Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Hamsteriposki kuittaa
29 63
Kiitos kaikille teille ihanille eilisistä tsemppauksista ja vinkeistä viisaudenhammas-operaation jälkihoitoon liittyen. Siellä tuli monta hyvää neuvoa, joita ei virallisissa ohjelappusissa lukenutkaan. Hengissä on siis selvitty ja vointikin on ihan hyvä. Otsikosta huolimatta olen selvinnyt todella vähäisellä turvotuksella ja ilman mustelmia, varmaankin kiitos sen, että noudatin hyvin kiltisti noita jälkihoito-ohjeita. Pahimmat kivutkin ovat pysyneet poissa kunnon särkylääketankkauksella, Panadolia ja Buranaa nassuun vain! Hämmentävää (ja hiukan tympeää) vain on, että onnistuin ilmeisesti saamaan tähän samaan syssyyn jonkun vatsapöpön. Epäilin aluksi, että oireet johtuisivat antibioottikuurista, jonka varoiteltiin saattavan aiheuttaa huonoa oloa tai pahoinvointia, mutta tänään puhelimessa lääkäri totesi, ettei usko oireideni johtuvan lääkkeistä, vaan että olen vain huono-onnisesti saanut samaan syssyyn jonkun kenkun vatsaflunssan. Toivotaan, että meni yhdessä yössä ohi!
Ehdinkin jo eilen Pupulandian Facebook-sivuilla kiitellä osakseni saamaani erinomaista hoitoa eilen tuolla kunnallisella puolella suun erikoishoidon yksikössä, mutta mielestäni loistava palvelu ansaitsee kiitoksen myös täällä ihan blogin puolella. Se on ehkä käynyt selväksi aiemmasta kirjoittelustani, että pelkäsin tuota toimenpidettä todella paljon, mutta se miten pelko sitten purkautui siellä sairaalassa, oli kyllä yllätys itsellenikin. Olen kuullut kauhutarinoita, että aina kunnallisella puolella ei ehkä ole osattu ottaa pelosta kärsiviä potilaita tarpeeksi huomioon, mutta oma kokemukseni kyllä oli, että sain osakseni aivan loputtomasti ymmärrystä, kärsivällisyyttä, huolenpitoa ja tsemppausta henkilökunnalta, joten oma kokemus jäi ihanan hoitajan ja lääkärin ansiosta niin positiiviseksi kuin nyt tuollainen ikävä toimenpide voi olla.
En tiedä, paistoiko kauhu naamastani jo alkumetreillä, kun minua noutamaan tullut hoitaja kysyi, että jännittääkö. Vastasin, että olen kyllä ehkä vähän paniikissa. Päästessäni sinne itse toimenpidehuoneeseen kauhu vain otti vallan ja purskahdin saman tien itkuun. Olin äärettömän nolona reaktiostani, mutta en vain kyennyt hallitsemaan tilannetta mitenkään. Hoitaja vain totesi rauhallisesti ymmärrystä äänessään, että ”Okei, et siis liioitellut sitä paniikkia.” Sen jälkeen sain niin ekstra-super-hyper-lempeää kohtelua osakseni, etten voisi kuvitella parempaa. Lääkäri selitti minulle juurta jaksain, mitä tullaan tekemään ja miltä se tuntuu tai kuulostaa. Hoitaja tsemppasi minua vieressä koko ajan ja muistutteli hengittämisestä. Koko ajan he muistuttivat, että voidaan pitää tauko, jos tuntuu siltä ja komensivat äännähtämään välittömästi, jos mihinkään sattuisi, niin lisättäisiin puudutusta. Luulenpa, että kokemus oli minulle henkisesti paljon pahempi kuin fyysisesti ja jossain vaiheessa toimenpiteen aikana vain vapisin ja kyynelehdin siellä liinan alla, mutta hengissä selvittiin ja todella osaavan hoitohenkilökunnan ansiosta fiilis jäi kaikesta tosi myönteiseksi. Nyt pitää vain toivoa, että loppuvaihe toipumisesta sujuisi yhtä onnekkaissa merkeissä kuin tuo itse operaatio. Lämmin kiitos vielä sinne Ruskeasuolle huolenpidosta ja ymmärryksestä!
Ja isot tsemppihalit kaikille, joilla viisaudenhampaista eroon hankkiutuminen on vielä edessä! Itse pääsen nauttimaan samasta riemusta sitten vielä syksymmällä, kun käsittelyyn otetaan toinen puoli. Toivotaan, että silloin saan yhtä mahtavaa palvelua kuin eilen! <3
Tags: höpötyksiä, Muu hyvinvointi
Categorised in: Elämä
Heihei viisaus!
29 63
