11/09/13

Opas kaiutinten ja musalaitteiden hankintaan – for DUMMIES

18 40

Osa on yläpalkissa vilahtelevasta bannerista ehkä huomannutkin, että Lilyssä on alkanut yhteistyökampanja helsinkiläisen musiikkilaitteisiin erikoistuneen kivijalkaputiikin (ja verkkokaupan) Sound & Cineman kanssa. Minua pyydettiin myös mukaan kamppikseen ja näin tässä mahtavan tilaisuuden, joten lähdin ilolla messiin. Ja saattepa kohta kuulla miksi! Toivon, että kampanjapostaukseen valitsemastani näkökulmasta on nimittäin iloa myös monille teistä. Luvassa on varsin tuhti infopaketti, joten keittäkäähän vaikka kupposellinen teetä, ennen kuin käytte postauksen kimppuun! Ja postauksen lopusta löytyy myös pieni kisa, vink vink. :)

Useimmat teistä varmasti tietävät, että olen intohimoinen musiikin kuuntelija ja diggailija. Jouduin kuitenkin viime keväisen muuttoni myötä siinä mielessä tympeään tilanteeseen, että musalaitteet jäivät entiseen huusholliin ja meikäläinen jäi ilman minkäänlaisia kuunteluvehkeitä. En oikein välitä kuunnella musiikkia kuulokkeilla kotona eivätkä läppärin matolaatikko-kaiuttimet oikein tee oikeutta yhdenkään biisin äänimaailmalle. Olen tuosta muuttohetkestä lähtien katsellut, tutkaillut, selvitellyt ja opiskellut erilaisia vaihtoehtoja, sillä jostain syystä tämä on tuntunut päätökseltä, jota en halua tehdä ihan kevein perustein. Eivätkä ne oikein tosi laadukkaat laitteet ihan halpojakaan ole, joten olen halunnut harkita asiaa huolella. Hifi-asioista jotain ymmärtävä ystäväni Timo on saanut kärsivällisesti vastailla loputtomiin ja toinen toistaan kummallisempiin kysymyksiini pitkin kevättä ja kesää, kiitos siis sinne suunnalle! ;)

Sain kesän alussa yhteistyön kautta käyttööni supertyylikkään Tivoli Audion Model Two -radion (jota muuten myydään myös Sound & Cinemassa ja näytti olevan juuri nyt tarjouksessakin), joka hiukan lievitti tuskaani, mutta ajatuksissani oli alun alkaen, että hankkisin todennäköisesti sen rinnalle vielä järeämmät kaiuttimet. Olen musiikinkuuntelijana kuitenkin sen verran hifistelijä, että vaadin kaiuttimiltani varsin korkeatasoista ääntä. Haluan kuulla kaikenlaiset pienetkin sihinät ja suhinat, kilinät ja kolinat ja taustalla kaikuvat hiljaisemmatkin äänet – ja olen todennut, että useimmat peruskaiuttimet eivät oikein riitä täyttämään minun vaatimustasoani. Niinpä kaiutinten etsintä on edelleen jatkunut.

Totuus kuitenkin on kaverini Timon minulle jakamista viisaista opeista huolimatta, että en ymmärrä laitteiden tekniikkapuolesta juuri mitään. Haluaisin mahdollisimman tyylikkäät ja sisustukseen kauniisti istuvat kaiuttimet, joissa ääni kuitenkin olisi oikeasti aika korkeatasoinen ja hinta mielellään ei aivan tähtitieteellinen. Niinpä lähdin Sound & Cineman liikkeeseen Uudenmaankadulle haastattelemaan myyjää ”hyvien kaiutinten ostaminen for dummies” -hengessä. Otin ylös myyjän neuvot ja opastukset ja välitän ne nyt parhaan kykyni mukaan myös teille hyvin yksinkertaistetusti ja maallikon näkökulmasta. Todelliset hifistelijät täsmentäkööt ja korjatkoot kommenttiboksissa sepustuksiani. ;) Ja toivon, että tästä on apua myös muille kaunista designia rakastaville musiikin ystäville, jotka ovat kaiutin-osastolla yhtä sormi suussa kuin minä.

Stereot, pelkät kaiuttimet vai erillisistä osista koottava laitekokonaisuus?

Elektroniikkaliikkeet ovat pullollaan hyvännäköisiä ja kohtuuhintaisia perus-stereolaitteita. Mikäs niissä sitten on vikana? No ei yhtään mitään, mutta edullisemmissa laitteissa hinta muodostuu yleensä niin, että kaiutinten osuus koko laitteiston kustannuksista jää melko pieneksi. Äänentoiston osalta kaiutinten merkitys on kuitenkin laitteelle olennainen, joten valmiiden stereosettien hinta-laatu-suhde ei välttämättä ole paras mahdollinen. Toisaalta, myös valmiista seteistä voi löytää varsin hyvälaatuisia laitteita. Ja ensisijaisesti kannattaa tietysti miettiä, mikä on se oma vaatimustaso. Suurimmalle osalle riittää, että ääntä lähtee ja soundit ovat kutakuinkin tasapainossa. Miksi siis lähteä kikkailemaan, jos simppelilläkin pärjää. Monilta perinteikkäiltä laitevalmistajilta, kuten Bower & Wilkins, Marantz tai Rotel voi myyjän mukaan odottaa korkeampaa tasoa myös valmiissa stereoseteissä.

Pelkkien kaiutinten etu on yleensä se, että ne ovat pakettien mukana tulevia kajareita laadukkaampia, koska koko hinta muodostuu vain kaiutinten hinnasta. Ilman muuta erillisissä kaiuttimissakin on suuria eroja ja esimerkiks Sound & Cineman valikoimissa hintahaarukka vaihtelee pelkästään kaiuttimissa muutamasta satasesta kymmeniin tuhansiin euroihin. Kalleimmat kaiuttimet alkavat kuitenkin olla sitten ihan ammattilaistason studiolaitteita, jollaisia harva asialle omistautuneempikaan kuuntelija tarvitsee kotioloissa. Toisaalta myös nykyään, kun suurin osa musiikista kuunnellaan digitaalisessa muodossa tietokoneelta tai esimerkiksi kännykän kautta, ihmisillä ei ole yhtä suurta tarvetta omistaa erillisiä cd-soittimia, levysoittimia, kasettisoittimia, radioita tai muita lisäosia – käytännössä suurelle osalle kuluttajista riittävät siis pelkät kaiuttimet. Laatukaiuttimien etu edullisiin stereosysteemeihin verraten on myös se, että ääni toistuu mahdollisimman puhtaana eli juuri sellaisena kuin millaiseksi se on alun perin tehty. Halvemmat laitteet saattavat korostaa joitakin nyansseja tehostekeinona – ja se voi sitten olla kuuntelijasta (tai kuunneltavasta musiikista) riippuen joko hyvä tai huono asia.

Lisäksi on olemassa vielä erikseen koottavia stereosysteemejä, joihin kaikki laitteiden eri osat (kuten kaiuttimet, vahvistin, cd-soitin, radio, jne.) ostetaan erikseen ja ovat siis erillisissä ”laatikoissaan”. Idea on siis sama kuin valmissa stereopaketeissa, mutta laatu yleensä korkeampi. Erillislaitteet on myös yleensä järeämmin tehty ja niiden rungot ovat vahvemmat ja kestävämmät kuin valmiiksi kootuissa stereopaketeissa.

P8234135.JPG
 
Mono- vai stereokaiutin? Yksi, kaksi vai useampi?

Musiikki tehdään lähtökohtaisesti aina stereona eli se yleensä toistuu kaikkein luonnollisimmin stereokaiuttimista (tarkoittaa yleensä kahta kaiutinta). Mono-kaiutin pakottaa äänen ulos yhdestä kaiuttimesta, jolloin osa stereona kuultavista nyansseista yleensä kärsii. Kotiteatterilaitteilla ääni puolestaan voidaan pakottaa tulemaan ulos useammasta kuin kahdesta kaiuttimesta. Tuollainen moniulotteinen ääni voi nostaa leffaelämyksen uudelle tasolle, mutta ei välttämättä esimerkiksi musiikissa ole kaikkein luonnollisimman kuuloinen, jos laulajan ääni kuuluu tulevan kummallisesti sekä edestä että takaa.

Stereokaiuttimia on olemassa myös sellaisina laitteina, joissa näennäisesti on vain yksi kaiutin. Tällöin laitteen sisällä on useampi eri kaiutinelementti, joiden välille ääni jakautuu samoin kuin erillisissäkin stereokaiuttimissa. Maallikkotermein tämä tarkoittaa siis sitä, että sen suojaverkon alla näkyy siis kaksi erillistä pyörylää, joista ääntä tulee. Esimerkiksi Genevalla on tällaisia laitteita, joissa yksikin kaiutin voi tuottaa laadukasta stereo-ääntä.

Aktiivikaiutin vai passiivikaiutin?

En ollut ennen viime kevättä ikinä kuullutkaan aktiivi- ja passiivikaiuttimista. Senkin jälkeen, kun sain kuulla näiden eri vaihtoehtojen olemassaolosta, olin jostain syystä siinä luulossa, että aktiivikaiutin on jotenkin automaattisesti parempi valinta kuin passiivikaiutin, vaikka en oikein edes tiennyt, mitä eroa niillä on. No se harhaluulo korjattiin nopeasti, kun pääsin kyselemään asiantuntijalta.

Oikeastaan aktiivikaiuttimen ja passiivikaiuttimen ainoa ero on, että aktiivikaiuttimissa vahvistin on rakennettu laitteeseen sisään. Passiivikaiutin puolestaan tarvitsee erillisen vahvistimen, joka on siis yksi laiteboksi komboon lisää. Visuaalisesta näkökulmasta mietittynä aktiivikaiutin on siis siinä mielessä näppärämpi vaihtoehto, että ”rumia elektroniikkamötiköitä” on vähemmän. Passiivikaiuttimen etu puolestaan on, että kun vahvistin on oma erillinen laitteensa, siihen voi liittää useampiakin kaiuttimia kuin vain kaksi – esimerkiksi kotiteatteri-kokonaisuuksissa tämä on ihan kätevä mahdollisuus. Jotkut designiin panostavat kaiutinbrändit tosin ovat yrittäneet loihtia vahvistimistakin kauniimman näköisiä, jotta ne eivät tyylitietoisen kuuntelijan kämpässä rumentaisi kohtuuttomasti maisemaa. Muistan itse aikanani järkyttyneeni, kun  kuulin että pienten sievien kaiutinten mukana tuli jättiläismäinen musta möhkö, jota ilman kajareista ei kuuluisi pihaustakaan. Siinäpä sitten yrität sijoittaa sellaista isoa mustaa lootaa jonnekin mahdollisimman huomaamattomasti.

P8234128.JPG
Mitä on syytä ottaa huomioon, jos kuuntelet musiikkia pääasiassa tietokoneen kautta?

Tietokoneen kautta musiikkia paljon kuuntelevan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millaisen liitännän kautta kaiuttimet yhdistetään koneeseen. Useimmiten tietokoneelta musiikkia kuunnellessa kaiuttimet tai kuulokkeet liitetään laitteeseen kuulokeliitännän kautta. Kuulokeliitännät ja tietokoneiden omat äänikortit ovat kuitenkaan harvoin erityisen laadukkaita ja äänentoisto kärsii tästä, vaikka kaiuttimet olisivatkin hyvät. Ongelmaa voi korjata hankkimalla joko tietokoneeseen erillisen, laadukkaamman äänikortin tai liittämällä kaiuttimet tietokoneen USB-liitännän kautta varsinaisen kuulokeliitännän sijaan. USB:n kautta laite siirtää äänen digitaalisessa muodossa ja purkaa sen vasta kaiuttimissa, mikä tarkoittaa sitä, että ääni toistuu mahdollisimman puhtaasti eikä huonolaatuinen kuulokeliitäntä pääse vaikuttamaan äänenlaatuun.

Useimmissa kaiuttimissa tällaista erillistä USB-liitäntämahdollisuutta ei ole, mutta asiantunteva myyjä kyllä tietää, mistä laitteista sellainen löytyy. Perinteinen kuulokeliitäntä toimii siis kyllä, mutta äänentoiston kannalta se on aina kompromissiratkaisu, joten saadaksesi parhaan mahdollisen hyödyn irti  laatukaiuttimistasi, joudut hankkimaan väliin vielä yhden laatikon lisää, jotta kaiuttimet voidaan kytkeä tietokoneeseen USB-liitännän kautta ellei tätä liitäntää ole kaiuttimissa olemassa jo valmiiksi. Jos kaiuttimissa kuitenkin on USB-liitäntä jo valmiiksi, se on yleensä melko varma tae korkeasta laadusta.

Jos valitset käyttöösi passiivikaiuttimet (joihin tarvitset siis erillisen vahvistimen) ja kuuntelet paljon musiikkia tietokoneelta, kannattaa niiden seuraksi valita sellainen vahvistin, jossa on tuo USB-liitäntä valmiina olemassa.

Minkä kokoiset kaiuttimet ovat sopivat?

Nykyään varsin pienistäkin kaiuttimista saadaan hyvää ääntä, joten koko ei välttämättä ole laadun mittari. Tärkeintä on oikeastaan suhteuttaa kaiuttimen koko sen tilan kokoon, jossa musiikkia on tarkoitus kuunnella. Kovin pieni kaiutin kovin suuressa tilassa riittää kyllä tuottamaan ääntä, mutta esimerkiksi bassosoundit saattavat jäädä ohuiksi. Toisaalta pientenkin kaiutinten bassotehoja suuressa tilassa voi tehostaa erillisellä bassokaiuttimella eli subwooferilla eli subbarilla eli juuri sellaisella mötikällä, joita pojat asentelivat teininä autoihinsa, jotta basso jytisisi kunnolla. ;) Voisi ajatella, että mitä suurempi kaiutin, niin sitä komeampi ääni, mutta toisaalta myöskään liian pieneen tilaan ei kannata asentaa liian järeitä kaiuttimia, sillä silloin äänestä tulee herkästi liian päällekäyvä eikä sekään kuulosta hyvältä.

Miten kaiuttimet tulisi sijoittaa asunnossa?

Aina asunnon sisustus ei anna periksi sille, että kaiuttimet pystyisi sijoittamaan ihanteelliselle kuunteluetäisyydelle ja -korkeudelle, mutta jos siihen kuitenkin on mahdollisuus, niin tässä muutama asiantuntijan neuvo. Ihanteellinen sijoittelu riippuu osaksi kaiuttimista, mutta yleensä ideaali on tasasivuinen kolmiomuodostelma niin, että kaiuttimet ovat toisistaan yhtä kaukana kuin niiden keskellä sijaitseva asunnon paras kuuntelupaikka (esimeriksi sohva). Ihanteellinen korkeus kaiuttimille on yleensä korvien korkeudella – jos musiikkia kuunnellaan yleensä istuen, ihannekorkeus on tietysti istuvan ihmisen korvien korkeudella. Kaiutinten sijainti nyt ei sinänsä ole mikään maailman isoin juttu, mutta ihanteellisella sijoittelulla niistä saadaan paras soundi. :) Eri kaiuttimia on kuitenkin suunniteltu eri tarkoituksiin, eli tietokonekäyttöön suunnitellut kaiuttimet eivät vaadi samalla tavalla tilaa ja etäisyyttä kuin esimerkiksi suuret lattiakaiuttimet.

P8234129.JPG
Miten hyvät kaiuttimet tunnistaa?

Teknisestä puolesta tietää parhaiten asiantunteva myyjä, kuten nyt vaikka tämä minun asiantuntijani Sound & Cinemassa. Yksikään kysymykseni ei jäänyt vaille vastausta. :) Loppujen lopuksi tärkein mittari kaiutinten ja musiikkilaitteiden valinnalle on kuitenkin oma korva. Kokeile laitteita, joista olet kiinnostunut ja kuuntele niillä lempimusiikkiasi. Se on kaikkein paras keino testata, minkä laitteen soundi miellyttää itseä eniten. Loppujen lopuksi nämäkin ovat makuasioita ja yksi tykkää yhdenlaisesta soundista ja toinen toisenlaisesta. Parasta on siis kuunnella ja tehdä tuomio asiasta itse. Sound & Cinemasta saa laitteita myös kotitestaukseen, joten on myös mahdollista testata soundia ihan kotioloissa siinä tilassa, johon musiikkilaitteita ollaan hankkimassa. Hyvin varustelluissa musiikkialan liikkeissä on myös yleensä olemassa erillinen kuunteluhuone, jossa kaiuttimia voi testikuunnella. :)

Paljonko oikeasti hyvät kaiuttimet maksavat?

Kun aletaan puhua oikeasti todella laadukkaista kaiuttimista, hinnoissa on selvästi eroa riippuen siitä, ovatko kyseessä jalustakaiuttimet vai lattiakaiuttimet. Itse en edes tiennyt, mitä jalustakaiutin tarkoittaa ja kuvittelin sen siis tarkoittavan kaiutinta, jossa on mukana jonkinlainen jalusta. ;) Myyjä sitten selvensi, että jalustakaiutin on siis mikä tahansa kaiutin, joka on tarkoitus asettaa erillisten jalustan, hyllyn, pöydän tai jonkun muun huonekalun päälle. Lattiakaiuttimet ovat puolestaan niitä vähän korkeampia, lattialla seisovia laitteita (joilla ei ole erillistä jalustaa). Sound & Cineman myyjän arvion mukaan oikeasti hyvien jalustakaiuttimien hinta lähtee yleensä 300-400 eurosta ylöspäin, lattiamalleissa hinta nousee yli tuhanteen euroon. Toisin sanoen jalustakaiuttimissa varsin laadukkaita laitteita saa suhteessa huomattavasti edullisemmin kuin lattiakaiuttimissa, sillä hyvän lattiakaiuttimen tekeminen on selvästi kalliimpaa jo pelkästään suuren kokonsa takia.

Kaiutinten hinnoissa oikeastaan vain taivas on rajana ja kysyinkin, mikä on olennaisin ero 500 euron ja 20 000 euron kaiuttimissa. Sain vastaukseksi tällaisen toteamuksen: ”500 euron kaiuttimilla saa hyvän musiikkielämyksen ja uskottavan, tasapainoisen soundin. Kun hintahaarukassa mennään 10 000 euroon ja siitä ylöspäin, saa eteensä konsertin.” No eiköhän tuo kuvastanut asiaa aika hyvin. :) Kävin koekuuntelemassa tämän kommentin jälkeen kuunteluhuoneessa 9000 euron kaiuttimet ja joo, kyllä se alkoi jo konserttia muistuttaa. ;)

P8234130.JPG

Onneksi olkoon, jos jaksoit lukea tänne asti! ;) Jos laadukkaat ja hyvännäköiset musiikkilaitteet kiinnostavat, niin voin lämmöllä suositella tutustumaan Sound & Cineman valikoimiin ja asiantuntevaan palveluun. Putiikki löytyy siis Helsingin Uudenmaankatu 4-6:sta ja sinne todellakin voi mennä maailman tyhmiempienkin kysymysten kanssa, eikä kukaan naura sinua pihalle – tämä on nyt todistettu. ;) Liikkeen koko valikoima löytyy myös S&C:n nettisivuilta ja olipa tässä vielä pieni kisakin luvassa. Syyskuun aikana kaikkien Sound & Cineman Facebook-tykkääjien kesken arvotaan Bowers & Wilkins P3-hifikuulokkeet (arvo 199 euroa), joten käykäähän tykkäilemässä TÄÄLLÄ. Facebook-sivuilla tiedotetaan liikkeen tuoteuutuuksista, tarjouksista ja esimerkiksi mallikappaleiden myynneistä, joten sieltä voi saada hyödyllistä infoa, jos musalaitteet ovat hakusessa. Lisäksi kivijalkamyymälässä JA Sound & Cineman verkkokaupassa saa syyskuun ajan kaikista tuotteista kampanjakoodilla “Lily” hinnasta pois -10%. 

Ja kertokaahan, oliko tästä opastuksesta kellekään mitään hyötyä? Itse ainakin viisastuin kyselytuokioni perusteella ihan hurjasti!

Related posts

29/08/13

Leffalippuja jaossa – ja tuoksu myös!

308 29 bluejasmine.jpg

Pyöräytetäänpäs lähestyvän viikonlopun kunniaksi pieni kisa käyntiin! :) Olen aina tykännyt monista Woody Allenin leffoista ja olin tietysti heti mukana, kun minulle ehdotettiin yhteistyötä liittyen herran uuteen Blue Jasmine -elokuvaan, joka saa Suomessa ensi-iltansa huomenna perjantaina. Leffan pääosassa loistaa ihana Cate Blanchett ja elokuva on jo ehtinyt kerätä erinomaisia arvosteluita kriitikoilta. Tarinan ytimessä on lyhyesti tiivistettynä Cate Blanchettin esittämä muodikas new yorkilainen kotirouva, jonka elämä ajautuu kriisiin saadessaan saa juhlien, ylellisyyksien ja tuhlailun lisäksi vähän uusia ei-niin-toivottuja käänteitä. 

bluejasmine2.jpg

Saan siis arpoa kolmelle onnekkaalle kahden hengen lippupaketit katsomaan huomenna 30.8. ensi-iltansa saavaa leffaa. Liput käyvät Blue Jasminen näytöksissä kaikissa Finnkinon leffateattereissa ympäri Suomen. :) Leffalippujen lisäksi yksi voittajista saa myös omakseen hiljattain lanseeratun Armani-uutuustuoksun Sì, jonka keulakuvana upea Cate Blanchett myös toimii ja josta ehdinkin jo kirjoitella muutama viikko sitten blogin puolelle. Kisaan pääset siis osallistumaan seuraavasti: kerro tämän postauksen kommenttiosiossa, mikä Woody Allen -leffa on lempparisi ja miksi? Ja kenet nappaisit mukaasi uutuuselokuvaa katsomaan? :) Muista jättää kommenttisi yhteyteen toimiva sähköpostiosoite. Kisa on voimassa sunnuntaihin 1.9.2013 klo 24 asti. 

Related posts

14/08/13

I love Berlin

29 39 P8133653.JPG

Pupulandian Instagramia seuraavat saattoivatkin jo arvata eilisestä kuvapäivityksestäni, että olen ottamassa jossain vaiheessa nokan kohti Berliiniä. Itse asiassa matka suuntautuu Berliiniin jo tällä viikolla, sillä lennähdän sinne pienelle viikonloppureissulle. Matka liittyy Lilyn ja Tjäreborgin kampanjaan, jossa useampi bloggaaja lennätetään nyt tässä alkusyksystä eri kohteisiin tutustumaan ja löytöretkeilemään muutamaksi päiväksi. Ja olen tosi iloinen, että minulle tarjottiin nimenomaan Berliiniä matkakohteeksi, koska ihastuin viime kesäisellä reissullani kaupunkiin palavasti! :)

P7206731.JPG

Kyselin jo silloin viime kesänä teiltä matkavinkkejä Berliiniä varten ja moni niistä tulikin hyödynnettyä jo silloisella reissulla, mutta tuon kokoisessa kaupungissa riittää tehtävää ja nähtävää niin paljon, että kaikkea ei sillä visiitillä millään ehtinyt. Harmikseni nuo blogini arkistot eivät vieläkään ole siirtyneet Trendin sivuilta tänne Lilyn puolelle (toivon mukaan se tapahtuisi mahdollisimman pian), joten en pääse nyt noihin viime kesänä jakamiinne matkavinkkeihin käsiksi. Niinpä ajattelin kysäistä teiltä Berliinin tuntijoilta uusia ideoita reissua varten! :) Sain Lilyn puolesta tuollaisen Mondon Berliini-oppaan, joten ajattelin napata sen matkaan ja vielä tässä ennen reissuakin vähän lueskella. Lisäksi tietysti Tjäreborgin omilta nettisivuilta löytyy paljon hyviä neuvoja ja ehdotuksia, mutta oikein mielelläni kuulisin vielä teidän lukijoidenkin täsmävinkkaukset, koska uskon, että siellä ruudun takan on monta varsin samanhenkistä ja samoista asioista kiinnostunutta tyyppiä kuin meikäläinen. :)

P7206824.JPG

Olen matkalla perjantaista sunnuntaihin, joten kyseessä on tosiaan vain viikonlopun mittainen matka, mutta sitä suuremmalla syyllä kaivataan hyviä vinkkejä, jotta ehdin nähdä, tehdä ja kokea mahdollisimman paljon kiinnostavia juttuja. Matkustustyylini kylläkin on sellainen rennon huoleton, enkä aio hiki hatussa ravata paikasta toiseen, mutta olisi kiva valikoida muutama spesiaali juttu, joiden pariin voisi sitten syventyä. Valmiina omissa suunnitelmissa on jo nyt ehdottomasti Holokaust-muistomerkillä käyminen sekä mahdollisimman monen vietnamilaisen ravintolan testaaminen, hehee. ;) Mutta nyt siis hyvät Berliini-vinkit jakoon, jos teille sellaisia tulee mieleen!

P7206745.JPG P7267291.JPGP7206804.JPG P7226960.JPG P7247223.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

6/08/13

Pieni suuri huulipunaopas (ja kilpailu)

152 21 P8052740.JPG

Monet ovat pitkään kyselleet jonkinlaista pientä huulipunaopastusta ja sellainen onkin ollut to do -listallani, mutta vasta nyt sain yhteistyön innoittamana aikaiseksi ryhtyä tuumasta toimeen. Parempi silti näin, sillä nyt oli ihan ammattilainen antamassa vinkkejä – itse nimittäin en mikään asiantuntija ole huulipunan ahkerasta käytöstä huolimatta. :) Olen tehnyt viime keväästä asti säännöllistä yhteistyötä Galleria Esplanadin kanssa ja tällä kertaa yhteistyö liittyy kosmetiikkamerkki Face Stockholmiin. Piipahdin eilen Face Stockholmin liikkeessä ja kävin läpi meikkiasiantuntija Lotte Mäkisen kanssa huulipunajuttuja aivan perusteista lähtien. Nyt on siis luvassa sellaisia aika perustavanlaatuisia vinkkejä huulipunan käyttöön eli tutorialia kaivanneet, huomio! Eikä se opastuskaan ihan niin pieneksi sitten jäänyt, vaikka varmasti moni tärkeä juttu jäi ohjeistuksesta vielä puuttumaan. Eli varatkaahan vaikka kuppi kahvia ennen kuin ryhdytte urakoimaan! ;) Ja tuttuun tapaan tähänkin yhteistyöjuttuun liittyy kilpailu, josta löydätte lisäinfoa postauksen lopusta.

P8052744.JPG

Ajattelin, että voisin ensin lyhyesti kertoa tuosta Face Stockholm -meikkibrändistä, sillä se ei varmaan ihan kaikille ole entuudestaan tuttu. Kyseessä on siis pääasiassa ammattilaiskäytössä oleva meikkisarja, mutta Face Stockholmin tuotteet on kyllä tarkoitettu ihan kaikille – siis myös tavallisille kuluttajille. Brändi sai alkunsa 1982 Tukholmassa ja nykyään sillä on liikkeitä ympäri maailman ja niistä yksi siis myös Helsingissä Galleria Esplanadissa. Huimasta kasvustaan huolimatta kyseessä on kuitenkin edelleen perheyritys, jota pyörittävät brändin perustaja Gun Novak sekä hänen tyttärensä. Face Stockholmin tuotteet valmistetaan Hudsonissa, New Yorkissa ja niissä pyritään käyttämään mahdollisimman vähän hajusteita sekä säilöntä- ja lisäaineita. Tässä siis vähän tällaista taustaa ensialkuun ja sitten sen itse huulipuna-tutorialin pariin! :)

P8052739.JPG

Tuntuu, että yleensä huulipunan kanssa aloittelevilla ensimmäiset kysymykset liittyvät huulipunasävyn valitsemiseen sekä sitten sen itse värin levittämiseen. Sävyn suhteen en kysellyt Lotelta neuvoja, vaan sanon vain, että kokeilemalla se selviää. En itse usko mihinkään absoluuttisiin värioppeihin, vaan väitän, että kuka tahansa voi käyttää melkein mitä tahansa sävyä. Kokeilemalla löytyvät parhaiten ne itselle sopivimmat värit ja kannattaa todellakin kokeilla rohkeasti. Olen itse joskus yllättynyt todella positiivisesti, kun olen uskaltautunut kokeilemaan jotakin tosi epätavallista sävyä – esimerkiksi tosi kylmä, vaalea pinkki ja tumma luumu löytyivät omaan huulipuna-kokoelmaan juuri rohkeiden kokeilujen perusteella. Sen sijaan olen kokeilemalla saanut myös todeta, että murretut sävyt tai helmiäiset eivät sovi minulle kovinkaan hyvin. Olen huulipunissa sellainen selkeiden värien tyttö – vähän samalla tavoin kuin pukeutumisessakin. 

P8052742.JPG

Huulipunan valinnassa yksi olennainen kriteeri on myös koostumus. Punia on nimittäin todella monenlaisia. On kevyempää, peittävämpää, kuultavaa, todella runsaspigmenttistä, kiiltävää, mattaa, hoitavaa, voidemaista ja ties mitä. Oikeastaan vain kokeilemalla löytyy koostumuksenkin osalta se itselle sopiva ja mieluisa puna. Kannattaa myös muistaa, että puikossa näkyvä väri ei välttämättä kerro paljoakaan siitä, miten peittävä väri todellisuudessa on. Puikossa tummaltakin näyttävä sävy voi osoittautua haaleaksi kuultopunaksi, joten kannattaa aina testata punaa testeristä kämmenselkään ja vertailla hiukan koostumuksia sekä sävyasteita ennen valinnan tekemistä.

P8052780.JPG

Päätimme Loten kanssa kokeilla erilaisia levitystekniikoita, jotta saisin teille mahdollisimman kattavan opastuksen siitä, että millaisin eri tavoin huulipunaa voi laittaa ja mitä eroja käytännön ja lopputuloksen kannalta näillä eri tekniikoilla on. Kokeilimme siis levittää punaa töpöttelemällä ja sormin, suoraan puikosta ja siveltimellä sekä rajauskynän kera ja ilman. Ehkä olennaisin pointti koko hommassa kuitenkin oli minusta se, ettei oikeastaan ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa laittaa huulipunaa. Vaikka meikkiohjeissa usein kielletään värin levitys suoraan puikosta, fakta on, että harva meistä jaksaa raahata huulipunasiveltimiä mukana matkassa meikin kohentelua varten. Myös suoraan puikosta levittäminen on ihan ok. :) Valitsimme päivän väriksi herkullisen kirkkaanpunaisen ja ryhdyimme sutimaan väriä huuliin. En tiedä, miten hyvin noiden eri levitystekniikoiden erot näkyvät itse kuvissa, mutta lähietäisyydeltä peilistä tarkastellessa erot kyllä huomasi ja kertoilen myös niistä jutun yhteydessä. Kuvausvalokaan ei ollut liikkeessä aivan ihanteellinen, mutta koettakaa kestää. ;)

P8052751.JPG

Ihan alkuun haluan vielä sanoa, että huulipunien suhteenkaan kukaan ei ole seppä syntyessään. Oikeastaan vain harjoittelemalla oppii, joten kannattaa rohkeasti vain kokeilla eri sävyjä ja levitystekniikoita kotona ja harjoitella. Huomaan itse, että mitä enemmän huulipunaa käyttää, sitä luontevammaksi se tulee ja sitä helpommaksi myös sen laittaminen tulee. Homma alkaa yleensä sujua siinä vaiheessa aika mutkattomasti, kun punaa on levitellyt sen verran monta kertaa, että omien huulten muoto on jo tuttu. Face Stockholmin Lotte kertoi pystyvänsä levittämään voimakkaitakin sävyjä suoraan huuliin jopa ilman peiliä, koska tuntee omat huulensa niin hyvin. Vaikka olen itse varsin tottunut huulipunan käyttäjä, niin tuohon on minullakin vielä melkoisesti matkaa. Voisikin olla hauska eksperimentti joskus laittaa punaa ilman peiliä ja näyttää lopputulos blogissa. :D

P8052758.JPG

Lähdimme liikkeelle huolettomimmasta ja kevyimmästä levitystekniikasta, joka on punan töpöttely ensin huuliin puikolla ja sitten värin levittäminen sormin. Tällä tekniikalla saa halutessaan todella kevyen lopputuloksen. Sormella levittäminen on sellainen huoleton tyyli, jonka avulla huulet yleensä näyttävät voimakkaankin värin kanssa melko luonnollisilta. Homma toimii yksinkertaisuudessaan niin, että töpöttelet siis puikosta suoraan väriä puhtaille, kuiville huulille painelemalla ja sen jälkeen levität punan sormella tasaiseksi.

P8052760.JPG

Tässä kuvassa huulipuna on ensin töpötelty kevyesti puikosta huulille ja levitetty sitten sormella. 

P8052764.JPG

Tämän jälkeen kokeilimme levittää punaa suoraan puikosta. Kaikkien meikkioppaiden “kauhu” (no ehkä vähän liioittelen, haha) toimii käytännön tasolla varsin hyvin ja tunnustan, että itse levitän useimmiten huulipunani suoraan puikosta. Yksinkertaisuudessaan punalla vain maalataa huulet muotonsa mukaisesti. Tämä tapa sopii hyvin aloittelijoille, koska ei ole mitään järkeä lähteä ostamaan kauheaa välinearsenaalia ja siveltimiä, ellei ole ihan varma, onko huulipuna edes se oma juttu. Vaikka huulipunan levittäminen suoraan puikosta onkin ihan toimiva tapa, niin siveltimessä on omat etunsa. Yleensä puna nimittäin pysyy paremmin, jos sitä on levitetty muutama ohut kerros päällekkäin yhden paksun sijaan – siveltimellä ohutta jälkeä on helppo tehdä. Toinen etu siveltimessä on, että sillä saa skarpimpaa jälkeä aikaan kuin paksulla puikolla. Jos siis haluat mahdollisimman siistiä ja pitkäkestoista jälkeä, niin sivellin on varmempi tapa. Myös suoraan puikosta levittäessä kannattaa muistaa, että mitä paksummin ja enemmän punaa huulilla on, sitä helpommin se myös lähtee liukumaan huulilta pois ja karkaa joko ruoan tai juoman mukana kokonaan tai leviää huulten rajojen yli. Enempi ei siis välttämättä aina ole parempi. :)

P8052763.JPG

Tässä puna on levitetty huulille suoraan puikosta. 

P8052768.JPG

Sitten kaivettiin esiin huultenrajauskynä. Rajauksia ei välttämättä huulipunan alle tarvita, mutta huulipuna yleensä pysyy huulilla merkittävästi paremmin, jos alla on rajaukset. Rajauskynän käyttötapoja on oikeastaan kaksi: toisessa kirjaimellisesti vain rajataan värillä huulten reunat ja toisessa kynällä väritetään koko huulet. Pelkät huulten ääriviivat piirtämällä estetään huulipunaa karkailemasta yli rajojen tai leviämästä ihon juonteisiin. Vielä paremmin kuitenkin toimii yleensä se, että piirtää ensin esiin huulten rajat ja sen jälkeen värittää kynällä koko huulet – puna nimittäin kiinnittyy kynän päälle huomattavasti paljasta huulta paremmin. Ja se on varmin kikka välttää huulipunan karkailua, jos tietää, että tiedossa on syömistä ja juomista. Jos tykkää mattaisesta lopputuloksesta, niin periaatteessa rajauskynää voi käyttää huulilla huulipunan sijasta yksinäänkin. Kynällä pysyy myös hiukan muokkaamaan huulten muotoa, jos ne eivät ole täysin symmetriset tai haluaa muuten vain korostaa jotakin. Huultenrajauskynällä saa myös todella tarkkarajaista ja skarppia jälkeä, jos kaipaa sellaista. 

P8052767.JPG

Tässä huulet on rajattu ja väritetty huulipunan värisellä huultenrajauskynällä. Huulilla on siis pelkkä rajauskynä.

Rajauskynä kannattaa valita mahdollisimman lähelle itse huulipunan sävyä, jotta punan väri ei muutu. Toki tätä voi hyödyntää myös päinvastoin eli jos haluaa muuttaa huulipunan sävyä hiukan, voi kokeilla alle eri sävyistä rajauskynää. Periaatteessa hyvin tummien sävyjen alle voi laittaa melkein minkä väristä vaaleampaa rajauskynää tahansa, jos punassa on tarpeeksi pigmenttiä peittämään rajauskynän sävy, mutta turvallisin valinta on toki aina mahdollisimman huulipunan sävyinen rajauskynä. Jos puolestaan käyttää paljon eri sävyisiä punia, niin myös mahdollisimman huulten sävyinen nude-rajauskynä toimii hyvin.

Vinkki: huulia rajauskynällä rajatessa kannattaa aina edetä huulilla symmetrisesti. Jos siis aloittaa kynän levittämisen ylähuulelle vasemmasta suupielestä, kannattaa ensin rajata huuli amorinkaareen asti alhaalta ylöspäin ja sen jälkeen aloittaa oikea puoli samalla tavoin alhaalta ylös. Jos nimittäin piirtää rajauksen ikään kuin yhtenäisenä rajana vasemmasta suupielestä amorinkaaren kautta oikeaan suupieleen, lopputulos on usein varsin epäsymmetrinen. Sama niksi koskee myös alahuulta. :) Sain itse kokea tämän ihan kantapään kautta, kun harjoittelin Loten opissa rajauskynän käyttöä. Lotte laittoi minut pyyhkimään kertaalleen rajauskynän kokonaan pois, koska lopputulos ei ollut juuri edellä mainitusta syystä symmetrinen. Tätä kannattaa vaikka ihan kokeilla kotona – takaan, että moni teistä huomaa eron!

P8052769.JPG

Viimeinen ja huolitelluin tapa on sitten käyttää sekä rajauskynää että itse huulipunaa. Käytännössä siis rajattujen ja rajauskynällä väritettyjen huulten päälle levitetään tässä tekniikassa vielä siveltimellä (tai suoraan puikosta) vielä huulipunaa. Tämän tekniikan etu on se, että tällä saa kaikkein pitkäkestoisimman, huolitelluimman ja viimeistellyimmän lopputuloksen, ns. ammattimaista jälkeä. Rajaus toimii huulipunalle pohjustuksena, jolloin puna pysyy kaikkein varmimmin paikoillaan. Halutessaan huulten rajoja voi skarpata ja korostaa vielä entisestään käsittelemällä huulten ulkorajat kevyesti puuterilla siveltimen avulla. Itse suosin useimmiten kevyttä töpöttelyä tai huulipunan levitystä suoraan puikosta, mutta etenkin juhlaan ja siistimpiin tilaisuuksiin tämä huolitelluin tapa sopii hyvin. Suosin myös tätä tekniikkaa silloin, kun käytän jotakin todella tummaa huulipunaa.

P8052770.JPG

Tässä kuvassa huulilla on sekä rajauskynällä tehty huulten pohjustus (huulet väritetty kynällä kauttaaltaan) ja päälle on levitetty huulipunaa siveltimellä.

P8052772.JPG

Kokosin tämän varsinaisen ohjeistuksen oheen vielä muutamia tärppejä erinäisistä jutuista, joihin liittyen saan monesti kyselyitä lukijoilta. :) Ja heti alkuun muutama sananen huulten pohjustuksestaPeriaatteessa huulipunan alle ei välttämättä tarvita mitään sen kummempaa pohjustusta, mutta pohjustuksesta voi olla hyötyä muutamissa tilanteissa. Hyvänä pohjustuksena huulipunalle toimii toki ihan tuo aiemmin mainittu rajauskynäkin, joka auttaa punaa pysymään paikoillaan paremmin, mutta on olemassa myös ihan varsinaisia pohjustustuotteita huulille. Perinteiset meikkivoide- ja puuterointikikat eivät Loten mukaan ole kovinkaan hyviä, joten ennemmin kannattaa jättää pohjustus kokonaan väliin tai hankkia jokin tarkoitukseen tehty pohjustustuote. Pohjustuksella voi huulipunan keston lisäksi neutraloida huulten väriä, jos huulten oma pigmentti esimerkiksi on kovin tumma, voimakkaasti punertava tai sinertävä. Huulten voimakas oma pigmentti voi vaikuttaa paljonkin siihen, miltä huulipuna lopulta näyttää huulilla. Voimakkaan väristen huulten oma sävy nimittäin saattaa kuultaa punankin läpi ja muuttaa siten punan sävyä. Tällöin asiaa voi auttaa huulten väriä neutraloiva pohjustustuote. Lotte suosittelee pohjustusta etenkin jos huulten sävy kaipaa tasoittamista, huulipunalta haluaa pitkäkestoisuutta, huulipunan sävy on kovin tumma tai huulten ympärillä on juonteita, joihin väri saattaa helposti huulilta karata. 

P8052781.JPG

Erilaisia huulten pohjustustuotteita: Lip Normalizerin vihertävä sävy neutraloi punaisuutta huulissa, Lip Base -puikko toimii hyvänä pohjana punan levitykselle ja Lip Fix -voide neutraloi huulten sävyä ja toimii pohjustustuotteena.

P8052771.JPG

Läpikuultavalla puuterilla voi korostaa huulten rajoja tai tehdä huulipunan pinnasta mattaisemman.

P8052791.JPG

Mattapintaisesta huulipunasta pitäville kokosin myös muutaman vinkin – olenhan itsekin mattapunien ystävä. Kunnollisen mattapinnan loihtivia punia on usein vaikea löytää ja todella mattapintaisten huulipunien ongelma on monesti se, että niiden koostumus on kovin kuiva. Myös mattapunissa on isoja eroja koostumuksissa, joten tässäkin asiassa vain kokeilemalla löytyy se täydellinen. Face Stockholmin mattapunien eduksi on laskettava se, että niiden koostumus ei tunnu huulilla yhtään liian kuivalta. :) Jos mattapuna tuntuu huulilla liian kuivalta, voi kokeilla levittää hiukan huulirasvaa ennen punan levitystä – se kuitenkin aina hiukan heikentää punan kestoa huulilla. Rajauskynää käytettäessä huulirasva kannattaa laittaa vasta rajauskynän jälkeen, koska kynä ei pysy niin hyvin rasvaisen huulen päällä ja rasvaista pintaa vasten on vaikea piirtää vakaata ja siistiä jälkeä. Tavallisestakin huulipunasta saa mattaisemman, jos punan levityksen jälkeen painaa huulilta ylimääräisen rasvan pois paperiin tai töpöttelee todella kevyesti huulille läpinäkyvää puuteria siveltimellä.

Ja loppuun vielä se ikuisuuskysymys, että miten varmistaa, ettei huulipunaa ole hampaissa? Ensinnäkin, yleensä huulipunan leviäminen hampaisiin on merkki siitä, että punaa on yksinkertaisesti liikaa tai sitä on levitetty liian “sisälle” huuliin. Kannattaa aina ennen kotoa lähtemistä tehdä parit vakio-toimenpiteet, niin minimoi nolot tilanteet: paina ylimääräinen puna huulista paperiin tai imaise sormeasi kevyesti huulten välistä niin ylimääräinen väri tarttuu siihen. :) Vieläkö jäi kysymyksiä tämän kaiken jälkeen?

P8052793.JPG

Niin, ja sitten vielä se Galleria Esplanad -yhteistyöpostauksista tuttu juttu eli KILPAILU! :) Kisa käydään jälleen Galleria Esplanadin Facebookissa, mutta tälläkin kertaa kisaan voi osallistua myös täällä blogin puolella kommenttiosiossa, jos omaa Facebook-profiilia ei ole. Tällä kertaa kilpailun palkinto on minun valitsemani tuotepaketti Face Stockholmin valikoimasta (arvo 107e). Kokosin pieneen suloiseen meikkipussiin sellaisia tuotteita, joista itse pidän ja joista arvelin, että tekin voisitte tykätä. Mukana on tämä tutorialissa nähty herkullisen punainen huulipuna ja siihen sopiva huultenrajauskynä, raikkaan sävyinen poskipuna, mehukas huulikiilto sekä bonuksena vielä näiden tämänhetkisten viininpunaisten geelikynsieni sävyinen kynsilakka. Yksi onnekas voittaa siis tuon ihanan paketin kisassa omakseen. :) Käy siis osallistumassa kisaan TÄÄLLÄ. Kisa on voimassa ti 13.8.2013 asti. Mikäli haluat osallistua kilpailuun täällä blogin puolella, kerro kommentissa joku huulipunaan liittyvä pieni muisto tai tarina ja mainitse kommenttisi yhteydessä, että osallistut kisaan. Postaukseen saa ilman muuta kommentoida myös ihan muuten vain. :)

P8052789.JPG

Related posts