28/05/17

Barcelonan tunnelmia videolla

5 27

Taas olisi luvassa fiiliksiä ja tunnelmia Barcelonan reissultamme à la Liisa, joka videonikkarina kuvaili reissumme aikana samalla videomatskua. Matkan varrelta olisi tarkoitus tulla vielä toinen my day -tyyppinen video, mutta ensin vähän tällaista fiilistelymeininkiä – vähän kuin asupostaus videomuodossa. Heiluvia helmoja, Barcelonan ilta-aurinkoa ja kesäisiä tunnelmia ihanassa seurassa. :)

Translation: A sneak peek to the Barcelona vibes from our trip earlier this week by Liisa

Related posts

24/05/17

Nuija ja tosinuija Barcelonassa – VIDEO

7 33

Millaista jälkeä seuraa, kun kaksi pöljää lähtee yhdessä reissuun? Muun muassa tällaista alla olevan videon kaltaista. :D Lissu on tehnyt täältä matkan varrelta vlogia ja tarkoituksena olisi julkaista jokaiselta reissupäivältämme myös videopostaus. Eli olkaahan hyvät, tässä reissutunnelmia ja sekoiluamme myös vähän Snapchatia viimeistellymmässä videomuodossa!

Translation: Video update from our first Barcelona day by my dear Liisa Kivi. :)

Related posts

23/05/17

Terkut Barcelonasta!

3 30

Terkkuja lämpimästä Barcelonasta! Reissasin tänne sunnuntaina yhteistyöprojektin merkeissä ja lisää siitä myöhemmin tällä viikolla. Mutta täällä siis ollaan ja elämä hymyilee seurassa maailman parhaan matkaseuralaisen eli Liisa Kiven aka Liza Stonen. Seikkailujamme voitte seurata myös Liisan Training Drama -blogista. Mutta ennen kaikkea suosittelen seuraamaan Snapchat-tilejämme, joilta löytyvät reissun parhaat sekoilut: @jennipupulandia ja @liisakivi. Liisan snäpistä löytyy muun muassa meikäläisen flamenco-show eilisillalta.

Moni ehkä ihmettelee, mitä minä ja minua melkein 13 vuotta nuorempi Liisa teemme yhdessä matkalla, mutta jos jotain olen tässä vuosien varrella saanut huomata, niin ikä on monessa mielessä todellakin vain numero. Tutustuimme Liisan kanssa viime kesänä yhteisellä pressireissulla Bilbaoon ja totesin pian, etten tainnut ajatella matkan aikana mimmin ikää kertaakaan. Kun jonkun kanssa vain viihtyy, niin numerot menettävät siinä kohtaa merkityksensä.

Ryhdyimme jo viime talvena Liisan kanssa miettimään, että pitäisikö lähteä uudelleen yhdessä reissuun, koska matkaseuralaisina olimme ihan huipputiimi. Suunnittelemamme talvimatka ei sitten koskaan päässyt toteutukseen asti, joten kun minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä kaverin kanssa nyt tässä kesän kynnyksellä matkalle, pyysin Liisaa messiin.

On jotenkin jännä, miten eri ihmisten kanssa matkakemiat toimivat. Voi olla, että jonkun ihmisen kanssa tulee toimeen loistavasti normaaleissa arkioloissa, mutta reissun päällä homma ei toimikaan yhtään. Jotkut haluavat suunnitella kaiken etukäteen ja noudattaa tarkkaa matkasuunnitelmaa, toiset elää spontaanisti hetkessä. Jotkut rakastavat lomalla hitaita aamuja ja toiset haluaisivat singahtaa heti aikaisin aamulla tutkimaan uusia kulmia. Jotakuta kiinnostaa lomalla lähinnä rantalöhöily, toista museoiden koluaminen ja kolmatta ensisijaisesti shoppailu. Yksi tykkää hengailla symbioottisesti yhdessä koko ajan ja toinen kaipaa välillä vähän omaa tilaa ja aikaa.

Joskus vasta reissun päällä paljastuu, että hyvänkin kaverin kanssa on aivan erilaiset intressit lomailun suhteen. Ehkä tärkeintä menestyksekkäässä reissukumppanuudessa on silti minusta se, että kahden ihmisen rytmi on jotenkin samanlainen. Olen huomannut, että vaikeinta harmoniseen reissufiilikseen on päästä ihmisen kanssa, joka haluaa aina eri asioita ja eri aikaan kuin itse, ja joskus vieläpä eri vauhdilla. Mukavinta on matkata ihmisen kanssa, joka on toiveissaan joustava ja jonka kanssa rytmit jotenkin solahtavat automattisesti synkroniaan. Lomalla sitä ei haluaisi joutua stressaamaan mistään ylimääräisestä, joten reissuseurana parasta on sellainen ihminen, jonka kanssa ei tarvitse tuntea joutuvansa tekemään kompromisseja ihan kaikessa.

Ja oikeasti en voisi kuvitella parempaa reissuseuraa kuin Liisa. En muista milloin olisin nauranut niin paljon kuin näiden parin päivän aikana. Ja mikä parasta, vielä pari reissupäivää on jäljellä! On jo nyt sellainen olo, että en haluaisi tulla täältä pois ollenkaan – en itse kaupungin enkä huipun seuran takia. :)

Kävimme ensimmäisenä reissupäivänä seikkailemassa El Bornen kapeissa kortteleissa vaihdettuamme ensin hotellilla matkustuskamppeet loma-lookeihin. Päälle valikoituivat sattumalta punaisiset tiimiasut ja ikuistimme ensimmäiset lomatyylit rauhallisella kujalla. Aurinkolasit pelastivat paljon, sillä epäinhimillisen aamulennon takia päätimme skipata yöunet kokonaan ja takana oli vain noin kolme tuntia unta lentokoneessa. Siihen nähden olo oli hämmentävän freessi.

Huomatkaa muuten kuvissa pienen väripäivityksen saanut tukkani! Hiuksissa on nyt vaalean seassa hiuksenhieno (pun intended, hehee) aavistus liilaa, joka tosin varmaan kaikkoaa parissa ensimmäisessä pesussa. Mutta näyttää hauskalta silti!

Translation: Greetings from Barcelona!

mekko // dress & Other Stories

aurinkolasit // sunglasses Lindex

laukku // bag Topshop (Zalando)*

kengät // shoes & Other Stories

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Liisa Kivi

Related posts

5/04/17

Ystävyydestä ja jäätelöstä (+ kisa)

72 64

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Ingman

Jos pitäisi nimetä maailman parhaita asioita, niin uskallan sanoa, että aika korkealle listallani pääsisivät sekä ystävät että jäätelö – mielellään yhdessä nautittuina. Eilinen päivä oli omistettu molemmille, kyllähän te tiedätte, mitä kuuluu tehdä, kun pakastin pullistelee vegaanista jäätelöä? No kutsua tietenkin vegaaniystävä auttamaan urakassa!

Edellisistä treffeistä Liisan kanssa oli ehtinyt vierähtää jo vähän tarpeettoman pitkä tovi, joten oli jo aikakin tavata. Parhaimmillaan ystävyys on minusta silti sitä, että erossa vietetyllä ajalla ei jälleennäkemisen hetkellä ole enää mitään merkitystä. Ja Liisa on yksi niitä ihmisiä, joiden kanssa aika katoaa niin yhdessä ollessa kuin erossakin. Tapasimme viime kesänä yhteisellä bloggaajareissulla ja 12 vuoden ikäerosta huolimatta tuntui kuin olisimme olleet kavereita aina.

Minulla on paljon varsin eri ikäisiä ystäviä. Läheiseen ystäväpiiriini kuuluu useampi yli 10 vuotta minua nuorempi, samaten kuin minua 10 vuotta vanhempikin ystävä. Ja onpa yksi 50 vuotta vanhempikin. :) En olisi ehkä 10 vuotta sitten uskonut, että vuosikymmentä myöhemmin viihtyisin yhä täpärästi parikymppisten seurassa, mutta jos jotain tässä vuosien varrella on oppinut, niin sen, että monessa tapauksessa ikä todellakin on vain numero. Vuodet tuovat toki mukanaan elämänkokemusta ja näkemystä, mutta useimpien ystävieni kanssa numerot menettävät merkityksensä. Ihailen nuorten ystävieni kypsyyttä ja fiksuutta – tuntuu, että itse samanikäisenä olin tuhannesti lapsellisempi ja enemmän pihalla.

Loppujen lopuksi ne elämän peruskysymykset ja -ongelmat, ilot ja surut ovat aikalailla samoja iästä riippumatta. Elämäntilanteet vaihtelevat, mutta ei sitä välttämättä tarvitse jakaa toisen kanssa samaa elämäntilannetta voidakseen silti löytää yhteistä jutunjuurta ja samaistumispintaa. Joskus erilaiset elämäntilanteet ajavat etäämmälle, mutta arvostan erityisesti niitä ystäviä, jotka pitävät ystävyydestä kiinni ja huolen, vaikka toisen elämä hetkittäin tuntuisikin olevan kuin eri planeetalta.

Olen ihan valtavan kiitollinen siitä, että minulla on ympärilläni ihmisiä, joita saan kutsua ystäviksi. Kun on kokenut myös yksinäisyyden, ei ystäviäkään pidä itsestäänselvyytenä. Olen joskus yrittänyt miettiä, miksi ystävien löytäminen tuolloin aikanaan oli niin haastavaa, ja miten ihmeessä niitä tuntuu nykyään tupsahtelevan elämään tuon tuosta. En ole keksinyt asialle muuta selitystä kuin sen, että vietän nykyisin ihan toisenlaista elämää ja toisenlaisessa paikassa.

Pikkukaupungin ympyrät ja elämänpiiri, jossa uusia ihmisiä ei luontevasti tapaa koko ajan, rajaa helposti ystävystymisen mahdollisuuksia paljonkin. Suuremmassa kaupungissa ja sosiaalisissa työ- ja harrastuskuvioissa uusia ihmisiä kohtaa jatkuvasti. Jotenkin ystävystymisestä on vain tullut vanhemmiten tosi paljon helpompaa, mutta isoimmaksi tekijäksi koen silti sen, että vaihdoin maisemaa ja löysin oman ammatillisen identiteettini. Todella suuren osan ystävistäni olen löytänyt tavalla tai toisella työni kautta.

Tunnen toisinaan syyllisyyttä siitä, ettei minulla ole ystävilleni niin paljon aikaa kuin toivoisin, mutta toisaalta tosielämä ei ole kuin Frendeissä tai Sinkkuelämässä. Nuorempana haaveilin sellaisesta niin tiiviistä ystävyydestä, että juteltaisiin ja nähtäisiin päivittäin, mutta aikuisena on ollut pakko katsoa elämän realiteetteja silmästä silmään. Arjen vaatimukset, työt, perhekuviot  ja harrastukset nielaisevat vapaa-ajasta leijonaosan ja nykyään olen onnellinen, jos ehdin nähdä läheisimpiäkin ystäviäni edes kerran kuussa. Vaikka mieluusti treffailisin ystäviäni vaikka joka päivä, ei siihen yksinkertaisesti ole mahdollisuutta ja välillä kahden kiireisen ihmisen aikataulujen yhteensovittelu on melkoista kalenteri-tetristä.

Juuri tästä syystä ne harvinaiset yhteiset hetket ystävien kanssa ovat ihan erityisen arvokkaita ja eilinen jätskituokio Liisan kanssa on ollut yksi viimeisten parin viikon kohokohtia. Juhlistaaksemme tätä pitkän tauon jälkeen koittanutta jälleennäkemisen hetkeä, päätimme viedä jätskikekkeritkin seuraavalle levelille. Marssin siis ruokakauppaan ja ostin kasan kaikenlaisia herkkuja, joilla sitten pimppasimme jätskiannoksemme aivan uuteen uskoon. Ja nyt kun sen kerran tein, niin en tajua MIKSI EN OLE TEHNYT TÄTÄ KOSKAAN ENNEN!

Ihan vakavasti puhuen tyypit, parilla maailman pienimmällä kikalla saa kotoisat herkutteluhetket singautettua ihan uusiin sfääreihin. Tästä lähtien tämän talouden jätskiannokset eivät ole enää entisiään. Eikä siihen tarvita kummoisiakaan aineksia. Jo suklaakekseillä, suklaakastikkeella ja tuoreilla marjoilla saa tehtyä ihmeitä. Sekä tietenkin minikokoisilla sateenvarjoilla! ;) Ja psst, vinkkinä kaikille vegaaniruokavaliosta kiinnostuneille, että aika monet ihan tavallisista suklaakekseistä sekä suklaakastikkeista ovat maidottomia – yllätyin kaupan hyllyjä tutkiessani. Erittäin vahva suositus etenkin murustetulle suklaakeksille jätskin seassa. Pelkään, että tämän keksittyäni (hohhoo, pun intended) kuluttamani jätskin (ja keksien) määrä tulee nousemaan pilviin…

Vaikka Liisa on ollut vegaani jo jonkin aikaa, niin näitä Ingmanin Choice-jäätelöitä hän ei ollut tullut vielä maistaneeksi. Ja ensimmäisen lusikallisen popsittuaan ei siitä ylistyssanojen tulvasta ollut tulla loppua. En itse ole maistellut muita vegaanijäätelöitä, mutta Liisa on ehtinyt testata liki kaikki markkinoiden muut maidottomat vaihtoehdot. Ja Choice kiilasi kirkkaasti kärkisijalle. Parasta tässä oli Liisan mukaan se, että nämä jätskit oikeasti maistuvat ihan tavalliselta kermajäätelöltä ja koostumus on kuohkeudessaan jopa perusjätskiä parempi. Ja voin yhtyä tähän mielipiteeseen.

Yritimme tehdä makutestiä ja löytää jätskien joukosta suosikkimme, mutta kun kaikki maut saivat yhtä ylistävät arviot, arviointitaulukon tekeminen tuntui aika turhalta. Jos nyt ihan pakko olisi nimetä kaksi lempparia, niin sanoisin, että mansikkainen soijajäätelö ja vaniljainen riisijäätelö olivat tämän kahden hengen raadin suurimmat suosikit.

Jos haluatte itse kutsua ystävän kotiin jätskikemuja viettämään, niin nyt olisi mahdollisuus päästä yhdessä maistelemaan Ingman Choice -jäätelöä. Saan nimittäin arpoa yhteensä 6 kpl 15 euron arvoisia Choice-jäätelölahjakortteja. Jos siis mielit päästä herkuttelemaan kaverisi kanssa, niin kerrohan tämän postauksen kommenteissa mikä Ingman Choice -vaihtoehdoista kuulostaa herkullisimmalta ja miten itse tuunaisit oman jätskikulhosi? Jätä vastauksesi ma 10.4.2017 mennessä ja muista liittää kommenttiisi toimiva sähköpostiosoite. 

Photos: Jenni Rotonen & Liisa Kivi

Related posts