Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Uskaltaako vai ei uskaltaa: valkoinen sohva?
64 74
Tiedän, että muuton jälkeen on ihan sallittua, että kalusteiden hankkimisessa ja asioiden löytämisessä paikoilleen saattaa vierähtää tovi jos toinenkin. On silti jotenkin turhauttavaa huomata elelevänsä jo pian kolmatta kuukautta ilman sohvaa. :D Olen vatvonut tässä aikani tuon sohva-asian kanssa, koska olen halunnut tutkia erilaisia vaihtoehtoja. Menetin jokin aika sitten sydämeni kotimaisen Valantin Oiva-sohvalle ja sen jälkeen on ollut vaikeaa ajatella mitään muuta vaihtoehtoa, koska Oiva vain on tuntunut niin täydelliseltä. Ainoa ongelma tuossa sohvakaunokaisessa vain on, että sen hinta on reilusti yli suunnittelemani budjetin. Olen siis vatvonut, minkä verran olen valmis maksamaan ja tekeekö tuo sohva nyt minut sitten niin onnelliseksi, että siihen olisi järkevää sijoittaa. Toisaalta, onhan se kyllä sitten aika pitkäikäinen ja suuri (fyysisestikin, hehheh) hankinta…
Muutamalta lukijalta tuli edelliseen sohva-postaukseen kommenttia, että he ovat itse hankkineet juuri tuon Oivan ja olleet siihen todella tyytyväisiä. Ja kyllähän minä tiedän, mikä siinä Oivassa maksaa: sohva on suunniteltu ja valmistettu jokaista osaansa myöten Suomessa. Se on iso plussa monestakin näkökulmasta: on ekologista, kun valtavaa huonekalua ei roudata Suomeen toiselta puolelta palloa ja on kiva tukea suomalaista lahjakasta suunnittelua sekä suomalaista teollisuutta. Se on myös eettistä tarkastelua kestävä vaihtoehto, kun tietää, millaisissa oloissa valmistus tapahtuu ja että työntekijät saavat työstään reilun palkan. Myös laatua on helpompi valvoa läheltä käsin. Tulipa Valantin liikkeessä käymissäni keskusteluissa esille sekin, että mikäli sohva joskus joutuisi epäkuntoon, on kätevää, että tehdas on Suomessa, sillä tällöin kunnostus tai korjaus on helppoa. Ja totta puhuen, siihen nähden, että sohva tosiaankin on myös valmistettu Suomessa jokaista osaansa myöten, niin eihän se nyt tosiaankaan niin kamalan hintainen ole. Kyse on oikeastaan vain siitä, että se on minun suunnittelemani budjetin puitteissa vähän tyyriimpi kuin olin ajatellut. Sohvattomuuteen ja vatvomiseen kyllästyneenä nyt sitten päätin, että hinnasta viis, haluan Oivan. :D Laadukas sohva kestää parhaimmillaan koko loppuelämän, joten päätin panostaa.
Olen käynyt jo niin useaan otteeseen Hietsun torin laidalla sijaitsevassa Valanti Shopissa koeistumassa sohvaa, hypistelemässä verhoilukangasvaihtoehtoja ja vatvomassa tätä päätöstä, että siellä taidetaan todellakin jo muistaa minut. :D No enpähän ole rampanut siellä turhaan, kun nyt päädyin tekemään ostopäätöksen. Mutta sitten päästään siihen seuraavaan dilemmaan. Sohva on nyt valittu, mutta seuraavaksi pitäisi valita kangas ja jalat. Olen ollut kallellaan valkoisiin jalkoihin, koska ne ovat helpot – ei tarvitse miettiä, minkä muun väristä puuta siinä ympärillä on, koska valkoinen käy kaiken kanssa. Mutta verhoilu on tuottanut suurempaa päänvaivaa. Mahdollisuuksia luonnollisesti on suunnilleen miljoona, mutta olen nyt niistä valinnut kankaan ja karsinut värivaihtoehdot kahteen. Tutkin pitkään kankaiden mallipaloja ja jostain syystä eniten minua ihastutti tuo mallikappalesohvassakin näkyvä Designers Guildin himmeästi hohtava kangas. Siinä on juuri sopiva tekstuuri, kivat värivaihtoehdot, se on vesipestävä (ja päälliset ovat sohvassa irroitettavat) ja se tuntuu ihoa vasten mukavalta. Lisäksi kankaan pinta tuntuu siltä, että siihen lika ei todennäköisesti jämähdä kovin helposti. Värien osalta vatvon luonnonvalkoisen ja tuon kuvassa näkyvän raikkaan vaalean harmaan välillä.
Olen salaa haaveillut pitkään jo valkoisesta sohvasta, mutta järki sanoo, että valkoinen on liian arka väri. Tuo vaalea harmaa on myös kaunis, mutta siitä huolimatta valkoinen olisi just se juttu. Vaikka asuntoni on valoisa, minusta silti tuntuu, että olohuone kaipaisi jotakin isoa valkoista asiaa tuomaan sinne valoa. Ehkä kyse on siitä, että aiempi asunto oli lattiasta kattoon valkoinen, joten totuin siihen mielettömään valoon, joka valkoisista pinnoista heijastuu. Kokovalkoiseen asuntoon en edes harkinnut valkoista sohvaa, mutta puunväristen lattioiden kanssa huomaan kaipaavani enemmän valkoista väriä. Nyt vain mietin, että uskaltaako valkoista sohvaa ostaa? Muutama sellaisen omistava kaverini on vakuuttanut, että heillä on koiria ja lapsia ja siitä huolimatta sohvat ovat yhä valkoisia. Minä sentään olen vain yksinasuva aikuinen, joten voisi kuvitella, että riskit ovat melkoisesti pienemmät kuin lapsi- tai lemmikkiperheessä. Myös Valantilla vakuuteltiin, että ihmiset turhaan arkailevat sitä valkoista väriä – etenkin jos sohvan päälliset ovat irroitettavat ja vesipesun kestävää kangasta kuten tässä tapauksessa. Harvat sohvakankaat muutenkaan kestävät ikuisuutta, joten voihan tuon sitten 10 vuoden päästä verhoilla uusiksi, jos väri on ihan kulahtanut käytössä. Eli voitteko nyt vakuuttaa minut siitä, että valkoinen on just hyvä eikä yhtään liian arka? :D
Mietin myös hetken tätä kenno-kohokuvioitua hauskaa uutuuskangasta, mutta päätin kuitenkin kallistua ”turvallisempaan” vaihtoehtoon, jossa on pienempi kyllästymisvaara.
Onko tuo tuoli muistakin ihan supersuloinen vai olenko se vain minä?
Ihastuin myös hiukan tähän Lähellä-työpöytään, muta taidan silti nyt kallistua toiseen vaihtoehtoon.
Tags: design, Muu hyvinvointi, sisustus
Painavaa eyeliner-asiaa
64 74
