19/02/19

Yllättäviä kohtaamisia, kauniita poikia ja unettomia öitä

9 28

En ole pitkään aikaan jutustellut ihan tavallisia kuulumisia, joten nyt voisi olla hyvä hetki päivittää niitä taas. Mitään kamalan kummallista ei minulle kuulu, mutta ehkä juuri ne ihan tavalliset arkiset jutut ovat hyvää vastapainoa kaikenlaiselle harkitummalle sisällölle. Ja veikkaanpa, että kuvittelette otsikon perusteella jotakin paljon villimpää kuin mitä on todella luvassa, haha.

♥ Viime viikolla vietettiin ystävänpäivää ja ystävänpäiväviikko ei olisi voinut huipentua paremmalla tavalla. Sain nimittäin perjantaina kylään rakkaan vanhan ystävän Elinan, jonka kanssa emme olleet nähneet neljään vuoteen! Oma elämäni on hujahtanut viime vuosina vauhdilla töiden parissa täällä Helsingissä ja välillä reissun päälläkin. Ystävän arki toisella puolella Suomea taas on vierähtänyt pienten lasten kanssa perhe-elämän ja töiden välillä tasapainoillen. Ja jotenkin väliin ehti sujahtaa 4 vuoden mittainen paussi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olen tuntenut Elinan liki 15 vuotta ja on aina ilo huomata, että joidenkin ihmisten kanssa ei ole väliä, onko välissä ollut aikaa 4 päivää vai 4 vuotta, kun juttua voidaan jatkaa tismalleen siitä, mihin jäätiin eikä henkinen yhteys ole elämäntilanteista kiinni.

♥ Löysin yhtenä päivänä lähikaupasta monivitamiinivalmisteen, jossa vitamiinit on imeytetty ihan tavallisiin, sokerittomiin nallekarkkeihin. Olen yleensä tosi huono muistamaan ottaa mitään tällaisia, mutta voin kertoa, että sen jälkeen, kun päivän vitamiiniannoksen on saanut nauttia kahden nallekarkin muodossa, en ole unohtanut ottaa vitamiinejani kertaakaan! Nallekarkkivitamiinit ovat aika paljon kalliimpia kuin ne perustabletit, mutta eipä ole koskaan tulut syötyä vitamiineja yhtä suurella ilolla.

♥ Olen nukkunut viime aikoina ihan uskomattoman huonosti. Univaikeudet ovat tuttu riesa aiemmasta elämästä ja välissä on jo nukuttu vuosia ihan hyvin, mutta nyt jostain syystä tässä alkuvuodesta uniongelmat ovat palanneet riesakseni. Mystistä kuitenkin on, että väsymystilasta ja aivan liian vähästä unimäärästä huolimatta väsymys ei juuri ole näkynyt naamassa ja silmien alla. Olen huomannut tämän joskus ennenkin, että kun väsymyksestä tulee pysyvä olotila, keho vähän kuin sopeutuu (?) siihen hetkelliseen kriisiin ja jotenkin sitä pystyy operoimaan elämässä eteenpäin yllättävänkin sujuvasti. Kunnes yhtäkkiä tulee se yö, kun unta saa kuin saakin vähän enemmän. Ja mitä ihmettä?? Miksi juuri sen yön jäljiltä peilistä tuijottaa vastaan joku ennennäkemätön zombie? Olen tullut siihen tulokseen, että keho on pidemmän unettomuuskauden jälkeen jossain survival-tilassa ja sitten, kun uni viimein tulee, se kokee voivansa “romahtaa”. Tai ainakin naama… Onko kukaan muu havainnut vastaavaa?

♥ Olen viime viikkoina täysin hurahtanut persoonallisuustesteihin. Bongasin Nonsense-podcastista 16 personalities -testin, joka paljastuikin siksi tutuksi Myers Briggsin testiksi ja nyt olen perehtynyt suurella palolla omiin tuloksiini ja pakottanut kaikki kaveritkin tekemään testin. Nämähän nyt eivät todellakaan ole sellaisia juttuja, mitä pitäisi ottaa kovin vakavasti, mutta on ollut todella hauska tutkailla näitä, tunnistaa omia piirteitä ja selvitellä, mitkä persoonallisuustyypit sopisivat parhaiten yhteen. Näiden parissa saa helposti hurahtamaan yllättävän paljon aikaa, kun oikein uppoutuu…

♥ Kävin viime viikolla leffassa katsomassa ihanan Timothée Chalamet’n tähdittämän Beautiful Boy -elokuvan Kallion sympaattisessa Riviera-elokuvateatterissa, joka tarjosi minulle ja kaverilleni leffaelämyksen. Rivierassa ilmeisesti katsellaan aktiivisesti Instagram Storyjani, kun olin jossain vaiheessa ohimennen maininnut olevani kiinnostunut tästä elokuvasta, sillä nyt elokuvan tullessa ensi-iltaan sieltä huikattiin, että kutsuvat minut ystävänpäiväviikolla näytökseen heidän piikkiinsä. Kiitos siis Rivieralle! Olen käynyt pikku-leffateatterissa vierailulla ennenkin ja tykkään paljon paikan rennosta konseptista. Tällä kertaa ostimme ystäväni kanssa leffahetken ratoksi viinipullon, juustolautasen sekä kaikkea muutakin herkkua – parasta!

Itse elokuva oli aika surullinen ja rankka, ja Chalamet jälleen roolissaan fantastinen. Tositapahtumiin perustuva Beautiful Boy kertoo huumeongelmien kanssa räpiköivän nuorukaisen ja hänen isänsä tarinaa addiktion, toivon, epätoivon, repsahdusten ja rakkauden ristitulessa. Sydäntäsärkevää tarinaa katsellessa tuntuu tuskalliselta seurata läheisten huolta ja alati hiipuvaa uskoa siihen, että huumehelvetti ikinä päättyisi muuten kuin hautaan. Väkevä leffa ja todella hienot roolisuoritukset kaikilta päärooleissa loistaneilta!

♥ Päädyin viime viikonloppuna yöpymään yhden yön hotellissa täällä kotoisassa Helsingissä ystäväni kanssa. Omassa kotikaupungissa tulee majoituttua hotellissa hyvin harvoin, mutta etenkin tänä viikonloppuna, kun seurana oli ystävä, jota ei ollut nähnyt pieneen ikuisuuteen, tuntui hotelliyö melkein kuin matkalta jonnekin kauemmas. Tästä todisteena voitaneen pitää sitä, että vessassa huomasin miettiväni hetken aikaa, voikohan hanavettä juoda. Kunnes tajusin olevani Suomessa, haha. Pääsin siis ainakin hetkeksi irti arjesta ihan kunnolla, kun erehdyin luulemaan olevani jossain ulkomaanlomalla.

♥ Usein sellaiset spontaanit ja yllättävät illanvietot osoittautuvat niiksi kaikkein parhaiksi, etenkin jos seurakin on jotakin odottamatonta. Päädyimme ystäväni kanssa viikonloppuna muutaman mutkan kautta viettämään iltaa hyvin hämmentävällä kokoonpanolla, mutta en olisi voinut kuvitella hauskempaa illanviettoa kuin millaiseksi se iltamme lopulta kääntyi. Koko ilta oli täynnä toinen toistaan kiinnostavampia ja omituisempia keskusteluita ja valtavasti naurua. Ja kaikki vain siksi, että lyöttäydyimme yksiin puolituttujen kanssa sen sijaan, että olisimme jatkaneet iltaa sinne, minne yleensä aina muutenkin tulee mentyä. Tätä lisää! Pitäisi varmaan vähän useammin rikkoa kaavoja.

Mitä teille muille kuuluu pitkästä aikaa?

Photos: Annika Ollila

Related posts

Related posts

20/01/19

Ystävän koti: Teron vehreä keidas keskellä Helsinkiä

5 86

Käsi ylös kaikki te, jotka olette haaveilleet omasta kasvi- tai viherhuoneesta? Pääsin kameroineni kylään ystäväni Teron luo jo jonkin aikaa sitten, kun ulkona vielä vihersi. Jutun toteutukseen pääsin jälkijunassa vasta nyt, mutta tämähän on oikein passeli hetki kurkistaa Teron kauniiseen kotiin, sillä veikkaan, että viherterapia on juuri tässä lumisen tammikuun keskellä oikein tervetullut piristys vaikka kuvienkin muodossa.

Muotoilija Tero Kuitusen nimi on vilahtanut täällä blogissa aiemminkin hänen suunnittelemiensa tuotteiden kautta ja nähtiinpä Teron taidonnäyte myös viime kesän ihanassa Fiskars Summer House -näyttelyssä, sillä hän oli suunnitellut yhden näyttelyn huoneista. Itse asiassa on aika hauskaa, että minun ja Teron historia ulottuu yli 10 vuoden taakse ihan ensimmäisiin hetkiini Helsingissä. Törmäsimme yhteisten kavereiden kautta Helsingin yössä varmaan lähes joka viikko edesmenneen Redrumin legendaarisella Misfits-klubilla – kuka muistaa nuo jokaviikkoiset torstaibailut? Silloin meistä ei varmaan kumpikaan arvannut, että työkuvioiden kautta tulisimme toisiamme vastaan vielä lukemattomia kertoja tulevaisuudessa vuosien päästä. Aika hauskaa!

Aalto-yliopistosta aikanaan valmistunut Tero työskentelee tosiaan nykyisin muotoilijana ja asuu puolisonsa kanssa Helsingin Hermannissa. Kaksikko on viihtynyt 36m2-neliöisessä yksiössään jo 7 vuoden ajan, eikä ihme sillä asunto on todellinen tilaihme, suurten ikkunoidensa ansiosta mukavan valoisa, siinä on erittäin toimiva pohja ja ylellisenä bonuksena kämpässä on 10 neliön kokoinen lasitettu parveke, joka on kesäisin kuin yksi ylimääräinen huone lisää. Rauhallisella alueella sijaitsevaa taloa ympäröivät puut tekevät siitä myös ihanan vehreän – kuin olisi oma puutarha ympärillä.

Parasta Teron mielestä asunnossa ovatkin juuri isot ikkunat sekä niistä avautuva näkymä: kesäisin puita ja vehreyttä ja talvisin mukava maalaismaisema. “Tässä asunnossa tuntuu kuin ei oikeastaan edes asuisi Helsingissä”, Tero toteaa. Viihtyisästä näkymästään huolimatta koti on aivan raitiolinjojen ja hyvien kulkuyhteyksien äärellä sekä kivenheiton päässä Kallion hulinasta.

Tero kertoo toimivansa sisustajana fiilispohjalta ja yhdistelee omassa sisustustyylissään skandinaavisen pelkistettyä tyyliä ja vintage-esineitä sekä käyttää espanjalaishenkiseen tyyliin rohkeasti värejä. Sisustusideoita hän poimii esimerkiksi Espanjan Architectural Digest -lehdestä, jossa värejä käytetään skandinaavista tyyliä runsaammin ja yllättävämmin. “Suomalainen sisustustyyli ja värimaailma on usein kovin hillitty ja hallittu, joten ulkomaisista lehdistä saa vähän villimpää inspiraatiota”, Tero vinkkaa.

Pariskunnan koti on todellinen vanhojen esineiden aarreaitta ja Tero kertookin pitävänsä siitä, että esineillä on tarinaa kerrottavanaan. Hän ostaa harvemmin tavaroita tai kalusteita suoraan kaupasta ja suurin osa kodin esineistä onkin löytynyt vintage-liikkeistä, päätynyt kierrätettynä heille milloin mistäkin tai saatu perheeltä. “Pidän kerroksellisuudesta ja siitä, että kotia ei edes yritetä tehdä valmiiksi kerralla, vaan rakennetaan pikkuhiljaa kokonaisuutta”, Tero kuvailee. “Sisustustyylini on sekoitus vanhaa ja uutta. Tykkään paljon väreistä omassa työssäni ja se näkyy myös kotimme sisustuksessa.”

Freelancer-muotoilijana työskentelevä Tero pääsee oikeastaan sisustamaan myös työn puolesta, sillä hän tekee sisustusmuotoilun lisäksi myös paljon tila- ja näyttelykonsepteja sekä kuratointia. “Muotoilun ja taiteen yhdistäminen kiinnostaa minua ja se näkyy myös omassa työssäni. Teen paljon yhteistyötä kuvataiteilijoiden kanssa ja monet omistakin töistäni muistuttavat enemmän taide-esineitä kuin massatuotantoa”, Tero kuvailee.

Hänen oma suunnittelufilosofiansa mukailee collectable design -ajatusmaailmaa, jossa design lähestyy jo taidetta. “Collectable designin ajatus on, että tuotteet ovat tavalla tai toisella uniikkeja. Tuote voi olla kuin veistos, mutta sillä on kuitenkin jokin käytännöllinen funktio”, Tero selittää. “Omassa tyylissäni leikkisyys on tärkeää ja haluan rikkoa perinteistä ajatusta siitä, mitä skandinaavinen muotoilu on. Se voi olla myös värikästä, leikkisää ja hauskaa.” Nämä elementit näkyvät Teron omassakin kodissa, jossa on paljon hauskoja yksityiskohtia, yllättäviä väriyhdistelmiä sekä luonnollisesti myös hänen itse suunnittelemiaan sisustusesineitä.

Oma koti on Terolle todella tärkeä paikka, missä pitää voida rentoutua. “Etenkin pitkän ja kylmän talven aikana kotona tulee vietettyä erityisen paljon aikaa. Rakastan laittaa ruokaa – se on minulle terapeuttista. Tykkään kutsua ihmisiä kylään ja järjestää kekkereitä. Minulle koti on ehdottomasti myös sellainen paikka, missä tavataan muita ihmisiä”, Tero mainitsee.

Vehreyttä kotiin tuovat kesäaikaan erityisesti parveketta ympäröivät puut, mutta myös lasiseinien sisäpuolella kasvaa kesäisin oma pieni palsta istutuslaatikoissa, joihin on istutettu muun muassa tomaatteja ja salaattia. Talvella kodin vehreästä tunnelmasta pitävät huolta viherkasvit sekä vihreäksi maalattu makuuhuoneen seinä. “En ole kovin hyvä viherpeukalo, mutta pidän kovasti kasveista ja olen onnistunut aika hyvin pitämään niitä hengissäkin. Minulle on tärkeää, että kotona on paljon viherkasveja.”

Kasveilla kuvitettu vanha opetustaulu on peräisin koulun jäämistöstä – puoliso pelasti sen aikanaan roskistuomiolta ja nappasi talteen.

String-hyllykkö löytyi tukholmalaisesta antiikkiliikkeestä työmatkalla. Myös messinkinen lamppu on kirpputorilöytö jostakin suomalaisesta pikkukaupungista ja maksoi vain vitosen.

Terolle ja hänen puolisolleen on vähän sattuman kautta tullut tavaksi keräillä kaikenlaisia hauskoja pariskuntia esineinä ja kuvina. Tämä liikuttava posliiniesine on löytynyt kirpputorilta.

Artekin vanhoihin tuoleihin liittyy hauska tarina: päällystetyt tuolit löytyivät aikanaan Taideteollisen korkeakoulun tiloissa olleesta antiikkiliikkeestä. Kaupat oli jo sovittu, kun myyjä tulikin katumapäälle. Hän ei sittenkään olisi halunnut luopua tuoleista ja asiasta käytiin pientä vääntöä. Lopulta Tero kuitenkin sai tahtonsa läpi ja kaupat tehtiin, kuten näkyy.

Pieni sohvapöytä on Teron omaa designia ja oli itse asiassa hänen päättötyönsä TAIKista. Pöytä oli myös vuonna 2013 esillä Habitaren Eco Design -näyttelyssä ja voitti itse asiassa messujen kilpailunäyttelyssä toisen palkinnon. Vintage-sohva sen sijaan löytyi opiskeluaikoina: Tero bongasi TAIKin puupajalta aivan pommikunnossa olevan vanhan sohvan ja ryhtyi kyselemään, kenelle se kuului. Huonokuntoista sohvaa oltiin jo heittämässä pois, joten Tero sai viedä sen mennessään. “Kunostin sohvan itse Klaus Aallon avustuksella ja ostin uudet verhoilukankaat. Alkuperäinen verhoilu oli vihreä ja kangas oli aivan riekaleina, kun sain sohvan”, Tero kertoo. Päällepäin ei ehkä arvaisi, mutta 60-luvulta peräisin oleva sohva aukeaa vuoteeksi tarvittaessa.

Hassunkurisen puudelityynyn Tero löysi kertomansa mukaan keskellä pimeintä talvea, kun piipahti eräänä väsyneenä päivänä Kurvin Fidassa. Kaiken sen ankeuden keskellä söpö puudelipariskunta puhutteli, joten hän osti tyynyn hetken mielijohteesta. Ja toistuuhan siinä Teron ja hänen puolisonsa keräilemä pariskunta-teemakin.

Parvekkeen ikkunaa vasten roikkuvat kiinalaiset koristeet ovat myös kirpparilöytö.

Jätelavalta Kalliosta löytynyt matto luo parvekkeelle mukavalla tavalla huonemaisen tunnelman.

Parvekkeella sijaitseva massiivinen puupöytä löytyi vuosia sitten Barcelonasta kadulta. “Barcelonassa on tapana, että tiettynä viikonpäivänä ihmiset voivat jättää kadulle huonekalujaan ja kierrättää niitä sillä tavoin. Löysin tämän pöydän oman kotikatumme varrelta tienposkesta. Halusin sen, joten raahasin sitä muutaman kymmenen metriä kotiovelle yksinäni, ettei kukaan muu saisi napattua sitä nenäni edestä. Kun palasimme Suomeen, halusimme tuoda pöydänkin mukanamme, joten ei auttanut kuin lähettää se rahtina Espanjasta asti”, Tero paljastaa. Siniset tuolit puolestaan löytyivät Helsingin kodin jätekatoksesta, minne joku oli ne hylännyt.

Tero on tehnyt parvekkeen puiset kukkalaatikot itse jostakin omasta projektistaan ylijääneestä puusta.

Vanha vitriinikaappi on isän tädin perintöä. “Täti asui ennen Keski-Suomessa sellaisessa vanhassa koulussa, joka oli lapsena han maaginen ja vähän pelottavakin paikka. Rakennus oli täynnä antiikkia ja siellä taisi olla jotain porontaljojakin seinillä. Kun tätini lopulta muutti sieltä pois, olin mukana tyhjentämässä taloa. Vaikka olin vasta 13-vuotias, halusin palavasti tämän kaapin omakseni. Ymmärsin jo nuorena sen arvon: se on suomalaista käsityötä 1920-luvulta”, Tero kertoo. Kaapin päällä oleva veistos selällä makaavasta miehestä on Teron oma työ. Pronssiin valettu veistos on peräisin ajalta, kun hän asui Barcelonassa ja harjoitteli kuvanveistoa.

Hauska talon muotoinen säilytysrasia löytyi joskus tukholmalaisen halpisketjun hyllystä. “Se oli niin sympaattinen, etten voinut vastustaa sitä. Säilytän siinä teepusseja”, Tero kertoo. Purnukan takana näkyy graafikkotuttavan tekemä kuva, jossa on myös taloja, joten purkki ja taulu löysivät sisustuksessa paikkansa toistensa rinnalta.

Tero tykkää suomalaisista design-klassikoista: vanha kahvipannu on kotimainen design-löytö ja Sarpanevan klassikkopadan hän puolestaan sai 30-vuotissynttärilahjaksi ystäviltään, jotka tietävät hänen rakastavan ruoanlaittoa.

Makuuhuoneen seinä oli pitkään edellisten asukkaiden jäljiltä mintunvihreä, mutta Tero maalasi sen viime keväänä hieman tummemmaksi. “Sävyssä on metsän tavoin rauhoittava ja lämmin fiilis, joka sopii myös kauniisti ruskeisiin, puunvärisiin kalusteisiin. Pyörittelin pitkään eri värivaihtoehtoja, mutta vihreä tuntui lopulta ihanan rauhoittavalta”, Tero kertoo.

Punaiset raidat ja viidakkoteema eivät välttämättä perinteisesti kuuluisi yhteen, mutta Tero uskoo rohkeuteen sisustuksessa. Hänen sisustusneuvonsa kuuluukin: tee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, riko sääntöjä ja kokeile rohkeasti! “Ei tätä yhdistelmää mitenkään sen kummemmin suunniteltu. Se vain syntyi itsekseen, kun yhdistin omasta mielestäni kiinnostavia asioita”, Tero tunnustaa.

Makuuhuoneen taulu on Tiitus Petäjäniemen teos ja se on ostettu Kuvataideakatemian joulumyyjäisistä. “Taiteilijalla oli esillä paljon erilaisia pieniä teoksia, mutta tämän taulun hauskat maksamakkaratyypit kultaisilla naamoilla sekä pariskunta-teema tuntuivat omalta”, Tero naurahtaa. “Kuvataideakatemian ja TAIKin joulumyyjäiset ovat mahtavia paikkoja tehdä edullisia ja kiinnostavia taidelöytöjä. Jo muutamalla kympillä voi löytää jotakin mielenkiintoista”, hän vinkkaa.

Myös tämä hauska pikkulamppu on löytynyt jonkun satunnaisen suomalaisen pikkukaupungin kirpputorilta. Teroa siinä viehättää hauska ilme ja yllättävyys.

Keittiön pyöreä pöytä on muutaman kympin kierrätyskeskuslöytö. Keraaminen lamppu puolestaan on Teron omaa designia Klaus ja Elina Aallon kanssa. Valaisin syntyi Helsinki Design Capital -vuonna ja niitä valmistettiin vain noin 10 kappaletta muutamassa eri värissä.

Ristipistoin tehty hevostaulu on Teron puolison kirpparilöytö ja toistaa hauskasti puudelityynyn ristipistoteemaa. Taulu soutelevasta pariskunnasta puolestaan on puolison äidin eläkepäivinään itse maalaama kopio Monet’n maalauksesta.

Punainen lamppu on löytö Habitatista vuosien takaa.

Yöpöydän virkaa toimittaa äidinäidin vanha pöytä, joka on peräisin 50-60-luvulta. Ruotsalainen klassikkokaluste löytyi mökiltä jostain venevaraston nurkasta ruostumasta ja Tero pelasti sen parempaan talteen. Tämä pöytä toimi myös aikanaan inspiraationlähteenä, kun Tero suunnitteli omaa lopputyötään TAIKissa.

Teron suunnittelema kaksiosainen mix & match -ruukku oli osa suurempaa projektia, jota hän teki Alvar Aallon suunnittelemaan Sunilan tehdasmiljööseen synnyinkaupungissaan Kotkassa. “Järjestämäni näyttelyn miljöönä toimi sellainen mieletön villa, joka itse asiassa oli inspiraationi lähde näille ruukuillekin. Ideana on, että ruukkuja on kahta kokoa. Toinen on pienempi ja toinen suurempi ja päällimmänen ruukku lepää renkaan päällä pyöreällä pohjalla. Ne voi asetella oman mielensä mukaan tai sijoittaa ihan erikseenkin. Minua kiehtoo ja kiinnostaa koskettamisen teema ja se näkyy käyttämissäni materiaaleissa: käytän esimerkiksi paljon hapsuja, joiden läpi tekee mieli juoksuttaa sormia. Näissä ruukuissa puolestaan näkyy ihmisen kosketus ja se on minulle tärkeää. Käsityö on arvokasta ja olen siksi halunnut, että se näkyy ruukun pinnassa epätäydellisyytenä. Punasavi on myös minulle kiinnostava materiaali: siinä on houkutteleva pinta, kiva tuntu ja kaunis väri”, Tero kuvailee.

Tero kertoo, että he ovat hänen puolisonsa kanssa käyttäneet sisustukseen todella vähän rahaa. Melkein kaikki kalusteet ovat käytettyjä tai löydettyjä. “Kallein hankintani on Ilmari Tapiovaaran Masemoiselle -tuoli. Tein yhteistyötä Ivana Helsingin pop up -shopin kanssa ja tämä tuoli oli osana liikkeen sisustusta. Kun putiikki sulki lopullisesti ovensa, lunastin tuolin omakseni”, hän paljastaa.

Eteisen valaisin löytyi aivan kotia vastapäätä sijaitsevalta kirpputorilta sopivasti muuton yhteydessä.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

11/11/18

Ystävän kotona: Merin värikkääseen kotiin ystävät ovat aina tervetulleita

5 53

Eikö olekin kiinnostavaa päästä kurkistamaan jonkun ihan tuntemattoman kotiin? Tutkailla, millaisia tavaroita heillä on hyllyille aseteltuina ja pohtia, millaisia tarinoita esineiden takaa löytyykään, bongailla persoonallisia sisustusideoita ja saada asuinympäristön myötä pieni välähdys jonkun toisen elämästä? Minulla on ollut tapana tehdä koti- ja sisustusjuttuja ystävieni kodeista aina, kun lähipiiristä löytyy sellaisia minusta kivan näköisiä, viihtyisiä, persoonallisia ja inspiroivia koteja. Minulla on hirmuisen monenlaisia ja -tyylisiä ystäviä, joiden kodit ovat ilahduttavalla tavalla omannäköisiään. Osa kodeista sopisi sellaisenaan sisustuslehtiinkin, osa ei välttämättä niinkään, mutta kaikissa tänne blogiin ikuistamissani kodeissa on minusta ollut jotakin viehättävää ja inspiroivaa.

Erityisen kivaa näissä ystävieni kodeissa on mielestäni se, kuinka useimmissa niistä näkyy mukavalla tavalla inhimillisyys ja elämä. Kaikki tavarat ei välttämättä ole täydellisesti paikoillaan eikä ihan kaikelle aina edes ole omaa määrättyä paikkaansa. Kodeissa saattaa näkyä keskeneräisyyttä ja tilapäisiksi aiottuja kalusteita tai sisustusratkaisuja – aivan kuten suurimmalla osalla meistä muistakin. Toisaalta taas vuokrakämppien puitteetkaan eivät välttämättä aina ole ihan oman maun mukaisia, mutta epätäydellisyyksistä ja kompromissiratkaisuista huolimatta asunnoista on rakennettu rakkaita ja kauniita koteja.

Kiitän lämpimästi kaikkia ystäviäni, jotka ovat rohkeasti avanneet kotiensa ovet minulle ja päästäneet kamerani kanssa kylään. Koti on hyvin henkilökohtainen paikka eikä tarvitse kuin lukea asuntoilmoitusten FB-kommentteja häkeltyäkseen siitä, miten rumasti ihmiset toisten rakkaita koteja arvostelevat. Joskus näitä möläytyksiä on eksynyt näihin minunkin tekemiini kotipostauksiin, joten toivoisin kaikkien muistavan, että kommentoidessa puhutaan aina jonkun toisen kodista, ennen kuin sännätään näpyttelemään oma kärkevä tai kriittinen mielipide internetin julkisille areenoille.

Moni on kaipaillut blogini kotijuttuihin mukaan asuntojen pohjapiirroksia, mutta valitettavasti sellaisia on harvoin ollut jaettavaksi saatavilla. Pohjapiirros auttaa aina hahmottamaan asunnon rakennetta paremmin, mutta eiväthän nämä toki mitään asuntoilmoituksia ole, vaan ideanani on tosiaan tarjota vain kiva kurkistus toisen ihmisen oikeaan kotiin ja ehkä sitä kautta inspiraatiota omiinkin sisustusmietteisiin. Luvassa on nyt syksyn ja talven mittaan useampikin kotipostaus, joten toivottavasti tykkäätte näistä! Aiemmin tekemäni blogijutut ystävien kodeista pääsette kurkkaamaan täältä.

Tällä kertaa pääsette kurkistamaan stylistina ja kampaajana työskentelevän ystäväni Merin kotiin Helsingissä. Värikkäässä neljä huonetta ja keittiön käsittävässä 112 neliöisessä vuokra-asunnossa asuu Merin lisäksi hänen puolisonsa sekä pariskunnan kaksi kouluikäistä lasta. Ystäväni on tunnettu värikkäästä ja näyttävästä tyylistään ja rakkaus värejä kohtaan näkyy myös kodin sisustuksessa. Kämppä on käytännössä Merin ja hänen puolisonsa ensimmäinen yhteinen koti ja perhe onkin ehtinyt asua tässä Helsingin Ullanlinnassa sijaitsevassa asunnossa jo 12 vuotta.

Vaikka Merillä on tyyliasioissa hyvin vahva oma makunsa ja skandinaavisen minimalismin sijaan hänen tyylifilosofiansa on enemmänkin more is more, sisustusta koskevat päätökset tehdään aina yhdessä puolison kanssa. Hän kertoo, että sisustusmaku osuu kumppanin kanssa useimmiten aika hyvin yksiin, mutta toisinaan tulee vastaan valintoja, joissa näkemykset ovat kaukana toisistaan kuin yö ja päivä. Perheessä onkin sovittu, että jos jostakin sisustukseen liittyvästä asiasta tulee erimielisyyttä, toisella on ns. veto-oikeus. Jos molemmat eivät ihastu ideaan, silloin sitä ei toteuteta.

Olohuoneen seinustalla nököttävä valtava keltainen sohva on yksi niistä sisustusideoista, joihin sekä Meri että hänen puolisonsa molemmat ihastuivat heti ensisilmäyksellä. Se on kodin sydän, jonka äärelle kokoonnutaan koko perheen ja ystävien kesken löhöilemään, viettämään aikaa ja katselemaan telkkaria. Meri on todennut, että vanhan harmaan sohvan vaihtaminen pirtsakan väriseen keltaiseen teki kodille todella hyvää: koko asunnon ilme piristyi väriläiskän ansiosta.

Vaikka Meri ja hänen puolisonsa rakastuivat uuteen sohvaansa ensisilmäyksellä, ystäväpiirissä uutukaista ei otettu heti pelkästään ilolla vastaan. Itse asiassa se sai osakseen jopa aika äänekkäitäkin vastalauseita. Sen edeltäjänä nimittäin toimi vieläkin suurempi harmaa muhkusohva, joka peitti liki puolet koko olohuoneen lattiatilasta ja johon koko ystäväpiiri oli rentojen löhöilyiltojen myötä syvästi kiintynyt. Kun pariskunta päätti laittaa uskollisesti palvelleen sohvansa myyntiin Facebookissa, myynti-ilmoitus täyttyi ystävien järkyttyneistä kommenteista: kaverit eivät voineet uskoa tai hyväksyä, että he todellakin olivat luopumassa rakastetusta sohvastaan. Joku jopa pohdiskeli voisiko enää ollenkaan tulla kylään, mikäli vanha sohva ei enää olisi paikoillaan. Lopulta ihmiset kävivät yksi kerrallaan kriittisesti testaamassa ja arvioimassa, pärjäisikö uusi sohva mukavuudessa entiselle ja vähitellen se sai hyväksynnän myös ystäväraadilta.

Merin perheelle koti on tärkeä tukikohta, jossa vietetään paljon aikaa yhdessä ja myös sisustuspäätöksissä tärkein ajatus on aina mukavuus: kodin pitää ensisijaisesti olla viihtyisä. Perheellä onkin tapana kutsua paljon ystäviä kylään ja järjestää illallisia, joihin kaikki ovat tervetulleita. Meri kertoo halunneensa luoda kodistaan sellaisen rennon ja kutsuvan ympäristön, jonne kuka tahansa voi tulla, kaikilla on hyvä olla ja josta jokainen voi löytää jonkun oman mukavan soppensa, mihin asettua. Ja kuten ystävienkin palautteesta voi päätellä, siinä on todella onnistuttu.

Jutun kuvaamisen jälkeen asunto on itse asiassa ehtinyt kokea pienen muodonmuutoksen ja remontin, ja yksi huone ei näissä kuvissa näykään, sillä se oli kuvaushetkellä juuri työn alla ja keskeneräinen. Ja sittemmin on muuttunut vähän muutakin! Mutta jos teitä kiinnostaa, voisin jossain vaiheessa esitellä myös kämpässä tehtyjä muutoksia. Aika pienilläkin muutoksilla on saatu aikaan varsin erinäköinen ilme! Mutta sitä ennen pääsette vielä kurkkaamaan vähän lähemmin tätä asunnon ennen remonttia vallinnutta olomuotoa ja lukemaan tarinoita esineiden taustalta. Suurkiitos Meri, että sain kunnian kuvata kotinne. :)

Makuuhuoneeseen sijoitettu vaaterekki antaa pilkahduksen Merin värikkäästä ja räväkästä tyylistä. “Rakastan värejä ja se saa näkyä myös sisustuksessa. On tosin myönnettävä, että näkyville asetettua vaaterekkiä on välillä haastava pitää hallinnassa ja siistinä”, Meri paljastaa.

Kauniit lehtitelineet keittiön seinällä ovat löytö H&M Home -osastolta.

Pariskunnalla on ollut tapana tuoda ulkomaanmatkoiltaan lasisia lumisadepalloja tuliaisiksi.

Perheen harvoja design-kalusteita ovat Normannin klassikkovalaisin Norm 69 XL-kokoisena sekä Eero Aarnion Puppy-tuoli. Hauska jakkara on itse asiassa Merin 12-vuotiaan pojan, joka toivoi sitä aikanaan syntymäpäivälahjaksi. “Meillä on ollut tapana järjestää lapsille usein oikein suuret syntymäpäiväjuhlat, mutta en ole koskaan halunnut, että syntymäpäivien idea pyörii lahjojen ympärillä. Niinpä olemmekin yleensä sopineet, että synttärisankari saa yhden suuremman lahjan, johon kaikki osallistuvat jollakin pienellä summalla. Yhtenä vuonna poikani toivoi tätä tuolia, joten hankimme sen hänelle yhteislahjana”, Meri kertoo.

Punainen kukkataulu olohuoneen seinällä on Merin hyvän ystävän Jouna Sternin maalaama. Samaan sarjaan kuuluu myös kolme pienempää kukka-aiheista taulua, jotka on ripustettu kodin keittiöön. Meri kertoo ostaneensa teokset Jounan ensimmäisestä näyttelystä kymmenisen vuotta sitten. Kiinnostuneille hän vinkkaa tiedoksi, että Sternillä on tälläkin hetkellä meneillään “Rude Pulp” -nimeä kantava näyttely ravintola Lungissa Helsingissä.

Perheen eteisessä näkyy tyypillinen lapsiperheen arki: takkeja, kenkiä, hanskoja ja pipoja riittää. Eteisen katossa roikkuva kaunis timanttilamppu on alennuslöytö Hobby Hallista vuosia sitten.

Hauska metallinen häkkikaappi löytyi aikanaan Ikeasta ja pariskunta tykästyi siihen ensinäkemältä. “Voin suositella tätä kaappia kaikille, joilla vallitsee kenkäkaaos eteisessä! Kaappi jemmaa uumeniinsa todella paljon eikä kaapin sisällä vallitseva kaaos oikeastaan haittaa minua. Tärkeintä on, että sotku ei ole keskellä eteisen lattiaa!”, Meri paljastaa. Hän toteaa myös, että läpinäkyvästä kaapista on helppo ja nopea löytää tarvitsemansa kenkäpari. Kaapin päällä sijaitsevissa laatikoissa puolestaan on hanskoja sekä muuta tarpeellista pientä tavaraa, jolla on muuten paha tapa kadota.

Vanhassa talossa sijaitsevien asuntojen pohjaratkaisut eivät aina ole nykymittapuulla kaikkein ihanteellisimpia ja esimerkiksi kylpyhuoneen tilanpuutteen takia pyykkikone on sijoitettu keittiöön. Meri kertoo ihmisten joskus kummastelevan ratkaisua mutta olevansa jo itse tottunut järjestelyyn.

Vanhaa asuntoa asuntoa ei myöskään ole siunattu runsaalla säilytystilalla, joten keittiön nurkassa sijaitseva vanha kylmäkaappi sekä seinälle sijoitellut hauskat pienet laatikot ovat ahkerassa käytössä. Merin kotona kokataan paljon ja pieniin vetolaatikoihin on kätketty muun muassa maustepurkkeja.

Meri kertoo, että värikkäässä lastenhuoneessa vallitsee aina hallittu kaaos ja lapsille tavaraa tuppaa kertymään, mutta lelut ja muut pikkutavarat saadaan kätevästi piiloon laatikoihin. Kevytrakenteinen kerrossänky on löytynyt Ikeasta.

Lastenhuoneen seinustalla lepäävät kitarat ovat perheen pian 8 vuotta täyttävä tyttären, joka harrastaa soittamista.

Merin ja hänen puolisonsa intohimoinen musiikkiharrastus näkyy olohuoneen hyllykön LP-levykokoelmassa, josta nyt on innostunut myös perheen 12-vuotias poika. Hän kuuntelee musiikkia paljon mieluummin LP-levyltä kuin Spotifysta. Hyllykössä näkyvät vanhat kirjat ovat puolestaan perintöä rakkaan ystävän vanhemmilta. Kun ystävän vanhemmat muuttivat vanhainkotiin ja omaisuutta piti karsia, ystävä lahjoitti opettajavanhempiensa vanhoja kirjoja Merin lapsille.

Makuuhuoneeseen on saatu kipeästi kaivattua säilytystilaa hankkimalla sänky, jonka rungossa on säilytyslaatikoita. Meri kertoo, että laatikoihin sai mahdutettua kahden lipaston verran tavaraa, joten sen myötä makuuhuoneeseen saatiin myös väljempi ja avarampi tunnelma.

Ruokailutilana toimivan hallin vanha kaappi on löytö antiikkikaupasta ja taulut ovat Merin puolison maalaamia. Paljetein koristellussa korissa olevan huonekasvin Meri on saanut syntymäpäivälahjaksi ystävältään.

Meri järjestää perheineen paljon illalliskutsuja ja hän on perustanut ystäväpariskunnan kanssa “pastakerhon”, joka kokoontuu viikoittain – vuoroviikoin Merin ja ystävän kotona. Joka maanantai kokataan porukalla ruokaa niin, että perheet lapsineen kokoontuvat yhteen pasta-aterian äärelle.

Ruokailutilan seinällä oleva koriste löytyi aikanaan Mokosta ja se on ikivanha ikkuna-aukko vanhasta rakennuksesta jostakin Intian suunnalta. Keltainen lamppu puolestaan on Muuton ja tuo asuntoon Merin kaipaamaa väriä.

Lastenhuoneen vanha nahkatuoli sai villin kuosinsa puolivitsillä. “Todella kauniin vanhan nahkapäällysteisen tuolin nahka rikkoutui istuinosasta ja se piti korjata jotenkin. Keksimme läpällä ajatuksen lehmäkuosista ja päädyimme lopulta tähän villiin korttiin sitten ihan oikeastikin. Nyt voisi taas olla aika muutokselle, mutta emme ole vielä päässeet yksimielisyyteen tuolin uudesta ilmeestä”, Meri tunnustaa.

Lapset tekevät läksynsä jaetun työpöydän äärellä lastenhuoneessa.

Lastenhuoneen kaapisto on saanut piristyksekseen legoista itse tehdyt vetimet. “Kaapit näyttivät niin tylsiltä, että piti keksiä jotain! Olemme keksineet kaikenlaisia luovia ratkaisuja ennenkin, sillä legovetimiä edelsivät palapeleistä tehdyt vetimet”, Meri kertoo.

Keittiön pikkupöytä on näppärä apu arjessa ja sitä käyttävät lähinnä perheen lapset aamupalaa syödessään. Lisää säilytystilaa keittiöön on taiottu yksinkertaisella metallihyllyköllä, joka löytyi Ikeasta. Kauniit kattolamput puolestaan löytyivät super-edullisesti samasta alennusmyynnistä kuin eteisenkin lamppu.

Viikon tärkeät muistettavat asiat sekä lasten lukujärjestykset pysyvät tallessa keittiön ilmoitustaululla.

Vanhempien makuuhuoneessa sijaitsee myös Merin puolison äidiltä peritty vanha kirjoituspöytä.

Verhon taakse kätketyt rekit ja laatikot tuovat makuuhuoneeseen säilytystilaa. Lisäksi makuuhuoneessa on myös oma vaatehuone.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts