäivinä en meikkaa, ellei ole johonkin menoa.

  Juhlameikkiin panostan silmämeikkiin ja kestävämpään meikkipohjaan.

  Vastaa
• 

  Nymfimaatti

  - 27.6.2013 07:12

  Itse meikkaan yleensä silloin, kun tiedän meneväni ’ihmisten ilmoille’ eli kaupungille tai kouluun. Perussettiin kuuluvat pohjustusvoide, meikkivoide, puuteri, kulmakynä, poskipuna/aurinkopuuteri, ripsiväri sekä sipaus huulipunaa. Lisäksi välillä saatan hassutella ja testailla uusia juttuja, esimerkiksi kissansilmiä tai värikkäitä huulia ihan vain siitä ilosta, että meikkaaminen on kivaa. Tykkään kuitenkin luonnollisesta meikistä itselläni arkipäivänä. Meikkaamisen syitä en ole erityisemmin pohtinut, mutta todella tummat silmänaluset luonnostaan omaavana, osasyy saatta löytyä niistä. Freesiltä näyttäminen on paljon kivempaa kuin valvoneelta zombilta näyttäminen :D

  Vastaa
• 

  LauraP

  - 27.6.2013 07:16

  Olen meikannu siitä lähtien, kun aloitin yläasteen. Olen aina kannattanut luonnollista lookia, meikin pitäisi korostaa parhaita puolia ja peittää huonompia, mutta näyttää raikkaalta, kevyeltä ja hehkeältä. Erityisen tärkeää, mitä vanhemmaksi tulee – raskas ja räikeä meikki vain vanhentaa (olen kohta 34-vuotias). Kaiken kaikkiaan olen huomannut, että meikkaan sitä kevyemmin, mitä enemmän tulee ikää :-). Olen blondi, joten tummat ja räikeät sävyt näyttävät karmeilta ja hutsahtavilta. Saan usein kehuja moitteettomasta meikistäni ja annan meikkivinkkejä ystävilleni. Kuitenkin paras kohteliaisuus, mitä olen saanut on aikoinaan erään poikaystävän suusta, kun pesin illalla meikit pois: ”Sähän olet ihan saman näköinen ilmankin meikkiä!” 

  Käytän maanläheisiä, kuultavia värejä. Luomilla on tänään vaaleaa persikkaa (kuulostaa hassulta kenties, mutta on aivan killeri turkooseille silmilleni!), poskilla suosin pinkkiä (sellaisia lämpimän ja viileän sekoituksia, medium-tummuudella, kun ihollani eivät ihan vaaleat näykään), huulilla kuultopunia tai huulikiiltoja (pinkkiä, korallia tms.) Olen joskus kokeillut kirkkaampia punia, mutta olo on epämukava tasan niin kauan, kunnes pyyhin sen pois. Luomilla käytän joskus metallinhohtoista vaaleaa harmaata tai tummaa luumua (iltameikkiin pääosin). Se mikä pysyy aina, ovat kunnolliset mustat rajaukset (nestemäisellä tietysti) ja reilusti ripsiväriä. 

  Meikkaan silloinkin, kun lähden vain ruokakauppaan tai koiran kanssa ulos, tosin silloin riittää vaikkapa mineraalimeikkipohja, poskipuna ja ripsiväri. Olen myös ihastunut Diorin huulilla väriään muuttavaan huulirasvaan, aivan ihana ja näyttää ihan vaalealta huulipunalta minulla. Salille tms en koskaan meikkaa, sinne mennään vetämään treeniä, ei seurustelemaan.

  Vastaa
• 

  tiia_

  - 27.6.2013 07:22

  Minä meikkaan aika vähän. Yleensä bb-voide, vähän väriä kulmiin, tummat silmänaluset piiloon, vähän poskipunaa ja siinäpä se. Joskus laitan huulipunaa. Silmämeikin olen karsinyt oikeastaan kokonaan pois – jotenkin tuntuu siltä, että näytän vain väsyneeltä silmämeikissä, mulla on vähän hassunmuotoiset silmät tai jotain. :) Joskus nuorempana meikkasin reilumminkin, mutta jossain vaiheessa tajusin, että näytin kauhean ”laittautuneelta”, vaikka samalla ihailinkin eleettömiä, androgyynejä tapoja meikata. Tajusin, että olin meikannut runsaalla kädellä vain siksi, koska kuvittelin, että niin ”kuuluu” tehdä. Tilda Swinton on meikäläisen meikki-idoli nykyisin. Ja joo, meikkaan sen vähän mitä arkena myös vapaapäivinä, ja joskus kokeilen eri huulipunasävyjä yksin kotona, koska se on kivaa. :)

  Vastaa
• 

  Seregi

  - 27.6.2013 07:24

  Meikkan, kun siltä tuntuu. Ei ole katastrofi lähteä töihin ilman, mutta joskun kun siltä tuntuu saatan laittaa enemmänkin. Meikkaaminen menee yleensä kausittain ja yleensäkin kesällä tulee vähemmän meikattua. Talvella jotenkin naama piristyy, kun meikkaa hiukan.

  Vastaa
• 

  ansqu

  - 27.6.2013 07:30

  Ennen meikkasin joka päivä, mutta nyt kesän tullen tein päätöksen etten meikkaa ja annan ihon vaan olla (ja ruskettua) rauhassa. :) Meikkauslakkoni koskee vaan meikkipohjaa (lukuun ottamatta peiteainetta silloin tällöin). Silmä- ja huulimeikin teen siis ihan normaalisti, tosin niitäki oon vähentäny. Tää lakko on tähän mennessä kestänyt jo lähes kuukauden ja positiivisia tuloksia oon jo huomannut. :)

  Vastaa
• 

  noona

  - 27.6.2013 07:30

  Kesäisin meikkaamiseni rajoittuu lähinnä aavistukseen kulmakynää, ripsiväriin ja sipaisuun aurinkopuuteria. Arvostan itse myöskin enemmän luonnollista meikkiä etenkin arkisin, kun tarkoituksena on vain hieman ehostaa ja tuoda esiin parhaita puolia. Tykkään meikata, jos olen menossa jonnekin, ja jos minulla on ikään kuin ”syy”. Yksin kotona ollessani en koskaan meikkaa, ja saatan hyvin lähteä töihin ilman meikkiä. Pyrin pitämään meikittömiä päiviä ihoni takia, ja myös ripsiäni ajatellen; en ole varma, mikä on todella ripsien mielipide ripsariin, mutta itse ajattelen, että se kuitenkin jonkin verran haalistaa tai haurastaa niitä?

  Vastaa
• 

  IidaTurku

  - 27.6.2013 07:32

  Meikkaan vähän ja luonnollisesti. Lähes päivittäisessä käytössä ovat bb-voide (sekoitettuna seerumiin), valokynä, poskipuna/aurinkopuuteri, puuteri sekä ripsari. Juhliin lisään kirkasta punaa tai huulikiiltoa sekä rajaukset. Urheilemaan ja yövuoroon lähtiessä peitän vain silmänaluset. Meikkauksessa luotan siis sanontaa less is more. :)

  Vastaa
• 

  uttnot

  - 27.6.2013 07:37

  Meikkaan lähes aina kun olen lähdössä ihmisten ilmoille. Näin kesällä meikkaan vähemmän ja arkilookkiini kuuluu peitevoide, meikkivoide, irtopuuteri, aurinkopuuteri, poskipuna, kulmat ja ripsiväri, mutta yleensä laitan kyllä myös ruskeaa luomiväriä ja kissamaiset rajaukset. Riippuu ihan päivästä koska jaksan laittaa rajaukset ja koska vain ripsiväriä. Kotona nyt olen useinkin ilman meikkiä jos tiedän ettei kukaan ole tulossa käymään tai ettei ole minkäänlaista ohjelmaa sille päivälle, mutta jos tulee yhtäkkinen lähtö jonnekin tai joku on tulossa käymään, niin kyllä en ulos oikeastaan lähde ilman ettei tummia silmänalusia ja meikkivoidetta ole laitettu. Ripsivärilläkään ei ole niin väliä, mutta koska näytän aamulla lähes valkoisen ihoni ja tummien silmänalusteni kanssa kuolleista nousseelta, haluan lieventää ihmisten saamaa järkytystä ja laittaa edes vähän meikkiä naamaan. Viikonloppuisin laitankin sitten ne rajaukset. Olen mielestäni ihan hyvä tekemään meikin, ja koska olen piirtänyt pienestä pitäen niin sekin varmaan helpottaa hieman tuota rajausten laittoa.

  Vastaa
• 

  Vierailija

  - 27.6.2013 07:44

  Tykkään ihan älyttömästi meikkaamisesta! Joskus vapaapäivinä kokeilen itselleni erilaisia meikkejä ja usein kotipäivinä naamani on varsin mielenkiintoisen näköinen, kun silmissä on esimerkiksi eriväriset meikit.

  Mun suhtautuminen meikkaamiseen on vähän leikkimielinen ja tosi rento. En ota meikkaamista liian vakavasti. Se on mulle hauska juttu :D Tykkään väreistä ja kokeilla uusia juttuja. Oon myös harjoitellut tekemään perusmeikin ilman peiliä! Tosi kätevää ja hauskaa! Siinä oppii kasvoistaan uutta.

  En koe meikkaamista myöskään mitenkään pakoksi ja joskus arvostan sitä puolen tunnin pitempään nukkumista niin paljon että jätän meikkaamisen kokonaan välistä. Se tuntuu tosi vapauttavalta välillä vaan antaa maailman nähdä mut just tällasena! Vaikka tälläkin hetkellä mulla on ihossa epäpuhtauksia, niin jotenkin en osaa välittää liikaa, vaikka näyttäisin ne koko maailmalle :D Joskus nuorempana se oli tosi iso juttu… Nykyään oon huomannu että monet muut asiat on tärkeämpiä, esimerkiksi hymy kaunistaa enemmän kuin mikään meikki.

  Vastaa
• 

  Vierailija

  - 27.6.2013 07:49

  Hauska ja vähän ehkä outokin harhaluulo on juuri tämä, että kun meikataan, tulee naamaan automaattisesti ”pakkelikerros”. Itse käytän käytännössä huomaamatonta, todella kevyttä ihon sävyä tasoittavaa voidetta enkä missään nimessä koe sen tukkivan huokosiani sen enempää kuin tavallisen päivävoiteenkaan. Lisäksi kevyt meikkikerros kasvoilla estää kaiken muun kuonan ja pölyn pääsemisen ihohuokosiin (tai näin ainakin kosmetologit usein väittävät).

  Ja samaan kastiin lukeutuu kasvojen muuttaminen meikillä. En koe huijaavani ketään meikillä eikä se muuta piirteitäni suuntaan tai toiseen. Ehkä pikemminkin korostaa niitä toivottavia puolia, kun ihmiset eivät kiinnitä ensimmäisenä huomiota tummiin renkaisiin silmien ympärillä tai leuan keskellä mojottavaa näppylään.

  Kuten kävikin ehkä ilmi, en itse taiteile mitään sotamaalausta kasvoilleni aamuisin; BB- tai kevyt meikkivoide, peiteväri, kulmakynä ja poskipuna riittävät. Kesäisin jätän usein ripsivärinkin pois, osittain myös allergioiden takia. Poskipuna on myös minulle todellinen must, koska ilman sitä saan usein huolestuineita arveluita terveydentilastani. :-D Toisinaan taas on kiva säväyttää vaikka kirkkaan pinkillä huulipunalla tai vahvoilla rajauksilla.

  Ja kyllä, tykkään meikata joskus myös silloin kun vietän päiväni yksin kotona. Keväällä tein töitä kotoa käsin ja saatoin joinain päivinä ehostaa itseni, vaikka tiesin, etten tulisi poistumaan koko päivänä neljän seinän sisältä. Myös iltoja yksin viettäessä on kiva meikkileikkiä ja kokeilla jotain ihan uutta. :-)

  Vastaa
• 

  Ilana

  - 27.6.2013 07:59

  Normipäivinä en meikkaa, koska teen töitä kotitoimistossa ja urheilen aika lailla päivittäin, eikä meikit naamassa ole kiva hikoilla. Mutta sitten onkin kiva meikata, jos päivän aikana aikoo tavata muitakin ihmisiä kuin oman miehensä tai liikuntapaikoissa olevia tyyppejä. Perusmeikkini on aika kevyt ja koostuu pääasiassa mineraalimeikeistä (color corrector punoittavien nenänpielten peittämiseen, mineraalipuuteri ja -poskipuna) ja ripsarista. Huomaan näyttäväni usein valokuvissa (silleen ihan hyvällä tavalla) meikittömältä, vaikka olisinkin meikannut. Jos on juhlan aihetta, kaivan oitis esiin punaisen huulipunan ja mustan eyelinerin. Luomiväreistä käytän lähinnä eri ruskean sävyjä ja ihan vaaleaa korostussävyä. Meikkaaminen on kyllä kivaa, ja tuntuu erityisen mukavalta silloin, kun on ollut viikon tai parikin ihan ilman :) Ainoa juttu, minkä kanssa tulee joskus tuskailtua, on kulmakarvat. Ne on mulla nimittäin kohtuullisen vaaleat ja vähän epäsymmetriset, enkä ole vielä löytänyt ”mun täydellisiä meikattuja kulmia”.

  Vastaa
• 

  Ninne

  - 27.6.2013 08:04

  Suosin aika luonnollista meikkityyliä. Mieluiten olisin paljon enemmän jopa ilman meikkiä, mutta ihon tämän hetkinen kunto ja oma fiilis siitä, ei oikein anna vielä myöten. Mutta pikku hiljaa. En ole koskaan oikein oppinut meikkamaan. Ihastelen kyllä lehtien sivuilla kauniita meikkityylejä, useimmiten kuitenkin niitä vähän hillitympiä, mutta kun itse yritän niin lopputulos on usein enemmän tai vähemmän suttuinen. Suunnitelmissa onkin meikkikurssille meno, aion ostaa sen itselleni valmistujaislahjaksi!

  Minkälaista peitevoidetta käytät? Oma ihoni on myöskin hyvin kalpea ja sopivan peitevoiteen löytyminen on ollut vaikeaa. Tälläkin hetkellä menen lähinnä kompromissiratkaisulla paremman puutteessa.

  Vastaa
• 

  NiinaPi

  - 27.6.2013 08:10

  Teininä meikkasin paljon ja vahvasti koska silloin koin että olen ruma ilman meikkiä.. Nyt tässä vuosien myötä olen oppinut hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen ja älynnyt että olen ihan luonnonkaunis. Nykyään arkena kouluun/kaupungille tasoitan ihonsävyä bb-voiteella, laitan ripsaria ja käytän kulmakarvageeliä/vahaa, ja ehkä aurinkopuuteria, huulimeikkinä pelkkä sävytetty huulirasva. Iltarientoihin saatan vaihtaa bb-voiteen kevyeeseen meikkivoiteeseen ja korostan silmiä rajauksilla ja luomivärillä ja joskus käytän punaista huulitussia. Sitten muutenvain ”löhöpäivinä” ja etenkin kesällä kuljen huoletta ilman meikkiä, mutta joskus harjaan kulmat ja lisään ripsiväriä (piristää ilmettä huomattavasti!). Tykkään kyllä ehostaa itseäni ja korostaa niitä hyviä puolia ja suosin luonnollista meikkiä kaikilla naisilla:)
  Pakko sanoa että joskus törmää niihin naisiin jotka meikkaavat ihan liikaa, se on karmivaa ! (Saati se miten erilaiselta he sitten ilman meikkiä näyttävät:D) Mutta kaikki ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella on omat tottumuksensa:)

  Vastaa
• 

  juulimaa

  - 27.6.2013 08:12

  Mulla on aina ollut aika rasvainen ja huono iho, joten en lähde kotoa edes kauppaan tai kuntosalille ilman meikkivoidetta. Kesäisin ihon sävy tasoittuu ja tuntuu luksukselta, kun ei välttämättä tarvitse peittää muuta kuin silmänaluset ja silti näyttää ihan freesiltä. Omat meikkirutiinit ovat myös vakiintuneet; niihin kuuluu meikkivoide, peitevoide, ripsiväri, kulmaväri, irtopuuteri, poskipuna ja aurinkopuuteri. Kesällä käytän poskipunan sijaan lumenen heleyttäjä/aurinkopuuterikomboa. Luomille usein sipaisen aurinkopuuteria tai ruskean/kullan sävyistä luomiväriä.

  Meikkaan, koska olen mielestäni paljon kauniimpi kevyen meikin kanssa kuin ilman meikkiä. Lisään meikkiä aina vain hyvin kevyen ja luonnollisen kerroksen, ja lopputulos on todella luonnollinen (harva varmaan uskoisi, että meikkiä on noin monesta putelista!). Viime aikoina olen alkanut miettimään enemmän kosmetiikan kemikaaleja ja alkaisin mielelläni käyttämään enemmän luonnonkosmetiikkaa; sääli vain, että kaikki luonnonkosmetiikkakokeiluni ovat olleet aika epäonnistuneita, enkä ole onnistunut löytämään itselleni sopivia tuotteita.

  Toki ympärillä oleva kulttuuri vaikuttaa omaan meikkaamiseen. Meidän kulttuurissamme naisten meikkaaminen on normi ja meikkaamaton lookki näyttää monilla vähän homssuiselta (jotkut onnekkaat toki ovat luonnonkauniita ja huolitellun näköisiä meikkaamattominakin). Kurjempaa toisaalta taitaa olla niillä miehillä, joiden naama kukkii tai punoittaa, eikä vieläkään ole kovin sosiaalisesti hyväksyttävää peittää huonoa ihoa meikkivoiteella. Minäkin koen, että on etuoikeus, jos voi käyttää pieniä vippaskonsteja, että näyttäisi paremmalta :)

  Vastaa
• 

  paulahelena

  - 27.6.2013 08:13

  omassa kommentissani en niinkään viitannut faktoihin vaan omiin tuntemuksiini, toki tiedostan että nykyaikainen kosmetiikka voi olla hyvinkin ihoystävällistä mutta silti koen vastenmielisenä ajatuksen sen tunkemisesta naamaani. samoin tiedän ettei luonnollinen meikki juurikaan muuta ulkonäköä mutta tekee sitä juuri sen verran, että omassa naamassani tuntisin ”huijaavani”.

  Vastaa
• 

  melkomeikitön

  - 27.6.2013 08:14

  Itse olen yksinkertaisesti laiska ja tietämätön meikkaaja. Varmasti jos jaksaisin etsiä ja löytäisin itselleni juuri sopivat tuotteet ehostamiseen niin käyttäisin niitä enemmän, mutta nykyisin lähinnä saatan meikata vain jonnekkin kaupungille lähtiessä ja ehkä hieman töihin. Tykkään myös urheilla päivittäin, enkä tahdo hikoilla meikit naamalla.
  Kun meikkaan, niin tavoittelen luonnollisuutta. Ihoni on melko huono, joten koetan tasoitella sitä ja korostaa hieman silmiäni (tosin tämän hetkinen sää tekee sen että silmäluomeni hilseilevät koko ajan, joten ripsiväriä enempää en uskalla niihin tökkiä).
  Jostain on tullut jotain itsevarmuutta, ja nuoresta iästäni huolimatta (21) en tunne suuriakaan paineita olla aina laittautuneen näköinen. Tosin en myöskään halua että minusta otetaan kuvia kaiken kaameuteni todistamiseen :D
  En ihan osaa ymmärtää miten meikkaaminen on jotenkin niin iso asia monelle, eikä uskalla lähteä mihinkään ilman jotain maskia, sillä itselleni on merkitystä vain läheisempien ihmisten mielipiteillä minusta ja he näkevät minut ilman mitään sotanaamiotakin..

  Vastaa
• 

  vanamo

  - 27.6.2013 08:15

  En haluaisi meikata näin paljon, mutta iho on sen verran epätasainen ja huonossa kunnossa, että pakko. Kärsin teininä pahasta aknesta ja siitä on jäänyt arpia ja punaisia pilkkuja. Edelleen ihoni on rasvainen ja näppylöitä tulee paljon. Huono iho on geeneissä ja vaikka hoidan sitä hyvin (välillä ihotautilääkärin kanssa), siitä ei puhtoista, tasaista ja pehmeää tule varmaan ikinä.

  Meikkivoiteen, puuterin ja poskipunan/aurinkopuuterin lisäksi laitan päivittäin rajaukset ja ripsaria. Kevyttä, kosteuttavaa huulipunaa lisäilen pitkin päivää. Ilman rajauksia ja ripsaria näytän mielestäni väsyneeltä ja minusta siinä ei ole mitään pahaa, jos haluaa antaa itsestään pirteän ja energisen kuvan. Mielestäni olen valoisa ja positiivinen persoona ja haluan meikillä korostaa hyviä puoliani ja korjata / häivyttää huonoja (kuten ongelmaista ihoa ja lyhyitä, melko vaaleita ja piikkisuoria ripsiä). Tietenkin näytän vähän erilaiselta ilman meikkiä, mutta oma mies sanoo että olen kaunis niinkin ja hän minusta joka tapauksessa tykkää, joten en koe sitä ongelmaksi.

  Vaikka olen yksin kotona, saatan laittaa vähän hiuksia, BB-voidetta ja ripsaria eli meikkaan lähinnä itseäni varten. Ilman meikkiä tulee vaan paha mieli kun katsoo peiliin. Miksi pilata päivä sillä tavalla, kun meikit on kerta keksitty ja ne ovat nykyään ihan turvallisia käyttää?

  Vastaa
• 

  Nāiádes

  - 27.6.2013 08:19

  Aika neutraali gallup..: D Luonnollinen ehostus vs. sotamaalaus.

  Vastaa
• 

  Jenniii

  - 27.6.2013 08:22

  Kommentistasi tuli vähän fiilis, ettet tainnut lukea koko tekstiä laisinkaan, joten suosittelenpa lukaisemaan vielä uudemman kerran. ;) Jo otsikossa sanotaan, että luonnollinen, sotamaalaus, meikitön vai jotain ihan muuta? Ei ehkä tarvitse muutenkaan ihan niin kirjaimellisesti kaikkea ottaa. :)

  Vastaa
• 

  minnakas

  - 27.6.2013 08:40

  Ei jaksa meikata tai laittautua! Isoin homma on aina meikin peseminen pois. Yleensä meikkaan vaan baariin. Nytkin olin lähes kaksi viikkoa ilman meikkiä. Ennen meikkasin enemmän, nykyisin vähemmän.

  Vastaa
• 

  Vierailija

  - 27.6.2013 08:43

  Sanoisin että olen luonnollisen meikin kannalla, niin muilla kuin itsellänikin. Vaikka jos rehellisiä ollaan niin naiset joilla on oma vahva tyyli, esim. tatuointeja, vahvasti värjätyt hiukset niin näiden kanssa sellainen rajumpi meikki todellakin sopii.
  Mää voin kyllä viettää aikaani vaikka ja missä ilman meikkiä, vaikka useimmiten se herättääkin niitä ”Oletko kipeä”-kysymyksiä. Mulla on tosi vaaleat kulmakarvat ja ripset, ja punertava naama joten tämä yhdistelmä herättää lähinnä kauhistelua tai huolestumista. En käytä paljoa meikkiä mutta sentään ripseni ja kulmakarvani haluan erottumaan.

  Iltasanomissa oli vasta joku juttu kuinka iso osa naisista unohtaa vähintään kerran viikossa pestä meikkinsä pois ennen nukkumaanmenoa ja siellä oli paljon kommentteja siitä kuinka ihmiset sanoivat että hänhän EI käytä meikkiä joten ei tälläisistä tarvi huolehtia. Mietin että onko sitten ihmiset jotka eivät meikkaa ollenkaan sellaisia jotka eivät pese aamuin/illoin kasvojaan? Toivottavasti ei sillä myös heidän kasvoihinsa tarttuu likaa, he koskettelevat likaisilla käsillä naamaansa jne.Itse ainakin meikkaamattomina päivinänikin pesen kasvoni ja käytän ihovoiteita.

  Jotenkin tässä meikkaaminen vs. meikkaamattomuus asiassa on hirveän kärkkäitä mielipiteitä, osa on ehkä niin epävarmoja ettei voisi kuvitellakkaan olevansa ilman meikkiä ja saa näppylöitä jo ideasta joutua jonnekkin missä päivittäinen meikkaaminen ei olisi mahdollista ja useat tälläiset ihmiset ajattelevat huonoa meikkaamattomista naisista. Osa taas kuvittelee että he ovat parempia ihmisiä kun he eivät meikkaa, vrt. asenne ”rumat vaatteilla koreilee”. Mielestäni tälläisistä vastakkainasetteluista pitää päästä yli ja antaa kaikkien sutia/olla sutimatta naamaansa haluamallaan tavalla.

  Vastaa
• 

  Reettam

  - 27.6.2013 08:43

  Meikkasin teininä todella paljon, se kuului tyyliin. Lukion jälkeen olen vähän vähentänyt meikin määrää, mutta laitan sitä silti lähes aina ulos mennessäni jos olen menossa jonnekin muualle kuin lähikauppaan tai kuntosalille. Olen luonnostani todella, todella vaalea. Tämä tarkoittaa sitä, että silmänaluseni ovat luonnostaan hyvin tummat ja ripseni ja kulmakarvani värittömät. Jos olisin tummakulmainen, meikkaisin varmasti vähemmän, mutta nyt koen näyttäväni vain hassulta esimerkiksi ilman kulmakynää. Ihan kuin minulla ei olisi kulmakarvoja ollenkaan…
  Päivittäiseen meikkiarsenaaliin kuuluu ohut meikkivoide, peitevoide (silmänalusille), puuteri, aurinkovoide, poskipuna, kulmakynä, vaaleanruskea luomiväri ja ripsari. Myös huuleni ovat aikalailla harmaan värittömät (kiitos, suomalaiset geenit), ja olenkin ihan hulluna erilaisiin värikkäisiin huulipuniin. Välillä on kiva käyttää rajauskynää tai värikästä luomiväriä.

  Vastaa
• 

  Vierailija

  - 27.6.2013 08:56

  Kyllä, meikkaan aina kun kotoa lähden. Perusmeikkiini kuuluu tässä järjestyksessä mineraalimeikkipohja (en tiedä miksi, mutta meikkivoiteet näyttävät kasvoillani aivan hirveiltä!), peitevoide tarvittaessa, puuteri, nestemäinen yläluomenrajaus, ihonvärinen mutta aavistuksen kimaltava luomiväri, ripsiväri + taivutus, ja jokin hillitty huulipuna tai -kiilto.

  Kuulostaa aika paljolta näin lueteltuna, mutta siinä ovatkin kaikki omistamani meikit. En juurikaan kokeile uusia meikkaustyylejä, sillä tämä toimii ja saan kehuja ihostani ja silmistäni. Myönnänkin ihan avoimesti meikkaavani ”muita varten”, toivon siis että etenkin miehet tykkäisivät. Toki oma oloni kohenee kun näytän huolitellulta, joten on helpompi hymyilläkin.

  Vastaa
• 

  tiia-vain

  - 27.6.2013 09:15

  Mulla oli yläasteella ja lukiossa vaikea akne, joten silloin aloin käyttämään peitevoiteita; ripsiväriä vasta muistaakseni lukiossa. Ilman iho-ongelmia en olisi varmaan käyttänyt mitään meikkejä vielä noihin aikoihin.

  Ihoni on vieläkin helposti rasvoittuva ja ihonväri epätasainen vaikka aknesta ei mitään arpia ole onneksi jäänytkään. Silti nuoruuden iho-ongelmien aiheuttamien traumojen takia olen todella tietoinen pienistäkin punoituksista ja näpyistä mitä ihooni ilmestyy ja haluan peittää ne meikkivoiteella vaikka ilmankin varmaan pärjäisi. Joskus harvoin saatan olla ilman.

  Olen asiakaspalvelutyössä, joten haluan meikata ihan siitä syystäkin että tiedän ihmisten katsovan minua koko päivän ja ilman meikkiä olisin todella epävarma itsestäni.

  Meikkaan yleensä aika luonnollisesti, koska en ole mikään mestari meikkaamaan. Välillä laitan enemmän meikkiä (osaamiseni rajoissa), koska minusta se on hauskaa ja toimii samaan tapaan asusteena kuten vaikka korut.

  Vastaa
• 

  ailaineri

  - 27.6.2013 09:27

  Jossain vaiheessa meikkailin juhliin, mutta sitten pari valokuvaa nähtyäni totesin, että parempi jos en tee sitä :D En osaa meikata, koska en ole koskaan opetellut. enkä usko että nyt 21-vuotiaana jaksan aloittaa. Olen myös ollut ammattilaisten meikattavana, ja jotenkin tuntuu, että ei se meikki vaan sovi mun naamalle. En jaksaisi pestä naamaani joka ilta ja aamu, joten en halua siksikään meikata. Ja tuntuisi inhottavalta, jos oma naama ei kelpaisi itselleen tällaisenaan; olen muutenkin niin itsekriittinen, niin ehkä helpompi mulle, kun hyväksyn että tällä naamalla mennään. Irtoripsiä olen miettinyt, mutta sekin tuntuu aikamoiselta rahareiältä.

  Joskus punoittaa, kiiltää tai tulee inhottavia näppylöitä, ja silloin on bad face day. Sellaisia tulee ja menee. Tsemppaavaa on, kun saanjoskus kavereilta ihastelevia kommentteja, että näytän hyvältä ilman meikkiä ja voikun hekin voisivat olla ilman.

  Vastaa
• 

  HelloAochi

  - 27.6.2013 09:30

  En meikkaa. Ainoat omistamani kauneus/hygieniatuotteet ovat suomalainen mustikkashampoo, joku hyvä hoitoaine (tukkaa on paljon ja se n helposti takkuuntuvaa sorttia) ja hammastahna. Onpahan ainakin suht kevyt matkustella.

  Vastaa
• 

  Jenniii

  - 27.6.2013 09:34

  Ikävä kyllä monilla meistä on ihan syntyjään tummat silmänaluset (kuten minulla), johon eivät uni tai vedenjuonti auta. :( Kasvojen luusto, pinnassa olevat verisuonet, yms. vaikuttavat paljon asiaan ja niille ei oikein voi tehdä mitään. Mutta vinkit toki ovat hyödyllisiä heille, joilla tummat silmäaluset johtuvat nimenomaan liian vähäisestä unesta tai ravinto- ja nestepuolen vajauksista. Harmittaa kuitenkin välillä se asenne, että tummat silmäaluset olisivat jotenkin itse aiheutettu ongelma, koska ainakin omalla kohdallani en yksinkertaisesti voi tehdä asialle oikein mitään muuta kuin peittää niitä meikillä.

  Vastaa
• 

  Vierailija

  - 27.6.2013 09:38

  samoilla linjoilla menen minäkin. ihoni on kylläkin edelleen melko huonossa kunnossa, vaikkei niin huonossa kuin aiemmin. jos omistaisin niin hyvän ihon kuin joillain joiden ei tarvitse meikkiä käyttää, niin en todellakaan laittaisi meikkivoidetta ollenkaan! voin silti mennä kauppaan ja salille ilman meikkiä, sillä tiedän että siellä ei ketään tarvitse miellyttää ;)
  myös ite asiakaspalvelutyön vuoksi meikkaan joka päivä (meikkivoide, puuteri, poskipuna, aurinkopuuteri, kulmat, silmät).

  Vastaa
• 

  jjonaa

  - 27.6.2013 09:39

  Itse en meikkaa oikeastaan ollenkaan, juhliin joo tulee laitettua eyelineriä, ripsiväriä ja meikkivoidetta, that’s it. 

  MUTTA tällekkin on tullut muutos, otin tuossa taannoin ripsienpidennykset ja nämä on ihan huiput, en tarvitse mielestäni ollenkaan meikkiä, joskus voin meikkivoidetta laittaa tummille silmänalusille mutta siinä se onkin. 

  Äitiyden myötä meikkaaminen on jäänyt toiseksi ja pystyn kulkemaan ilman meikkiä helposti paikasta paikkaan, tykkään meikittömyydestä.

  Halusin kumminkin hiukan enemmän näköä itseeni ja päätin kokeilla näitä ripsienpidennyksiä ja nämähän on itselleni ainakin ihan huiput!

  Luottotuote on pitkän aikaan ollut matte moussen meikkivoide, sopii omalle iholleni täydellisesti!

  Vastaa
• 

  jermia

  - 27.6.2013 09:41

  Aika samoilla linjoilla mennään. Tukkaa ei itelläni vaan ole paljon. :D Lisäisin itselleni tuohon huulirasvan ja talvisin kosteusvoiteen.

  Vastaa
• 

  Avda

  - 27.6.2013 09:44

  Tänä päivänä meikkiruutiiniin kuuluu väritön pohjustustuote, ”jauhoinen” mineraalimeikkivoide, kulmakynä ja ripsiväri. Luonnollisella lookilla siis mennään. :)

  Jos oleskelen päivän kotona, vanhemmilla tai koiran kanssa touhuten, en meikkaa. Toisaalta vaikka menisin käymään vain ruokakaupassa, sutaisen yleensä vähintään ripsivärit nassuun. Omistan hyvinhyvinhyvin vaaleat ripsen, enkä halua näyttäa kaljulta… :D

  Yläasteikäisenä vetelin joka aamu vahvat mustat kajalit sekä ylä- että alaluomelle ja purnukan ripsiväriä päälle… Hrrr…

  Vastaa
• 

  Iksu

  - 27.6.2013 09:51

  Meikkaan lähes päivittäin, mutta melko kevyesti. Nyt kotiäitinä vielä kevyemmin kuin ennen; (Estee lauderin) BB-voide, poskipuna ja ripsiväri. Joskus myös silmien rajaus. Meikkituote jota ilman en pärjää, on ripsiväri. Roskat vien ilmankin, mutta muuta en. Ripsipidennykset ovat loistava keksintö! Juhliin tai muihin erikoistilanteisiin haluan meikata enemmän, ja naamaani saa laitettua aika paljon meikkiä ennenkuin se näyttää sotamaalaukselta. Kun haluan piristää ilmettäni (tai fiilistäni) arkena, sipaisen huulille räikeää korallinväristä huulipunaa.

  Vastaa
• 

  Jenniii

  - 27.6.2013 09:52

  Kiitos vinkeistä Mia! :) Olen oppinut aika velhoksi näiden silmäalusten peittämisessä, myönnetään. :D Ja sopivien tuotteiden metsästys on ollut pitkällinen prosessi. Toki blogiini laittamissani valokuvissa yleensä myös valaistus on kohdallaan, mutta esimerkiksi suoraan ylhäältä päin tuleva valo on aika rajun näköinen yhdistelmä tummien silmänalusten kanssa. Omalla kohdallani asiaan tietysti vaikuttaa myös silmieni malli, että silmäni ovat vähän tällaiset ulkonevat ja sitä kautta niiden alle tulee tuollainen silmän muodosta johtuva ”juonne”, jonka alla oleva alue on vähän kuopalla ja varjossa. Mutta meikkaamalla kyllä näistäkin saa taiottua ihmeitä. Pitäisi ehkä joskus julkaista meikitön kuva ei-niin-imartelevassa valaistuksessa referenssiksi. ;)

  Mutta olipa hyvä kuulla, että tuo helokkiöljy ja kalanmaksaöljy auttaisivat asiaan, koska aloitin juuri tällä viikolla sattumalta niiden syömisen! Katsotaan, tapahtuuko asiassa muutosta. :) Läski tosin taitaisi olla meikäläiselle vähän liian kova pala… :D

  Vastaa
• 

  bubbs

  - 27.6.2013 09:55

  Meikkaan aina, jos tiedän kohtaavani kanssaihmisiä. Meikin määrä vaihtelee tilannesidonnaisesti. Ruokakauppaan, tai kiireessä vaikka töihin, laitan bb-voiteen, irtopuuterin, kulmakarvat ja poskipunan. Jos ei ole lähtöpaniikkia, nautin suunnattomasti rauhallisesti sutiessani kasvoilleni myös nuden luomivärin, kunnolliset ylärajaukset silmiin, peitevärin, huulimeikin ja ripsivärin sekä kasvojen varjostukset ja korostukset (erityisesti iltatilanteissa).

  Pidän meikkaamisesta tosi paljon, paitsi jos on kova kiire – hätäinen sohiminen vie meikkaamisesta sen meditatiivisen puolen, eikä nosta mielialaa vastaavalla tavalla. Meikkaan myös huvikseni ja yksinollessa. Koen myös ehdottomasti kaunistuvani meikillä, ja erityisesti nuo päivittäiset, kevyt meikkipohja ja kulmakarvat, ovat välttämättömyys, jos haluan tuntea näyttäväni siistiltä ja asialliselta. Meikkipohjan tarve pohjautuu varmaan enemmän traumoihin nuoruuden iho-ongelmista, kuin siihen, etteikö sitä voisi paljaana näyttää nytkään – vaan jos saan jollakin pienellä toimenpiteellä itselleni paremman olon itsestäni, se minulle suotakoot.

  Meikattuna itsetuntoni on parempi. Kun koen näyttäväni hyvältä, jaksan myös pitää pääni pystyssä ja ryhdin koossa, enkä anteeksipyytele olemuksellani. Kokonaan meikittömänä olo on vähän samanlainen, kuin jos on suihkussa käymättä tai rikkinäiset vaatteet yllä, tuntuu epäsiistiltä ja epämukavalta, tulee tarve paeta sosiaalisista tilanteista. En tällä nyt tarkoita missään nimessä, että minulla koskaan olisi muista meikittömistä naisita vastaavia ajatuksia, tämä on puhtaasti omaan itsetuntooni sidoksissa oleva juttu. En koe meikkaustarvettani silti mitenkään negatiivisena asiana, sen enempää, kuin tarvetta perushygienian ylläpitoon tai kivasti pukeutumiseen.

  Vastaa
• 

  Jenniii

  - 27.6.2013 10:34

  Kaivapas Mia meille jostakin tuon suosittelemasi helokkiöljyn nimi, niin painutaan mekin ostoksille! :)

  Vastaa
• 

  Liv

  - 27.6.2013 10:35

  Mulla riippuu kyllä ihan päivästä ja fiiliksestä. Siis esimerkiks jos tiedän lähteväni lenkille vaikka tänään, en laita meikkiä naamaan. Toisaalta jos päätän yllättäen lähteä sinne lenkille illalla, en nyt rupea meikkejä pois ottamaan vaan sen takia, että ”apua mitähän ihmiset ajattelee”. Jos sataa, en meikkaa (vähän muuten risoo jännäillä leviääkö ripsarit :D). Jos taas herään hyvällä, ihan reippaalla tuulella ja tuntuu siltä että olis kiva meikata, kyllä mä ne meikit naamaan laitan, vaikkei tiedossa olis muuta kuin puistossa istumista muksun kanssa. Jos lähden ”ihmisten ilmoille” (tää ei kata sitä puistoa, muuten ulkoilua, rantaa, kauppaa ym. Vaan tarkoittaa enemmänkin ehkä kavereiden tapaamista, esim. Eilistä Korkeasaarireissua, ostoskeskuksissa käymistä kahvilla ym.) niin laitan meikkiä,- jos siis siltä tuntuu. 

  Toisaalta sitten mun meikkaamiset rajoittuu kajaaliin ja ripsariin. Jos oikein juhlii lähden baareihin vaikka niin heittäydyn ehkä hurjaksi ja laitan oikein luomiväriäkin (ja kajaalin alaluomellekin). Koskaan ikinä en käytä meikkivoiteita tai puutereita. Näiden käyttämisen lopetin pari vuotta sitten enkä voisi olla tyytyväisempi! Silloin aijemmin näitä molempia käytti, koska iho punoitteli ja oli näppyjä, vaan tadaa! Ei meikkivoidetta tai puuteria = ei myöskään näppyjä tai punoitusta. Muistan aijemmin häiriintyneeni myös kasvojeni kiillosta, joka on myös tasoittunut nyt kun ei tunge iholle mitään. Todellakin jaan ylläkin kommenteissa mainitun ällötyksen ”pakkelikerroksia” kohtaan (olkoonkin, että olisi oikein kevyestikin). 

  Minä koen itseni ihan nättinä meikittä ja meikillä. Meikittä ehkä hieman mitäänsanomattomampana (ja vapaampana myös muuten!). Mulla on aika perus maantienharmaat kulmat (joita en muuten oo koskaan nyppinyt tai mitenkään muotoillut tai väritellyt tai muuta) ja ripset, joten vaikkei ripsari ja kajaali mitään älyttömän isoa eroa tee, ne kuitenkin selkeästi korostaa silmiä. Ja mulla on mielestäni kauniit silmät, mielelläni mä niitä korostan. Ihan vaikka sinne hiekkalaatikolle. Ja tänään teatteriin. 

  Vastaa
• 

  SuviOfficial

  - 27.6.2013 10:48

  Itse kuulun tuohon totaalimeikkaamattomien ja meikin voimaan uskovien välimaastoon. En oo oikeastaan koskaan ollut mikään himomeikkaaja, ja aamuisin oon niin laiska etten jaksa vetää kaikkia tököttejä naamaani. Joskus kun on aikaa ja fiilistä niin saatan laittaa ripsarin ja vähän kajaalia, mutta muita tuotteita en oikeastaan käytä. Kasvojen ihokin on ihan erilainen kun pysyy luonnollisuudessa ja kai sekin on osaltaan tehnyt musta sellaisen ihmisen etten meikeistä välitä, kun ei omat kaveritkaan tai edes äiti pahemmin käytä meikkiä. Ei mulla mitään niitä vastaan ole, mutta pystyn kyllä elämään ilman meikkejä. Joillekin se sopii, mutta ei mulle :)

  Tuli vähän sekava kommentti, pyydän anteeksi ;)

  Vastaa
• 

  possu

  - 27.6.2013 11:49

  Voi sitä kriisiä ja paniikin määrää, jos kaikki ”pakko vähän laittaa meikkiä” sairastuisivat alopeciaan…eipä ole mitään mitä maalata (kulmat & ripset) ja eikä huonoa hiuspäivää. Omalla kohdallani itsetunto tulee täysin muista seikoista kuin pienistä purkeista. Pääsen niin paljon helpommalla, eivätkä kaverit ole kaikonneet. Toki voi käyttää peruukkia ja hankkia kestopigmentoinnit, mutta hyvin pärjää ilmankin.

  Vastaa
• 

  Jenniii

  - 27.6.2013 11:55

  Veikkaan, että kyseinen sairaus taitaa olla pienimuotoinen kriisin paikka ihan kenelle tahansa puhjetessaan. Hienoa, että vaikutat itse olevan todella sinut itsesi ja tilanteesi kanssa. :) Toivon silti, että tässä keskustelussa ei tarvitsisi dissata ketään. Olemme kaikki omanlaisiamme ja eikös se ole ihan positiivinen juttu?

  Vastaa
• 

  Jenniii

  - 27.6.2013 12:02

  Todella hyvä pointti tuo, minkä nostit esiin kommenttisi viimeisessä kappaleessa! Jotenkin tuntuu, että näissä meikkiasioissa vallitsee ihan älytön vastakkainasettelun ilmapiiri. Itse olen kokenut enemmänkin tuota suvaitsematonta näkökulmaa meikkaamattomien puolelta juuri tuohon tyyliin, että ”rumat ne vaatteilla koreilee” tai että meikkaaminen olisi jotenkin omien piirteiden tai ominaisuuksien piilottelua tai ihan vain merkki huonosta itsetunnosta, tai mitä lie. Luojan kiitos näitä näkemyksiä viljelevät ovat vähemmistöä meikkaamattomien joukossa, mutta en ymmärrä, miksi erilaisia tapoja ja tottumuksia on tarvetta jotenkin arvottaa. Kaikki kukat kukkikoon – meikin kera tai ilman. ;)

  Tuo kiinnitti myös huomioni, että kyllähän ihoa tulee hoitaa ja pestä, vaikkei meikkaisikaan. Päivän aikana iholle todellakin kertyy hikeä, likaa, pölyä ja kaikenlaista, minkä takia kasvot olisi hyvä pestä ihan hygieniasyistä. Oma ihoni on myös niin kuiva, etten voisi elää ilman kosteusvoiteita. Mutta varmasti löytyy niitäkin tyyppejä, joilla on täydellinen iho, vaikka he eivät tee naamalleen ikinä mitään. :) Mutta kyllä se peseytyminen nyt on aika perus-hygieniaa minusta. 

  Vastaa
• 

  possu

  - 27.6.2013 12:10

  Hassua että otit kommenttini dissauksena! Jotkut saattaisivat ottaa itseensä kaiken, jossa keskustellaan ulkonäköön liittyvistä asioista, meitä kun on moneen junaan… Kriisi ja paniikki voisi antaa lisää näkökulmaa kaikkien elämään ja peilikuva ei enää olisikaan se, mikä määrittää ihmisen itsensä. Toki aluksi itsekin pohti, että mitäs nyt, mutta kun hoitoa ei ole, niin asenne ratkaisee. Ja ulkoiset näpyt sun muut eivät enää olleetkaan niin isoja juttuja.

  Vastaa
• 

  Jenniii

  - 27.6.2013 12:24

  Jotenkin kommentisi sävystä tuli hiukan sellainen ylenkatsova fiilis sellaisia kohtaan, jotka kokevat meikkaamisen tärkeäksi, mutta ehkä tulkitsin viestiäsi väärin. Pahoitteluni, jos näin oli. Ja kyllä varmasti kaikenlaiset kriisit auttavat ihmisiä määrittelemään uudelleen sitä, mikä elämässä loppujen lopuksi on tärkeää, mutta omissa mietteissäni pieni, harmiton turhamaisuuskin on ihmiselle ihan sallittu piirre. :) Mikäli koko elämä pyörii ulkonäön ympärillä tai tuollaiset seikat vievät muutoin liikaa huomiota tärkeämmiltä asioilta, voi tietysti pieni itsetutkiskelu olla paikallaan. Ei ulkonäön merkitystä ihmisen elämässä voi kuitenkaan aivan täysin kiistääkään – johan sitä on kaunistauduttu joskus ammoisina aikoina tuhansia vuosia sittenkin. Aina voidaan lähteä vertailemaan, kuinka jokin asia menttää merkityksensä jonkin toisen asian rinnalla. Akne ja iho-ongelmat voivat olla pieni murhe vaikkapa kaljuuntumisen rinnalla. Kaljuuntuminenkin voi olla pieni murhe jonkin vakavamman ja terveyttä oikeasti uhkaavan sairauden rinnalla. Loppupeleissä asenne todellakin ratkaisee ja kuten tuossa edellä jo totesinkin, niin olet itse selvästi päässyt tasapainoon tilanteesi kanssa ja se on älyttömän hieno juttu. :)

  Vastaa
• 

  Fifi_Anna

  - 27.6.2013 12:54

  Minä rakastan meikkaamista ja ihonhoitoa ja yksi päiväni kohokohdista on meikkaaminen aamulla ennen töihin lähtöä. Meikkaan yksinkertaisesti siksi, että satun tykkäämään siitä puuhasta aivan valtavasti, en ”miellyttääkseni miehiä” tai ketään muutakaan, paitsi itseäni. Kaupassa ja roskalaatikolla käyn sujuvasti ilman meikkiä, mutta töihin tai kaupungille menen meikattuna.

  Päivittäiseen ihonhoito- ja meikkirutiiniini kuuluvat seerumi, silmänympärysvoide, päivävoide, meikkivoide/BB-voide, erikoispeitepuikko piilottamaan poskieni punaisia läikkiä, toinen peitepuikko silmänalusille, valokynä, irtopuuteri, värillinen kulmakarvageeli, silmämeikinpohjustusvoide, luomiväri, rajaukset, ripsiväri, huultenrajauskynä ja huulipuna. Lisäksi satunnaisesti aurinkopuuteria ja/tai poskipunaa, mutta harvemmin. Koko rutiiniin kuluu aikaa 35-40 minuuttia, mutta en ikinä luopuisi siitä. Herään mieluummin tunnin aikaisemmin, jotta saan meikata kaikessa rauhassa ilman kiirettä.

  Vaikka tuotteiden määrä kuulostaa näin listattuna suurelta, ei se näytä siltä kasvoillani. Silmämeikissä käytän useimmiten neutraaleja beigen tai harmaan sävyjä, jotta voin irrotella kirkkaanpunaisella tai fuksialla huulipunalla, ja jos taas meikkaan silmät vaikka turkoosilla luomivärillä, pidän huulet neutraalin persikan- tai korallinsävyisinä.

  Vastaa
• 

  SofiaS

  - 27.6.2013 14:21

  Olisi tärkeää ymmärtää, että objektiivisesti katsoen meikkaaminen on täysin hullua, turhaa ja omituista. Tarkoitan sitä että eihän se ole mitenkään evolutiivisesti tai biologisesti totta että esimerkiksi nainen jolla on ripsiväriä, kajalia ja huulipunaa olisi kauniimpi. Suurin osa naisista ajattelee meikkaavansa itseään varten, niin minäkin, mutta se ei ole totta. Meidät on aivopesty niin totaalisesti, ettei meille tule mieleenkään, että meikkaamme yhteiskuntaa varten, ja itse asiassa meikkiteollisuutta varten.

  Juttu on helpompi selittää säärikarvojenajeluesimerkillä. Kaikkien mielestä sileät sääret naisella ovat seksikkäät. Mutta miksi? Eihän se ole TOTTA. Naisille ei ole todellista hyötyä karvattomuudesta, päin vastoin siitä on haittaa että säärikarvat eivät lämmitä talvella tai viilennä kesällä. Media ja yhteiskunta ovat vain aivopesseet ihmiset uskomaan, että miehellä kuuluu olla säärikarvat, naisella ei. Jotta saataisiin Venusta myytyä. Eihän mikään muu eläin ole näin järjetön. Toki monen eläinlajin urokset uhoavat ja hienostelevat naarailleen päästäkseen parittelemaan, mutta minkään muun kuin ihmislajin keskuudessa ei vallitse konsensusta siitä että jokin lajille tyypillinen ominaisuus (kuten säärikarvat tai vaaleat ripset) olisi lähtökohtaisesti väärä/huono/ei-kaunis/epäseksikäs.

  Ainoa ”järkevä” meikki on peitepuikko, koska sillä voi peittää näppylöitä. Akneen taipuvaista ihotyyppiä ei nimittäin ole evolutiivisesti kannattavaa siirtää seuraavalle sukupolvelle.

  Tässäpä tällainen kanta :)

  Vastaa
• 

  Vierailija

  - 27.6.2013 14:48

  Itse olen huomannut myös gluteenin poisjättämisellä olleen suotuisa vaikutus ihooni. Mulla ihon kunto heijastui siis selkeästi suoliston kunnosta.

  Vastaa
• 

  Vierailija

  - 27.6.2013 15:18

  Perusmeikkini jonka teen joka päivä on pieni määrä meikkivoide sekoitettuna kuultovoiteeseen, kulmakynä, valokynä, ripsiväri, poskipuna ja huulipuna.

  Meikkaan aina, kaikkialla. Ainoastaan mökillä olen lähes meikittä, tosin silloinkin laitan hieman kulmiin väriä ja ikuisuuspunaisiin nenänpieliin peitevoidetta. Olen todella vaalea, sekä ihonväriltäni että karvoitukseltani ja ilman meikkiä olo on tosi näkymätön. Vähintään kulmakarvat on pakko aina tummentaa näkyviin, muuten tuntuu että naama jotenkin ihan hukkuu itseensä.

  Olisihan se mukavaa jos ei aina tarvitsisi meikata. Nyt jos olen unohtanut tai en ole ehtinyt laittautua, on olo tosi vajaa ja epävarma. Silloin tuntuu että jokainen katse on arvosteleva ja näkee mut ihan väärin. Oon aina ollut todella ujo ja melko epävarma itsestäni sekä ulkonäöllisesti että sisäisesti, mutta meikistä tulee itsevarmempi olo, sillä saa jotenkin luotua omaa fiilistään ja persoonaansa itselleen vahvemmaksi. Silloin on rennompi olokin.
  En koe että se peittää varsinaisesti mitään tai huijaa, enemmän korostaa just niitä asioita mitä haluan sen korostavan. Meikkini on kuitenkin melko luonnollinen, ainoastaan kulmat ja huulipuna on sellaisia mistä varmasti huomaa minun meikanneen.

  Oon miettinyt miten hassua on että taas tukkaani en jaksa laittaa ollenkaan. Pesen sen muutaman päivän välein ja annan kuivua itsekseen. Joskus juhliin kiharran ja tykkään kokeilla joitain kampauksia, mutta mitään hiusmuotoilutuotteita en oikein jaksa käyttää. En ole koskaan oikein niihin tottunut eikä ole tullut suurta intoa totutellakaan. Luulen aika monella olevan sama meikin kanssa.

  Vastaa
• 

  karoliin

  - 27.6.2013 15:42

  Mä oon niin samaa mieltä tästä!
  Ja mä meikkaan lähes joka päivä.

  En paljon, mutta mun mielestä sillä määrällä ei ole merkitystä. Laitan ripsiväriä, sheivaan sääreni ja pidän kauniista vaatteista ja hiuksista – haluan näyttää suurin piirtein hyvältä. En ole lainkaan tällätty, mutta koska lähtökohtaisesti ulkonäköni vaikuttaa jossain määrin itsetuntooni, olen mielestäni turhamainen. Kausina, jolloin en meikannut, halusin silti että tukka on hyvin ja vaatteet näyttivät ”minulta”. Mitä se edes tarkoittaa, muuta kuin sitä, että kiinnitän osan identiteetistäni ulkoisiin seikkoihin?

  Silti: en ole lopettamassa meikkaamista, enkä pysty valitsemaan vaatteitani sattumanvaraisesti. Minut on, kuten SofiaS sanoi, aivopesty tähän jo pienestä pitäen.
  Kriiseilin tätä ristiriitaa joskus enemmänkin; harmittelin että miksi mun pitää tuhlata kapasiteettiani johonkin niin joutavaan kuin ulkonäön pohdinta. Jossain vaiheessa tajusin, että taisin lopulta tuhlata kapasiteettiani enemmän sen ristiriidan pohtimiseen kun ripsivärin sutimiseen. Mulla on muuten hyvä itsetunto, mutta ulkonäön suhteen mulla on sokea piste, josta ”syytän” kasvuympäristön ilmapiiriä (ja mediaa).
  Mua rassasi joskus, että olen niin ”heikko” tässä yhdessä asiassa. Että miksi mä ajattelen jotain nyppyjä naamassa kun olen ulkona ystävien kanssa. En sitten vaan yksinkertaisesti jaksanut tehdä tästä ulkonäkökysymyksestä liian keskeistä asiaa mun elämässä. Se, että meikkaan, vapauttaa mua ulkonäköpaineista lopulta enemmän kuin se, etten meikkaa.
  Mä olen turhamainen ja se on ihan ok. Tunnen syyllisyyttä ainoastaan siitä, että osaltani olen luomassa yhä ulkonäkökeskeisempää maailmaa.
  Silti yritän tahallani ”vahvoina päivinä” siedättää itseäni ja pidän välillä meikittömiä rumavaatepäiviä, ihan vain muistuttaakseni itseäni, että siihen ei todellakaan kuole. En koskaan päivittele ääneen ulkonäköasioita, omia enkä muiden.

  Musta on tärkeää muistaa, kuinka turhaa se kaikki on oikeasti. Mä en myöskään kuulu niihin, joiden mielestä olisi jotenkin huomaavaista toisia kohtaan pukeutua hyvin tai näyttää siistiltä (jonkinlaista hygieniaa lukuunottamatta). Huomaavaista on antaa ihmisten näyttää sellaisilta, kuin he haluavat. Erityispropsit tosin niille tyypeille, joita koko ulkonäköasia ei liikuta suuntaan tai toiseen.

  Lopuksi haluaisin sanoa, että tekstin tiivistäminen ei ole vahvin lajini. :)

  Vastaa
• 

  Katyusha

  - 27.6.2013 15:56

  Aloitin meikkaamisen yläasteella ja aluksi en käyttänyt muuta kuin ripsiväriä. Myöhemmin aloin käyttämään meikkivoiteita yms ja se oli ehkä sitä aikaa kun en poistunut kotoa lähes minnekään ilman meikkiä. Nykyään voin helposti olla viikkojakin ilman meikkiä, joskin meikkaan kyllä juhliin ja ihan vain keskustaan shoppaillemaan mennessäni. Koska olen töissä hotellissa kerrossiivoojana, ei töihin meikkaamisessa ole mitään järkeä, kun olisi silti meikit pitkin naamaa sielä huhkiessaan :D Juhliin ja ulos mentäessä meikkaan aina, mutta vaikkapa shoppailukierrokset sun muut sujuvat monesti meikittäkin, kaikki riippuu siitä jaksanko meikata.

  Perusmeikkini on kosteutusvoide, puuteri, ripsiväri, kulmakynä, pronssinen kajalkynä ja tummanruskea luomiväri rajaukseksi vielä kajalin päälle. Pohjaksi minulle tosiaankin riittää pelkkä puuteri vähän hillitsemään ihon kiiltelyä, sillä muuten minulla on hyvä iho. Lähiaikoina minulla on käynyt outo ripsikato, oikeasti varmaan puolet ripsistä putoillut, vaikken paljoa ole meikannutkaan, joten tavallisen ripsivärin lisäksi mukaan on löyttäytynyt kajalkynä ja tumma luomiväri, joilla teen tummanruskean rajauksen yläluomella häivyttämään ripsien vähyyttä :D Myös kulmakarvani ovat todella vaaleat, kun tukkani taas on tummanruskea, joten meikkaan myös kulmat, jotta ne sointuisivat paremmin kasvoihin ja hiusten väriin. Yleensä meikkaan samalla lailla niin arkeen kuin juhlaankin. Ennen rajaukset kuuluivat vain juhlalookiin, mutta ripsikadon myötä ne ovat löytäneet tiensä myös arkeen, ja todennäköisesti myös pysyvät matkassa mukana arkisinkin, silloinkin kun ripseni palautuvat ennalleen. Niin ja joskun käytän myös huulipunaa, mutta sitä lähinnä juhlissa.

  Vastaa
• 

  Minä vain

  - 27.6.2013 15:58

  Meikkaan vain juhliin, työ- ja arkimeikkinä saa kelvata vain huulikiilto. Osaan mielestäni meikata ihan hyvin, mutta minulta ei vain aamulla riitä energiaa meikata töihin.

  Ainut meikkituote, josta en voisi luopua, on juurikin tuo huulikiilto.

  Kannatan luonnollista meikkiä; sotamaalaus on mielestäni ihan järkyttävä kamala.

  Vastaa
• 

  rrrr

  - 27.6.2013 16:07

  Onpa jänniä ja kiinnostavia mielipiteitä täällä!

  Itse kuulun jonnekin tuonne välimaastokategoriaan. Ihmisten ilmoille mennessäni laitan mielelläni meikkiä, tarkoittaen siis lähinnä yliopistoa, töitä tai jotain kaupunkihengailua. Se ei silti tarkoita, ettenkö voisi mennä kyseisiin paikkoihin ilman meikkiä – ja joskus olenkin mennyt, eikä se silloin ole mitenkään haitannut. On kuitenkin jotenkin mukavampi olo, kun tiedän jossain määrin ”hallitsevani” sitä miltä näytän, vaikka se tapahtuukin niin pienimuotoisesti kuin meikkipohjalla, ripsarilla ja hiusten laitolla. Turhamaista tai luonnotonta – jos sillä saa itselleen paremman mielen, niin en näe ongelmaa, kun ei kuitenkaan ole mikään kynnys olla myöskään meikittä.

  Vastaa
• 

  sartsu

  - 27.6.2013 16:48

  Hei,
  Tekisitkö joskus postauksen tummien silmänalusten peittämisessä käyttämistäsi/kokeilemistasi tuotteista/nikseistä? Vai oletkohan jo joskus tehnytkin?

  Vastaa
• 

  Nāiádes

  - 27.6.2013 16:53

  Luin kyllä koko tekstin : ) Kunhan nyt vain sanoin. Ääneen. En sano enää..: D

  Vastaa
• 

  Vieras

  - 27.6.2013 17:36

  Itse en mielelläni liiku ihmisten ilmoilla ilman meikkiä. Eniten häiritsevät tummat silmänympärykseni (mitkä eivät siis johdu unenpuutteesta, raudanpuutteesta tms. vaan ihan vaan geeneistä), joten vähintäänkin peitän ne. Yleensä levitän bb-voidetta, peitevoidetta silmien ympärille, ja vielä puuteria sipaisen hiukan nenän yms. kiiltoa estämään. Vaihtoehtoisesti käytän meikkivoidetta bb-voiteen sijaan, mutta sitä en levitä koko kasvoihin, vaan ainoastaan pahimpiin kohtiin (silmänympärykset, nenä, näpyt), ja lopuksi tasoitan koko kasvot vielä kevyesti puuterilla. Lisäksi ripsiväri on aika must. Näiden lisäksi arkimeikkiin kuuluu hiukka helmiäissävyistä luomiväriä ilmettä kirkastamaan, hieman eyelineriä ainakin yläluomelle, sekä aurinkopuuteria poskipäille (joskus vaihtoehtoisesti poskipunaa).

  Vaikka käytän suhteellisen montaa tuotetta, yleisilme on luonnollinen, ja sellaisesta meikkityylistä pidänkin arjessa, sekä muilla että itselläni. Vältän käyttämästä liikaa mitään tuotetta, vaikka ripsiväriä tulee kyllä joskus levitettyä aika paksu kerros, rakastan näyttäviä ripsiä, ja toisaalta yritän ”piilottaa” raskaita yläluomiani mahdollisimman näyttävillä ripsillä. Juhlameikki on itselläni melkein samalainen, lisään vain vähän luomiväriä ja rajausta silmiin ja that’s it. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, etten edes osaa meikata juhlallisempaa lookia, ja aina kun olen yrittänyt kokeilla jotain ”rajumpaa”, se ei ole mielestäni sopinut minulle. Muilla ihastelen näyttäviä meikkejä, mutta mielestäni ne sopivat kuitenkin lähinnä juhlatilaisuuksiin ja bileisiin. :)

  Huuliin käytän korkeintaan huulirasvaa :D Voisi kyllä opetella ehkä käyttämään punaakin joskus, mutta itseäni kaikki ylimääräinen lähellä suuta jotenkin häiritsee, ja pelkään tahraamista. :D Ja jotenkin en tunne oloani kotoisaksi räikeissä huulissa ainakaan…

  Vastaa
• 

  Vieras

  - 27.6.2013 17:38

  ai niin, ja kyllähän kulmatkin vielä korostan kulmakynällä, mutta sävy on hyvin lähellä omaa väriäni, eli tosiaan vain hiukan korostan ja vahvistan muotoa kynällä :)

  Vastaa
• 

  iidaac

  - 27.6.2013 18:01

  Aloitin meikkaamisen kuudennella luokalla, kun ostin ensimmäisen ripsivärini. Yläasteella ensimmäiste nyppyjen ilmestyessä aloin käyttää meikkivoidetta ja puuteria. Lukion ensimmäisellä luokalla finnejä ja muita nyppyjä alkoi tulla runsaasti lisää ja niiden takia en pystynyt lähtemään edes kotoa ilman meikkiä. Puoli vuotta sitten, kun ihon kunto vain paheni, menin vihdoin ihotautilääkärille ja diagnoosina oli vakava akne. Olin jotenkin helpottunut tämän kuulemisesta, sillä olin ajatellut, että tämä johtuu jotenkin ruokavaliosta tai elämäntavoista, jotka olivat ihan kohdallaan ja terveellisiä. Nyt puolen vuoden lääkekuurin jälkeen iho on huomattavasti parempi ja epäpuhtauksia on enää harvoin. Ensimmäistä kertaa tänä keväänä ja kesänä olen uskaltautunut ihmisten ilmoille ilman meikkivoidetta ja puuteria, meikkinä pelkästään ripsiväriä. Se on tuntunut jotenkin ihanalta ja olo tuntuu paljon itsevarmemmalta, kun iho on paremmassa kunnossa.

  Arkimeikkiini kuuluu siis kosteusvoide, sen päälle meikkivoide ja puuteri sekä ripsiväri. Minulla on luonnostaan tummat kulmat joten niihin en lisää enää enempää väriä. Juhliin teen perusmeikin lisäski vielä rajaukset nestemäisellä rajauskynällä ja saatan lisätä vielä hiukan jotain melko neutraalia luomiväriä. Koska en oikeastaan ole mikään hyvä meikkaamaan, tykkään luonnollisesta ja neutraalista meikistä ja se sopii itselleni parhaiten.

  Vastaa
• 

  maijis

  - 27.6.2013 19:24

  Ennen en meikannut ollenkaan, johtuen lapsuuden perheestäni joka on uskonnollinen.
  Nykyään kotona yksin ollessa en meikkaa, silloin kun meikkaan, laitan meikkivoiteen, ripsiväriä, huulikiiltoa ja joskus puuteria tai poskipunaa.
  Meikkaamisen olen aloittanut n. 5 vuotta sitten.
  Itse tykkään kun näyttää että ei ole meikannut ollenkaan.

  Vastaa
• 

  Indra

  - 27.6.2013 20:28

  Mä meikkaan joskus ihan vaan omaksi ilokseni! Se on hauskaa, ja taiteellisena ihmisenä pääsen samalla vähän toteuttamaan itseäni. :D Mun mielestä kaunis meikki on luonnollinen, siisti ja korostaa kasvojen parhaita puolia. Itse meikkaan luonnollisesti, vähän meikkivoidetta (tai näin kesäisin bb-voidetta!), väritän kynällä hieman kulmia, laitan yläsisäluomelle kajalia ja ripsiin ripsaria. Jos haluan meikata ihan kunnolla, teen siistin silmämeikin kahdella-kolmella luomivärisävyllä ja eye linerilla sekä laitan aurinkopuuteria ja poskipunaa. Niin, ja huulipunaa! Mitkään sotamaalaukset eivät ole mun juttu ollenkaan, ehkä siksi, etten osaisi tehdä sellaista siististi ja niin, että se näyttäisi hyvältä. :D

  Meikkaan pääasiassa itseni takia, koska tykkään katsella itseäni paremmin vähän ehostettuna. Olen luonnostani erittäin vaalea, joten ilman ripsaria näyttäisin lähinnä sairaalta ja silmättömältä… Jos tiedän olevani koko päivän yksin, saatan jättää meikin kokonaan pois, mutta yleensä laitan vähintäänkin ripsaria :)

  Vastaa
• 

  A.G.

  - 27.6.2013 22:40

  Aloin meikata 16-vuotiaana sen jälkeen kun kaksi (tuntematonta) poikaa sanoivat rumaksi. Ostin meikkipuuterin, peitevoiteen, ripsivärin, nestemäisen rajauskynän, poskipunan ja huulikiilteen. Meikkasin tällä samalla arsenaalilla monta vuotta, mutta hiljattain olen saanut kuulla näyttäväni ”aina väsyneeltä”, joten olen lisännyt tuotteita ja niitä käytän nyt päivittäin jotain 10-12 erilaista! Motiiviini meikkaamiseen ovat 100% siinä, että näyttäisin sosiaalisesti hyväksyttävältä ja ihmiset jättäisivät naamani rauhaan.

  Vastaa
• 

  AnnaAusseista

  - 28.6.2013 01:16

  Meikkailen omasta mielestäni aika vähän mutta ”tavaramerkkini” on tumma tai kirkkaan punainen huulipuna ja musta rajaus, niin monen mielestä se on varmaankin aika paljon. Tämän lisäksi käytän kevyttä bb-voidetta ja ripsaria. Kulmiani en osaa meikata mutta ei niitä paljoa tarvitsekkaan, ovat aika tummat.
  Puuterit naamassa olen kulkenut jo yläasteelta saakka, heti ensimmäisistä näpyistä lähtien, kajalin paksuus vain vaihtelee :)
  Itse olen olmi mutta se ei haittaa enkä jaksa leikkiä aurinkopuuterien kanssa. Olen mielummin Dita kuin Donatella. Mitä gootimpi sitä hootimpi, eikö?

  Vastaa
• 

  Jenniii

  - 28.6.2013 05:21

  No ei tuosta nyt tarvitse loukkaantua. :) Välillä tuntuu hassulta, että jotkut kommentoivat itse kriittiseen sävyyn tai jotenkin piikitellen ja sitten kun heille vastaa samaan sävyyn / toisenlaisen näkemyksen perustellen / ihmetellen, siitä hermostutaan. :D

  Vastaa
• 

  tiia_

  - 28.6.2013 05:28

  Komppaan tätä! Nimim. aina ja iäisesti lapsesta lähtien tummat silmänaluset… :D

  Vastaa
• 

  Paperinukke

  - 28.6.2013 07:31

  Mielenkiintoinen aihe! Itse en meikkaa ollenkaan. Tiedän muitakin tyttöjä, jotka eivät meikkaa, mutta he eivät ole muutenkaan kovin kiinnostuneita ulkonäöstään. Minua taas kiinnostaa pukeutuminen paljonkin! Pidän meikittömyyttä enemmänkin minulle sopivana ”tyylinä”. Käytän usein erikoisempia vaatteita arkenakin, pidän koristeellisista ja hiukan juhlavastakin tyylistä. Farkuissa ja t-paidassa kuljen korkeintaan mökillä. Meikittömyys taitaa kuullostaa ristiriitaiselta tähän, mutta itse koen antavani enemmänkin ”tilaa” pukeutumiselle. Myös nykyien kampaukseni on erikosempi. Tykkään ulkonäöstäni enemmän meikittömänä.
  Olen siinä onnellisessa tilanteessa, että ihoni on aina ollut aika hyvä, eikä ainakaan sen vuoksi ole tarvinnut lisätä meikkiä. Näin kesällä pidän erityisesti kasvoillani lisääntyvistä pisamista. Jossain ”katastrofitilanteessa” kuten joskus jos jostain on ilmaantunut hirveitä näppylöitä, olen laittanut hiukan meikkiä, ehkä pari kertaa vuodessa. Juhlaan tai erityiseen tilaisuuteen olen myös käynyt joskus meikattavana: Esim. 60-luvun pukuun olen halunnut 60-luvun tyylisen meikin. Eniten ihmettelyä olen kyllä kanssasisarilta kuullut meikittömyydestä silloin, kun en ole hienompiin juhliin meikannut, niin kuin se nyt olisi kiellettyä…
  Muutenkin taidan olla vähän omituinen, en esimerkiksi ajele sääriäni yms. (mistä tuolla aiemmassa kommentissa puhuttiin.) Tämä yksinkertaisesti siksi, että karvani ovat mitättömän pieniä ja vaaleita, eivät ne minua häiritse.
  Ajattelen meikkaamista eri tyyleinä, en ihmettele meikkaavia naisia vaan ihailen erityisesti silloin kun on löytänyt itselleen sopivan tavan meikata. Kyllä monelle sopiikin hyvin meikki, mutten vaan yksinkertaisesti koe itse heihin kuuluvani.

  Vastaa
• 

  Nāiádes

  - 28.6.2013 07:55

  Menee kyllä mun vitsit ilmeisesti todella korkealta ja kovaa ohi..: D

  Vastaa
• 

  Jenniii

  - 28.6.2013 08:36

  Ilmeisesti sitten niin. :) Mitäpä tähän voi muuta todeta kuin, että huumoriakin on monenlaista. Samoin kuin makuja huumorin suhteen. ;)

  Vastaa
• 

  Jane C.

  - 28.6.2013 17:58

  Olen muutoin samaa mieltä kanssasi, mutta kyseenalaistan karvattomuuden, sillä naisen karvattomuudella on myös evolutiivisesta näkökulmasta merkitystä (:
  Ihminenhän ei ole hyötynyt karvapeitteestä ties kuinka pitkiin aikoihin laisinkaan (saa olla aika ninja, jos meinaa, että kasvattaa säärikarvat sitä varten, että ne lämmittäisivät), muutoin kuin hiusten osalta. Vahva ja kiiltävä tukkahan viestii terveydestä ja riittävästä ravintoaineiden saannista, ja suojaa auringolta ja jonkin verran jopa säiden vaikutuksilta.
  Takaisin siis säärikarvoihin. Mieshormoni testosteroni saa aikaan karvoituksen vahvemman kasvun koko kehossa (sääri- ja rintakarvat, parta ym.) ja sen takia miehellä on ”oikeus olla karvainen”: karvaisuus (samoin kuin leveät kasvot, vahva leuka ja tuuheat kulmakarvat) kertoo korkeammista testosteronitasoista, mikä taas on naisten (ja evoluution) näkökulmasta ihanteellista.
  Myös naisen kehossa on testosteronia, vaikkakin paljon vähemmän kuin miehillä, mutta samalla tavalla se silti vaikuttaa kehossa. Evoluution kannalta on siis parempi suosia vähemmän karvaista naista, jolla on korkeat estrogeenitasot

  Sitten vastaus itse kysymykseen.
  En meikkaa arkena laisinkaan, sillä minun(kaan) varmuuteni ei tule purkista. Olen opetellut pikku hiljaa ajattelemaan, että ei kukaan katso sitä pientä punaista näppyä kasvoissani. Ihmiset huomioivat sen, tietenkin, mutta eivät jää tuijottamaan sitä niin kuin itse välillä tekee. Suurin osa ulkonäkökomplekseista on täysin pään sisällä.
  Vapaa-ajalla on kuitenkin mukava meikata, juurikin sen takia, että sillä saa kasvonpiirteitään muutettua niin dramaattisella tavalla, ja joskus on ihan kiva nähdä itsensä täysin erilaisena. Miellän meikkauksen täten myös eräänlaiseksi roolileikiksi ja tavaksi irrottautua arjesta.

  Minusta on myös jotenkin kauhistuttavaa nähdä piirteiltään vaalea ihminen täydessä sotamaalauksessa, kulmat piirrettyinä ja ripset harjattuina ja huulet punattuina. Jostain syystä miellän vaalearipsiset- ja kulmaiset ihmiset hyvin kiehtovan näköisiksi, ja ihailen tällaisia ihmisiä jotka eivät yritä muuttaa sitä mitä ovat.

  Vastaa
• 

  Aa

  - 28.6.2013 18:54

  SofiaS, kommenttisi oli osuva mutta ehkä turhan yksinkertaistettu. Sanot, että: ”eihän se ole mitenkään evolutiivisesti tai biologisesti totta että esimerkiksi nainen jolla on ripsiväriä, kajalia ja huulipunaa olisi kauniimpi”. Eihän se olekaan suoraviivaisesti näin, mutta tietyt kasvonpiirteet viestivät nuoruudesta ja hedelmällisyydestä, ja jos nyt evolutiiviselta kannalta mietitään, niin lajin tärkein tehtävä on säilyä hengissä ja lisääntyä. Lisääntymiseen liittyy seksuaalisuus (ihmislajilla), ja seksuaalisuus liittyy osittain ulkonäköön ja koristautumiseen. Näin päästään siihen, että meikkaaminen on itse asiassa aika älykästä toimintaa. Yksilö parantaa lisääntymismahdollisuuksiaan huijaamalla hänellä olevan todellisuutta parempi geneettinen perimä. Esimerkiksi kuulas ja sileä iho (vrt. vanhan ihmisen ryppyiset kasvot) viestii nuoruudesta, samoin kuin pulleat huulet (vrt. vanhan ihmisen ohuet huulet), paksu tukka viestii terveydestä ja hedelmällisyydestä (jos biologisesti mietitään, ohuuntunut tukka/karvoitus liittyy usein sairauksiin) jne jne. Tietyillä kasvonpiirteillä on suuri merkitys non-verbaalisessa viestinnässä ja parinvalinnassa. Esimerkiksi tutkimusten mukaan symmetriset kasvot miellyttävät eniten vastakkaisessa sukupuolessa, joten miksei korostaa tätä symmetrisyyttä meikillä? Taas punatut huulet viehättävät miessukupuolta, koska huulet punehtuvat ja turpoavat yhdynnän/orgasmin aikana jne. Muilla kommentoijilla oli myös hyviä pointteja (esim. testosteronista), alan jo ajautua sivuraiteille enkä muisti mitä piti sanoman…

  Meikkaamisesta: meikkaan päivittäin, koska ihoni on vähän kirjava. En usko, että punertava iho viehättää vastakkaista sukupuolta;) Minusta olisi ihanaa meikata enemmänkin kuin nyt, käyttää huulipunaa ja vahvempia rajauksia, käyttää kauniimpia vaatteita ja laittautua… En vain uskalla. mutta se on henkilökohtainen probleemani:) Tismalleen samoin kuin aiempi kommentoija, koen jatkuvasti syyllisyyttä meikkaamisesta/laittautumisesta/turhamaisuudesta. Pitäisihän minun ennemmin olla pelastamassa maailmaa, eikä lukemassa muotilehtiä. Mutta lohdutan itseäni juuri sillä ajatuksella, että koristautuminen EI ole pelkästään turhamaisuutta, vaan oman seksuaalisuuden ilmentämistä….

  Vastaa
• 

  HelloAochi

  - 28.6.2013 19:02

  Äh, antaa olla tummat vaan. Mullakin on (välimeren iho on herkkä tooooodella tummille silmänalusille)  mutta mä annan vaan olla. Ysärichic, vähän niinku?

  Vastaa
• 

  kata_eric

  - 28.6.2013 19:46

  Oon tosi huoleton sekä meikin että hiusten suhteen. Mulla on sellainen fiilis että mun naama on tälläinen eikä se meikillä mihinkään muutu :D

  Oon tosi vaalea joten vaikka mulla olisi vaan tosi vähän ripsaria eikä mitään kulmissa niin näytän ihan normaalilta. Ulos lähtiessä on kiva laittaa kajaalia mutta siinäpä se. Hyvin harvoin vaivaudun laittamaan jotain värikästä huulipunaa mutta silloin silmät on tosi luonnolliset!

  Iho taas on hyvä luonnostaan joten meikkivoide ei tee oikein mitään muutosta, sitä käytän lähinnä talvella ettei iho punottaisi niin paljon. Kesän rusketuksen kanssa en tarvii sitäkään.

   

  Vastaa
• 

  Vierailija

  - 1.7.2013 16:44

  Olisin mieluusti meikkaamatta, mutta perinnöksi saadut tummat silmänaluset ja tällä hetkellä naamassa kukkiva lievä akne pakottavat pistämään edes hiukan ehostusta ulos lähtiessä. Pyrin silti meikkaamaan mahdollisimman luonnollisesti (neutraali luomiväri, kulmakynä ja mineraalimeikkipohja, jolla saa peitettyä myös näpyt ja silmänalusetkin), ja monelta suunnalta onkin luultu etten käytä meikkiä lainkaan. Mielestäni näin arkena naama ei kuitenkaan sen kummempaa kaipaa, kun tarkoitus on luoda vain vähän huolitellumpi versio itsestä. Samalla linjauksella siis kuin vaatteissakin, en pistäisi ykkösiä päälle töihin mennessä, mutten myöskään kulahtaneita pieruverkkareita.

  Vastaa
• 

  hiijari

  - 3.7.2013 05:31

  Hih :) Hauskaa, miten aloittaja pitää meikkaamista ulkonäköhuijauksena, mutta kampaajalla käyntiä ei, saatikka hyvin istuvia kauniita vaatteita =D

  Kesällä laitan joka päivä aurinkorasvaa ja töihin lisäksi huulikiiltoa/ripsaria/luomiväriä/kulmakarvageeliö. Talvella aurinkorasvan tilalla BB voidetta. Juhliin sitten myös aurinkopuuteri ja poskipuna :)
  Meikkaaminen on kerrassaan ihanaa =D
  Eikä mies ainakaan vielä ole pussaillessaan valitellut, vaan tykkää huolitellusta ulkonäöstä :)

  Vastaa
• 

  paulahelena

  - 3.7.2013 06:18

  no itseasiassa hiusten värjääminen sais mut tuntemaan itseni ihan yhtälailla ”huijariksi”, samoin varmaankin jotkut pushup-rintsikat tai muotoilevat alusvaatteet mut ne jätän käyttämättä ihan vaan niiden yleisen ällöyden vuoks :D mut eikös hyvin istuvat vaatteet itseasiassa oo lähimpänä luonnontilaa eli alastomuutta, kun taas löysänä riippuvat jätesäkit peittäis sen oman kropan? ;)

  ja korostettakoon nyt edelleen että puhun yksinomaan omista fiiliksistäni, en ajattele muiden ihmisten huijaavan meikatessaan.

  Vastaa
• 

  anki anki anki

  - 6.7.2013 13:21

  Kuulun meikittömään joukkoon, koska en koe meikkaamista tarpeelliseksi. Onneksi minulla on hyvä iho. Asiaan saattaa vaikuttaa myös se, ettei äitini koskaan ole meikannut (oikeasti noin 10 kertaa elämässään), enkä ole saanut meikkaamisen mallia kotoa.

  Olen liian laiska meikkaamaan arkisin, juhlameikkikin koostuu vain kulmakynästä, ripsiväristä ja kajalista, joskus laitan luomiväriä. En halua ajaa itseäni arkimeikkauksen suhteen sellaiseen umpikujaan, että totun (ja totutan lähipiirini) meikattuun naamaani, jolloin meikitön naama olisi tavallista ”huonompi”. Haluan, että meikitön naama on normitilanne ja meikattu juhlanaama on plussaa.

  Viime aikoina olen kyllä harmitellut vaaleiden kulmakarvojeni aiheuttamaa kasvojen valjuutta ja alkanut käyttää kulmakynää joskus arkisinkin. Toisaalta koen, että silmälasit ryhdistävät kasvoja ja peittävät esimerkiksi tummat silmänaluset.

  Monta kertaa illanistujaisista kotiin palatessani olen ajatellut, kuinka ihanaa on, etten ehtinyt tai jaksanut meikata lähtiessä, niin ei tarvitse väsyneenä putsata meikkejä kaikenlaisilla tököteillä, vaan voi tavallisen iltapesun jälkeen painella pehkuihin.

  Vastaa
• 

  Emilia M

  - 15.7.2013 16:27

  Vinkkejä tummien silmänalusten päihittämiseen kaivataan täälläkin!

  Vastaa