24/04/13

Suklaan rakastajat huomio!

257 74 P4224960.JPG

Jo muutaman kuukauden jatkunut yhteistyöni Galleria Esplanadin kanssa saa taas jatkoa ja veikkaanpa, että tämänkertainen kilpailu saattaa herättää melkoisia riemunkiljahduksia siellä ruudun toisella puolen. Muistelen, että todella moni mainitsi suklaapuoti KC Chocolatierin kauppakeskuksen kiinnostavimmaksi putiikiksi siinä ensimmäisessä yhteistyöpostauksessa, joten halusinpa nyt sitten vaikka vapun kunniaksi ilahduttaa teitä herkkusuita kilpailulla, jossa palkintoina on kolme puolen kilon pakettia ylellistä belgialaista suklaata! 

P4224955.JPG

Olen monet kerrat sanonut, etten itse ole mikään suurensuuri suklaan ystävä. Nautin suklaani pieninä annoksina ja yleensä mieluiten mahdollisimman tummana. :) Mutta sitä parempia uutisia teille muille, sillä jääpähän teille sitten enemmän syötäväksi! Naureskelin joskus, että Belgia meni kyllä meikäläisen osalta vaihtomaana ihan hukkaan, sillä maa on tunnettu nimenomaan suklaastaan ja oluistaan – ja oluttakaan en siis juo. Myös Mikonkadulla sijaitsevan KC Chocolatierin juuret ovat Belgiassa, missä nämä Suomessakin myytävät suklaat valmistetaan yli 100 vuotta vanhoilla resepteillä. Erityistä näissä KC:n suklaissa on se, että ne ovat aina tuoreita. Ne on tehty 100% kaakaovoihin eikä niissä ole lisäaineita, säilöntäaineita tai mitään geneettisesti muunneltuja organismeja. Tästä syystä nämä herkut tulee säilyttää aina viileässä, jotta ne säilyisivät hyvänä. Kuulin nimittäin, että suklaan ”harmaantuminen” voi johtua joko säilyttämisestä väärässä lämpötilassa tai siitä, että se on homehtunut. Enpä olisi tiennyt, että suklaakin voi homehtua! Kipin kapin siis sinne kaappien kätköille syömään suklaat pois, etteivät mene pilalle. ;) Jos itse putiikki, suklaavalmistaja tai muut yksityiskohdat kiinnostavat enemmän, niin lisätietoa löytyy KC Chocolatierin omilta nettisivuilta!

P4224968.JPG

Mutta nyt sitten siihen olennaiseen eli kilpailuun… Jaossa on siis kolme puolen kilon pakettia KC Chocolatierin suklaita kolmelle onnekkaalle osallistujalle! :) Kilpailuun voitte osallistua kertomalla kommenttiosiossa omasta suhteestanne suklaaseen. Mitä rakastat suklaassa eniten? Onko sinulla joku erityinen suklaaseen liittyvä muisto? Millaisiin hetkiin suklaa kuuluu elämässäsi? Tai miksi juuri sinun pitäisi voittaa tässä kisassa? Kertokaa suklaa-tarinanne kommenttiboksin puolella la 27.4.2013 klo 24 mennessä, niin olette mukana kisassa. Muistakaa jättää kommenttinne yhteyteen myös toimiva sähköpostiosoite! :)

P4224959.JPG P4224964.JPG P4224962.JPG P4224956.JPG

Tags: , ,

Categorised in: Elämä

257 74

257 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Tiqqqu
    - 24.4.2013 04:52

    Parasta on kun kevätpäivän aurinkoisen lämpimään kahvihetkeen lisää parisen palaa herkkusuklaata, antaa palan kerrallaan sulaa hitaasti suussa ja nauttia mausta ja auringon lämmöstä kasvoilla.

    Vastaa
  • Neela
    - 24.4.2013 05:04

    Hei Jenni, tähän on aivan pakko ottaa osaa kertomalla muutamasta omasta muistostani suklaaseen liittyen! Yritän pitää tekstin lyhyenä! :)

    Ensimmäinen muistoni, suklaaseen, tai ehkä ensimmäinen muistoni ylipäänsä, on pääsiäisestä noin 30 vuoden takaa. Olin silloin ihan pieni tyttö, joka juuri osasi juosta. Asuimme omakotitalossa ja äitini käväisi vain viemässä ulkona odottaville serkuilleni pikkuisia pääsiäismunia. Hätäännyin kovasti, että nyt lähtee minun suklaa ja juoksin perään. Samalla kun ovi meni kiinni, jäi myös pieni sormeni oven väliin ja murtui. Siitä muistona on edelleen lähes liikkumaton nivel nimettömässä.

    Toinenkin muisto suklaaseen on pääsiäiseltä, ikää oli ehkä 5 vuotta. Sain silloin mummoltani yhdean ja ainoan, aivan ihanan vaaleanpunaiseen tyttöpaperiin käärityn hieman isomman suklaamunan. Silloin tunsin itseni todella erityiseksi. :)

    Kolmas suklaamuisto liittyy yllättäen myös pääsiäiseen. Sairastuin 10-vuotiaana diabeetekseen, ja tietysti juuri pääsiäisen alla. Sairastuminen oli kova paikka, mutta niin oli sekin, etten saanut syödä yhtään murua suklaata sinä pääsiäisenä. :( Silloinhan suklaa ei missään tapauksessa kuulunut diabeetikon ruokavalioon, nykyäänhän asiat on onneksi ihan toisin. Joka tapauksessa, sinä pääsiäisenä minä en herkutellut suklaamunilla, toisin kuin kaksi siskoani. :( Voit vaan kuvitella, miten vaikeaa oli katsella vierestä.

    Nykyisin syön suklaata lähes päivittäin. Herkkuani on tumma suklaa ja ihan yksi pala kerrallaan. En edes yritä mitään suklaalakkoja, sillä koen, että menneisyyteni lähes vaatii minulta suklaan syömistä! :)

    Ja eikös se tumma suklaa ole terveellistäkin?! :) Kiitos kivasta kilpailusta!

    Vastaa
  • Amoretto
    - 24.4.2013 05:16

    Kun elää kaukosuhteessa, aina välillä tulee niitä hetkiä, kun tarvitsee sen pienen jonkun, jolla piristää oman mielensä. Hyvä suklaa, ja kummasti sitä vaan saa itsensä taas hymyilemään :)

    Vastaa
  • Kurre
    - 24.4.2013 05:17

    Voi nam mikä kilpailu!
    Mulla suklaa yleensä piristää työpäivää, kolmen jälkeen alkaa tulla pieni väsymys ja silloin herkuttelen minisuklaapatukan, tai muuta hyvää, joka nostattaa verensokerin. :)

    Vastaa
  • emmien
    - 24.4.2013 05:17

    Oi suklaa, tuo kaikkien ihanuuksien äiti. <3 suklaa sopii kaikkeen, se on hyvää seurassa, mutta parhainta nautittuna ihan yksikseen ja mielellään kahvin kera. Suklaalla, jos jollain, saan myös nollattua huonon päivän.

    Vastaa
  • Kaisu Palomäki
    - 24.4.2013 05:28

    Ensimmäinen (ja paras) kunnon kohvehteihin liittyvä muistoni on se, kun olin 19-vuotiaana ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla. Olin Prahassa ja harhailin jossain pikkukujilla, ei mitään tietoa, missä, mutta yhtäkkiä näin pienen suklaakaupan. Mietin pitkään, uskallanko mennä edes sisälle, mutta lopulta suklaanhimo voitti. Puoti tuoksui huumaavasti suklaalta ja konvehtit maksoivat muistaakseni n. 30 snt kappaleelta. Valikoin niistä muutaman itselleni ja kuljeskelin loppupäivän kaupungilla suklaita maistellen. Muistan, etten halunnut konvehtien loppuvan, joten nakersin aina vain pienen palan kulmasta kerrallaan, jotta ne kestäisivät mahdollisimman pitkään.

    Ihana kilpailu <3

    Vastaa
  • Eevis
    - 24.4.2013 05:37

    Ennen söin suklaata paljon. Nykyään se on herkkua, jota nautin suhteellisen harvoin. Vaikka nykyisin tahdon suklaani yleensä tummana ja pienissä annoksissa, joskus kuitenkin syön kerralla paljon ykkössuosikkiani eli Fazerin violettia (pähkinä-rusina). Viime kesänä ystäväni järkytti maailmaani ja mainitsi, että hänen mielestään Fazer on lopettamassa violetin tekemisen. Onneksi kyseessä oli väärä hälytys. Kuitenkaan maailmani ei enää ole ollut samanlainen, koska tajusin, että monien muidenkin suosikkituotteideni valmistus on tässä maailmassa lopetettu eikä mikään ole pyhää. Mutta jos tuon herkkuni valmistus lopetetaan, lupaan kahlita itseni Fazerin Vantaan tehtaan oviin, aloittaa nälkälakon ja tehdä mitä vain, ettei sitä lopeteta.

    Vastaa
  • Petra
    - 24.4.2013 05:37

    Suklaa ja hyvä kirja kuuluu yhteen! :)

    Vastaa
  • Anna
    - 24.4.2013 05:39

    Suklaa pelastaa ihan missä tilanteessa tahansa. Sillä on uskomaton vaikutus omaan mielialaan. Pieni pala suklaata tekee ihmeitä. Nam!

    Vastaa
  • Riitta
    - 24.4.2013 05:40

    Suklaa on itsensä hemmottelua ja nautiskelua. Syön sitä maistellakseni makuja, keskittyen nimenomaan suklaasta nauttimiseen. Aikaisemmin pidin makeista suklaista erilaisilla täytteillä, nykyisin suosin tummaa suklaata. Erilaiset hedelmät, marjat ja pähkinät tuovat ihanan lisän suklaaseen.

    Vastaa
  • Paula
    - 24.4.2013 05:40

    Itse en käsitä sitä, että suklaa säilytetään jääkaapissa. Mun mielestä siitä katoaa kaikki maku kylmässä, vaikka ehkä säilyykin pidempään. Itse nautin suklaani niin, että otan levystä yhen rivin, sytytän kynttilän ja sulatan liekissä suklaan pintaa hetken ja nuolasen :D Konvehdit on sitten taas asia erikseen! Tuollaiset KC:n herkut nautitaan tooosi hyvän kahvin kanssa :)

    Vastaa
  • Viipeiii
    - 24.4.2013 05:47

    Oma suhteeni suklaaseen liittyy hyvin vahvasti vuodenaikaan. Olen toivottoman hurahtanut tiettyjen pääsiäismunien suklaan makuun. Tänä vuonna en löytänyt yhden ainoata tietynlaista suklaamunaa!! Voi karmeuksien karmeus, jäin siis ilman vuoden suklaakohokohtaa! No kuitenkin Maraboun, Leonidaksen ja Lindtin suklaat toimivat hyvänä korvikkeena :)

    -Viipeiii

    Vastaa
  • Xeve
    - 24.4.2013 05:50

    Kahvikuppi suklaapalan kera… arjen täydellinen hetki!

    Vastaa
  • Katarimaria
    - 24.4.2013 05:54

    Mun mielestä suklaa auttaa stressiin ja sydänsuruihin, ihan selvä psykologinen vaikutus siis. Voisin siis syödä huonona päivänä Fazerin sinistä kuin leipää, mutta semmoinen suhde ei loppujen lopuksi ole kovin terve, joten oon yrittänyt opetella vähemmän mutta parempaa -periaatteeseen. Nykyään esimerkiksi maitosuklaisiin joulukonvehteihin kyllästyn muutaman palan jälkeen, ja ennemmin syön yhden palan tummaa suklaata joka päivä jälkiruuaksi, ja sekin auttaa tuomaan päivään pikkuisen luksusta. Erittäin mielelläni siis maistaisin tuollaisia hienoja herkkusuklaita!

    Vastaa
  • Juulia
    - 24.4.2013 05:56

    Moi,

    Ihan herkku haaste! Itselleni suklaa on se ykkösherkku. Kahvilassa päädyn aina valitsemaan sen supersuklaisen kakun, kahvian en juo mutta kaakaota sitäkin enemmän. Välillä tulee vedettyä suklaaöverit, mutta nyt olen juurikin alkanut ajatella vähemmän on enemmän – pari palaa suussa sulavaa suklaata ajaa asian apremmin kuin levyllisen jälkeinen äklöolo. Käsintehdyt suklaat myös muistuttavat minua ystävänpäivästä. Minulla ja miehelläni on tapana ostaa muutama suklainen taideteos ja nauttia ne yhdessä.

    Vastaa
  • titta
    - 24.4.2013 05:57

    Olisipa makeaa voittaa tässä kisassa! Suklaa on aina ollut intohimoni, mutta makumieltymykseni on muuttunut lähiaikoina tummempaan suuntaan.
    Paras suklaamuistoni on varmaan mieheltä huomenlahjan osana saatu rasia laadukkaita konvehteja. Sitä nautiskeltiin sitten pala kerrallaan herkutellen myös suklaiden kauniilla ulkomuodolla.
    Välillä sitä aivan unohtaakin, miten eri asia kunnon suklaa on verrattuna kaupan levytavaraan! Harvoin vaan on mahdollisuutta sellaiseen sijoittaa, kun kotipaikkakunnalta ei suklaapuotia löydy.

    Vastaa
  • Li
    - 24.4.2013 06:00

    Syön suklaani hyvin tummana latten kanssa iltapäivällä, kun tyttäreni on mennyt päiväunille ja istahdan lepäämään ja lukemaan muotiblogeja.

    Vastaa
  • Leia
    - 24.4.2013 06:03

    Legenda kertoo, että kun taaperona sain elämäni ensimmäisen suklaakonvehdin, puristin sitä nyrkissäni koko päivän niin että se suli, ja sitten sormien välistä nuolin suklaata. En suostunut irrottamaan aarteestani, ja äiti sai sen multa pois vasta kun nukahdin. Rakkaussuhteeni suklaan kanssa jatkuu vielä tänäkin päivänä, eikä lempi ole yhtään lakastunut!

    Vastaa
  • Hanna
    - 24.4.2013 06:03

    Erinäköisten ja mallisten suklaakonvehtien maistelu jouluyönä, suklaakakkupalan jakaminen ystävien kanssa (jos naurulta saa vain kakkua syödyksi), kuuma kaakao pitkän hiihtolenkin jälkeen, pala suklaata omassa rauhassa hyöryävän kahvikupin kaveriksi… Ihanuutta <3 :)

    Vastaa
  • Viola
    - 24.4.2013 06:03

    Oma suhteeni suklaaseen:
    – intohimoinen
    – loppumaton
    – brutaali ;)

    Vastaa
  • hanne
    - 24.4.2013 06:04

    Voi apua mikä arvonta! Olen pitänyt itseäni vuoden alusta karkki- ja eritoten suklaalakossa, koska tavoitteenani oli pudottaa painoa. Nyt 20 kg rajapyykin häämöttäessä olen hiljalleen suonut itselleni tummasuklaanautintoja… Suklaa todella vapauttaa endorfiineja, ja olen nyt opetellut siitä nauttimista pienissä erissä koko levyllisen sijaan. Tumman minttusuklaan kanssa tämä kyllä toimii! :)

    Vastaa
  • Mape
    - 24.4.2013 06:04

    Parasta on tumma suklaa ja hetki jolloin siitä eniten nautin on, kun väsyneenä työpäivän jälkeen rojahdan sohvalle. Pienen herkutteluhetken ja kahvikupillisen jälkeen sitä jaksaa taas keskittyä arjen kotitöihin =)

    Vastaa
  • katti
    - 24.4.2013 06:08

    Olen suklaan suurkuluttaja. Erityisesti rakasta Fazerin punaista suklaata. Suklaa piristää päivän kuin päivän! :)

    Vastaa
  • her
    - 24.4.2013 06:15

    valkosuklaa ja vadelmat, tumma suklaa ja kahvi, maitosuklaa ja pähkinät <3

    Vastaa
  • Hanna
    - 24.4.2013 06:15

    Suklaa kuuluu mielihyvä-ruokiin, jolla saa päivän käännettyä parempaan suuntaan, sisältäähän se endorfiineja. ;) Itse olen nyt melkein 10 kuukautta ollut inttileski, ja voin kertoa että poikaystävää ikävöidessä suklaa maistuu. Olenpahan pari kertaa lähettänyt postissa suklaata myös sotilaalle. Myös aina viikonloppuisin, kun parempi puoliskokin on paikalla, on ihana herkutella yhdessä hyvillä ja laadukkailla suklaakonvehdeilla ja suklailla. :)

    Vastaa
  • Boora
    - 24.4.2013 06:17

    Rakastan suklaata! Olen syönyt sitä niin pitkään kuin muistan, pikkutytöstä asti siis. Ehkä parhaimpana suklaamusitona muistoissa on lapsuudesta säilynyt pääsiäiset ja kaikki se suklaan määrä. Silloin karkkia oli vaikea jemmata, ja itseasiassa niin on edelleenkin.
    Suklaa kahvin kanssa on erinomainen yhdistelmä piristämään pitkää lukupäivää yliopistolla, varsinkin kun siihen vielä yhdistää parhaat kaverit ja höpöttelyhetken.
    Nykyisin tulee syötyä vähemmän suklaata kuin ennen, sillä se vaikuttaa edelleen ihooni, vaikka pahimmasta teiniajasta olen päässyt ohi. Siksi tykkään syödä joko tummaa suklaata tai muuten laadukasta suklaata, jolloin se tuntuu pieneltä luksukselta!

    Vastaa
  • Anna
    - 24.4.2013 06:27

    Itselläni on välillä kausia, kun tekee mieli koko ajan suklaata ja välillä taas ei niin paljoa. Itse en välitä niinkään tummasta suklaasta vaan nautin suklaani mieluiten maitosuklaan tai valkosuklaan muodossa.
    Tässä kilpailussa olisi ihana voittaa! Nam :)
    Ja en ole tuossa suklaapuodissa vielä käynytkään, täytyypä tehdä asiaan muutos :)

    Vastaa
  • R
    - 24.4.2013 06:32

    Oi ihanaa! Mitään erityistä muistoa ei tule mieleen, mutta tällä hetkellä suklaa on oiva motivoija pääsykokeeseen lukua varten. ;)

    Vastaa
  • Hansu
    - 24.4.2013 06:32

    Oi, mikä täydellinen kilpailu!!
    Minun suhteeni suklaaseen on hyvin läheinen ja intohimoinen. :D Suklaa maistuu kyllä päivittäin. Sitä voi syödä milloin tahansa, ja minkä kanssa tahansa. Lupaan, olen maistanuut melkein jokaista suklaamakua mitä löytyy… Myös suklaakeksit, -jäätelö ja -leivonnaiset ovat suursuosikkejani. Joten, tuo palkinto kuullostaa kyllä aika mahtavalta ;)

    Vastaa
  • Jenni M
    - 24.4.2013 06:35

    Viha-rakkaussuhde. Muutama vuosi sitten minulta poistettiin viisauden hampaat, jonka jälkeen kaikkien hyvin makeiden makeisten nauttiminen alkaa vihlomaan paljon. Ennen sitä pidin suklaasta hyvin paljon, mutta en ollut kuitenkaan himosuklaasyöppö. Koko levyn syöminen ei olisi luonnannu, vaan levyä säästettiin. Nykyään yhden suklaapalan syöminen on edelleen nautinto. Harvemmin sitä tulee syötyä mutta silloin kun syön, nautiskelen.

    Vastaa
  • Jenni
    - 24.4.2013 06:36

    Tuoresuklaa pitää säilyttää viileässä, sillä muuten se ei säily. Tavallisessa suklaassa lienee puolestaan sen verran säilöntäaineita, että pysyy hyvänä myös huoneenlämmössä. :)

    Vastaa
  • Ayanapa
    - 24.4.2013 06:41

    Rakastan suklaata ja erityisesti juuri laadukasta belgialaista suklaata! Parhaiten se maistuu sohvalla hyvän kirjan ja teekupposen kanssa.

    Vastaa
  • Enni
    - 24.4.2013 06:44

    Paras muistoni on Fazerin sininen + glögi. Minulla oli nuorempana tapana sulattaa lusikalla suklaapalaa tulikuumassa glögissä muutama sekunti. Sitten kun suklaa oli vähän sulanut maistelin lusikallista ja siihen sekoittuivat ihanasti glögin ja suklaan aromit. Namnam!!

    Vastaa
  • sarafia
    - 24.4.2013 06:45

    Oih! Täydellisen näköisiä suklaita! Meillä menee niin päin, että poikaystäväni on hirrrrmuinen suklaasuu. Monesti suklaat eksyvät suuhuni hänen kanssaan… Itse siis olen täysin syytön!;) Suklaa kuuluu monesti yhteisiin kahvihetkiin, jotka arjen keskellä onnistumme järjestämään. Rakkaus suklaaseen tulee siis hänen kauttaan. Voi kun voisin yllättää hänet tuollaisella suklaalahjalla.

    Vastaa
  • Sini
    - 24.4.2013 06:47

    Pidän eniten tummasta suklaasta, enkä syö sitä levykaupalla vaan silloin tällöin palasen. Parasta se on iltapäivän kahvikupillisen kanssa viikonloppuisin. En juurikaan syö karkkia tai leivoksia, vaan suosin enemmän suklaata. En koskaan myöskään pode huonoa omatuntuntoa suklaan syömisestä, sillä se on niitä elämän pieniä nautintoja!

    Vastaa
  • Karolina
    - 24.4.2013 06:52

    Suklaa on sellainen ylellinen herkku, varsinkin tuollainen kunnon suklaa. :))

    Olen aina rakastanut suklaata. Kerran jopa niin paljon, että söin hetkessä koko suklaalevyn (olin tällöin ehkä 5-vuotias). Heti suklaansyönnin jälkeen lähdimme perheeni kanssa kyläreissulle ja sinne lähdettiin tietysti autolla. Noh, niinhän siinä sitten kävi, että suklaat päättivät tulla kesken ajomatkan ylös. :/ Isä oli vihainen ja minua harmitti.

    Noh, tuo ei ehkä ole paras muisto, mutta se on sellainen muisto, joka saa minut syömään suklaata aina kohtuudella. :)) Nautin siis suklaasta erittäin paljon, mutta vain pienissä erissä kerrallaan.

    Lisäksi, minulla on valmistujaisjuhlat tulossa n.kuukauden päästä ja olisipa hienoa tarjota siellä ihanaa kunnon suklaata vieraille. :)))))

    Kaunista kevätpäivää sinulle!

    Vastaa
  • Emilia
    - 24.4.2013 06:54

    Lempisuklaani on Lindtin ne punaiset pallot! Ne vain on kovin kalliita, joten harvoin tulee ostettua. Tykkään myös Fazerin suklaista kovasti. Välillä tekee mieli tummaa, välillä tavallista maitosuklaata, ei niitä voi oikein toisiinsa rinnastaa. :) Paras tapa syödä suklaata on kahvittelun parissa.

    Vastaa
  • wuuh
    - 24.4.2013 06:56

    Oijoi jo nuo kuvat saavat veden kielelle.. Suklaata söin viimeksi juuri äsken ja sitä kuluu kyllä ihan hyvällä tahdilla.. ;p

    Vastaa
  • Anni
    - 24.4.2013 06:59

    Mun mielestä suklaa on vaan niin taivaallista ja hyvää ennen kaikkea. Suklaa on mulle sellanen ”lohturuoka” Mun suosikki suklaa on varmaan Fazerin sininen ja Milka Coco&Popcorn
    Suklaata syön melko pieniä määriä, mutta jos voittaisin kolme ja puoli kiloa suklaata kyllä sekin lasti tulisi syötyä ajan myötä (viimeistää jouluna)

    Vastaa
  • enna
    - 24.4.2013 06:59

    Aika hyvis kilpailu :D
    Suhteessani suklaaseen ei taida olla mitään tavallisuudesta poikkeavaa, lämpimiä muistoja sitäkin enemmän. Yksi suosikkimuistoni on se ällistystä. riemua ja kaihoa yhdistelevä tunne joka seurasi avattuani paketin, jonka uusiseelantilainen ystävä oli lähettänyt – lähemmäs kilo paikallisen lempivalmistajani suklaata. (Pähkinävoilla täytetty oli parasta, kiusallista myöntää mutta söin koko levyn itse.)

    Vastaa
  • SM
    - 24.4.2013 06:59

    Suklaa on mulla lähes jokapäiväinen osa elämää, se sopii oikeastaan joka hetkeen. :) Joulu ja pääsiäinen ovat aika suklaapainotteisia juhlia, mutta silloin se maistuu melkeinpä vähiten kun sitä ”pakottamalla” syödään. Tuollaisia vähän erikoisempia suklaita tulee syötyä jos joku on käynyt esim. matkalla (Belgiassa, nam!) tai jos on saanut lahjaksi.

    Lempparisuklaatani on ehdottomasti perus Fazerin sininen, sillä siihen linkittyy vahvoja muistoja lapsuudesta kun viikon melkeinpä kohokohta oli se, kun ostettiin suklaalevy ja sitä pilkottiin palasiksi pieneen mustaan kulhoon – aina tähän samaan – josta sitä sitten naposteltiin periaatteella ”nopeet syö hitaat”. :) Itse taisin aina saada viimeisen palasen.

    Vastaa
  • Suvi
    - 24.4.2013 07:03

    Nam!
    Mä rakastan suklaata! Vanhetessani olen huomannut suklaan kulutuksen vähenevän, mutta en siltikään voi kiistää, etteikö Fazerin sininen edelleen olisi superhyvää.

    Rakastuin Saksan reissullani kerran Milka-suklaaseen ja hamstrasin sitä aina reissuilla mukaani ja voi sitä hetkeä, kun minulle valkeni, että Milkaa saa taas Suomesta!

    Vastaa
  • Kissis
    - 24.4.2013 07:04

    Olen oikeasti, aidosti ja täysin varma siitä, että rakastan suklaata enemmän kuin kaikki tänne kommentoivat yhteensä, hahaha! :D Mulla kaikki karkkilakot kaatuu yksinkertaisesti siihen julmaan faktaan, että en vaan voi elää ilman suklaata. Tämmösen kilpailun voitto olis kyllä turmiollinen, mutta ah niin ihana. :D Paras tapa syödä suklaata on IHAN MISSÄ VAAN. Mutta ehdottomasti jonkun lämpimän juoman, kahvin tai kaakaon kera, kun suklaa sulaa suuhun. <3 En pysty syömään suklaata palaa kerrallaan, ja siksi on pakko rajoittaa sen syömistä kerran viikkoon, jolloin voin nauttia sitä enemmän kerrallaan.

    Vastaa
  • jasmin
    - 24.4.2013 07:11

    suklaa on mun lempiherkku, oon heikkona siihen! :D Ehdottomasti sadepäivä ja suklaa kuuluu yhteen, suklaa piristää niin harmaata päivää ja sillon on ihana käpertyä viltin alle lukemaan ja napsimaan suklaata! oi nyt rupesi karkkihammasta kolottamaan..:D

    Vastaa
  • Katja
    - 24.4.2013 07:14

    Lämpimimmät muistot suklaasta (ja ruuasta ylipäätään) liittyvät siihen, kun käyn Venäjällä sukulaisteni ja ystävieni luona. Tarjolla on aina suuret määrät ruokaa ja herkkuja, mutta paras hetkistä on varmaan se, kun saa eteensä kuuman kupin teetä ja pöytään laitetaan iso kippo suklaakarkkeja ja konvehteja. Siihen liittyy kuulumisten vaihtamista ja ihan vain olemista. Erityisen muistosta tekee se, että käyn Venäjällä vain kerran vuodessa, jos sitäkään. Tänä vuonna tuskin sinne lähden, joten ikävä sukulaisia ja ystäviä siellä on todella suuri, mutta ehkäpä sitten ensi vuonna :)

    Vastaa
  • Tina
    - 24.4.2013 07:15

    Syön suklaani perjantai-iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Katson boksilta lempisarjoja (mm. True Blood) ja juon viiniä ja syön suklaata. Joskus menee enemmän ja joskus ihan liikaa =) Rakastan suklaata mutta naama ei tykkää hyvää

    Vastaa
  • pica
    - 24.4.2013 07:16

    Täytesuklaa ja konvehdit ovat minulle ykkösherkkua. Nykyään pyrin panostamaan laatuun määrän sijaan ja useimmiten ostan tummaa suklaata (tosin yli 80% kaakaopitoisuus alkaa jo olemaan liikaa minulle, 74% on aika sopiva). Töissä olemme muutaman työkaverin kanssa välillä pitäneet suklaamaistelutapaamisia. Kivaa vastapainoa töille ja on tullut kokeiltua paljon uusia suklaita. Jos voitan tässä, järjestäisin tapaamisen. :)

    Vastaa
  • ilU
    - 24.4.2013 07:18

    Olemme suklaan kanssa syvässä riippuvuussuhteessa. Mikään ei vastaa suklaanhimoon niin ihanasti kuin suklaa:) Toki nykyään kun ei käytä maitotuotteita, tuottaa hieman haasteita aina löytää hyvää maidotonta suklaata, mutta onneksi kehitys kehittyy. Suklaa vaan on NIIN hyvää!

    Vastaa
  • Johanna
    - 24.4.2013 07:19

    Rakastan melkein kaikkea suklaata! Tumma suklaa on ikisuosikki, mutta valkoisellekin on hetkensä. Leivonnassa suklaa herää ihanasti henkiin… Sain tämän vuoden ystävänpäivänä avomieheltäni rasian käsintehtyjä, juurikin Belgialaisia konvehteja, ja nautin lahjasta pitkään.

    Vastaa
  • Mimmu
    - 24.4.2013 07:20

    En syö mitään muita karkkeja, mutta suklaata on pakko saada ainakin viikottain. Rakastan suklaata ja olen sen suhteen myös hieman valikoiva, mikä tahansa joulukalenterisuklaa ei todellakaan kelpaa! Suklaaseen liittyy miljoona muistoa, mutta ehkä hauskin tulee mieleen viime keväältä.

    Mieheni houkutteli minut mukaan katsomaan SM-liigan finaaleja ystäväpariskuntamme kanssa. Lähdin avoimin mielin, vaikka en erityisesti välitä jääkiekosta. Istumapaikkamme olivat kuitenkin aivan kaukalon reunalla keskellä hurjaa meteliä, johon en ollut lainkaan valmistautunut. Olen aina inhonnut kovaa melua. Naamani alkoi vähitellen nyrpistyä, vaikka yritin muiden takia olla hyvällä mielellä. Ensimmäisellä erätauolla me naiset kävimme ”puuteroimassa nenämme”, ja kun palasin paikalleni, mieheni oli ostanut minulle suklaapatukan ja korvatulpat. Siitä lähtien viihdyin pelissä paljon paremmin, erityisesti niin kauan kuin pystyin keskittymään suklaan mussuttamiseen. Mieheni muistelee aina tätä tapausta ja kertoo sitä muillekin, ja hän on vakuuttunut että minut voi suklaan avulla harhauttaa mistä tahansa mielipahasta. Se onkin varmaan totta. :)

    Niin ja juuri nyt minun pitäisi voittaa kilpailu, koska rakastan lisäksi herkkujuustoja ja viinejä, mutta kummastakaan en voi nautiskella, koska olen raskaana. Suklaa olisi ainoa (kohtuudella) sallittu herkku!

    Vastaa
  • Sannak
    - 24.4.2013 07:24

    Suklaa on hyvää pieninä ”annoksina”. Joskus olen erehtynyt ostamaan kokonaisen levyn ja siitä ei tule kuin kauhean huono-olo. Parasta on syödä suklaata illalla yksin kahvin seurana. Suklaan sulaminen suuhun on parasta <3 pitäsköhän sitä lähtä kauppaan ostamaan suklaata ?;)

    Vastaa
  • miida
    - 24.4.2013 07:25

    parasta on pari palaa suklaata iltapäiväkahvin kera :)

    Vastaa
  • Hanna
    - 24.4.2013 07:25

    Suklaa <3. Voiko mitään niin hyvää ollakkaan. Kotona täytyy aina olla suklaata, kahvikupposen kera se maistuu niin taivaalliselta. Nyt varsinkin kun on kotona pienen tytön kanssa niin äidillä täytyy olla omat pienet hemmotteluhetkensä! ü. Iki ihana arvonta siis!. Niin ja pitää vielä lisätä että suklaa kuuluu kyllä jokaiseen juhlaan ainakin meidän perheessä!

    Vastaa
  • Iita
    - 24.4.2013 07:28

    Olen tehnyt pienen sopimuksen itseni kanssa, että saan ostaa sellaisenaan syötäväksi tarkoitettua suklaata kerran kuussa – yleensä siihen aikaan kun naiset eniten suklaata tarvitsevat. Muuten käytän suklaata leivonnassa. Viime kuussa löysin ihanan portviini-mokkapalojen ohjeen ja sitä täydellistä mutakakkuohjetta metsästän edelleen. Suklaa tarkoittaa mielihyvää ja aikaa itselle, pientä luksusta päivään. Siksi haluankin pitää sen hieman harvinaisempana herkkuna.

    Vastaa
  • Laura
    - 24.4.2013 07:32

    Tylsää kun kuulemma tumma suklaa on terveellisintä, kkun itse pidän siitä vähiten… Tosin muutama pala menee, ehkä ihan hyväkin et eipähän tulis syötyä liikaa kuten muita.

    Yksi parhaista on joulun alla myytävä Fazerin joulusuklaa (sellainen punainen levy), sitä tuleekin syötyä koko vuoden edestä silloin, sesonkituotetta kun ei muulloin myydä, en edes kehtaa laskea miten monta levyä tulikaan taas syötyä… :)

    Vastaa
  • Laura
    - 24.4.2013 07:34

    Antaisin suklaat omalle kullalleni, joka rakastaa suklaata:) Monesti reissuilla täällä ja ulkomailla ollaan törmätty erilaisiin suklaakauppoihin ja kaikkia mies jaksaa muistella suurella rakkaudella. Parhaat muistot liittyvät Madridissa sijaitsevaan San Ginés kahvilaan. Kahvilassa myydään churroja ja sellaista ihanaa suklaa”keittoa”, joka on paksua ja tummaa. Meillä haaveillaan ja muistellaan niitä herkkuja vähintään joka kuukausi:)

    Vastaa
  • Oona
    - 24.4.2013 07:37

    Minulla suklaa kuuluu ehdottomasti tenttilukemisen yhteyteen! Todella huono rapa mussuttaa Fazerin sinistä stressiin, mutta vielä olen antanut itselleni tämän anteeksi, ihan joka tenttiinluvun aikana ei kuitenkaan mene koko levyä :D

    Vastaa
  • Soile
    - 24.4.2013 07:39

    Suklaa on terveellistä, herkullista ja se myös lohduttaa! Suklaa kuuluu ylellisiin herkkuhetkiin, joita voi olla ihan tavallisen arjenkin keskellä, ja nautin suklaan hyvän kahvin kera :)

    Vastaa
  • Niina
    - 24.4.2013 07:42

    Minulle suklaa on arjen luksusta! Parasta se siis on silloin, kun keskittyy makunautintoon täysillä.

    Pakko silti myöntää, että maistuu se myös hotkittunakin. ;)

    Vastaa
  • Irkku O.
    - 24.4.2013 07:42

    Suklaa kuuluu lähestulkoon jokaiseen päivään. Erityisin muisto on maailman parhaaksi kehuttu, numeroitu suklaalevy, jonka ostin itselleni synttärilahjaksi taannoin. Maku oli niin intensiivinen, että 50 gramman levy kesti jopa tällaisella suklaasyömärillä puolisen vuotta!

    Vastaa
  • emmyel
    - 24.4.2013 07:47

    Täytyy myöntää, että olen aivan täysin suklaaholisti. Satunnaisesti nautin sitä teen (Kyllä! En juo kahvia, joten kokeilin sitten sopivuutta teehen ja täytyi omaksikin yllätyksekseni myöntään sen olevan namia) kanssa, mutta onko mikään parempi lääke mielipahaa vastaan kuin suklaa? Tietenkään mikä tahansa suklaa ei kuitenkaan kelpaa vaan hieman nirsona persoonana jätän pääsiäisenäkin suklaamunat väliin ja ostan sen sijaan itselleni jotain paljon makoisampaa – karkit kun harvoin vievät sijan suklaalta.

    Perheeni ja ystäväni alkavat myös vähitellen kyllästyä, kun tungen suklaata jokaikiseen leivonnaiseen mitä teen. Jos kysyn heidän mielipidettään heidän oman juhlapäivänsä kakusta tms. leivonnaisesta, vastauksena on yleensä ”kunhan ei mitään suklaista”! Itsehän voisin syödä niitä loputtomiin..

    Vastaa
  • Possu
    - 24.4.2013 07:53

    Olin ennen todellinen karkki- ja suklaahirmu, mutta viimeisen vuoden aikana minusta on kuoriutunut sipsihirmu ja suklaan mussutus on jäänyt hyvin vähälle. Viime lauantaina pitkästä aikaa ostin Maraboun minttukrokanttilevyn ja ah, miten hyvää se olikaan!
    Huhhuh, nyt tekee hirveesti mieli suklaata :D

    Vastaa
  • eimi
    - 24.4.2013 07:55

    Mun suhde on sellainen, että voisin syödä suklaata helposti joka päivä muutaman levyllisen! Koska terveyteni kuitenkin kiinnostaa vähäsen, olen nyt löytänyt tumman suklaan. Sitä pystyn kohtuudella syömään muutaman palan päivässä! Ilman olisi kuitenkin vaikeaa elää:)

    Vastaa
  • linpu
    - 24.4.2013 07:57

    Tuonne on kyllä joskus niiiin pakko päästä käymään!! Oon super perso suklaalle, ihan tavalliselle kaupan suklaallekkin jo että voin vaan kuvitella kuinka älyttömän hyvää tuollainen ”oikea” suklaa saattaisi olla. <3_<3 Mulle tuli semmoinen hassu muisto mieleen, että lukioaikoina kaamoksen aikaan kun oli vaikea herätä aamuisin, niin laitoin välillä palan Fazerin sinistä suuhun jo peiton alla silmät kiinni ja oli paljon helpompi nousta! :D Jo itsessään suklaa teki onnellisemmaksi, mutta se kai myös jotenkin ihan tutkitustikkin virkistää, oli kyseessä vaikka kurkkupastilli..

    Vastaa
  • Emppulia
    - 24.4.2013 07:57

    Paras suklaamuisto on 80-luvulta, kun tein pikkutyttönä äitini kanssa kävelylenkkejä usein sunnuntaisin. Erityisesti talviset kävelyt jäivät mieleeni, kun poikkesimme kioskille ostamaan suklaata, usein joko Fasun sinistä tai Fazerinaa. Kotiin päästyämme oli ihan parasta napsauttaa suklaapatukasta paloja, kun suklaa oli kohmettunut takin taskussa kylmässä ulkoilmassa. Se maistui niin hyvältä!

    Sen lisäksi sinisen suklaan legendaariset tv-mainokset ja Ressu Redfordin tunnusbiisit ovat jääneet hyvin mieleen.

    Vastaa
  • Helmi
    - 24.4.2013 07:58

    Itselläni on melko ristiriitainen suhde suklaaseen. Joskus ahmin sitä kaksin käsin ja sitten taas voin olla kuukausia syömättä sitä. Mutta ah niin hyväähän se on!

    Vastaa
  • Päkä
    - 24.4.2013 08:07

    Tää on varmaan paras kilpailu ikinä! Tunnustaudun näin aluksi suklaahulluksi, joten suklaan liittäminen tilanteeseen kuin tilanteeseen onnistuu helposti. :) Suklaata voi syödä iloon ja suruun, vaikka yleensä tulee sitä syötyä ihan muuten vaan :D Suklaassa parasta on maku ja itse pidän kaikista eniten täytesuklaakonvehdeista, joissa täyte sulaa suuhun.

    Vastaa
  • Sandi Österlund
    - 24.4.2013 08:09

    no mun PITÄÄ voittaa suklaapaketti, koska oikeeeeeeeeeeeeesti mä tykkään kaikista muista eniten suklaasta!

    Vastaa
  • Suvi
    - 24.4.2013 08:15

    Täällä yksi suuri suklaan ystävä! Hmm, pitäisköhän mun joskus mennä Belgiaan kun jos tulee juotua jotain alkoholia, se on kyllä olutta ja suklaa maistuu mulle erittäin hyvin… Tuli heti mieleen semmonen, itse asiassa hyvin tuore muisto viime pääsiäisestä joka siis oli juuri. Ostin pari Fazerin suklaamunaa ja vähän ihmetellen kyllä söin ne, koska niissä tuntui olevan vähän outo maku. Noh, opiskelen liiketaloutta ja markkinointioikeuden tunnilla tehtiin juttua tuoteturvallisuudesta ja kaveri löysi esitelmään esimerkin, että Fazerien suklaamunissa (juuri niissä mitä ostin) oli käynyt joku valmistusvirhe, jonka vuoksi ne olisi voinut palauttaa ja saada rahansa takaisin. Noh, mulla ne oli mennyt mahaan jo ajat sitten, joten ei auttanut mua, mutta sainpahan tietää syyn miksi ne suklaamunat maistui niin oudoilta.

    Vastaa
  • Idieh
    - 24.4.2013 08:25

    Tajusin hiljattain etten oikeastaan tykkää karkista (enkä pizzasta, mutta se ei liity tähän) mutta suklaakonvehteja tulee välillä haettua Lasipalatsin Caffista, pitänee laajentaa KClle kun Caffin valikoima on kohta testattu läpi.
    Laadukkaat konvehdit on arjen luksusta.

    Vastaa
  • Nelly
    - 24.4.2013 08:27

    Olen pienestä pitäen ollut sitä mieltä, että suklaa suklaana ilman roskia. Tässä olen tehnyt myöhemmin muutamia poikkeuksia, esim pähkinäsuklaan ja chilisuklaan kohdalla. :D Nuorempana söin vallan Marabouta, koska Fazerin sininen oli liian tummaa. Nykyisin syön mielummin Fazeria, koska Marabou on liian makeaa. Jätskipuikossa saa olla suklaata (Magnum esim), mutta sen pitää olla niin, että sen saa syötyä ensin pois, koska miksi pilata hyvä jätski suklaalla? Suklaakeksit on nou-nou, mutta keksisuklaat on toisinaan ihan jees (Kismet!)

    Vastaa
  • Katinka
    - 24.4.2013 08:27

    Pidän kyllä suklaasta kovasti, mutta viime aikoina sitä on tullut syötyä häpeällisen vähän :D Eräänä inhottavana päivänä menin ystävän kanssa ja kahville ja siinä aikani pohdittua, että kahvileipää ei kyllä ole varaa ottaa, kun kuntokuurilla olen. Päädyin tummasuklaa kaakaoon ja se oli kuin taivas, kaikki huolet ja paha mieli kaikkosi sen silen tien eikä se kahvileipä ystävän laustasella enää himottanutkaan ;) Toivoin vain koko ajan ettei se kaakao lopu ikinä..käsittämättömän ihana suklainen maku ja niin pehmeää. Pitää kyllä viedä lapsetkin sitä nautiskelemaan, mutta heille toki kahvileipääkin….vai onko se sitten kaakaoleipää kun eihän he juo kahvia ;)

    Vastaa
  • Essi
    - 24.4.2013 08:30

    Ihana kilpailu! :) Oma suklaamuistoni on Iittalan suklaatehtaasta, joka sijaitsi lähellä lapsuudenkotiani. Hammaslääkäriäitini ei usein ostanut minulle ja siskolleni makeisia, mutta tuolta saimme aina valita yhden tuotteen per pää. :) Otimme joka kerta maitosuklaasta tehdyt ”kännykät”, eli hervottoman kokoiset, täyttä suklaata olevat kännykän muotoiset suklaamöhkäleet. Niitä sitten säilytettiin jääkaapissa ja nakerreltiin aina vähän kerrallaan joka ilta. :D

    Vastaa
  • maria
    - 24.4.2013 08:34

    Suklaa on herkkuni numero yksi. Nimenomaan konvehdit. Nam. Laitan yhden kielelleni, tai jos se on iso, niin palasen. Annan sen sulaa, laitan silmät kiinni ja nautin.

    Vastaa
  • Anzah
    - 24.4.2013 08:36

    Hauska muisto on tästä ihan lähipäiviltä. Viime perjantaina olin tekemässä matkaa töihin fillarilla, kun ihan alkumatkasta takapyörä puhkesi.:( Ei muuta kuin fillarin talutus takaisin kotiin ja sitten uus yritys kävellen. Ajan joka paikkaan fillarilla kesät ja talvet, joten ihan hiukan vaan otti päähän toi käveleminen. Kun pääsin töihin, niin huomasin, että eräs gentleman oli tuonut suklaata töihin lomanalotuksen kunniaksi. Kyllä siinä vaiheessa ilme taas kirkastui, kun ahtoi sitä suklaata naamariin.:P Ihan selvästi oli tämä gentleman aavistanut mun aamuisen ”tragedian” fillarin kanssa!:D Piti ihan kiitellä häntä, kun pelasti mun päivän. Myös eräs työkaveri tokaisi, ettei vielä oo tullut eteen sellaista tilannetta, josta ei ois suklaalla selvitty.:)

    Viime lauantaina kävikin sitten vähä köpsästi, kun menin vielä murtamaan nilkkani lenkkipolulla. Selvästi joku paha karma yrittää alkaa seuraamaan minuu. Nyt 4 vkoa kipsi koivessa ja kulkemista keppien kanssa.:( Oon vielä tosi liikunnallinen typy, joten aavistuksen ottaa päähän kun ei oikein pääse liikkumaan.:( Ja tästä pitäis nyt jotenkin selvitä. Auttaiskohan suklaa tähänkin? Jossei nyt ihan ihmeparantaisi jalkaa, niin ainaki helpottaisi tätä harmitusta ja nostais fiilistä.:)

    Vastaa
  • Napura
    - 24.4.2013 08:42

    Suklaa on aina ollu sellanen lohduttaja, sateisten päivien pelastaja ja miksei aurinkoistenkin. Paljoa ei suklaata meidän taloudessa kulu, joten siksi tykkäänkin välillä ostaa enemmän näitä ”harvinaisempia” herkkuja joita ei joka marketin hyllyltä löydä. Erityisesti tollaset valkosuklaiset olis aika herkkua. ;)

    Vastaa
  • Indra
    - 24.4.2013 08:48

    En ole mikään suklaan suurin rakastaja, mutta aina se minulle kelpaa! Pidän eniten mahdollisimman vaaleasta suklaasta, joten maito- ja valkosuklaa katoavat nopeasti parempiin suihin ;) Suklaata on ihana syödä niin yksin kuin ystävienkin kanssa, surullisena tai onnellisena! Koleana sadepäivänä tai talvi-iltana on ihanaa käpertyä sohvalle suklaan kanssa katsomaan televisiota :)

    Vastaa
  • Miaminttu
    - 24.4.2013 08:49

    Voih.. Juuri eilen osallistuin kisaan, jossa piti jakaa paras kesämuisto/kesän hetki. Olipahan tämmöisenä kesäihmisenä piiikkuisen vaikea valinta! Ja nyt pitäisi sama tehdä suklaalle! Huh huh, hurjia tehtäviä pienelle ihmiselle :)

    Suklaa on itselleni jollain tapaa pientä arjen luksusta. Hetki, jolloin keskityn vain itseeni ja siihen herkulliseen suussasulavaan suklaan makuun. En syö suklaata suruuni, vaan nautiskelen siitä lähinnä ilon hetkillä, juhlistaakseni jotain. En välttämättä mitään erityistä, ihan vaan elämä tai hyvä hetki siinä riittää :) Parasta suklaata on mielestäni Fazerin suklaat (pelkkä sininen, myöskin sinivalkoinen, sekä Lontoon rae ja hasselpähkinä). En ole tainnut koskaan ostaa suklaata mistään perusmarkettia hienommasta paikasta, tai varmaankaan myöskään perusmerkkejä (Fazer, Marabou ja Panda) enempää, joten voin vaan kuvitella mistä kaikesta olen jäänyt paitsi. Olisihan tuollainen voitto ihan huikea kokemus siis ihan maistelumielessäkin!

    Vastaa
  • Peppi
    - 24.4.2013 08:53

    Kyseinen paikka on hyvinkin tuttu minulle, sillä pidän suklaasta juuri pieninä määrinä. Usein hemmottelen itseäni ostamalla vaikka työpäivän päätteeksi muutaman herkullisen palan suklaata. Se riittää aivan mainiosti, kunhan suklaa on laadukasta! :)

    Vastaa
  • Tuulia
    - 24.4.2013 08:54

    Olen saanut rakkauden suklaaseen äidiltäni. Olemme yhdessä maistelleet uutuuksia ja syöneet salaa veljiltäni äidin suklaakätkön aarteita. Äitini soittelee minulle välillä, että ”Sinun on pakko maistaa tätä!” Nykyisin kun käyn äidilläni käymässä tiedän, että tarjolla on aina tummapaahtoista kahvia ja jotain suklaata. Ehkä olisi minun vuoroni tarjota kunnon suklaakahvit äidilleni tällä kertaa :).

    Vastaa
  • Nunnnu
    - 24.4.2013 09:07

    Rakastin suklaata lapsena valtavasti ja nyt olen taas muutaman vuoden jälkeen löytänyt sulkaan uudelleen. Syynä voi osittain olla viime syksyinen matkani belgiaan jossa sitten löysin suklaan uudelleen! Suklaa on sellaista pientä arjen luksusta ja kunnon pick me up kun on huono päivä :) myös kaikki suklaaleivonnaiset ja kakut ovat ihania <3

    Yksi parhaimmista muistoista suklaasta liittyy jouluun ja siihen konvehtirasiaan jonka vaari aina osti. Oi että kun sitä rasiaa piti tutkiskella ja piti oikein kunnolla harkita minkä konvehdin ottaa seuraavaksi ja pahat sai tietenkin jättää aikuisille :D (plus konvehtirasiasta sai mitä mahtavimman leikkikassakoneen näppäimillä kun kääntää sen muoviosion missä konvehtit ovat olleet väärinpäin!)

    Vastaa
  • Erika
    - 24.4.2013 09:11

    Rakastan kaikenlaista suklaata, vaaleaa ja tummaa, pähkinäistä, maustettua… Suklaa on ihanaa arjen luksusta itselleni ja pientä hemmottelua. Nyt olen innostunut kokeilemaan myös itsetehtyä raakasuklaata, saa herkutella paremmalla omallatunnolla. :)

    Vastaa
  • Emma
    - 24.4.2013 09:13

    Suklaa maistuu ehdottomasti myös minulle. Kurjankin päivän saa piristettyä paketilla ihania konvehteja. Nyt olen ollut hetken työttömänä, joten kohvehdit on täytynyt vaihtaa Fazerin pähkinäsuklaaseen. En syönyt pähkinäsuklaata ennen kuin poikaystäväni sitä kerran osti, mutta sen jälkeen kyseiseen levyyn on tullut lähes jatkuva himo. :)

    Vastaa
  • paala
    - 24.4.2013 09:17

    En ole koskaan ollut suuri suklaan ystävä, mutta nyt imettäessäni maitoallergista vauvaa, on mystisesti syttynyt suuri ja melkoisen mystinen himo juuri sellaiseen asiaan, mitä en voi syödä. Himoitsen aivan älyttömästi maitosuklaata. Ensimmäinen ajatus, kun minkään asteinen nälkä pääsee yllättämään, on maitosuklaa. Ja kun ennen nimenomaan tumma sisarensa oli juuri se, mitä koskaan söin. Nyt vain odottelen kärsimättömänä, että kuukaudet kuluisivat ja joko maitoallergia katoaa tai imetys loppuu, että pääsen ahmimaan kaikki maailman suklaat. Ja belgialaisellahan se olisi mukava aloittaa…

    Vastaa
  • Mytty
    - 24.4.2013 09:19

    Rakastan suklaata yli kaiken. Kaikkein parasta on oikein kunnon suklaahimoissaan saada se ensimmäinen pala suuhun ja malttaa itsensä niin ettei hotki sitä nopeasti vaan oikein nauttii kun se sulaa suussa. Mikään ei oikeasti ole paremman makuista kuin hyvä suklaa. :) Juju on vain siinä että pitää osata lopettaa vielä kun maistuu hyvälle, eikä vasta sitten kun on suklaaähky jo päällä. :P

    Vastaa
  • ekl
    - 24.4.2013 09:22

    Kahvi ja suklaa pelastavat pahan päivän joka kerta!

    Vastaa
  • Anna
    - 24.4.2013 09:38

    Rakastan suklaata! En tykkää niinkään muista makeisista tai leivonnaisista, mutta suklaata rakastan! Tumma, laadukas suklaa on lempparini ehdottomasti.viime aikoina olemme useasti itse tehneet raakasuklaata, nam! :)

    Vastaa
  • Sofia
    - 24.4.2013 09:45

    Paras suklaamuistoni liityy muutamien vuosien päähän, kun olimme ystäviemme kanssa Lontoossa ja maistoimme ensimmäistä kertaa Cadburyn rusina-pähkinäsuklaata. Rakastuimme tuohon suklaaseen silmänräpäyksessä ja söimme ko. suklaata levykaupalla lomamme aikana. Tuon jälkeen tuota suklaata on tullut ostettua aina tuliaisiksi lentokentiltä, kun ei sitä ole Suomesta löytynyt. Muutama viikko sitten löysin kuitenkin samaa sukkaata Punnitse & Säästä -kaupasta, mutta jostain syystä se ei enää maistunutkaan niin ihanalta, kun sitä sai noin läheltä omaa kotia. :D

    Muuten suklaa on minulle arkipäivien hemmottelua. Pala suklaata kahvin kanssa tuo luksusta ihan tavalliseenkin päivään. Rakastan suklaata.

    Vastaa
  • Nelli
    - 24.4.2013 09:47

    Suhteeni suklaaseen on intohimoinen. Rakastan erityisesti tummaa suklaata ja sen syvää makua. Paras suklaahetki on, kun silloin tällöin menen konditoriaan valitsemaan ihanimmat konvehdit ja nautiskelen ne kotona hyvää kirjaa lukiessa. :)

    Vastaa
  • MrsAgatha
    - 24.4.2013 09:49

    Näin äitinä se hetki kun lapsi menee nukkumaan ja itse voi rauhassa nauttia muutaman palan suklaata samalla kun katsoo telkkarista lempiohjelmaa on jokaisen päivän yksi kohokohdista ja mikäs tähän olisi parempaa kuin hyvä belgialainen suklaa.

    Vastaa
  • Mirjam
    - 24.4.2013 09:50

    Suklaa kuuluu lähes jokaiseen päivään,mutta eri suklaat eri tilanteisiin. Hienoja käsintehtyjä konvehteja ostan juhlapyhiksi ja merkkipäiviksi, kun taas tavalliset käsilaukkusuklaat ovat Fazerin sinistä, Marabouta jne. Tiettyjä konvehteja syödään vain jouluna, pääsiäiseen taas kuuluu tietyt pääsiäissuklaat.Silti suklaahetki on minulle aina erityinen. Olemme myös järjestäneet suklaan tunnistuskilpailuja, jossa silmät sidottuina maistellaan kaikille tuttuja suklaamakuja. Mieheni ja poikani tietävät, että minulla on aina suklaata jemmassa. Matkoilla tutustun aina paikalliseen suklaakulttuuriin.

    Vastaa
  • Päivi
    - 24.4.2013 09:52

    Itse asiassa en itse syö suklaata muuten kuin esim. kekseissä tai leivoksissa. Haluaisin silti voittaa tässä kilpailussa, koska haluaisin antaa suklaat ilahdutuslahjaksi avomiehelleni, joka pitää suklaasta erittäin paljon :)

    Vastaa
  • Vilma
    - 24.4.2013 09:55

    Itselläni ei liity niin suuria intohimoja suklaaseen, mutta haluaisin silti osallistua: Mieheni RAKASTAA suklaata, ja mikäs olisi sen parempaa, kun yllätys-hemmottelulahja tavallisena arkipäivänä. Ja jos en sattuisikaan voittamaan, täytyy varmaan laittaa idea korvan taa ja kipaista joku päivä hakemaan hänelle jokin ihana herkku piristykseksi :)

    Vastaa
  • Nymfimaatti
    - 24.4.2013 10:09

    Suhteeni suklaaseen on vaihdellut tässä vuosien mittaan. Pienempänä napostelin kaikenlaisia suklaakarkkeja sekä -jäätelöä, vähän vanhempana suklaalevyjä ja nykyään käytän suklaata todella paljon leivonnassa, mutten oikeastaan yhtään pelkiltään. Suklaassa viehättää eniten sen taipuisuus moneksi. Siitä voi tehdä konvehteja, koristeita, kuorrutteita, sitä voi maustaa, leikata ja käyttää sekoitettuna johonkin muuhun. Äkkiseltään ei tule mieleen mitään toista raaka-ainetta, josta saisi aikaan yhtä paljon.
    Eräs erityinen muistoni suklaaseen, erityisesti suklaakakkuun, liittyen tapahtui tässä muutama vuosi sitten, kun olin aloittanut lukion. Menimme ystävieni kanssa syömään ensimmäistä kertaa kahvilaan ja tilasimme kaikki suklaakakun palaset. Kakku oli niin hyvää, että se veti meidät kaikki oikein sanattomiksi!
    Suklaata ei voi oikeastaan linkittää mihinkään tiettyyn hetkeen, koska se sopii niin moneen. Itsensä hemotteluun, pieneen nautintoon, kynttiläillallisille, kahvikesteille, sellaisiin tilanteisiin, missä haluaa pientä extraa.
    Haluaisin voittaa, koska en ole vielä tähänastisessa elämässäni maistanut kertaakaan belgialaista suklaata. Melkoinen häpeä tällaiselta suklaan ystävältä. Sveitsiläistä suklaata sentään olen maistanut sen syntysijoilla! Jos voittaisin, saisin poistettua yhden tavoitteen bucket listaltani!
    Mutta nyt tekee jostain kumman syystä mieli suklaata, joten taidan kipaista hakemaan sitä muutaman palasen kaapista :)!

    Vastaa
  • tannttu
    - 24.4.2013 10:15

    Mulla ei ole mitään erityisiä tarinoita tai muistoja suklaaseen liittyen. Olisi kiva maistella jotain tuollaista ihan laatusuklaata, kun ei tule sellaisia muuten ostettua. Fazerin sininen on vakio. Rakastan suklaata ja siksi minun pitäisi voittaa :D

    Vastaa
  • Katja
    - 24.4.2013 10:30

    Mietin että pitäisikö osallistua tähän kisaan, kun makealakossa olen. No hitsit, maistuu se suklaa lakon jälkeekin. :D Itselläni suklaa liittyy usein lehtien lukemiseen. Uusi numero lempilehdestä ja suklaata, täydellinen yhdistelmä!

    Vastaa
  • Oona
    - 24.4.2013 10:36

    Olin vaellusriparilla Lapissa ja parasta oli huipulle tullessa kaivaa rinkasta pari palaa Fazerin sinistä ja mutustella ne tyytyväisenä. Ei ole suklaa milloinkaan maistunut niin hyvälle! :)

    oona.linna@gmail.com

    Vastaa
  • sissi
    - 24.4.2013 10:54

    mieleenpainuvin muisto suklaasta on sellainen, mitä en itse muista, mutta useita useita kertoja aina joulun aikaan sen kuulen jonkun muun kertomana :D

    Sain pikkutyttönä ensimmäisen suklaakalenterin ja äitini neuvoi sitten että miten tämä suklaakalenteri toimii. Yhdessä otimme luukun takaa yhden palan suklaata ja äiti kertoi,että huomenaamulla sitten uudestaan. NOOOH…Pikku-L ei siihen tyytynyt..Kun tämä sokerihiiri tajusi suklaakalenterin idean, painoin oman huoneeni oven hiljaa kiinni ja kävin suklaakalenterin kimppuun. Pian vanhempani tulivat katsomaan mitä oikein teen kun olen niin hiljaa, niin minähän olin repinut suklaakalenterin miljoonaan osaan, ja suklaata oli naamani lisäksi myös tapeteissa!

    Vastaa
  • Tarja
    - 24.4.2013 11:02

    Minäkään en ole mikään suuren suuri suklaan ystävä, enkä voi syödä kerralla kovin paljoa suklaata (en ymmärrä heitä, jotka sanovat voivansa syödä jopa Fazerin sinisen levyn kerralla…). Konvehdit ovat suklaista se suurin herkkuni! Joulua ei ole, jos ei ole konvehteja. Ja ihan suoraan sanottuna (ja anteeksi Fazer) mielestäni Maraboun konvehdit sekä belgialaiset konvehdit ovat parhaita. Belgialaisia konvehteja olen joskus ostanut ihan itselleni Stockmannilta. Niissä on paljon enemmän makuvivahteita kuin esim. suomalaisissa. Tykkään, että konvehti on päältä kiinteä ja sisällä on joku ihana pehmeä mössö :) Mielellään saa olla myös valkoista suklaata ja maitosuklaata sekaisin.

    Suklaaseen ei minulla liity sen kummempia muistoja, eikä minulla useinkaan tule mitään suklaanhimoa, mutta eräs asia, mitä kovasti ihmettelin, oli aivan hirvittävä suklaanhimo, kun imetin lapsiani. Etenkin vauvan syntymän jälkeen ja imetyksen käynnistyessä, teki valtavasti mieli suklaata. Tämä meni sitten myöhemmin ja ilmeisesti hormonien tasaantuessa ohi.
    Ja miksikö minun pitäisi voittaa: no juuri siksi, että konvehdit ovat mielestäni niitä parhaita suklaita ja minun syömistahdillani rasiasta riittäisi iloa toooosi pitkään (ehkä voisin antaa jopa muiden perheenjäsenten maistaa) ;)

    Vastaa
  • erika törmä
    - 24.4.2013 11:31

    Nyt kun miettii niin suklaaseen kyllä liittyy rikkaita muistoja. Ehkä se on tehnyt hyvistä hetkistä hitusen luksuksempaa:)
    Yksi muisto liittyi viime kesän Pariisi-reissuun. Jouduin vaihtaaan hotellia, kun kyseiseni hotelli oli surkeassa kunnossa, Jalassani oli iso tulehtunut haava Nizza-reissun jäljiltä ja ajattelin ettei ole kyllä yhtään kivaa olla täällä ja tahdon kotiin. Kävin yhdessä Ranskan kuuluisimmassa macaron ja suklaakonditoriossa.. olikohan nimi Pierre Herme ja kävin ostamassa tuliasia miehelleni. Sain ilmaiseksi ekstrakonvehdin maistiaiseksi; suklaa-karamelli oli ja muistan sen hetken, kun käveli ulos edelleen myrtsinä vastoinkäymisistä ja pistin silmät kiinni ja laitoin suklaakonvehdin suuhuni ja rupesin itkemään!!!! Se oli niiiin hyvää, että tuntui kuin koko elämä oli ruusuilla tanssimista sen makukokemuksen aikana!!

    Vastaa
  • INNEJ
    - 24.4.2013 11:46

    En ole pitkään aikaan ollut mitenkään erityisesti makeisten perään, sillä jostakin kummallisesta syystä useat karkkilajit saavat hampaani vihlomaan sietämättömän kovasti. Hammaslääkärikään ei ole keksinyt syytä vihlonnalle, sillä hampaani ovat aina olleet aivan erinomaisessa kunnossa. Muutenkin pidän enemmän sipsiherkuttelusta.

    Suklaa saa kuitenkin hampaani erittäin harvoin vihlomaan, joten makeannälän iskiessä se on se paras vaihto lievittämään herkkuhimoja. Nautin suklaasta todella paljon. Välillä se on palkkio hyvästä suorituksesta, toisinaan taas varma lohduttaja.

    Herkuttelusuklaani ovat aina maitosuklaata. Valkosuklaa ei koskaan ole maistunut mielestäni oikeasti suklaalta ja karvaamman makunsa vuoksi tummasuklaa ei ole miellyttänyt. Blegialaiset suklaat ovat erittäin hyviä harvakseltaan, mutta perinteinen ja suomalainen Fazer on minulle se ykkönen. Sen makua ei ole tähän mennessä muut valmistajat päihittäneet!

    Vastaa
  • pumssi
    - 24.4.2013 11:46

    Suklaapatukka on parasta hyvän kirjan kera, enää ei tarvitse vetää koko levyä ^^

    Vastaa
  • Anna Sofia
    - 24.4.2013 11:52

    Olen sillä tavalla vähän hassu suklaansyöjä, että pidän kyllä suklaasta sellaisenaan, mutta muihin asioihin sekoitettuna se on minusta aina aika epäilyttävää. :D Esim. suklaaleivonnaiset eivät kuulu suosikkeihini, en pidä suklaajäätelöstä ja kaakaota en ole koskaan oppinut juomaan. Suklaa suklaana siis! Parasta on tuollainen ihana laatusuklaa, ja tummempi suklaa maistuu nykyään vaaleaa paremmin. Olen aina ollut salmiakin suuri ystävä ja irtokarkkien syöjä, mutta nykyään olen pyrkinyt valitsemaan karkkien sijaan suklaata, kun siitä ei tule samanlaista ällöä oloa kuin karkista (jos sitä siis syö kohtuudella ja mieluiten tummaa).

    Vastaa
  • Mia
    - 24.4.2013 11:56

    Minulla on hyvin mutkaton ja ”yksipuolinen” rakkaussuhde suklaan kanssa. Rakastan sitä mutta suklaa ei tunnu sopivan linjoilleni :( Mutta tästä sen kummemmin välittämättä nautin tästä pitkään kestäneestä viha-rakkaussuhteesta kohtuuttomasti! :)

    Vastaa
  • Mari M.
    - 24.4.2013 11:57

    Aika paljon suklaa-aiheisia muistoja tuli mieleen kun luin muitten kommentteja.. :) Yksi varhaisimmista on kun päästiin välillä lapsina kioskille äitin kanssa ja saatiin valita siskoni kanssa joku karkki tms. herkku ja sisko halusi aina Lion-patukan (oli jonkun muun niminen silloin) ja minä sitten seurasin perässä isomman mallia ja otin saman suklaapatukan vaikken siitä niin paljon tykännytkään. Samaa piti aina olla kun isosiskolla.. Yksi tuoreempi muisto on muutaman vuoden takaiselta Riikan-reissulta kavereiden kanssa kun söin suklaata jossa oli ilmakuplia ja se maistui aivan ihanalta. Suklaasta tulee myös juteltua parhaan ystävän ja äidin kanssa säännöllisesti etenkin jos on jotain uusia makuja markkinoilla.

    Vastaa
  • Kirsi
    - 24.4.2013 11:59

    Ainoa kerta, jolloin voin pidättäytyä syömästä suklaata heti, on se, kun olen syönyt juuri jonkun ihanan suklaajälkkärin ravintolassa ja laskun mukana tulee vielä konvehti. Olen keksinyt sujauttaa konvehdin lompakkooni tai laukun sivutaskuun. Kun se löytyy sieltä vaikka kesken huonon päivän (tai epätoivoisessa suklaanhimossa…), se tuntuu imeytyvän suoraan suusta kaikkialle kehoon voimaa antavana ihme-eliksiirinä.

    Vastaa
  • Jenniii
    - 24.4.2013 12:12

    ah, ihana suklaa. Mukavia hetkiä on vietetty esim. elokuvissa valkosuklaan sekä kahvin kanssa. Viimeaikoina on myös tullut leivottua erilaisia suklaisia herkkuja piristämään päivää:)

    Vastaa
  • Pirkko Poutiainen
    - 24.4.2013 12:17

    Ihanaa. Suklaa on hiljaisten hetkien sydämellinen ystävä. Töissä meillä on kollegan kanssa sulklaavarasto huonoja päiviä varten ja jos sellaista ei satu tulemaan, suklaata voi nauttia myös hyvän päivän takia, jolloin päivästä tulee vielä parempi. :)

    Vastaa
  • Noora
    - 24.4.2013 12:24

    Minulla ei ole mitään tiettyä suklaamuistoa, mutta sitäkin enemmän hyviä muistoja, joihin liittyy suklaata :D Tietty traditio minulla kuitenkin on, että aina kun olen kipeäna sallin itselleni suklaalevyn. Sen sitten mutustelen sängyn pohjalla itseäni säälien. Muutoin en koskaan osta kokonaista levyä, vaan hieman maltillisemmin esimerkiksi yhden patukan!

    Vastaa
  • totsku
    - 24.4.2013 12:29

    Ah tuo vanha ystäväni suklaa. Meillä on tärskyt noin kolme kertaa viikossa, joskus ihan pikainen pikku tapaaminen ja toisinaan massiivisempi tapaamissessio. Ihan tummasta ns. terveyssuklaasta en niinkään perusta mutta muuten upppoaa kyllä kaikki, liiankin kanssa. Jos onni potkaisisi tässä arvonnassa harkitsen palkinnon antamista äitille äitienpäivänä, suklaarakkaus ja -hulluus on nimittäin sieltä peritty :)

    Vastaa
  • Mama
    - 24.4.2013 12:29

    Suhteemme on intensiivinen ja pysyvä! Luottamusta molemmin puolin ;)

    Vastaa
  • ansu
    - 24.4.2013 12:39

    suklaa pelastaa aina, siihen voi aina luottaa, siitä tulee aina hyvä mieli ja se-on-vaan-niin-hyvää!

    Vastaa
  • Hanna
    - 24.4.2013 12:51

    Itse rakastan suklaata! Muuten en niin välitä karkeista tai makeasta muutenkaan, mutta etenkin tumma suklaa on taivaallista. Laatu tosin on suklaassakin olennaista, joku irtokarkkilaarin kuivahtanut käntty jää kyllä syömättä. Ja ”onneksi” minulla on myös sen verran ikävä laktoosi-intoleranssi, että jää se suklaan ahmiminen väkisinkin vähemmälle. Muuten voisi tulla vaikka ahmaistua tuollainen laatikollinen hetkessä… :D

    Vastaa
  • eeva
    - 24.4.2013 12:55

    Veljeni ei ole koskaan pitänyt suklaasta. Pienenä hän usein selitti suklaan olevan mielestään ”epäilyttävää”. Aina pääsiäisenä saimme valtavan määrän suklaamunia virpomisen jälkeen, mikä tuotti veljelleni ongelman: hän rakasti munista paljastuvia leluja, mutta inhosi itse suklaata. No, itsekin pidin leluista, mutta en läheskään niin paljon kuin suklaasta. Teimme joka vuosi veljeni kanssa sopimuksen siitä, että minä syön kaikki suklaamunat ja hän saa niistä lelut itselleen.

    Minulla oli myös tapana keksiä mitä mielikuvitusellisempia tapoja yrittää syödä joulukalenterini suklaat etukäteen. Yleensä otin juoniini mukaan silloisen kissamme, joka piti suklaasta melkein yhtä paljon kuin minä. Linnoittauduimme joko vaatekomeroon tai sängyn alle syömään suklaita. Jossain vaiheessa tietty vanhemmat saivat meidät (tai minut :) aina kiinni, missä vaiheessa luonnollisesti keksin tarinan siitä, kuinka kissa oli painostanut minut hakemaan ja syömään kalenterin suklaan.

    Vastaa
  • lau
    - 24.4.2013 12:58

    Suklaa on ehdoton herkku nautiskeluun hyvän kirjan kanssa! :)

    Vastaa
  • Minerva
    - 24.4.2013 12:59

    Oi mikä arvonta,nam. Minulla on ollut jo vuosia tapana syödä aamukahvin kanssa pari palaa tummaa suklaata. Siitä tavasta on erittäin vaikea päästä eroon. Ja miksi pitäisi..ei miksikään:)
    Tällä hetkellä kun imetän vauvelia on aivan mahdotonta olla ilman suklaata.en osaa sanoa miksi Fazerin sininen maistuu ihan taivaallisen hyvälle. Mums.
    Tahtoo mukaan suklaa arvontaan.

    Vastaa
  • Noora
    - 24.4.2013 13:01

    Suklaassa rakastan eniten sitä että niitä on niin monia makuja ja kaikille herkkusuille löytyy varmasti joku oma suosikki. Suklaa kuuluu surun hetkiin sekä ilon hetkiin ystävien kanssa. Minun pitäisi voittaa tässä kisassa koska saisi herkuteltavaa synttäreilleni:-)

    Vastaa
  • ainoo
    - 24.4.2013 13:21

    Suklaan voimalla on selvitty (tai jos ei selvitty, niin tuskaa on ainakin huomattavasti lievitetty) niin koeviikosta kuin sydänsuruista. Nykyään suosikkisuklaa on ihan vain klassikko Fazerin sininen, mutta kaikki hifistelyt toimii myös, esim. Fazerin Nordic Gourmetit on ihania.

    Vastaa
  • pööpö
    - 24.4.2013 13:22

    Oma lempisuklaani taas on valkoinen ja maitosuklaa, tosin tummastakin olen alkanut pitää. Suklaa kuuluu ehdottomasti jouluun ja pääsiäiseen, en voi kuvitellanaakn joulua ilman konvehteja ja pääsiäistä ilman suklaamunia! Toki ostan sulkaata silloin tällöin ilman mitään erityistä syytä, suklaasta tulee hyvälle mielelle kunhan syö kohtuuden rajoissa.;)

    Vastaa
  • Laurasini
    - 24.4.2013 13:26

    Suklaa on kyllä ehdoton ykkönen kaikista herkuista! Voi kun arpaonni osuisi kohdalle kerrankin!

    Vastaa
  • Erika
    - 24.4.2013 13:33

    Mulla on suklaaseen vähän sellainen viha-rakkaussuhde; joskus se maistuu, joskus yököttää. Oikeastaan ainoat hetket, jolloin mun on PAKKO saada suklaata, on joulu (:D), sydänsurut tai naisen joka kk tuleva piina (tiedät varmaan, mitä tarkoitan.. :D).

    Tietysti suklaata nautin ainesosana jälkkäreissä tai leivonnaisissa, mutta muuten en siitä pahemmin piittaa.

    Nyt on kuitenkin ihan pakko osallistua tähän kisaan, onhan palkintona kuitenkin belgialaista suklaata! Joka siis mielestäni on maailman parasta. :D Sori, Fazer. :P

    Niin, ja s-postini näet varmaan tästä kommentista. Tai sitten voit klikata blogiini, sieltä se ainakin löytyy! :)

    Vastaa
  • Karoliina
    - 24.4.2013 13:34

    Minun pitäisi voittaa tämä kilpailu sen takia, etten ole vielä koskaan maistanut parempaa suklaata kuin Fazerin sininen. Olen maistellut Zurichissä hienoja sveitsiläisiä suklaita, mutta usein koen kaikenmaailman täytteet lähinnä suklaan pilaamisena. Belgialaisia suklaita en taida olla vielä maistellut, joten tässä voisi olla mahdollisuus avartaa maailmankuvaa ja kehittää makuaistia :)

    Vastaa
  • Eveliina
    - 24.4.2013 13:35

    Nam nam mikä kilpailu! Omat ensimmäiset suklaamuistoni liittyvät jo taivaaseen siirtyneeseen pappaani joka aina toi kaupassa käydessään tälle pienelle silmäterälle pätkis-patukan. Siittä sain aikoinaan myös lempinimeni, ja pätkis maistuu edelleen.:)

    Vastaa
  • Tepsu
    - 24.4.2013 13:48

    Suklaa uppoaa missä tahansa värissä, missä muodossa hyvänsä, milloin ja missä vaan. Voisin suoraan sanottuna elää suklaalla.. Parhaat suklaat löytyy kyllä mun mielestä Italiasta jos rehellisiä ollaan, mutta ei nuo belgialaisetkaan ole yhtään hassumpia..

    Vastaa
  • Saga
    - 24.4.2013 14:07

    En oikein pidä muista karkeista paitsi suklaasta, ja suklaankin kanssa olen kranttu. Nauttiaakseni suklaasta sen pitää olla tarkoin valittua – juuri se oikea maku mitä on päivän mittaan tehnyt mieli. Hymyilyttää nyt myöhemmin kun kerran kävin kolme kauppaa läpi kun kahdesta ensimmäisestä ei löytynyt kinder-suklaata.. :)

    Vastaa
  • Make
    - 24.4.2013 14:11

    Olin muutama vuos sitte kaverin kanssa karkkilakossa. Mulle se tarkotti lähinnä suklaasta kieltäytymistä, ku en juuri välitä muista karkeista. Kaveri taas ei syö juuri suklaata ja sille ois käyny, että ois ollu lakko vaan karkkikarkeista, mutta että ois saanu syödä suklaata. Saman lakon aikana toinen kaveri anto ihan kiusallaan itsetehdyn ystävänpäiväkortin, johon se oli vaan liimannu fazerin patukoitten kuvia :D

    Vastaa
  • EmiliaMaria
    - 24.4.2013 14:28

    Yksinkertaisesti vain Rakastan suklaata! Ja saattaisihan tuollaisella suklaamäärällä osoittaa rakkautta myös lähimmäisille :D

    Vastaa
  • Salla
    - 24.4.2013 14:31

    Suklaa on nautinto, joka on parhaimmillaan hyvän kahvikupillisen ja ystävän seurassa. En koskaan syö suklaata töissä tai vaikka kaupassa käynnin jälkeen kotimatkalla. Nautiskelulle pitää pyhittää ihan oma hetkensä :)

    Vastaa
  • emppu
    - 24.4.2013 14:33

    Suhteeni suklaaseen on perin ongelmallinen! Himoitsen sitä. Siksi olenkin tehnyt elämäntapamuutoksen ja jättänyt karkit ja suklaat pois sellaisena kuin niitä saa kauppojen hyllyltä. Käytän sitä vain leivonnassa ja olen maistanut itse tehtyä suklaata, joka tosiaan on hyvistä raaka-aineista tehty ja kaukana markettien suklaista. Olen myös ostanut kaksi käsin tehtyä suklaata Porvoon pienestä suklaamyymälästä. Näitä itse tehtyjä suklaita uskaltaisin maistaa ilman omantunnon vaivoja, koska en kuitenkaan saa niitä mistään! Ne ovat vähän kuin leivoksia ;) Ja mieheni on aivan mahdoton suklaahiiri! Meillä on aina levy jääkaapissa. Ilahduttaisi häntä eritoten tämä yllätys:) Siksi minun pitäisi voittaa ;) Ai niin, 2,5 vuotta karkitonta elämää takana, enkä aijo ikinä enää syödäkään. Kaikkien kannattaisi!! Vain erityisinä juhlahetkinä käsin tehtyä ja hyvää

    Vastaa
  • Sofia
    - 24.4.2013 14:39

    Suklaa on vain yksinkertaisesti parasta sielunhoitoa, ja sen syöminen paras asia, mitä voi tehdä housut jalassa… :)

    Vastaa
  • Liina
    - 24.4.2013 14:41

    Suklaa maistuu parhaimmalta aina silloin, kun todella on sen tarpeessa. Harrastan partiota ja minulla on yleensä aina pitkillä leireillä mukana levyllinen Fazerin sinistä. Muistan useammaltakin leiriltä sen hetken, kun on todella kaivannut lisäenergiaa ja olen syönyt pari palaa suklaata. Miten hyvälle suklaa (joka on siinä vaiheessa jo hieman muhjuista ja folio repeillyt) voikaan maistua vaelluksen jälkeen, kun jalat on rakoilla ja pitäisi jaksaa lähteä seuraavaan ohjelma-aktiviteettiin. Partio on parasta, mutta suklaa tekee siitä vielä parempaa!

    Vastaa
  • Petri Kosonen
    - 24.4.2013 14:53

    Tummaa kahvia suoraan myllystä ja suklaata,mielummin tummaa. :)
    Kookossuklaa,pähkinäsuklaa,kaikki menee ja viikoittan.

    Vastaa
  • liina
    - 24.4.2013 14:55

    Luulin pitkään (vuosikausia) olevani laktoosi-intolerantikko, enkä juuri koskaan syönyt suklaata. Kun selvisi, että elimistöni käsittelee laktoosia varsin tehokkaasti, muuttui myös suhde suklaaseen aika radikaalisti. Nyt vihdoin ymmärrän, miten joidenkin mielestä se on parasta maailmassa. :)

    Vastaa
  • Tiia
    - 24.4.2013 14:57

    Riemunkiljahduksia oli niin osuvasti ilmaistu. Täällä sydän läpättäen lähetän toiveita kaikille maailman arvontahengettärille, että tämä hekumallisen herkullinen voitto napattaisiin arvontahatusta ja saisin nautittavakseni suklaan aatelia eli KC Chocolatierin suklaita.

    Mieheni on kerran näillä kerran minua ilahduttanut, tosin pienemmällä rasialla. Pidin konvehtirasiaa yöpöydälläni ja ajattelin, että nautin yhden taivaallisen herkkupalan kerrallaan, makua miettien ja antaen sen viipyä makuhermoilla.

    Töistä palatessani oli Kultainennoutaja vauvahauvamme Samu popsinut konvehdit ahnaisiin kitusiinsa jo seuraavana päivänä. Järkytys oli sanoinkuvaamaton.

    Ensimmäinen suklaamuistoni on niinkin nostalginen ja peräti hellyttävä, kun lauloin pienenä tyttömä isovaarille Sipoon mökillä syntymäpäivälaulua ja hän antoi minun maistaa Wiener nougata. En ollut aiemmin maistanut mitään niin taivaallista ja se oli kertalaakista menoa suklaan ihmemaahan.

    Mummini on joskus todennut minulle, että on ”miälenvikast” syödä suklaata kuin näkkileipää.

    Suklaa on intohimoni, rakkauteni, suurin nautintoni kohde. Suklaa on jumalan nektaria.

    Nyt puhallan toiveet jokaiseen ilmansuuntaan, jotta kerrankin minua onnistaisi ja vieläpä näin jumalaisella palkinnolla.

    Vastaa
  • neitim
    - 24.4.2013 15:03

    Suklaata tulee syötyä todella kausittain – olen enemmän suolaisen perään ;) Mutta tänään on taas yksi niistä päivistä, kun tekee ihan hirveästi mieli Fazerin sinistä, eli osuipa kilpailu kyllä hyvään saumaan. :D

    Vastaa
  • Lyyti
    - 24.4.2013 15:04

    Suhteeni suklaaseen on rakastava ja tiivis. Tunne vaikuttaa olevan molemminpuolinen, päätellen herkkulaatikon vakiojäsenistä: tumma suklaa 70% tai 81%, lisäksi jotain vaaleampaa joko blankona, pähkinöillä tai kuplilla.

    Vastaa
  • Maaret Weide
    - 24.4.2013 15:07

    Neelaa compaten on todettava, että suklaakoukkuun jäänyt diabeetikko on vasta viime vuosina päässyt nauttimaan oikeasta suklaasta. Tästä kiitos mm. KC:lle.

    Vastaa
  • Heidi
    - 24.4.2013 15:10

    Oii, suklaata! Rakastan sitä ehkä herkuista eniten! Makea suklaa menee aina tumman suklaan edelle, valkosuklaa (joka nyt oikeastaan ei edes ole suklaata) ei taas ole järin hyvää.
    Armeija-aikana leireillä tuli melkein elettyä suklaalla! :D Jos se ei nyt suoraan sitä sen hetkistä ”harmitusta” poistanutkaan, niin oloa se ainakin helpotti! :D Luulisi, että sen vuoden aikana syödyllä suklaamäärällä jaksaisi kohtuu pitkään, mutta ei, aina se vain kelpaisi!

    Vastaa
  • Tiia
    - 24.4.2013 15:20

    Oi namii♥ Rakastan suklaata, se on mulle se ykkösherkku. Se kuuluu mun herkkupäivien rentoutumishetkiin ympäri vuoden, mutta erityisesti herkuttelen sillä jouluna ja pääsiäisenä. Se tekee hetkestä ainutlaatuisen, kokemisen arvoisen. Se myös oikeasti lohduttaa pahalla hetkellä, sopivissa määrin. Tykkään päivä päivältä enemmän tummasta suklaasta, mutta tykkään myös maito- ja valkosuklaasta ja erilaisista yhdistelmistä. Suklaa on vaan jotain niin hyvää, kiitos hänelle joka sen keksi<3

    Vastaa
  • DiDi
    - 24.4.2013 15:26

    Minä en välitä karkeista tai muista herkuista, minun makean nälän vie suklaa patukka tai yksi rivi suklaata. Lapsen imetysaika oli kamalaa, koska en voinut syödä lainkaan suklaata, koska suklaasta tuli lapselle mahanpuruja, jotka valvottivat yöllä eli jos halusin nukkua olin suklaalakossa yli vuoden! Onneksi nyt saa taas herkutella :) Lemppareita ovat Fazun sininen ja punainen Royal.

    Vastaa
  • Vaahtera
    - 24.4.2013 15:36

    Lempiherkkuni on ehdottomasti suklaa. En oikein muista karkeista välitäkkään. Irotkarkkejakin ostaessani pussistani löytyy yleensä vain suklaata ja vanhoja autoja. :D Minusta kaikista paras makuyhdistelmä on minttu ja suklaa. Sitä ei voita mikään! :)

    Vastaa
  • Laura
    - 24.4.2013 15:42

    Olen aina rakastanut suklaata, mutta suhteeni suklaaseen on ristiriitainen – kotoa muutettua ahmin sitä miltei levyn päivässä kunnes lopetin sen syönnin neljäksi vuodeksi. Nykyisin nautin sitä vain luksuskonvehtien muodossa…eikä pienellä paikkakunnallani juuri ole tarjontaa – siksi tämä olisi loistava kilpailu minun voittaa ;)

    Vastaa
  • Karoliina
    - 24.4.2013 15:48

    Suhteeni suklaaseen on aina ollut erittäin intohimoinen, eli rakastan suklaata lähes kaikissa muodoissa. Tämä rakkaus syntyi jo lapsena, kun aikoinaan sain maistaa ensimmäiset kerrat suklaata. En lapsena tykännyt karkeista, vaan suklaa oli se joka sai aina hymyn huulille ja edelleen saa. Kaikista kultaisin suklaamuisto on viime joululta, kun vietin kultani kanssa joulua ja hän oli panostanut ostamalla minulle juuri erityisen hienoa belgialaista suklaata, ja siinä yhdessä kynttilän valossa niitä söimme samalla katsoen lempiohjelmaamme. Jos voittaisimme tämän kisan kultamme kanssa, varmasti nauttisimme jälleen tällaisesta harvinaisesta herkusta yhdessä kynttilän valossa tehden jotain ihanaa yhdessä :-)

    Vastaa
  • Tiina Heikkinen
    - 24.4.2013 15:49

    Suklaa on ihanaa, kaikki suklaat ei ikävä kyllä ole yhtä hyviä. Pidän tummasta- ja maitosuklaasta. :)

    Vastaa
  • punapää
    - 24.4.2013 15:57

    Aah. Suklaa.
    Rakastan kaikenlaista karkkia.
    Kun ostan suklaalevyn, syön sen päivässä. Viis riviä menee helposti ja sitten alkaa maistua pahalta, mutta laitan silti suuhun palan toisensa jälkeen.
    Suklaa on parasta silloin, kun se ei oo oma levy niin sitä ei voi syödä kokonaan! :D

    Vastaa
  • Sussi Stendahl
    - 24.4.2013 16:00

    Suklaa, intohimoni!
    Suklaa ja hyvä kahvi=nam, suklaa ja punaviini=nam nam, sulatettuun suklaaseen dipattu mansikka/ananas/banaani=suklaafondu…NAM NAM!

    Vastaa
  • Mindeka
    - 24.4.2013 16:16

    Rrrrakastan suklaata. Hyvällä tuurilla voi mennä (max.) viikko, etten syö sitä ollenkaan ;)

    Suklaa ja kahvi kulkevat varsinkin käsi kädessä, mutta kuuluu olennaisesti myös leffailtaan puolison kanssa, kun lapsi on nukahtanut.
    Toiset nauttii lasin viiniä, minä vähän suklaata!

    Parin kamun kanssa meillä on myös muodostunut traditio, joka liittyy Fazerin Lontoonrae-suklaaseen (muukin Fazer käy poikkeustapauksessa!), että sellainen on aina oltava tulijalla mukana, kumman luona (tai mökillä) sitten vieraillaankaan!

    Vastaa
  • Riikka
    - 24.4.2013 16:18

    Rakastan suklaata. Kaikkea suklaata. Vain kerran olen kohdannut voittajani, ja se oli jokin Maraboun joulusuklaa, josta en pitänyt lainkaan: ennen viime joulua en ollut koskaan ennen kieltäytynyt MISTÄÄN suklaasta. Olen muutenkin kamala sokerihiiri ja ystäväpiirini varsinainen suklaamonsteri. Joskus olen saanut maistaa ulkomaalaista, kallista putiikkisuklaata ja se sulatti sydämeni: olisi ihanaa maistaa ihan oikeaa belgialaista suklaata, ja päästä kokeilemaan jälleen myös jotakin muutakin kuin Fazeria tai Pandaa… ;D

    Vastaa
  • Hanna
    - 24.4.2013 16:24

    Loistava kilpailu! Minulle suklaa on kuin hyvä ystävä – mukana niin iloissa kuin suruissa, hyvässä ja pahassa. Välillä suhde hiljenee hetkeksi, mutta jälleen palaamme yhteen ja tuntuu kuin emme olisi erossa olleetkaan! Nykyään suklaa merkitsee itselleni pientä hengähdyshetkeä vauva-arjesta, lapsen adhd:illessa nappaan palan (tai pari) suuhun, annan sulaa hiljalleen ja nautin. Ja taas jaksaa! :)

    Vastaa
  • Inkeri
    - 24.4.2013 16:28

    Suklaa kuuluu ehdottomasti sunnuntai-aamuun, viikon karkkipäivään ja kohokohtaan. Olin monta vuotta suklaaakossa mitä en voi näin jälkikäteen ymmärtää. Maito- tai valkoinen suklaa maistuu mieluiten.

    Vastaa
  • grouchland
    - 24.4.2013 16:28

    Suklaa on parasta kylmän maidon kanssa. Tai lasillisen punaviiniä. Kaikki eri vivahteet maitosuklaasta tummaan ja valkoiseen suklaaseen. Samettinen suutuntuma ja täyteläinen maku.

    Vastaa
  • Elina
    - 24.4.2013 16:34

    Suklaa on se ainoa oikea herkkuni! Se kruunaa aterian. Panen silmät kiinni ja annan suklaapalan sulaa hitaasti suussani, aistin sen makua, tuoksua ja tuntua kielellä. Nautin suklaata vähän kerrallaan mutta usein. Iloa joka päivälle! :)

    Vastaa
  • Annika
    - 24.4.2013 16:43

    Suklaasta parhaat kicksit saan nauttimalla laadukkaista käsin tehdyistä konvehdeistä harvoin, ja tietysti aromikkaan kahvikupin äärellä. Kahvi ja suklaa imartelevat toisiaan makeasti!

    Tällainen hemmotteluhetki on aina silloin tällöin paikallaan ja siitä on ehdottomasti nautittava yksin, unohtaen kiireen ja murheet ja ollen vain läsnä hetkessä ja siinä mitä aistii juuri nyt siinä kahvin ja suklaan liiton äärellä.

    Vastaa
  • Ellu
    - 24.4.2013 16:47

    Ihan täydellinen kilpailu!

    Rakastan suklaata, oikeastaan kaikenlaista ja jokaista laatua! Eniten tykkään ehkäpä konvehdeista, joissa on nougat-täyte. Nykyään syön suklaata huomattavasti vähemmän kuin ennen, ja ostankin entisten fasun sinisten sijaan vähän kalliimpia ja parempia suklaita – tässäkin laatu korvaa määrän :)

    Vastaa
  • Linda
    - 24.4.2013 16:51

    En ole nykypäivänä määrällisesti suuri suklaan kuluttaja, minulle merkitsee enemmän suklaan laatu. Mieluummin pieni pala jotain todella hyvää kuin suuri määrä teollista. Lapsena en ollut aivan näin tarkka. :D Lempimakuni oli jäätelössä aina suklaa ja valitsinkin sen aina tilaisuuden tullen jäätelökioskilla. Koomisen tilanteesta teki se, että söin jäätelöä niin suurella hartaudella että nautiskeluni jäljiltä naamani oli aivan ruskea ja likainen. :D välillä tänä päivänäkin löydän sulanutta suklaata milloin naamastani, rinnuksiltani tai kuten viime kerralla, housujen takamuksesta.

    Olisi ihanaa saada kunnollista suklaata nautittavaksi, joten osallistun kilpailuun!

    Vastaa
  • Olppa
    - 24.4.2013 17:10

    En syö karkkia, sipsiä, kakkuja, tms. herkkuja, joista suurin osa nauttii, ne ovat jotenkin mielestäni turhia, eivätkä edes maistu.
    Mutta suklaa! Se on taivaallista, ja se maistuu kyllä aina. Pienikin pala riittää piristämään minua <3

    Parhaalta suklaa maistuu mielestäni kahvin kera, taikka rouheena jäätelön päällä. Lemppari on hasselpähkinäsuklaa. Muutenkin pähkinä ja suklaa sopivat täydellisesti yhteen. Toinen hyvä yhdistelmä on tuore banaani ja sulatettu suklaa.. mutta tähän lopetan intoiluni. :D Eli siis olen todellakin mukana kilpailussa!

    Vastaa
  • Elisabeth
    - 24.4.2013 17:29

    Viime aikoina olen hurahtanut valkoiseen suklaaseen, joka oli minulle aikaisemmin tuttu ainoastaan sen takia että se on ainoa suklaa jota siskoni suostuu syömään (allerginen suklaalle). Nykyään yksi suosikkijuomistani on valkosuklaakaakao – ah, niin ihanaa!
    Tykkään myös suklaafestivaaleista, joita järjestetään Helsingissä vuosittain loppuvuodesta. Siellä oli viime vuonna vallan mainio suklaatasting, ja se onkin paras tapa huomata miten suklaa muuttuu kun sitä yhdistää esim. viineihin. Suklaatasting on paras suklaamuistoni, koska se avarsi makumaailmaani <3
    Suklaa kuuluu niin iloon ja suruun elämässäni :) Arjen pieniin hetkiin ja juhliin!
    Minun pitäisi voittaa koska suklaahammasta kolottaa jo! ;)

    xxx
    E
    http://dragonflyelisabeth.blogspot.fi/
    eyc.heinrichs@gmail.com

    Vastaa
  • Ekku
    - 24.4.2013 17:34

    Syön suklaata harvakseltaan, mutta se on erityinen herkku. Ostan ennemmin muutaman taidolla tehdyn konvehdin kuin rasiallisen perustavaraa. Mieluiten syön suklaata hyvässä seurassa vahvan kahvin äärellä. Jos on oikein tahmea ja vaikea aamuherääminen, niin saatan napata konvehdin jopa aamiaiseksi. Toimii aina.

    Opiskelijana erikoissuklaisiin ei ole useinkaan varaa, joten pieni paketti tekisi hyvää ennen kesän tenttejä. :)

    Vastaa
  • Ann-Marie
    - 24.4.2013 17:34

    Syön suklaata yleensä silloin, kun kaipaan piristystä tai kun elämä muuten vaan ei luonnistu. ;) Rakastan tummaa suklaata, ja erityisesti suklaata, jossa on jossain muodossa marsipaania, tryffeliä tai pähkinöitä.

    Vastaa
  • Ingrid
    - 24.4.2013 17:42

    Juuri kerroin työkavererille (mies) että naiset tarvitsee monesti maanantai-aamuisin loiventavaa, jotta homma lähtee käyntiin. Ja se oli ihan järkyttynyt kun sanoin että tarkoitan siis suklaata, en alkoholia :) Iloon ja suruun, väsymykseen, onneen!

    Vastaa
  • Henna73
    - 24.4.2013 17:43

    Olen armoton suklaaholisti ja suklaa liittyy elämäni tärkeimpiin, positiivisiin hetkiin. Mielestäni minun pitäisi voittaa, koska osaisin nauttia palkinnosta totaalisesti :D

    Vastaa
  • Rosamaria
    - 24.4.2013 17:43

    Ah, rakastan suklaata yli kaiken! Se auttaa jos kiukuttaa tai itkettää, se on parasta herkkua ikinä.

    Vastaa
  • Tiinanen
    - 24.4.2013 17:46

    Oma suhteeni suklaan kanssa on alkanut jo pienenä tyttönä. Meillä oli karkkipäivä ja silloin ostin aina lähikaupasta siskon kanssa yhteiseksi joko Fazerin sinisen tai tumman Taloussuklaa levyn (pienessä kyläkaupassa valikoima ei ollut mikään päätähuimaava). Olin jo pienenä myös innokas leipomaan ja teimme yhdessä äidin kanssa silloin tällöin suklaisia jälkkäreitä, leivoksia ja kakkuja: sacheria, mutakakkua, suklaamoussea, suklaakiisseliä, kaakaota jne. Se oli herkku jota söin nautiskellen.

    Kaksikymmentä täytettyäni suhde suklaaseen muuttui. Muutin opiskelujen perässä toiselle puolelle Suomea ja 16-vuotiaana alkanut seurustelusuhde tuli päätökseensä. Suhde ei ollut tehnyt itsetunnolleni viimeisen vuoteen kovin hyvää ja ero oli vaikea. Aloin lohduttaa ja palkita itseäni suklaalla. Söin sitä varmaan lähes päivittäin ja tein vielä kotoa mukanani saamistaan leivontakirjojen ohjeista suklaaherkkuja. Lohdutin kun koulussa tökki, palkitsin kun tentti meni hyvin, kun väsytti tartun suklaaseen, kun vietimme kavereiden kanssa aikaa söin suklaata. Se jäi päälle, että vaikka löysin uuden suhteen, söin edelleen suklaata, jaoin sen vain nyt mieheni kanssa. Täytyy vain ihmetellä, etten noina vuosina kerännyt kuin muutaman kilon ylimääräistä. Söin suklaata kuitenkin päivittäin.

    Jossain kohtaa päätin, että nyt saa riittää: ei enää yhtään suklaata! Alkoi ehdoton lakko ja pakkasin leivontakirjat piiloon, kiersin karkkihyllyt ja pureskelin raivoisasti purkkaa jotta ei tarvitsisi miettiä suklaata. Kun lakkoa oli kestänyt jonkin aikaa unohdin sen herkun kokonaan. Ei tehnyt mieli enää.

    Parisen vuotta sitten siivoilin laatikoita varastosta ja löysin kirjani. Selailin niitä ja muistin monta reseptiä, joita olimme äidin kanssa toteuttaneet aikoinaan. Päätin alkaa elvyttämään suhdettani herkkuun, josko onnistuisin saamaan sen vanhan rakkauden kipinän taas syttymään. Samoihin aikoihin tuli ensimmäistä kertaa vastaan raakasuklaa ja ryhdyin rakentamaan yhteistä taivaltamme uudestaan tällä aidolla oikealla suklaalla.

    Nyt olen löytänyt taas sen pienen tytön itsestäni, joka rakastaa suklaata, osaa nauttia siitä, eikä kuormita kehoaan liiallisella määrällä. Tässä on menty vuosien aikana rakkaudesta, riippuvuuteen ja vihollisista taas ystäviksi. Suklaa merkitsee minulle intohimoa, nautiskelua, sopivasti kiellettyä ja tavallaan harrastustakin. Ja vaikka kaikenlaisia herkkuja osaan suklaasta tehdäkin niin edelleen ihanin on se tumma Taloussuklaa, ilmeisesti siinä on paljon lapsuuden nostalgia-lisää :)

    Vastaa
  • Tiie
    - 24.4.2013 17:49

    Suklaa on ollut herkkusuosikkini aina. Aikaisemmin nautiskelin lähinnä maitosuklaata ja valkosuklaata, mutta äskettäin olen menettänyt sydämeni tummalle suklaalle. Pidin aikaisemmin tummaa suklaata liian väkevänä, mutta ehkä makuaistini piti kasvaa muutama vuosi ennen kuin aloin pitämään tummasta suklaasta. Käytän suklaata paljon myös leivonnassa ja hemmotteluun kävin usein ostamassa Tampereen Pienestä Suklaapuodista pikku laatikollisen kauniita erikoisherkkuja. Ne olivat melkein liian kauniita syötäväksi niin kuin nuo KC Chocolatierin suklaatkin! Pieni suklaapuoti kuitenkin lopetti Tampereella, enkä ole täältä vielä löytänyt uutta vastaavaa herkkumestaa… Tärkeimmät muistot suklaaseen liittyen ovat aviomieheni (silloisen poikaystävän) tekemät täydelliset suklaafondantit ja suussasulava karhunvatukka-suklaakakku, jota nautimme häissämme viime marraskuussa!

    Vastaa
  • Tupu
    - 24.4.2013 18:01

    Oijoi!
    Juuri tällä hetkellä olen n. 3 viikkoa jatkuneessa suklaanostolakossa. Päätin, että ennen juhannusta en sorru ostamaan ensimmäistäkään levyä/patukkaa, konvehdeista puhumattakaan. Mutta ostolakko ei tietenkään tarkita sitä, ettenkö voisi nauttia suklaasta, jos sitä joku tarjoaa tai jos olisi niin mahtava tuuri, että voittaisin sitä arvonnassa… ;)

    Vastaa
  • Sophia
    - 24.4.2013 18:02

    Suhteeni suklaaseen on visuaalinen ja tutkiva: kauniit suklaarasiat, suklaalevyt ja suklaakonvehdit vievät huomioni, ja erityisesti suklaauutuudet on testattava. Vaikka monet suklaat päätyvätkin keittiökaapin herkkuhyllylle ihanan ulkonäkönsä vuoksi, ei koskaan ole ollut ongelmia saada suklaita syödyksi.

    Vastaa
  • Julia
    - 24.4.2013 18:05

    Oon oppinut, suklaa että maistuu sitä paremmalta mitä harvemmin sitä syö. Silloin se maistuukin niin hyvältä!

    Vastaa
  • Reetta
    - 24.4.2013 18:13

    Voi apua, tää kilpailu on luotu mua varten! :D Suklaa on ollut yksi suurimpia intohimoja ihan pienestä tytöstä asti eikä rakkaus sitä kohtaan ole hiipunut. :) Erityisesti maistuu maitosuklaa ja sitä tuleekin syötyä päivittäin. Minä jos joku siis tuen suklaateollisuutta! Haha.

    Vastaa
  • Iida
    - 24.4.2013 18:27

    Olen todellinen suklaa-addikti. Minulla tekee melkein aina mieli suklaata ja syön sitä todella lähes päivittäin, mikä ei oikeasti ole kaikkein paras juttu… En vain pysty vastustamaan sen kutsua. :D En nykyään syö juurikaan irtokarkkeja tai viinikumeja yms, ainoastaan suklaata. Kaikki suklaaleivonnaiset ovat myös suurinta herkkuani – ah, mutakakku. Juhlissa on pakko olla suklaakakkua. Voin sanoa, että syön suklaata melkein koko ajan.
    Minulla ja suklaalla on siis hyvin symbioottinen suhde, ehkä liiankin läheinen. Mutta suklaa on vaan niin hyvää, siitä ei mihinkään pääse! Fazer on tietysti parasta, mutta en pistäisi kyllä pahakseni belgialaisiakaan herkkuja.

    Vastaa
  • millamainen
    - 24.4.2013 18:28

    Mä RAKASTAN suklaata! Tumma, vaalea tai maitosuklaa – kaikki käy! Suklaa edustaa mulle arjen luksusta ja pientä herkkuhetkeä silloin, kun muuten kaikki tuntuu harmaalta ja tasapaksulta. Ihanimmat suklaamuistot liittyvät kahteen edelliseen jouluun. Olen molempina jouluina saanut avomieheni täyttämän joulukalenterin, josta jokaisesta luukusta on palkastanut herkullisia belgialaisia konvehteja. Nam, tulee vesi kielelle jo ajatellessanikin sitä!

    Vastaa
  • a.
    - 24.4.2013 18:33

    Näin puoliksi sveitsiläisenä täytyy sanoa, että suklaa on kyllä lähellä sydäntä ;) ja vaikka tietyt jutut täytyy aina olla sveitsiläisiä (kuten linkkuveitsen ja fonduepannun), voi suklaassa hairahtua myös muille maille. Suvaitsevana ihmisenä nautin siis myös belgialaisesta suklaasta :D

    Tämän palkinnon haluaisin voittaa siskolleni, jotta hän saisi hieman makeaa murua rinnan alle, ennen tämän kesän puolimaratonejaan !

    Vastaa
  • eevis
    - 24.4.2013 18:34

    Suklaa ja punaviini. Suklaa ja joulu. Suklaa pelastaa muutoin pieleen menneen päivän. Eipä siitä tämän enempää..herahti jo suu täyteen kuolaa! Ehkäpä täytyy rientää äkkiä kioskille ennen sulkemisaikaa.

    Vastaa
  • Arhippa
    - 24.4.2013 18:44

    Suklaa on tämänkin tytön herkku, tottakai. Illan oma rauhallinen herkutteluhetki on kuppi vihreää teetä ja muutama pala tummaa suklaatia. Kaikissa juhlissamme tarjoillaan suklaata, joten suklaaseen liittyy paljon hyviä muistoja. Yksi hauskimmista on kuitenkin muutaman vuoden takainen siskontytön riemunkiljaisu kun joulupaketista paljastui Pandan suklaakonvehteja: ”Pandaäidin konflikteja!” Meille tuo tietty konvehtirasia on vieläkin ”konfliktirasia” :)

    Vastaa
  • Oona R
    - 24.4.2013 18:44

    Tumma suklaa ja hyvä romaani kuuluu yhteen !

    Vastaa
  • Kari C
    - 24.4.2013 18:46

    Suklaaseen liittyy montakin muistoa, mutta ensimmäisenä tuli mieleen yksi lapsuuden muisto Espanjasta, sain ison annoksen churroja, joita sitten dipattiin juoksevaan suklaaseen. Voi mikä herkku! Yksi suosikkini vieläkin matkoilla ollessani. Suklaassa on parasta se, miten maku samettisena sulaa suuhun. Minulle kelpaa kaikki suklaa, tumma, valkoinen tai maitosuklaa, ihan sama, aivan varmasti syön

    Vastaa
  • Sampsa
    - 24.4.2013 18:49

    Tulipa suklaanhimo kun luin jutun! Pitääkin käydä kaivamaan kaapit, jottei vain olisi siellä joku suklaapala homehtumassa… Tosin epäilen, syön kaiken suklaan aika vikkelään jonka käsiini saan. Jos onnetar olisi suosiollinen, niin tällainen luksus suklaa päätyisi kyllä ehkä tarjottavaksi 1.6 juhlapöytään kun juhlin valkolakkia.

    Vastaa
  • neulepuikko
    - 24.4.2013 19:05

    Rauhallinen kahvihetki yksin tai kaverin kanssa suklaapalan kera päivän keskellä on rentouttavaa! Kesällä tietysti fiikkaillaan ulkona! Leipomishulluna suklaata kuluu myös paljon erilaisiin leivonnaisiin. Valkosuklaasta saa ihanan pehmeän ja makean maun herkullistamaan herkkuja. Myös tumma suklaa toimii leivonnaisissa. Viimeisimmäksi olen leiponut hampunsiemensuklaakeksejä!

    Vastaa
  • i
    - 24.4.2013 19:08

    Oh! Rakkauteni suklaaseen on valtava! Olen todella intohimoinen ja omistautuva rakastuessani, näin myös suklaan suhteen. Säästän esimerkiksi viikoittaisissa ruokaostoksissa ja jätin kahviloissa istumisen, jotta voisin opiskelijana sijoittaa laadukkaisiin suklaakonvehteihin säännöllisesti. Voi kun voittaisin tämän, järjestäisin rakkaille ystävilleni ihanan suklaisen tyttöjen illan..

    Vastaa
  • Olivia
    - 24.4.2013 19:46

    Kookossuklaa yhdistettynä oikein mustaan kahviin on suuri auttaja päiviin, jolloin kaipaa pehmeän lämmintä tunnetta sisälleen

    Vastaa
  • Lauren
    - 24.4.2013 19:53

    Pala suklaata ja lasi valkoviiniä, loistava yhdistelmä! Itse käytän suklaata sydänsurujen lohdukkeena, juhlahetkien juhlistajana ja muutama palanen (lue: suklaalevy) menee elokuvailtojen nautintona ;)

    Vastaa
  • linduska
    - 24.4.2013 19:56

    Olen aina ollut perso suklaalle, etenkin kermaiselle maitosuklaalle. Se herkistää makunystyräni äärimmilleen ja antaa sopivaksi hetkeksi mielenrauhaa. Ehdoton yhdistelmä on kahvi ja suklaa.

    Vastaa
  • Hannele
    - 24.4.2013 20:03

    Itse olen kyllä aina ollut todellinen suklaan ystävä! Olen huomannut, että suklaissa on tosiaan suuriakin makueroja, eniten pidän ehkä ”puhtaasta” maitosuklaasta, vaikkapa kahvin kera.

    Vastaa
  • Ripa
    - 24.4.2013 20:13

    Hah hah, mun mies pitää mua ihan hirveenä suklaasyöppönä, mutta oikeasti nautin suklaata (yleensä) vain pieniä määriä kerrallaan. Ja se naurais, jos näkis mihin kisaan mä osallistun! Suosikkisuklaitani ovat tumma suklaa ja erilaiset pähkinäsuklaat. Ja suosikkihetki suklaan syöntiin on rento tilanne hyvässä seurassa tai esim. telkkaria katsellen ja juomana kuumaa teetä.

    Vastaa
  • minju
    - 24.4.2013 20:17

    oma suhteeni suklaaseen on aika kommervenkki, vähän viha-rakkaus-suhteeseen vivahtava. rakastan suklaata, tosin olen aika ronkeli sen suhteen, millaista suklaata kelpuutan herkkukaappiini. toisaalta joskus en osaa hallita suklaahimojani ja päädyn nautiskelemaan tuota syntistä herkkua hieman liikaa, jolloin tulee morkkiksessa luvattua ’ettei koskaan enää ikinä’. helposti se päivän tai parin päästä unohtuu :) lyhyesti ja ytimekkäästi: en osaisi kuvitella eläväni ilman suklaata, ja tokihan tällaisia luksussuklaita olisi ilo maistella!

    Vastaa
  • Erika
    - 24.4.2013 20:29

    Suhde suklaaseen on ehkä pisin suhde mikä on vuosien mittaan kestänyt yhtä nautinnollisena vuodesta toiseen.. ;)

    Vastaa
  • Murkinamasu
    - 24.4.2013 20:44

    Koska minun mielestäni ”puoli kiloa päivässä” tarkoittaa tietenkin suklaata.

    Vastaa
  • annnnu
    - 24.4.2013 20:45

    mä rakastan maitosuklaata. tukholmassa söin maailman parhaan konvehdin jossa oli lakritsia ja ripaus suolaa… vei kielen mennessään….

    Vastaa
  • Ktr
    - 24.4.2013 21:29

    nautin suklaasta joka ikinen päivä, kahvin kanssa tai jälkiruuaksi. Kun muuten syö terveellisesti, voi sallia herkkuhetken viikon jokaisena päivänä. Uusin rakkauteni kohde ovat tummalla suklaalla kuorrutetut kuivatut omenat ja taatelit, joita mm. Punnitse ja säästä myy.

    Vastaa
  • enni
    - 24.4.2013 22:04

    Eikä ihan mahtava ja suussasulava kilpailu!! Suklaa on aina ollut se lemppariherkku mulle, voittaa mennen tullen kaikki liivatekarkit :D On aika mielenkiintoista, että me naiset tunnutaan olevan jotenki hulluja suklaan nautiskelijoita verrattuna miehiin, näin yleisesti ottaen. Suklaa maistuu mulle tosi tummana mutta myös vaaleana, ja voitto tekis vapusta astetta makeamman! :)

    Vastaa
  • henna
    - 24.4.2013 23:43

    Oma suhteeni suklaaseen on oikein lämmin ja tällä hetkellä tuntuu jopa tuliselta, kun päätin viime viikolla kiinnittää enemmän huomiota syömisiini ja liikkumisiini, rantakunto tähtäimessä! Laadin itselleni sellaisen pelisäännön, että itse en osta kotiin mitään herkkuja, mutta jos ilmaiseksi saan tai joku esimerkiksi tarjoaa, voin kyllä ottaa.
    Tässä skabassa lykästäminen olisikin siksi erityisen makoisaa, kun voisin ovelasti kiertää herkkulakkoni – suklaat olisivat voitto eivätkä suinkaan oma ostokseni, ja kuten postaukseen kirjoititkin, suklaata ei saa turhia säästellä ettei se mokoma vaan ehdi pilaantumaan… ;-)

    Vastaa
  • Rh
    - 25.4.2013 02:43

    Olen aina rakastanut suklaata, mutta nyt raskauden myötä tämä rakkaus on mennyt ihan uusiin ulottuvuuksiin. Voisin syödä suklaata koko ajan. Valitettavasti se näkyy sitten myös painossa, joka muutenkin nousee nyt tavallista vauhdikkaammin. Mutta kyllä silti tuommoinen herkkupaketti kelpaisi. :)

    Vastaa
  • Rh
    - 25.4.2013 02:43

    Olen aina rakastanut suklaata, mutta nyt raskauden myötä tämä rakkaus on mennyt ihan uusiin ulottuvuuksiin. Voisin syödä suklaata koko ajan. Valitettavasti se näkyy sitten myös painossa, joka muutenkin nousee nyt tavallista vauhdikkaammin. Mutta kyllä silti tuommoinen herkkupaketti kelpaisi. :)

    Vastaa
  • Helena
    - 25.4.2013 03:11

    Suklaa, varsinkin tumma sellainen, liittyy vahvasti kahvihetkiin! Sekä kotikotona että omassa kodissa on aina levy tummaa suklaata jääkaapissa, ja nimenomaan siellä koska se on mielestäni kylmänä parempaa :)

    Vastaa
  • Ruusa
    - 25.4.2013 03:57

    Suklaahan on ihan parasta joka päivä töiden jälkeen kun tulee energia ” vajaisena” kotiin, johan taas jaksaa illan pienellä energia latauksella.

    Vastaa
  • Angela
    - 25.4.2013 04:46

    Suklaa on parasta salmiakin ja kahvin kanssa. Olen aiemmin ollut semmoinen irtokarkkityttö, mutta nykyään myös suklaata tulee nautiskeltua viikoittain. Pidän erityisesti merisuolasuklaasta ja kaipaan edelleen salmiakkipätkiksiä. Jos voitto osuu kohdalleni, nautin nämä suklaat äitini ja siskoni kanssa, sillä he molemmat kaipaavat hemmottelua arkeen.

    Vastaa
  • villahuivi
    - 25.4.2013 05:02

    oi, mikä kilpailu! Tässä jos voittaisin, olisin oikea onnenpekka!
    Mä rakastan suklaata. Mutta en voi ymmärtää sitä, että jotkut syö suklaata esimerkiksi levyn kerrallaan. Mun mielestä se on vähän hyvä suklaan hukkaan heittämistä. Voiko tehdä mieli syödä niin paljon suklaata, jos oikeasti nautiskelee jokaisesta palasta? Mun mielestä laatu korvaa määrän: kaksi konvehtia on paljon tyydyttävämpää kuin puoli levyä Sinistä!

    Vastaa
  • mirkkumol
    - 25.4.2013 05:14

    toiset kasaa irttaripussiin salmiakkia, kirpeitä pääkalloja, veneitä, turkkareita ja pari suklaista. minun pussini koostuu lähinnä kaikesta suklaisesta. vaihtelevasti ostan myös leffaevääksi riisi- tai tummaasuklaata. joskus saattaa mukaan lähteä myös jokin suklaapatukka. herkutteluni ja myös suklaa liittyy usein leffateatterikäynteihin. toki kotosalla menee myös välillä pari palaa (tai pari riviä) tummaasuklaata (85 prosenttinenkin on ihan jees). kyläillessä saatan syödä suklaata, jos tarjotaan. tosin laktoosivamma vähän rajoittaa yltiöpäistä suklaansyöntiä ja ehkä hyvä niin. : D minulle aika uutena tuttavuutena suklaapuolella kiinnostaa myös raakasuklaa. niin, ja suklaa jäätelössä tai leivonnaisissa, amm namm.

    Vastaa
  • miijamarya
    - 25.4.2013 06:07

    mä oon kans epätyypillinen nainen enkä oikeastaan pidä suklaasta. nyt olen kuitenkin peräti kahdesti herkuttelut chjockon suklailla ystäväni kanssa, ja vihdoin, 25 vuotiaana, huomannut jopa pitäväni niistä! Niin että rohkeasti kokeilisin näitäkin! :D

    Vastaa
  • Emmiy
    - 25.4.2013 06:14

    Mitä rakastat suklaassa eniten? Onko sinulla joku erityinen suklaaseen liittyvä muisto? Millaisiin hetkiin suklaa kuuluu elämässäsi? Tai miksi juuri sinun pitäisi voittaa tässä kisassa?
    Olen aina ollut ihan suklaahullu! Suklaa kuuluu nykyään ehdottomasti harvinaisiin herkutteluhetkiin ja toisinaan myös palkintona itselle. Minun tulisi voittaa, koska tietäisin heti monta ystävää, jotka kutsuin suklaaan- sekä viininmaisteluiltaan.

    eemmiyy@gmail.com

    Vastaa
  • Johanna K
    - 25.4.2013 06:24

    Nähdessäni kilpailun juuri tästä konditoriasta en voinut olla osallistumatta :) Olen piipahtanut KC Chocolatierissa useampaakin kertaan ostamassa konvehteja lahjaksi ystävilleni. Olen ostanut vain pieniä, mutta tarkkasti konvehti kerrallaan valittuja rasioita. Jollain hassulla tavalla pidän siitä, että ostotilanteessa on sellaista vanhan ajan henkeä. Tällä makealla yllätyslahjalla on pelastettu monet harmaat arkipäivät, ja aion jatkaa perinnettä edelleen. Tuollainen suklaapotti pitäisi kyllä hymyn korvissa pitkän aikaa!

    Vastaa
  • Mira
    - 25.4.2013 06:44

    Suklaa on minulle herkku, jota nautitaan muutama pala rauhassa maitokahvin kera. Arvostan laadukasta suklaata. Pidän tummemmasta suklaasta mutten kuitenkaan liian vahvasta. Pidän siitä kuinka laadukas suklaa rapsahtaa haukatessa, mutta sulaa saman tien suuhun. Lempparisuklaisiini kuuluu aina jotakin pientä ekstraa, kuten suolakiteitä tai kaakaopavun muruja, nam!

    Vastaa
  • emppu
    - 25.4.2013 07:05

    Mä rakastan suklaata. Monet mun ystävät sanoo, että suklaa kuuluu vaan jouluun jne., mutta mulle se kuuluu joka viikkoiseen elämään. Suklaata syödessä itkuinen, paha mieli unohtuu ja suklaan sopii hyvin myös iloisiin hetkiin.
    Se on ihanaa kuinka suklaa sulaa suussa. Ja usein on tullut otettua suklaalevy ja iiso lasi maitoa, yksinäisen leffa-illan piristeeksi. Kaikki suklaa leivonnaisetkin on vaan niin täydellisiä. Mun pitäs voittaa, koska en oo ikinä vielä voittanut mitään vaikka aina osallistun kaikkeen ja myös siksi, että mielestäni muita herkkuja ei tarvitsisi edes olla kuin suklaa ja salmiakki :D Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän viestin jossa ylistän suklaata!

    Vastaa
  • Lumihiutaleinen
    - 25.4.2013 07:31

    Suklaa sopii kyllä melkein joka hetkeen. ;) Se on sellainen arjen ja juhlan pieni hemmottelu -yhdessä tai yksin syötynä. Viikoittain en suklaata kuitenkaan syö: harvemmin nautittuna siinä säilyy enemmän sitä pientä suklaapalan nautiskelemiseen liittyvää pientä taikaa. :)

    Vastaa
  • Lumikukka
    - 25.4.2013 07:37

    Hei Jenni!
    Minun suhteeni suklaaseen on vähän monimutkainen. Olen nimittäin laktoosi-intolerantikko (kovan luokan sellainen), joten useimmat suklaaherkut jäävät minulta jo tästä syystä kokematta. Ennen se harmitti kovastikin, mutta nykyään ei enää niin paljoa. Onnekseni pidän kuitenkin tummasta suklaasta – mitä tummempaa sen parempaa. Ja mielellään jollain pikantilla maulla höystettynä! Joten tummasta suklaasta valmistetuilla namipaloilla ja jälkiruuilla pääsen silloin tällöin herkuttelemaan.

    Hyvää kevään jatkoa! :)

    Vastaa
  • poppis
    - 25.4.2013 07:47

    Alle kouluikäisenä mut lähetettiin mummolaan uimakouluun. Pitkä matka uimahallille taivallettiin mummin kanssa käsi kädessä kävellen. Kun pieniä jalkoja alkoi väsyttää, mummi taikoi esiin stressisuklaata eli valssisuklaata (= Wiener Nougat). Suklaa suuhun ja taas tyttö jaksoi pienen matkan verran. Olikohan kuitenkin enemmän stressisuklaan syytä, että alkoi väsyttää vähän väliä? Sen verran harvinaista herkkua valssisuklaa muuten oli.

    Vastaa
  • Amamba
    - 25.4.2013 10:43

    Mää rakastan suklaata! Syön sitä joka päivä, vaikka yritänkin joka maanantai aloittaa jonkinlaisen herkkulakon. Mulla ei vain ole minkäänlaista itsehillintää suklaan suhteen. Joskus nuorempana söin niin paljon Geisha-konvehteja, että oksensin. :D

    Vastaa
  • Tiina T.
    - 25.4.2013 10:45

    Suklaa on yksi suurimmista herkuistani ja siihen liittyy myös monta mukavaa muistoa :) Yksi mukavimmista muistoista on entisen poikaystäväni ystävänpäivänä järjestämä yllätys, jolloin hän vei minut pieneen suklaakauppaan, josta sain valita erilaisia konvehteja rasiallisen :)

    Vastaa
  • Janna
    - 25.4.2013 11:22

    Meidän perheessämme on perinteenä ostaa toinen toisillemme jouluna kunkin suosikkisuklaata. Minä ja äiti rakastamme yli kaiken After Eight -suklaata, iskä taas pitää pähkinäsuklaasta ja veli Dumleista. Jokainen mussuttaa jouluna tyytyväisenä omia suklaitaan :)

    Vastaa
  • Mimi
    - 25.4.2013 11:35

    Voin syödä suklaata ja välillä siihen iskee kauhea himo. En kuitenkaan syö sitä kovin usein. Pidän sen sijaan leipomisesta ja suklaa on erinomainen raaka-aine erilaisiin leivonnaisiin, joita on sitten mukava tarjota muille :)

    Vastaa
  • Roosa
    - 25.4.2013 11:44

    Oiiii ihana, ihana aihe! Olen suklaan suurkuluttaja; tälläkin hetkellä teekupin vieressä majailee suklaapatukka.. Minä yksinkertaisesti rakastan suklaata. En voisi elää ilman sitä (enkä edes yritä), ja kaiken maailman terveyskäsitteistä poiketen nautin suklaata useita kertoja päivässä. Poikaystäväni huokailee, että toivoo jonain päivänä onnistuvansa saamaan kasvoilleni yhtä vilpittömän iloisen ilmeen kuin mitä suklaalla on tapana. :D No, ei se suklaa ihan poikaystävän ohi mene, mutta läheltä liippaa kuitenkin!

    Vastaa
  • Sennu
    - 25.4.2013 12:13

    Ah suklaata! Lempimakeisiani ovat hedelmäkarkit, mutta suklaalla on oma paikkansa sydämessäni. Olen aikamoinen tunnesyöjä ja suklaa sopii parhaiten niihin huonompiin hetkiin. Suklaassa olennaisinta on koostumus, se tunne kun suklaa sulaa kielellä… Ehdoton lempisuklaani on Fazerin joulusuklaa, jota valitettavasti (tai onneksi) saa vain joulunaikaan :D

    Vastaa
  • Else
    - 25.4.2013 13:09

    Suklaata kylmänä talvi-iltana tai ihanana kesäpäivän aamuna= täydellinen hetki. Olisi ihana voittaa tuollaisia oikein kunnon herkkusuklaita. Suklaa on on parasta (ellei lasketa salmiakkia;)).

    Vastaa
  • Anni
    - 25.4.2013 13:59

    Parasta kesässä on suklaaseen dipatut mansikat!

    Vastaa
  • Vilima
    - 25.4.2013 15:15

    Suklaaseen on helppo hukuttaa surua. Suklaisista hetkistä ensimmäisenä tulevat mieleen ne jolloin olemme parhaan ystäväni kanssa murehtineet murheitamme eli pääasiassa miehiä ja silloin suklaa on hyvä toveri.

    Vastaa
  • ragdoll
    - 25.4.2013 15:52

    Olen aina ollut kaiken makean ja varsinkin suklaan ystävä. Joulu oli lapsuudessa lemppari juhla, koska suklaarasioita löytyi kymmenittäin ja niitä vedin aina napa piukassa. Monesti jäi tavallinen ruoka syömättä, kun olin salaa täyttänyt kupuni jo tuolla suussa sulavalla herkulla.. Asiaan tuli muutos kun olin 16-17v. Kasvoihini tuli akne ja lääkäri kielsi suklaan ja rasvaiset ruoat. Olisi se ensin vaikeaa luopua siitä, varsinkin, kun muu perhe nassutti sitä naaman edessä hymyssä suin. Vaikka tästä on melkein kymmenen vuotta, näen edelleen unta, että syön suklaata ja muistan miltä mikäkin suklaa maistui.. ;) Jos voittaisin, lahjoittaisin suklaat siskolleni ja äidilleni, jotka ovat yhtä persoja suklaalle, kuin minä aikoinaan olin..

    Vastaa
  • Henna
    - 25.4.2013 16:07

    Ehkä mun ei kannattaisi enempää suklaata syödä mutta koitetaan silti onnea :) onhan tälläiset suklaat huomattavasti parempia kuin marketista ostetut patukat. (Ei sillä ettei ne muka kelpais..)

    Vastaa
  • Pilvi
    - 25.4.2013 16:11

    Mie en kestä tämän kilpailun ihanuutta. Oh!
    Menetin noista kuvista puhekykyni.

    Suklaassa parassa on laatu – pieni nautinto, mielummin kuin pussillinen karkkia (=sokeria).

    Vastaa
  • Verna
    - 25.4.2013 16:16

    Sanotaan, että suklaan sisältämät yhdisteet voivat aiheuttaa parempia tuntemuksia kuin suutelu, ja tämän olen monesti saanutkin todeta. Suklaa on ystävä, joka ei ikinä petä vaan yllättää aina pehmeydellään ja lämmöllään. Hienostuneen, sensuellin ja viettelevän suklaan pariin palaa aina uudestaan. Vaikka luulit tuntevasi suklaan, salaperäisestä suklaasta löytää aina uusia puolia. Suklaan kanssa ei kuitenkaan kannata tehdä tuttavuutta liian usein ellei halua ylimääräisiä ystäviä myös vyötärön seudulle. Tosin viimeaikainen tutkimus ilahdutti minua suuresti, jonka mukaan suklaata syövät ovat hoikempia kuin syömättömät :D

    Vastaa
  • Ronja
    - 25.4.2013 16:19

    Voi ei mikä kilpailu! Yleensä en mihinkään blogien kautta tuleviin kilpailuihin en osallistu, mutta kun tästä kilpailuista luin ei ehtinyt epäilyksen hivenkään vierähtämään ajatuksiin kun kommentti jo lähti.

    Itselläni ei ole mitään maata mullistavaa suklaa kokemusta tai ylitse muiden elämystä, mutta jokainen uusi konvehti tai suklaapala on uusi kokemus tai elämys, jokainen yhtä yllättävä ja omanlainen, toiset vaan hivenen maukkaampia kuin toiset. Vaikken suklaata hirveitä vuoria syö joka päivä, on silti pala tummaa suklaata (80% totta kai) päivässä tärkeä osa arjen pieniä hemmotteluita. Kun päätän että tänään hemmottelen itseäni oikein olan takaa, en mene Alkoon ja osta pulloa kallista ja maukasta viiniä vaan suuntaan katseen kohti suklaapuoti Leonidasta joka on täynnä toinen toistaan maukkaampia käsintehtyjä suklaakonvehteja. Sieltä valitsen joka kerta uudenlaisia konvehteja ja koen uusia elämyksiä.
    Nyt tätä tekstitä lukiessa taidan myöntää että minussa taitaa asua pienen pieni shokoholisti.

    Vastaa
  • Noora
    - 25.4.2013 16:20

    Rakastan suklaata. <3 Suussa sulava suklaa kuuluu ehdottomasti yhteen ison höyryävän teemukillisen kanssa!

    Vastaa
  • Ursula
    - 25.4.2013 16:32

    Suklaa sopii parhaiten leppoisiin viikonloppuaamuihin. Kun olen syönyt aamiaisen, mutta teetä on vielä jäljellä, kaivan suklaan kaapista. Ensin hörppäisen vähän teetä ja sitten laitan suklaapalasen suuhun tai toisin päin. Teen lämpö saa parhaiten suklaan ihanat aromit esiin…

    Vastaa
  • JS
    - 25.4.2013 16:36

    Suklaassa parasta on maku! Tykkään nauttia käsintehdyt konvehdit vihreän teen seurana iltapäivällä. Rentoutushetkeni.

    Vastaa
  • Helma
    - 25.4.2013 17:14

    Minä ja suklaa ollaan kyllä satunnaisesti ihan lämpimissä väleissä. Kyseessä on kuitenkin jonkinlainen salasuhde, koska yhteisiin hetkiimme liittyy yleensä myös syyllisyys.. =)

    Vastaa
  • nina
    - 25.4.2013 17:37

    Suklaassa parasta on se, että se sopii kaikkeen. Pelkilteen, kahvin, hyvien viinien kanssa, osana päivällisen valmistusta… Parhaimmillaan kyllä ihan just kahvin kanssa. Olin pitkään vegaani eikä ollut oikein mitään hyviä suklaita tarjolla (jostain syystä vegesuklaissa on usein enemmän sokeria kuin sitä kaakaota…), nyt taas päätin että otan maitotuotteet takaisin ruokavalioon ja oon ihan pöllämystynyt kun voinkin valikoida melkeen mitä vaan suklaata. Tää ois kyllä niin huippua voittaa!

    Vastaa
  • Norway
    - 25.4.2013 18:14

    Mulle suklaa on spesiaalinautinto, johon ei koskaan kyllästy. Syön aina pieniä määriä kerralla, jo yksi pala täyteläistä suklaata riittää viemään makeanhimon pois. Mieluummin vähän kerrallaan ja vähän useammin, suklaaövereistä tulee vaan paha mieli ja huono olo. Viime aikoina olen tykästynyt valkosuklaaseen, joka toimii myös leivontaan loistavasti. Mutta lyhyesti: suklaa on ehdottomasti paras herkku!

    Vastaa
  • Sarrro
    - 25.4.2013 18:16

    Suklaan rakastamiseen ei kai ylimääräisiä sanoja tarvita, se vaan on niin hyvää <3 täysin oma lukunsa onkin sitten Belgia ja belgialainen suklaa <3 Leonodaksen tai yleensä jonkun pienemmän suklaapuodin kautta kotiin Belgia-aikoinani pyöräillessä, ne on parhaita suklaamuistoja. Ollappa tähän aikaan vuodesta nauttimassa siellä keväästä! Kuitenkin jos voittaisin antaisin suklaat äidilleni, joka rrakastaa nimenomaan belgialaista suklaata eikä saa sitä usein - mahtava äitienpäivä lahja :)

    Vastaa
  • Hazel
    - 25.4.2013 18:25

    Ihana kisa! Oispa kiva voittaa, koska en oo kauheesti tälläsillä yleellisemmillä suklailla päässy herkuttelemaan. Suklaa on semmonen juttu mikä kuuluu joka perjantaihin hyvän leffan kanssa. Rakastan kaikkea suklaasta tehtyä, suklaamuffinssia, suklaajäätelöä, suklaakakkua ja suklaamoussea!

    Vastaa
  • KaiNis
    - 25.4.2013 18:52

    Suklaa on lähes jokapäiväinen herkku.

    Vastaa
  • Tia
    - 25.4.2013 18:57

    Minulla on suklaaseen pienoinen viha-rakkaussuhde: RAKASTAN suklaata, ja se onkin oikeastaan ainoa herkku jota syön, ja sitä syönkin sitten sitäkin enemmän. Todennäköisesti aivan liikaa, mistä johtuukin sitten suhteemme vihapuoli – suklaa kun ei tietenkään ole mikään kevyin herkku. Mutta belgialainen suklaa kyllä kelpaisi tällaiselle opiskelijabudjetilla elävälle, oli se kuinka rasvaista tahansa :)

    Vastaa
  • maika
    - 25.4.2013 19:43

    Aijai, suklaakisa – pakko osallistua. :) Minun muistoni liittyy lapsuuteen, jolloin suklaata (ja karkkia ylipäätään) oli meidän lasten saatavilla hyvin harvoin. Jouluisin kyllä pukkasi konvehtirasiaa senkin edestä, joten niitä rasioita sitten säästeltiin, ja suklaita syötiin kaapin kätköistä yksi kerrallaan kuukausia. Myös kohtuullisen pahanmakuiset ja harmaantuvat suklaat tuntuivat kallisarvoisilta aarteilta. Nykyään sentään voi jo vähän valita, mitä suklaata syö ja milloin… KC:n suklaat näyttävät ihanilta!

    Vastaa
  • Jenu
    - 25.4.2013 19:48

    Suhteeni suklaaseen? Rakastan sitä! Sellaisenaan, jäätelössä, leivoksissa, valkoisena, tummana..

    Vastaa
  • MsLintu
    - 25.4.2013 20:53

    Melkoinen kilpailu! :) Kerran olen tainnut raaskia ostaa tällaisia ”laadukkaampia” konvehteja, ja ai että ne oli hyviä. Tulisin erittäin iloiseksi, jos tällaisia tupsahtaisi avukseni siivittämään kevään tentit ja tehtävät loppuun!

    Vastaa
  • Mmie
    - 25.4.2013 21:54

    Parasta maailmassa oli lukioaikoina hyppytunti vanhan kouluni leveillä ikkunalaudoilla istuskellen, sylissä lempikirja ja toisessa kädessä pala tummaa sitruunapippuri-suklaata, toisessa kahvimuki!

    Inhoan suklaajätskiä, mutta jostain syystä sitä alkaa tehdä mieli aina, kun maailma oikein murjoo. Eikä tämä minun tapauksessani ole edes mikään opittu klisee, vaan ihan sisäsyntyinen juttu. Näin on ollut koko pienen ikäni, ja olikin aika metkaa joskus teini-iässä kuulla jostain, että suklaajätskiä syödään usein suruun :)

    Vastaa
  • Janttara
    - 25.4.2013 22:21

    Suklaa on minulle lääke, herkku, aamupala, lounas, päivällinen, illallinen, juhlahetki, eväsruoka…. Ihan milloin vain, missä vain, voi syödä suklaata. suklaa sulaa suussa, saa hyvälle mielelle, veden kielelle ja on kaiken lisäksi terveellistä.

    Vastaa
  • Verna
    - 25.4.2013 22:51

    Suhteeni suklaaseen on aina ollut spontaasi. Sen himo aina yllättää ja sitten pitää tarttua toimeen eli suklaalevyyn :) Hienoja muistoja lapsuudesta suklaaseen liittyen on retki fazerin tehtaille. Olin niin fiiliksissä kun tajusin että kierroksen päätepisteessä olevista karkkilaareista sai ottaa niin paljon suklaata kuin jaksoi syödä ja minulla oli mekko jossa oli suuri tasku ;)

    Vastaa
  • Anna-Lotta
    - 26.4.2013 07:14

    Muistamme siskoni kanssa kuin eilisen ne lauantait, kun menimme mummini ja paappani luokse yöksi. Olimee silloin vielä pieniä. Lauantai päivä tarkoitti isovanhemmille aina(ja tarkoittaa edelleen) saunapäivää! Ilman fazerin pähkinä-suklaata(ne missä on isot pähkinät) ei saunaillat onnistunut. Joten poikkeamatta me haiemme joka ikinen kerta kaupasta fazerin pähkinäsuklaa levyn, jonka jaoimme aina saunan jälkeen tasan jokaiselle. Suklaat syötiin aina yhdeltä istumalta maitolasin kera, samalla skip-bo korttipeliä pelaten :’) Tässä oli minulle rakkain ja tärkein muisto suklaasta, joka säilyy sydämessäni aina! Suklaa on minulle herkku josta en luovu ikinä, vaikka terveellisesti syönkin :) Toivottavasti saisin tämän ihanan suklaapotin hyvään hoitooni ;) Kivaa päivänjatkoa!

    Vastaa
  • liis
    - 26.4.2013 07:56

    Suklaa kuuluu yhteen hyvän kahvin ja kirjan kanssa. Kiireetön iltapäivähetki, kuppi kahvia kauniista kupista, hyvä kirja ja rentoutushetken täydentää muutama pala suklaata. Fiiliksestä riippuen suklaa voi olla tummaa, maitosuklaata tai vaikka leivonnaisen muodossa, kaikelle on paikkansa :)

    Vastaa
  • jonnakaarina
    - 26.4.2013 07:59

    syön suklaata melkein päivittäin. arkisin kahvin kanssa tummaa suklaata, viikonloppusin maitosuklaata ja juhlissa kuohuvan kanssa laadukkaita suklaa yhdistelmiä. vois siis oikeestaan todeta että taidan olla kokonaan suklaata jos sanonta olet mitä syöt pitää paikkansa:)

    Vastaa
  • Jasmin
    - 26.4.2013 09:30

    Oi että mikä kilpailu! Tähän ei voi olla osallistumatta. Oon sellanen suklaasuu, että ei mitään rajaa. Rakastan lähes kaikenlaista suklaata, mutta kuitenkin geisha on ikuisesti vienyt sydämeni <3 Varsinkin pimeinä talvipäivinä suklaa auttaa kaikkeen!

    Vastaa
  • Tuya
    - 26.4.2013 11:22

    Suklaa… En taitaisi osata olla ilman. Sillä voi juhlistaa jotain mukavaa, mutta yhtä hyvin se lohduttaa kun siihen on tarvetta. Liikaahan sitä toki tulee syötyä… Tuollaisia hienoja belgialaisia konvehteja kuitenkin niin harvoin, että olisi ihana palkinto!

    Vastaa
  • Annina
    - 26.4.2013 11:50

    Lapsena rakastin suklaata, teini-ikäisenä se ei jotenkin enää maistunut, mutta nyt kaksikymppisenä olen uudestaan rakastunut suklaaseen! Eipä minulla ole sen kummempia muistoja tai fiksuja pohdintoja kyseiseen herkkuun, mutta olen joka tapauksessa aivan heikkona siihen:)

    Vastaa
  • nupsi
    - 26.4.2013 13:03

    Suhteeni suklaaseen on riippuvainen talviaikaan! :D Onneksi aina kesäisin suklaa jää vähemmällä (koska pitäähän silloin tankata jäätelöä :P). Eräs suklaamuisto tulee mieleen, kun vietin melkein koko juhannuksen lentokentällä myöhästyneen lennon takia ja söin sitä isopalaista tobleronea IHAN liikaa! :D

    Vastaa
  • zelda
    - 26.4.2013 14:58

    en tykkää suklaasta kauheasti mutta rakeet (pääsiäinen!) ja ranskanpastillityyppiset toimii ;>

    Vastaa
  • Lauranen
    - 26.4.2013 15:01

    Itse yhdistän suklaan aina automaattisesti sateiseen syysiltaan, jolloin voi käpertyä viltin alle katselemaan hyvää elokuvaa ja mutustamaan tummaa suklaata, Pandan on varsin hyvää!

    Vastaa
  • AL
    - 26.4.2013 15:07

    Olen aina pitänyt eniten jälkiruuista, joissa on joko juustoa tai suklaata. Mielestäni suklaassa ehdottomasti tärkeintä on laatu. Mieluummin syön pari suussasulavaa konvehtia kuin vetäisen levyn keskinkertaista perussuklaata. Parhaalta suklaa maistuu kylmän maidon tai (erikois)kahvin kera.

    Vastaa
  • -maria
    - 26.4.2013 15:25

    Rrrrrakastan suklaata! Voisin syödä sitä päivittäin.
    …ja niin teinkin aikoinani.
    Nyt kun olen saanut painoani hilattua reilut 30kg alaspäin, ei enää viitsikään sitä herkkua laittaa suusta alas ihan joka päivä :P
    Nykyään suklaa kuuluu kerran viikossa pidettävään herkkupäivään, jolloin suklaa nautitaan hyvää leffaa katsellen, tai hyvää kirjaa lukien :)

    Vastaa
  • Anna
    - 26.4.2013 15:52

    Voi että mikä kilpailu!
    Suklaa on kyllä suurensuuri paheeni ja addiktioni. Onneksi mieltä voi aina tyydytellä, että onhan niitä nyt huonompiakin addiktion kohteita… ;) Sympaattisin suklaamuistoni on se, kun ihana 14-vuotias pikkusiskoni osti minulle Ruotsin matkaltaan tuljaisiksi muutaman käsitehdyn suklaakonvehdin. Oli kuulemman tarkasti valkkaillu, mitkä olisivat ihanimmat siskon mieleen. Ja hyviähän se olivat!!

    Vastaa
  • pikkumyy
    - 26.4.2013 17:07

    Suklaa on aina ollut lempiherkkuni! Yksi suklaan hyvistä puolista on se, ettei siitä yleensä tule paha olo, toisin kuin muista karkeista :) Äitini on kertonut lapsuudestani, että eräänä jouluna söin hirveästi suklaakonvehteja enkä suostunut enää syömään ruokaa.. Pari vuotta sitten olin taas riippuvainen suklaasta, pahimmillaan saatoin ostaa 7 suklaalevyä viikossa.. Onneksi sain vähennettyä suklaan syömistä, nykyään syön suunnilleen kerran viikossa. Suklaalla on helppo piristää ankeita päiviä, mutta oikeastaan sitä voi syödä milloin tahansa. :) Olisin kyllä todella kiitollinen, jos voittaisin tämän kilpailun, lompakkokin kiittäisi ;)

    Vastaa
  • Anna
    - 26.4.2013 17:21

    Voi, Belgia oli minullakin vaihtomaana juurin noista kahdesta syystä: jumalaista olutta ja erinomaisia konvehteja. Ei ole Lapin Kulta ja Fazer oikein samalla tavalla tehnyt vaikutusta. Suhteeni belgialaiseen suklaaseen on siis intohimoinen, ei ole sen voittanutta :—)

    Vastaa
  • Piitu
    - 26.4.2013 19:17

    Minä ja suklaa kuulutaan yhteen! Kuka tahansa minut tunteva voisi tämän vahvistaa. Syön suklaata joka päivä ja tunnustan sen ylpeästi! :) Perussuklaista Fazerin sininen on ok ja sopii perusbudjettiin, mutta todelliset suklaamieltymykseni ovat Belgian suunnalla praliineissa ja hyvässä tummassa suklaassa… Ja jo sananakin suklaa on ihana, kaikissa tähän asti kuulemissani kielissä! :)

    Vastaa
  • pöllö
    - 26.4.2013 21:18

    Suklaapatukka päivässä auttaa rentoutumaan ja viikonloppuisin koko levy. Taidan rakastaa suklaata!

    Vastaa
  • Riina
    - 27.4.2013 07:12

    Liian usein suklaata tulee syötyä napsimalla, vaikka parhaiten suklaa sopii kiireettömään iltahetkeen, kun voi pitkän päivän jälkeen istahtaa koneelle lempiblogien tai -sarjojen pariin ja hitaasti nauttia tummasta suklaasta.

    Vastaa
  • Paulina Blomström
    - 27.4.2013 08:05

    Olen suuri suklaafani.
    En syö mitä tahansa suklaata ja kun ostan jotain vähä hienompaa suklaata todellaikin nautin jokaisesta hetkestä.
    Valitettavasti näitä hienompia suklaita ei tule ostettua niin usein, joskus pitää vaan tyytyä vähä halvempaan.

    Rakastan suklaata niin paljon, joka kerta kahvillassa tai jos leivon jotain siinä pitää olla suklaata mukana.
    En tarvi miettiä kaksi kertaa jos kahvilassa lukee suklaakakku tai suklaa capuccion joka on minun suurin herkku.

    Vastaa
  • Minttu
    - 27.4.2013 13:05

    Suklaa on mulle ihanaa luksusta ja se liittyy etenkin vapaailtoihin ja rentoihin tai juhlallisiin hetkiin – no joskus myös suruisiin lohdutuksen muodossa… ;) Viimeisin suklaainnostukseni on itse tehty vadelmaraakasuklaa, nami!

    Vastaa
  • anki
    - 27.4.2013 13:46

    Parhaat suklaamuistoni liittyvät rakkaaseen isoisääni, jolla oli aina Brunbergin suklaata kätköissään, isoissa jännänmallisissa peltirasioissa. Peltirasiat ja rulosenkki, jossa niitä säilytettiin, tekivät suklaahetkistä jotenkin erityisen juhlavia.

    Vastaa
  • Shaussette
    - 27.4.2013 17:18

    Täydelliseen hetkeen ei tarvitse kuin palan suklaata, kupin teetä ja rauhallisen paikan.

    Vastaa
  • hiulihei
    - 27.4.2013 17:40

    Minä yksinkertaisesti rakastan suklaata. Niin tummaa, vaaleaa kuin valkoista. Pähkinöillä tai ilman, marjoilla tai ilman. Myös suklaakuorrutettuihin omenarenkaisiin olen kehittänyt kohtuullisen vakavalaatuisen riippuvuuden. Belgialaisesta suklaasta valitettavasti ei vielä ole juuri kokemuksia, ainoastaan niitä simpukkasuklaita olen syönyt.

    Vastaa

Related posts

Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Afterwork-podcast: Isyys ja tasavertainen vanhemmuus
Afterworkin lukupiiri: Fomosta, onnellisuuden tavoittelusta ja ystävien välisestä kateudesta
Vaatemuistoja lapsuudesta ja nuoruudesta

Popular Posts

A+more by Pupulandia: ihania neuleasusteita Suomesta ja Italiasta