Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Totuus bloggaajan elämästä?
58 93
Päädyin eilen puolivahingossa lukemaan jollakin netin keskustelupalstalla käytävää spekulaatiota erään bloggaajan yksityiselämään liittyvistä asioista. En sinänsä ihmettele, että ihmisiä kiinnostavat muiden yksityisasiat, mutta sitä en varmaankaan koskaan opi ymmärtämään, miten jotkut voivat esittää varmoina tietoina asioita, joiden esimerkiksi itse tietää olevan täyttä potaskaa. Tai eivät nuo asiat aina varsinaisesti liity edes yksityiselämään, vaan olen lukemattomat kerrat ihmetellyt puoliksi huvittuneena ja puoliksi hieman kauhistuneena niitä ”faktoja”, joita jotkut latelevat keskustelupalstoilla esimerkiksi bloggaajien palkkioista ja etenkin Indiedaysin palkkiosysteemistä. Kerrottakoon tähän väliin, etten ole nähnyt vielä yhtäkään keskusteluketjua, jossa tiedot olisivat pitäneet paikkaansa, vaikka kuinka yritetään uskotella kuuluvansa jonkun bloggaajan ”lähipiiriin”. :D Oma lukunsa ovat myös erinäiset ”paljastus-blogit”, joiden pääpointti on Gossip Girl -henkinen juoruilu bloggaajien asioista. Niissäkin taidetaan vetää mutkia aikalailla suoriksi ja tehdä kovasti olettamuksia perustuen hyvin vähään tietoon. ;)
Ymmärrän kyllä, että suuri osa tällaisista keskusteluista aloitetaan ihan provokaatiomielessä ja osa porukasta on siellä mukana täysin kieli poskella, mutta tuon yhden eilen lukemani keskusteluketjun lukeminen jätti minut miettimään erästä toistakin asiaa, jota olen pohtinyt jo aiemminkin. Olen huomannut, että monia verkossa käytäviä keskusteluja leimaa tietynlainen mustavalkoisuus. Vai onko tämä varsinaisesti edes nettiin liittyvä ilmiö vai ihan ihmisluonteen yleinen piirre, joka nyt jotenkin poikkeuksellisen selvästi vain ponnahtaa esiin juuri noissa keskustelupalstojen kahinoissa? Tarkoitan siis esimerkiksi sellaista, että bloggaajaa vaaditaan kertomaan totuus jostakin asiasta. Tai mikäli tätä suurta totuutta ei kerrota, siellä taustalla on oltava jotakin hävettävää, likaista, epärehellistä tai muuten vain salailemisen arvoista. Tai sitten bloggaaja on vain ärsyttävä biaatch, kun vihjailee jostakin muutoksesta, surusta, vaikeuksista, jännittävästä tai muusta vastaavasta, muttei ole valmis vielä kertomaan tarkemmin, mistä on kyse. Toisaalta olen nähnyt yhtä monien tuomitsevan, jos joku on puolestaan liian avoin. Kaikkia ei todellakaan voi miellyttää, ja jotkut eivät ole koskaan tyytyväisiä. Yksi yleinen valittamisen aihe on myös se, että jos bloggaaja joskus rohkenee kertomaan jostakin arkaluontoisemmasta asiasta, osa tuomitsee sen välittömästi säälin kerjäämiseksi. Olisiko mahdollista, että jakamalla jotakin henkilökohtaisempaa, bloggaaja nimenomaan haluaa selventää omaa mennyttä tai tulevaa toimintaansa tai vaikkapa hidastunutta postaustahtia? Ilmeisesti on olemassa joukko ihmisiä, joiden mielestä mikä tahansa surusta, vaikeuksista tai vastoinkäymisistä ääneen puhuminen on säälin kerjäämistä.
Moni ärsyyntyi siitäkin, kun itse aikanaan kerroin käyväni läpi hiukan vaikeita aikoja elämässäni, enkä tuossa vaiheessa halunnut eritellä syitä sen tarkemmin. Moni kokee, että heillä on oikeus tietää. Mutta entä jos asianomainen ei tiedä itsekään? Blogissa maailma muuttuu hämmentävän mustavalkoiseksi ja ihminen yksioikoiseksi. Elämä olisikin varmasti monessa mielessä helpompaa, jos kaikkeen olisi absoluuttinen selitys, mutta ihmiset ja asiat ovat yleensä hiukan monimutkaisempia. Monesti kyse on siitä, että bloggaajakaan ei halua kertoa, ennen kuin jokin asia on varmaa. Joskus häntä rajoittavat sopimuksissa kirjatut pykälät ja toisinaan tarkempien yksityiskohtien kertomatta jättämisellä halutaan suojella jonkun toisen yksityisyyttä. Joskus taas tilannetta ei halua avata tarkemmin suojellakseen itseään. Monesti näkee harmiteltavan, kuinka ennen niin avoimista bloggaajista tulee paljon tarkempia yksityisyydestään sitä mukaa, kun lukijamäärä kasvaa. Onko se toisaalta ihme? On aivan eri asia jakaa juttujaan lähinnä kaveripiiristä koostuvan lukijajoukon kesken kuin kymmenille tuhansille ihmisille, joiden joukossa voi olla myös vaikkapa entisiä, nykyisiä tai tulevia työnantajia. Joidenkin bloggaajien yksityiselämää on ruodittu jo printtimedian puolella asti, joten minusta on aika luonnollinen reaktio, jos yksityisyydestään haluaa siinä vaiheessa pitää hanakammin kiinni.
Jokainen määrittelee oman yksityisyytensä rajat itse ja se mikä toiselle tuntuu täysin arkipäiväiseltä ja yhdentekevältä asialta julistaa vaikka koko maailmalle, voi jollekulle olla hyvinkin yksityinen seikka. Itse olen luonteeltani hyvin avoin, mutta tiedän monia, jotka jakavat asioita harkiten edes läheisille ystävilleen. Mitä omassa elämässäni tänä keväänä kohtaamiini vaikeuksiin tulee, koen että suurin osa teistä suhtautui tilanteeseeni todella hienotunteisesti. Joku lukijakin oli kiinnittänyt asiaan huomiota ja nosti esille kiinnostavan seikan: tämän blogin kommenttiosiossa useimmiten vallitseva lämmin, keskusteleva ja älykäs ilmapiiri ulottui myös näihin vaikeampiin aiheisiin. Hyvin harva yritti udella enempää siinä vaiheessa, kun kerroin, etten ole vielä valmis kertomaan enempää. Haluan kiittää teitä siitä hienotunteisuudesta ja huomaavaisuudesta, jota tuolloin minua kohtaan osoititte. Arvostan sitä todella. Yleisesti ottaen koen, ettei oman avoimuuteni aste ole blogin historian aikana kamalan paljon muuttunut. On ollut satunnaisia hetkiä, kun olen raottanut yksityisyyteni verhoa enemmän, mutta pääasiassa olen kertonut ihmissuhteistani, työstäni, raha-asioistani ja muistakin yksityisiksi kokemistani asioista blogissa vain hyvin pinnallisella tasolla. Läheisimmät ystäväni jaksavat toisinaan päivitellä, kuinka vähän blogini loppujen lopuksi minusta ja elämästäni kertookaan, vaikka olenkin täällä oma itseni. :)
Vaikka Pupulandian kommenttiosiossa vallitseekin ihanan tsemppaava, ystävällinen ja rakentava henki, kaikki lukijat eivät suinkaan halua bloggaajalle hyvää. Koskaan ei voi tietää, kääntääkö joku avoimuutesi sinua vastaan. Myönnän, että ne hetket, kun olen itse ollut erityisen avoin, ovat pelottaneet erityisen paljon, sillä tietyllä tavalla henkilökohtaisuuden verhon raottaminen tekee ihmisestä haavoittuvaisemman. Se antaa pahaa tahtoville aina muutaman aseen lisää, joilla iskeä arkaan paikkaan. On aika kamalaa, että tuollaista joutuu edes miettimään, mutta sellaisia me ihmiset olemme. Tai osa meistä, ikävä kyllä.
En oikeastaan osaa sanoa, mikä tämän postauksen pointti edes oli. Ehkä halusin vain muistuttaa, että hyvin harvoin bloggaaja salaa mitään silkkaa veemäisyyttään, vaan kyllä siellä taustalla yleensä on joitakin ihan järkisyitä. Useimmiten bloggaajien yhteistyösopimuksissa on kielletty palkkioiden paljastaminen kolmansille osapuolille ja tietoa ei tästä syystä voi jakaa, vaikka haluaisikin. Toisaalta suurin osa tutuistani ei puhu mielellään palkastaan tai raha-asioistaan edes lähimmille ystävilleen, joten pidän kummallisena sitä oletusta, että niistä pitäisi avautua täysin tuntemattomien ihmisten joukolle. Lähipiiriin kuuluvat ihmiset eivät välttämättä halua olla millään tavalla osa blogia, joten heidän nimiään tai kasvojaan ei viljellä netissä heidän omasta toiveestaan ja puhtaasta kunnioituksesta tätä toivetta ja noita ihmisiä kohtaan. Harva viitsii kertoa sitäkään, jos burnout johtuu siitä, että pomo tai työkaveri on täysi hirviö, mikäli siis mielii kuitenkin vielä säilyttää sekä työpaikkansa että kasvonsa. Parisuhteiden päättyessä tarkempia syitä tapahtuneeseen eivät aina tiedä osapuolet itsekään ja joskus koko prosessikin voi viedä pitkän aikaa ennen kuin voidaan edes suoraviivaisesti puhua erosta. Myös ystävyyssuhteet päättyvät joskus, eikä siihenkään välttämättä liity mitään sen kummempaa dramatiikkaa kuin että elämäntilanteiden muuttuessa vain kasvetaan erilleen. (Tämä on muuten jännä juttu, että ystävyyssuhteiden päättymisestä puhutaan kovin vähän. Olisiko tässä kiinnostava aihe joskus jatkossa käsiteltäväksi?)
Minua kiinnostaisi kuulla teidän mietteitänne aiheesta. Millaisia asioita teitä kiinnostaisi bloggaajista saada tietää? Ärsyttääkö joidenkin tiettyjen asioiden jättäminen blogin ulkopuolelle? Myöntääkö joku lukevansa noiden keskustelupalstojen spekulointeja tai juorublogeja? Onko kukaan teistä joskus osallistunut tuollaiseen keskusteluun? Millaisia asioita olisitte itse valmiita jakamaan kymmentuhatpäisen yleisön kanssa? Ja missä kohtaa bloggaaja kertoo mielestänne liikaa?
Photos: REVS
Photography – Elodie Chapuis
Model – Eve @ IMG Paris
Make-up and Hair – Kanamu Kusakae
Tags: höpötyksiä, Muu hyvinvointi
Categorised in: Elämä
Tripla-printtiä
58 93
