10/12/17

Mielen, kehon ja ihon hyvinvointia: mitä on holistinen ihonhoito?

3 36

Kaupallinen yhteistyö: Ihohoitola Lupaus

Millaiset kaikki asiat vaikuttavat ihoomme? On selvää, että se miten ja millaisilla tuotteilla hoidamme ihoa, vaikuttaa konkreettisesti sen vointiin. Yhä enemmän puhutaan myös ruokavalion vaikutuksista ja merkityksestä ihonhoidossa. Mutta voiko ihonhoito olla vielä jotain muutakin?

Olen kirjoittanut aiemmin useampaan otteeseen Ihohoitola Lupauksesta ja sen taustavoimasta Tarja Kivisestä, joka on ollut oman elämäni haastavimmissa iho-ongelmissa todellinen pelastava enkeli. Olemme parin yhteisen vuotemme aikana käyneet lukemattomia mielenkiintoisia keskusteluita Tarjan kanssa ihonhoidosta ja olen pitkään halunnut kirjoittaa keskusteluissamme sekä Lupauksen ihonhoitofilosofiassa esiin nousevasta holistisesta näkökulmasta ihonhoitoon.

Mitä se holistisuus ihonhoidossa sitten oikein tarkoittaa? Kuten itse sanakin ehkä jo kertoo, holistinen lähestymiskulma tarkoittaa juuri sitä, että ihmistä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti eikä vain ihon pintaa tutkien: miten hoidat ihoasi, millaisia tuotteita käytät ja mitä syöt, mutta myös miten voit henkisesti ja miten kokonaisvaltainen hyvinvointi (tai sen puute) vaikuttaa ihoon. Tämä juttu pureutuu holistiseen ihonhoitoon juuri tuon henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Juttu on pitkä, mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan etenkin tuon alla olevan haastattelun, mikäli ihonhoitoasiat kiinnostavat. :)

Ihohoitola Lupauksen ihonhoitofilosofiasta ja omista kokemuksistani voi lukea aiemmin tekemistäni postauksista, joissa olen esitellyt itse hoitolaa ja sen osaamista, kertonut lymfahieronnan vaikutuksista ihonhoidossa sekä avannut omaa historiaani pirullisen perioraalidermatiitin (suunympärysihottuma) kanssa ja kertonut, miten pääsin Tarjan ja Lupauksen avulla siitä eroon ilman lääkehoitoa. En siis mene niihin aiheisiin tässä jutussa sen tarkemmin, mutta kerrottakoon Lupauksesta sen verran, että hoitola on siis erikoistunut erityisen haastaviin ihonhoidon ongelmiin ja asiakkaiden joukossa on paljon esimerkiksi aknesta, rosacceasta, perioraalidermatiitista ja atooppisesta ihottumasta kärsiviä ihmisiä.

Lupauksella on aina ollut hyvin omanlaisensa linja ihonhoidossa ja edustamassaa arvomaailmassa: jokainen asiakas kohdataan tässä hoitolassa arvokkaana yksilönä ja kunkin tarpeita kuunnellen. Lupauksen arvot näkyvät hoitolassa myös sisustusta myöten: esimerkiksi kaikki sisustustavarat ja tarvikkeet ovat suomalaisten käsityöammattilaisten käsialaa ja ekologiset sekä eettiset arvot ovat hoitolalle tärkeitä.

Hoitolan perustajan Tarja Kivisen oma tausta ja ammattitaito onkin varsin mielenkiintoinen paketti, sillä hän on aikanaan toiminut pitkään farmaseuttina ja opiskellut myös kemiaa mutta sittemmin kouluttautunut Dr. Hauschka –kosmetologiksi. Tarjan maine haastavien iho-ongelmien eksperttinä on ehtinyt lyhyessä ajassa kiiriä laajalle (ja syystä!), mikä on johtanut luonnollisesti myös siihen, että tulijoita olisi enemmän kuin yksi ihminen ehtii hoitaa. Niinpä Lupaus on hiljalleen laajentanut sekä tilojaan että toimintaansa ja mukaan ammattitaitoiseen joukkoon on liittynyt Tarjan rinnalle muitakin erityisen osaavia ja Lupauksen arvot jakavia ihonhoidon ammattilaisia.

Lupauksen riveissä toimii nykyään upea ja monipuolisella osaamispaletilla varustettu tiimi: kaikilla hoitolan kosmetologeilla on varsin mielenkiintoinen tausta, sillä jokaisella heistä on myös ihonhoito-osaamisen lisäksi jokin ihonhoidollista osaamista täydentävä muun alan koulutus.

Ensimmäisenä Lupauksen tiimiin liittyi Ida-Maria Rantala, joka on koulutukseltaan sekä sairaanhoitaja että kosmetologi. Vaikka Ida on rautainen terveydenhuollon ammattilainen, hän luottaa kosmetologin työssä myös omaan intuitioon ja uskoo siihen, että ihonhoidon ongelmatapaukset eivät aina parane suoraan oppikirjan mukaisesti tekemällä, vaan työssä tarvitaan laajempaa näkemystä ja kokemusta, luovuutta sekä kykyä hahmottaa kokonaisuuksia juuri tällaisesta holistisesta lähestymiskulmasta, jota Lupauksessa painotetaankin.

Lupauksen kosmetologeista juuri Tarja ja Ida ovat erikoistuneet erityisen haastavien iho-ongelmien hoitoon ja Ida on todennut haluavansa, että myös ulkonäöstään ja ihostaan epävarmojen ihmisten olisi helppo lähestyä häntä – ja siksi hän ei asiantuntijuudestaan huolimatta koskaan halua asettua asiakkaan yläpuolelle, vaan miettii yhdessä kullekin asiakkaalle toimivia ratkaisuja kuunnellen myös tämän omia mielipiteitä. Hän on todennut, että haluaa kohdata asiakkaansa kuten haluaisi itsekin tulla kohdatuksi ja saada jokaisen tuntemaan itsensä kauniiksi.

Uusin tulokas Lupauksen tiimissä on virolaissyntyinen Kati Saira, jonka tausta onkin hyvin kiinnostava, sillä hän on tehnyt ensin pitkän akateemisen uran sosiologian parissa ennen kosmetologiksi kouluttautumistaan. Jos Tarjalla ja Idalla on ihonhoitoon monipuolista näkemystä myös farmasian ja terveydenhoidon puolelta, niin Katilla puolestaan on vahvaa holistista näkemystä ihonhoitoon myös henkisen hyvinvoinnin kautta oman ammattihistoriansa myötä. Kati on myös persoonana aivan suunnattoman valloittava – olen saattanut sanoa sen ennenkin, mutta Lupaukseen mennessään saa usein ihonhoidon lisäksi sielunhoitoa, ja tämä henkinen puoli on erityisesti Katin vahvuus.

Koska Kati on porukan uusin jäsen ja hänellä on ihonhoitoon niin mielenkiintoinen ja uniikki lähestymiskulma, haastattelin häntä tähän juttuun ja kyselin, miten yhdistää sosiologian ja ihohoidon osaaminen? Mitä lisäarvoa sosiologiasta voi ammentaa kosmetologin työssä?

Kerro hieman omasta taustastasi ja työhistoriastasi? Mitä olet tehnyt ennen kuin päädyit kosmetologiksi?

Oma ammattitaustani on kriisityön parissa ja olen työskennellyt pitkään turvakodeissa perheväkivaltaa kokeneiden uhrien, erityisesti naisten ja lasten kanssa. Työskentelin alalla Tallinnassa 10 vuoden ajan ja sosiologian maisteritutkintoa viimeistellessäni asuin Oslossa ja tein myös siellä paikallisessa kriisikeskuksessa töitä. Muutin Suomeen 4,5 vuotta sitten ja sain myös heti täällä turvakodista töitä.

Jos mietin omaa työhistoriaani, niin olen välillä tehnyt töitä todella haastavissa tilanteissa olevien ihmisten kanssa. Reilut kolme vuotta sitten ryhdyin miettimään, onko tämä todella sitä, mitä tahdon tehdä kokoaikaisesti. Jos olen aivan rehellinen, niin näkemykseni ja kokemukseni mukaan Suomessa tämä ala on suoraan sanottuna melkoisessa kaaoksessa: jatkuvasti yritetään tehdä kovasti uudistuksia ja luoda lisää palveluita, mutta tuntuu, että prosessissa unohtuu toisinaan se itse asiakas ja mitä hän tarvitsisi. Etenkin maahanmuuttajaperheiden ongelmat saattavat olla todella vaikeita ja rajujakin. Nykyisen järjestelmän puitteissa en itse kokenut pystyväni todella auttamaan näitä ihmisiä niin paljon kuin haluaisin. Ja sitä oli alan ammattilaisena hyvin vaikea kestää ja hyväksyä.

Näiden asioiden äärellä mietin, että minun pitää olla rehellinen sekä itseäni että asiakkaitani kohtaan. Ryhdyin opiskelemaan töitteni ohella taideterapiaa ja joogasin paljon. Luulen, että kaikki nämä asiat herättivät minut tutkailemaan sisintäni syvemmin: miettimään, kuka minä oikein olen ja mitä minä haluan? Ja viimein tuntui, että pystyin olemaan itselleni rehellinen. Löysin jälleen kosketuksen itseeni ja se tuntui kuin herätykseltä, että ehkä tämä ala ei olekaan minua varten. Teen yhä kuukausittain Naisten Linjan päivystäjänä vapaaehtoistyötä, mutta varsinaiselta uraltani kaipaan jotakin muuta.

Miten sitten päädyit kosmetologi-opintojen ja ihonhoidon pariin?

Olen aina rakastanut kauneutta ja olen sellainen esteetikko. Tein jopa nuoruusvuosina äidilleni kotona kauneus- ja jalkahoitoja. Muistan jo niiltä ajoilta sen kosketuksen merkityksen, kuinka se tuntui erityiseltä ja tärkeältä. Ja täällä Helsingissä turvakodissa työskennellessäni jotenkin muistin juuri tuon kosketuksen tärkeyden.

Hain ja pääsin opiskelemaan SKY-opistoon aikuislinjalle ja tunsin heti opinnot aloitettuani, että wau, nyt taisi löytyä se oma juttu. Pidin siitä, että sain uuden alan myötä jotenkin kosketuksen itseeni – se tuntui mahtavalta. Uskon myös siihen, että jokainen pystyy vaikuttamaan toiseen ihmiseen ja opintojen kautta tämä tunne vain vahvistui.

On usein ison kynnyksen takana, että ihminen ylipäänsä tulee kosmetologille hoitoon: tavallisesti hänellä on tällöin jokin kysymys tai ongelma, mihin hän kaipaa apua ja vastausta. Minulla on valtava kunnioitus jokaista kohtaan, joka haluaa ja päättää tulla minun hoidettavakseni. Että wow, minä pystyn kuuntelemaan, olemaan läsnä hänelle ja auttamaan.

Tässä työssä toiselle annettu apu on hyvin konkreettista ja nautin siitä, että pystyn ottamaan alusta loppuun asti itse vastuun hoidosta. Annan omat taitoni asiakkaan käyttöön ja prosessi saatetaan käynnin aikana alusta loppuun. Hoito voi toki jatkua useankin tapaamisen tai pidemmän hoitojakson verran, mutta tässä työssä pystyn eri tavalla ottamaan vastuun prosessista verrattuna aiempaan työhöni. Turvakeskuksessa työskennellessä tuntui raskaalta, etten usein pystynyt olemaan asiakkaan tukena alusta loppuun asti, vaikka olisin halunnutkin. Kosmetologin työssä pidän juuri siitä konkreettisuudesta ja siitä että työnkuvani ja vastuuni on selkeä.

Millaista on ollut siirtyä akateemisesta maailmasta ihan toisenlaisten töiden pariin?

Rakensin pitkään itseäni luullen, että olen todella akateeminen ihminen. Ja pitkään se varmasti olikin ihan totta. Tajusin kuitenkin jossain vaiheessa, että vahva ohjautumiseni nimenomaan akateemiseen yliopistomaailmaan tuli varmasti jossain määrin kuin automaattisesti saneltuna oman perhetaustani kautta: akateemisten vanhempien lapsena tuntui, että yliopisto oli tavallaan ainoa vaihtoehto ja siskonikin oli valinnut sen tien. Ajattelin, että pitää olla se maisteritutkinto ja tunsin painetta siihen suuntaan. Käsillä tekemistä puolestaan ei ehkä koskaan meillä ole pidetty niin tärkeänä.

Vaikka pitkään uskottelinkin itselleni olevani henkisesti todella akateeminen ihminen, en ehkä loppujen lopuksi kokenutkaan sitä kutsumuksekseni. Jotakin jäi aina puuttumaan. Yritin ylläpitää sitä tietynlaista roolia todella kauan ja onnistuinkin siinä todella hyvin, mutta loppujen lopuksi on tärkeintä, että pystyy olemaan itselleen rehellinen.

Kosmetologin uralle heittäytyessä suurin ero entiseen on ollut se, että loikkasin sieltä akateemisesta maailmasta sellaiseen työhön, jota teen käsilläni. Pidän tässä työssä siitä, että saan loputtomiin haastaa itseäni ja osaamistani. Oppiminen ei tässä työssä lopu ikinä – se on samanaikaisesti haastavaa ja ihanaa. Valmistuin opinnoistani 1,5 vuotta sitten ja siitä lähtien olen työskennellyt alalla. Tämän työn oppii vain tekemällä.

Miten päädyit mukaan Lupauksen tiimiin?

Olen todella vitaalinen ihminen ja on hyvin tavallista, että minulla on kaksikin työpaikkaa yhtä aikaa. Olen tehnyt töitä pariisilaisella kosmetiikkasarjalla Yon-kalla, jolle myös Lupauksen Ida on työskennellyt. Olemme aina tulleet Idan kanssa hyvin juttuun ja hän kävi usein asiakkaanani jo silloin opiskeluaikoina. Huomasimme jo tuolloin, että meillä oli hyvin samankaltainen tapa käsittää ja ymmärtää maailmaa.

Olin usein puhunut Idalle siitä, että haluaisin tehdä töitä paikassa, jossa hoitoja voi tehdä täydellisessä hiljaisuudessa. Halusin, että asiakkaalla olisi oikeus olla hiljaa, ilman taustamusiikkia tai hälyä. Koen sen asiakkaan kunnioittamisena. Ajattelen, että hoito on hänen aikaansa, jossa jokainen sekunti on niin tärkeä, ettei saa olla kiireen tunnetta.

Kerroin Idalle lukeneeni eräästä virolaisesta mutta minun tapaani Suomessa opiskelleesta kosmetologista, jolla on Tallinnassa hoitola, missä hän ottaa asiakkaan ihan rauhassa vastaan. Siellä juodaan ensin teetä, sitten tehdään hoito hiljaisuudessa ja sen jälkeen tarjotaan asiakkaalle ehkä vielä jokin pieni välipala tai smoothie. Minulle tuli hoitolasta lukiessani olo, että juuri tuollaisessa paikassa haluaisin itsekin olla töissä – missä asiakasta todella kunnioitetaan. Ida kertoi tuolloin, että hän tuntee täällä Suomessa jonkun, jonka hoitolassa on hyvin samankaltainen filosofia.

Olen aika varhaisesta vaiheesta alalle siirryttyäni jo tiennyt Lupauksen ja Tarjan olemassaolosta ja seuraillut hoitolaa netissä. Ja kun Ida aloitti itse jossain vaiheessa työt Lupauksessa, minulle vasta selvisi, että hän olikin aiemmin tarkoittanut juuri Tarjaa kertoessaan tästä suomalaisesta hoitolasta. Yritin ensin tulla Lupaukseen ihan vain asiakkaaksi, mutta lopulta päädyinkin tänne töihin.

Millä tavalla kohtaat itse asiakkaan? Millaiset asiat koet asiakkaan ja kosmetologin välisessä kohtaamisessa tärkeiksi? Millainen on oma lähestymiskulmasi holistiseen ihonhoitoon?

Kun asiakas tulee tänne hoitolaan, tutkailen häntä aina hiukan ja mietin tarkkaan, miten ja mitä sanon hänelle. Joskus voi olla, etten juttele ensimmäisellä hoitokerralla juuri mitään ja seuraavalla kerralla ehkä jo puhunkin enemmän. Jotenkin sen vain kyllä huomaa, kuka toivoo keskustelua ja kuka ei. Tietenkin kerron aina, jos on jotakin tärkeää ihonhoidollista asiaa, mikä olisi hyvä mainita.

Lähestyn itse ihonhoitoa kokonaisvaltaisesta näkökulmasta ja mielestäni on aina hyvä miettiä, jos kasvojen ihossa on ongelmia (erityisesti aknea), että onko asiakkaan elämässä vaikeuksia niiden ihmisten kanssa, jotka ovat hänen kanssaan läheisesti tekemisissä. Jos on ongelmia äidin, lapsen, poikaystävän tai miehen kanssa, nämä asiat voivat heijastua myös ihoon. Olen varsin usein huomannut, että kun ihmissuhteet saa kuntoon, niin ihokin alkaa voida paremmin.

Iho reagoi stressiin ja jos joku ihminen ärsyttää sinua joka päivä, on vain luonnollista, että myös iho reagoi siihen jatkuvasti negatiiviseen mielentilaan. Iho on ihmiskehon suurin elin ja ihonhoito on hyvin kokonaisvaltaista. Sitä ei voi vain lokeroida johonkin muusta elämästä irralleen. Näen usein jo heti asiakkaan ihosta, miten hän voi henkisesti. Kohtaan toisinaan esimerkiksi nuoria tyttöjä, joilla on vaikeita tilanteita kotona äidin kanssa – ja usein kodin huono ilmapiiri näkyy hyvinvoinnissa sekä ihossa. Kun ymmärtää ja tiedostaa, mitä omassa elämässä on meneillään ja miten kokonaisvaltaisesti se voi vaikuttaa hyvinvointiin, on myös helpompi tehdä näissä asioissa muutoksia ja korjata tilannetta.

Olennaista ihonhoidossa on tietenkin myös se, että ihminen löytää itselleen ja omalle iholleen sopivat, laadukkaat tuotteet, jotka tukevat ihon paranemista ja rauhoittavat sen tilannetta. Ennen kaikkea pidän kosmetologin ja asiakkaan välisessä kohtaamisessa tärkeänä kosketusta sekä sitä, että hoidon aikana asiakkaalla on joku, jonka kautta peilata omia tuntemuksia. Moni kaipaa paitsi kosketusta, myös sitä peilaamista, että joku muu osaa kertoa, mitä ihossa tapahtuu.

On monille todella tärkeää voida esimerkiksi kuulla ammattilaiselta, että ihossa ja hyvinvoinnissa todella tapahtuu parantumista hoitojen myötä – ei ihan luoteta siihen omaan arviointikykyyn. Usein jo ammattilaiselta saatu vahvistus omille ajatuksille saa asiakkaissa aikaan oivalluksia ja vie hoitoprosessia harppauksia eteenpäin.

Täällä Lupauksessa läsnäolon lisäksi tosi tärkeässä roolissa on rehellinen vuorovaikutus asiakkaan kanssa. Jokainen tarvitsee peilausta, minäkin kaipaan sitä. Sitä haluaa kuulla joltakulta toiselta, että kyllä, ihosi todella on nyt paremmassa kunnossa. Vastaavasti monelle on tärkeää kuulla hoitajalta myös rehellisesti se, mikäli ihon kunto on syystä tai toisesta huonontunut.

Konkreettisuus, suoruus ja rehellisyys ovat tässä työssä ja vuorovaikutuksessa tärkeintä. Jos huomaan, että ihminen pystyy ottamaan rehellistä palautetta vastaan, annan sitä hänelle. Tämä työ on sillä tavalla hyvin intuitiivista, että pitää pystyä lukemaan ihmisten pienistä eleistä ja kehonkielestä, mitä kukin tarvitsee. Pitää myös itse olla todella auki, että kykenee lukemaan toista. Kosmetologikoulussa siitä ei juurikaan puhuta, mutta loppujen lopuksihan kyse on energioiden kohtaamisesta: asiakas tulee tänne oman energiansa kanssa ja kohtaa minun energiani ja on aina yhtä mielenkiintoista nähdä, mitä niiden yhteissummana syntyy.

Millä tavalla oma taustasi sosiologian parissa näkyy työssäsi kosmetologina tai siinä, miten kohtaat asiakkaan?

Olen sellainen positiivinen ja konkreettinen ihminen. Asiakas saattaa kysyä minulta tosi rehellisesti, että onko minulla mitään toivoa tämän ihoni kanssa? Minun tehtäväni on kannustaa, kun näen, että tilanteessa on potentiaalia. Silloinkin, kun asiakas ei itse pysty sitä näkemään, minä näen sen. En koskaan valehtele asiakkaalle, vaan olen todella rehellinen. Tässä työssä ollaan todella lähellä ihmisiä ja jos näen, että asiakas voisi itse tehdä esimerkiksi ihonhoidollisesti paljon enemmän ja pitää itsestään parempaa huolta, annan hänelle konkreettisia neuvoja sen suhteen, mitä voisi ja ehkä pitäisi tehdä toisin.

Joskus näen ihan selvästi, että asiakkaan pitäisi esimerkiksi pestä hiuksia useammin ja puhdistaa korvat, joten saatan kysyä ihan suoraan, että miten on hygienian laita? Että näen, ettei se ole sinulla nyt ihan hallinnassa. Kerron rehellisesti mutta kannustavasti, että voisit tehdä tämän asian ehkä vähän paremminkin ja näen, että pystyt siihen. Kyllä sinä pystyt, sillä olet jo tullut tänne ja sinulla on jokin ongelma, johon etsit ratkaisua. Pystyt vielä laittamaan hiukan lisää energiaa itseesi ja omaan hyvinvointiisi.

Yritän nähdä asiakkaan pintaa syvemmältä ja tarkkailla, millainen persoona hän on ja millaisia asioita hänelle voi sanoa. Haluan kehottaa jokaista hoitamaan itseään ja minä kyllä annan asiakkaan käyttöön kaikki ne konkreettiset vinkit ja neuvot, jotka vain suinkin osaan. Samalla annan vastuuta oman tilanteen parantamisesta myös asiakkaalle itselleen. Tein samaa myös turvakodissa työskennellessäni: kyselen oikeat, konkreettiset kysymykset oikealla hetkellä, olen läsnä ja kuuntelen, kuuntelen ja kuuntelen. Yritän aina kuulostella ja selvittää, mitä kaiken taustalla ja takana oikein mahtaa olla. Näytän kädestä pitäen, miten ihoa hoidetaan oikein ja annan neuvot kotihoitoon. Ja minun luokseni saa aina palata pyytämään apua ja neuvoa, jos on kysymyksiä tai epäselvyyksiä.

Uskon siihen, että hyvinvoinnin näkökulmasta ihmisen pitää vaatia itseltään enemmän. Huomaan usein, että moni ei yksinkertaisesti laita riittävästi energiaa ja aikaa itseensä ja tällöin myös iho saattaa alkaa oireilla. Perusjuttujen pitää olla kunnossa, jotta ihokin voisi hyvin. Joskus kehotan jotakuta vaikka heräämään aamulla hetken aikaisemmin tai illalla lisäämään ihonhoitoon käytettyyn tuokioon pienen hetken lisää aikaa, jotta ehtii tehdä kaiken tarvittavan oman hyvinvoinnin eteen. Se on todella panostus itseen, koska kun iho voi hyvin, koko ihminen voi paremmin ja on positiivisempi. Kehotan vaikka käymään saunassa rentoutumassa ja höyryttelemässä ihoa sekä hankkimaan laadukkaat tuotteet ihonhoitoon.

Kun iho voi huonosti, niin sehän kertoo siitä, että jotakin on mennyt pieleen. Iho voi olla epätasapainossa, koska omalle hyvinvoinnille ja ihonhoidolle ei ole ehkä antanut riittävästi aikaa ja rakkautta. Kaikki alkaa itsestä: priorisoi itseäsi. Yksi iso teko on jo se, että hakeutuu hoitolaan ja pyytää apua, eikä jää asian kanssa yksin.

Jos antaisit vielä jonkun neuvon ihonhoitoon ja hyvinvointiin, mikä se olisi?

Tee töitä oman kehosi kanssa, esimerkiksi joogaa tai jotakin muuta fyysistä. Löydä jokin sellainen intohimo, sillä se tuo valtavasti voimaa. Olen itse huomannut, että joogalla on ollut todella suuri merkitys omassa hyvinvoinnissani.

Koen valtavan tärkeäksi sen, että ihminen tuntee oman itsensä. Teen työssäni myös lempeän lymfaattisia aromaterapeuttisia hoitoja Eve Taylorin tuotteilla ja olen saanut näihin hoitomenetelmiin oppini Suomen parhailta opettajilta, Elina Taavitsaiselta ja Marjo Väisäseltä. Jo 40 vuotta alalla vaikuttanut Elina on joskus sanonut, että kosmetologin pitäisi ensin tuntea itsensä, jotta voi todella auttaa myös asiakasta. Se saattaa kuulostaa hyvin yksinkertaiselta perusasialta, mutta kosmetologikoulussa huomasin itse, kuinka hukassa moni opiskelukavereistani tuntui olevan itsensä kanssa. On hyvin vaikea auttaa muita, jos ei itse tunne itseään tai ole sinut itsensä kanssa.

Yritän itse jatkuvasti kehittää itseäni, opiskella ja oppia lisää. Minulle on tullut taaksi käydä kesäisin Tanskassa taideterapiainstituutissa tutkailemassa ja virkistämässä yhteyttä omaan itseeni. Ja kaikki tämä, kehon ja mielen hyvinvointi liittyvätkin tavallaan yhteen: kun keho voi hyvin, mielikin voi hyvin. Kun olet itse tasapainossa, pystyt ottamaan vastaan myös toisen ihmisen.

Tarjan, Idan ja Katin rinnalle Lupauksen porukkaan on lähitulevaisuudessa liittymässä myös neljäs osaaja, kun Tuija Tilander antaa ammattitaitonsa hoitolan ja sen asiakkaiden käyttöön. Tuija ei ole kosmetologi, mutta hän on koulutukseltaan proviisori ja joogaopettaja, joka on tehnyt pitkän työuran apteekkimaailmassa ja päätyönsä ohella opettaa joogaa. Vuosien varrella kiinnostus kokonaisvaltaista hyvinvointia kohtaan on jatkuvasti vain kasvanut ja Tuija uskoo, että vaikka lääkkeillä voidaan hoitaa sairauksia ja niille on aikansa ja paikkansa, monia sairauksia voidaan ennaltaehkäistä ja terveyttä ylläpitää myös monilla muillakin tavoilla.

Tuija on erityisesti kiinnostunut funktionaalisesta lääketieteestä, joka tutkii eri sairauksien syitä ja syntyä sekä pureutuu siihen, miten esimerkiksi ruokavaliolla, lisäravinteilla, lääkehoidolla sekä elämäntapamuutoksilla voidaan hoitaa tai jopa ennaltaehkäistä niitä. Lisäksi hän on täydentänyt tietämystään ravitsemustieteen perusopinnoilla sekä osallistumalla erilaisiin farmaseuteille tarkoitettuihin ravitsemuksen ja lisäravinteiden täydennyskoulutuksiin. Hän pitää myös luentoja näistä aiheista ja uskoo, että pienilläkin elämäntapamuutoksilla voidaan edistää matkaa mielen ja kehon tasapainoon. Tuija tulee jatkossa järjestämään Lupauksen tiloissa esimerkiksi ravitsemusiltoja sekä ravitsemukseen liittyvää konsultaatiota.

Jos haluat päästä tutustumaan ja juttelemaan Lupauksen asiantuntijoiden kanssa ihan livenä, niin lauantaina 16.12. vietetään hoitolassa klo 11-18 avointen ovien päivää, jolloin koko tiimi on paikalla ja tavattavissa. Kannattaa myös seurata Lupauksen nettisivuja sekä Facebook-sivuja, koska siellä informoidaan hoitolan tulevista tempauksista sekä Tuijan ravitsemusilloista.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä mietteitä tämä juttu ja tässä esitetyt ajatukset teissä herättävät? Olen itse huomannut tosi konkreettisella omakohtaisella tavalla kuinka kokonaisvaltaisesta asiasta ihon hyvinvoinnissa on kyse, joten olen täysin vakuuttunut esimerkiksi Lupauksen kosmetologien ammattitaidosta ja voin lämmöllä suositella kaikkia iho-ongelmien kanssa painiskelevia varamaan ajan näiltä ihmeidentekijöiltä – koska siltä se todella on omakohtaisesti hetkittäin tuntunut: he tekevät ihmeitä.

Lupauksella on myös yhdessä luonnonkosmetiikkaguru Katja Kokon kanssa suunniteltu oma Flumine-keramiikkasarja, joka sisältää pieniä keraamisia ihonhoitoon soveltuvia astioita ja välineitä kuten naamio- ja höyrytyskulhoja sekä spaatteleita. Niitä voi ostaa hoitolasta.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

7/12/17

Ideoita & alekoodi joululahjaostoksille

7 30

Kaupallinen yhteistyö: Stockmann

(sisältää mainoslinkkejä)

On ihan hullua ajatella, että jouluaattoon on enää 2,5 viikkoa! Mihin tämä syksy oikein humpsahti? Vaikka olen itse joululahjojen suhteen tänä vuonna minimalistisella linjalla, tiedän, että useimmissa muissa perheissä lahjotaan silti läheisiä normaaliin malliin. Niinpä ajattelin tehdä tällaisen viime hetken vinkkipostauksen, josta voitte poimia ideoita lahjaostoksille, jos mielikuvitus uhkaa loppua jouluruuhkassa kesken. Ja verkkokauppaostoksilla on tietysti sekin etu, ettei tarvitse hikoilla siellä kaupassa toppatakki päällä miljoonan muun joulushoppailijan kanssa.

Kahlasin siis puolestanne Stockmannin valikoimaa läpi verkkokaupan puolella keräilin käytännössä inspiskollaaseihin kaikki itse himoitsemani asiat. :D Mukana on kuitenkin sellaisia ideoita, jotka sopivat monenlaiselle ihmiselle: sisustustavaraa, keittiötarvikkeita, talvisia asusteita, ihania kylpytuotteita ja pieniä ylellisyyksiä kotihengailuun ja -hemmotteluun.

Jutun 1. kuvan tuotteet:

luomuvillapipo A+morehenkarit Nomess Copenhagenseinäkalenteri Design LettersLion-lusikat Hackmanpellavainen pyjamapaita BalmuiriArrow-naulakko Design House StockholmWM String -tuoli Menu,  lautanen Pentik,  seepra-figuuri Kay Bojesen,  nahkahansikkaat A+more,  luomuvillahuivi A+more

A4-muistitaulu Design Letterssisustustikkaat Lene BjerreUrna-maljakko Marimekkoalpakanvillapipo A+morehenkarit Nomess Copenhagenkuparinen pressopannu BodumBloom-tuoksu Guccioliivinvihreä nahkalaukku A+morepaperikassiteline & kierrätysnahkakassi Everyday Design

On pakko mainita tuosta Stockmannin omasta A+more-asustemallistosta sen verran, että nyt tässä talven kokoelmassa on muutamia erityisen herkullisia tuotteita. Mukana on nimittäin italialaisesta luomuvillasta neulottuja pipoja ja huiveja, unelmanpehmeää kashmiria sekä täällä Suomessa neulottuja villapipoja ja -huiveja! Lisäksi talven mallistossa on niin lämpimiä kelsirukkasia ja -hansikkaita sekä nahkakintaita, että niillä pärjää kovillakin pakkasilla. Jos muuten kiinnostaa lukea supermielenkiintoinen haastattelu malliston suunnittelijasta, niin sen pääsee kurkkaamaan täällä.

Stockmann halusi vielä ilahduttaa teitä Pupulandian lukijoita aika mahtavalla edulla, nimittäin seuraavan viikon ajan saatte ihan Stockmann-verkkokaupan KOKO valikoimasta alennusta -20%. Kuten huomaatte jo näistä kokoamistani kollaaseistakin, niin Stockan verkkokaupan valikoima on todella laaja ja runsas ja sieltä löytyy lahjaideoita niin itselle kuin muillekin aikalailla joka lähtöön: designia, sisustusta, keittiötarvikkeita astioita, kodinkoneita, vaatteita, asusteita, kenkiä, huonekaluja, kosmetiikkaa ja vaikka mitä. Ei ole yhtään hassumpi etu, että pääsee tekemään jouluostoksensa alennushintaan. :) Ja tietysti kannattaa huomioida myös, että tällä tarjouksella on harvinainen mahdollisuus tehdä esimerkiksi design-löytöjä alennushintaan.

Saat siis alekoodilla PUPULANDIA20 20% alennuksen normaalihintaisista tuotteista kertaostoksena Stockmann-verkkokaupassa (poislukien muutama poikkeus). Alekoodi on voimassa ensi viikon torstaihin 14.12.2017 asti. Kannattaa myös huomuioida, että Stockan verkkokaupasta tilatessa kannattaa tehdä tilaus viimeistään 18.12., mikäli toivoo, että lähetys ehtii perille ennen jouluaattoa. :)

metallikori Menu, teekannu ASA, huopa Lapuan Kankurit, nestesaippua Compagnie de Provencekylpytakki Casa Stockmann, tuoksukynttilä Osmia, sakset Fiskars, lukulasit Izipizi, kylpytossut Casa Stockmann, nahkalaukku A+more, keittiöpyyhe Marimekko

kelsirukkaset A+more, Sarjaton-kulho Iittala, tuoksukynttilä Skandinavisk, kuumavesipullo Lapuan Kankurit, nestesaippua Compagnie de Provence, Tree-naulakko Swedese, mutteripannu Bialettivillahuopa Lapuan Kankurit, pärekori Verso Design, kashmirbaskeri A+more

saunasanko & saunakauha Rento, kosmetiikkalaukku Marimekko, seinälokerikko Casa Stockmann, pöytä Hay, marmorirasia Hay, pyyhe Lapuan Kankurit, kylpytossut Villa Stockmann, mini-kasvihuone Mica, tiimalasi Hay, nahkalaukku A+more

ruudullinen huivi A+more, kukkien istutus -työkalusetti Fiskars, Ball-seinäkello Vitra, nahkalompakko A+more, kuparinen pöytä/säilytyskaluste Kartell, muki ASA, huonekuusi tinaruukussa Huiskula, korkea Nappula-kynttilänjalka Iittala, matala Nappula-kynttilänjalka Iittala, All Plastic -tuoli Vitra

Related posts

5/12/17

4 x inspiraatio talven juhlatyyliin

6 40

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Perkko

Pikkujoulusesonki käy kuumimmillaan, itsenäisyyspäivää juhlitaan huomenna, jouluun on enää pari viikkoa ja uusi vuosikin kolkuttelee jo ihan nurkan takana. Itse voin lisätä talven juhlakeskittymään joukon jatkoksi vielä omat synttärinikin, jotka sattuvat osumaan tammikuun alkupuolelle. Synttäreitä tosin en itse välitä sen kummemmin viettää, vaan yleensä olen juhlistanut vanhenemistani villasukat jalassa sohvalla jäätelöä syöden ja leffoja katsellen. Ehkä tällä kertaa voisi vaikka mennä illalliselle ystävien kanssa synttäripäivän kunniaksi.

Joka tapauksessa juhlia piisaa ja rakastan sitä, että talven juhlasesonkiin suorastaan kuuluu sellainen pieni kimallus. Loppujen lopuksi arjen keskellä on aika vähän sellaisia hetkiä, kun pääsisi pukeutumaan paljettitoppeihin tai juhlamekkoihin, joten on kiva hyödyntää tämä sesonki ja laittautua, kun kerrankin voi. Juhlistin juuri viime viikonloppuna ystäväni synttäreitä, joita vietettiin ihan rauhallisesti kotioloissa. Tunnen ystäväni niin hyvin, että tiesin hänen käyttävän jokaisen tilaisuuden hyväkseen pukeutua, ihan vain siitä pukeutumisen ilosta. Dresscodea ei ollut, mutta koska kaverini luottaa juhlatyylissä filosofiaan “more is more”, niin puin päälle kimaltavimman toppini. Enkä onneksi ollut säihkeineni yksin.

Toisaalta ei kimalluksen tarvitse rajoittua vain juhlaan: olen itsekin julistanut sitä, että pitäisi enemmän arjessa uskaltaa laittautua. Ei glitterpaitojen, paljettien ja metallisina hohtelevien hameiden tarvitsisi jäädä odottelemaan vain niitä erityisiä juhlahetkiä, vaan niitä voi pukea ihan arjessakin. Sama vaate muuntautuu loppujen lopuksi aika moneen riippuen siitä, miten sitä yhdistelee. Kimaltavan hameen voi ihan yhtä hyvin laittaa päälle myös arkena, jos sen yhdistää rentoon villapuseroon ja matalakantaisiin kenkiin. Juhlatunnelmiin sen seuraksi voi sitten esimerkiksi pukea juhlavamman yläosan ja korkokengät.

Yhtälailla kun juhlavamman vaatteen voi downgreidata arkeen sopivaksi, kauniin juhlatyylin loihtimiseen ei loppujen lopuksi tarvita välttämättä kovinkaan kummoisia eväitä. Arkisempaakin kokonaisuutta saa vastaavasti upgreidattua helposti asusteilla, meikillä ja kampauksella. Jo huulipunalla, hienolla pikkulaukulla ja kauniilla juhlakengillä koko asun ilme muuttuu täysin. Yksi helpoimmista tavoista tuoda tyyliin juhlava loppusilaus ovat korut ja kaunis rannekello.

Rannekellot ovat kännyköiden aikakaudella monelle lähinnä sellaisten erityisten hetkien juttu. Kaunis rannekello pujotetaan ranteeseen nimenomaan silloin, kun halutaan antaa tyylille se viimeinen loppusilaus. Muistan lapsuudesta, että omalla äidilläni oli erikseen arkikello ja juhlakello. Pieni hopeinen kello laitettiin ranteeseen vain niihin erityisiin juhlahetkiin ja hienompiin tilaisuuksiin.

Valitsin kelloja maahantuovan Perkon valikoimasta neljä ajankohtaista Michael Kors -kelloa stailausprojektia varten ja kokosin kuvauksiin omien suosikkieni ympärille neljä rentoihin juhlatilanteisiin sopivaa lookia, joissa voisin itse hyvin nähdä itseni. Ja kuten näistä tyyleistä näkyy, kello tosiaankin voi olla kuin koru. Mitä tulee koruihin, olen itse sitä koulukuntaa, että vähemmän on enemmän, joten rannekellon ja korvisten lisäksi en sitten muita koruja pukenutkaan.

Harmillisesti en pystynyt näitä mallikappalekelloja pienennyttämään omaan ranteeseeni sopiviksi kuvauksia varten, mutta itse asiassa moni kello toimii yllättävän kauniisti vähän tuolla tavalla rannekorumaisesti myös löysempänä versiona. Jos kuitenkin kello olisi oma, varmasti pienennyttäisin sen sopivammaksi.

Olen aiemmin itse käyttänyt rannekelloa päivittäin ja pidin tästä tavasta kiinni vielä silloinkin, kun muut katsoivat ajan jo kännyköistään. Olo oli ilman kelloa suorastaan alaston, mutta toisaalta myös kellottomuuteen oli petollisen helppo tottua, kun jouduin opiskeluaikaisen työni takia jättämään kellon pois ranteesta kolhiintumisvaaran vuoksi. Sen jälkeen rannekello on ollut juuri enemmän sellainen tyyli-statement ja loppusilaus viimeistellylle asukokonaisuudelle.

Onko siellä ruudun toisella puolen paljon teitä, jotka yhä luotatte päivittäin rannekelloon? Entä mikä näistä tyyleistä tai rannekelloista on teidän suosikkinne? Onko jonkun joululahjatoivelistalla juurikin rannekello?

Metallinhohtoisia midihelmoja

Tämä look sai alkunsa tuosta Michael Korsin kauniista kullanhohtoisesta kellosta, jonka kellotaulu säkenöi kuin tähtitaivas. Kullanvärinen kello sai seurakseen kullanhohtoisen midimittaisen pönäkän hameen ja mustan juhlavan puseron.

rannekello // watch Michael Kors (MK3727)

paita // shirt Esprit

hame // skirt Baum und Pfiergarten

korkokengät // shoes KMB

Sametinpehmeää eleganssia

Yksi tämän juhlakauden ylivoimaisista suosikkiasuistani on ollut yönsininen samettinen puku, jonka housuissa lahkeilla on reilusti mittaa. Syvään uurrettu pääntie koristenapilla tuo muuten peittävään juhlatyyliin pienen aistikkaan vivahteen. Samettisen juhlatyylin paras juttu on se, että puku ei rypisty edes matkalaukussa ja joustava, pehmeä materiaali tuntuu maailman mukavimmalta päällä. Siitä huolimatta puku näyttää oikein asustettuna todella juhlavalta ja on ennen kaikkea kivaa vaihtelua ainaisille mekoille ja hameille.

Tähän tyyliin yhdistin Michael Korsin teräksisen kellon, joka sopii yksinkertaissa tyylikkyydessään niin arkeen kuin juhlaankin.

kello // watch Michael Kors (MK3718)

samettipuku // velvet suit Joseph Ribkoff

kengät // shoes Zara

 
Kullan kimallusta ja luumunpunaa

Tämä tyyli sai ideansa metallisen luumunpunaisena hohtavasta rannekellosta ja heti syntyi idea, että voisin yhdistää kelloon samansävyisen nahkahameeni. Koska tummanpuhuva tyyli kaipasi lisäkseen jotakin särmää, uskaltauduin yhdistämään hameeseen kullan kimallusta näyttävän paljettitopin muodossa. Tämä look tuntui omaan hillittyyn ja yleeensä aika peittävään tyyliini nähden säihkeessään ja vartaloa myötäilevässä muodossaan hiukan rohkeammalta, mutta voisin kyllä silti nähdä itseni myös tässä kokonaisuudessa juuri esimerkiksi pikkujouluaikaan.

kello // watch Michael Kors (MK3725)

paljettitoppi // top H&M

nahkahame // leather skirt H&M

korkokengät // shoes KMB

Sinivihreää säihkettä ja ruusukultaa

Tämä look on juuri sellainen, että hiukan erilaiset kengät ja sukkahousut pukemalla metallinhohtoinen hame sopisi hyvin myös arkityyliä piristämään. Tuo tumma sinivihreä on jo monena talvena ollut lempivärini ja se sopii erityisen kauniisti murretun ruusukultaisen rannekellon kanssa. Tässä kellossa on muihin valitsemiini kelloihin nähden hiukan erilainen tyyli, sillä ruusukultaisen kellotaulun rinnalla on vaalea nahkaranneke.

kello // watch Michael Kors (MK2284)

hame // skirt Twinset

neulepusero // jumper Lindex

korkokengät // shoes Nelly.com

Photos: Annika Ollila

Related posts

3/12/17

Vähän liiankin itsestäänselvä suomalainen design-klassikko

16 32

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Hackman

Veikkaan, että suurin osa meistä pitää suomalaista designia suuressa arvossa – suomalaisen suunnittelun aarteet, ikisuosikit ja klassikot sekä uudemmatkin design-helmet saavat usein tuntemaan pienen ylpeän nipistyksen rinnassa, kun jossakin maailmalla kansainvälisessä ympäristössä näkee Iittalan juomalasin, Fiskarsin oranssikahvaiset sakset, Aalto-vaasin, Marimekko-kuosia tai pallotuolin.

Harvoin sitä tulee silti ajatelleeksi makaronilaatikkoa haarukoidessaan, että tässä sitä popsitaan pöperöä välineillä, jotka ovat suomalaisen muotoilun aatelia. Arkisia käyttöesineitä alkaa helposti pitää ikään kuin itsestäänselvyyksinä – kun jotakin tavaraa käyttää jokaikinen päivä, saattaa unohtua, millaisia suomalaisen designin helmiä monet jokapäiväiset tavaramme ja välineemme ovat.

Kotimaisen Hackmanin Savonia-aterinsarja on yksi näistä niin laajalle levittäytyneistä Suomi-designin klassikoista, että se ei välttämättä arkisuudessaan saa osakseen sellaista arvostusta kuin ansaitsisi. Olen itse kasvanut Savonia-haarukoita, -veitsiä ja -lusikoita käytellen niin, että lapsena varmaan kuvittelin, ettei muunlaisia aterimia maailmassa olekaan. Vaikka sitä ei täällä Suomessa välttämättä edes tiedetä, niin toden totta, Savonia on tosiaan yksi koko maailman myydyimmistä aterinsarjoista. Ei siis ihme, jos lapsena saattoi erehtyä luulemaan, että aterimia ei ole olemassakaan kuin yhdenlaisia.

Mutta nyt kun tietää, että suomalainen Savonia todella on kotimaan lisäksi myös maailmanlaajuisesti valtava menestys, siitä sopiikin suomalaisena olla vähän ylpeä. Oli minullekin pieni herättelyn paikka, kun ryhdyin oikeasti ajatuksella miettimään noita niin tuttuja haarukoita, veitsiä ja lusikoita, sillä tajusin niiden olevan niin itsestäänselvä osa suomalaisen kodin perusvarustusta, että koko sarjasta on tullut ikään kuin näkymätön. Sen design-arvolle on tullut vähän sokeaksi ja onpa sitä saattanut toisinaan pitää vähän tylsänäkin vaihtoehtona. Mutta tosiasia on, että harvan ruokailuvälinesarjan muotoilu sopii kämmeneen yhtä miellyttävästi.

Designista puhuttaessa mietitään usein tavaroiden ulkonäköä ja visuaalista muotoilua, mutta loppujen lopuksihan hyvä design on ennenkaikkea käyttäjäystävällistä, toimivaa ja helppokäyttöistä. Sillä mitä tekee esineellä, joka on huono käyttää, vaikka se olisi miten upean näköinen? Jos puolestaan käytettävyydeltään toimivaan pakettiin onnistutaan vielä yhdistämään visuaalisesti kaunis, kiinnostava ja uudenlainen muotoilu, ollaan todellisen menestystarinan äärellä.

Vaikka monen suomalaisen design-klassikon suunnittelijat ovat juhlittuja ja tunnettuja nimiä, vuonna 1967 Savonia-sarjan Hackmanille suunnitellut saksalainen Adolf Babel on jäänyt nimenä tuntemattomaksi nykysukupolville. Siitä huolimatta hänen suunnittelemansa aterimet ovat pohjoismaisen suunnittelun suunnannäyttäjiä ja täydellinen osoitus siitä, kuinka hyvä suunnittelu kestää aikaa. Savonia viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlaansa ja on aika mieletön saavutus, että se on säilyttänyt asemansa ylivoimaisena yleisön suosikkina muotoilun trendien ja tuulten ailahdellessa vuosikymmenten saatossa. Design on niin ajatonta, että sarja olisi yhtä hyvin voitu suunnitella tänään.

Myönnän, että kun muutin pois kotoa ja piti ryhtyä valitsemaan astioita ja aterimia niin tähyilin ehkä vähän tarpeettomankin etäälle. Savonia tuntui niin jokapäiväiseltä ja tylsältä, koska olin aterioinut niillä samaisilla aterimilla koko elämäni. Niinpä yritin vähän kuin väkisin keksiä jotakin muuta… Tässä asiassa kuitenkin kävi klassisesti, sillä vaikka alkuun halusinkin jotain muuta, niin nyt kolmekymppisenä astiakaapistani löytyvät ne samat Teemat ja Savoniat kuin niin monesta muustakin suomalaiskodista. Routa niin sanotusti ajoi porsaan kotiin ja toimivia klassikoita osaa nykyään arvostaa. Mutta vasta maailmalla vähän reissanneena ja arkiesineiden designiin huomiota kiinnittäneenä ymmärrän olla pitämättä arjen luottoapureita itsestäänselvyyksinä.

Vaikka Savonian suosikkiasemaa lienee mahdotonta syrjäyttää, on Hackmanilla runsaasti muitakin aterinsarjoja kuten perinteikäs Carelia ja ihan hiljattain lanseerattu Linnea. Lisäksi Savonia täydentyi pari vuotta sitten uudella Savonia XL -linjalla, jonka muotoilu on tuttu, mutta koko hieman entistä reilumpi. Ja näin joulun alla vinkattakoon, että klassikkoaterimet eivät koskaan ole huono lahjaidea ja jo olemassaolevaakin sarjaa voi täydentää uusilla osilla. Samaten eri sarjoja voi myös hyvin yhdistellä keskenään – varsinkin minimalistiset salaattiottimet, kakkulapiot ja muut sellaiset välineet spivat usein tyylillisesti moneen muuhunkin aterinsarjaan.

Olisi kiinnostavaa kuulla, kuinka monen teistä kotoa tai lapsuudenkodista löytyy Savonia-aterimia? Uskallan veikata, että aika monen. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts