6/05/13

Totuus bloggaajan elämästä?

58 97 revs2.jpg

Päädyin eilen puolivahingossa lukemaan jollakin netin keskustelupalstalla käytävää spekulaatiota erään bloggaajan yksityiselämään liittyvistä asioista. En sinänsä ihmettele, että ihmisiä kiinnostavat muiden yksityisasiat, mutta sitä en varmaankaan koskaan opi ymmärtämään, miten jotkut voivat esittää varmoina tietoina asioita, joiden esimerkiksi itse tietää olevan täyttä potaskaa. Tai eivät nuo asiat aina varsinaisesti liity edes yksityiselämään, vaan olen lukemattomat kerrat ihmetellyt puoliksi huvittuneena ja puoliksi hieman kauhistuneena niitä ”faktoja”, joita jotkut latelevat keskustelupalstoilla esimerkiksi bloggaajien palkkioista ja etenkin Indiedaysin palkkiosysteemistä. Kerrottakoon tähän väliin, etten ole nähnyt vielä yhtäkään keskusteluketjua, jossa tiedot olisivat pitäneet paikkaansa, vaikka kuinka yritetään uskotella kuuluvansa jonkun bloggaajan ”lähipiiriin”. :D Oma lukunsa ovat myös erinäiset ”paljastus-blogit”, joiden pääpointti on Gossip Girl -henkinen juoruilu bloggaajien asioista. Niissäkin taidetaan vetää mutkia aikalailla suoriksi ja tehdä kovasti olettamuksia perustuen hyvin vähään tietoon. ;)

revs1.jpg

Ymmärrän kyllä, että suuri osa tällaisista keskusteluista aloitetaan ihan provokaatiomielessä ja osa porukasta on siellä mukana täysin kieli poskella, mutta tuon yhden eilen lukemani keskusteluketjun lukeminen jätti minut miettimään erästä toistakin asiaa, jota olen pohtinyt jo aiemminkin. Olen huomannut, että monia verkossa käytäviä keskusteluja leimaa tietynlainen mustavalkoisuus. Vai onko tämä varsinaisesti edes nettiin liittyvä ilmiö vai ihan ihmisluonteen yleinen piirre, joka nyt jotenkin poikkeuksellisen selvästi vain ponnahtaa esiin juuri noissa keskustelupalstojen kahinoissa? Tarkoitan siis esimerkiksi sellaista, että bloggaajaa vaaditaan kertomaan totuus jostakin asiasta. Tai mikäli tätä suurta totuutta ei kerrota, siellä taustalla on oltava jotakin hävettävää, likaista, epärehellistä tai muuten vain salailemisen arvoista. Tai sitten bloggaaja on vain ärsyttävä biaatch, kun vihjailee jostakin muutoksesta, surusta, vaikeuksista, jännittävästä tai muusta vastaavasta, muttei ole valmis vielä kertomaan tarkemmin, mistä on kyse. Toisaalta olen nähnyt yhtä monien tuomitsevan, jos joku on puolestaan liian avoin. Kaikkia ei todellakaan voi miellyttää, ja jotkut eivät ole koskaan tyytyväisiä. Yksi yleinen valittamisen aihe on myös se, että jos bloggaaja joskus rohkenee kertomaan jostakin arkaluontoisemmasta asiasta, osa tuomitsee sen välittömästi säälin kerjäämiseksi. Olisiko mahdollista, että jakamalla jotakin henkilökohtaisempaa, bloggaaja nimenomaan haluaa selventää omaa mennyttä tai tulevaa toimintaansa tai vaikkapa hidastunutta postaustahtia? Ilmeisesti on olemassa joukko ihmisiä, joiden mielestä mikä tahansa surusta, vaikeuksista tai vastoinkäymisistä ääneen puhuminen on säälin kerjäämistä.

revs3.jpg

Moni ärsyyntyi siitäkin, kun itse aikanaan kerroin käyväni läpi hiukan vaikeita aikoja elämässäni, enkä tuossa vaiheessa halunnut eritellä syitä sen tarkemmin. Moni kokee, että heillä on oikeus tietää. Mutta entä jos asianomainen ei tiedä itsekään? Blogissa maailma muuttuu hämmentävän mustavalkoiseksi ja ihminen yksioikoiseksi. Elämä olisikin varmasti monessa mielessä helpompaa, jos kaikkeen olisi absoluuttinen selitys, mutta ihmiset ja asiat ovat yleensä hiukan monimutkaisempia. Monesti kyse on siitä, että bloggaajakaan ei halua kertoa, ennen kuin jokin asia on varmaa. Joskus häntä rajoittavat sopimuksissa kirjatut pykälät ja toisinaan tarkempien yksityiskohtien kertomatta jättämisellä halutaan suojella jonkun toisen yksityisyyttä. Joskus taas tilannetta ei halua avata tarkemmin suojellakseen itseään. Monesti näkee harmiteltavan, kuinka ennen niin avoimista bloggaajista tulee paljon tarkempia yksityisyydestään sitä mukaa, kun lukijamäärä kasvaa. Onko se toisaalta ihme? On aivan eri asia jakaa juttujaan lähinnä kaveripiiristä koostuvan lukijajoukon kesken kuin kymmenille tuhansille ihmisille, joiden joukossa voi olla myös vaikkapa entisiä, nykyisiä tai tulevia työnantajia. Joidenkin bloggaajien yksityiselämää on ruodittu jo printtimedian puolella asti, joten minusta on aika luonnollinen reaktio, jos yksityisyydestään haluaa siinä vaiheessa pitää hanakammin kiinni.

revs4.jpg

Jokainen määrittelee oman yksityisyytensä rajat itse ja se mikä toiselle tuntuu täysin arkipäiväiseltä ja yhdentekevältä asialta julistaa vaikka koko maailmalle, voi jollekulle olla hyvinkin yksityinen seikka. Itse olen luonteeltani hyvin avoin, mutta tiedän monia, jotka jakavat asioita harkiten edes läheisille ystävilleen. Mitä omassa elämässäni tänä keväänä kohtaamiini vaikeuksiin tulee, koen että suurin osa teistä suhtautui tilanteeseeni todella hienotunteisesti. Joku lukijakin oli kiinnittänyt asiaan huomiota ja nosti esille kiinnostavan seikan: tämän blogin kommenttiosiossa useimmiten vallitseva lämmin, keskusteleva ja älykäs ilmapiiri ulottui myös näihin vaikeampiin aiheisiin. Hyvin harva yritti udella enempää siinä vaiheessa, kun kerroin, etten ole vielä valmis kertomaan enempää. Haluan kiittää teitä siitä hienotunteisuudesta ja huomaavaisuudesta, jota tuolloin minua kohtaan osoititte. Arvostan sitä todella. Yleisesti ottaen koen, ettei oman avoimuuteni aste ole blogin historian aikana kamalan paljon muuttunut. On ollut satunnaisia hetkiä, kun olen raottanut yksityisyyteni verhoa enemmän, mutta pääasiassa olen kertonut ihmissuhteistani, työstäni, raha-asioistani ja muistakin yksityisiksi kokemistani asioista blogissa vain hyvin pinnallisella tasolla. Läheisimmät ystäväni jaksavat toisinaan päivitellä, kuinka vähän blogini loppujen lopuksi minusta ja elämästäni kertookaan, vaikka olenkin täällä oma itseni. :)

Vaikka Pupulandian kommenttiosiossa vallitseekin ihanan tsemppaava, ystävällinen ja rakentava henki, kaikki lukijat eivät suinkaan halua bloggaajalle hyvää. Koskaan ei voi tietää, kääntääkö joku avoimuutesi sinua vastaan. Myönnän, että ne hetket, kun olen itse ollut erityisen avoin, ovat pelottaneet erityisen paljon, sillä tietyllä tavalla henkilökohtaisuuden verhon raottaminen tekee ihmisestä haavoittuvaisemman. Se antaa pahaa tahtoville aina muutaman aseen lisää, joilla iskeä arkaan paikkaan. On aika kamalaa, että tuollaista joutuu edes miettimään, mutta sellaisia me ihmiset olemme. Tai osa meistä, ikävä kyllä. 

revs5.jpg

En oikeastaan osaa sanoa, mikä tämän postauksen pointti edes oli. Ehkä halusin vain muistuttaa, että hyvin harvoin bloggaaja salaa mitään silkkaa veemäisyyttään, vaan kyllä siellä taustalla yleensä on joitakin ihan järkisyitä. Useimmiten bloggaajien yhteistyösopimuksissa on kielletty palkkioiden paljastaminen kolmansille osapuolille ja tietoa ei tästä syystä voi jakaa, vaikka haluaisikin. Toisaalta suurin osa tutuistani ei puhu mielellään palkastaan tai raha-asioistaan edes lähimmille ystävilleen, joten pidän kummallisena sitä oletusta, että niistä pitäisi avautua täysin tuntemattomien ihmisten joukolle. Lähipiiriin kuuluvat ihmiset eivät välttämättä halua olla millään tavalla osa blogia, joten heidän nimiään tai kasvojaan ei viljellä netissä heidän omasta toiveestaan ja puhtaasta kunnioituksesta tätä toivetta ja noita ihmisiä kohtaan. Harva viitsii kertoa sitäkään, jos burnout johtuu siitä, että pomo tai työkaveri on täysi hirviö, mikäli siis mielii kuitenkin vielä säilyttää sekä työpaikkansa että kasvonsa. Parisuhteiden päättyessä tarkempia syitä tapahtuneeseen eivät aina tiedä osapuolet itsekään ja joskus koko prosessikin voi viedä pitkän aikaa ennen kuin voidaan edes suoraviivaisesti puhua erosta. Myös ystävyyssuhteet päättyvät joskus, eikä siihenkään välttämättä liity mitään sen kummempaa dramatiikkaa kuin että elämäntilanteiden muuttuessa vain kasvetaan erilleen. (Tämä on muuten jännä juttu, että ystävyyssuhteiden päättymisestä puhutaan kovin vähän. Olisiko tässä kiinnostava aihe joskus jatkossa käsiteltäväksi?)

Minua kiinnostaisi kuulla teidän mietteitänne aiheesta. Millaisia asioita teitä kiinnostaisi bloggaajista saada tietää? Ärsyttääkö joidenkin tiettyjen asioiden jättäminen blogin ulkopuolelle? Myöntääkö joku lukevansa noiden keskustelupalstojen spekulointeja tai juorublogeja? Onko kukaan teistä joskus osallistunut tuollaiseen keskusteluun? Millaisia asioita olisitte itse valmiita jakamaan kymmentuhatpäisen yleisön kanssa? Ja missä kohtaa bloggaaja kertoo mielestänne liikaa?

revs6.jpg revs7.jpg

Photos: REVS

Photography – Elodie Chapuis
Model – Eve @ IMG Paris
Make-up and Hair – Kanamu Kusakae

 

Tags: ,

Categorised in: Elämä

58 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Olipa hyvä kirjoitus. Mun täytyy suhteellisen ”nuorena bloggaajana” häpeillen tunnustaa, etten oo koskaan ees tajunnut joidenkin keskustelevan netissä tällaisista asioista.
    Ylipäätään en lue koskaan minkäänlaisia keskustelupalstoja ja nytpä tiedän jatkossakin pysyä niiltä poissa.

    Itse en aio jakaa juurikaan henkilökohtaisia asioitani blogissani. Oon ottanut sen linjan alusta asti ja yritän siinä mahdollisimman hyvin myös pitäytyä.

    Aurinkoista kevättä sinulle :)

  • sanna

    heh. en mäkään oo tiennyt et ihmiset jaksaa vielä keskustella blogeista keskustelupalstoilla. innostuin ettimään lemppariblogeista keskusteluja ja löysin hullut spekulaatiot julia oc:n lapsesta tai että onko semmonen olemassa :D ihmiset tykkää salateorioista ja kai sitä ihminen on niin utelias että haluis aina tietää kaiken. joku raja silti! paitsi et nyt jäin itekki miettimään; onko julia oc:llä salattu lapsi :D

  • emmien

    Olen joskus eksynyt vahingossa jonnekkin keskustelupalstalle, jossa keskusteltiin tiettyjen bloggaajien raha- ja ulkonäköasioista. Se oli kamalaa tekstiä enkä halunnut sitä sen kummemmin lukea, saati siihen osallistua.
    Olen seurannut blogiasi vuosia. Pidän siitä, että et levitä koko elämääsi (kaverit, seuraelämä yms) täällä, etkä nosta itseäsi jalustalle tavaroillasi tai saavutuksillasi. Tykkään myös siitä, että kauniiden asioiden ohella, välillä pohdit syvällisempiäkin. Blogissasi on minun makuun hyvä meininki. :)
    Joo, ja ehdottomasti ystävyysero käsittelyyn. Kokemusta on ja olisi mukava kuulla muidenkin ajatuksia asiasta. Siitä ei puhuta juuri koskaan.

  • titta

    Ihanan asiallinen kirjoitus tästä aiheesta! Aihe on sellainen, johon aina ajoittain jossain blogissa törmää. Ja onhan se ymmärrättevää, että haluaa joskus omankin sanansa sanoa kun on jatkuvasti keskutelupalstojen pyörityksessä.
    Olen pari kertaa käynyt katsomassa keskusteluja joistakin bloggaajista, mutta todennut puuhan liian surulliseksi. Yleisestikin vierastan keskustelupalstoja, koska asenteeni on, ettei niiltä löydy mistään aiheesta asiallista keskustelua tai varsinkaan oikeaa tietoa. Olen näine asenteineni kyllä varmasti väärässä, mutta liikaa olen saanut huonoja kokemuksia.

    Minusta jokaisella bloggaajalla on oikeus rajata yksityisyytensä sellaiseksi, kuin haluaa. Joskus on itseänikin kyllä ärsyttänyt sellaiset ”vitsi miten ihana juttu, mutta enpäs kerro mikä” teaserit. Toisaalta ymmärrän, että haluaa jakaa suuren ilonsa/surunsa, vaikkei sen syytä tahdo paljastaa, mutta toisaalta taas sitten en. On se vähän hassua kertoa jättävänsä kertomatta jotain :)
    Itse olen aika varovainen ihminen, joten miettisin varmasti hirveän tarkkaan, mitä yksityisasioita tuollaiselle yleisölle kertoisin. Ja muutenkin, kuinka esimerkiksi kirjoittaisin negatiivisista aiheista, kuten pettymyksistä ihmisiin tai yrityksiin. Ajattelisin koko ajan, että jää vielä joku työpaikka saamatta liian asenteellisilla kirjoituksilla :)

  • Taija

    Mielenkiintoista luettavaa! Uskon, että sun blogin lukijakunta on ehkä hieman vanhempaa ja nuorempienkin osalta aikuistuneempaa, kuin joidenkin muiden blogien, joten uskon että sekin vaikuttaa kommenttiboksin sisältöön.

    En ole koskaan ymmärtänyt toisten ihmisten haukkumista tai toisten asioista puhumista/niiden levittelyä, edes tosielämässä – oli faktaa tai ei niin mielestäni toisten asioista ei tulisi jauhaa lainkaan. Ei tulisi mieleenkään osallistua mihinkään keskustelupalstakeskusteluun. Joskus tykkään provosoida keskustelua, mutta sitäkään en tekisi toiseen ihmiseen liittyen tai henkilökohtaisesti ketään vastaan, vaan yleisemmällä tasolla ihan vain herättääkseni ajatuksia ”outside the box”.

    Tuo ystävyyssuhteiden päättyminen on mielestäni todella mielenkiintoinen aihe. Itse olen päättänyt muutamankin ystävyyssuhteen ihan siitä syystä, että suhteessa ei enää ollut hyvä olla. Ihan yhtä lailla, kuin parisuhteen voi ja on syytäkin päättää jos siinä olo ei tunnu oikealta, mielestäni ystävyyssuhteesta on oikeus irtisanoutua jos siitä ei enää saa mitään irti. Ystävyyssuhteen päättäminen on kuitenkin yleisesti jotenkin todella paljon paheksuttavampaa ja jos lopetat ystävyyssuhteen, olet todella huono ihminen. Mistähän tämä paheksuva asenne johtuu ja ovatko kaikki oikeasti sitä mieltä, että ystävyyden pitäisi kestää kaikki ja ystävältä kestää kaikki?

  • Paula

    En ymmärrä eräässä/eräissä blogeissa sitä, että esim. ensin toitotetaan sitä, että ”en aio kertoa täälä yksityiselämästäni”. Mutta sitten seuraavassa postauksessa kerrotaan, kuinka ”V” tai ”S” tai ”K” oli mukana kun käytiin tuolla ja täällä. Tottakai noista kirjaimista nousee kyselyä, että kuka on kukakin. Miksei silloin voi vain kirjoittaa, että ”oltiin tuola erään kaverin kanssa.” Pääsisi bloggaaja itsekin vähemmällä, kerran niin kovasti tahtoo yksityisyyttään suojella.

    Lisäksi toinen asia, mikä tässä aiheessa ärsyttää, että eräs bloggaaja höpöttää miesseikkailuistaan jossain määrin huvittavasti ja kovasti käyttää myös näitä ”aakkosia”. Sitten kun menee mies erinäisistä syistä vaihtoon, niin päivitellään, kuinka mies hölmö/tyhmä/lapsellinen kun ei moikkaa tms. Sitten täyttyy kommenttiboksit kyselyistä, että mitä on tapahtunut, kun meni poikki, mutta niihin ei haluta vastata koska ”halutaan suojella yksityisyyttä” tai ”ei se kuulu tänne blogiin”. No miksi niistä täytyy sitten yleisesti kirjotella sielä, jos ei haluta asiaa enempää avata?

    Välillä tulee olo, että niitä uteluja oikein kinutaan, mutta kuitenkin niinhin vastataan ”ei kuulu blogiin”. Ja olen myös ajatellut, että pääsisikö nämä ”yksityisyyden suojelijat” helpommalla noilla keskustelupalstoilla jos avaisivat sitä elämäänsä hiukan enemmän. En odota tätä itse, mutta olisipa vauva.fi:ssä sun muissa spekuloitavaa vähemmän.

    Itse olen noille palstoille uteliaisuuksissani pari kertaa mennyt, ja niilläkin kerroilla vain siksi, että bloggaaja on itse kertonut, että tälläinen keskustelu on käynnissä :D

    Mutta noi raha/palkka-utelut on ihan järkyttäviä! Eihän se kuulu kellekkään mitä kukakin tienaa. Että viimeistään siinä menisi itselläkin raja.

  • Hienoa tärkeiden asioiden esillenostoa taas, Jenni!

    Teen töitä mm. googleoptimoinnin parissa ja tutkin tiettyjen hakusanojen toimivuutta blogien kohdalla ja päädyin keskusteluun, jossa ruodittiin paria suosittua ”mammabloggaajaa”. Se oli kamalaa! Miten jotkut voivat nähdä sen vaivan, että lähtevät netissä haukkumaan toisten LASTEN ulkonäköä ja tietysti myös kaikki raha- ja perheasiat sielläkin ”tiedettiin”. Mutta tuon tapauksen jälkeen aloin taas pohtia omaa (pientä) bloggaamista ihan eri tavalla. Ja huomaan kirjoittavani koko ajan vähemmän yksityisasioista, myös huoli kuvien väärinkäytöstä kasvaa koko ajan.

    Silti, kun työvälineeni on internet, en osaa suhtautua siihen kovin pelokkaasti, mutta ymmärrän hyvin niitä, jotka eivät halua kertoa mitään ylimääräistä. Mielestäni se on ainoastaan järkevää. :)

  • Sini

    Nyt on kyllä pakko kommentoida :) En olisi minäkään osannut arvata, että jossakin keskustelupalstoilla ruoditaan bloggareiden elämää vielä lisää. Täytyy kyllä sanoa, että minusta esimerkiksi iltapäivälehtien juorupalstojen sekä tuollaisten ***kanjauhanta keskustelupalstojen lukeminen on silkkaa ajanhukkaa. Olen itse lopettanut esim. juuri noiden iltapäivälehtien viihde osioiden lukemisen (oli mukamas tekosyynä, että voi laittaa aivot narikkaan kun luen päivän jälkeen noita) ja voin kertoa, että on kyllä elämä kivempaa sen jälkeen. Enkä tarkoita nyt pahalla Jenni sinua kohtaan, koska ainahan kuka vaan voi eksyä jonkun linkin kautta lukemaan tuollaisia keskusteluja.

    Minusta on ihan bloggaajan vastuulla ja päätettävissä, että mitä hän yksityiselämästään kertoo. Minusta silloin bloggaaja kertoo liikaa, jos se menee sellaiseksi ainaiseksi valittamiseksi. En ole tavannut yhtään tälläistä blogia, mutta tuollainen esimerkki nyt tuli mieleen esimerkiksi, kun miettii jonkun ainaisia facebook statuspäivitys negatiivisuuksia. Olen vain yksinkertaisesti sitä mieltä, että tässä maailmassa on aivan liikaa negatiivisuutta muutenkin, että en ymmärrä kuinka joku viitsii aina valittaa statuksissaan. Meni vähän sivupoluille :) heh.

    Ei ollut tarkoitus olla jyrkkä tässä kirjoituksessani, mutta tämä kommentti nyt vain pulppusi ulos, kun en voi ymmärtää, että joku tosiaan jaksaa käyttää aikaansa bloggareiden elämän ruotimiseen. Minä näen siinä kateutta, katkeruutta ja tyytymättömyyttä omaan elämään, vaikka meidän kaikkien täällä maailmassa on mahdollisuus elää onnellisena ja tasapainossa muiden ihmisten kanssa. Nyt on se aika kun voit lakata olemasta katkera ja kateellinen ja päättää olla onnellinen! :)

    Iloista viikkoa kaikille!

  • Sude

    Hyvä kirjoitus!
    Minä löysin keskustelupalstat muutama viikko sitten ja tykkään niiden hyvistä puolista mutta olen ollut tosi järkyttynyt ja ihmeissäni näistä bloggaajakeskusteluista.
    Yleinen mielipide tuntuu olevan, että lukijat maksavat bloggaajan palkan ja ovat täten oikeutettuja VAATIMAAN kaiken haluamansa tiedon bloggaajan yksityiselämästä ja tuloista. Oikeasti olen törmännyt kommenttiin jossa sanottiin että lukijoilla on OIKEUS tietää jokin asia bloggaajan yksityiselämästä.
    Samoin palstoilla vaaditaan bloggaajilta jonkinlaista yli-ihmisyyttä. Peräänkuulutetaan kaikenlaisia hyveellisiä luonteenpiirteitä ja nöyryyttä, vaaditaan rehellisyyttä raha-asioista kertomiseen mutta moititaan pröystäilystä sitten kun vaikkapa laukkujen hinnat kerrotaan. Joku bloggaaja oli ostanut kalliin laukun eikä halunnut kertoa sen hintaa, niin palstalaiset raivostuivat. Laukkua ei olisi saanut asukuvassa näyttää!
    Minusta tuntuu että blogit ovat vieläkin valtavirralle sen verran uusi ilmiö että lukijoilla hämärtyy bloggaajan työnkuva ja sen rajat. Bloggaaja on jonkinlainen missi tai jumala, ja samaan aikaan orja ja alin palkollinen.
    Ei osata soveltaa ihan normaaleja käytöstapoja tai kuluttajan tottumuksia blogien lukemiseen – en minä kaupassakaan osta sellaista tuotetta mistä en tykkää tai mikä minua häiritsee! En myöskään lue sellaisia blogeja mistä en pidä, eikä minulla ole tarvetta laukata näiden blogien kommenttibokseissa tai keskustelupalstoilla raivoamassa minulle epämieluisien blogien sisällöistä.

  • Katri

    Tykkään sun blogissa erityisesti siitä, että pidät johdonmukaisen linjan henkilökohtaisista asioista kertomisessa, eli ilmoitat lyhyesti ja asiallisesti, jos on jotain kerrottavaa, ja muuten pidät henkilökohtaiset asiat henkilökohtaisina. Mielestäni bloggaajan henkilökohtaiset asiat ei kuulu lukijoille, eivätkä ne ainakaan minua kiinnostakaan.

    Joissain blogeissa ärsyttää erityisesti jatkuva vihjailu henkilökohtaisista asioista, joiden oikeaa tilaa ei missään vaiheessa kerrota. Eli mielestäni olisi parempi olla kertomatta yhtään mitään, jos asia ei liity blogiin tai sen lukijoihin millään lailla.

  • Toi ystävyyserojuttu muuten on oikeesti tosi hyvä idea, harvoin siitä tosiaan mitään puhutaankaan, vaikka nekin hetket voi olla tosi raastavia ihmisen elämässä, draamaa tai ei.

    Ite oon ollut jo useamman vuoden tosi vainoharhainen bloggaaja. Olen pari asiaa vaiennut blogissani kuoliaaksi ajatuksella, että ehkä sitten vielä joskus, mutta siihen asti pahinta olisi löytää juuri jotain spekulaatioita ja juoruja itsestään. Ihmisten pahantahtoisuus ja tuomitsevuus on juuri se syy, miksi en avaudu kaikesta, mistä toisaalta haluaisin. Onneksi nyt kuitenkaan en lie kovin kiinnostava tyyppi pengottavaksi ja juoruttavaksi, toisaalta. :D

    Musta on kaikista järkyttävintä aina se, jos bloggaaja haluaa kertoa jonkun verran tilanteestaan, ja sitten lukijat ottaa sen niin, että kun nyt aloit kertoa niin on pakko kertoa ja selittää kaikki koska ”itepä avasit aiheen julkiseksi”. Että kaikki tai ei mitään on homman nimi. Että ois jotenkin typerää hannata tietoa kun jo sai ihmiset kerran kiinnostuneeksi. Itelle on ainakin niin perin maan itsestäänselvää, että jokanen vetää tasan sen oman rajansa siihen minkä verran haluaa kertoa asioistaan, ei hänellä useinkaan olisi yhtään mitään velvollisuutta selittää tai selitellä yhtään mitään. Kaikki ei kerro edes omalle perheelleen kaikkea.

  • Elina

    Hyvä kirjoitus, ja voisinkin allekirjoittaa oikeastaan kaiken sanomasi. Jokaisella bloggaajalla on oikeus jakaa juuri niitä asioita, jotka hän haluaa jakaa; jos joku haluaa olla todella avoin, niin siitä vaan, mutta jos joku haluaa keskittyä vain vaatteisiin tai lifestyle-juttuihin ja jättää yksityiselämänsä täysin blogin ulkopuolelle, niin kunnioitettakoon hänenkin haluaan.

    Mä en noita haukkumiskeskusteluja yms. kamaluuksia seuraa, mutta blogiyhteistyöhön ja mainostukseen liittyvä keskustelu on mielenkiintoista seurattavaa. Toki osa niistäkin keskusteluista menee välillä yli, mutta pääasiallisesti keskustelijat osaava olla asiallisia. Se, että mainokset ehdoin tahdoin tehdään mahdollisimman vaikeasti havaittaviksi, jotta bloggaaja hyötyisi mahdollisimman paljon, ei ole minusta lukijoita kohtaan kovin kivaa. Mainosyhteistyössä (esim. tradedoubler-linkit yms.) ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos yhteistyöstä ilmoitetaan niin pienellä präntillä, että tarvitsee suurennuslasia sen lukemiseen, niin ei se ihan reilulta tunnu.

  • Tins

    Mielestäni lukijoiden kiinnostus henk.koht. elämän kiemuroihin liittyy pitkälti bloggaajan omaan yksityisyyden määrittelyyn. Jos linja on kautta aikojen ollut sama (yleensä pidättyväinen) oman elämän henkilökohtaisten asioiden kuten parisuhde, työpaikka jne. suhteen, en usko, että joutuu vauvapalstoilla kovaan pyöritykseen :) Toki poikkeuksia on, ja joskus joku yksittäinen asia voi nousta kiinnostuksen kohteeksi. Itse ihailen esimerkiksi sinua siitä, että olet mielestäni pitänyt mahtavan tasapainon julkisen/yksityisen minäsi välillä. Olet valottanut yksityiselämäsi vaikeita hetkiä, mutta tehnyt sen hyvin hienovaraisesti. Jos taas bloggaaja välillä kertoo elämästään avoimesti ja välillä päättää jättää kaikki henkilökohtaisuudet blogin ulkopuolelle, on lukijoidenkin vaikea suhtautua yhtäkkiä muuttuvaan rajaan. Blogin linjan ollessa alusta alkaen enemmän tai vähemmän sama lukijat ovat tietoisia bloggaajan rajoista, ja järkevät jättävät inttämisen ja utelun pois kommenttiboksista ja nettipalstoilta.

    Luulen, että monia kiinnostaa ikuisuusaihe eli bloggaajien keskimääräiset ansiot. Aihe on mielenkiintoinen, sillä samaa työtä tekeviä on moneen junaan ja toisten blogin kautta (?) hankittu varallisuus näkyy selkeästi ulospäin merkkivaatteiden yms. muodossa. Lähes kaikkien ammattien keskimääräiset ansiotulot ovat julkista tietoa, mutta osa bloggaajista pitää omia tulojaan melkeinpä jonkin tason valtiosalaisuuksina. Ylipäänsä bloggaajien asema jonkin tason julkkiksina herättää varmasti lukijoissa pienen halun tirkistelyyn, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, bloggaaja voi kyllä itse mielestäni vaikuttaa tähän ainakin jossain määrin. Toisinaan se voi kuitenkin olla mahdotonta.

    Minusta bloggaaja kertoo liikaa siinä vaiheessa, kun asian kertomisella voi olla kauaskantoisia tai sivullisiin kohdistuvia vaikutuksia. Esimerkiksi työpaikan surkeasta ilmapiiristä en lähtisi kertomaan missään sosiaalisessa mediassa, blogista puhumattakaan. Saatan olla hieman vanhanaikainen, mutta en todellakaan usko siltojen polttamiseen missään suhteessa. Lisäksi jokaisella varmasti on joku sellainen henkilö omassa lähipiirissään, jolle voi puhua tällaisista asioista yksityisesti. Myös joidenkin mammablogien kohdalla olen miettinyt, että voiko äiti tehdä lapsensa puolesta valinnan blogata lapsesta oikeilla kuvilla ja nimellä – lapsi kun ei voi suostumustaan tähän mitenkään ilmaista. Tätä keskustelua on käyty aika paljonkin mammablogien tonteilla, mutta en vieläkään koe saaneeni syväluotaavaa vastausta siihen, miksi vauvablogien täytyy olla kaikkien luettavissa. Yleisin selitys kuviin nimittäin on se, että pidetään lapselle ja itselle päiväkirjaa, josta jää myöhemmin mukava muisto kaikille.

  • Ikävältä juoruilulta ei voi suojautua 100-prosenttisesti, mutta aivan varmasti bloggari voi itse vaikuttaa siihen kuinka hanakasti ihmiset tarttuvat juuri häneen. Osa bloggareista tekee sen tietoisesti (lukijamäärät nousuun) ja osa vahingossa (ei välttämättä tiedosteta että netissä kaikki mitä voidaan ymmärtää väärin, ymmärretään väärin).

    Minulla on sama tilanne kun sinulla, että lukijat ovat ihanaa porukkaa ja ymmärtävät täysin vetämäni (tiukat) yksityisyyden rajat, eikä niitä ylitetä. En anna siihen edes mahdollisuutta. Eikä kyseessä ole sattuma, olen alusta asti muutaman virheen kautta oppinut ja opetellut kuinka blogissa on mahdollista pitää yllä kiva ja positiivinen ilmapiiri :) minulla ei ole mitään intressiä olla keskellä blogien p*skamyrskyjä vain siksi, että pääsisin laukomaan mielipiteeni kaikesta mahdollisesta, jätän ne keskustelut ystäväpiirin sisälle missä keskusteluissa on oikeasti joku järki, eikä aika kulu trollien (tuulimyllyjen) kanssa taisteluun.

  • Pakko myöntää, että olen itsekin eksynyt katsastamaan noita keskustelupalstoja. Niitä lukiessa tulee kuitenkin itsellenikin vain paha mieli, vaikken keskusteltua henkilöä tuntisikaan. Joten en, en todellakaan ole liittynyt niihin keskusteluihin!
    Etsin blogeista inspiraatiota esimerkiksi pukeutumiseen, kauneuden hoitoon, sisustamiseen ja ruoanlaittoon, sekä hyviä matka-, ravintola- ja menovinkkejä. Näiden tietojen jakamiseen ei mielestäni tarvitse sen kummempaa ykstyiselämän ruotimista, homma toimii vaikka täysin anonyyminäkin. Toki on kiva jos kirjoittaja saa kasvot, sillä esimerkiksi jo iän, asuinpaikan ja opiskelu/ammattialan perusteella voi jo päätellä aika hyvin josko olisi mahdollista samaistua kirjoittajaan. Muttei sekään minulle blogia pilaa jos ei näitä asioita kerrota :)
    Itse lähinnä ahdistun, jos blogaaja kertoo liikoja ykstyiselämästään. Yksi blogaaja kertoi kerran sanasta sanaan keskusteluja mitä oli ensitreffeillään käynyt, se oli vähän too much.. Hyvän maun rajoilla voi toki kertoa jostain tuon tapaisista jännistä jutuista, varsinkin, jos niistä saa jokinlaista järkevää keskustelua kehkeytetyksi lukijoiden kanssa.:)
    Kertomattomuuden ymmärtää, jos blogaaja sanoo asian olevan henkilökohtainen (esim läheisen sairaus/salainen työjuttu/tmv). Mutta huomionhakuiset ”kerron aan mutten beetä!” letkautukset saattavat ärsyttää, mutta lukemissani blogeissa ei onneksi hirveästi ole semmoista näkynyt…
    Itsekin kirjoitan blogia, jonka aktiiviseen lukijakuntaan ei tietääkseni kuitenkaan kuulu kovinkaan montaa tuntematonta. Kirjoitan kuitenkin ajatellen, että tekstejäni voisi lukea kuka vain – vaikkapa juurikin tuleva työnantaja.

    Yleisesti ottaen blogaajan pitäisi kirjoittaa niin, että kehtaisi kiinnittää printatun version postauksestaan vaikkapa koulunsa seinälle. Blogaajan tulisi myös mieluummin jättää asioita kertomatta, kuin kertoa ne puoliksi (ellei koe puoliksi kerrotun tarinan olevan blogin kannalta oleellinen)! Lukijoiden puolestaan pitäisi pitää mielessään hyvä nettietiketti, ja että itseään ärsyttävät blogit voi jättää lukemattakin :)

  • Todella hyvä kirjoitus Jenni!

  • Eilen törmäsin Demin nettisivuilla tällaiseen juorublogi-ilmiöön. Joidenkin ihmisten mielestä bloggaajat, joiden esimerkiksi väitettiin käyttävän huumeita, ovat vain liian ohutnahkaisia, kun tekevät siitä kunnianloukkaussyytteitä, eikä heidän kannattaisi kirjoittaa blogia, jos eivät kestä kritiikkiä.
    Siis anteeksi mitä?! Mä kyllä ymmärrän, että yleensä nämä ajattelemattomimmat ovat vasta lapsia, tyhmiä, kateellisia tai muuten vain ilkeitä, mutta noi kommentit vaan pistää vihaksi. Mä en ymmärrä miten jotkut katsoo _oikeudekseen_ verhoutua anonymiteettiin ja sieltä sitten väittää mitä kauhistuttavampia asioita. Kritiikki ja paskapuhe ovat kaksi eri asiaa. On täysin eri kommentoiko bloggaajan hidastunutta postaustahtia vai spekuloiko sen johtuvan jostain rikollisesta toiminnasta.
    Sitten jotkut vetävät esiin julkkis-kortin. Bloggaajathan ovat eräänlaisia julkkiksia. Heitä ihannoidaan ja vihataan samoissa määrin. En kuitenkaan näe miten bloggaajan ’julkkisstatus’ oikeuttaa ihmisiä latomaan suoranaisia valheita heidän elämästään sen enempää kuin samaa saisi tehdä Päivi Räsäsestä tai Matti Nykäsestä.
    Välillä ihmisten idioottimaisuus pistää vihaksi. Miksi pitää yrittää tahallaan pahoittaa toisen mieli ja pilata maine? Mikseivät ihmiset voi olla kannustavi toisiaan kohtaan? Auttaa apua tarvitsevia? Ajatella kahdesti ennen kuin satuttavat toisia? Netti tekee meistä kylmiä. Ainakin itse luulen sen kumpuavan siitä, että me kaikki tavoittelemme itsellemme hyväksyntää, jonkin asteista valta-asemaa. Ja jos emme sellaista saa oikeassa elämässä, pystyy verkossa olemaan kuka tahansa, sanomaan mitä tahansa ja satuttamaan ketä tahansa.

    http://www.nymfimaatti.blogspot.fi

  • Ihan huikea postaus! Itse eksyin tänään lueskelemaan erästä juorublogia ja ihmettelin, mistä kirjoittaja kuvittelee tietävänsä bloggaajien kaikki salaisuudet…
    En ymmärrä, miksi bloggaajilla olisi ”velvollisuus” jakaa koko elämänsä blogissaan, etenkin kun usealla blogilla on jokin tietty aihepiiri, jota blogi käsittelee.

  • Henna

    Mää oon kans tässä viime päivinä lukenut noita tiettyjä palstoja ihan niiden alkuperäisen tarkoituksen takia (vauva) ja siellä on sellainen aihe vapaa osio josta pisti silmään otsikot joissa on bloggareiden nimiä. Noissa aihe vapaa on myös aivojen käyttö vapaata enkä lähtisi sinne osallistumaan koska ei niitä taliaivoja vastaan taistelu auta mitään. Se on kuin teollisuuspalon sammutusyritys vesipyssyllä. Mutta kyllähän se mietityttää miten julmia ihmiset ovat ja eivätkö nämä samat ihmiset (naisia ja jopa äitejä oletettavasti) yhtään mieti millaiselta se tuntuisi jos heistä tai heidän lapsistaan puhuttaisiin tällä tavalla. Eilen luin yhtä keskusteluketjua jonka jälkeen mulle tuli tosi paha mieli, tässä ketjussa aikuiset (?) ihmiset keskustelivat kuinka eräs bloggaaja ansaitsee ahdisteluviestit koska itse hän on bikineissä blogissaan esiintynyt. Tämähän on täysin raiskaus-kulttuurin puolustamista eivätkä nämä ihmiset ole yhtään sen parempia kuin vaikkapa joukkoraiskauksien peittelijät.

    Noilla palstoilla nämä julmat haukkuja vain väittävät että he vaan kritisoivat ja keskustelevat KRIITTISESTI mutta jos he vaativat bloggaajilta absoluuttista totuudenkertomista niin olisivat rehellisiä myös itselleen.

    Mää en pidä osan bloggaajien tyylistä ostella, matkustella tai muusta rahan selkeästä tuhlaamisesta koska vaikka kyseisellä henkilöllä olisikin varaa siihen ja ne ovat hänen rahojaan niin mun mielestä tää maapallo ei lopullisesti kestä sitä että kuka tahansa elää juuri kuin itse haluaa ja kuluttaa miten itse lystää. Mää itse pyrin nykyään ostamaan vain kun oikeasti tarvitsen ja olen luopunut hirveästä määrästä vaatteita enkä ostele kaikkia kivoja samppooita, voiteita, meikkejä kun en niitä kuitenkaan käyttäisi. Mun mielestä ihmiset ostaa liikaa ja sitten pitää saada isompaa asuntoa, isompaa autoa, enemmän ja parempaa.
    Ja siis vaikken tykkää tästä osan bloggareiden tyylistä niin vaihtoehtoisesti jätän sitten tälläiset blogit lukematta ja keskityn niihin joissa kulutustottumukset ovat maltillisempia ja joissa puhutaan asioista jotka mua kiinnostavat. Enkä lähde edes noiden bloggareiden blogeihin huuteleen, ja jos sanonkin oman mielipiteeni niin mielestäni teen sen asiallisesti ja jätän joka paikkaan oman sähköpostiosoitteeni josta käy ilmi oikea (tosin entinen) sukunimeni mutta silti voin mää ihan omalla nimelläni blogeihin kommentoida enkä täten uhkaile tai hauku koko tyyppiä maanrakoon vain jos hän kirjoittaa jonkun sanan väärin tai *järkytyksien järkytys* on muuttanut mielipidettään vuosien takaisesta.

    Mun mielestä bloggarit voivat jakaa ihan niin paljon tai vähän tietoa kuin haluavat, useimmat eivät välttämättä edes ajattele sitä kuinka kaikkea tietoa voidaan käyttää hyväksi ja nämä netin ”salapoliisit” saavat kyllä kaivettua nimiä, työpaikkoja ja muita tietoja myöten esiin mitä tahansa. Mun mielestä on ihan hyvä kertoa jos tulee vaikkapa ero koska senhän hoksaisi vaikkapa asukuvista että onko asunto/asumisympäristö muuttunut.
    Jos joku henkilö on alun perin ollut vahvasti esillä niin olisi outoa jos henkilön katoamisesta ei sanottaisi sanallakaan. Eron syitä ei tarvi koskaan erotella, mun mielestä niitä ei välttämättä edes läheisimmille kavereille kerrota ihan täysin. Jotenkin ainakin itse koen että pitäisi säilyttää sellainen tietty yksityisyyden verho ja antaa entiselle poikaystävälle mahdollisuus säilyttää paikkansa vaikkapa yhteisessä kaveripiirissä ilman että haukkuu ko. henkilön täysin ja omat ystävät kieltävät vaikka omia poikaystäviään enää puhumasta tälle tyypille. Suosittu bloggaaja voisi halutessan mollata entistä poikaystäväänsä miten haluaisi ja mitenpä omaa puoltaan tähän enää toisi esiin. Kirjoittaisi vastineen lehteen?

    Mää en itse jaa asioitani edes kaikille sukulaisilleni ja suutun jos joku puhuu mun asioista ja oon tarkka ettei kukaan jaa facebookissa kuviani tms. Ehkä oon vainoharhainen mutta haluan pitää ohjat käsissäni, tästä syystä en olisi hyvä bloggaaja. Ja jos olisin bloggaajan kaveri en välttämättä haluaisi blogissa esiintyä koska en haluaisi löytää nimeäni tai kasvojani keskustelupalstalta missä ulkonäköäni ruodittittaisiin. Ymmärrän siksi hyvin miksi osa bloggaajista näyttää hengailevan vain muiden bloggareiden kanssa, ehkä suurin osa tuntemattomista ihmisistä ajattelee kuin minä eikä halua päätyä naurunalaiseksi tai selkien uhkailujen kohteeksi.

  • kaesa

    Yleensä muistan juorublogien olemassaolon siitä, kun bloggaaja tekee wall of text -tyylisen postauksen juorublogeista :D Silloin kieltämättä jopa kiinnostaisikin käydä lukemassa että mistä tämä kaikki draama nyt oikein tulee, ja ihan vain yleissivistyksenkin vuoksi käydä selaamassa jotain keskustelupalstaa (on kato pysyttävä aallon harjalla ja otettava selvää kaiken maailman netti-ilmiöistä, ja ihmisten nettikäyttäytyminen on muutenkin mielenkiintoinen aihe), mutta totta puhuakseni en tiedä missä näitä keskusteluita käytännössä edes käydään..

    Mutta sitten taas toisaalta niiden juorujen lukeminen olisi niin turhaa, sillä ne on juoruja. Eli valheita. Miksi tuhlata aikaansa lukemalla jotain, joka ei ole totta, kun sen asian ainoa viihdearvo on siinä että ihmiset luulee väitettyjen asioiden olevan tosiasioita. Niin en sitten ole vaivautunut etsimään näitä juorublogeja sun muita. Bloggaajien omat avautumispostaukset kuitenkin kertoo tilanteesta aivan tarpeeksi, enkä halua kuulua siihen limaiseen ällöttävään ihmisjoukkoon joka omaksi huvikseen nettikiusaa ihmisiä.

    Sääliksi käy suosituimpia bloggaajia, miten armottomasti heidän yksityisasioitaan ruoditaan ja miten mikään ei tunnu ihmisille kelpaavan. Bloggaaja joko paljastaa itsestään liikaa tai liian vähän. Pakko silti myöntää, että kyllä ne kaiken maailman vihjailut sun muut ärsyttää, sillä ne ärsyttää mua ihan omassa elämässäkin. Esimerkiksi Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin joku Facebook-päivitys tyyliin ”oi voi nyt kyllä kävi niiiiiin pahasti että, en voi uskoa tätä!” ja sitten kaikki kaverit ja kummin kaimat on puolikuolleina huolesta että voi ei mitä oikein on tapahtunut, mutta kirjoittaja ei suostu kertomaan, korkeintaan vastaa ”kyl ne tietää jotka tietää”. No mitä sä siinä sitten oikeen avaudut sadoille ihmisille, oo hiljaa :D Tällaista ”salaperäisyyttä” en vaan ymmärrä. En kuitenkaan rupea vaatimaan että jonkun on kerrottava mulle jotain vain siksi, että minä tahdon tietää. Mutta mun puolesta, jos jostain asiasta ei voi kertoa sen verran artikuloivasti että siitä saisi edes jotain tolkkua, niin ehkä asian voisi sitten jättää kokonaan mainitsematta ja palata asiaan sitten kun on jotain oikeaa sanottavaa.

    Tää ilmiöhän on niin sitä koulukiusaamista joka ei oikeastaan koskaan pääty siihen kun koulu päättyy. Kun ihminen kerran oppii kiusaamaan, se kiusaa jossain määrin koko ikänsä. Jos joku väittää ettei ole koskaan esimerkiksi juorunnut, hän valehtelee.

    Sitten vielä loppuun maininta että se sun taannoinen ”vihjailu” siitä että ei mee ihan hyvin oli just ”oikein” kirjoitettu :) Siinä oli aivan tarpeeksi infoa lukijalle siitä, että nyt on jotain tapahtunut ja että se vaikuttaa blogiin. Sen pitäisi lukijalle riittää. Jos ei riitä, niin sitten se on lukijan vika, ei bloggaajan.

  • Ässä

    Itse luen tosi kiinnostuneena blogeja, joissa kirjoittaja kertoo itsestään ja elämästään avoimesti vaikeitakin asioita. En kuitenkaan pidä sitä velvollisuutena, vaan ennemminkin ihmettelen, kuinka jotkut uskaltavat kertoa itsestään niinkin paljon. En voisi itse kuvitellakaan kertovani julkisesti omasta elämästäni juuri mitään, olen sellainen julkisuudenpelkääjä ja yksityisyyden vaalija! Blogiaiheisia juorupalstoja en jaksa selailla, koska valheiden esittäminen faktoina on vaan todella tylsää ja ilkeää. Sitä paitsi monet niiden palstojen kirjoituksista ovat niin ala-arvoisia, että niitä lukiessa alkaa pitää jokaikistä kirjoittajaa huonona trollina.

    Mielestäni siis on rohkeaa blogata henkilökohtaisista aiheista ja luen niistä mielenkiinnolla, mutta on TÄYSIN bloggaajan itsensä päätettävissä se, mitä haluaa omaan julkiseen blogiinsa kirjoittaa.

  • Mielestäni bloggaajalla on täysi oikeus oman yksityiselämänsä rajaamiseen ja itseasiassa jopa toivon sitä. Ei kukaan ole velvollinen jakamaan kaikkea elämästään ja se pitää myös lukijan ymmärtää. Olen itse aika avoin tyyppi ystävien kesken, mutta blogissa vallitsee selkeät rajat. Toisaalta blogini on myös aika pieni, mutta silti löydettävissä suhteellisen helposti ja sitä kautta haluan miettiä, millaisia asioita jaan itsestäni ja elämästäni netissä.
    Joskus on asioita, joista olisin halunnut kirjoittaa, vähän niinkuin avuksi muille samojen asioiden kanssa pähkäileville… mutta jotkut asiat ovat vaan liian henkilökohtaisia tai aivan liian vaikeita jaettaviksi. Mielestäni aika hyvä sääntö on, että mieti mistä kirjoitat, miten kirjoitat ja miksi kirjoitat.

  • Anna

    Pakko myöntää, että mulle tuli ihan yllätyksenä, että keskustelupalstoilla ruoditaan tuollaisia. Vähän naiivia, nyt kun tarkemmin ajattelee.
    Itse en varmaan haluaisi tietää mitä anonyymit jossain roskapalstoilla puhuvat – en tiedä mitään niin ahdistavaa kuin se, kun joku kertoo, mitä minusta on selkäni takana puhuttu. Ignorance is bliss, todellakin, joissain tapauksissa… Ei sillä, eihän mulla ole edes blogia mitä ruotia. Ainakaan toistaiseksi.

    Kaikista hassuimmalta tuntuu tuo, että lukijalla olisi ”oikeus” vaatia bloggaajaa kertomaan jotain henkilökohtaista, vain siksi että hän haluaa tietää. Hah. Että osaakin olla erikoisia tyyppejä.

    Tykkään tästä blogista osaksi juurikin näiden tällaisten älykkäiden, kantaaottavien ja pohdiskelevien tekstien vuoksi. Vaikutat ihan huipulta tyypiltä, jolla on fiksuja mielipiteitä ja on kiva, kun viitsit niitä jakaa meidän lukijoiden kanssa (:

  • Tästä aiheesta käydään parhaillaan keskustelua myös mun blogissa. Ihmisten on jotenkin todella vaikeaa ymmärtää sitä, että on eri asia kirjoittaa yhden yön jutuistaan anonyyminä 20 lukijalle kuin omalla kuvalla sadoille tai tuhansille kävijöille. Helppo siinä on huudella, että blogin terävin kärki puuttuu ja sisältö on nykyisin niin tylsää kun et enää kerro mitään jännittävää, vaikken oikeastaan ikinä ole mitään kovin yksityiskohtaista kertonutkaan. Vaikka eipä sillä, pääsääntöisesti mullakin on tosi ihania ja kivoja lukijoita.

    Ja siis mitä, onko jotain tällaisia juorublogeja oikeasti olemassa? Järjetöntä :D.

  • Todella hyvä postaus, taas kerran :)

    Koen luonnolliseksi sen, että ihmisiä kiinnostaa bloggarin yksityisasiat. Jos seuraa jotakuta kuukausi- tai parhaimmillaan vuositolkulla, tulee tahtomattaankin hieman myötäeläneeksi bloggarin elämäntilaneissa.
    Koen luonnottomaksi, että niitä elämäntilanteita ryhdytään ruotimaan keskustelupalstoilla, mutta kai se on tämä ajan henki.

    Mulla on lähipiirissä pari melko suosittua bloggaajaa, ja olen törmännyt tähän keskustelupalstakirjoitteluun lähinnä silloin, kun jommasta kummasta heistä on kirjoitettu kurjasti jonnekkin ja henkilö itse on tämän kirjoituksen löytänyt (tai joku lukija vinkannut). Alkuvaiheessa mulla oli silloin tapana käydä puolustamassa ystäviäni, mutta aika tuulimyllyjä vastaan taistelua se on, joten enää en sitä harrasta. Siinä missä nämä henkilöt itse ovat ”tottuneet” näihin ikäviin asioihin, myös lähipiirin eli tässä tapauksessa minun nahkani on kovettunut vuosien varrella tässä asiassa.

    Ymmärrän siis mielenkiinnon, en ilkeyttä ja asioiden ruotimista muualla, kuin ks.blogin kommenttibokseissa. Tavallaan kommenttiboksikeskustelu on lähempänä ”kasvokkain” puhumista ja keskustelupalstoille siirtyminen ”selän takana” juoruilua.

    Suosittuna bloggaajana olemisessa nyt vaan on se hinta, että lukijat ovat kiinnostuneet tietyistä asioista, jotka ehkä yksityisenä haluaisi pitää. Pitämällä julkista blogia asettaa itsensä julkisen arvostelun kohteeksi.
    Nostan hattua teille kaikille, jotka jaksatte tämän alituisen pohdiskelun ja tarkastelun kohteena olla ja siitä huolimatta tuottaa laadukasta, inspiroivaa ja ihanaa sisältöä blogiinne viikoittain. Minusta ei tosiaan olisi siihen.

  • Emilia

    Onpa hyvä että tästä asiasta keskustellaan näin asiallisesti. Kiitos Jenni hyvästä postauksesta.

    Toistan tässä nyt saman mitä moni muukin on sanonut, eli tuollaiset keskustelu- ja juorupalstat ja niihin kirjoittelevat ihmiset ovat kyllä yksi blogi- ja internetmaailman ikävimpiä ilmiöitä. Netti on jossain määrin hämärtänyt joidenkin ihmisten ymmärrystä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. On todella surullista että toiset kokevat oikeudekseen panetella, haukkua ja penkoa muiden yksityisasioita anonyymin nimimerkin takaa – tai että kukaan edes jaksaa ryhtyä sellaiseen.

    Luulen että kaiken takana on pohjimmiltaan uteliaisuus. Ollaan niin hirvittävän uteliaita tietämään, mitä jonkun toisen elämässä tapahtuu, että mennään suin päin rikkomaan kaikki soveliaisuuden ja hyvän maun rajat ja tätä kutsutaan KRIITTISYYDEKSI. ei se ole kriittisyyttä vaan pahan puhumista, terve kriittisyys on jotain ihan muuta. Bloggaaminen on myös vielä sen verran uusi ilmiö ja nettiin niin kiinteästi sidottu että ehkä jotkut siksi kuvittelevat voivansa tehdä mitä vaan. Bloggaaja on myös jollain tavalla erilainen kuin julkkis tai poliitikko, koska hän on henkilökohtaisesti itse läsnä blogissaan ja jotenkin lähempänä kuin kaukainen jenkkijulkkis, jolla on PR koneistot ja turvamiehet, ja huomattavasti ’tavallisempi’, mitä se sitten tarkoittaakaan.

    Bloggaajalla on tietenkin täysi oikeus päättää pitää yksityisenä henkilökohtaiset tai mitkä tahansa asiat, ja niin minusta pitäisi tehdäkin. Ehkä ongelma tulee juuri siinä kohtaa kun ei olla johdonmukaisia, kun paljastetaan hyvinkin avoimesti toisia asioita mutta toisten asioiden kohdalla pidetään kynsin hampain kiinni omasta yksityisyydestä, tai kun vihjaillaan toistuvasti mutta ei kerrota enempää (mikä aika helposti näyttää huomionhakuiselta, jos puolikas totuus ei ole välttämätön tieto blogin pitämisen kannalta). Totta kai tähänkin on oikeus, ihan omahan se blogi on, mutta se voi tosiaankin aiheuttaa hämmennystä ja vastareaktioita. Johdonmukainen linja varmistaisi sen että rajat olisivat useimmille lukijoille selkeät ja kunnioitus säilyisi kenties paremmin, vaikka yksittäisiä törttöilijöitä tämä tuskin saisi kuriin keskustelupalstojen puolella. Mutta tietysti bloggaajakin on vain ihminen, eikä johdonmukaisuus jo vuosia pidetyssä blogissa ole mitenkään helppoa.

    Tähän liittyy minusta sekin mistä monessa blogissa onkin keskusteltu, eli että paljastetaan elämästä vain ja ainoastaan positiiviset asiat. On ihan totta että maailmassa on tarpeeksi negatiivisia asioita ja esimerkiksi muotiblogit on mukava pitää positiivisina, mutta laajemmin se on minusta vähän huolestuttavaa että kaikki maalaavat itsestään hirvittävän auvoisen ja täydellisen kuvan facebookin, instagramin ja blogien välityksellä. On ihan tervettä ja virkistävää, jos joskus voi kertoa jostain tylsästä ja ikävästäkin ilman että leimataan negatiiviseksi valittelijaksi. Itseäni ärsyttää jonkin verran se, että jotkut bloggarit melko avoimesti paljastavat juuri niitä positiivisia asioita henkilökohtaisesta elämästään hyvinkin avoimesti mutta sitten negatiivisten kohdalla otetaan päinvastainen linja. Kun esimerkiksi seurustelusuhde ja poika- tai tyttöystävä mainitaan joka ikisessä postauksessa mutta kun parisuhde päättyy ja siitä ei lausuta halaistua sanaa, ei minusta ole varaa kummastella sitä jos joku kommentoi asiaa, sillä itsehän olet huomion vetänyt parisuhteeseesi siitä jatkuvasti puhumalla. Ja jos joku avoimesti ja asiallisesti hiukan kritisoi blogia tai epäjohdonmukaista linjaa yksityisyyden suhteen kommenttiboksissa (ei keskustelupalstoilla), ei siitä tarvitse tulistua. Kritiikki voi joskus olla ihan tervettäkin eikä minusta ole viisasta olettaa että niin julkinen foorumi kuin suosittu blogi saisi aikaan aina vain suitsutusta ja kehuja. Mutta tämä ei edelleenkään oikeuta kateelliseen panetteluun ja julkiseen mustamaalaamiseen. Ja jos joku blogi kovasti ärsyttää, voi myös jättää lukematta ja keskittyä elämässään olennaisempiin asioihin.

    Minusta sinä olet ottanut hyvän linjan näiden asioiden suhteen ja on mahtavaa että taas tästäkin nostatat avointa ja asiallista keskustelua! Näin blogimaailmaa juuri kehitetään, kun keskustellaan mielenkiintoisista asioista.:)

  • Sää se osaat kyllä kirjottaa :)

    Mulla käy välillä ohimennen mielessä tuo oma liiallinen avoimuus omassa blogissa. Tai omasta mielestä se tuntuu liialliselta, en yhtään tiedä mitä se on ulkopuolisen mielestä. Kirjotan niin päiväkirjamaisesti ja tosi harvoin jostain yhdestä tietystä aiheesta, toisin kuin esimerkiksi sinä.

    Itseä kiinnostaa lukea ihmisen elämään liittyviä asioita, mutta se on tosi harmi, että ilkeiden (ja kateellisten) ihmisten nettikirjoittelu vähentää bloggaajien halua olla niin avoimia. En ole pitkään aikaan käynyt lukemassa mitään spekulaatioita bloggareiden asioista, kun ei ole oikeen aikaa lukea edes blogeja. Varmaan parempi mieli, kun ei sellasiin keskusteluihin edes eksy?

  • Mun mielestä kaikilla on täysi oikeus pitää yksityisyydestään kiinni, veti sen rajan sitten mihin tahansa. Hääblogia kirjoittaessani vedin rajan hömpän ja muun välille ja joillekin tuon rajanvedon selitys oli vaikeaa. Meillä ihmisillä on niin erilaiset käsitykset siitä mikä kuuluu esimerkiksi yksityiseen parisuhteeseen ja mikä on yleistä pohdiskelua. Kaikilla on kuitenkin oikeus omaan rajanvetoon.

    Ehkä se mitä pidempään on kirjoittanut blogia poikii myöhemmin myös hyvinkin henkilökohtaisia postauksia, kun ikäänkuin haluaa selittää lukijoille enemmän jopa velvollisuuden tunnosta. Tällöin lukijoiden on helppo ”kadottaa” tunne bloggaajan rajoista. Bloggaaja kuitenkin ainakin alitajuisesti jättää varmaan jokaisesta postauksesta jotain enemmän tai vähemmän henkilökohtaista pois eli eihän siis mikään postaus ole täysin valokuvantarkka kuvaus bloggaajan elämästä. Tämän muistaminen helpottaisi lukijoita ymmärtämään rajanvetoa, mutta se vaatiikin jo ihan jonkunmoista medialukutaitoa (blogit eivät ole yksityisiä päiväkirjoja vaan mediaa yhdellä tavalla), mitä kaikilta ei sitten löydykään.

    Olipahan sepustus, mutta näin minä näen asian :)

  • p.s. Aivan älyttömän hieno kuvasarja, sopii keskustelun tunnelmaan!

  • lotta

    mulle nää blogit on lähinnä erilaisia maailmoja joihin haluan välillä uppoutua. toki tiedän että siellä tekstien ja kuvien toisella puolella on oikea henkilö, mutta se mitä se ihminen haluaa jakaa ja minkälaisen kokonaisuuden mä siitä muodostan, on jo niin ”pitkä” matka, että sen varrella jutut voi muuttua.
    oon silti tosi utelias ja välillä todella tekis mieli tietää enemmän kun mitä bloggaaja haluaa kertoa, mutta mulla ei oo lainkaan vaikeuksia ymmärtää miksi jotkut asiat haluaa pitää itsellään. itse en pidä blogia, en tiedä uskaltaisinko jne. eli eipä tässä jää hirveesti tuomitsemisen varaa : D

  • Mielenkiintoinen postaus. Itse ymmärrän täysin että bloggaajat haluavat pitää tietyn etäisyyden lukijoihin. Kuten sanoit, ei niitä palkkoja ja muita sopimusasioita levitellä ystävienkään kesken. Olen itse kirjoitellut blogia nyt vähän päälle kolme vuotta ja vaikka vaikutuisia lukijoita ei ole vielä kovin paljon, kävijälaskuri on kuitenkin koko ajan kasvussa ja vierailijoita joka päivä enemmän. Tämän myötä on tapahtunut se että ihmiset alkavat ”oikeassakin elämässä” tunnistaa ja tulla juttelemaan blogista. Sitten on alkanut vasta oikeasti ymmärtämään että niin, blogia tosiaan lukee moni tuntematon ihminen vaikka heistä ei mitään kommenttia tai näkyvää blogiin jäisikään, muuta kuin numero kävijätilastossa. ”Tuo henkilö tietää minusta jotain ja minä en tiedä hänestä mitään”. Tämä on laittanut ajattelemaan enemmän sitä mitä sinne blogiin kirjoittaa ja mitä haluaa itsestään kertoa. Olen saanut blogin kautta hyvin kokemuksia ja luotua yhteyksiä mikä tuntuu hienolta, mutta on tosiaan eri asia kirjoittaa blogia pienelle (ja läheiselle) lukijakunnalle kuin suurelle (ja tuntemattomalle).

    En ole itse seurannut mitä suosituimmista bloggaajista keskustellaan keskustelupalstoilla, mutta blogien omissa kommenttiosioissa voi joskus vain kauhistella kuinka jotkut uskaltavat olla ilkeitä tai äärimmäisen tyhmiä. Itse bloggaan itseni vuoksi, koska se on kivaa ja haluan jakaa juttuja lukijoiden kesken, enkä ajattele että olisin heille tilivelvollinen. Kerron sen mitä haluan ja mikä tuntuu hyvältä. Luulen että ne pahimmat avoimuuden ja rehellisyyden perään huutelijat eivät taida itse kirjoittaa blogeja, koska eivät osaa asettua bloggaajan asemaan. Avoimuus on haastellinen asia ja rajan vetäminen siihe mitä ja kuinka paljon itsestään kertoo on välillä vaikeaa.

    Sinun blogisi on mielestäni erittäin onnistunut, koska vaikutat sopivan avoimelta ja kirjoitat monipuolisesti, mutta osaat säilyttää yksityisyydenkin. Lisäksi lukijakuntasi vaikuttaa fiksulta ja ymmärtävältä. Kaikilla valitettavasti näin ei ole.

    Tästä aiheesta riittäisi varmasti keskusteltavaa useaksi toviksi!

  • Sara

    Pakko tuoda tähän sellainen näkökulma, että lisätietojen kalastelu ei ole automaattisesti ilkeäluontoista tai negatiivista. Itsekin toki luen vähän surulla tällaisia ”kertoisi nyt enemmän, helvetin huomiohuora” tai ”jos kertoo elämästään, niin pitää kertoa kaikki” ja vastaavia kommentteja, mutta joskus syyn hakeminen surun tai hiljaiselon takaa voi olla ihan vilpitöntä. Esimerkiksi yhdessä nettikeskustelussa joku ihan huolestuneen oloisena kyseli, että mitä oli tapahtunut eräälle suhteellisen suositulle bloggaajalle, joka lopetti bloginsa päivittämisen yhtäkkiä ihan seinään. Siihen sitten tuli vastauksia, että bloggaaja on tilivelvollinen ainostaan itselleen, eikä hänen elämäntilanteensa kuulu kenellekään muulle. Tuskinpa tämäkään henkilö halusi juoruta jonkun mahdollisesta epäonnesta, mutta eiköhän meistä suurin osa alkaisi kysellä, jos vaikka työkaveri tai joku muu omassa elämässä melkeinpä päivittäin mukana oleva tyyppi vain katoaisi tai alkaisi käyttäytyä oudosti.

    Blogin lukijana kuitenkin bloggaajaan tulee ”kiinnyttyä” jollakin tasolla. Kun lukee melkein joka päivä toisen kuulumisia, niin helposti syntyy huoli, jos toinen vain häviää. Siksi mielestäni kuuluisi vain hyviin tapoihin ilmoittaa edes jonkinlainen syy hiljaisuuteen. Ei tarvitse kertoa, että sukulainen on kuollut tai että parisuhde kariutui, mutta voi vaikkapa tehdä minuutin vievän postauksen, että nyt blogi saa jäädä hetkeksi. Emmehän ole virallisesti tilivelvollisia ystävillemmekään, mutta yleensä on tapana kuitenkin kertoa, jos elämässä tapahtuu jotakin suurempaa, minkä vuoksi kaveria ei vaikkapa halua tai voi tavata.

    Sitten vielä sellainen näkökulma, että itse ainakin koen lohduttamisen ja myötätunnon antamisen hyvin kiusalliseksi, jos minulla ei ole aavistustakaan, mistä on kyse. En siis sillä oikeuta tietojen vaatimista tai bloggaajan mollaamista, mutta on vaikeaa keksiä lohduttavia sanoja, jos ei yhtään tiedä, mitä on tapahtunut. Tämä ei koske pelkkiä bloggaajia, nimittäin koen myös inhottaviksi Facebook-statukset, joihin on laitettu jotakin ympäripyöreää tyyliin ”ahdistaa” tai ”elämäni hirvein päivä” ja sitten asiasta tarkemmin kysyessä saa vastaukseksi ”en mä halua puhua siitä”. Toki jokaisella on siihen oikeus, mutta vähän kiusallinen olo siinä tulee, kun ei tiedä, että onko nyt vanhempi kuollut vai suoristusrauta mennyt rikki.

    Pakko loppuun kehua kypsää ja monipuolista tekstiäsi aiheesta. Helposti tällaiset jutut menevät vastapuolen haukkumiseksi, jolloin blogisti kyllä ainakin minun silmissäni laskee aika lähelle niiden Vauva-palstojen haukkujia. Vaikka nettikeskustelut voivatkin ärsyttää, niin ei silti ole kovin kypsää alkaa haukkua niissä käyviä henkilöitä vaikka kateellisiksi luusereiksi, jotka voisivat hankkia elämän.

  • Anni-K

    Rakastan sun kirjoituksia ja sun taitoasi kirjoittaa! Itse en lue minkäänlaisia jurupalstoja, sillä niissä jos jossain liioitellaan häpeilemättä. Bloggaajalla itsellään on tietysti täysi valta päättää mitä hän itsestään ja läheisistään kirjoittaa, mielummin liian vähän, kuin että joutuisi jälkikäteen katumaan. Nykyään myös enemmän tai vähemmän negatiivisessa kommentoinnissa vedotaan oikeuteen julkaista oma mielipiteensä. Näitä ”mielipiteensä” julkaisijoita näkee niin blogeissa kuin omalla nimellä facebookissa. Tietysti kaikilla on sananvapaus, mutta oikeuttaako se ketään tahallisesti loukkaamaan muita?

    + ystävyyssuhteideiden päättymisestä olisi mielenkiintoista lukea.

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja hyvää kevättä!! :)

  • Tiinanen

    Mulle tuli ihan uutena tietona, että keskustelupalstoilla revitellään bloggaajien elämällä ja yksityisyydellä, ruoditaan raha-asioita ja kumppaneita. Kuulun itse niihin lukijoihin, joita ei haittaa vaikka bloggaaja ei yksityiselämästään hirveästi blogissa kerro. Itseasiassa saattaisin ehkä hieman kiusaantua ja jättää blogin lukemisen, jos joku suosikkibloggaajista alkaisi kertoa enemmänkin yksityiskohtia elämästään; tuntisin tirkisteleväni toisen elämää. Siksi en lue juorulehtiäkään.
    Mun mielestä on ok kertoa vaikka suhteen päättymisestä, jos kerran puoliso on ollut blogissa aiemmin esillä eli hänestä on puhuttu useammassa postauksessa ja ollut kuvissakin. Tavallaan se on reilua lukijoitakin kohtaan. Ja uskoisin että siinä bloggaaja pääsee helpommalla, sillä aiheuttaisihan hirveän kyselytulvan, jos ensin blogi on monta viikkoa hiljaisempi ja sitten yhtäkkiä alkaisi tulla juttuja uudesta asunnosta ja bloggaaja hehkuttaisi vaikka sisustusjuttuja.
    Mutta moni muukin täällä on kommentoinut sitä, että bloggaaja itse määrittää sen, kuinka avoin on ja lukijoiden on vain kunnioitettava toisen yksityisyyttä. Vapaaehtoisestihan näitä tullaan lukemaan. Bloggajalle kuitenkin suosittelisin, että mielummin on alkuun liian varovainen yksityisasioiden kertomisesta kuin liian höveli. Jos heti aletaan esittelemään koko elämää, siitä on hyvin vaikea vetäytyä taaksepäin, kun homma levähtääkin käsiin.

  • Mari

    Munkin mielestä ystävyyssuhteen päättyminen olisi hyvä aihe!

  • Ulla

    Olen lukenut monia blogeja,mutta tämä Pupulandia on kaikkein mukavin ja tätä käyn katsomassa päivittäin tai ainakin lähes päivittäin.

    Ihan hyvä on bloggaajan pitää tietty yksityisyys niinkuin meidän kaikkien ihmisten.

    Minusta olisi kuitenkin mukava lukea kaikkea kokonaisuuteen vaikuttavaa eli kauneudenhoito rutiineista,kauneudenhoitotuotteista,ravinnosta ja liikunnasta. Haluaisin sellaisen kokonaiskuvan sinusta )) Ainahan meitä naisia kiinnostaa kauniin naisen kauneuden salat.

    Parisuhteista,kodinhoidosta,taloudenhoidosta yms voi myös blogata yleisellä tasolla. Esim. jakaa erilaisia vinkkejä/inspiraatiota.

    Itse en ainakaan lähde mollaamaan yhtäkään bloggaajaa,koska voin valita ne bloggaajat jotka minua miellyttävät.
    En myöskään välitä lukea muiden ihmisten mielipiteitä,vaan muodostan mielipiteet jokaisesta ihan itse.

    Pupulandiassa on varmasti käsiteltykkin kaikkea tuota mitä tuossa edellä mainitsin l. kaikkea mitä on mukava lukea ja katsella,ottaa oppia ))

    Mukavaa kevättä!

  • bird

    Mielenkiintoinen juttu. Olen monesta asiasta samaa mieltä kanssasi: bloggaajan yksityiselämää tulee kunnioittaa, ja kommenttiboksissa ovat voimassa samat käyttäytymissäännöt kuin normaalissa elämässäkin.

    Olen kuitenkin sitä mieltä, että ongelma ei ole vain ilkeissä lukijoissa, jotka valitsevat sattumanvaraisesti jotkut bloggaajat juoruilun kohteeksi. Kuten itsekin sanoit, sinun kommenttiboksissasi ollaan yleensä asiallisia, mutta sinä myös vastaat kriittisiinkin kommentteihin ystävällisesti ja asiallisesti. Eksyin joskus lukemaan erään tunnetun blogin kommenttiboksia, ja en voinut kuin ihmetellä miten törkeästi bloggaaja vastasi kommentteihin, joissa ihan asiallisesti huomautettiin olennaisesta virheestä tekstissä. Joukossa oli myös ikäviä ja henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentoijia, ja ymmärrän kiusauksen vastata samalla mitalla takaisin, mutta silti vähän ihmettelen muutamien bloggaajien reaktioiden voimakkuutta. Jos joku alkaa räyhätä ja haukkua kadulla, en todellakaan ala kiroilla ja huutaa takaisin. Miksi näin muka saisi toimia blogimaailmassa?

    Välillä myös tuntuu, että osa bloggaajista loukkaantuu mistä tahansa heitä koskevasta keskustelusta, olipa kyse yksityisasioista tai ei. Esimerkiksi bloggaajien tuloista saa minusta keskustella siinä missä minkä tahansa muun ammattiryhmän tuloista. Toki lähes mihin tahansa keskusteluun ilmestyy jossain vaiheessa tyyppi, joka julistaa TIETÄVÄNSÄ, että asiat ovat näin ja noin, ja ymmärrän että väärien tietojen levittely ottaa päähän. Silti tuntuu vähän liioitellulta, miten pahasti tietyt bloggaajat pillastuivat esim. Ylen Kuningaskuluttajasta, jossa käsiteltiin blogituloja. Myöskään yletön shoppailu ei ole mielestäni kenenkään yksityisasia.

  • En ymmärrä, miksi lukijoiden pitäisi saada tietää kaikki asiat bloggaajan YKSITYISelämästä. Mua ainakaan henk.koht. ei voisi vähempää kiinnostaa, onko bloggaajalla (esim. sulla uutta) poikaystävää. Mutta jos bloggaaja itse kertoo yksityisasioitaan, se on mulle OK. Ja siitä syystä olen myös sitä mieltä, että jos bloggaaja itse vapaaehtoisesti kertoo yksityisasioitaan blogin puolella, myös kritiikki pitää ottaa vastaan. Vaikka tietenkään kenenkään haukkuminen ei ole missään tilanteessa oikein.

    Uskomatonta, että lukijat luulevat tietävänsä kaiken bloggaajan yksityisasioista, vaikka asia ei todellakaan näin ole!

    Loppujen lopuksi bloggaaja on kuitenkin se, joka päättää, mitä asioita blogissa käsitellään ja miten laajasti.

  • m

    Minua naurattaa jotenkin ihan suunnattomasti noiden etukirjainten käyttö, kun puhutaan poikaystävistä. Tulee mieleen jotkut salaiset agentit ja MIB. Agentti Koo. :-D

  • Marika

    No itse en koe, että oon jotenkin seuraamieni bloggaajien kanssa yhtävyyssuhteessa eli siksi en odotakaan mitään enkä oikeastaan haluakaan lukea bloggaajien todella henkilökohtaisista asioista.

    Jotenkin se tuntuisi itsestä epämukavalta tietää tuntemattomasta ihmisestä hyvin henkilökohtaisia ja arkojakin asioita. Koska tuntemattomia te bloggaajat kuitenkin minulle olette, vaikka kuinka postauksia seurailisinkin. Blogi lienee kuitenkin aikas pieni osa siitä persoonasta, joka oikeasti siellä ruudun toisella puolen elämäänsä elelee…

    Ja se on aikamoinen taitolaji pystyä käsittelemään itselle henkilökohtaisia aiheita julkisesti ilman, että ottaa liian henkilökohtaisesti vastakkaisia mielipiteitä tai kritiikkiä tai ihan vaan lisäuteluita, mitä tällaisista kirjoituksista syntyy. Nettikirjoittelu muutenkin saattaa välillä kuulostaa aikasmoiselta töksäyttelyltä ja liian suoraan sanomiselta, vaikkei mitään pahantahtoisuutta olisikaan mukana lukijan uteluissa. Ei tämä tällainen nettikirjoittelu vaan ole sama asia kuin kasvokkain toisen kanssa kommunikointi, vaikka kuinka yrittäis hymiöillä sun muilla systeemeillä viestin luonnetta ja mielialaa selventää.

    Eli siinä mielessä ilmoittelu hyvin yleisesti tyyliin ”nyt menee vähän huonommin ja nyt taas paremmin” on järkevä valinta ja tätäkin kannattaa harrastaa vaan silloin jos itsestä tuntuu, että oma elämä vaikuttaa blogikirjoitteluun ja haluaa sitä siksi välttämättä selventää. Mutta ei tuo todellakaan ole minusta pakollista. Itse en esim. huomannut mitään omituista kirjoittelussasi, vaikka pyytelit anteeksi postausinnon vähenemistä. Joskus tulee runsaasti postauksia ja joskus ei. Samoin kuin joskus elämä on täynnä tapahtumia ja joskus eletään hiljaiseloa tai halutaan välillä ottaa etäisyyttä eikä olla niin sosiaalisia. Sellaista se on eikä sitä sen enempää tarvitse selitellä tai anteeksi pyydellä.

    Onhan sellaisia blogeja sitten erikseen, jotka on varta vasten perustettu käsittelemään henkilökohtaisempia aiheita kuten omaa tai läheisen sairautta jne. Mutta tällaisissa blogeissa kirjoittajan henkilöllisyyttä ei tuoda ilmi, joten siinä mielessä hyökkäilyä henkilöä itseään kohtaan ei voi tapahtua yhtä suoraan kuin tällaisissa Pupulandian kaltaisissa blogeissa, jossa kirjoittaja on tuonut kasvonsa ja persoonansa näytille.

  • hellin

    Minua ei oikeastaan kauheasti kiinnosta bloggaajien yksityiselämä, luen mieluiten blogeja, joiden pääpaino on jossain omassa kiinnostuksenkohteessani (esim. kosmetiikka, kirjat). Sitten, jos on pidempään seurannut jotain blogia, alkaa ehkä enemmän kiinnostaa, vähän riippuu. Ja toki sekin on fine, että jos sivulauseissa käy ilmi yksityiselämän asioita.

    Eikä mua jää kaivelemaan nuo viitteelliset maininnat suruista tms., tiedänpähän sitten syyn esim. harventuneelle postaustahdille tai vähemmän iloiseen sävyyn kirjoitetuille postauksille, se riittää mulle.

  • Liisa

    OC Julia on itse kommenttiboksissaan kertonut/vastannut kysymykseen, että hänellä on lapsi, joten ei se liene mikään suuri salaisuus.

  • Marsu Maria

    Olen ihan samoilla linjoilla muiden kommentoijien kanssa , mutta lukiessani niitä läpi huomasin kuinka positiivisia ihmisiä sinulla on lukijoina :) samanlainen elämänasenne vetää puoleensa!

  • Loki

    Tämä oli hyvä kommentti.

    Eksyin joskus lukemaan keskustelupalstojen juoruja, kun blogin kommenttiboksiin oli ketju linkattuna. Sehän oli ihan mielenkiintoista – kuin olisin ruotinut kaverin kanssa saippuaoopperan mystisiä juonilonkeroita. Välillä sitä ihan unohtaa, että ihan oikeat ihmiset blogeja kirjoittavat, kun blogit ovat genreltään the truman show:n kaltaisia kronologisia jatko-osien jatko-osia. Ehkä bloggajatkin välillä unohtavat, että täällä ruudun toisella puolella blogiin pistäytyminen on usein ennemmin todellisuus pakoa kuin todellisuus pysäytys. Kuin kirjaan tarttuisi tai vielä yksi jakso sitä tai tätä tv-sarjaa. Minä näen juorukeskustelupalstat fanifiktiona, kun halutaan päästä vielä vähän syvemmälle eskapismiinsa. Ehkä asiaan vaikuttaa tämä formaatti, joka yhdistää sopivassa suhteessa intiimiä tekstiä ja visuaalisuutta. Jos Pupulandia olisi televisio-ohjelma, se epäilemättä olisi suosittu, mutta pitäisi henkilökultin poisrajatumpana. Ohjelmaa voisi katsoa sisustus-, muoti- jne. sarjana ilman, että katsoisi kenenkään elämää tai osaa siitä, kuten blogissa. Joten ei, en usko, että keskustelupalstojen juoruajat tai muutkaan hihhulit ovat sen häiriintyneempiä kuin kukaan tämän blogin lukija keskimäärin. Toisilla on vain elämässään se tilanne, jossa muihin maailmoihin uppoutuminen ja niissä itsensä rumakin ryvettäminen on oleellinen osa päivittäistä jaksamista, kun on raskasta. Herra tiennee, ne tilanteet on ohimeneviä ellei kyse ole ihan kunnon harhoista;D. Jennillä sentään on aina bloginsa, jossa avautua ja saada tsemppiä tuntemattomilta. Monilla ei ole mitään kanavaa avautua tai ketään, kuka antaa empatiahaleja. Kyllä se on sellainen todellisuus, jota tekee mielikin paeta. Uskon silti, että jokainen joskus vinosti kommentoinut tai juorunnut osaa hävetä käytöstään, kunhan on saanut ilmaa ympärille ja aikaa alle. Mitä me voitaisiin sanoa kasvamiseksi ja kypsymiseksi, jos hyvä käytös, viisaus ja käden ojentava empatiakyky olisivat synnynlahjoja?

  • Pauliina

    Se mitä ja miten kertoo omasta yksityiselämästään on mielestäni täysin bloggaajan päätettävissä. Mutta jos on aluksi ollut yltiöavoin ja yhtäkkiä, kun tapahtuu jotain mistä ei halua puhua, vetääkin liinat kiinni, on varmaan ihan luonnollista, että lukijoita askarruttaa mitä on tapahtunut. Selkeä linja siinä, mistä blogissa yleensäkin puhutaan auttaa varmasti myös pitämään rajoja eivätkä lukijat odota paljastuksia sellaiselta bloggaajalta, joka ei niitä ole aikaisemminkaan tehnyt.

    Toki tämä ei estä keskustelupalstojen kirjoittelijoita pohtimaan bloggaajien elämää, mutta ehkä niissäkään ei keskitytä bloggaajiin, jotka eivät ole yksityisasioitaan tuoneet aktiivisesti julki.

    Myös bloggaajan oma kirjoitustyyli vaikuttaa lukijoiden kommenttityyliin, tämä käy selvästi ilmi kun lukee useampia blogeja. Provosoiva tyyli saa kärkkäämpiä kommentteja ja jos niihin vielä vastaa yhtä kärkkäästi, on soppa valmis.

    Netin uumenista löytyy aina ikäviä yksilöitä, jotka haluavat kommenteillaan vain ja ainoastaan pahoittaa toisen mielen. Silti, kuten elämässä aina, jos tuntuu siltä että saa kohtuuttoman paljon negatiivista huomiota, kannattaa myös omia tekoja pohdiskella. Aivan kaikkea ei voi laittaa trollikortin piiriin, varsinkin kun miettii, että on paljon bloggareita, jotka saavat hyvin vähän negatiivista palautetta ja joista ei koskaan kirjoitella keskustelupalstoilla.

    Toki osa bloggareista haluaakin herättää huomiota mielipiteillään ja kirjoittaa provosoivia tekstejä tarkoituksella. Silloin kannattaa tuskin hämmästellä, jos vastauksetkin ovat ärhäkkäämpiä.

    Asioista voi keskustella niin monin tavoin, mielestäni Pupulandia on loistava esimerkki siitä, että vaikeistakin asioista voidaan keskustella rauhallisesti ja monelta taholta ja kas, tällainen tyylihän kirvoittaa myös useimmat kommentoijat kommentoimaan asiallisesti.

  • Tiinanen

    Oon Pauliinan kanssa samaa mieltä kyllä tuosta, että jos bloggaaja kertoo asioista rauhallisesti ja kiihkoilematta, saa hän kyllä fiksua ja pohdiskelevaa kommentointia myös lukijoilta, eikä eriäviä mielipiteitäkään tulla esittämään keskisormi pystyssä.

    Tietenkään ilkeä ei saa olla, vaikka joku bloggaaja/kirjoittaja kärkkäästi mielipiteitään esittää, mutta jokainen nyt tietää millainen nettimaailma on, joten jos haluaa oikeasti järkevää keskustelua aikaiseksi, kannattaa itsekin esittää se oma asiansa monelta kulmalta ja saarnaamatta.

  • Annika

    Erittäin hyvä postaus Jenni!
    Minä satun olemaan sen verran laiskaa ja kiireistä sorttia, että ainoa blogi, jota tulee seurattua, on Pupulandia. Tämä yksinkertaisesti siksi, koska blogi on laadukas sisällöllisesti (kuvat+teksti) ja olen aina yhtä innokas lukemaan postauksen käsitteli se sitten päivän asua, ystävän menetystä tai kukkapäivitystä.

    Minusta on hienoa, että Jenni on kertonut hiljattain lukijoilleen yhdestä suurimmista murroksesta, mitä elämässä voi tapahtua. Vollotin vuolaasti sitä lukiessani. Jennin ei olisi tarvinnut jakaa niin sensitiiviä asiaa lainkaan meidän lukijoiden kanssa, mutta pienenä urheana naisena hän teki niin. Jos olisin bloggaaja, minusta ei varmasti olisi siihen. En siis odota uteliaana Jennin henkilökohtaisen elämän päivityksiä, mutta jos hän raottaa yksityisyytensä verhoa, haluan toki lukea asiasta. Ja monesti saan näiden postausten myötä perspektiiviä omaan elämääni.

    Minusta on ihanaa, että blogi herättää vahvoja tunteita ja toisinaan voi nauttia esteettisesti miellyttävistä muotiherkuista. Minusta olisi huippua lukea ystävyyssuhteiden päättymisestä, sillä viime aikoina olen pohdiskellut paljonkin asiaa muutaman kuihtuvan ystävyyssuhteeni myötä.

    Kiitos Jenni päiväni ykköspiristyksestä ja mukavaa kesän odotusta sinulle!

  • Mervi

    Hirmuisen fiksusti ja ihanasti kirjoitettu teksti. Joskus olen eksynyt keskustelupalstoille (miksi nimenomaan Kaksplus -palstat tuntuvat olevan niitä järjettömimpiä?) ja samantien vaihtanut sivua…uskomatonta mitä spekulointia :D Toisaalta, ihmiset ovat aina jollain tapaa kiinnostuneita toisten elämästä, bloggaajien suhteen kiinnostuneiden ihmisten määrä on vain huomattavan paljon suurempi kuin ”taviksen”. Täytyy vain uskoa omaan tekemiseen, pitää ne rajat mitkä tuntuu hyvältä ja antaa negatiivisten kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

  • t

    Netissä on niin paljon helpompi olla ilkeä kuin kasvotusten. Osa tuskin edes hahmottaa, että ruutujen ääressä istuu oikeita ihmisiä. Tai niin ainakin musta tuntuu, niin rumasti ihmiset puhuu toisilleen millä tahansa keskustelupalstoilla ja kommenttibokseissa. On niin helppoa olla kärkäs, kirjoittaa nasevan ilkeä kommentti ja painaa enter. Mutta tuskin melkein kukaan sanoisi vastaavia juttuja päin naamaa toiselle ihmiselle?

    Oon myös pohdiskellut tuota hahmottamista (joidenkin) bloggaajien kohdilla… Jokainen tietysti vetää itse yksityisyyden rajan. Jos bloggaaja haluaa kertoa tarkasti miessuhteista, perheestään ja asuinpaikastaan on se ihan ok. Blogi on sellainen, mihin kirjoittaja saa kirjoittaa itselleen tärkeistä asioista ihan kuten haluaa. Kunhan vain todella hahmottaa, miten isolle joukolle ihmisiä asiat kerrotaan ja minkälaista porukkaa tähän joukkoon mahtuu… Miten moni bloggaaja lukisi blogitekstejään ääneen vaikkapa täydelle Olympistadionille? Eikös suosituimpien blogien lukijamäärät ole vähintään jotain sellaista, mitä Stadikka katsojia vetää…

    Pupulandiassa raja on vedetty tyylikkäästi :) Tämä on ollut ehdoton lemppariblogini jo monen vuoden ajan!

  • Tuula

    Mieleen muistuu, kun eräs suosittu bloggaaja ensin todella usein ja pitkällä aikavälillä nosti kumppaninsa blogiinsa kirjoituksissaan ja/tai valokuvissaan ja lisäksi kommentoi häntä tarvittaessa kommenttipalstalla. Sitten tuli ero, josta tietysti ensin turhaan kyseltiin ja udeltiin, ja jonka bloggaaja lopulta itsekin vahvisti. Minua otti päähän, että hän vastasi samalla kohtuuttoman tylysti joillekin melko harmittoman oloisille utelijalle.

    Tottahan on – tai ainakin pitäisi olla – ihan selvää, ettei vaikkapa muodista bloggaavan yksityiselämä kuulu lukijoille mitenkään. Mutta mielestäni enemmän tai vähemmän ammattimaisen bloggaajan ”työnkuvaan” kuuluu osata pysyä näppäimistöstä loitolla silloin, jos on etenkin lukijoihinsa kohdistuva puuska tai pahempi tunnemyrsky päällä. Ihan niin kuin monen muunkin työn tekijän. Jos ensin kerrotaan kumppanista ja ihanasta yhteiselosta vuosikausia, niin turha silloin kimmastua, jos muutenkin interaktiivisessa kommenttilootassa joku ihmettelee tyypin yhtäkkiä katomista. Paino nyt sanalla ”kimmastua” – joko jätetään kommentoimatta tai sitten vastataan asiallisesti. Ilkeilevät ihmettelijät ovat tietysti asia erikseen.

    Tuollaisten episodien kuvittelisi olevan kyllä aika opettavaisia. Luulen ja toivon, että jatkossa bloggaaja miettii kaksi kertaa seuraavan parisuhteensa julkista esittelyä.

  • Henna

    Apua miten hyvän seikan nostit esille tuosta täydelle Olympiastadionille oman tekstin lukemisesta :) En jotenkin osannut itse ajatella asiaa yhtään noin bloggauksen kantilta.

    Mulla on kärkkäitä mielipiteitä tietyistä asioista mutta en lähde näitä mielipiteitä huutelemaan tuntemattomille. Olenkin monesti sanonut että jos olisin poliitikko olisin varmaan viikossa jonkun skandaalin takia erotettu tai ainakin riepoteltu ympäri mediaa :D

  • Mmiia

    Luin kirjoituksesi eilen, ja se on tosi hyvä ja ajatuksia herättävä. Jäin miettimään tätä vielä, ja tuossa tulikin kommenteissa viittaus tv-ohjelmiin..

    Miulla pyöri mielessä ajatus siitä, että välillä unohdan teidänkin todella olevan todellisia ihmisiä ja kirjoittavan oikeasta elämästä – kun joskus tuntuu siltä, että luen blogeja samalla tavoin kuin kirjaa. Joka on todella idioottimaista, koska totta kai olette todellisia – ja se kai tekisikin kirjasta niin hyvän hmm..

    No mutta kuitenkin, totta kai kirjaa lukiessani haluan usein tietää päähenkilöstä kaiken, että voin ymmärtää häntä ja pääsen paremmin juoneen mukaan.

    En itse olisi valmis kertomaan omasta elämästäni läheskään niin paljoa tuntemattomille ihmisille, mitä suurin osa bloggaajista kertoo.

    Minulle opetettiin lapsena, että jokaisella ihmisellä on oikeus määrittää ympärilleen tila jonka sisälle hän ei halua muita. Ja tämä koskee mielestäni niin fyysistä kuin muitakin tapoja tulla toisen alueelle, jokainen laskee toisen niin lähelle kun haluaa. (Totta kai tässä tulee sitten ääripääesimerkit vastaan, jos on vaarana sattua jotain – mutta sellaisia esimerkkejä ei taida blogimaailmasta löytyä ja irl harvoin)

  • Stiina

    Nettikirjoitteluun kannattaa suhtautua kuten Aikakoneen Maki :) http://www.image.fi/artikkelit/sekaisin-makista-maki-kolehmainen

    Suurin osa ilkeämielisistä kirjoittelijoista ovat trolleja, joita netti on pullollaan. Jos trolleista bloggaaja pahastuu, niin sitten kannattaa todella miettiä kannattaako bloggariksi ryhtyä ensinkään.

  • JM

    Hyvä postaus Jenni! Ja minusta olisi todella hyvä postausaihe tuo ystävyyden loppuminen/lopettaminen, itselläni on sellainen tilanne, että olen omasta mielestäni jo vuosia sitten etääntynyt eräästä ystävästäni, emme ole juurikaan yhteydessä emmekä keskustele henkkoht asioista. Hänellä on kuitenkin asiasta ilmeisesti eri käsitys ja hän edelleenkin ”vaatii” minua käyttäytymään kuin paras ystävä, vierailemaan hänen luonaan jne. ja hän syyllistää minua, kun en tee joitain asioita. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta hän ei ole ollut kovin vastaanottavainen… Tilanne on tällä hetkellä todella omituinen. Joka tapauksessa olisi kiva kuulla muidenkin ajatuksia ystävyyden päättymisestä.

  • P

    Just..no ei kai sen pitäis yllättää, että tollasia keskustelupalstoja on. Niihin osallistuvat on kyllä enimmäkseen tonttuja, ja koko keskuselut voi jättää omaan arvoonsa!
    Mutta toki siis ymmärrän, että aihe sinua kirjotuttaa.
    En ole koskaan kokenut, että olisit paljastanut liikaa. Henilökohtaisemmista asioistasi kertoessasi olen tuntenut kiitollisuutta rehellisydestäsi. Rehellisyys vaatii rohkeutta, mutta olemalla rehellinen voi auttaa myös toisia olemaan enemmän totta.

  • liu

    Juttu ystävyyden päättymisestä olisi todella mielenkiintoinen. Olen miettinyt pitkään tätä sinun postausta ja tullut siihen tulokseen omissa pohdinnoissani, että bloggaaja itse valitsee sen mistä kirjoittaa. Faktahan on se, että ihmisiä kiinnostaa myös bloggaajan persoona kirjoitusten ohella. Suurin osa ihmisistä on vain uteliaita. Jos raottaa yksityisyyden verhoa niin varmasti osa lukijoista haluaa tietää enemmän. Se ei ole minusta hyvä eikä huono asia. Minun täytyy myöntää, että olen kyllästynyt näihin bloggaajien avautumisiin, jotka ovat muotoa: ”tuntuu pahalta, muta en kerro miksi”. Sellainen on vain ärsyttävä uteliaalle lukijalle, vaikka bloggaaja ei varmasti sitä näin tarkoitakkaan. Muutenkin lukisin mielellään vain hyvän mielen juttuja ja jättäisin henkilökohtaisuuksista lukemisen kokonaan pois. Harmi vaan, että otsikosta ei usein tiedä, mitä tuleman pitää.

  • Tiia234

    OC Julia voisi olla rehellinen myös rinta-asioista. Sanoi, että on pienentänyt rinnat ja näyttää perään teinikuvia, missä rinnat kuitenkin ovat olemattomat. Milloin ne sitten niihin epäluonnollisiin mittoihin ovat kasvaneet? Lapsen salaaminen on ok, se on yksityisyyttä. Mutta soopan jauhamienn blogissa on toinen asia, kun olet itse ajautunut samoihin ulkonäköä kohentaviin keinoihin kun kuolevaiset julkkiksetkin feikkitisseinensä ja feikkihampainensa.

  • Aivan ilmeistä

    Vai on Julia T. pienennyttänyt rintansa. Kyllä se on ollut ihan puhdas implanttileikkaus, mikä Julialle on tehty eikä siinä mitään, mutta valehteleminen ei ole OK. Silarit nyt vain näkee päälle eikä pelkästään sen perusteella miten kantajat itseään esittelevät. En ole kade, kuppikoko 75 F eikä pahemmin roiku vaikka ikää on jo, kun on liiankin kanssa sidekudosta, joka lisää syöpäriskiä

Related posts