Oiva tuli kotiin! <3
81 91
Voi kuulkaa, kyllä tätä hetkeä on odotettu! Nimittäin sain vihdoin uuden sohvani kotiin. :) Vatvoin itse ensin pienen ikuisuuden sohvavalintani kanssa, koska olin saanut todellisen pakkomielteen kotimaisen Valantin Oiva-sohvasta, mutta sen hinta tuntui omalle budjetilleni himpun verran liian kovalta. Päädyttyäni lopulta siihen lopputulokseen, että olisin valmis sijoittamaan Oivaan, kun mikään muu sohva ei vain tuntunut yhtä mieluisalta, ryhdyin pohtimaan värivalintaa. Mietin pitkään valkoisen ja vaaleanharmaan välillä, ja ehdin siinä välissä kysyä kokemuksia ja mielipiteitä blogin lukijoiltakin. Fakta kuitenkin on, että olen haaveillut nimenomaan valkoisesta sohvasta ja juuri sellainen tuntui sopivan tähän asuntoon täydellisesti. Muiden valkoisten sohvien omistajien rohkaisemana päätin, että jos ei yksinasuva lapseton ja lemmikitön sinkkunainen voi ostaa valkoista sohvaa, niin kuka sitten voi? Ja annoin palaa! Kävipä vielä niin mahtavasti, että kun soittelin tilaus-asioiden viimeisistä yksityiskohdista Valantille, he tuumasivat, että ihastukseni Oivaan on tuonut heille jo niin monta kyselyä sohvasta, että he halusivat tarjota minulle loppuhinnasta pienen alennuksen. Voisiko enää paremmin sattua, kun juuri se hinta oli tämän hetken päätöksenteossa se suurin epäröintiä aiheuttava seikka. Eli iso kiitos Valantille tästä eleestä. :)

Mutta tosiaan, eilen se sohva nyt sitten saapui kotiin kannettuna – sääliksi kävi miehiä, jotka roudasivat mööpeliä rappusia pitkin kuudenteen kerrokseen. :D Onneksi tämä Oivaseni on sentään melko kevytrakenteinen. Painavampiakin sohvia varmasti olisi! Olen tässä vähän varovasti nyt tututunut uuteen tulokkaaseen ja ehdin jo eilen illalla pistää olohuoneen sisustusta moneen kertaan uusiksi miettiessäni, että mikä on se oikea sohvan paikka. Kokeilin kaikki vaihtoehdot, joita olin miettinyt ja kuten tyypillistä, se ensimmäinen ja intuitiolla oikealta tuntunut oli vain paras. :) Mutta eipähän tarvitse nyt arvuutella, kun on muutkin vaihtoehdot testattu. Sohvan löydettyä oman paikkansa, testailin vielä eri vaihtoehtoja työpöydän paikaksi, mutta siinä asiassa en vielä päässyt mihinkään ratkaisuun, koska potentiaalisia vaihtoehtoja on useampi. Mutta teki takuuvarmasti haballe hyvää hiissata tuota täyteen ahdettua kirjahyllyä kämpän puolelta toiselle. ;)

Ja pakko sanoa, että nyt kun tämä Oiva nököttää tässä paikoillaan ja kirjoittelen tätäkin postausta uudella sohvallani istuskellen, en kadu sohvavalintaani tai sen arkaa väriä tippaakaan. Toki valkoisen sohvan kanssa pitää nyt hiukan varoa tummempaa väriä enemmän, mutta kun ei syö sotkevia ruokia sohvan päällä, suojaa kankaan tarvittaessa viltillä ja käsittelee sohvan jollakin suoja-aineella, niin uskoisin selviytyväni. :) Voin muuten kertoa, että 2,5 kuukautta ilman sohvaa tuntui melkoisen pitkältä ajalta. Kun vieraita on käynyt kylässä, ovat olleet istumapaikkavaihtoehtoina hivenen epämukavat ja kovat keittiön tuolit, lattia, olohuoneen yksi nojatuoli (josta on voitu sitten tapella, että kumman pylly on niistä kovista alustoista kipeämpi, haha) sekä makuuhuoneessa sänky. On se vaan niin mukavaa, että on olohuoneessa tällainen rentoutumispaikka. Huomasin nimittäin, että ilman sohvaa vietin oikeastaan kaiken aikani makuuhuoneessa juuri siitä syystä, että sellaista kivaa oleiluun sopivaa paikkaa ei olohuoneessa kertakaikkiaan ollut. Nyt tulee siis sohvan myötä hyödynnettyä tätä koko asunnon tilaakin paljon paremmin.

Sohvan saavuttua saan nyt myös vihdoin tosiaan mietittyä muiden kalusteiden ja taulujen paikat – ja pääsen vihdoin tästä keskeneräisyydestä eteenpäin. Onhan se hiukan ahdistanut, että puolet kämpästä on vielä ollut ihan vaiheessa, kun jotenkin itse haluaisi jo saada tavarat paikoilleen. Että jeeeeee, me so happy! Ja luvassa on pian lisää kotikuvia, kun saan vihdoin olohuonetta valmiimmaksi.






Categorised in: Koti