Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Haikuja 90-luvulta
9 116
On hauska välillä huomata, miten mieli muuttuu. Olen joskus nuorena paasannut, etten ymmärrä, miten sellainen kausi kuin 80-luku on voinut lipsahtaa tyylin historiaan. Ja kyllä oli ihan toinen ääni kellossa, kun 80-lukua huokuvat trendit palasivat kuvioihin joskus 10 vuotta sitten. Sen jälkeen jaksoin puolestani vakaasti uskoa ja ennen kaikkea toivoa, että 90-luku ei koskaan palaisi. Pieleen meni sekin. :D Samoja ajatuksia on ollut myös noiden aikakausien musiikista, mutta kummasti vain sisimmässä läikähtää melkoinen nostalgiaryöppy lapsuusiän hittejä kuullessa – ja kuuntelenpa noita vanhoja biisejä jopa aivan vapaaehtoisesti ja mielellänikin nykyään. Ilmeisesti sopiva aika ja etäisyys mahdollistavat uudellen innostumisen melkein mistä vain. Tämä aihe tuli mieleen eilen, kun Miika esitteli minulle innoissaan Bassolta bongaamansa biisin, jonka soundeissa syleillään häpeilemättömästi 90-lukua, vaikka kappale on julkaistu viime vuonna. Ja koukkuun jäin minäkin tuohon Erneston Reelin’-biisiin. Uppoaako teihin?
PS. Pakko silti sanoa, että ei näitä kyseisiä starojen ysäri-lookeja kyllä ole ainakaan minulla ikävä tullut. :D
Tags: höpötyksiä, Musiikki, Muu hyvinvointi
Categorised in: Elämä, Musiikki
Piilopaikka kahvikupissa
9 116
