Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Mad Men -koukussa
24 66
Mainitsinkin jossain aiemmassa postauksessa ohimennen, että olen päättänyt olla hankkimatta televisiota tänne uuteen kotiin. Olen aiemminkin elänyt pitkiä aikoja ilman telkkaria ja totta puhuen en nytkään kaipaa sitä tipan vertaa. Loppujen lopuksi sieltä tulee todella vähän mitään, mikä minua kiinnostaa ja aikaansa voi käyttää niin paljon paremminkin kuin tuijottaen tv-ruutua illat pitkät. Monet telkkariohjelmat pystyy nykyään halutessaan katsomaan netin puolelta Areenasta, Katsomosta tai Ruutu.fi:stä ja dvd:tkin voi katsella tietokoneelta. Ehkä ainoat hetket, kun olen telkkarittomana kaivannut tv:n olemassaoloa, ovat olleet sellaisia väsyneitä ja itsekseen vietettyjä iltoja, kun kaipaisi vain jotain aivot narikkaan -henkistä viihdykettä tai töllöä nurkkaan seuraksi papattamaan. Sain joskus joulun alla blogiyhteistyön kautta käyttööni Netflix-palvelun vuodeksi ja rehellisyyden nimissä mietin tuolloin, että vaikka palvelu vaikuttaakin kivalta, kuinkakohan paljon sitä tulee oikeasti käytettyä sitten todellisuudessa. Mutta kappas, nyt kun sitä telkkaria ei enää ole, Netflix onkin osoittautunut aika mahtavaksi viihdykkeeksi. Toisin sanoen, huomaan edelleenkin tuijottavani aika usein jotain ruutua iltaisin ennen nukkumaanmenoa, vaikkei se olekaan enää tv-ruutu. :)
Itse asiassa kaikenlaisissa dvd-paketeissa ja tällaisissa kokonaisia tv-sarjoja sisältävissä palveluissa on se vaara, että kun oikein ihastuu johonkin sarjaan, sitä tulee vain ahmittua kausi toisensa perään hullulla intensiteetillä. Telkkarissa kaudet on annosteltu niin, että uutta jaksoa joutuu odottamaan aina viikon, mutta tietokoneelta katsoessa mikään ei estä katsomasta seuraavaa jaksoa samantien, jos edellinen jäi oikein jännään kohtaan. Ja sitten taas seuraavaa… Ja näin minulle on juuri käynyt! Aloin muuttoviikolla viisaudenhammasleikkauksesta toipuessani katsoa Mad Meniä, jota en ole koskaan seurannut telkkarin puolella – eikä aikaakaan, kun olin aivan koukussa. Ja hups vain, olen jo menossa kaudessa numero 5. Olen sarjaan jopa niin koukussa, että mietin, mitä ihmettä aion tehdä, kun kaikki jaksot on katsottu. Harvoin olen kiintynyt jonkun sarjan hahmoihin samalla tavoin kuin Mad Menin. Ja ne asut ja se visuaalinen maailma, ah! Monena iltana on nukkumaanmeno viivästynyt vain siksi, että on ollut ihan pakko vielä katsoa se yksi tai kaksi jaksoa.
Olen keksinyt kyllä aika oivallisen tavan hillitä monen jakson katsomista putkeen, koska muuten en varmaan muuta tekisikään. Tiedättehän, että sarjojen jaksot on tietysti rakennettu niin, että lopussa katsoja jää uteliaaksi ja haluamaan lisää. Seuraava jakso on pakko katsoa, koska edellisen lopussa vihjataan jo niin jännittäviä asioita tulevasta tai kiinnostava juonenkäänne jätetään dramaattiseen vaiheeseen. No olen ihan yhtä paljon tämän kikkailun orja kuin kaikki muutkin ja yleensä en malta olla aloittamatta uutta jaksoa, jos katson edellisen loppuun asti. Niinpä olen alkanut tehdä sitä, että jätän jaksot kesken. Keskellä yhtä jaksoa on kaikenlaisia suvantovaiheita, joihin on helpompi lopettaa kuin siihen jakson loppuun, johon on kerätty kaikki ne houkuttimet. :D Seuraavalla kerralla sitä vain jatkaa sitten jo sitä aloitettua jaksoa uuden sijaan. Hah, olen niin ovela! Onko siellä ruudun takana muita Mad Men -faneja? Vai mihin sarjoihin te olette koukussa? Ja kuka myöntää sortuvansa samanlaisiin sarja-maratoneihin kuin minäkin? :D
PS. Tein tuon Mad Men Yourself -kuvan jo monta vuotta sitten, mutta kaivelin sen eilen tietokoneeni kätköistä, kun muistin sen yhtäkkiä. Intouduin tekemään arkisesta Mad Men -minästäni tuollaisen fiinimmänkin version. :D Iltadrinksulla Donin kanssa, kuinkas muuten, haha.
Tags: höpötyksiä, Muu hyvinvointi
Categorised in: Elämä
Ennakkokurkistusta bloggaajan vaatehuoneeseen
24 66
