Talven ihanimmat villahousut ja villapusero – kotimaista laatua suoraan Siikaisista
Päivä jona käänsin leoparditakkini
16 107
Okei, ei minulla ole leoparditakkia (sentään), mutta jonkinlaisen takinkäännön olen kyllä tehnyt viime aikoina eläinkuosien suhteen. Minä olen siis se ihminen, joka on pyhästi joskus vannonut, ettei kuuna päivänä ikinä koskaan käyttäisi eläinkuoseja. Ja sittemmin elävä todiste siitä, että vannomatta paras. Jotenkin tämä vaivihkainen lämpenemiseni eläinkuoseille alkoi joskus pari vuotta sitten, kun yhtäkkiä eläinkuosit eivät vain näyttäneetkään enää niin kamalilta kuin aiemmin. Tuolloin kuitenkin tyydyin vain ihastelemaan leopardeja etäältä ja oltiin vielä aika kaukana haaveiden toteuttamisesta. Nyt kuitenkin olen ottanut tuon ratkaisevan askeleen ja lopullisesti hypännyt eläinkuosien leiriin, sillä jokin aika sitten höyrähdin lopulta ostamaan jotain eläimellistä myös omaan vaatekaappiini.
Tuoreessa helmikuun Trendissä sukelletaan eläinkuosien maailmaan ja minä lupasin kertoa yhden tarinan siitä, miten eläinkuoseja vihaava on onnistunut hurahtamaan. :D Yhtenä ratkaisevana tekijänä kääntymyksessäni on ollut Lookbook.nu-sivusto. Kokosin 1,5 vuotta sitten tänne blogin puolelle inspiraatiokuvia Lookbookista ja totesin, että eläinkuositkin voivat näyttää yllättävän kivoilta, jos niitä vain yhdistelee sopivalla tavalla ja nauttii tarpeeksi pieninä kerta-annoksina. Aiemmin ajattelin, että korkeintaan voisin hurahtaa klassisen mustavalkoiseen seepra-kuvioon, mutta kuinkas kävi! Uusi ihastukseni on nimenomaan se eläinkuoseista pahin eli leopardi. Tai ainakin eläinkuosien inhoajille se leopardi tuntuu yleensä olevan se absoluuttisin inhokki :D
En voisi kuvitella verhoutuvani leopardikuosiin päästä varpaisiin (olisikohan taas paras olla vannomatta mitään, haha), mutta jossain pienessä yksityiskohdassa se voi jopa toimia aika hauskasti – juuri sellaisena huutomerkkiasusteena, jollaisista pidän. Siitä lähtien olen suhtautunut varautuneen uteliaasti etenkin leopardi-kuosisiin kenkiin ja katsellut, josko jostain löytyisi sellainen pari, jonka minäkin voisin laittaa jalkaani. Ja lopulta sellainen tuli vastaan Rizzossa. Sydämeni sykähti Oxford-tyylisille nauhakengille, joiden leokuosi on sopivan hillitty ja luonnollinen värimaailmaltaan ja joita koristaa karvainen nahkapinta. Nämä ovat siis taas sitä ”poninkarvaa” eli lehmännahkaa, johon on pintakäsittelyssä jätetty karvat.
Yksi olennaisimmista jutuista omalla kohdallani on juuri se, että kuosin kuvionti ja värimaailma ovat kohdallaan. Jos leopardi on jotenkin liian keltainen tai kuviot ovat rumia tai väärän kokoisia, ei ole toivoakaan. Leopardia ON siis pilkkuihin katsominen – ainakin mitä minun vaateostoksiini tulee! Suurin osa leopardikuoseista on nimenomaan liian keltaisia, liian ruskeita, liian tummia, liian vaaleita, liian iso- tai pienipilkuisia tai muuten vain vääränlaisia minun makuuni. On siis ihme, että ylipäänsä löysin kengät, joiden kuosi tuntui olevan juuri oikeanlainen. Nyt en vain malttaisi odottaa keväisempiä kelejä, että pääsisin kokeilemaan eläimellisiä kenkiäni ihan käytännössä. Siihen asti tyydyn ihastelemaan toista hurahdustani eli mintun sävyisiä leopardikynsiäni, jotka ehdin esitellä jo pari viikkoa sitten. Minusta alkaa tuntua, että paluuta entiseen ei ole. :D
Mutta kertokaahan te muut, että minkälainen suhde teillä on eläinkuoseihin? Vihaa, rakkautta, käännynnäisyyttä? Pliis kertokaa, että siellä on edes joku muu takkinsa kääntänyt! Niin ja tietysti, että mitä tykkäätte kengistäni?
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: höpötyksiä, kengät, Muu hyvinvointi
Raitaa taloon
16 107
