Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Vielä vuoden verran parikymppinen
232 80
Niin ne vuodet vain vierivät ja tänään starttaa minulla viimeinen vuosi kaksikymppisenä! Täytän nimittäin tänään 29 vuotta, vaikka ei aina juttujen tai naamankaan perusteella uskoisi. Joku kommentoi hiljattain sitä, kuinka kovasti tyylini on muuttunut blogin alkuajoista ja ryhdyin itsekin muistelemaan, että totta tosiaan siitä on jo melkein kuusi vuotta, kun aloitin blogini. Ehkä jopa ihan suotavaa, että siinä ajassa edes jokin on muuttunut. On oikeastaan aika mielenkiintoista, että blogiin on tavallaan ikuistettu kasvuni tyttösestä naiseksi, 23-vuotiaasta opiskelijasta 29-vuotiaaksi aikuiseksi. Tosin tyttönen aion olla vielä pitkään – se on elämänasenne. En tiedä, miten pitkälle blogi minua vie, mutta uskon, että saan tulevaisuudessakin muistella tätä kautta vielä monia elämäni menneitä vaiheita.
En yleensä kauheasti perusta synttäreistä, enkä ajatellut juhlistaa tätä merkkipäivää millään tavalla. Juttelin juuri eilen yhden tuttavani kanssa, jolla on myös tänään syntymäpäivä ja häntä kummastutti suuresti tämä minun tapani ”jättää synttärit väliin”. Hänen filosofiansa kun on, että mikä tahansa merkkihetki on hyvä syy järjestää juhlat. Itse taas koen, että merkkipäiviin ja kaikenlaisiin pakollisiin juhlapyhiin liittyy usein paljon odotuksia, joita on sitten lopulta kuitenkin vaikea täyttää ja fiilis jää latteaksi. Parhaat juhlat ja hetket syntyvät omalla kohdallani yleensä spontaanisti, juuri niinä iltoina kun meinasi jäädä kotiin, muttei sitten jäänytkään. Oikeastaan itse jopa nautin siitä, että kuin kapinallisena tekona vietän merkkipäivää ihan kuten mitä tahansa muutakin päivää. Tämä 29. syntymäpäivä nyt muutenkin on vähän sellainen väliinputoajavuosi – katsotaan sitten ensi vuonna uudestaan!
Jollain tapaa tämä syntymäpäivä kuitenkin minuun vaikuttaa. Tuntuu kuin sitä pitäisi täällä jollain tapaa kommentoida tai ainakin edes mainita – kuten nyt olen tehnytkin. Mutta eipä minulla tänään oikein mitään sen kummempaa sanottavaa ole, tai ainakaan tästä päivästä. Sen sijaan ajattelin toivoa teiltä synttäritytön etuoikeudella pientä lahjaa. :) Ja arvatkaapa, mitä haluaisin synttärilahjaksi teiltä! Olisi aivan mahtavaa, jos mahdollisimman moni jättäisi jonkun merkin itsestään. Kertokaa, keitä olette, mistä tulette, mitä mietitte, mitä toivotte tai oikeastaan ihan mitä vain. Sana on vapaa! Ja jos teillä sattuu olemaan omia blogeja, niin linkkailkaa niitäkin mukaan. Olisipa kiva niitäkin tässä synttäri-illan ja tulevan viikonlopun aikana selailla! :)
Kuva: Luis Monteiro
Tags: höpötyksiä, Muu hyvinvointi
Categorised in: Elämä
Kollegan kynästä
232 80
