29/10/17

Ystävän kotona: Sannan ja Heikin vintage-aarreaitta

7 59

Olen viime aikoina keskittynyt sisustusjutuissa esittelemään lähinnä tätä omaa kotikoloani, koska pitkästä aikaa siinä on ollut jotakin esittelemistä. Mutta koska vaihtelu virkistää, niin tuumailin, että voitaisiin välillä taas kurkistaa myös ihanien ystävieni koteihin. Minulla on mahtava joukko upeita, persoonallisia ja tyyleiltään ihan erilaisia ystäviä, joiden kodeista osa voisi hyvin koristaa sisustuslehden sivuja ja osaa tuskin niille huolittaisiin. Silti ihastelen joka kerta kavereitteni persoonallisia sisustusratkaisuja ja luovuutta sekä heidän tarinoitaan tavaroiden taustalla.

Monet ystävistäni ovat elävä esimerkki siitä, että kauniisti ja tyylillä sisustaakseen ei tarvita valtavaa budjettia tai designerkalusteita. Hyvää silmää ja makua ei voi ostaa rahalla ja usein kiinnostavimmat kodit syntyvät juuri sellaisesta kerroksellisuudesta, kun kalusteita ja tavaroita on kertynyt matkan varrella milloin mistäkin. On ihastuttavaa vierailla kodissa, jossa lähes jokaiseen tavaraan liittyy jokin tarina tai muisto. Ja juuri sellainen koti on rakkailla ystävilläni Sannalla ja Heikillä. Sekä Tuhtilla, johon pääsittekin aiemmin tällä viikolla tutustumaan. <3

Taidekriitikkona ja vapaana kirjoittajana työskentelevä Sanna ja toimittaja-muusikko Heikki asuvat Helsingissä kaksiossa pörröisen koirakaverinsa Tuhtin kanssa. Suurin osa pariskunnan huonekaluista ja tavaroista on hankittu käytettyinä tai saatu sukulaisilta ja ystäviltä. Aiemmin kaksikko on metsästänyt kalusteita kirpputoreilta, mutta nykyään hankinnat tehdään yleensä netistä esimerkiksi FB-kirppareilta. Alun alkujaan syy tavaroiden hankkimiseen käytettynä oli lähinnä taloudellinen, mutta nykyään se on myös ideologinen valinta. He ovat myös todenneet, että löytämisen ilo on käytetyn tavaran kohdalla paljon suurempi, kun kohdalle osuu jotakin sopivaa. Tavaroiden historiaa ja taustatarinaa löytyy tarkemmin jutun kuvateksteistä.

Jos muuten taide ja kulttuuri kiinnostavat, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan Sannan ja muutaman hänen ystävänsä perustamaan Edit-taidemediaan, jonka sivuilta pääsee lukemaan myös Sannan kirjoittamia tosi mielenkiintoisia ja tarkkanäköisiä tekstejä. Jos puolestaan viihde-tekniikka ja hifi-asiat kiinnostavat, niin niistä voi lukea Heikin pienellä porukalla perustamasta AVplus-lehdestä. Tuhtin touhuja sen sijaan voi seurailla Instagramin välityksellä.

Valoisassa kaupunkikaksiossa on neliöitä 46 ja se sijaitsee mukavalla paikalla, jonka liepeillä on Tuhtille hyviä lenkkeilyreittejä. Sannalle erityisen tärkeää oli asuntoa valitessa se, että ikkunoista näkyy maisemaa ja luontoa – ikkunoista näkyvistä puista voi seurailla vuodenaikojen vaihtumista. Sannan suosikkiasioita omassa kodissa ovat myös vanhalle talolle tyypilliset korkeat huoneet ja leveät ikkunalaudat. Bonuksena asunnossa on kaunis vanha takka, joka tosin on enemmän koristeena kuin käytössä.

Vuokra-asunnossa joutuu usein tekemään pieniä kompromisseja makuasioiden suhteen ja tässä tapauksessa sellaisia ovat keittiön kaapit, jotka eivät ihan istu Sannan makuun, mutta pienillä sisustusratkaisuilla keittiötäkin on saatu tuunattua vähän omaan tyyliin sopivammaksi.

Omanlaisiaan sisustushaasteita on aiheuttanut pörheä Tuhti-koira, joka on tuonut asuntoon oman uljaan habituksensa lisäksi melkoisen kasan koiratarvikkeita. Säilytystilaa asunnossa on niukasti eivätkä koiran tarvikkeet ole aina sieltä esteettisimmästä päästä, joten niiden jemmailussa ympäri asuntoa on käytetty luovuutta. Esimerkiksi valtava koiranruokasäkki on piilotettu keittiön nurkassa olevaan sinkkitynnyriin. Tässäpä siis oiva sisustuniksi myös muille koiran kanssa asuville, joilla on ongelmia mahduttaa jättiläismäisiä ruokasäkkejä kaappeihin.

Pariskunnan intohimoinen lukuharrastus näkyy myös kodin sisustuksessa, sillä kirjoja on PALJON ja niitä on kaikkialla. Sannan viimeisimpiä kirjaihastuksia ovat olleet Anni Kytömäen Kultarinta- ja Kivitasku-teokset, Saara Turusen Rakkauden hirviö, Iida Rauman Seksistä ja matematiikasta sekä Linda Boström Knausgårdin tuotanto. Klassikoista hän suosittelee erityisesti Mika Waltarin historiallisia romaaneja sekä John Steinbeckin Vihan hedelmät -teosta.

Tässä kodissa kirjat eivät mahdu kaikki kirjahyllyyn.

Asunnossa on hauskat vanhat kaariovet.

Vanha matkalaukku on toimittanut aikojen saatossa myös bassorummun virkaa, kun Heikki soitti opiskeluaikoinaan katusoittobändissä.

Keittiön seinälle kehystetty juliste on todellisuudessa keittiöpyyhe Heikin syntymävuodelta.

Sanna löysi olohuoneen vanhan kaapin Jyväskylässä opiskeluaikoina kirpputorilta, mutta ei saanut autottomana kuljetettua sitä kotiin mitenkään. Lopulta ystävät ostivat Sannalle synttärilahjaksi kuljetuspalvelun, jolla kaappi saatiin perille asti kotiin.

Vanha lampaantalja on kulkenut matkassa Heikin lapsuudesta asti.

Makuuhuoneen upea valaisin on Sannan kirpputorilöytö.

Olohuoneen seinällä roikkuvat nyrkkeilyhanskat kuuluivat aikanaan Sannan isoisälle. Myös keittiön vanha ruokapöytä on papan perintöä – hän on nikkaroinut sen itse.

Pieni pyöreä maljakko on Sannan muotoilijaystävän kätten työtä. Hevospatsas puolestaan on matkamuisto Espanjasta Granadasta ja ehti kiertää ympäri Espanjaa Sannan kainalossa hyvän tovin ennen kotiinpaluuta.

Lapin Sallasta kotoisin oleva Heikki on löytänyt poron kallon vaelluksillaan metsästä.

Kehruuharrastus on Sannan uusin kiinnostuksen kohde. Kuvan lanka on kehrätty Tuhtin karvasta, jota irtoaa harjatessa kiitettäviä määriä.

Käsitiskiaine on tylsän muovipullon sijaan vaihdettu kauniiseen lasipulloon.

String-kirjahylly on yksi harvoista asuntoon uutena hankituista kalusteista.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

26/10/17

Pörröinen piristys räntäsateen keskellä

13 109

Okei, olin suunnitellut postaavani tänään jotakin ihan muuta, mutta kun katsoin ikkunasta ulos ja näin tuon kaamean räntäsateen, tuli tunne, että saatatte tarvita enemmän tätä. I know I do. Tällaisina päivinä ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain pehmeää. Ja siinä hommassa erinomaisena apurina toimii tämä kuvissa näkyvä kaveri. Saanko esitellä, tässä on Tuhti.

Joku teistä saattaa muistaakin tämän karvapallon noin kolmen vuoden takaa, kun esittelin täällä blogissa ystäväni Sannan uuden perheenjäsenen, jolla ei tuolloin ollut vielä nimeäkään. Taisimme juuri tuolloin kuvaussession lomassa keksiä nimen Tuhti, joka kuvasti erinomaisesti sekä pörröisen kaverin ruumiinrakennetta että hänelle ominaista liikuttavaa tuhisevaa ääntä. Nyt tyyppi on ehtinyt jo kolmen vuoden ikään, joten ajattelin, että voisi olla hyvä hetki päivittää kuulumisia. Jos joku ei karhumaisesta olemuksesta vielä tunnista, niin rodultaan Tuhti on chow chow eli kiinanpystykorva, joka tunnetaan sinisestä kielestään.

Tuhti on ollut Suuri Persoona ja kerrassaan mainio tyyppi jo pienestä pitäen. Nyt aikuisiässä hän on alkanut rentoutua hieman ja osoittaa enemmän humoristista puoltaan, joskin Tuhtin aika ajoin erikoinen huumorintaju koettelee toisinaan omistajiensa ymmärryksen ja kärsivällisyyden rajoja. Tuhti esimerkiksi saattaa tuhahtaa hyvin happamasti, jos hänelle kehdataan yrittää tarjota vääränlaista herkkua. Hänellä on myös aivan omanlaisensa “funny face” niitä hetkiä varten, kun hän kaipaa rapsutuksia ja heittäytyy maahan niitä kerjäämään.

Ulkoilua Tuhti rakastaa yli kaiken, eikä mieluiten tahtoisi palata sisälle ollenkaan. Hänellä onkin tapana heittäytyä maahan leikkimään kuollutta siinä vaiheessa, kun olisi määrä siirtyä takaisin sisätiloihin. Tämä tapahtuu yleensä noin 100 metriä ennen kotiovea ja usein tyyppi oikein pärskähtelee innoissaan tästä omasta hauskuudestaan. Tätä saattaa tapahtua noin metrin välein ja koira on tällöin kuin löysä spagetti, jota ei kerta kaikkiaan meinaa saada maasta ylös. On suorastaan tyypillistä, että ihmiset pysähtelevät näissä tilanteissa kyselemään, onko kaikki hyvin, mutta usein Tuhtia kohtaavat naapuruston tutut alkavat jo tunnistaa, että jaahas, Tuhti ei taaskaan haluaisi mennä takaisin kotiin.

Jos ei vielä tästä edellä mainitusta ole käynyt ilmi, niin Tuhtille hyvin ominainen ja vahva luonteenpiirre on itsepäisyys. Tämä johtaakin usein siihen, että käytännössä ulkoilulenkeillä Tuhti päättää, mihin suuntaan kävellään – siten se on kaikille osapuolille helpompaa. Hänellä on selvästi tietynlaisia kausittaisia mieltymyksiä: esimerkiksi päiväsaikaan halutaan usein kiertää lenkkiä tiettyyn suuntaan ja ilta-aikaan toiseen suuntaan. Nämä mieliteot jatkuvat usein muutaman päivän, kunnes jossain vaiheessa päätetään vaihtaa suuntaa.

Jääräpäisen karvapallon tahtoa on turha yrittää uhmata, sillä hän vain yksioikoisesti kieltäytyy menemästä “väärään” suuntaan. Tämä ilmenee siten, että tyyppi jumittaa itsensä maahan ja mulkoilee äreästi. Tietenkin jos on oikea tilanne päällä ja on päästävä kulkemaan johonkin suuntaan, neuvotteluita käydään ja tilanne yleensä saadaan ratkaistua kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Kun Tuhtille osoittaa, että nyt loppuu huumori ja pelleily, niin silloin se kyllä tottelee kiltisti.

Omistaja Sanna on todennut, että Tuhtin kanssa maailmasta loppuu kiire, koska Tuhtilla ei ole koskaan kiire. Hän on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja verkkainen. Vaikka se voi lenkkeillessä joskus olla turhauttava piirre, on siinä omistajan näkökulmasta myös mukavia puolia. Näin rauhallisen kaverin kanssa on mukava istuskella kahviloissa ja ravintoloissa yhdessäkin, sillä Tuhtilla ei ole hoppua minnekään. Toisinaan Tuhti myös itse ehdottelee ja kokeilee ravintoloiden ovilla, että mentäisiinkö tänne.

Tuhti on luonteeltaan hyvin itsenäinen: sisätiloissa hän viihtyy hyvin itsekseen ja nauttii omasta ylhäisestä yksinäisyydestään. Pörröisestä ja pehmolelumaisesta olemuksestaan huolimatta hän ei ole ollenkaan sellainen halittava ja hellittävä kaveri. Usein kotona Tuhti menee oma-aloitteisesti toiseen huoneeseen lepäilemään omaan rauhaansa. Välillä hän saattaa tulla kurkkaamaan ja tarkistamaan ovelta, että “olettehan yhä siellä”, mutta palaa sitten omiin oloihinsa. Tuhti tykkää kyllä rapsutuksista, mutta ei viihdy ihmisten seurassa pidempiä aikoja kerrallaan. Tosin  hänen luonteessaan on kyllä vanhemmiten ollut havaittavissa hiukan pehmenemistä.

Vaikka Tuhtin suhtautuminen ihmisiä kohtaan on näennäisen välinpitämätöntä, läheisiään hän rakastaa syvästi. Hän vain osoittaa tätä rakkauttaan hyvin hillitysti. Poikkeuksia ovat tilanteet, jolloin toinen omistajista tulee vaikkapa ulkoilulenkillä yllättäen vastaan, jolloin Tuhti laukkaa tohkeissaan luokse ja heiluttaa takapuoltaan niin innolla, että liike muistuttaa suorastaan twerkkausta.

Tuhti on melkoisen välinpitämätön myös monia muita koiria kohtaan, mutta tyttökoirista hän pitää. Erityisesti vanhemmat ja isommat tytöt ovat naistenmiehen mieleen. Yksi on silti yli muiden: Tuhtilla on naapurustossa tyttöystävä, shar pei Zsa-Zsa, jonka kanssa hän lenkkeileekin yhdessä lähes joka ilta. Jos jonakin iltana treffejä ei ole sovittu, Tuhti yrittää määrätietoisesti mennä hakemaan tyttöään kotiovelta asti.

Kun Tuhti loukkaantuu, niin hän loukkaantuu verisesti ja saattaa mököttää jopa kuukauden päivät. Kun Zsa-Zsan perheeseen tuli toinen koira, Tuhti otti nokkiinsa tästä niin syvästi, että mökötti tyttöystävänsä omistajalle Jessicalle noin viisi viikkoa. Tavallisesti Tuhtilla nimittäin on ollut tapana jokailtaisen yhteislenkin päätteeksi nuolla Jessican kädet oikein hartaasti, mutta uuden tulokkaan saapumisen jälkeen Tuhti kieltäytyi tästä rutiinista peräti viiden viikon ajan. Lopulta yhtenä iltana, kun pentu ei ollut mukana, Tuhti päätti viimein heltyä ja antaa anteeksi.

Tuhti on myös hyvin nirso ja onkin parasta testata jo eläinkaupassa ostoksia tehdessä, että mikä ruoka mahtaa maistua. Hän on jo oppinut, että kun kuljetaan Kampin kauppakeskusta kohti, usein tie vie Mustiin & Mirriin, joten liikettä lähestyttäessä hän ottaa suoranaisen rynnäkön putiikkia kohti ja mulkoilee hyvin tuohtuneena, jos suunta ei ole oikea. Liikkeeseen päästessä hän marssii määrätietoisesti suoraan kassalle, missä saa joskus maistella erilaisia herkkuja ja menee “tilaamaan” maistiaisia toljottamalla myyjää herkeämättä. Tuhtin ykkössuosikki on kalkkunapötkö ja jos tätä herkkua ei ole tarjolla, hän kyllä osoittaa tyytymättömyytensä. Herkun ollessa vääränlainen, hän haistaa sitä, kääntää päänsä pois ja tuhahtaa todella happamasti kuin sanoen: “Kuinka edes kehtaatte tarjoilla minulle tällaista!”

Tuhti on myös taitava tekemään temppuja, jos palkkio on kohdallaan. Hän esittelee uusia taitojaan oikein innoissaan, jos luvassa on lempiherkkuja, mutta muuten temppuilu ei erityisesti kiinnosta.

Tuhtin inhokkiasioita maailmassa ovat imurointi sekä muutamat naapuruston uroskoirat, joille pitää luonnollisesti machoillen pullistella ja huudella törkeyksiä jo kaukaa. Tuhtissa on valitettavasti myös hieman rasistin vikaa ja omista kiinalaisista sukujuuristaan huolimatta hän ei erityisemmin välitä aasialaisista ihmisistä, vaan saattaa intoutua suorastaan rähisemään, kun aasialaisturistit lähestyvät liian tuttavallisesti kameroineen. On ilmeisesti tarkka yksityisyydestään.

Lempiasioita Tuhtin elämässä puolestaan ovat omat ihmiset Sanna ja Heikki, kalkkunapötkö-herkut sekä ulkoilu. Tuhti päivystäisi mielellään lähikaupan edustalla makoillen vaikka koko päivän seuraamassa ohi kulkevaa liikennettä. Hän tykkää myös ajella raitiovaunulla ja junalla ja mieluusti hyppäisi kyytiin ihan koska tahansa. Hän pyrkii usein raitiovaunupysäkkejä ja juna-asemaa kohti ja matkustaisi varmaan mielellään yksinäänkin, jos siihen vain annettaisiin mahdollisuus. Tuhti rakastaa myös lunta yli kaiken: talvella hän työntää nenänsä onnessaan lumikasaan ja auraa maata peppu pystyssä. “Winter is coming” on siis lause, joka voitaisiin kuulla Tuhtin suusta tänään toiveikkaassa sävyssä.

Toivottavasti tämä hiukan pehmensi räntäsateen piiskaamaa torstaipäiväänne. <3 Jos muuten kiinnostaa seurailla Tuhtin edesottamuksia jatkossakin, niin se onnistuu näppärästi Instagramin välityksellä, missä tyypillä onkin jo melkoinen fanikunta.

Translation: Meet Tuhti!

Tuhti 3 vuotta sitten ja Tuhti nyt.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

25/10/17

Afterwork-podcast: Mistä sinä olet kiitollinen?

21

Kuinka helposti sitä unohtuukaan kiireen keskellä pysähtyä pohtimaan, mitkä kaikki asiat elämässä ovat oikeastaan aika hyvin. Amerikassa vietetään pian kiitospäivää ja niinpä me päätimme myös Afterwork-kolmikolla rauhoittua hetkeksi antamaan arvoa niille asioille, mitkä elämässä ovat tärkeitä. Tämän viikon jaksossa jutellaan siis siitä, mitä on tapahtunut kuluneen vuoden aikana sekä siitä, miten helposti unohtaa, kuinka onnellinen voikaan olla arjen pienistä asioista. Useammin kiireen ja arjen myllerryksessä tulee vain mietittyä niitä juttuja, jotka ovat pielessä ja harmittavat, mutta mistä sinä olet kiitollinen juuri tänään?

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa.

Related posts

18/10/17

Afterwork-podcast: Millaista on aikuinen ystävyys?

4 37

Tänään julkaistun Afterwork-podcastin jaksossa jutellaan ystävyyssuhteista. Miten ystävyyssuhteet ovat muuttuneet lapsuudesta aikuisuuteen? Millaisia “vaatimuksia” ystävyyssuhteelle on sopivaa asettaa ja voiko tosiystävyyskin joskus päättyä? Pääset kuuntelemaan tuoreimman jakson alta. :)

Ja muistattehan, että otamme mielellämme vastaan myös toiveita keskustelun aiheeksi, jos kiinnostavia teemoja tulee mieleen!

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa.

Related posts