Ystäville

En ole mikään ystävänpäivä-vouhottaja, mutta kyllä minusta silti on ihan kiva ajatus, että yksi päivä vuodessa on ystävyyden juhlaa. Mitään erityistä en tänään aio tehdä, enkä ole varma vietänkö edes iltaa ystävien seurassa, mutta ystävänpäivän kynnyksellä sitä tulee kuitenkin pohdiskeltua ystävyyttä. En tarvitse erityistä päivää muistuttamaan, kuinka tärkeitä ja arvokkaita ystäväni minulle ovat tai sanoakseni sen heille, mutta jos ei muuten, niin tänään se varmasti ainakin tulee sanottua. :) Olen äärettömän onnekas, että olen saanut ympärilleni niin ihania tyyppejä, jotka ovat niin monet kerrat jakaneet iloni ja puolittaneet suruni. Joskus parhaita hetkiä ystävän kanssa ovat sellaiset, kun päästään sukeltamaan oikein syvälle mielenkiintoiseen keskusteluun, joskus taas kun ollaan vain eikä edes sanota mitään.

Ystävyyteen mahtuu monenlaista ja joskus elämä heittelee niin, ettei ehdi tavata yhtä usein kuin haluaisi. Joskus tajuaa vasta vuoden jälkeen, että ei ole tullut soitettua, vaikka toinen on ajatuksissa ollutkin. Olen kuitenkin huomannut, että tosiystävyydessä sillä ei juurikaan ole merkitystä, onko viime tapaamisesta viikko vai viisi vuotta, sillä yhteys on ja säilyy. Viimeksi eilen sain huomata sen, kun Brysselin vaihtoaikojen ystäväni oli Suomessa käymässä työmatkalla ja treffasimme ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Olemme satunnaisesti pitäneet yhteyttä tässä välilläkin, mutta edellisestä keskustelustamme ehti varmasti vierähtää vuosia. Kuitenkin siinä hetkessä, kun kohtasin hänet eilen, tuntui kuin kaikki vuodet tuosta väliltä olisivat kadonneet. Kuudessa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon, mutta ystävyytemme ei ollut hävinnyt minnekään. 

Kiitos ystävät, että olette iloinneet kanssani hyvissä hetkissä ja tukeneet ei-niin-hyvissä. Kiitos, että olette. En tiedä, missä olisin ilman teitä. <3 Ja kiitos rakas Cindy ihanasta kortista, joka yllätti minut tupsahtamalla eilen postiluukusta. Olette varmasti kanssani samaa mieltä, että tuon kortin viestiä paremmin tätä kaikkea ei voisi sanoa. :)

Hyvää ystävänpäivää siis ihan jokaiselle! <3

EDIT: Oli pakko tulla lisäämään tämä juttu, kun on niin uskomaton stoori! :D Tehtyäni tämän postauksen sain Cindyltä viestin, jossa hän iloitsi siitä, että olin arvannut kortin olleen häneltä. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että eihän siinä ollut lähettäjän nimeä ollenkaan! Uskomatonta. :D Siis minulle oli alusta asti jostain syystä niin päivänselvää, että kortti oli Cindyltä, etten edes huomannut, ettei siinä ollut laisinkaan allekirjoitusta. Mieleeni ei edes juolahtanut, että se olisi voinut olla keneltäkään muulta. Tätä on sielunystävyys. <3

Tags: höpötyksiä, Muu hyvinvointi

Categorised in: Elämä