5/03/19

Biologisen kellon tikitystä: tiukkaa faktaa hedelmällisyydestä

28 97

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: MEHILÄINEN FELICITAS & ASENNEMEDIA

Reilu kuukausi sitten avauduin poikkeuksellisen henkilökohtaisesta aiheesta ja poikkeuksellisen avoimesti. 35 vuotta täyttäessäni (ja jo hiukan sitä ennen) iski yhtäkkiä tajuntaan voimalla ajan rajallisuus. En ole koskaan tuntenut biologisen kellon tikitystä vauvakuumeen muodossa, mutta yhtäkkiä se maagiselta tuntuva 35 vuoden rajapyykki olikin todellisuutta, enkä käytännössä ollut vielä juuri sen lähempänä perheen perustamista kuin aiemminkaan elämässä. Kun olen vierestä seurannut minua hieman vanhempien ystävieni tilanteita sekä myös vaikeuksia raskaaksi tulemisessa, tajusin ehkä ensimmäistä kertaa jotenkin kouriintuntuvammin, ettei lapsen saaminen todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Enää asiaan ei voi suhtautua ihan niin huolettomasti ja tietoisuus oman iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen on läsnä hyvin monissa mietteissä tulevaisuuteen liittyen.

Uskon, että valtavan moni kolmekymppinen nainen voi samaistua takaraivossa tykyttävään ahdistukseeni hedelmällisyyden romahduksesta. Tuntuu suorastaan absurdilta, että luonto on järjestänyt asian näin. Päällisin puolin sitä tuntee elävänsä elämänsä parasta aikaa ja olevansa kukkeimmillaan, ja samanaikaisesti munasarjat rapistuvat kovaa vauhtia. Jokainen elämäntilanne on omanlaisensa ja oli todella kiinnostavaa lukea myös muiden kokemuksia ja tarinoita tästä aiheesta omien pohdintojeni jälkeen.

*

Postauksen ja sen kommenttiboksissa virinneen keskustelun myötä minulle heräsi ajatus, että ehkä voisin ihan oikeasti tutkituttaa oman hedelmällisyyteni, jotta tietäisin missä mennään ja paljonko tässä mahdollisesti on vielä pelivaraa. Olen myös ollut kiinnostunut tietämään lisää munasolujen pakastamisesta, sillä sekä lääkäriystäväni että hedelmöityshoitojen kautta lopulta 40-vuotiaana raskaaksi tullut ystäväni ovat vakavasti suositelleet harkitsemaan sitä vaihtoehtona.

Tiedän, että nämä asiat kiinnostavat minun lisäkseni monia muitakin, joten päätin kysyä asiaan ihan ammattilaisnäkökulmaa. Olen tehnyt jo pitkään yhteistyötä Mehiläisen kanssa ja sen alaisuudessa toimii myös nimenomaan lapsettomuus- ja hedelmällisyyshoitoihin erikoistunut Felicitas. Niinpä sovin tapaamisen lääkärin kanssa, jotta voisin kysellä sekä omaa että mahdollisesti teidänkin mieltänne askarruttavia kysymyksiä asiantuntijalta. Jutussa asiantuntijana on toiminut Felicitaksessa työskentelevä gynekologi Tiina Hakala-Ala-Pietilä, joka on erikoistunut nimenomaan hedelmällisyysasioihin ja lapsettomuushoitoihin.

*

Juttelimme lääkärin vastaanotolla siitä, että on oikeasti hiukan huolestuttavaa, kuinka moni ei tajua, miten radikaalisti ikä todella vaikuttaa hedelmällisyyteen. Moni viivyttelee lapsihaaveiden kanssa puhtaasti tietämättömyyttään, vaikka tulevaisuuden toiveissa on oma perhe ja elämäntilanne sallisi helpostikin jo konkreettiset askeleet prosessissa eteenpäin. Gynekologi Tiina Hakala-Ala-Pietilän mukaan monella on hedelmällisyydestä myös paljon ihan väärää tietoa. Tutkimuksen mukaan jopa yli puolet 35-vuotiaista miehistä luulee, että naisen hedelmällisyys alkaa heiketä vasta 40 ikävuoden jälkeen. Myös osa naisista erehtyy luulemaan näin. Ei siis ole ihme, että osa herää perheenperustamissuunnitelmiin vasta varsin myöhään. Tietenkin monella syynä on esimerkiksi sopivan kumppanin puute, mutta paljon on myös vakaassa parisuhteessa olevia pariskuntia, jotka odottelevat asian kanssa suotta, kunnes tuleekin jo kiire.

Todellisuudessa naisen hedelmällisyyden lasku alkaa näkyä jo 30 ikävuoden tuntumassa ja 35 ikävuoden jälkeen se on jo erittäin huomattavaa. Viihdeuutisten Hollywood-tarinat reilusti päälle nelikymppisten naisten ensiraskauksista tukevat harhakäsityksiä, sillä useimmiten siinä iässä raskaus on mahdollinen vain luovutetun munasolun avulla. Kuitenkin tästä puhutaan vain äärimmäisen harvoin, joten moni elää uskossa, että raskaaksi tuleminen ja lapsen saaminen omilla munasoluilla on vielä täysin realistinen haave reilusti yli nelikymppiselle (43+). Hakala-Ala-Pietilän mukaan harhakäsitykset näkyvät myös klinikalla: moni ei todella tiedä, että on vaikeaa tulla omilla munasoluilla raskaaksi, jos ikä alkaa olla muutamankin vuoden päälle neljänkymmenen. Poikkeuksia toki on, mutta ne ovat tilastojen valossa harvinaisia.

Jäin lääkärin kanssa juteltuani miettimään, mistä johtuu, että tieto ei tavoita ihmisiä. Tulin siihen tulokseen, että ihmiset, jotka eivät koe lasten hankkimista ajankohtaiseksi juuri nyt, eivät yksinkertaisesti hakeudu tiedon äärelle. Biologian tunneista koulussa on jo pieni ikuisuus ja toisaalta lasten hankkimiseen tai vaihdevuosiin liittyvät asiat tuntuvat vielä niin kaukaisilta teini-iässä, ettei ole ihme, jos osa faktoista unohtuu matkan varrella. Enkä ole ihan varma, miten perusteellisesti näitä asioita edes käydään läpi siellä koulun biologian tunneilla muutenkaan. Oli miten oli, moni havahtuu ymmärtämään hedelmällisyyttä koskevat realiteetit vasta siinä vaiheessa, kun perheen perustaminen alkaa tuntua ajankohtaiselta – usein vasta kolme- tai nelikymppisenä. Ja valitettavasti se voi tietyissä tilanteissa olla silloin jo aika myöhäistä. Juuri siksi on minusta erityisen tärkeää, että tämä tieto tuodaan tällaisiin kanaviin, jotka eivät ole ensisijaisesti suunnattu nimenomaan lapsen hankkimista suunnitteleville. Ehkä tätä kautta se tavoittaa sellaistakin yleisöä, joka ei muuten tulisi varta vasten hakeutuneeksi tiedon äärelle. Yleisestikin hedelmällisyydestä tulisi nykyisenlaisen elämäntyylin ja -rytmin puitteissa puhua enemmän, niin naisille kuin miehillekin.

Kaikkihan eivät toki lapsia edes halua, mutta lapsettomuuslääkäri toteaa, että on silti tärkeää olla tietoinen hedelmällisyyden kehityksestä. Toisinaan mieli saattaa myös matkan varrella muuttua: jotkut tietävät vakaasti jo nuoresta lähtien, etteivät halua lapsia, mutta osalla mielipide muuttuu, kun kriittinen 40 vuoden merkkipaalu alkaa lähestyä. ”Jos on epävarma siitä, haluaako tulevaisuudessa lapsia, mutta haluaisi pitää tämän mahdollisuuden avoimena, kannattaa miettiä asia itsekseen läpi, olisiko ennakoiva munasolujen pakastus vaihtoehto, jota haluaisi harkita”, Hakala-Ala-Pietilä toteaa.

*

Lääkäri kertoo kohtaavansa hedelmällisyyskeskustelun ympärillä samanlaisia huolia ja murheita, jotka nousivat esille monien kommenteissa myös oman kirjoitukseni yhteydessä pari kuukautta sitten: ”Moni herää näihin asioihin aika myöhään. Käytännön kysymykset ja työhön sekä rahatilanteeseen liittyvät asiat huolettavat kovasti, mutta toisaalta samanlaisten huolten kanssa on kamppailtu kautta aikojen, ja jotenkin ne asiat aina ovat järjestyneet. Moni pelkää vähän turhaankin ja rakentaa elämää hurjan pitkään valmiiksi lapsen tuloa ajatellen, ja huomaa vasta sitten, ettei raskaaksi tuleminen onnistukaan enää niin helposti.”

Oman postaukseni kommenteissa olikin ihanan kannustavia ja rohkaisevia tarinoita, joissa raskaus on yllättänyt ei-niin-otollisessa elämäntilanteessa ja kaikki on lopulta mennyt tosi hyvin, vaikkei ehkä juuri niin kuin elämäänsä oli alun perin suunnitellut. Toisaalta, harvoinpa tätä elämää niin kamalan tarkkaan voikaan (tai edes kannattaa) suunnitella: yllätykset ja odottamattomat käänteet kuuluvat asiaan. Olenkin joskus miettinyt, että yllätysraskaus saattaa jopa olla monelle lopulta se ”helpoin” vaihtoehto, koska se tavallaan vain pakottaa järjestelmään elämän tilanteen ympärille sen sijaan, että jäisi loputtomiin odottelemaan sitä ”oikeaa hetkeä”, jota ei koskaan tunnu tulevan.

*

Näin henkilökohtaisista aiheista julkisesti puhuminen on aina vähän pelottavaa. Perheasioihin ja lapsen saamiseen liittyy voimakkaita tunteita, ja toisinaan ihmiset ovat aika herkkiä neuvomaan muita omien kokemustensa pohjalta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kukaan meistä ei tunne toisen (varsinkaan ihan vieraan) tilannetta niin hyvin, että muita kannattaisi kovin hanakasti lähteä opastamaan. Onkin ollut hienoa huomata, kuinka hienotunteisesti ja muita kunnioittavasti tätä keskustelua on aiheen ympärillä käyty juuri täällä blogin puolella. Lämmin kiitos siitä.

Mutta siis, jos hedelmällisyysasiat mietityttävät, niin niistä voi käydä juttelemassa myös lääkärin kanssa. Oman hedelmällisyyden tilaa on myös mahdollista tutkia. Kävin itse tosiaan jututtamassa lääkäriä näistä asioista ja samalla tehtiin myös minulle tämä hedelmällisyystutkimus, jonka tuloksia vielä odottelen. Sen pohjalta mietin sitten, annanko asioiden vain edetä omalla painollaan vai harkitsenko mahdollisesti ennakoivaa munasolujen pakastusta vaihtoehtona. Prosessi on todella kallis, joten sekin hiukan mietityttää, mutta tulosten saaminen varmasti selkiyttää omia ajatuksia. Voi olla, että lopulliset päätökset asiasta pidän omana tietonani, mutta kokosin tähän juttuun tietopaketin hedelmällisyyden testaamisesta ja ennakoivasta munasolujen pakastuksesta, joten voitte tältä pohjalta sitten miettiä, voisivatko ne olla konkreettisia keinoja tuoda mielenrauhaa tai selvitellä tilannetta myös omalla kohdalla.

Hedelmällisyyden testaaminen

Naisen hedelmällisyyttä on mahdollista mitata muun muassa munasarjoja ja tiettyjä veriarvoja tutkimalla. On olemassa myös uusi geenitesti, jonka perusteella löydetään 65% niistä naisista, joilla vaihdevuodet uhkaavat alkaa ennenaikaisesti ja joiden hedelmällisyys heikkenee jo paljon aiemmin kuin normaalisti. Koska testitulos saadaan geeniperimää tutkimalla, se voidaan tehdä jopa vastasyntyneelle tytölle. Vaihdevuosien alkamiselle etuajassa voi olla muitakin syitä kuin puhtaasti geneettinen alttius: esimerkiksi tupakointi ja jotkut autoimmuunisairaudet (kuten diabetes ja reuma) saattavat altistaa ennenaikaisille vaihdevuosille, heikentää munasarjojen toimintaa tai tuhota munasoluja. Myös oman äidin ja isoäitien ikä vaihdevuosien alkaessa antaa usein osviittaa siitä, milloin omia vaihdevuosia voi odottaa alkaviksi, vaikka tietysti tilanne on jokaisella yksilöllinen. Joka tapauksessa kaikki nämä tekijät yhdistämällä, saadaan yleensä aika hyvin tietoa naisen hedelmällisyyden tilasta sekä siitä, ovatko vaihdevuodet vaarassa alkaa piankin. Myös monenlaiset muut syyt voivat vaikeuttaa raskaaksi tulemista kuten endometrioosi tai kilpirauhasongelmat.

MUNASARJAT

Ultraäänitutkimuksen avulla tutkitaan, kuinka paljon munasarjoissa on lähteviä pieniä munarakkuloita. 35-vuotiaalla hyvä tulos on vähintään 5 rakkulaa munasarjaa kohden eli yhteensä MINIMISSÄ 10 rakkulaa. Se kertoo, että munasarjat eivät ole lähteneet vanhenemaan ennenaikaisesti.

S-FOLLIKKELIA STIMULOIVA HORMONI

Vaihdevuosihormoniksi kutsuttu hormoni indikoi sitä, miten lähellä vaihdevuosien alkaminen on. Normaaliarvo on alle 9, mikä tarkoittaa, että vaihdevuodet eivät todennäköisesti ole vielä lähitulevaisuudessa alkamassa. Jos arvo puolestaan on 9-14 välillä, se tarkoittaa, että toiminta alkaa jo heiketä, mutta voidaan vielä hyvin saada raskaus onnistumaan. Kun luku alkaa olla 14 tuntumassa tai sen yli, niin raskaustulokset huononevat merkittävästi.

S-ANTI-MULLERIAN-HORMONI

Tämä veriarvo kertoo samaa kuin ultraäänitutkimus eli kuinka paljon munasarjoissa on lähteviä munarakkuloita eli sen avulla voidaan arvioida, kuinka monta munasolua voitaisiin saada talteen yhdellä keräyskerralla ennakoivaa munasolun pakastusta ajatellen. Normaaliarvo on yli 2, jolloin munarakkuloita on saatavilla vielä hyvin. Lukeman ollessa 0,7-2 välillä kannattaa jo miettiä raskautta. Jos tulos on alle 0,7, niin alkaa jo olla kiire, sillä munasoluja on enää vähän jäljellä.

Ennakoiva munasolujen pakastus

Ennakoiva munasolujen pakastaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että naiselta kerätään punktion avulla talteen hyväkuntoisia munasoluja mahdollista myöhempää käyttöä varten, sillä sekä niiden määrä vähenee että laatu huononee iän myötä. Yleensä 35 on järkevä yläikäraja munasolujen pakastamiseen, sillä sen jälkeen niiden laatu alkaa olla sen verran huono, ettei onnistunutta raskautta voida kovin suurella varmuudella taata. Hedelmöityshoitoja ilman muuta tehdään vielä yli 35-vuotiaillekin, mutta ennakoivaa pakastusta ei siinä vaiheessa yleensä enää suositella.

Ennakoivasta munasolujen pakastuksesta on käyty paljon keskustelua ja Suomen Fertiliteettiyhdistys (SFY) on laatinut hyvän toimintatavan periaatteet, joita hoitoja tehdessä noudatetaan. Ennakoivalla munasolun pakastamisella voidaan siis käytännössä siirtää lapsen hankkimista muutamalla vuodella eteenpäin, mutta on tärkeää muistaa, että tietenkään hoito ei automaattisesti takaa raskaaksi tulemista tai lapsen saamista. On kuitenkin melko todennäköistä, että jos munasoluja on ja veriarvot ovat kohdallaan, saadaan talteen hyviä munasoluja, joilla raskaaksi tuleminen on mahdollista. Yleensä pakastamista varten otetaan talteen noin 20-25 munasolua, jotta varmistetaan yksi onnistunut raskaus. Nykyinen uusi pakastusmenetelmä vitrifikaatio on todettu varsin menestyksekkääksi ja se säilyttää munasolut paljon parempikuntoisina kuin aiemmat menetelmät, jolloin myös raskaaksi tuleminen pakastetuilla munasoluilla on nykyisin hyvin paljon todennäköisempää.

On hyvin yksilöllistä, mikä määrä munasoluja saadaan kultakin asiakkaalta talteen yhdellä hoitokerralla. Jos kuitenkin kaikki on kunnossa, keskimäärin munasoluja saadaan yleensä kerättyä yhdellä kertaa noin 10. Yleensä tarvitaan kuitenkin kolme hoitokertaa, jotta saadaan talteen 20-25 munasolua, joiden avulla yksi raskaus voi olla mahdollinen. Toisinaan vielä 40-vuotiaaltakin voidaan saada kerättyä paljon munasoluja, mutta niiden laatu on yleensä jo sen verran heikentynyt, että suurin osa on käyttökelvottomia. Osa iäkkäämmistä asiakkaista voi joutua käymää läpi useampiakin keräyskierroksia, jos munasolujen laatu on kovin heikko. Iäkkäämmän naisen munasolut eivät myöskään kestä yhtä hyvin pakastusta.

Naisen hedelmällisyys alkaa jyrkemmin laskea 30 ikävuoden jälkeen ja erittäin jyrkästi 35 ikävuoden jälkeen. ”Jos katsotaan ikäryhmää 35-39 ja lasta aletaan yrittää siinä iässä, niin noin 30% ei tule saamaan biologista lasta. Jos alkaa yrittää raskautta vasta 40-44 vuoden iässä, niin riski jäädä lapsettomaksi on 64%. Toki raskaaksi voi tulla myös lahjoitetulla munasolulla, jos se tuntuu sopivalta vaihtoehdolta”, hedelmällisyyshoitoihin erikoistunut gynekologi Tiina Hakala-Ala-Pietilä kertoo. ”Tänä päivänä monet alkavat yrittää lasta vasta nelikymppisenä ja haluaisivat useampia lapsia. Joissakin paikoin se on mahdollistakin. Esimerkiksi USA:ssa on klinikoita, jotka toimivat niin, että nelikymppiseltä kysytään heti alkuun, montako lasta tämä haluaisi saada ja kerätään ensin talteen riittävästi alkioita, jotta on mahdollista yrittää raskautta useampi kerta. Vasta sen jälkeen aletaan siirtää alkio yksi kerrallaan kohtuun. Toisin sanoen alkiota ei siis siirretä heti, vaan kerätään suurempi määrä viidennen päivän alkioita pakkaseen, jolloin on hyvin todennäköistä, että sieltä saa myös toisen lapsen. Kaikki tämä kertoo maailman muutoksesta.

Muutoksesta kielivät myös tilastot, sillä vielä 4 vuotta sitten yli 40-vuotiaiden asiakkaiden osuus Felicitas-klinikan koeputkihoidossa olevista potilaista oli 19% luokkaa, mutta tänä päivänä lähes 50 % on yli nelikymppisiä. Neljässä vuodessa on siis tapahtunut suuri muutos, joka heijastelee niin epävarmuutta työmarkkinoilla kuin suurempiakin muutoksia asenteissa ja elämäntyylissä. Väestöliiton toteuttamaa Perhebarometriä varten tehdyn kyselyn mukaan varsin suuri osa ihmisistä lykkää lapsihaaveita nykyään siksi, että haluaa nauttia elämästä ja matkustella.

*

Joskus käy niin, että hoitoja läpikäynyt kohtaa sopivan kumppanin yllättäen melko piankin ja Hakala-Ala-Pietilä neuvoo tällöin pohtimaan huolellisesti omia vaihtoehtoja. ”Jos munasoluja on pakastanut jo aiemmin ja tapaakin potentiaalisen kumppanin, riippuen hieman iästä ja tilanteesta kannattaa miettiä, kannattaisiko raskautta ensin yrittää luonnollisin keinoin. Pakastettuja munasoluja voi hyödyntää mahdollisesti sitten myöhemmin, jos näyttää siltä, että on tarvetta tai haluaisi vielä useammankin lapsen”, hän neuvoo. ”On kuitenkin tärkeää muistaa, että myöhemmällä iällä myös raskauteen liittyy erilaisia riskejä. Kannattaa keskustella oman hoitavan lääkärin kanssa, mikä on järkevin ratkaisu omassa tilanteessa.”

On myös hyvä tiedostaa, että Kela ei korvaa näitä hoitoja, joten asiakas maksaa kaikki lääkkeet ja hoidot täysimääräisesti itse. Ja se ei ole ihan halpaa lystiä, sillä prosessiin hoitoineen, lääkkeineen ja tapaamisineen saattaa helposti mennä keskimäärin jopa 10 000 euroa kaiken kaikkiaan, ja tämä summa kattaa siis vain munasolujen pakastuksen. Itse hedelmöitys on sitten ihan oma erillinen prosessinsa. On tärkeää myös muistaa, että munasolujen pakastaminen ei itsessään ole vielä lupaus, että niitä voidaan välttämättä käyttää. Jos hedelmällisyyshoitolain mukaan ilmenee jokin este, voi hedelmöityshoito olla mahdoton tästä näkökulmasta. Tällaisia esteitä voivat olla esimerkiksi se, että raskaus olisi äidille vaarallinen, mikä voi olla seurausta esimerkiksi liian korkeasta iästä tai esimerkiksi jostakin kroonisesta sairaudesta. Myös ongelmat huumeiden tai alkoholinkäytön kanssa ovat painavia esteitä hedelmöityshoidoille. Jokaisen tilanne tutkitaan aina henkilökohtaisesti ja samalla arvioidaan myös lapsen kasvuolosuhteita. Lapselle pitää pystyä takaamaan kohtalaisen normaali kasvuympäristö, joten esteitä hedelmöityshoidoille voi olla esimerkiksi perheväkivalta tai toisen vanhemman vakava psyykkinen sairaus, joka ei pysy hallinnassa. Lapsen oikeudet menevät aina vanhempien oikeuksien edelle. ”Useimmiten kaikki on kunnossa, mutta toisinaan tällaisia tilanteita tulee vastaan”, lääkäri kertoo.

*

Hedelmällisyystestien tulosten saamisessa vierähtää pari viikkoa, minkä jälkeen on mahdollista katsoa, haluaako asiakas edetä hoitoon asti ja mikä ajankohta voisi olla hoidolle sopiva. Ennakoiva munasolujen pakastusprosessi suunnitellaan yhdessä lääkärin kanssa ja siihen kuuluvat samat säännöllisesti otettavat pistokset kuin hedelmöityshoitoihinkin. Pistosten avulla pidetään huoli siitä, että kypsiä munarakkuloita on keräysvaiheessa riittävästi saatavilla. Hoito suoritetaan kierron kahden ensimmäisen viikon aikana ja yleensä toisena vuotopäivänä aloitetaan pistokset. Keskimääräinen stimulaatioaika on 11 päivää, mikä tarkoittaa, että sen jälkeen munarakkulanesteet kerätään talteen punktion avulla. Munarakkulanesteiden joukosta etsitään laboratoriossa mikroskoopin alla munasolut, jotka voidaan pakastaa. Itse punktio kestää vain noin 5-15 minuuttia ja se on yleensä erittäin tehokkaan kivunlievityksen ansiosta melko kivuton. Punktio voidaan tehdä tarvittaessa myös nukutuksessa, mutta sitä ei yleensä tarvita.

Yleensä munasolujen keräysprosessi kestää 4-6 kuukautta, sillä kunkin hoitokerran välissä pidetään 1-2 välikiertoa ja keräyskertoja joudutaan yleensä tekemään kaksi tai kolme. Harva saa pistoksista minkäänlaisia mainittavia oireita, sillä ne sisältävät vain kehon omaa aivolisäkehormonia. ”Et tunnista lääkettä, mutta tunnistat sen vaikutukset. Toisin sanoen vatsa voi olla hiukan kipeä tai turvonnut, mutta fyysisesti kaikki menee tavallisesti todella hyvin. Enemmän ihmiset taitavat jännittää operaatiota siksi, että toivotaan esimerkiksi kovasti raskautta. Pari päivää punktion jälkeen vatsa voi tuntua aralta, mutta muutamassa päivässä pitäisi jo olla normaali olo”, Hakala-Ala-Pietilä rauhoittelee.

Munasoluja voi siis pakastaa nuorempanakin, mutta jos arvot ovat hyvät, niin vielä 35-vuotiaana pakastus voi onnistua. Neljänkympin tuntumassa pakastamista kannattaa kuitenkin harkita tarkoin, sillä munasolujen laatu ja määrä on yleensä siihen mennessä jo alkanut heikentyä, jolloin kallis prosessi voi olla turha.

*

Onko kukaan teistä pakastanut munasoluja tai käynyt tutkituttamassa hedelmällisyyttään? Tai kiinnostaisiko tämä vaihtoehto? Olisi kiinnostavaa kuulla mietteitänne!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

3/03/19

Ikioma sitruunapuu ja yrttitarha

15 46

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: PLANTAGEN & ASENNEMEDIA

Käsi ylös kaikki te, jotka ostatte aina innolla yrttiruukkuja kaupasta ja turhaudutte, kun ne kuukahtavat käsiin ennen aikojaan, vaikka kuinka yrittäisi muistaa kastella? Varmaan ne pitäisi istuttaa johonkin kunnolliseen ruukkuun, jos haluaisi saada pysymään yrtit hengissä, mutta se sitten taas on sen verran suuri vaiva, että ei välttämättä taida tulla tehtyä. Nyt tuomiopäivän tarhuri on kuitenkin haastanut itsensä aivan uudenlaisiin haasteisiin, sillä marssin viime viikolla Plantageniin ja päätin ryhtyä yrttiviljelijäksi ihan alusta asti.

Pakkasin siis ostoskärryihin siemeniä, istutusmultaa sekä pieniä ruukkuja. Lisäksi matkaan lähti myös muutama valmiiksi kasvatettu keittiöön ja syötäväksi sopiva kasvi siltä varalta, että tästä omasta idätysprojektista ei sattuisikaan tulemaan mitään. Ja kylläpä muuten piristää keittiötä, kun sielläkin on vähän vihreää ja vehreää, ja nyt uusien syötävien kasvien myötä hiukan keltaista ja punaistakin.

Helmi-maaliskuun taite saattaa tuntua omituisen varhaiselta vaiheelta istuttaa yrttejä – itse jotenkin kuvittelin, että hommaan kannattaisi ryhtyä paljon myöhemmin keväällä, mutta todellisuudessa yrttien idättämistä suositellaan nimenomaan helmi-maaliskuussa. Vaikka ulkona on tietysti vielä liian kylmää istutushommia ajatellen, täällä kerrostalo-asunnossa kasvatusprojekti tapahtuu luonnollisesti sisätiloissa, joten nyt on ihan sopiva hetki kylvää siemenet. Istuttaminen ei todellakaan ole vaikeaa, tarvitset vain ruukut tai purnukat, mihin istuttaa, siemeniä sekä kylvömultaa.

Käytän itse ruoanlaitossa mielelläni tuoreita yrttejä ja omia suosikkeja ovat erityisesti rosmariini, basilika ja persilja, joten niitä istutin ruukkuihini, tietenkin. Lisäksi laitoin itämään myös piparmintun ja ruohosipulin siemeniä. Nyt sitten vain jännityksellä odotellaan, miten käy. Plantagenin sivuilla on yrttien istutusta varten hyvät ohjeet ja jokaisen siemenpussin kyljessäkin on neuvoja kunkin yrtin istutusta varten. Siitä huolimatta onnistuin heti vähän sähläämään tuoreiden yrttien kastelun kanssa, sillä en hoksannut, että multa olisi kannattanut kastella suihkepullolla eikä suoraan kannusta kastelemalla. No toivotaan, että tämä erhe ei pilannut koko hommaa vielä. Onneksi siemeniä on pusseissa sen verran suuri määrä, että voin tarvittaessa istuttaa uudet, jos vihreää ei pikkuhiljaa ala ruukuista puskea esiin. Vinkiksi muille aloittelijoille, että helpoimpia itse kasvatettavia yrttejä ovat basilika ja persilja

Vaikka näissä kuvissa ei nyt esteettisistä syitä ole muovipusseja tai kelmuja, niin heti istutuksen jälkeen kannattaa laittaa ruukun päälle muovipussi tai tuorekelmua, jotta ilmankosteus säilyy ja kasvuolosuhteet pysyvät siemenille ihanteellisina. On myös tärkeää huomioida, että muovin kanssa ruukkuja ei tule asettaa ikkunalaudalle tai muuhun liian lämpimään paikkaan, sillä lämpö laittaa siemenet lepovaiheeseen. Tässä vaiheessa ne eivät vielä tarvitse valoa ja ihanteellinen lämpötila idätykselle on +22 astetta, joten jos kotona sattuu olemaan lattialämmitys, sen voi säätää sopivaksi ja asetella yrttiruukut jonnekin lattianrajaan itämään. Kun taimet alkavat kasvaa, ne voi laittaa ikkunalaudalle tai kasvivalon alle.

Koska maaliskuussa säät ovat vielä aika ailahtelevaiset ja yrtit tarvitsevat ennen kaikkea paljon valoa kasvaakseen, olin hiukan huolissani valon riittävyydestä. Viime päivinä on nähty aurinkoakin, mutta halusin varmistaa, että yrteilläni on parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet, joten kiikutin kotiin myös kasvivalon. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kasvivalon alle noita siemenestä kasvatettavat yrtit saa laittaa vasta sitten, kun taimet jo itävät!

Yleensä minulle tulevat kasvivaloista mieleen lähinnä sellaiset kammottavat violetit loisteputkivalot, jotka loimottavat vieraiden ihmisten kerrostaloikkunoissa, mutta käsitykseni kasvivaloista päivitettiin Plantagenissa uuteen uskoon. Olen toki nähnyt tyylikkäitä kasvivaloja ennenkin, mutta tykkäsin kovasti arkkitehti Thomas Sandellin Plantagenille suunnittelemasta keveästä ja kauniista Studia Tray -valaisimesta. Tarjottimen mallinen lisävalo on helposti liikuteltavissa paikasta toiseen eikä vie paljon tilaakaan.

Kasvivalon ja siementen lisäksi nappasin Plantagenista matkaani myös kirsikkatomaatin ruukussa sekä pari valmiiksi jo kasvatettua yrttiä heti käyttöön: hauskan, vähän puun näköisen varrellisen rosmariinin sekä mäkimeiramin. Näiden lisäksi uutena tulokkaana keittiööni muutti myös suloinen pieni sitruunapuu, jossa toden totta kasvaa ihan oikeita, syötäviä ja normaalikokoisia sitruunoita. Ihmettelin Plantagenin myyjälle, että mahtaako tuo sitruuna tehdä uutta hedelmää vielä kotonakin ja hän valisti minua, että kyllä vain, mutta se pitää itse pölyttää sitten, kun kukkaset puhkeavat. Eli täytyy sitten jollain vanupuikolla ryhtyä oman elämänsä kimalaiseksi, jos saan puuni jossain vaiheessa kukkimaan. Tämä hetkinen sitruunasato näyttää kuitenkin hyvältä ja yhden kypsän hedelmän olen jo poiminut talteenkin.

Vanhemmillani on iso kotipiha ja puutarha ja olen tottunut siihen, että omassa pihamaassa kasvaa vaikka mitä, mutta jotenkin en ole koskaan edes tullut ajatelleeksi, että tosiaan täällä minunkin pienessä keittiössäni voisi itse kasvatella yrttejä tai vaikka pikkutomaatteja.

Jos oman keittiöpuutarhan perustaminen kiinnostaa, Plantagenista löytyy oikeastaan ihan kaikki hommaan tarvittava ja enemmänkin. Myös henkilökunta oli todella avuliasta ja kyselijä sai vastaukset kaikkiin lukemattomiin kysymyksiinsä. Lisäksi Plantagenin nettisivuilta löytyy hyviä täsmävinkkejä siementen idättämiseen ja oman yrttitarhan kasvattamiseen. Kyselin Plantagenissa henkilökunnalta tärppejä, minkä verran siemeniä kannattaa kylvää ruukkuun ja sain ohjeeksi seuraavanlaiset vinkit: piparminttu ja rosmariini 2-3 siementä, basilika ja persilja 5-10 siementä sekä ruohosipulia voi kylvää vähän reilumminkin. Valitsin itselleni sellaisia helppoja yrttejä, joiden taimia ei tarvitse koulia (eli siirtää toiseen astiaan kasvamaan idätyksen jälkeen) ja istutin siemenet suoraan tuollaisiin pieniin terrakottaruukkuihin. Homman voisi takuulla tehdä täsmällisemminkin, mutta menin itse kyllä helpointa reittiä enkä ryhtynyt näpertelemään.

Kasvaako teillä kellään muulla kotona mitään yrttejä, vihanneksia tai hedelmiä? Hyviä kasvatustärppejä voi jakaa kommenttiboksin puolella. Elättelen toivoa, että jopa tuomiopäivän tarhuri saisi hedelmänsä pidettyä hengissä ja yrttinsä idätettyä. Pitäkää peukkuja!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

26/02/19

Vaatekaapin klassikot: 1 takki & 3 tyyliä

11 31

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: NANSO

Muotijutuissa usein julistetaan sellaisten tiettyjen vaatekaapin klassikoiden nimiin, jotka jokaisesta kaapista tulisi löytyä. En itse täysin usko sellaiseen ajatteluun, sillä jokaisella on oma näkemyksensä siitä, millaisissa vaatteissa itsellä on kotoisa olo. Siitä huolimatta klassikot eivät ole pääseet klassikkoasemaan täysin syyttä suotta: ne ovat usein ajattomia vaatteita, jotka sopivat monenlaiseen tilanteeseen ja joita on helppo yhdistellä muihin vaatteisiin. Yksinkertainen villakangastakki, laadukas t-paita, valkoinen kauluspaita, hyvin istuvat farkut ja monikäyttöinen perusneule ovat vaatteita, jotka ajattomuudessaan ovat trendeistä riippumattomia.

En kuitenkaa usko, että voisin pukeutua pelkästään klassikoihin. Rakastan värejä ja hauskoja yksityiskohtia myös vaatteissa. Tällaiset toimivat vaatekaapin peruselementit antavat kuitenkin hyvän pohjan, minkä ympärille rakentaa oman näköistä tyyliä. Kotimainen Nanso on viime mallistoissaan kunnostautunut tällaisten iättömien klassikoiden saralla: printtikuosien määrää ja värimaailmaa on hiukan rauhoitettu ja materiaalien saralla kokoelmaan on tullut uutta kiinnostavaa. Viime syksyn mallistossa rakastuin erityisesti tummanvihreään Ylle-villakangastakkiin, joka on ehdottomasti klassikkoainesta ja jota onkin käytetty melkoisella hartaudella. Nyt säät alkavat taas olla ohuemmalle villakangastakille otolliset.

Uskon itse vaatesuunnittelussa juuri sellaiseen kestävään ja ajattomaan filosofiaan. Kun vaate on suunniteltu hyvin, se voi olla mukana kokoelmassa sesongista toiseen. Arvostan merkkejä, jotka tekevät suunnittelutyön hyvin ja jotka ymmärtävät sellaisten toimivien kestosuosikkien arvon. Esimerkiksi Nanson mallistossa on mukana hyviksi havaittuja tuttuja kausien vaihtelusta riippumatta: muun muassa hyvät perus-t-paidat ovat pysyvä osa Nanson kokoemaa. Pikamuodin sijaan juuri tämä on minusta sitä hidasta muotia, jonka suuntaan vaatesuunnittelussa ja -teollisuudessa kuuluisikin siirtyä. On siis ollut erityinen ilo huomata, että tuo viime syksyn suosikkitakiksi noussut villakangastakki jatkaa myös kevätkokoelmassa, hiukan uusin värein vain. Musta ja tumma vihreä ovat saaneet väistyä kermaisen vaalean hiekan (ihana sävy muuten perinteisempien beigen sävyjen rinnalle!) ja heleän sinisen rinnalta.

Poimin Nanson kevätmallistosta 2019 sellaisia omasta mielestäni klassikkoaineksia sisältäviä vaatteita ja stailasin kolme erilaista lookia kauniin vaalean Ylle-takin ympärille. Mukana on sellaisia vaatekaapin luottovaatteita, jotka muuntautuvat moneen ja eri tavoin yhdistelemällä sopivat erilaisina kokoonpanoina yhteenkin. Yksi toive pysyvään mallistoon minulla vielä olisi: musta kapealinjainen merinovillapoolo. Sellainen olikin viime syksyn mallistossa ja olen välittänyt toiveen eteenpäin. Uskoisin, että tämä saattaa jopa toteutua – pidetään peukkuja!

Ei ole sattumaa, että juuri tästä tämän kevään kokoelmasta tulivat minulle ne vaatekaapin klassikot mieleen, sillä Nanson pääsuunnittelija Noora Niinikoski kertoo, että hän on inspiroinut mallistoa suunnitellessaan nimenomaan ajattomista klassikoista. “Klassinen look on mielestäni kiehtova, koska siinä työskennellään mitoitusten ja yksityiskohtien kanssa. Niin sanotut perusvaatteet eivät ole tylsiä, vaan niissä on oltava juuri se oikeanlainen ajankohtainen tunnelma. Vaatesuunnittelu on loppujen lopuksi paljolti juuri sen tunnelman luomista, ja kun siinä onnistuu, syntyy hyviä tuotteita: mukavia, tyylikkäitä, helppohoitoisia ja pitkäikäisiä.”

Niinikoski mainitsee, että juuri Ylle-villakangastakin taustalla on ollut tällainen kestävä ja monikäyttöinen ajatus. Ohut villakangastakki sopii sekä kevääseen että syksyyn välikausitakiksi ja mukautuu eri säihin ja lämpötiloihin sen mukaan, mitä sen alle pukee. Paksun villapuseron kanssa takilla pärjää jopa pikkupakkasella, mutta kerroksia vähentämällä ja keventämällä takin käyttöaika ulottuu pitkälle kevääseen. “Tällä hetkellä klassisuus ja useamman sesongin yli kestävä estetiikka on vahvasti trendikästä. Se on hyvä asia ja tuntuu siltä, että trendi heijasteleekin muutosta kulutuskäyttäytymisessä. Kestävämpi muoti on paitsi hyvin suunniteltuja ja valmistettuja tuotteita, myös vastuullista kuluttamista ja vaatteen elinkaaren huomiomista ja ostopäätöksiä tehdessä. On järkevämpää ostaa tuotteita, joita on helppo käyttää eri sesonkeina ja jotka säilyvät hyvin hoidettuna pitkään”, suunnittelija Noora Niinikoski toteaa, enkä voisi olla enempää samaa mieltä.

Millaiset lookit sitten kokosin ihanan Ylle-takin ympärille? Oma talvityylini tuppaa välillä olemaan vähän turhankin tummanpuhuva, joten hiekanvärinen takki on ihanan raikas tuulahdus omassa talvisessa vaatekaapissani. Toisaalta, kun takki on vaalea, sen alle voi pukea myös turvallista tummaa ja silti kokonaisuus näyttää eri tavalla valoisalta.

Tähän kokonaisuuteen yhdistin merinovillaisen Villis-neuleen, jossa on kaunis venepääntie. Se on sellainen vaatekaapin luottoklassikko, joka kestää aikaa ja sopii täydellisesti niukaksi yläosaksi esimerkiksi hameiden, kapeiden housujen tai vaihtoehtoisesti leveiden lahkeiden pariksi. Venepääntiessä on myös sellaista hienostunutta fiilistä, minkä ansiosta se sopii tarvittaessa vähän juhlavampaankin tyyliin. Siru-housut puolestaan ovat oikeastaan kuin paksut ja jämäkät leggingsit, mutta niissä yhdistyy leggingsien mukavuus ja siistien klassisten housujen hillitty asiallisuus, sillä taakse on jemmattu pari valetaskua, jolloin ne eivät oikeastaan näytä leggingseiltä, vaan ihan kunnon housuilta. Nämä ovat muuten ihan täydelliset matkustushousut!

Toisessa lookissa on puolestaan vähän keväisempää ja naisellisempaa tyyliä. Taite-neulehameessa on ihanan klassinen fiilis noiden leveiden vekkien ansiosta. Myös tähän lookiin olen yhdistänyt tuon venepääntiellä varustetun merinovillaisen Villis-puseron, mutta lämpimämmällä säällä hameeseen voisi myös yhdistää t-paidan. Myös sen mustan pooloneuleen kanssa tämä tyyli olisi kivalla tavalla klassinen.

Vaatekaapistani löytyy ennestään musta kirpputorilta löytynyt vekkihame ja olen käyttänyt sitä todella paljon. Klassikkohame muuntautuu moneksi ja tämän Nanson kokoelmasta löytyvän hameen juju ovat nuo hiukan leveämmät vekit sekä neulemateriaali. Noora Niinikoski vinkkaa, että kauniisti laskeutuvan hameen voisi kokeilla yhdistää myös johonkin rennompaan tai sporttiseen yläosaan, jos kaipaa tyyliltään rohkeutta ja yllätyksellisyyttä.

Kolmas look onkin sitten vaaleiden sävyjen juhlaa. En yleensä ole kauheasti pukeutunut tällaisiin luonnonläheisiin vaaleisiin sävyihin, mutta tässä kokonaisuudessa vaaleiden värien yhdistely mielestäni toimii. Ehkä se on myös tämä punertava hiusväri, joka rohkaisee käyttämään vähän erilaisia sävyjä – vaalean tukan kanssa tällainen kokonaisuus saattaisi näyttää siltä, että on päästä varpaisiin naamioitunut, haha.

Puin ylleni hiekanvärisen Suunta-neulepuseron vähän isommassa koossa, koska halusin sen näyttävän vieläkin rennommalta. Joskus ihan pienilläkin jutuilla voi muuttaa kokonaisuuden ilmettä paljon: tässä lookissa olen käärinyt sekä paidan hihoja että housujen lahkeita. Olen vähän sellainen fanaattinen käärijä, sillä joku saattaa muistaa, että esittelin tätä pientä tyylikikkaa myös syksyn t-paita-postauksessa. Neulepuseron jujuna on neuloksen suunnan rytmitys sekä halkiot sivuilla. Puin puseron alle vaaleansinisen Heidi-kauluspaidan, josta nappasin myös itselleni normaalia suuremman koon. Malli on mukavan pitkä vilkkuakseen myös väljän neuleen alta. Pitkä kauluspaita sopii täydellisesti vähän rennompaan ja poikamaisempaan tyyliin esimerkiksi boyfriend-farkkujen ja herrainhousujen pariksi, mutta ilman muuta myös kapeampien housujen kaveriksi tai väljän tyylin ystävälle leveiden lahkeiden rentoutta korostamaan.

Nanson mallistossa on jo jonkin aikaa ollut myös farkkuja, mutta en ole sieltä joukosta löytänyt ihan omaa malliani. Nyt kuitenkin kokeilin harmaita Demi-farkkuja normaalia suuremmassa koossa, ja niistä tulikin hauskalla tavalla rento look tähän kokonaisuuteen yhdistettynä. Vaalea harmaa on myös farkkuvärinä mukavan helppo yhdistää melkein minkä tahansa värin kaveriksi.

Huikkaan tässä samalla, että kaikki nämä jutussa näkyvät valintani ovat nyt viikon verran Nanson myymälöissä ja verkkokaupassa -20% tarjouksessa. Eli jos vaatekaappi kaipaisi jotakin tällaista ajatonta ja pitkäikäistä klassikkoa, niin nyt voisi olla hyvä hetki tehdä löytöjä. Tarjoukset ovat voimassa siis 3.3.2019 asti ja löydä kaikki tuotteet kootusti Nanson nettisivuilta. Muutamasta tuotteesta on olemassa myös eri värejä.

Olisi hauska myös kuulla, mikä näistä tyyleistä on suosikkinne? Entä miltä näyttää Ylle-takki vaaleammassa sävyssä? :) Entä mitkä ovat teille itsellenne sellaisia täydellisiä vaatekaapin klassikoita ja kestosuosikkeja?

Photos: Vesa Silver

Related posts

24/02/19

Inspiraatiota aurinkolasiostoksille: 4 tyyliä (+ KISA)

92 20

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SPECSAVERS

Aurinko on pitkän aikaa luurannut jossakin pilviverhon takana piilossa, ja siksi viimeisen parin viikon ajalle sattuneet aurinkoiset päivät ovat tuntuneet kuin juhlahetkiltä. On uskomatonta, miten paljon auringosta voi saada energiaa, kun se ei ole itsestäänselvyys. Veikkaan, että moni aina aurinkoisessa ilmastossa elävä ei välttämättä ihan ymmärrä suomalaisen intoa aurinkoisesta päivästä.

Aurinkoiset päivät tarkoittavat myös sitä, että on aika kaivaa talviunilta myös aurinkolasit. Minä tosin olen sitä herkkäsilmäistä joukkoa, joka joutuu suojaamaan silmiä valolta joskus pilvisenäkin päivänä. Silmäni sietävät todella huonosti kirkasta valoa ja alkavat vuotaa tosi helposti. Joskus niihin jopa sattuu, jos taivas tuntuu liian kirkkaalta. Aurinkoisina päivinä silmien auki pitäminen tai auringon suuntaan katsominen on käytännössä mahdotonta – tämä on joskus haastavaa esimerkiksi valokuvausprojekteissa: en yksinkertaisesti pysty pitämään silmiä auki auringon paistaessa silmiin kirkkaalta taivaalta.

Specsaversin hyväntekeväisyysreissulla Tansaniassa opin, että valoherkkyydelle on nimikin: photophobia. Sana kuulostaa siltä kuin jännittäisi valokuvattavana olemista, mutta kyse on siis ihan lääketieteellisestä termistä, joka tarkoittaa nimenomaan valonarkuutta silmissä. Joillekin valoherkkyys saattaa aiheuttaa jopa migreeniä, joten kun näet jonkun pilvisenä päivänä aurinkolaseissa, kyse ei välttämättä ole diivailusta. Vaikkakin se on myös oivallinen keino pysytellä vähän incognitona tai peittää puolet naamasta väsyneessä mielentilassa tai huonona naamapäivänä.

Aurinkolasien käyttö vähän niin kuin kuuluu asiaan kesähelteillä ja auringon paahtaessa siniseltä taivaalta, mutta moni unohtaa, etttä itse asiassa talvipakkasilla silmien suojaaminen saattaa olla jopa vieläkin tärkeämpää. Lumi heijastaa auringon UV-säteilyä ja melkein tuplaa säteilyn määrän, joten ei kannata unohtaa aurinkolaseja kotiin hiihtolomalle lähtiessään!

Tämä nimenomainen hetki silmä- ja aurinkolasimuodissa on siinä mielessä erityisen ihana, että melkein kaikki on trendikästä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vaihtoehtojen kirjo on runsas ja todennäköisesti jokainen löytää kehysten joukosta mieleisiään muotoja. Muistan ikuisesti, kun sellaiset litteät ja kulmikkaat kehykset olivat trendien aallonharjalla eikä optikkoliikkeistä tai aurinkolasihyllyiltä käytännössä löytynyt mitään muuta. Minulla on aika helppo silmälasinaama, mutta siinä on yksi malli, joka ei kyllä imartele meikäläisen kasvoja. Tällä hetkellä on myös paljon tarjolla niin metallikehyksiä kuin paksuja muovisankojakin. Aurinkolaseilla samoin kuin silmälaseillakin voi muuttaa ilmettä tosi paljon.

Specsavers-myymälöissä on nyt haluttu helpottaa sopivan aurinkolasimallin löytämistä siten, että nykyään aurinkolasit on järjestetty hyllyyn nimenomaan muotojen mukaan. Yhdeltä riviltä löytyvät kulmikkaat, toiselta pyöreät ja myös pilottilaseille, kissamaisille muodoille sekä neliön mallisille kehyksille on omat osastonsa. Kun kävin itse liikkeessä sovittelemassa, huomasin, että muodon mukaan järjestetty valikoima helpottaa myös samankaltaisten mallien vertailua keskenään ja auttaa löytämään sieltä sen itselle kaikkein parhaiten sopivan kehystyylin. Poimin näihin kuviin inspiratioksi mukaan kissamaista muotoa, pyöreät kehykset, pilottilasit sekä kulmikkaampaakin mallia.

Omia kehyssuosikkejani ovat ehdottomasti pyöreämmät mallit, eikä aina tarvitse olla näinkään täyspyöreää kuin näissä jutun kuvissa, vaan arkikäytössä minulla on useimmiten vähän pienemmät, arkisemmat ja hillitymmät aurinkolasit. Näihin kuviin valitsin Balmainin pyöreät aurinkolasit, joiden kehyksiä reunustavat hauskat metalliset “pilkut”. Ihania pyöreitä kehyksiä löytyy Specsaversilta myös esimerkiksi Ivana Helsingin kokoelmasta.

Vihreät kissamaiset aurinkolasit ovat Specsaversin omaa mallistoa. Minulla on sen verran leveät kasvot tuosta poskipäiden kohdalta, että kissalasit näyttävät usein omilla kasvoilla liian pieniltä ja kapeilta. Näissä kehyksissä on kuitenkin riittävästi kokoa, että toimivat myös leveämmillä kasvoilla. Pidän myös kovasti tuosta tummanvihreästä väristä!

Toinen klassikko ja kestosuosikkini on kivalla tavalla unisex-mallinen pilottikehys. Tiger of Swedenin aviator-laseissa yhdistyy hauskalla tavalla vähän pehmeämpi pyöreä muoto ja pilottimalli. Tykkään ihan perinteisistäkin aviator-laseista, mutta mikäs sen parempaa, jos kaksi lempparimallia yhdistetään toimivaksi yhdistelmäksi. Samanlaista muotoa on myös Dayn kokoelmaan kuuluvissa silmälaseissani.

Myös kulmikkaat ja paksuilla muovikehyksillä varustetut aurinkolasit ovat Tiger of Swedenin kokoelmaa. En yleensä välitä kovin kulmikkaista kehyksistä, mutta näissä on jotakin vetoavaa. Toisaalta suosittelen tsekkaamaan myös sellaisia vähän pienempiä kulmikkaita metallikehyksiä, ne ovat nyt kovasti nosteessa ja ovat aika kiva vaihtoehto erimerkiksi vähän pienemmille pyöreille kehyksille.

Näiden jutussa mainittujen lisäksi kannattaa katsastaa Specsaversin valikoimasta uutuusmerkki Lacoste, jolla on myös tosi kivoja aurinkolaseja kokoelmassaan. Ja itse asiassa saan nyt ilahduttaa teitä kisalla, sillä Specsavers lupasi lahjoittaa teille yhdet vapaavalintaiset Lacosten aurinkolasit (arvo 129€) kilpailua varten. Osallistu kisaan näin: kerro, mikä näistä aurinkolasityyleistä tai kokonaisuuksista sopii sinusta minulle parhaiten? Entä minkä malliset aurinkolasit valitsisit mieluiten itsellesi? Jätä kommenttisi pe 1.3.2019 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite, sillä kontaktoin voittajia henkilökohtaisesti sähköpostilla. :)

PS. Jos haluat tuplata voittomahdollisuutesi, osallistu kisaan myös Instagramin puolella, missä jaan myös yhden vapaavalintaisen parin Lacosten aurinkolaseja!

PPS. Specsaversilta saat muuten aurinkolasit kaupan päälle, kun ostat silmälasit!

Photos: Angelina Ilmast

Related posts