10/01/13

Kollegan kynästä

16 58 in-bloom1.jpg

Joskus on niin, että joku muu sanoo asian niin osuvasti, ettei siihen ole oikeastaan enää mitään lisättävää. Minulla käy näin todella usein Trendin bloggaajakollegani Sara K:n kanssa. Saralla on sellainen kyky muotoilla ajatukset tekstiksi, että voin siitä itse vain haaveilla. Ja tällainen tilanne tapahtui viimeksi eilen, kun Sara kirjoitti ajatuksia herättävän tekstin itsekkyydestä ja kateudesta. Tekstin olennaisin pointti tiivistyy minusta tähän lauseeseen: Kun joku toinen saavuttaa jotain ihanaa, maailma ei ota mitään meiltä pois. Käykää lukemassa koko juttu TÄÄLLÄ!

in-bloom2.jpg

Jos blogi ei entuudestaan ole tuttu, suosittelen tsekkaamaan sen muutenkin. Erittäin hyviä ajatuksia elämästä, rakkaudesta, ihmisistä ja kaikesta mahdollisesta. Saran tekstejä lukiessa syntyy halu olla parempi ihminen ja samaan aikaan voi tuntea jonkinlaista inhimillistä hyväksyntää omia epätäydellisyyksiään kohtaan. Se on aika mieletön kombo. Ja vaikka en aina ihan kaikkia mietteitä allekirjoitakaan, voin silti ihailla sitä, miten kauniisti ja vaivattomasti Sara taikoo ajatuksensa paperille.

in-bloom3.jpg

Photo: © Hollie Fernando – In Bloom

Model: Charlotte MacVean

Styling: Hollie Clark

MUA: Eliza James

Tags: , ,

Categorised in: Elämä

16 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Seidi

    Kiitos vinkistä, oli tosiaan todella hyvä kirjoitus.

    http://2-roads-diverged.blogspot.co.uk/

  • piisamirotta

    Mä en oikein syty Saran teksteistä. En koe niitä omikseni ja muutenkin tällainen life coaching tyylinen haahuilu ei ole mun juttu. Kai mä olen jotenkin sen verran matemaattistieteellinen, että sekulääri/arkifilosofiset tekstit eivät vakuuta. Toki muut saa nauttia!

  • tiutiu

    Sama mieltä piisamirotan kanssa, vaaleanpunaista höttöä.

  • Jenni

    Se on totta, että kirjoitustyylikin on vahvasti makuasia. Tai nimenomaan se, että millaisesta kirjoitustyylistä pitää. Minulla on moni varmaan ihan hyväkin romaani jäänyt kesken siksi, että tarinankerronnan tapa ei sytytä. Saran teksteissä on kieltämättä vähän tuollaista life caching -tyylisen haahuilun vikaa, myönnetään. :D Kaikkea hänen kirjoittamaansa en allekirjoita, mutta ihailen hänen taitoaan pukea ajatukset sanoiksi. Ja kovin osuvia lausahduksia sieltä myös usein löytää. :)

    Pidän valtavasti myös Kaikki mitä rakastin -blogin Eevan tyylistä kirjoittaa, mutta tiedän että jotkut se tyyli saa jopa raivon partaalle. Onneksi meitä on moneen junaan, niin lukijoita kuin kirjoittajiakin. Muuten kävisi tylsäksi. :)

  • Noora

    Nyt on kyllä pakko olla samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa. Pidin joskus Saran blogia parhaana, mutta väiteltyäni hänen kanssaan köyhyydestä ja onnesta tms aiheesta, aloin pitää k.o. tyyppiä niin vastenmielisenä, etten ole lukenut blogiaan sen koommin. Tai välillä käynyt vilkaisemassa, mutta en vaan ole pystynyt.

    Tiedän, että netti ei ole paras mahdollinen paikka keskustella näinkin perustavanlaatuisista asioista, mutta silti. Huomasin, että hänen elämänfilosofiassaan on sellaista ikävää hyväosaisuuden tai jonkun muun kalsketta, etten voi ottaa hänen “filosofiaansa” todesta jatkossakaan.

    Myönnän toki, että hänen tapansa kirjoittaa on kiva, siksi alunperin hänen blogiaan luinkin. Kuvista puhumattakaan, mutta en vaan enää voi.

    Ja voin sanoa, että luen päivittäin kymmeniä blogeja, myös sellaisia, joiden lukeminen välillä nostavat verenpainetta. Ihan vaan siksi, että haluan olla ajan hermolla, tai jotain :)

  • Tiinanen

    Aikaisemmista kommentoijista poiketen minä taas pidän Saran blogista, olen pitänyt jo aikoinaan bien dans sa beau-blogista. Saran tapa kirjoittaa on ihana ja saan hänen teksteistään paljon oivalluksia ja voimaa omaan arkeen :)

  • Jenni

    Olen itse missannut tuollaiset keskustelut ja postaukset täysin, ja aika valikoiden lueskelen blogeja yleensäkin. Ymmärrän sen tunteen, että joku arvomaailman juttu voi “pilata” koko blogin, jos juuri se tietty tunne kirjoittajasta muuttuu. Kuten olen tuossa yllä todennutkin, niin en minäkään kaikkia niitä mietteitä allekirjoita, mutta haaveilen, että olisin itse yhtä taitava kirjoittaja kuin Sara. Tosin kaikki eivät hänenkään kirjoitustyylistään pidä. Makuasiat ovat vaikeita. :D

  • Anne Malia

    Minä ihailen hirmusti juuri Saran ja Eevan kirjoitustapaa ja ajattelumaailmaakin, vaikken tietenkään kaikesta aina juuri samoin ajattelekkaan, eihän sellaisia ihmisiä varmaan olekkaan joiden kanssa kaikesta olisi aina samaa mieltä. Mutta minusta on ihana kun joku on löytänyt oman juttunsa ja haluaa jakaa oivalluksiaan toisille.

    En vaan voi ajatella positiivisten ajatusten olevan elitistisiä millään tavalla. Kaikki negatiivisuus lähtee usein vertaamisesta. Itse en ole mitenkään tutustunut nähihin uusiin filosifisiin malleihin, käytän pelkkää maalaisjärkeäni. Yritän ajatella asioita aina myös toisen ihmisen näkökulmasta, yritän uskoa positiiviseen, en negatiiviseen, olen tyytyväinen siihen mitä minulla on ja haaveilen asioista jotka ovat mahdollisuuksien rajoissa jne. Vältän aina ja kaikessa vertailua muihin. :)

  • milja

    Ikävä kyllä kävi sama juttu kuin Nooralla, itse en osallistunut väittelyyn, mutta keskustelun lukemisesta jäi tympeä maku. Kaikki mitä rakastin -Eevan sanoin: “Silti tämä ajatus siitä, kuinka kaikki on vain kiinni omasta ajattelusta, on mielestäni myös pikkuisen vaarallinen. Oman elämäni ongelmat ovat omaa tekoani taipuu äkkiä muotoon kaikkien muiden ongelmat ovat heidän omaa syytään.”

  • onnellinen

    Hei Jenni! Ihanaa että linkkailet muitakin blogeja tänne. :) olet ihan paras!

    En pidä väittelyistä, mutta nyt on pakko sanoa yksi asia. Eikö nämä kommentit joissa on oltu Saran tekstejä vastaan kerro juuri tästä uhkana olemisesta? Niinkuin sinäkin Jenni kirjoitit “Kun joku toinen saavuttaa jotain ihanaa, maailma ei ota mitään meiltä pois.” Sara K on saavuttanut onnellisuutensa juuri sillä ajattelutavalla mitä hän blogiinsa kirjoittaa ja minä itse olen erittäin kiitollinen siitä että hän jakaa ajatuksensa, sillä jos hänen ajatuksensa tekevät hänet onnelliseksi, ne tekevät varmasti myös jonkun muunkin. Mielummin onnellinen kuin oikeassa?

  • Sara K

    Tämä oli hauska tämä Piisamirotan kommentti. Kaikista mahdollisista taiteen ja tieteen aloista nimittäin valitsin matematiikan lukion jälkeen. Ja olin ihan kelpo opiskelija :)

  • Jenni

    Erittäin hyvin sanottu. :)

  • Noora

    En tosiaankaan siis tarkoittant, että positiivisuus on elitististä. Voinette kaivaa tämän vanhan postauksen, josta aiemmin puhuin, jostain blogiavaruudesta ja lukea sieltä ajatuksia takemmin. Eli siis tiivistettynä helppo sanoa, että onnellisuus ei ole kiinni ulkoisista puitteista tai muusta, jos kaikkea on. Siis tavallaan helppo sieltä “vaaleanpunaisen hötön” keskeltä on huudella. En siis tosiaankaan tunne k.o. henkilöä, tämä kaikki on vaan blogin perusteella luotua kuvaa.

    “Mieluummin onnellinen kuin oikeassa?” Blogimaailmassa varmaankin ihan ok ajattelutapa, ei niinkään oikeassa elämässä. Mutta kuten sanoin, en enää lue k.o. blogia, joten saa toki pitää ajattelutapansa. Itsekin olen onnellisempi, kun en hänen kanssaan keskustele :)

  • Jenni

    Toivoisin monien muidenkin omaksuvan sinun ajattelutapasi. En ymmärrä, miksi väkisin luetaan sellaisia blogeja, jotka ärsyttävät ja joiden ajatusmaailmaa ei koeta omaksi. Toki keskustelu on aina tervetullutta, mutta tuntuu joskus hassulta, että joidenkin pitää väkisin vängätä omia näkemyksiään asiasta, jossa ei ole olemassa absoluuttisen oikeaa tai väärää. Itse katsoisin siinä kohtaa viisaimmaksi siirtyä muualle ja säästää sekä itseäni, että blogin kirjoittajaa ja hänen muuta yleisöään – juuri kuten sinä olet kokenut parhaaksi tehdä. :)

  • kiira

    Voi että, hassua miten erilailla ihmiset voivatkaan kokea asiat, kirjoitukset, ihmiset ym. Itse olen saanut aivan mielettömästi Saran blogista ja uskon, että monet hyvät asiat elämässäni ovat saaneet alkunsa sieltä. Niin suuri ja myönteinen muutos minussa ja elämässäni on tapahtunut kun olen alkanut saran blogia lukea :). Uskon, että monien “olen paras tyyppi ja maailma on hyvä!” -oivallusten jälkeen, jotka saran blogin avulla olen tajunnut, minusta on todella tullut parempi ystävä, työkaveri, ihminen noin yleensä ei missään nimessä päin vastoin. Minun maailma on kaunis ja se ei ole pois keneltäkään!

  • Jenni

    Olen miettinyt itse ihan samaa, jo sitäkin kautta, että omia tekstejäni tulkitaan välillä niin kovin eri tavoin kuin olen itse asioita ajatellut. Olen monet kerrat hämmentynyt, kun joku on loukkaantunut minun ajatuksistani, jotka useimmiten yritän vieläpä muotoilla mahdollisimman neutraalisti. Toisaalta osa ihmisistä haluaa oikeutuksen olla eri mieltä ja näkee negatiivisuutta ihan kaikkialla. Senkin hyväksyminen on auttanut sietämään niitä syytöksiä, joita myös itse toisinaan kohtaan. Tottakai palautteen edessä on syytä aina myös katsoa peiliin ja uhrata hetki sille, että miettii, mistä kommentoijan kielteisyys tai kritiikki kumpuaa. Voisiko omaa toimintaa todella muuttaa tai olisiko sille syytä? Onko kritiikille aihetta?

    Hassuinta minusta ehkä suomalaisessa kulttuurissa on juuri tuo, että onnellisuudesta ei muka saisi puhua eikä itsestään pitää. Se, että tulee toimeen itsensä kanssa, on terveen itsetunnon ja onnellisen elämän perusta. Moni ei halua nähdä sitä, että ärsyyntyminen muiden onnesta kumpuaa useimmiten tyytymättömyydestä omaan elämään. Tai jos siitä ollaan tietoisia, ollaan haluttomia tekemään mitään asian eteen, ajatuksin tai teoin. Uskon, että ne, jotka ovat valmiita löytämään onnen itsestään, löytävät kyllä sen oikean sanoman myös Saran teksteistä, jotka yleensä ovat hyvin armollisia. Moni tuntuu kokevan hänen tekstinsä syyllistävinä, kun itse taas näen ne nimenomaan vapauttavina ja mahdollisuuksia tarjoavina näkökulmina. Tuntuu joskus hassulta, että kun toinen ihminen kannustaa päästämään irti negatiivisista ajatuksista, on usein joku kommentoimassa heti perustellen, miksi se EI olisi mahdollista. Lähes kaikki on mahdollista ja muutos lähtee aina itsestä.

    Koska täällä moni on kritisoinut Saran tekstejä, ja ehkä osaltaan ollut myös innoittamassa tuon hänen tänään julkaisemansa postauksen aiheessa, niin linkkaanpa tänne tuon tuoreimmankin jutun. Se on suunnattu juuri teille, jotka ette Sarasta tai hänen teksteistään pidä: http://trendi.fi/blogi/sara-k/mutta-kun-se-iso-ja-ruma-ja-olemassa

Related posts