18/03/13

Pupulandian shoppailuteesit

54 57 PinkFGR3.jpg

Olen kirjoittanut blogissani kautta aikojen paljon siitä, että kannustan sekä itseäni että muita maltilliseen kuluttamiseen. Ohjenuoranani shoppailussa ja pukeutumisessa ovat olleet muun muassa seuraavat ajatukset:

  • Suosi laatua. Tutki tarkkaan materiaalilaput ja panosta luonnonkuituihin tai laadukkaisiin muuntokuituihin. Myös kierrätetyt materiaalit tai luomukuidut ovat iso plussa. Nahka, villa, silkki, bambu ja muut luonnonmateriaalit hengittävät ja kestävät aikaa sekä käyttöä yleensä  aremmin kuin tekokuidut. Tekokuitu ei kuitenkaan ole kirosana, sillä sen avulla voidaan parantaa luonnonmateriaalin ominaisuuksia. Harjaantunut materiaalien tuntija saa jo näppituntumasta osviittaa, kannattaako vaatteen ostamista edes harkita. Itse tutkin tuotetiedot aina huolellisesti ja suosittelen samaa muille. Huonosta materiaalista ja huonosti tehdyn vaatteen elinkaari jää lyhyeksi, jolloin se kuormittaa ympäristöä monin verroin kestäviin laatuvaatteisiin nähden sekä kasvattaa vain turhaan jo ennestään valtaisaa jätevuorta.
  • Ostoksilla ollessasi mieti, tarvitsetko vaatetta todella. Länsimaissa harvoin ostetaan varsinaiseen tarpeeseen, sillä elämme melkoisessa yltäkylläisyydessä. Mieti kuitenkin esimerkiksi sitä, löytyisikö kaapistasi jo jotain samantyylistä, joka ajaisi saman asian. Entä onko vaate sellainen, että kyllästyt siihen muutaman käyttökerran jälkeen vai voitko kuvitella käyttäväsi sitä vielä vuodenkin päästä? Kestääkö materiaali kulutusta, pesuja ja käyttöä vai nyppyyntyykö se pilalle parissa käyttökerrassa? Jos kyseessä on jokin erikoisempi ihanuus, mieti etukäteen, missä tilanteissa tulet käyttämään vaatetta. Jos et keksi yhtään, jätä vaate kauppaan.
PinkFGR2.jpg
  • Mieti voisitko itse helposti tuunata jostain jo olemassaolevasta vaatteestasi päivitetyn version. DIY-sivustojen tutkiminen on todella inspiroivaa puuhaa ja parhaimmillaan saat sillä tavoin täysin uniikin jutun, jollaista ei ole kellään muulla.
  • Kolua kirpputorit ja second hand -liikkeet. Vanhan kierrättäminen on aina parempi ja ekologisempi vaihtoehto kuin täysin uuden ostaminen. Älä kuitenkaan sorru kirppareillakaan tolkuttomaan hamstraamiseen, vaan mieti, tuleeko vaatteelle oikeasti käyttöä. 
  • Kannattaa myös miettiä, sopiiko vaate mhinkään jo olemassaolevaan vaatteeseesi.  Vai onko olemassa riski, että se jää pyörimään kaapin perukoille käyttämättömänä vuosikausiksi siitä syystä, että se ei yksinkertaisesti ole ihan tyylisesi, vaikka näyttikin ostohetkellä kivalta? Mitä paremmin oman tyylinsä tuntee, sitä vähemmän tulee tehtyä täysin virheostoksia.
PinkFGR7.jpg
  • Muista nämä neuvot myös aleostoksilla. Älä anna alennuslapun hämätä, vaan pidä pää kylmänä, sillä mitä hyötyä on halvalla saadusta vaatteesta, jota et sitten koskaan käyttänytkään? Suosittelen metsästämään alennusmyynneistä nimenomaan noita hyviä materiaaleja ja laatuvaatteita, jotka normaalihinnoilla ovat yleensä huonolaatuisia kalliimpia.
  • Suosi pieniä merkkejä ja paikallisia suunnittelijoita sekä eettisyyden ja ekologisuuden puolesta näkyvästi liputtavia brändejä. Pienillä vaatemerkeillä ja suunnittelijoilla tuotantoketjut ovat yleensä aika hyvin selvillä ja useimmiten kestävät kriittistäkin tarkastelua. Mitä edullisempi vaate on, sitä todennäköisemmin sen taustalla on halpatuotantoa ja hikipajoja.
  • Muista, että kaikkea ei tarvitse omistaa itse. Joskus kivoja juttuja voi ihastella vain kaukaa ja tyytyä haaveilemaan. Joskus pelkkä inspiroituminen riittää.  Itse koen, että tämä on yksi suurimmista ympäristöteoista, joita länsimainen ihminen voi tehdä. Se, että jättää ostamatta, vaikka joku asia näyttääkin ihanalta.
PinkFGR1.jpg

Pitkään blogiani seuranneille nämä ajatukset ovat varmasti tuttua huttua, mutta ei muistuttelu ole pahasta kenellekään. On ihan hyvä itse kunkin aina välillä palata näiden asioiden äärelle ja pohtia kriittisesti omia kulutustottumuksiaan. En itse ole takuuvarmasti kulutus-asioissa mikään täydellisyys ja ostan enemmän kuin tarvitsisi. Olen kaikella muotoa epätäydellinen ihminen, mutta näitä edellä mainittuja neuvoja ja ajatuksia yritän itsekin pitää mielessä, kun liikuskelen kaupoissa. Syy, miksi tartun aiheeseen nyt uudelleen on se, että eräs lukija muistutti tärkeästä asiasta blogin kommenttiboksissa viikonloppuna. Tässä ote tuosta kommentista:

Meidän kaikkien olisi hyvä pitää mielessä että ihmiskunnan tulevaisuus suurilta osin määräytyy sillä miten me hoidetaan asiat seuraavan 50 vuoden aikana. Maailmassa on nyt enemmän lapsia kun tulee koskaan olemaan, ja jos me selvitään tästä väkilukupiikistä ylittämättä maapallon kantokykyä on ihmiskunnalla vielä mahdollisuus tulevaisuuteen. Nykymenolla ei kuitenkaan kovin hyvältä näytä, maapallo ei vaan kestä sellaista kerskakulutusta mitä lansimaissa harrastetaan. On ihan kamalaa miten suurin osa ihmisistä ei joko ole koskaan kuullut tätä faktaa (miten se edes on mahdollista, sitä en tiedä) tai täysin ummistaa silmänsä siltä.

Meistä jokaisen tulisi painostaa laadukkaisiin mahdollisimman eettisesti tuotettuihin tuotteisiin ja lopettaa se uuden perässä juokseminen. Ei kukaan meistä tarvitse 50 paria kenkiä tai 100 erilaista paitaa. Sun blogi ei toki ole tässä mielessä pahin mahdollinen. En vaan ymmärrä kuka voi oikeasti nauttia esimerkiksi niistä uusista kengistä jos niille ei ole mitään oikeaa tarvetta (söpöt tupsut ei ole oikea tarve), mä ainakin haluaisin että meidän lapset ei saa meiltä perinnöksi sellaista maapalloa mikä me ollaan tällä menolla niille antamassa.

— Olisi vaan hienoa jos jokainen meistä voisi miettiä tätä seuraavan kerran kun jotain on ihan pakko saada pelkästään muodin takia.

PinkFGR6.jpg

Kommentin kirjoittajalla Suvilla on todella hyvä pointti. Sitä on helppo unohtaa, että meidän jokaisen kulutusvalinnat vaikuttavat merkittävästi siihen, millaista tulevaisuutta maapallolle tässä rakennetaan. Jo nyt on spekuloitu, että maapallon luonnonvarat tulevat loppumaan varsin pian, jos nykyisen kaltainen kulutus jatkuu. Kuten sanottua, en ole tässä asiassa malliesimerkki nyt, enkä varmasti pysty olemaan sitä täysin jatkossakaan, mutta muistutan edelleen, että muotiblogia voi ajatella puhtaasti myös inspiroitumisen näkökulmasta. Teen itse silloin tällöin tuotekollaaseja minua inspiroivista vaatteista, mutta on varmaan yhden käden sormin laskettavissa ne kerrat, kun olisin todella ostanut jonkun kollaasini vaatteista. Ideanani on enemmänkin kannustaa nauttimaan siitä visuaalisesta puolesta, inspiroitua ja antaa uusia ideoita kuin tarjota virtuaalinen ostoslista. Tiedän, että ihmiset lukevat blogeja hyvin eri tavoin ja toisaalta bloggaajien vinkeillä voi hyvinkin välttyä myös niiltä virheostoksilta, kun omaan tyyliin tutustuu siinä lukuhetken lomassa jatkuvasti paremmin samalla. 

PinkFGR4.jpg

En haluaisi sälyttää vastuuta ihmisten kulutustottumuksista bloggaajalle, koska mielestäni en ainakaan itse painosta ketään ostamaan mitään. Esittelen vaihtoehtoja ja jokainen tekee itse päätöksen, marssiiko kauppaan hankkimaan jotain omakseen vai ei. Bloggaaja ei voi olla vastuussa lukijoiden ostopäätöksistä, mutta haluan silti muistutella näistä omista kulutusfilosofioistani, jotta pitäisitte nuo samat lasit päässä tekstejäni lukiessanne. :) Oli ilahduttavaa huomata, että tuo yllämainittu kommentti herätti jo muutamat lukijat kommentoimaan ja kertomaan omista näkemyksistään kuluttamisen suhteen sekä pohtimaan blogien vaikutusta omaan kuluttamiseensa. 

Itselleni muoti ja blogissa uudet trendit eivät aiheuta tarvetta ostaa heti kaikkea! Rakastan muodin seuraamista ja on kiva tietää mitä on milloinkin pinnalla.. Kiertelen paljon kirppareita ja teen sieltä suurimmat vaatelöytöni. On toki jokaisen tärkeä miettiä kulutustaan :) Minä kuitenkin olen tykännyt Jennin tavasta. Vaatteita ja suunnittelijoita ja trendejä on ihana seurata. Uskon kuitenkin, että hyvin suunnitellut ja tehdyt vaatteet hyvistä materaialeista ovat avain kestävään kulutukseen. Ja mielestäni Jenni ei mitenkään “myy vaatteita meille” : kaunista ja suloista ihastelua toki :)

PinkFGR5.jpg

Toisessa kommentissa puolestaan todettiin näin:

Muoti, trendit ja tyyli voi olla kuin taidenäyttely: sitä voi seurata, ihailla ja katsella ilman että jokaista pitää omistaa. Minua ainakin juuri blogit on opettaneet säästäväiseksi ja laatuun keskittyväksi: kun seuraa tyylejä ja kerää inspiraatiota, oppii välttämään virheostoksia.

Toivon siis, että olen onnistunut teksteilläni ja omalla esimerkilläni kannustamaan teitä nimenomaan tällaisiin asioihin, eikä sokeasti vain ostamaan, ostamaan ja ostamaan. Ja kehotan myös tsekkailemaan tuota postauksen alkuosan listaa aina silloin, kun shoppailuhimo uhkaa iskeä! :) Mitä ajatuksia tämä kommenttiboksissa herännyt keskustelu teissä herättää?

PinkFGR8.jpg

Kuvat: STELLA MAXWELL BY MARKUS ZIEGLER IN “COLOR POP” FOR FASHION GONE ROGUE PRINT

Photographer: Markus Ziegler
Stylists: Shanna Nicole and Elissa Aimee
Makeup: Christine Cherbonnier @ Atelier Management
Hair Stylist: Shinya Nakagawa
Model: Stella Maxwell @ Ford Models

Tags: ,

Categorised in: Elämä

54 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Taija

    Mun on nyt aivan pakko kommentoida hieman aiheen vierestä.. Jos maapallo uhkaa tuhoutua kulutustottumusten ja ihmisten itsekkäiden halujen takia, niin miksi kaikkien on sitten pakko hankkia niitä lapsia? (Kyllä, menee vähän aiheen viereen) :D Sekös vasta itsekästä onkin! Halutaan kauniita lapsia, minikopioita itsestä joilta saa rajatonta rakkautta? Itsekkyys huipussaan, jep. Ja ne lapset vasta kuluttaakin, kun niille ostellaan kaikki pakolliset tarvikkeet, auto joka helpottaa lapsiperheen arkea, kertakäyttövaipat, hetkessä pieneksi jäävät vaatteet, kaikki ne muoviset lelut, yms. Listaa voisin jatkaa loputtomiin. Tiedän, että kommenttini on hieman kärjistetty, mutta pointtina tähän väestöpiikkiin se, että miksi hitossa niitä lapsia täytyy jokaisen tehdä, jos maailma on jo nyt ylikuormitettu? Oli ihminen sitten vaatteita shoppaileva bloggaaja tai en-koskaan-osta-mitään-itselleni -perheenäiti, niin kulutus on huipussaan! Todellinen eko-hippi on ainoa joka voi “pelastaa maailmaa”, mutta se kun ei yksin auta, ja todella ekologisesti eläviä ihmisiä on todella, todella vähän. Pienillä teoilla toki jokainen voi vaikuttaa, mutta mistä kukakin tinkii? Onko “paheellisena” intohimona vaatteiden shoppailu, autolla ajaminen, lihan syönti vai lasten hankinta..?

  • Useimpia ihmisiä koko muodin ja trendikkyyden konsepti valitettavasti kannustaa ajatukseen, että vaatteita/kenkiä yms ei voi käyttää niin kauaa kuin ne kestävät vaan, niin kauan kuin ne ovat muodissa. Minulle on valitettu siitäkin, että silmälasini eivät ole muodikkaat. Eli pitäisi heittää vanhat pois ja käyttää satoja euroja uusiin aina kun tuuli kääntyy?

    Joillekin ihmisille ajatus kestävistä esineistäkin on jo liian pelottava. Eräs perheenjäseneni tuttu vaihtaa usein koko kotinsa sisustuksen väriä. Siinä saavat kyytiä niin astiat kuin tekstiilitkin. Roskikseen! Perheenjäseneni on sitten pelastanut hänen sisustusvimmansa jäljiltä mm. Arabian astioita, jotka hän olisi muuten heittänyt pois “väärän värisinä”. Ei pysty käsittämään.

  • Ulla Määttä

    Huomenta )) Sulla on aivan ihana blogi,oikeen päivän piristys! Vaikka itse ostan vain harvoin,niin rakastan suorastaan sukeltaa kauneus,muoti,kauneudenhoito,meikkaus,sisustus ym juttuihin. On niin hienoa,kun saa hyviä vinkkejä ja paljon tietoa hyvistä tuotteista ja paljon iloa silmille/mielelle. Odotan jo innolla,kun alat sisustamaan omaa uutta asuntoasi. Kaikkea hyvää sulle ja jatka samaan suloiseen tapaasi tätä blogia.
    T: Ulla

  • Louisa

    Tuota bambua en mainostaisi, se on aika kyseenalainen “luonnonkuitu”.
    http://kemikaalikimara.blogspot.fi/2011/12/bambu-ekologinen-vai-vahemman-paha.html

  • Maaria

    Eikös tässä juuri pelasteta maapalloa niitä tulevaisuuden lapsia ajatellen? Mitä tapahtuisi, jos ihmiset heittäisivät lisääntymästä? Jos syntyvyyttä alettaisiin vaikkapa valtion tasolla säännöstellä, voitaisiin helposti luisua eugeniikan puolelle. On totta, että valtava ihmispaljous on älytön rasite pallollemme, mutta erityisesti juuri siksi, että siitä ihmispaljoudesta juuri länsimaissa asuvat rälläävät aika pitkälti kaikkien muiden kustannuksella.

    Tämä keskustelu on nyt juu Jennin alkuperäisen aiheen vierestä, mutta tavallaan ymmärrän ahdinkosi. On tavallaan lohdullista ajatella, että kaikki muutkin mokaavat. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voisi ja pitäisi ottaa vastuuta teoistaan. Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa, kuten Malcolm Bradbury sanoisi.

  • Lettunen

    Huomaa, että sulla ei ole lapsia. Lapsi tuo toki mukanaan kasan tavaraa, mutta ei yhtään lasta TARVITSE VÄKISIN niihin leluihin hukuttaa, lasten tarvikkeet saa käytettynä, samoin vaatteet ja ne voi myös itse laittaa uudestaan kiertoon. Itse en ole ostanut uutena kuin joitain vaatteita, kaikki muu vaunuista ja sängystä leluihin on käytettyjä; kirpparilta ja sukulaisilta hankittuja. Autoa meillä ei ole eikä tule. Lapsestaan voi myös kasvattaa itse ajattelevan ihmisen, joka ei ole markkinamiesten vietävissä.
    En myöskään ymmärrä tuota viljelemäsi ajattelutapaa, että vain ryhtymällä täydelliseksi Eko-hipiksi voi todella pelastaa maailman. Jokaisella pienellä teolla on väliä, eikä kaikkeen tarvitse mennä sata lasissa. Eikä kenenkään teko ole mitätön. Eivät maailman ainoat vaihtoehdot ole supershoppaileva muotibloggaaja tai ostamisesta täysin kieltäytyvä ekoilija. Tervetuloa maailmaan, jossa on muitakin sävyjä kuin musta ja valkoinen :)

  • Loistava teksti ja mainiot shoppailuteesit! Olen viime aikoina kiinnittänyt huomattavasti enemmän huomiota virheostosten nollaamiseen pyrkimällä panostamaan astetta parempaan laatuun sekä tuotteisiin, jotka ovat todella oman näköisiäni. Tämä käytäntö on ehdottomasti ekologisempi ja ajan kuluessa jopa edullisempi ratkaisu kuin kymmeniin aluksi edullisilta vaikuttaviin heikkolaatuisempiin tuotteisiin sijoittaminen. Eikä kaikkea todellakaan tarvitse omistaa – on myös ihana ihastella vaatteita ja ym. ilman heti ajatusta siitä, että se pitäisi hankkia itselleen heti tai nyt.

    Ikävä kyllä mielestäni osa muotiblogeista on täynnä kulutushysteriaa ja ostosten tekemisestä saatua nautintoa, mikä kyllä vaikuttaa myös lukijoihin. Onneksi kaikki blogit eivät sitä ole. Esimerkiksi juuri Pupulandia toimii mielestäni ihanana inspiraation lähteenä ja korostaa myös näitä mainitsemiasi shoppailuteesejä. Uskon että juuri tällaisten blogien avulla olen itsekin oppinut oman tyylini päälle sekä näin ollen välttämään turhaakin turhempia virheostoksia!

  • Tärkeä aihe ja hyvä postaus! Mä näkisin että muoti- ja tyyliblogit ovat vaikuttaneet ihmisiin kahdella eri tavalla; toiset haluavat kaiken mitä blogeissakin esiintyy eli ostelevat entistä enemmän, mutta toiset ehkä saavat inspiraatiota jo tietokoneen ruudulta niin paljon, ettei sitä enää tarvitse saada ihan konkreettisesti itselle. Itse olen huomannut, että saatan innostua jostain uudesta muotijutusta todella paljon, mutta yhtäkkiä sitä onkin näkynyt jo niin paljon eri blogeissa, että ehdin jo melkein kyllästyä, ja tyydyn vain ihailemaan muiden tapoja yhdistellä.
    Muotiblogit voi siis nähdä myös siltä kannalta, että ne ovat ekologinen ja käytännössä ilmainen tapa nauttia kaikesta kivasta ja kauniista. Inspiraatiota voi kerätä mielin määrin, eikä tarvitse ostaa muotilehtiä tai niitä vaatteita itselleen. Kuvia blogeista voi tallentaa tietokoneen kansiot täyteen. Mulla käy niin, että sitten sieltä omaan pukeutumiseen asti valikoituvat vain harvat jutut, jotka oikeasti innostavat vielä kaupassakin ja jotka sopivat sitten omaan vartaloonkin sovitettuna.
    Mulle blogin pitäminenkin on yksi tapa nauttia erilaisista jutuista: voin postailla hienoja photoshoot-kuvia, editorialeja, tehdä kollaaseja nettikauppojen valikoimista.. Harvoin todella ihastun johonkin tuotteeseen niin paljon, että lähden ihan oikeasti sen hankkimaan itselleni. Mutta blogin kautta voi leikkiä “mielikuvitusleikkejä”, mitä ostaisin jos voisin valita ihan mitä tahansa… :)

    Ehkä vähän aiheesta ohi, mutta tällaisia juttuja mulle tuli mieleen kuluttamisesta ja blogeista. :)

  • Leona

    Upeaa Jenni!!!
    Tämä oli erittäin tervetullut postaus blogiviidakossa. Me jokainen olemme jokapäivä vastuussa valinnoistamme. Suosittelisin jokaiselle muotiblogin seuraajalle kierrosta kirpputorille. Tangossa roikkuu pilvin pimein edellisen kauden vaatteita muutamalla eurolla. Ja kaikki vaatteet ovat erittäin hyväkuntoisia ja ehjiä.
    Me ostamme harvoin vaatteita tarpeeseen, mutta liian usein haluun. Ja kannattaa myös pohtia mitä uuden vaatteen ostoilla lääkitsee.
    Oma kulutuskäyttäytyminen on merkittävästi muuttunut iän ja perheen myötä. Ehkä myös ” lääkkeen ” tarve on vähentynyt, mutta ensisijaisesti vastuu elinympäristöstämme on kirkastunut.
    Ollaan vastuullisia ja harkitaan.

  • Jenni

    Itse olen lukenut bambusta vain sellaisissa yhteyksissä, joissa sitä on kuvattu nimenomaan ekologisena vaihtoehtona, mutta pitääpä tutustua tarkemmin. Toisaalta varmaan melkein kaikista materiaaleista löytyy puolensa ja puolensa. :)

  • Tiinanen

    Loistavia teesejä ja todella tärkeä aihe! Vaikka näitä blogeja tykätään kovasti aina syyttää kulutushysteriasta niin kyllähän sitä on ollut jo ennen niitä ja olisi ilmankin. Näiden teesien ei tarvitse päteä pelkästään vaatekaappiin (vaikka se toki on helppo kohde tarkkailla omaa kulutuskäyttäytymistään) vaan ihan kaikkeen omistamaansa: käytätkö todella kaikkia astioita, joita keittiönkaapeissa lymyää; notkuvatko kylppärinhyllyt avattuja ja avaamattomia purnukoita, joita joutuu vanhenemisen takia heitellä roskiin; monetko lakanat oikeasti tarvitset ja voisitko kenties elää pienemmässä asunnossa, mutta tarvitset paljon säilytystilaa- tavaroillesi?
    Harva länsimaalaisen kuluttaa tarpeeseen, väittäisin että meillä on jo kaikki, mitä tarvitsemme. Kiertelemme kaupoilla etsien lohdutusta, palkiten itseämme tai sitten ihan vaan tylsyydestä, joka tulee jatkuvasta uuden haluamisesta. Nurkan takana on aina uusi ja hienompi, joka täytyy saada.
    Itse kyllästyiin viime vuoden lopulla siihen, että koskaan ei ollut päälle pantavaa vaikka kaapit tursusivat vaatteita ja roudasin niitä vielä kaksi kertaa vuodessa kirpparille. Hyllyt notkuvat kosmetiikasta,vaikka käytin päivittäin vain muutamia tuotteita ja aikaa meni tavaroiden järjestelyyn, säilömiseen sekä siivoamiseen.
    Tänä vuonna on ostolakko päällä ja samalla tutustun omaan itseeni: mitä oikeasti tahdon tehdä ja millainen olla. Shoppailu onkin ollut viimeisenä mielessä, vaikka muotia seuraankin. Ennen juoksin kaupoissa viikottain.

    Lilyyn puolelta löysin uuden ihanan blogin, jossa vähemmän on paljon enemmän: http://www.lily.fi/palsta/aminimalist

  • Johanna

    … ja näin jo ensimmäisessä virkkeessä vedettiin äitikortti esiin! Helppo tapa lytätä muiden mielipiteet arvottomiksi.

  • Tekokuidut on mahtavia, jos osaa ostaa oikein. Esimerkiksi polyesteri ei käytännössä kulu lainkaan. Väljänmallisissa vaatteissa, missä ilma kiertää eikä hiostusta synny, se laskeutuu kauniisti ja on käytännössä ikuinen. Harmi vaan, että halvan hinnan takia polyesteriä päätyy paljon roskikseen, missä se tietenkin on ihan yhtä ikuinen eikä maadu juuri koskaan. Mutta periaatteessa polyesterivaatteesta saa elämänmittaisen ja siten todella ekologisen vaatteen, eikä tietääkseni keinokuitujen valmistaminenkaan kuluta läheskään yhtä paljon vettä kuin esim. puuvillan. Että itse sanon kyllä monessa tilanteessa jees keinokuiduille, ja niitä multa paljon löytyykin. Eriasia on tiukasti ihoa vasten olevat vaatteet, kengät ja vaatteet joilta odotan lämmittävyyttä. Niissä luonnonmateriaalit on ainoat oikeat.

  • Tiina

    Minä ihastuin tässä blogissa aiemmin kuvattuihin H&M:n vaaleisiin nilkkureihin, jotka olisivat nyt myynnissäkin. Olen päätynyt siihen, että on parempi ihailla niitä kuvasta kuin ostaa keinonahkanilkkurit 11 sentin koroilla, joilla en todennäköisesti osaa edes kävellä. Enemmän iloa se kuva tuottaa kuin ylimääräinen kenkäpari, jolle ei ole edes paikkaa eteisessäni.

  • Henna

    En lähtisi itse ainakaan syyttelemään bloggareita kulutushysteriasta, samoin kuin en julkkiksiakaan. Vaikka nämä kaksi ryhmää voisivat varmasti itse kukin vähentää kulutustaan, ja tehdä fiksumpia valintoja, kuten me kaikki.

    Mulla on muuttunut todella paljon viime vuosista rahan tuhlaaminen vaatteisiin.
    Olen ostanut tämän vuoden puolella kolme vaatetta, yhdet alushousut, yhdet sukkahousut ja yhden mekon. Mekko oli -70% alennuksella ostettu (alkuperäiseltä hinnaltaan arvokas) arkikäyttöön soveltuva villamekko, sukkahousut erästä kestävänä tunnettua merkkiä (n.30e) ja alushousut kans laadukkaammat kuin halpismerkkien vastaavat. Kaikki nämä ostettiin tarpeeseen. Kulutustavaroista olen ostanut kaksi lautasta, -50% tarralla varustettuja (iittalan lautasia) ja luopunut samalla muovisista astioista. Meikkejä olen tälle vuodelle ostanut yhden meikkivoiteen ja kynsilakan loppuneiden tilalle.

    Oon aloittanut sellaisen yhden naisen vallankumouksen omaa vaatekaappia ja asuntoa kohtaan. Ulos kaikki “ihan kiva” ja tilalle tarpeeseen ja laadukkaampaa. En myöskään halua, kuten täällä kommentoitiin jo, ostaa isoa asuntoa siksi että saan kaiken tavarani mahtumaan.

    En ymmärrä useimmiten bloggareiden perusteluja “No mun rahojahan nämä on” – Kyllä, olet oikeassa ne ovat rahojasi mutta kuten meillä jo autokoulussa sanottiin että ei taloudellisessa ajotyylissä ole kyse siitä etteikö sulla tai sun vanhemmillasi olisi varaa maksaa niitä bensoja vaan täten hillitään kulutusta (=säästetään luontoa).

    Arvostan sitä että ihmiset ostavat laadukkaampaa ja kestävämpää mutta samalla se että joku ostaa laadukkaita vaatteita ei tee siitä aatteesta yhtään parempaa jos niitä ostetaan samalla vauhdilla kuin niitä halvempia tuotteita. Miten esimerkiksi se että omistaa 20 parin tonnin merkkilaukkua tai 100 paria 500 euron kenkiä on merkki kestävästä kulutuksesta? Kun ihan oikeasti kukaan ei tarvi noin paljon, haluaminen on eri asia mutta sitä ei tule sekoittaa tarpeeseen. Eikä sekään ole tarvetta kun “tarvitsee” myös punaisen kevättakin vaikka kaapissa olisi jo 20 muuta kevättakkia. Eri asia on omistaa useampi takki eri käyttötarkoituksiin, esim. vaikka urheiluun, sateenkestävä, viralisempiin tilaisuuksiin esim. trenssi, työkäyttöön tms.
    (Koitin äsken googlettaa trenssin nimeä kun lipsahti mielestä ja päädyin blogiin jossa kerrottiin että joka talvi on kiva ostaa uusi takki entisten rinnalle.. perusteluina oli “olenhan nainen..”)

    Tämän seuraavan ajatuksen olen lukenut joskus netistä, eli kun aina puhutaan että meidän pitää jättää parempi maailma lapsillemme niin miten olisi jos jättäisimme paremmat lapset maailmalle.
    Kasvatetaan niistä lapsista jo sellaisia ajattelevia ja vähän kuluttavia tulevia päättäjiä ja kuluttajia. Ei luoda maailmaa jossa vain omistamalla pärjää, ja anneta lapsille mielikuvaa että vähemmän omistavia saisi kiusata tai syrjiä.

    Mulle kans, samoin kuin sulle kauniit kuvat toimii inspiraationa. Sitä mitä mää blogeista ja pinterestistä haen on mielenkiintoisia tapoja yhdistää eri värejä, eri tyylejä ja uusia yhdistelmiä jo ihan tuosta omasta vaatekaapista, ei kaupasta.

  • Maaria

    Alkuperäisen mielipiteen esittäjä syyllistyi aika tavalla täydelliseen Kaksi vääryyttä tuottaa yhden oikeuden -argumentointivirheeseen ja lyttäsi sillä kyllä ihan itse itsensä.

  • Nymfimaatti

    Suurin osa lapsista syntyy kehitysmaissa. Maissa, joissa nainen on esine, ehkäisy tuntematon ja mies kylttymätön ‘peto’.
    En kutsuisi sitä itsekkyydeksi, korkeintaan tietämättömyydeksi ja tyhmyydeksi. Tämän takia meidän hyvin kehittyneiden länsimaiden pitäisi auttaa kehitysmaita. Jotta saataisiin tytöt kouluun, tietoisuus leviämään ja sairaudet sekä väestön räjähdysmäinen kasvu edes jotenkin kuriin.

  • kati

    Taija, ymmärräthän, että kyse ei ole siitä, että maapallo olisi kauttaaltaan liikakansoitettu vaan siitä, että väestö ja resurssit ovat jakautuneet täysin epätasapainoisesti.

  • Ananas

    Tuohon Taijan kommenttiin on pakko tarttua sen verran, että väestönkasvun ongelmat ovat kyllä aivan jossain muualla kuin eniten kuluttavisa maissa. Vaikkapa ns kolmannen maailman maissa, joissa syntyvyys on erittäin suurta eivät vanhemmat varmasti lapsilleen mitään turhaa krääsää ostele. Näkisin tämän ylenpalttisen kulutuksen suurimmaksi osaksi länsimaiden ongelmana, siis niiden maiden, joissa syntyvyys on hyvin alhaista ja väestönkasvu hidasta tai melkein pysähtynyt.

    Palatakseni kirjoituksen aiheeseen, itselleni kävi siten, että alettuani lukemaan muotiblogeja, olen tullut myös jotenkin tietoisemmaksi kulutukseen ja ekologisuuteen liittyvistä näkökannoista. Ehkä tämä johtuu omalla kohdalla siitä, että ennen sitä vaan osti miettimättä sitä todellista tarvetta, jotenkin sitä on oppinut mm. blogien kautta lukemaan muotia ja osaa valikoidusti uudistaa omaa vaatekaappiaan. En olisi myöskään ilman meikkiblogeja tullut kuuna päivänä hankkineeksi itselleni luonnonkosmetiikkaa, en edes tiennyt, että tällaisia vaihtoehtoja on ylipäänsä tarjolla. Toki meno voi esim muotiblogeissa olla pelkkää pintaliitoa ja kulutusta, hyvä että näin tärkeä asia on nostettu esille! Tykkään muutenkin kovasti blogistasi, osaat nostaa esille näitä vaikeampiakin teemoja rakentavalla tavalla.

  • Lettunen

    Kaivoi kyllä itse kuoppansa, itse väitti lapsia tekeviä äitejä kaiken pahan aluksi ja juureksi. Halusin vain sanoa, että lapsellinen voi olla ekologinen.

  • Jenni

    Erittäin hyviä pointteja! Näitä ajatuksia voi ja pitääkin ehdottomasti soveltaa myös muuhun osteluun kuin vain vaatteiden. Eli syytä on tarkastella ihan kaikkia kulutustottumuksia kriittisesti. Ja hyvä olisi miettiä nimenomaan sitä, että miksi shoppailee? Yrittääkö sillä täyttää jotakin muuta tarvetta tai puutetta omassa elämässä? Veikkaanpa, että aika moni kokee tuon kysymyksen kohdalla pienen pistoksen sydämessään.

    Törmäsin itsekin jossain vaiheessa tuohon uuteen blogiin ja herätti kyllä heti mielenkiintoa. :) Äärimmäiseen minimalismiin ei minusta tarvitse pyrkiä, mutta jo aika pienillä teoilla voi olla suuri merkitys, kun asiaa ajattelee pitkällä tähtäimellä ja siltä kantilta, että jos 100/1000/10 000 ihmistä tekisi näin, millaisia seurauksia sillä voisi olla. 

  • Jenni

    Keinokuiduissa on ehdottomasti hyviksiä ja pahiksia. ;) Juuri tuo mainitsemasi polyester on itse asiassa erinomaisen hyvä materiaali tiettyihin tarkoituksiin, sen sijaan vaikkapa akryylia ei oikein voi perustella missään tilanteessa kovin hyvänä materiaalivaihtoehtona. Näihin kannattaa shoppailijan oikeasti tutustua. :)

  • Tiinanen

    Henna kirjoitti hyvin tuosta “tarpeen” ongelmasta: kyllähän siellä sovituskopissa saa kuka tahansa perusteltua itselleen punaisen kevättakin tarpeen, jos ei osaa katsoa kokonaisuutta. Kotona voi roikkua ties miten monta takkia, “mutta kun ykskään niistä ei ole punainen…” Monesti myös sitä kuvittelee tarvitsevansa jotain, koska muutkin tarvitsevat tai jokin on saavuttanut klassikon aseman, kuten tuo Hennankin mainitsema trenssi.

    Se tarve pitäisi miettiä jo ennen sinne kauppaan lähtemistä. Jos sitä pitää alkaa selittää itselleen siellä sovituskopissa niin voi sen vaatteen jättää sinne kauppaan suosiolla, silloin ostaa vain halusta ja koittaa selittää itselleen tarvetta.

  • Maaria

    Ensinnäkin, kehitysmaissa on korkean syntyvyyden rinnalla korkea lapsikuolleisuus.

    Toiseksi, kehitysmaissakin asuvat ihmiset on ihan oikeita ihmisiä, eivät mitään tietämättömiä ja tyhmiä synnytyskoneita ja primitiivisen seksuaalisuuden vallassa raiskaavia “petoja”.

    Eurooppa ja USA ovat pissanneet nykyisten kehitysmaiden muroihin kolonisaation ym. muodossa, joten sen osalta olemme toki heille ikuisessa velassa, mutta nämä tämmöiset häpeilettömät ajatukset valkoisen miehen taakasta vuonna 2013 ovat kyllä absurdeja. Sivistäpä ihan vaan itseäsi.

  • Ei lapsia

    Joo. Ton lapsikortin jälkeen ei enää jaksa lukea/kuulla enempää. Säälittävintä.

  • Johanna

    Molemman mielipiteen edustajat ovat oikeassa eli länsimaissa (ja myös Intiassa, Kiinassa jen.) tuhlataan liikaa ja maapallolla on ihmisiä liikaa.

    Lapsettomia ihmisiä syytetään usein itsekkäiksi, mutta itsekkäintä on tehdä lapsia sen takia, kun “minä haluan oman lapsen”. Itselläni on lapsi ja kovasti olisin halunnut toisenkin, mutta olen yrittänyt ajatella, että viher-hippinä (kavereiden minulle antama kutsumanimi) teen parhaan mahdollisen teon maapallolle jättämällä toiset ja kolmannet lapset tekemättä. On aivan sama tehdäänkö seuraava miljardi ihmisiä länsimaissa vai kehitysmaissa, liikaa se on kuitenkin.

    Niin ja vielä itse ihan aiheeseen, tarve ja halu ovat aivan eri asioita. Uusia kenkiä tarvii, vasta kun entiset ovat rikki. Ihmiset ovat nykyaikana turhan kärsimättömiä kaikessa. Kaikki pitää saada heti.

    terkuin, Johanna

    ps. Kiitos Jenni kivasta blogista. Mielipiteitään ei kannata pyydellä anteeksi, varsinkin jos ne kannustavat luonnon- ja eläinsuojeluun.

  • Ananas

    Hyvä, että vielä selvensit tuon, että siis molemmissa tuhlataan liikaa. Liika on liikaaa, tapahtuu se sitten missä tahansa.

  • Minusta bloggaaminen ja pinterest ovat vähentäneet shoppailuani; pelkästään kauniiden tavaroiden ja esineiden katseleminen riittää, niitä ei tarvitse kaikkia omistaa. Kauniit vaatteet saa vähän niinkuin talteen blogin sivuille tai pinterestin kansioon ja niitä voi ihailla aina.

  • Tee

    No, ennen kuin innostut jatkamaan listaa loputtomiin, niiin samalla kärjistetyllä logiikalla voisi sanoa, että “kaikkien vähäpätöisten ihmisten pitäisi tappaa itsenä”. Lasten hankkiminen on ihmisoikeus ja lajityypillinen vietti. Jos niitä lähdetään rajaamaan ja kaventamaan, niin päädytään 30-luvun Saksan malliin, jota luotsasi kivespuoli itävaltalainen mies.

    Omien lasten kanssa ei ole hankittu yhtään autoa, kertakäyttövaippaa, hetkessä pieniksi jääviä vaatteita saati kaikkia niitä muovisia leluja. Lapset saa kasvatettua ilman stereotypisiä käsityksiäkin. Kukaan ei pakota ostamaan uutena mitään, lähes kaiken tarvittavan saa nykyään myös vuokrattuna, esimerkkinä vaatteet, kantoliinan ja sängyn.

    Valistuneena ja koulutettuna ihmisenä jätät toki lapset hankkimatta, elät puritaanisesti ja noudatat ruokavaliota, joka koostuu vain lähellä tuotetusta raaka-aineista. Mutta kehitysmaissa väestön koulutustaso, köyhyys, uskomukset ja uskonnot eivät anna heille sitä samaa valinnanvapautta kuin esimerkiksi sinulle.

  • Suvi

    Kaikkien ei ole pakko hankkia lapsia, mutta ihminen ei ole muista eliolajeista erilainen siina mielessa etta meilla on luontainen tarve lisaantya. Ei meidan geenit olisi nahnyt tata paivaa jos tuota tarvetta ei olisi olemassa ja siksipa sita on turha kieltaakaan, toki nykyihminen on sen verran fiksu ettei tassa ihan vaistojen varassa toimita.

    Suomessa on syntyvyys siina mallissa etta meidan vakiluku ei enaa sen takia ole paisumassa, painvastoin vakiluku tulee laskemaan ilman merkittavaa maahanmuuttoa. Lahinna ongelma on korkea syntyvyys maissa joissa ei ole kunnollista sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltojarjestelmaa. Nailla ihmisilla ei ole mahdollisuutta ehkaisyyn, tai “ylimaaraisia” lapsia hankitaan turvaamaan vanhuutta koska ei ole jarjestelmaa joka pitaisi vanhuksista huolta vaan tama on lasten kontolla.

    Elintason nousu ja terveydenhuollon parantuminen kehitysmaissa voidaan odottaa korjaavan syntyvyys laskuun. Kuitenkin ongelma on siina, etta elintason nousun myota myos kulutus naissa maissa tulee kohoamaan. Maapallo ei tule kestamaan sita jos me kaikki kulutetaan samaan tapaan kun lansimaissa tanaan, mutta toisaalta voidaanko me kieltaa niilta ihmisilta jotka on vasta saanut mahdollisuuden samaan elintasoon vastaavanlainen kulutus jos me ei itsekaan muka voida olla ilman? Ei voida.

  • Voitko kertoa, miksi akryyliä sisältäviä vaatteita ei kannatta ostaa? Mulla nimittäin on huivi, joka on 100 % akryyliä. Vähän se kutittaa, mutta muuten pidän siitä paljon!

    Olen kanssasi vähän samanlainen siinä, että vaikka mulle tulee Elloksen, Anttilan ja H&M:n kuvastot, ja esittelen niiden valikoimaa blogissani, harvoin silti tilaan niistä mitään.. Minusta se kuitenkin tavallaan kertoo samalla myös muille, millaisia tuotteita näiltä yrityksiltä mm. saa. :)

  • pikki

    Muotiblogien seuraaminen on minun tapauksessa vähentänyt shoppailua tosi paljon. Ennen sorruin helposti haalimaan alennusmyynneistä kaikkea “kivaa ja halpaa”, mitä ei sitten kuitenkaan tullut käytettyä. Blogeja seuraamalla olen alkanut ymmärtää paremmin omaa makuani ja saanut inpiraatioita, jotka sitten ovat jääneet muhimaan mieleen. Nykyisin vaatekauppaan mennessä yleensä tiedän tarkalleen, mitä oikeasti haluan ostaa ja mitkä ovat perusteet tälle ostokselle.

  • Jenni

    Kyse on toki viime kädessä makuasioista. Itse en pidä akryylissä siitä, että se sähköistyy helposti ja siitä, että akryylineule menee yleensä nopeasti todella huonon näköiseksi eli nyppyyntyy ja nukkaantuu kovasti. Akryyli on käytännössä muovia, joten se ei materiaalina hengitä. Näin ollen se ei kylmällä ilmalla juuri lämmitä (suojaa toki viimalta, jne.) ja lämpimässä se puolestaan hiostaa. Pieni määrä akryyli villan seassa saattaa joskus olla ihan hyväkin juttu, sillä se saattaa tehdä villasta vähemmän kutittavan, mutta 100% akryyliä en kyllä voi suositella. Jos joku asiantuntevampi tietää enemmän, haluaa täydentää jotain tai korjata, niin mielellään saa sen tehdä! 

  • Suvi

    Jennille viela kiitos aiheen esiintuomisesta vaikka ei toki ollut ensimmainen kerta, taannoinen 6 vaatteen haaste oli oma suosikkini :). Suosittelen myos mielenkiintoista videota kuluttamisesta: http://www.youtube.com/watch?v=gLBE5QAYXp8

  • Anonyymi

    Ihanaa, että nostit asian pinnalle. Musta tuntuu, että muotiblogit saa aikaan ajatuksen että kaikilla pitäisi olla törkeästi vaatteita.

    Esimerkiksi kaverini pitää suosittua muotiblogia. On tosi ikävää huomata kun hän ostaa koko ajan uusia vaatteita alennusmyynneistä ja kuinka kuukausi sitten blogissa hehkutettua niiin ihana uusi paita onkin kuukauden päästä tylsä. :/

    Mielestäni ei ole yhtään sen oikeampaa ostaa kaupoista rutkasti uusia vaatteita ja sitten pistää kirpparille omista silmistä pois. Sitten voi taas ostaa ketjuliikkeiden aleista uusia vaatteita.

    Kuulin joskus jutun (en muista alkuperää) mutta että jossain Atlantilla tai muualla aavalla merellä ajelehtisi suomen kokoinen roskakasa. En tiedä kuinka tosi tämä juttu on, mutta ihan hyvin voi ollakkin totta. Mitä ei nää ei ole olemassa. Niinhän se menee.. :/

  • Piia

    Omalla kohdallani blogit ovat itse asiassa aiheuttaneet lähinnä kuvotusta tällaista kulutushysteriaa kohtaan ja näin todellakin vähentäneet vaatehimoja. Tunnen suorastaan huonoa omaatuntoa, jos huomaan ostavani jotakin pelkästä halusta.

  • Mia

    Kiitos Jenni taas kerran, kun nostit hyvän ja ajankohtaisen aiheen esiin:) Muutenkin tykkään siitä kun sun postausten takaa kurkistaa aito, iloinen ja ajattelevainen persoona ilman niitä alituisia “tässä 150 suosikkiani Nelly.com:ista” -tyylisiä postauksia.

    Vaikka muuten tunnenkin olevani ihan fiksu nainen, huomaan kyllä paljon blogeja luettuani että onnistun perustelemaan itselleni jonkin uuden vaatteen hankinnan vaan siksi “kun se näyttää kivalta”. Ja sitten tulee huono omatunto. Siinä mielessä oon kuitenkin ihan fiksu kuluttaja (heh), että ne pahimmat akryyli- ym. keinokuiturytkyt jäävät kauppaan ja hankin vain aikaa kestävää kulutustavaraa, alkaa sitä vaatetta olla jo sen verran että voisi pienen putiikin pistää pystyyn. Eli kyllä markkinoijat ovat kultasuoneen iskeneet, kun osaavat blogeja hyödyntää kanavina saavuttaa kuluttaja, ja samalla luoda “tarpeita” joiden perässä tälläiset heikommat (heh) ihmiset sitten juoksee. Toki myönnän, että itsellenikin tulee usein huono omatunto kun mietin sitä vuorta kaapeissa, ja olen nyt haastanut itseni olemaan ostamatta mitään ennen kesää. Katsotaan miten onnistuu..

    t: joku joka odottelee parhaillaankin postipakettia &Other Storiesilta, kun “pitihän mun just avatusta nettikaupasta tilata toi ihana statement kaulakoru ja uudet kengät kesää varten” kun olivat vaan niin kivoja.. Nelly.comiin en sen sijaan sorru, se runsas mainonta aiheuttaa vaan vastareaktion.

  • P

    Olempa minäkin viimeaikoina miettinyt vaateostoksiani. Huomasin meinaan, että vaikka olen viimesen parin vuoden aikana shopannut aikalailla, en oikeastaan ole tyytyväisksi tullut. Tai ei se aivan pidä paikkaansa. Toki paljon on tullut siihen ns. tarpeeseen, tuottanut iloa ja olen ollut todella tyytyväinen kun tietyssä tilanteessa omasta kaapista on löytynyt päälle pantavaa. Mutta huomasin myös, että ratkaisu ei ole määrässä (eli kaikkea ei tarvitse saada) vaan juurikin siinä, että kaapista löytyy tietyt tarpeelliset jutut. Ostoksilla olenkin käynyt nyt vähemmän ja yritän katella sillä simällä, että mitä olen kaipaillut, sen sijaan, että tekisin heräteostoksia kaikista ihanuuksista…Ehkä olen ennen kuvitellut, että joku täydellinen vaatekaappi olisi mahdollista! Mielumminkin toimiva, josta löydän, mitä tarvitsen. Kivoja vaatteita, mistä pidän tietenkin…Esim. olen muutamana keväänä jo törmännyt siihen, ettei mulla ole yhtään sellasta välivuodenaikoihin sopivaa huivia. Paksuja talvikaulaliinoja vaan tai liian pikkusia. Sellaiseen, jos tänä keväänä törmään mieluiseen, niin lähtenee mukaan. Koen tuon enemmän todellisena tarpeena, kuin jos ostaisin taas yhden kivan paidan lisää, vaikka saman ajavia löytyy jo.

    Luonnon/tekokuiduista haluisin sanoa, että ero on myös siinä miten ne suojaavat. Tarkoitan tällä sellasta energeettistä hommaa, joka voi jonkun mielestä olla huuhaata, mutta uskosin, että aika moni voi sen tuntea esim. villaa tai silkkiä käyttäessään. Siksi eritoten lapsilla kannattais suosia luonnonkuituja, lapsi kun on aikuistakin herkempi ja vaikutelmat menevät syvemmälle.

  • Liisa

    Miksi luomukuidut on iso plussa?

  • Jenni

    Luomun valmistuksessa ei rasiteta ympäristöä ylimääräisillä kemikaaleilla ja lannoitteilla. :)

  • Kaisa

    Kiitos tärkeästä postauksestasi! Sinun blogisi on minulle ennen kaikkea ispiraation lähde: rakastan muutenkin kaikkien ihanien ja värikkäiden kuvien selailua (muidenkin kuin muodin siis). Saan niistä energiaa ja iloa -ja sitähän Suomen talvessa tarvitaan. Komppaan heitä, jotka ovat sanoneet, että monet muotiblogit ovat opettaneet miettimään, mitä ostaa. Olen nykyään äärimmäisen tarkka laadusta ja tutkin ensimmäisenä, mistä vaate on tehty. Siinä, että vaate tuntuu hyvältä olen jo pidempään ollut vaativa, mutta nykyään en tee juurikaan heräteostoksia. Yhden kenkävikaostoksen tein tässä talvella ja se harmittaa ihan vietävästi. Hyvänä keinona olen jo huomannut sen, että teen säännöllisin väliajoin vaatekaapin kartoituksen: tsekkaan, mitä en enää ole vuoteen käyttänyt ja mitä puuttuu. Esimerkiksi tänä talvena investoin kunnon untuvatakkiin, koska viime talven kärvistelin liian ohuessa takissa. Lisäksi ostin niin lämpöiset nahkaiset hanskat, että niillä tarkenee monet talvet tästä eteenpäin. Nyt kevääksi investoin aitoon nahkatakkiin, koska muutama kesä sitten ostamani lempitekonahkatakkini on jäänyt minulle isoksi. Kyllähän sen takin osto kirpaisi (olen niin nuuka!), mutta pitkällä tähtäimellä uskon, että se kestää läpi elämän. Olen myös innokas kirppareiden suosija: etenkin kesällä niissä on mukava käydä. Tosin muutama vuosi sitten en ollut niiden suhteen kovin viisas, sillä sorruin juurikin tuohon hamstraamiseen ja sokaistuin halvoista hinnoista. Huh, onneksi nykyään pyrin kirpparillakin miettimään tooosi tarkasti, tarvitsenko jne. Muutamat kaupat minulla on kokonaan pannassa enkä ole niissä pitkiin aikoihin käynyt. Juttusi muistutti minua nyt siitä, että vanhat lenkkarini ovat aivan hyvät. Olen nimittäin miettinyt uusien ostoa, mutta miksipä ostaa, kun vanhat vielä kestää ja ovat aivat hyvät. Ihanaa kevättä sinulle Jenni!

  • Hieno postaus Jenni!!!! Sun innoittamana postasin omia ajatuksia kuluttamisesta sisustuksen puolella :) Tule kurkkaamaan :)

  • Satu

    Hyvä postaus! Aihe ei missään nimessä ole itsestään selvä asia kaikille. Varsinkin materiaalituntemus on valitettavan monilla heikoissa kantimissa, toivoisin että tekisit siitä postauksen. Blogiasi lukiessa olen miettinyt, että minkälainen valta sinulla oikeasti on vaikuttaa lukijoidesi kulutustottumuksiin jos niin haluat. Aihe on erittäin ajankohtainen. Olen miettinyt kuluttamista tai sen vähentämistä, ja ymmärtänyt erottaa tarpeet haluista, pyrkien ostamaan tarpeeseen. Viime syksynä päätin kartoittaa vaatekaappini. Tein listan kaikista vaatteista joita omistan. Merkitsin listaan vaatteen esim. housut/ mistä ostettu/mikä materiaali/about milloin ostettu/kauan olen käyttänyt/kuinka paljon käytän vaatetta ja mitä se n. maksoi. Listan tekeminen ei ole pikku juttu, mutta pikkuhiljaa se tuli valmiiksi. Tärkeintä oli kuitenkin se mitä se sai aikaan mm. ymmärrystä materiaaleista. Näin pystyin konkreettisesti näkemään mitkä vaatemateriaalit kestävät ja mistä kaupasta ne on ostettu ja jatkossa tekemään parempia ostopäätöksiä. Välttämään niitä kauppoja joiden tuotteet eivät kestä. Samalla merkitsin listaan lempivaatteeni joita käytän eniten, joka antaa osviittaa minkälaisia vaatteita jatkossa kannattaa ostaa. Vaatteet joita en käytä, ne saivat lähteä kierrätykseen/kirpputorille jolloin joku muu saa niistä enemmän iloa. Listan tekeminen sai myös miettimään sitä, että kuinka monta vaatekappaletta yhden ihmisen on tarpeellista omistaa, kuinka monta paitaa, kuinka monet housut, kuinka monet kengät… minkälaisella määrällä sitä pärjäisi. ja horror tietty oli kun ynnäsi vaatteisiin käytetyt summat yhteen. Monia muitakin ajatuksia se herätti, mutta pääasiassa matkaa kohti maltillisempaa kuluttamista, määrän sijaan panostamista laatuun ja keskittämistä energiaa muuhun kun jatkuvaan shoppailuun.

  • nita

    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta :) Itse ajattelin ensin, että luettelet tekstissä aika itsestäänselvyyksiä, mutta kun rupesin miettimään kulutusta omalla kohdallani, tajusin, että teen itsekkin paljon turhia ostoksia.

    Mun mielestä blogit vaikuttavat ostopäätöksiin yhtä paljon kuin mainoksetkin. Koska eiväthän mainoksetkaan pakota ketään ostamaan mitään, mutta silti ihminen voi alitajuntaisesti valita kaupassa sen tuotteen, jonka on jossakin juuri ennen nähnyt. Miksi blogeihin muuten laitettaisiin niin paljon mainoksia, jos niillä ei olisi vaikutusta lukioiden valintoihin? Samalla tavalla blogit voivat vaikuttaa kulutusvalintoihin, vaikka ei sitä itse tiedostaisikaan. Itse ajattelen olevani ympäristötietoinen, mutta juuri blogeja lukemalla rupean helposti ajattelemaan, että ei se niin paha ole ostaa viidettä mustaa toppia, koska niinhän kaikki muutkin tekevät. Omasta mielestäni blogit tekevät kulutuksesta hyväksyttävämpää, koska suurin osa postauksista esittelee aina uutuuksia.

    Helposti alennusmyynneissä tulee ostettua vaatteita vain siksi, että juuri NYT se on niin halpa. Yritän perustella turhia ostoksia myös sillä, että jokin vaate on juuri nyt muodissa, ja jos en sitä heti osta, niin kohta se on jo poistunut mallistosta. Miellän klassisest ja ajattomat vaatteet jotenkin todella aikuismaisiksi, joten siksi nuorena ihmisenä ostan mieluummin juuri muodissa olevia. Tosin onko kallis/laadukas ostos yhtään sen parempi vaihtoehto (ympärisön kannalta) kuin halpa/huonolaatuinen vaate, jos vaatekaupassa käy kuitenkin yhtä tiuhaan? Vaikka tiedostakin tekeväni väärin ympäristön kannalta, ajattelen, että muualla maailmassa tehdään vielä pahempia ympäristörikoksia, eikä oma ostokseni ole lähellekkään niin paha asia. Pitäisi varmasti oppia ajattelemaan, että jos moni ihminen tekisi edes pienen muutoksen kulutusvalinnoissaan, niin yhteisvaikutus voisi silloin olla suuri. Onneksi olen kuitenkin sen verran nuuka, etten raski mitään älyttömiä ylilyöntejä edes tehdä :D Oli kuitenkin kiva, että myönsit tekstissä sen, ettet ole itsekkään mikään “mallioppilas” vastuullisen kuluttamisen suhteen. Yleensähän kaikki puhuvat siitä, kuinka ekologisuus ja eettisyys on tärkeää huomioida vaatekaupassa, mutta kuinka moni oikeasti jättää vaatteen kauppaan, jos siinä lukee Made in Bangladesh?

  • Jossu (Johanna)

    Pst.Olen siis eri Johanna kuin alussa kommentoinut. Huomasin vasta jälkikäteen, että meitä oli kaksi samannimistä täällä…

  • Leia

    Monet kommentoijat ovat kiitelleet muotiblogeja siitä, miten ne ovat auttaneet hillitsemään omaa kulutusta. Se on todella hienoa, mutta luulen että hyvin suureen osaan ihmisistä blogit kuitenkin vaikuttavat nimen omaan päinvastoin, ja he nyt eivät tietenkään kehtaa sitä tulla tänne sanomaan. Valtava osa blogien lukijoista on hyvin nuoria tyttöjä, ja heidän kohdallaan ylikulutus johtuu silkasta tietämättömyydestä. Heille ei yksinkertaisesti ole tullut mieleen että kolmannenkymmenen kenkäparin ostamisella olisi muita huonoja puolia kuin että kenkähyllyssä tulee ahdasta. Enkä siis yritä niputtaa kaikkia nuoria ihmisiä ajattelemattomien kanojen laumaksi, sanon vain että nuorena sitä on usein vielä tietämätön. Jenni, sinulla on todella mahdollisuus vaikuttaa näihin nuoriin.

    Itseäni huolettaa hyvin paljon ketjuliikejätti H&M:n tekemä viherpesu. H&M todistetusti käyttää kierrätettyä puuvillaa, on kaikenlaisia kampanjoita, nyt liikkeisiin saa viedä jopa kierrätykseen meneviä vanhoja vaatteita. Tämä kaikki on tosi hienoa – vai onko? Kaikesta tästä huolimatta H&M on yhä valtava yritys joka syö pienempiä, ihmisläheisempiä yrityksiä tieltään, työntekijät ovat yhä epämääräisissä oloissa ja massatuotanto jyrää rytisten eteenpäin. H&M tähtää siihen, että kuluttaja kuvittelee tekevänsä ekologsen teon asioidessaan kyseisessä liikkeessä, mutta totuus on että huolimatta huolellisesta kasvojenkohotuksesta tämä firma ei ole eettistä nähnytkään :/

  • Jenni

    En tule varmasti jatkossakaan olemaan malliesimerkki kaikilta osin näissä kulutusasioissa, mutta pyrin aktiivisesti arjessani monin eri tavoin (ei vain vaatteisiin liittyvien) ekologisempiin ja eettisempiin valintoihin. Olen ihan tavallinen ihminen, enkä voi ottaa itselleni sellaista roolia, että minun pitäisi toimia kaikessa mahdollisessa esimerkillisesti. Jokaisella meistä on ne omat jutut, joissa voisimme olla vielä vähän parempia – suurimman osan ihmisistä ei vain tarvitse olla suurennuslasin alla ja julkisen arvioinnin kohteena kulutustottumuksineen. Tämän postauksen kaltaiset tekstit ja johdonmukainen kannustus kuvatun kaltaiseen kriittiseen suhtautumiseen omia kulutustottumuksia kohtaan on minun korteni keossa. Juuri tällä tavoinhan minä yritän näitä arvoja välittää ja avata ihmisten silmiä pohtimaan kriittisesti omia valintojaan.

    Mitä tulee firmojen “viherpesuun”, ajattelen itse niin, että se on jo askel entistä parempaan. Julkinen keskustelu pakottaa yritykset tekemään asialle edes jotain. En sano, että se “puhdistaisi” minkään brändin mainetta sen tekemiltä huonoilta valinnoilta, mutta eikö pienikin teko ole parempi vaihtoehto kuin ei tekoa ollenkaan? Siitä olen samaa mieltä kyllä, että on huolestuttavaa, jos kuluttajaa “huijataan” luulemaan, että hän tekee ekologisia ja eettisiä valintoja silloin, jos näin ei ole.

  • Mä tykkään ponchoista ja hirveän usein tulee vastaan vaan akryyliponchoja, on tosi muitakin mutta aika usein niissä hinnat kohoaa jo sitten pilviin. Toki siinäkin kannattaa miettiä pitäisikö kuitenkin ostaa se kalliimpi tai yrittää etsiä halvempaa versiota mikä ei olisi kuitenkaan akryylia.

    Mä en oo mikään himoshoppailija. Tykkään kyllä shoppailla ja on ihana kiertää kaupoissa, mutta kuitenkin mietin tarkkaan mitä ostan ja onko mulla sille tarvetta. Täällä missä asun, ei edes ole hirveästi mitään vaatekauppoja, muutama kuitenkin. Yleensä pitää mennä johonkin isompaan kaupunkiin ja nykyään tulee käytyä ihan todella harvoin missään. En tainnut viime vuonnakaan käydä ostamassa kuin muutamat housut ja sitten juhla-asun kaverini syntymäpäiville. Löysin myös suurehkon kasan vaatteita kirpparilta viime tai toissavuonna, tosin niissä olisi kannattanut miettiä tarttenko kaikkia :D. Muuten tulee kyllä käytettyä kaikki vaatteet loppuun mitä ostankin ja oon tehnyt mm. leggingseistä ja yksistä toisesta housuista shortsit itselleni.

    Yritän kyllä katsella vaatteiden materiaaleja, mutta kyllä haksahdin Tukholman reissulla ostamaan tuubihuivin joka on akryylia.

  • Leia

    Ymmärrän että tämä saattaa aiheuttaa sinulle ahdistustakin, kun tosiaan olet esillä oleva henkilö ja sinua on siten “helppo” ulkopuolisten arvioida ja arvostella, ja ihmiset helposti varmasti kuvittelevat tietävänsä sinusta kaiken tämän blogin perusteella :P Tästä huolimatta tartun nyt hiukan tuohon vastaukseesi.

    Miksi et päättäisi olla malliesimerkki eettisessä kulutuksessa? Miksi et ottaisi itseäsi niskasta kiinni ja kerta kaikkiaan ryhtyisi mahdollisimman ekologiseksi kuluttajaksi? Tietenkin tämä on hirveän osoittelevaa ja provokatiivista, mutta yritän vain herätellä kaikki tämän kommentin lukijatkin ajattelemaan: miksi meistä kenenkään pitäisi ajatella alistuneena, että voihan sitä vähän yrittää, mutta ei minusta mitään malliesimerkkiä koskaan tule. Me kaikki VOIMME olla niitä malliesimerkkejä jos haluamme, mikään ei estä. Me todella voimme hankkia kaikki vaatteemme kirpputoreilta tai tosissaan ekologisuuteen panostavilta yrityksiltä. Kyllä, me tulemme siinä tapauksessa jäämään vaille monenlaisia ihania ja söpöjä muotivillityksiä, mutta eikö se ole hinta jonka voisimme kotiplaneettamme terveydestä maksaa? :)

    Olet täysin oikeassa sinä, että pieni hyvä teko on parempi kuin ei hyvää tekoa ollenkaan, mutta meillä rikkailla länsimaisilla olisi varaa tehdä niin kovin paljon suurempiakin hyviä tekoja kuin parhaillaan teemme.

  • Täyttä asiaa! Ite ajattelen ihan samalla tavalla ja käyn ite aina samat asiat läpi, kun ostan uutta tuotetta. Kaverini (oon siis yläasteella) sanoo mua aina kauheen hitaaksi päättämään ja mietin kuulemma aina liikaa, mutta mielestäni juuri noiden asioiden takiaa on tosi tärkeetä harkita ostopäätöstä. Oon myös huomannut, että tosi harva ikäiseni ajattelee sellaisia asioita kuin laatua tai kestävyyttä, suurin osa (raa’asti yleistäen) vaan marssii kivan vaatteen löydettyään kassalle.
    En tietystikään oo mikään pyhimys tässä asiassa, sillä kyllä jokaiselle tulee niitä huteja, mutta musta on tärkeintä, että edes yrittää ja miettii omaa kulutustaan ja sitä kautta pyrkii vähentämään turhaa kulutusta.

  • K

    Juuri näin, akryyli on epämukava päällä (hiostaa, muttei lämmitä, ja sähköistyy) ja näyttää nopeasti huonolta (tosin mun mielestä usein jo uutenakin, eron aitoihin materiaaleihin näkee monesti jo kaukaa).
    Lisäisin vielä sen, että akryylistä valmistetut vaatteet ovat (lyhyen) elinkaarensa lopussa lähinnä pelkkää roskaa ja kaatopaikantäytettä, kun taas esim. villasta valmistetut vaatteet voi uusiokäyttää monin eri tavoin tai hävittää ekologisesti (periaatteessa aito luonnonmateriaali maatuu).
    Lisäksi esim. jos arkikäyttöön tarkoitettu villavaate sattuu jossain vaiheessa menemään huononnäköiseksi, se toimii edelleen mainiosti myös vaikka (talvi)urheiluvaatteena. Villa siirtää kosteutta sekä lämmittää märkänäkin.

    Olen ymmärtänyt että pienikin määrä akryylia villan seassa saa vaatteen nyppyyntymään nopeasti, sillä akryylikuidut jotenkin katkovat pehmeämpiä villakuituja? Ymmärtääkseni ainakin polyamidi tms. toimii villan kanssa paremmin, jos nyt villan sekaan jotain tekokuituja on laitettava.

  • tiina

    Postaus tärkeästä aiheesta, kiitos! Pisti miettimään omia arvojani ja kulutustottumuksiani… Olen itse aika kova tuhlaamaan rahaa vaatteisiin joita en aina välttämättä edes tule käyttämään ja niin tyhmältä kuin tämä kuulostaakin niin en ole itse sisäistänyt sitä että inspiraatiosta ja kauniin ihailusta voi nauttia yhtä lailla kuin vaatteen omistamisesta. Mutta tottahan tuo on, nyt oli kyllä sen verran iso ahaa-elämys, että kaipaan elämäntapa remonttia ekologisempaan suuntaan!:) iso kiitos tästä!:)

  • m

    Itselläni on paha villa-allergia. Vaikka seassa olisi vain 3% villaa, tulee kauhea kutina ja pistely, etenkin jos kyseessä on kaulaliina. Mohair ja angora on yhtä ongelmallisia. Joudun siis valitsemaan puuvillaisia ja akryylisia neuleita.

    Olen huomannut, että monet puuvillaiset neuleet jotenkin kovettuvat, “nitisevät” ja menettävät muotoaan, eivätkä lämmitä tarpeeksi kovilla pakkasilla. Olenkin ollut tyytyväisempi akryylisiin vaatteisiin. Minua ne ovat lämmittäneet, eivät hiosta niin pahasti kuin luulisi ja osa ei edes juurikaan nukkaannu kun nätisti käyttää ja enimmäkseen tuulettaa pesun sijaan. Niissäkin lienee laatueroja.

    Pyrin pitämään akryylivaatteet käytössäni kauan ja jos olen jostain luopunut, ovat ne menneet kiertoon. En muista, että mikään olisi mennyt niin rikki, että olisin heittänyt roskiin. Jotkin löysemmät neuleet olen purkanut ja neulonut niistä uusia juttuja :)

    Tällein allergisen näkövinkkelistä välillä pelottaa ihmisten sota akryylia vastaan. Ihan ok on jos niiden myynti suppenee, mutta toivottavasti eivät häipyisi kokonaan…

Related posts