30/06/17

Avointa keskustelua mielenterveydestä

4 54

Kaupallinen yhteistyö: Veikkaus

Olen blogihistoriani varrella ollut monenlaisissa yhteistyökampanjoissa mukana ja vaikka valitsen aina yhteistyöni siten, että voin koen voivani seisoa niiden takana, tulee välillä vastaan sellaisia projekteja, joissa olen mukana erityisellä innolla ja ylpeydellä. Sellaisia tuntemuksia heräsi ajatuksissa, kun Veikkaus otti minuun yhteyttä ja pyysi mukaan vähän toisenlaiseen kampanjaan…

Viimeisten parin vuoden aikana olen puhunut paljon mielenterveydestä ja myönnän, että en olisi vielä jokin aika sitten arvannut, että kertoisin täällä blogissa, saati valtakunnallisessa mediassa läpikäymästäni masennuksesta tai edelleenkin käynnissä olevasta psykoterapiaprosessistani. Teema on hyvin henkilökohtainen ja vaikka en ole aihetta koskaan salaillutkaan, niin se ei myöskään ole ollut aihe, joka nousisi luontevasti kahvipöytäkeskusteluihin.

En ole montaa kertaa elämässäni jännittänyt yhtä paljon kuin julkaistessani täällä blogissa postauksia näin henkilökohtaisista aiheista. Paljastamalla haavojaan saattaa tulla antaneeksi internetin kasvottomille haaskalinnuille aineksia nokkia entistäkin kipeämmin. Olen kuitenkin kokenut, että mielenterveys on Suomessa edelleen tabu ja siitä pitäisi puhua enemmän. Yhä edelleen, kun mieli sairastuu, asia usein hävettää ja se mieluiten lakaistaisi jonnekin maton alle ja vaiettaisiin hiljaiseksi.

On kuitenkin ihan faktaa, että varmaan lähes jokaista meistä mielenterveyden ongelmat ovat koskettaneet elämän varrella jollain tapaa, joko lähipiirin kautta tai ihan omakohtaisesti. Päällepäin ongelmat näkyvät vain harvoin ja veikkaanpa, että moni ei arvaisi minunkaan kärsineen joskus masennuksesta. Ja juuri sen takia ajattelin, että minun pitäisi avata suuni asiasta. Kun yksi uskaltaa kertoa kokemuksistaan, usein moni muukin rohkaistuu sen seurauksena. Ja mitä enemmän ja avoimemmin näistä asioista uskalletaan puhua, sitä parempi. Niin niitä tabuja rikotaan.

Olen halunnut omalla esimerkilläni paitsi rohkaista puhumaan mielenterveydestä avoimemmin, myös madaltaa kynnystä hakea apua. Ennen kaikkea olen silti halunnut oman esimerkkini kautta osoittaa, että kuka tahansa voi sairastua ja varsinkin, että masennuksesta voi selvitä. Terapiaan voi hakeutua, vaikka ei ryömisikään ihan pohjamudissa – ja oikeastaan sinne voisi olla parasta hakeutua juuri silloin, kun ei ole ihan kaikkein syvimmällä. Omalla kohdallani terapia on ollut parhaita asioita, mitä olen voinut itselleni antaa, kun mietin, miten valtavasti olen saanut sen kautta rauhaa, tasapainoa, itsevarmuutta ja työkaluja käsitellä oman mielen mörköjä.

Kun mielenterveysongelmista ei puhuta ja niiden yllä kelluu sellainen pahaenteinen tabun leima, moni ei tunnista omia oireitaan, uskalla kertoa niistä tai hakea apua ajoissa. Kaikkein tehokkainta kuitenkin on puuttua ongelmiin juuri siellä alkuvaiheessa, kun tilanteet eivät ole vielä ehtineet kehittyä liian pitkälle. Nimenomaan se ennaltaehkäisevä ja alkuvaiheen mielenterveystyö on kaikkein tärkeintä, joten sovitaanko yhdessä niin, että haudataan viimein tuo tabuja täynnän oleva vaikenemisen ilmapiiri ja uskalletaan jatkossa olla avoimempia ja muistetaan kuunnella sekä itseämme että läheisiämme.

No miten tämä kaikki sitten liittyy Veikkaukseen? Alkuvuodesta RAY, Fintoto ja Veikkaus yhdistyivät kaikki saman organisaation alle, joka kantaa nyt yhteistä nimeä Veikkaus. On varmasti liki kaikille tuttua asiaa, että veikkausvaroilla tuetaan monenlaisia yleishyödyllisiä järjestöjä sekä urheilua ja kulttuuria. Mitä moni teistä ei kuitenkaan ehkä vielä tiennyt, niin Veikkauksen pelien tuotoista lahjoitetaan myös huomattavia summia suomalaisen mielenterveystyön hyväksi ja sitä kautta autetaan suomalaisia pysymään terveinä ja tervehtymään. Kaikkiaan mielenterveys-, päihde- ja riippuvuustyötä tuetaan tänä vuonna veikkausvoittovaroin 50 miljoonalla eurolla ja esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuran 20 kriisikeskusta ja lähes 60 paikallista seuraa tarjoavat apua kautta maan.

Veikkaus pyysi minua mukaan Mahdollisuuksia-kampanjaansa puhumaan mielenterveydestä ja ennen kaikkea kaikesta siitä ennaltaehkäisevästä työstä, mitä mielenterveyden erilaisten ongelmien parissa voidaan tehdä. Tämä on niitä yhteistyöprojekteja, joissa koen voivani olla aidosti ylpeänä mukana – nyt ollaan nimittäin oikeasti tärkeällä asialla.

Valitsimme projektiin mukaan muutaman ajankohtaisen, kiinnostavan ja monia koskettavan teeman: masennus, yksinäisyys ja kiusaaminen. Ja näihin teemoihin liittyen jutustelin eri mielenterveysjärjestöjen edustajien kanssa videokameran edessä ilmiöistä itsestään sekä siitä, miten näitä ongelmia voisi ratkoa ja ennaltaehkäistä.

Kampanja aiheen tiimoilta käynnistyi tällä viikolla ja pari ensimmäistä videota on jo julkaistu. Ensimmäisillä videoilla keskustellaan yksinäisyydestä ja ensi viikolla on tulossa videokeskusteluita myös muista kampanjan teemoista. Keskustelun kiinnostavin anti on videoilla ilman muuta näiden vieraitteni puheenvuoroissa, joten suosittelen katsomaan sekä pysymään kuulolla noita vielä julkaisemattomia videoita odotellessa. Mukana haastatteluissa on ollut Nuorten mielenterveysseura Yeesi, Suomen mielenterveysseura sekä Pelastakaa Lapset. Videoita julkaistaan muun muassa Veikkauksen FB-sivuilla, mutta luulen, että jaan nuo loputkin vielä täällä blogin puolella, kunhan ne on julkaistu.

Photos: Joni Luomanen

Related posts

27/06/17

Reissumietteitä ja kuvamuistoja Portosta

1 24

Kaupallinen yhteistyö: Visa

Tuntuu ihan hullulta, että viikko meni jo ja tänään on aika jättää hyvästit Portugalille. Aika hujahti niin nopeasti ja olisin voinut jäädä helposti vielä toiseksi viikoksi, mutta ei auta, paluulento koittaa pian. Päällimmäiseksi jäi vain tunne, että tänne on päästävä takaisin – niin Lissaboniin kuin Portoonkin. Portugali on toden totta vienyt sydämen mennessään.

Matka ei monella tapaa mennyt ollenkaan niin kuin suunnittelin, vaikka en varsinaisesti suunnitellutkaan mitään. Olin kuvitellut tekeväni täällä Portossa yhtä sun toista, mutta johonkin nämä päivät vain hupenivat ja niin jäivät käymättä museot ja moni muukin kohde, joissa olin ajatellut piipahtavani. No, tämä lienee merkki siitä, että tänne pitää ehdottomasti tulla vielä uudelleenkin.

Olen ylipäänsä matkailijana sellainen, etten tykkää tehdä liian tarkkoja suunnitelmia. Haluan jättää mahdollisuuksia ja tilaa spontaaniudelle sekä kuulostella tilannetta aina päivän fiiliksen mukaan. Olin ajatellut, että tämä matka olisi jotakin rauhallista itsetutkiskelua ja yksinoloa, mutta lopulta reissun varrella oli liiankin helppo tutustua uusiin ihmisiin ja yksinolo jäi lopulta melko vähäiseksi.

Pitäisi varmaankin lähteä reissuun pidemmäksi aikaa, että olisi oikeasti aikaa siihen suuniteltuun yksinoloon. Kun matkan varrella tapaa mukavia tyyppejä, sitä haluaa tietysti tarttua tilaisuuteen ja tutustua, vaikka omakin aika olisi mieluisaa. Jos olisi yksin reissussa pidempään, ei tarvitsisi tuntea, että muiden kanssa vietetty aika on automaattisesti pois niistä mahdollisuuksista olla rauhassa itsekseen.

En oikeastaan tiennyt yhtään, mitä odottaa, kun saavuin Portoon. En tiennyt kaupungista juuri mitään ja mitä ikinä mielikuvia minulla entuudestaan olikin, Porto oli jotakin ihan muuta. Fiilis täällä on totaalisen erilainen kuin Lissabonissa – 200 000 asukkaan Portossa on sellaista pikkukaupungin tunnelmaa, vaikka se ei varsinaisesti mikään pikkukaupunki olekaan.

Ensimmäisenä Portossa pistivät silmään kaupunkia reunustavan joen yli vievät kauniit sillat, vanhojen talojen kuvioidut ja värikkäät kaakeliseinät, vehreys ja luonto sekä vielä Lissaboniakin paljon korkeammat mäet ja jyrkemmät rinteet eli täällä toden totta saa kuntokuurin noita portaita ja mäkiä ylös-alas kavutessaan. Tunnelma Portossa on jotenkin symppis: ihmiset vaikuttavat hurjan ystävällisiltä ja yleisilmapiiri on jotenkin lämmihenkinen ja leppoisa. Se oli sitä Lissabonissakin mutta Portossa ehkä vieläkin enemmän. Mainittava on myös, että Porton liepeillä on ihanaa hiekkarantaa ja surffimahdollisuuksia niistä kiinnostuneille. Ja näinpä tällä reissulla myös elämäni upeimman auringonlaskun – todistusaineistoa voi kurkata Instagramin puolelta.

Moni ei sitä ehkä tule hoksanneeksi, mutta Portoon pääsee myös suoraan lentäen ilman, että tarvitsee kulkea Lissabonin kautta. Täällä on oma lentokenttä, josta on hyvät yhteydet kansainvälisille lentokentille. Itse lennän kotiin Frankfurtin kautta ja lentoaikakin on suunnilleen sama kuin Lissabonin ja Helsingin välillä. Samaan reissuun oli helppo yhdistää sekä Lissabonin että Porton visiitti, koska matkan taittaminen junalla näiden kahden kaupungin välillä sujui niin mutkattomasti. Junalippu kustansi 30 euroa ja kolme tuntia junassa hujahti hetkessä kirjaa lukien ja välillä torkahdellen.

Harmittelin aluksi, että olin tullut valinneeksi hotellin, joka ei sijaitse ihan Porton ydinkeskustassa. Välillä umpimähkään hotellia etsiskellessä ja kaupunkia tuntematta sattuu tällaisia. Tajusin kuitenkin nopeasti, että itse asiassa Hotel Vinccin sijainti ei ollutkaan yhtään hassumpi: myös hotellin liepeiltä löytyy ravintoloita ja palveluita eikä kaupunkiin kävele tästä kuin 10-15 minuuttia. Bonuksena on vielä mainittava se, että kävelyreitti on kaunis ja rauhallinen, joten sitä on ihan ilo tallustella. Hotellin edustalta huristelee myös raitiovaunu, joten tarvittaessa väliä pääsee kulkemaan myös julkisilla.

Itse hotelli on kaikella tapaa mukava, vaikkei mitään suuria tunteita herätäkään. Henkilökunta on ystävällistä, huone on tyylikäs ja siisti, ja sisään kirjautuessa isketään heti skumppalasi kouraan. Haha. Erityismaininnan ansaitsee aivan mielettömän ihana aamiainen. Harvoin olen odottanut hotellin aamiaispöytään pääsyä yhtä innolla kuin Vinccissä.

Aamiaistarjonta on runsasta ja erityistä kiitosta on annettava siitä, että tarjolla on valtavasti erilaisia tuoreita hedelmiä ja marjoja, monenlaisia juustoja, tuorepuristettuja mehuja, pastel de natoja sekä massiivinen jälkkäriherkkupöytä. Olin liki shokissa, kun ensimmäisenä aamuna söin tyytyväisenä mahani täyteen ja huomasin tuon notkuvan herkkupöydän vasta siinä vaiheessa. Päätin toisena aamuna olla fiksumpi, mutta vieläkään en kyennyt ähkyltäni maistelemaan kaikkia niitä herkkuja. Tänään viimeisenä aamuna tajusin, että aamiaisella olisi ollut myös skumppatarjoilu, joka oli mennyt minulta täysin ohi – senkun olisi vain itse kaatanut lasiin. Tulisin uudelleen jo pelkästään tuon aamiaisen takia. :D

Olin kuvitellut selviäväni Portugalissa hyvin pitkälti ilman käteistä ja luotin siihen, että Visa käy missä vain. Visa-korttihan käy siis 44 miljoonassa toimipaikassa ympäri maailman. Kyllä täällä Portugalissakin suurimmassa osassa paikoista pystyy maksamaan kortilla, mutta osa pienemmistä putiikeista, kahviloista tai esimerkiksi takseista ei kuitenkaan vielä huoli korttimaksua. Onneksi Visa-kortilla saa näppärästi nostettua rahaa myös ulkomailla, joten esimerkiksi jäätelön ja muiden pikku-ostosten maksaminen oli helppoa.

Visalla on myös aivan mainio ilmainen Visa Travel Tools -applikaatio, jonka avulla kännykällä voi helposti tarkistaa kartalta, missä on lähin käteisautomaatti, mikäli kortti ei käykään maksuvälineenä. Sovelluksessa on myös valuuttamuunnin ja matkaopas, josta löytyy niin vinkkejä kuhunkin matkakohteeseen kuin myös neuvoja, mitä kannattaa ottaa huomioon ostoksia tehdessään ja maksuliikennettä hoidellessaan. Appin kautta löytyvät lisäksi helposti ja nopeasti ohjeet, miten toimia, mikäli kortti varastetaan tai katoaa.

Takana on siis ihana viikko ja lisää matkakuulumisia on vielä luvassa, mutta tässä nyt tunnelmia matkan viime metreiltä ennen kotiinpaluuta. Suurkiitos Visalle tästä mahdollisuudesta, sillä en usko, että olisin tullut lähteneeksi kokeilemaan yksinmatkailua ainakaan juuri nyt ilman tätä tilaisuutta. Tarvitsin juuri sellaisen pienen sysäyksen uskaltautua ja nyt reissun ollessa jo lopuillaan tuntuu, että tämä oli aivan ihana kokemus ja haluan oman reissuni perusteella suositella yksin matkaamista ihan joka iikalle.

Lähden aivan takuulla itsekseni vielä uudelleenkin reissuun ja mikä parasta, tämän onnistuneen matkan jälkeen yksin lähteminen ei jännitä tai pelota enää ollenkaan. Ajatuksissa kytee nyt haave päästä vähän pidemmäksikin aikaa reissuun yksin, mutta saapa nähdä, milloin sen ehtii sitten toteuttaa.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

26/06/17

Etsinnässä hyvä kamera?

8 24

Kaupallinen yhteistyö: Olympus

Minulta kysellään säännöllisin väliajoin suosituksia hyvän kameran valintaan ja kuten osa teistä ehkä tietääkin, olen jo peräti 6 vuoden ajan luottanut Olympuksen PEN E-PL -minijärkkäriin. Versiota on tullut päivitettyä tuoreempaan vuosien varrella muutamaan otteeseen, mutta malli on pysynyt alusta asti samana. Ja aina kun minulta suosituksia kysellään, voin esittää mitä lämpimimmät suositteluni tälle luottolaitteelleni – se sopii niin hurjan monenlaiseen käyttöön ja pienen kokonsa ansiosta on näppärä ja kevyt kantaa mukana arjen kiireessä ja reissussakin.

Moni bloggaajakollegoista kuvaa järeämmällä ja suuremmalla kalustolla, mutta minua Olympuksen pikku-kamera on palvellut loistavasti kaikki nämä vuodet. Pieni, kevyt ja kaunis runko nimittäin kätkee uumeniinsa järjestelmäkameran automatiikan ja vaihdettavilla objektiiveilla saa kamerasta irti monenlaista kuvaa monenlaiseen tarpeeseen. Kameran pienen koon mahdollistaa peilitön automatiikka, joka käytännössä vie yksinkertaisesti vähemmän tilaa kameran sisällä.

Tarkoitus olisi tässä postauksessa jakaa muutama vinkki kameran ja sopivien objektiivien valintaan kameran hankinnasta kiinnostuneille. En ole todellakaan mikään kamera-asiantuntija enkä ymmärrä teknisestä puolesta paljoakaan, mutta yhtä sun toista on kuitenkin tullut valokuvaamisesta tässä vuosien varrella opittua. Mitään kovin teknistä selontekoa ei siis ole luvassa, mutta tästä jutusta voivat saada apua juuri ne, joilla menee kameraostoksilla eri kameramallien ja objektiivien keskellä sormi suuhun.

Sain itse ensimmäisen kosketukseni Olympukseen vuonna 2011, kun voitin onnekkaana tyttönä katumuotikuvauskisan, jonka palkintona oli PEN E-PL -kamera. Siitä alkoi yhteinen taival Olympuksen kanssa eikä loppua näy. Heti jo tässä pitkän postauksen alussa on kiitettävä valokuvaaja Lars Johnsonia, joka on ottanut nämä tämän postauksen kuvat minusta yhteistyötämme varten – Olympuksen kameralla tietenkin. :) Ja huikkaanpa nyt heti alkuun jo, että nuo kuvien kauniit nahkalaukut ovat siis Olympuksen omaa asustemallistoa, joiden ominaisuudet ja koko on räätälöity nimenomaan PEN-kameroita ajatellen.

PEN-sarjassa on olemassa kaksi eri mallia PEN-F ja PEN (Lite) E-PL8, joista ensin mainittu on kooltaan suurempi ja ominaisuuksiltaan monipuolisempi, E-PL8 siitä astetta pienempi ja kevyempi versio. Numero tuon mallinimen perässä merkitsee mallin sisäistä versioita niin, että mitä suurempi numero, sitä uudempi versio. Itselläni on tosiaan alusta asti ollut tuo Lite-malli (E-PL) ja tällä hetkellä käytössäni on viime syksynä lanseerattu uusin versio E-PL8, jossa on minusta kaikista historian E-PL -kameroista kaunein muotoilu.

Uusimmissa PEN-malleissa on myös mukana wifi-yhteys, jolla kuvat saa OIS-kännykkäsovelluksella siirrettyä näppärästi kamerasta suoraan puhelimeen ilman tietokonetta. Se on erityisen kätevää esimerkiksi tien päällä, jos kuvan haluaa samantien ladata sosiaaliseen mediaan tai lähettää vaikkapa ystäville reissun päältä. Saman applikaation avulla kännykkää voi myös käyttää kameran kauko-ohjaimena, jos haluaa esimerkiksi nappaista seurueesta ryhmäkuvan, johon kaikki pääsevät mukaan.

Olympus PEN-kameran taustaa

Mielenkiintoinen ja mainitsemisen arvoinen yksityiskohta PEN-kameroiden historiasta on se, että kameramalli on suunniteltu jo vuonna 1959 ja se mullisti aikanaan koko valokuvauksen helppokäyttöisyydellään. Tuo PEN-nimikin tulee itse asiassa juuri siitä, että “kameraa on yhtä helppo käyttää kuin kynää”. Toisin sanoen PENin tullessa markkinoille valokuvaus oli yhtäkkiä mahdollista kaikille eikä ollut vain pienen valokuvausta opiskelleen joukon etuoikeus.

Perintönä historiasta PEN-sarjan kameroihin on jäänyt tuo hiukan retro-tunnelmaa henkivä ulkomuoto, joka ainakin uppoaa meikäläisen tyylisilmään. Värivaihtoehtoja Olympuksen PEN-sarjassa on useita, mutta itse olen jo pitkään luottanut tuohon klassiseen alkuperäisten PEN-kameroiden väritystä muistuttavaan musta-hopeiseen väriyhdistelmään.

On muuten aika hauska juttu myös, että isäni on nuoruudessaan kuvannut nimenomaan Olympuksen PEN-kameralla, joka hänellä on vieläkin tallessa. Kyseessä on tietenkin vanha kunnon filmikamera, mutta oli kiinnostavaa hiljattain vertailla isän kameravanhusta omaani – ulkoisesti ne muistuttavat hyvin paljon toisiaan, vaikka ikäeroa kameroilla on yli 40 vuotta.

Mitä olisi hyvä tietää objektiiveista?

Kameran mukana tulee perus KIT-linssi, joka on sellainen monenlaisiin kuvaustilanteisiin sopiva zoomillinen yleislinssi. Itse käytän tuota kameran mukana tullutta “kittilinssiä” kuitenkin vain hyvin harvoin, sillä vaikka se ajaa tarvittaessa asiansa, se on aina vähän kompromissiratkaisu. Siksi suosittelenkin hankkimaan kameraan yhden tai kaksi vähän parempaa objektiivia tuon peruslinssin lisäksi, mikäli valokuvaaminen oikeasti kiinnostaa.

Vaikka perus-kittilinssi ajaakin asiansa joka tilanteen yleislinssinä, se ei ole kovin valovoimainen eikä sillä saa aikaan kaipaamaani syväterävyyttä (eli sitä, että tarkennettu kohde näkyy selkeänä ja tausta blurrina). Tähän tarkoitukseen Olympuksella oikeastaan paras ja monikäyttöisin linssi on kiinteä 45mm f1.8, jota käytän kaikkein eniten kuvatessa. Se on täydellinen vaihtoehto henkilökuvaukseen, potretteihin, asukuviin sekä lähikuviin yksityiskohdista. Sillä saa myös uskomattoman kaunista videokuvaa ja Olympus PEN-sarjan kameroissa on siis HD-videokuvausmahdollisuus.

Koska linssissä ei ole zoomia ja sen läpi kohde tulee aika lähelle (eli käytännössä on itse liikuttava lähemmäs tai loitommas kohteesta), se ei ole välttämättä paras kamera sisäkuvaukseen, jos halutaan kuvaan laajempaa näkymää tai esimerkiksi seisova ihminen. Myös reissussa voi joskus olla hankalaa saada mahdutettua koko näkymä ruutuun, jos kuvaustilanteessa ei pääse kohteesta kamalasti kauemmas. Mutta hitsin kaunista jälkeä tällä objektiivilla saa aikaan erityisesti henkilökuvauksessa ja yksityiskohtien osalta. :)

Alla havaintokuvaa kittilinssin ja 45-millisen linssin eroavaisuuksista ilman suuria muokkauksia:

Yllä on perus-kittilinssillä napattu kuva asetuksilla 42mm f5.6, jotka ovat lähinnä 45-millistä kiinteää linssiä. Alla kuva 45mm f1.8 -objektiivilla otettuna. Kittilinssillä kuvattuna myös seinä kukkamaljakon taustalla näkyy melko selkeänä, kun taas 45-millisellä objektiivilla kuvattuna se on blurrautunut sumeaksi. Kuvien kontrastia ja kirkkautta on muokattu hieman, mutta myös valovoima on 45-millisellä linssillä kuvattuna huomattavasti parempi.

Miten valitsen sopivan objektiivin?

45-millinen linssi toistaa kaikista Olympuksen objektiiveista kohteensa mittasuhteet kaikkein realistisimmin eli näkymä vastaa sitä, miltä kohde näyttää paljaallakin silmällä. Käytännössä kaikki milliluvultaan pienemmän lukeman objektiivit ja zoom-linssit ovat laajakulmalinssejä, joiden kautta kuvattuna kuvaan toki mahtuu hieman enemmän näkymää, mutta mittasuhteet vääristyvät aina hiukan. Esimerkiksi ihminen näyttää helposti vähän pidemmältä ja kapeammalta laajakulmalinssillä kuvattuna ja esimerkiksi asuntoilmoitusten kuvissa käytetään usein hyvinkin laajakulmaisia objektiiveja, jotta saataisiin kuvaan mahtumaan mahdollisimman kokonaisvaltainen näkymä huoneesta. Eri tarkoituksiin kannattaa siis käyttää vähän eri linssejä ja joskus on hauska leikitellä eri kuvakulmilla ihan muuten vain.

Tuo ensimmäinen millimetreinä ilmoitettu luku objektiivin tiedoissa merkitsee polttoväliä, mikä siis käytännössä kertoo siitä, kuinka lähelle kamera tuo kohteensa sekä siitä, miten kohde tarkentuu taustaan nähden. Mitä suurempi tuo luku on, sitä lähempänä kohde kameran linssin läpi näkyy ja sitä tiukemmin fokus on kohteessa eli tausta näkyy kuvassa sumeampana. Jos taas haluaa kuvassa kaiken näkyvän myös taustalla tarkkana, kannattaa valita pienempi polttoväli.

Alla havainnollistusta eri polttovälien objektiiveilla samalta etäisyydeltä napatuista otoksista ilman suuria muokkauksia:

Yllä näkyvä kuva on otettu kiinteällä 17mm f1.8 -objektiivilla. Laajakulma näyttää kohteen suuremmalta alueelta ja vääristää hitusen mittasuhteita kuvakulmasta riippuen. Esimerkiksi tästä kuvasta näkee, että se on otettu alaviistosta.

Yllä oleva kuva on otettu kiinteällä 45mm f1.8 -objektiivilla samalta etäisyydeltä kuin ylimmäinen kuva. Tämä havainnollistaa hyvin, kuinka paljon laajemman näkymän pienemmän polttovälin linssillä saa ikuistettua. 45-millisellä linssillä kuvattuna näkymässä ei puolestaan ole vääristymää, vaan se toistuu luonnollisena. Valovoima on kaunis ja tausta blurrautuu sumeaksi. Alla puolestaan on samasta kohdasta napattu kuva kiinteällä 75mm f1.8 -objektiivilla. Näkymä tulee linssin läpi varsin lähelle ja tausta blurrautuu vieläkin sumeammaksi. Tämä linssi soveltuu hyvin esimerkiksi potrettikuvaukseen ulkona.

Milliluvun perässä tuleva lukema (esim. f1.8) puolestaan merkitsee aukon kokoa eli sitä, miten paljon kameran linssi päästää lävitseen valoa eli kuinka valovoimainen objektiivi onkaan. Mitä pienempi tuo lukema on, sitä suurempi on linssin valovoima eli huonommassakin valaistuksessa linssillä saa kirkkaita ja valoisia kuvia aikaan. Jos taas f-luku on suuri, aukko on pienempi eikä linssi ei päästä lävitseen niin paljon valoa. Näin ollen kuvat ovat automaattisesti vähän pimeämpiä, jolloin lisää valoa pitää loihtia ISO-arvoa säätämällä (mikä taas tuo kuvaan ns. kohinaa paljon käytettynä). Yleensä kiinteät (eli zoomittomat) linssit ovat valovoimaisimpia, joten zoomillisen yleislinssin rinnalle kannattaa hankkia jokin zoomiton objektiivi.

Vaikka suosikkilinssini on se kiinteä 45-millinen, sain hiljattain kokeiltavaksi Olympuksen 25-millisen ammattilaistason objektiivin (25mm f1.2), jonka valovoima on upea. Olen oikeastaan täällä reissun päällä kuvannut pelkästään tuolla 25-millisellä linssillä, koska se on valtavan valovoimainen ja näppärä nopeaan kuvaustarpeeseen (45-millisen kanssa saa usein peruutella taaksepäin, jotta saa kaiken haluamansa mahtumaan kuvaan). Ammattilaisobjektiivien hinta toki on ihan eri luokassa kuin näiden tavalliselle harrastelijakuvaajalle suunnattujen (sekä usein myös fyysinen koko ja paino), mutta on ollut hauska päästä kokeilemaan myös tällaista linssiä.

Olympuksella on myynnissä myös 75mm f1.8 -linssi sekä 30mm f3.5 -makrolinssi, jolla kohdetta pääsee tarkentamaan huomattavasti lähemmäs kuin vaikkapa tuolla perus-kittilinssillä. Makro-objektiivia käytetään usein esimerkiksi luontokuvauksessa, kun halutaan esittää oikein läheltä vaikkapa kukkasten tai hyönteisten pienenpieniä yksityiskohtia.

Alla muutama havintokuva eri objektiiveilla kuvattuna ilman suuria muokkauksia:

Yllä on perus-kittilinssillä napattu kuva asetuksilla 42mm f5.6, jotka ovat lähinnä 45-millistä kiinteää linssiä. Alla kuva 45mm f1.8 -objektiivilla otettuna. Fokus on paljon tarkemmin muutamassa etualalla olevassa kukassa ja muut blurrautuvat sumeiksi. Kuvien kontrastia ja kirkkautta on muokattu hieman, mutta myös valovoima on 45-millisellä linssillä kuvattuna huomattavasti parempi.

Tässä vielä vertailun vuoksi havainnollistuksena myös kiinteällä 45mm f1.8 -linssillä kuvattu kuva verrattuna 30mm f3.6 -makrolinssillä kuvattuun kuvaan. 45-millisen linssin valovoima on parempi, mutta makrolinssillä pääsee kuvattavaa kohdetta paljon lähemmäs.

Miksi juuri Olympus?

Näin muodin ystävänä on annettava Olympukselle kiitosta paitsi kameroiden kauniista ulkoasusta, myös siitä, että se on yksi niistä harvoista (ellei jopa ainoa?) kameramerkki, joka on panostanut myös kauniisiin oheistuotteisiin, kuten kamerahihnoihin, kantalaukkuihin ja linssien säilytyspussukoihin. Muistan jo silloin alkuaikoina, kun otin Olympuksen kamerani käyttöön, kuinka ihmiset kyselivät aina kauniista punotusta kantohihnastani, joka oli ihan Olympuksen omaa mallistoa. Sittemmin asustemallisto on laajentunut valtavasti ja Olympuksella on siis myynnissä toinen toistaan kauniimpia kantohihnoja ja kameralaukkuja, joissa on otettu kivalla tavalla huomioon sekä visuaalinen näkökulma, että käytännön puoli. Kameravarusteet mahtuvat laukkuihin hyvin ja olkahihnaa voi vaihtaa vaikkapa fiiliksen tai tilanteen mukaan.

Kaiken kaikkiaan olen ollut itse E-PL8 -kameraan todella tyytyväinen, eikä kävisi mielessänikään vaihtaa merkkiä näiden 6 menestyksekkään vuoden jälkeen. PENillä saa kaunista järkkäritason valokuvaa ja kameraa on helppo kuljettaa mukana keveytensä ja pienen kokonsa ansiosta, vaihdettavien objektiivien myötä kameraa voi optimoida kuhunkin kuvaustarkoitukseen, videokuvan laatu on todella hyvä ja kamera on helppokäyttöinen, mutta silti siinä on kaikki tarvittavat järjestelmäkameran ominaisuudet. Plussaa annan vielä tyylikkäästä ulkonäöstä sekä kivoista lisävarusteista, kuten juuri nuo tyylikkäät kantohihnat ja -laukut. :) Paras mainos Olympukselle on silti minusta omien blogikuvieni laatu, joka puhuu puolestaan.

Alekoodi Pupulandian lukijoille

Olympukselta haluttiin nyt tarjota teille Pupulandian lukijoille erityisiä etuja muutaman tulevan viikon ajan, mikäli uuden kameran, objektiivin tai vaikkapa kantohihnan hankinta on ollut TO DO -listalla. Alennukset ovat voimassa Olympuksen verkkokaupassa ja pääsette niihin käsiksi tämän tarjoussivunkautta – tarjous on voimassa 15.7.2017 asti.

Tarjouksessa ovat nyt seuraavat tuotteet:

1) PEN E-PL8 -15% alekoodilla “pupulandia”

2) 45mm f1.8 -20% + tämän lisäksi meiltä saa 50€ cashback-hyvityksen osoitteessawww.olympus.fi/bonus

3) 30mm Macro -20% + tämän lisäksi meiltä saa 50€ cashback-hyvityksen osoitteessawww.olympus.fi/bonus

4) PEN Accessory World -tuotteet -25% alekoodilla “pupulandia”

Käytännössä näillä tarjouksilla voi esimerkiksi hankkia edullisemmin tämän nimenomaisen minulla olevan E-PL8-kameran ja siihen tuon oman luottolinssini 45mm f1.8. Lisäksi tarjouksessa ovat asusteet ja uutuus-makrolinssi, joka on mainio apuväline pienten yksityiskohtien ja tarkkojen lähikuvien ottamiseen vaikkapa luontokuvauksessa.

PS. Jos selitin ihan puuta heinää teknisestä näkökulmasta katsottuna, niin asiantuntevammat saavat mieluusti korjata kommenttiboksin puolella. :D

Photos of me: Lars Johnson

Related posts

25/06/17

Pieni pala designkauppaa ihan omaksi

34

Kaupallinen yhteistyö: TRE

Oletko jo käynyt konseptiliike TREssä Helsingin keskustassa Mikonkadulla? Jos et, niin kyllä kannattaisi. Harmittelin itse aikanaan, kun Design Forum lopetti myymälänsä ja tuntui, ettei sellaista tuoreelle suomalaiselle designille omistettua liikettä ollut enää missään.

Tuntui absurdilta, kun turistit kyselivät, missä voisi päästä tutustumaan nimenomaan paikallisen suunnittelun helmiin eikä ollut vinkata oikein mitään yhtä paikkaa, missä näkisi kertaheitolla läpileikkausta tämän hetken kiinnostavimpaan Suomi-designiin. Kunnes tuli TRE ja teki sen, mitä on todellakin kaivattu ja tarvittu: avasi viime elokuussa avainpaikalle Helsingin keskustaan putiikin, joka kokoaa yhden katon alle kiinnostavinta suomalaista muotoilua ja vaatesuunnittelua.

MIKÄ ON TRE?

TREn tarina on lähtenyt mahtavasti liikkeelle: keskustan liike kerää vierailijoita ja TRE laajensi juuri toimintaansa avaamalla Suomi-designiin keskittyneen pop up -myymälän myös lentokentälle. Liikkeen määrätietoisella taustajoukolla ei kuitenkaan ole suinkaan tarkoituksenaan tyytyä lepäilemään laakereillaan, vaan kehityksen rattaat pyörivät koko ajan ja seuraavaksi TRE:n tavoitteena on kansainvälistyä. Kunnianhimoinen taustatiimi on saanut lisäbuustia myös siitä, että Flow Festival -organisaatio liittyi juuri TREn omistajien joukkoon ja yritys tekee yhteistyötä esimerkiksi Helsinki Design Weekin kanssa.

TREn tulevaisuuden tavoitteet ovat kovat, mutta niin on myös taustalla häärivä tiimi – esimerkkinä mainittakoon, että TREn perustajiin kuuluva Teemu Suviala, joka tunnetaan brändäys-eksperttinä, graafisena suunnittelijana sekä luovana johtajana, palkattiin juuri Facebookin luovaksi johtajaksi. Putiikin takana on minulle itselleni töiden parista tuttua joukkoa jo pitkän ajan takaa kuten Design Forum Shopia aikanaan vetänyt Tanja Sipilä ja Ellen muotitoimittajana aiemmin työskennellyt Salli Raeste. Kun tutut mimmit pyysivät, lähtisinkö mukaan tukijaksi ja puolestapuhujaksi TREn joukkorahoituskamppikseen, Suomi-designin innokkaana ystävänä ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Päädyin mukaan myös yhteisörahoitus-projektista kertovalle videolle, jonka voitte kurkata postauksen lopusta. :)

MITÄ ON JOUKKORAHOITUS?

Joukkorahoitusprojektin ideana on siis avata konseptin osakeantia myös yleisölle ja samalla tukea liikkeen kasvu- ja kansainvälistymistavoitteita. Mitä joukkorahoitus sitten oikein tarkoittaa? Joukkorahoitusprojekti toimii niin, että tuet yritystä ostamalla sen osakkeita ja täten omistat liikkeestä pienen siivun – tai isommankin siivun, riippuen vähän siitä, miten isolla osakeosuudella haluat osakkaaksi liittyä.

Käytännössä homman logiikka on, että TRE on asettanut joukkorahoitusprojektilleen 250 000 euron minimitavoitteen ja mikäli tuo tavoite ei tule täyteen, kaikki yritykseen sijoittaneet saavat rahansa takaisin. Toisin sanoen: joko projekti etenee suunnitelmien mukaan ja sinusta tulee design-putiikin osakas tai mikäli kansainvälistymistavoitteille kaavailtua pottia ei saada kasaan, et häviä mitään, vaan saat rahasi takaisin. Jos siis Suomi-design kiinnostaa ja haluat konkreettisen tavan tukea sitä, niin tässä olisi aika mainio vaihtoehto. Joukkorahoituskampanja on avoinna Invesdor.fi-rahoitusalustalla 30.6.2017 asti yksityishenkilöille ja yrityksille.

MIKSI RYHTYISIT OSAKKAAKSI?

Osakkaana omistat siis käytännössä pienen palasen yritystä myös itse ja tokihan TRE tarjoaa omistajilleen erityisiä etuja muihin asiakkaisiin nähden. Tässä muutamia etuja ja pointteja, mitä osakkuus TRE:ssä tarkoittaa:

♥ saat aina 10-20% alennusta TREn valikoimasta (sijoitus tulee nopeasti takaisin alennuksina jos tykkäät ostaa suomalaista muotia tai designia)

♥ saat kutsuja hyviin bileisiin

♥ saat nahkaisen klubiavainnauhan

♥ autat viemään suomalaista designia maailmalle ja olet omistajina designkaupassa

♥ saat osinkoa TREn kasvaessa

Yhden osakkeen hinta on 220,80 euroa ja mukaan voi liittyä vaikka vain yhdellä osakkeella tai vaihtoehtoisesti useammallakin. Olen aina miettinyt, että olisi kiinnostavaa kokeilla sijoitustoimintaa, mutta se maailma on tuntunut niin vieraalta ja oudolta, etten ole uskaltanut paremman tiedon puutteessa lähteä työntämään lusikkaani siihen soppaan… Tai no asunnon ostohan on toki sijoitus, mutta nyt kokeilin vasta ensimmäistä kertaa sijoittamista tällä tapaa ja ostin muutaman osakkeen. Uskon lujasti TREn tavoitteisiin ja haluan tukea suomalaista suunnittelua, joten tämä tuntui hyvältä tavalta olla mukana.

HALUAN MUKAAN, MITÄ TEEN?

Homma toimii yksinkertaisuudessaan näin:

1. mene tähän osoitteeseen ja rekisteröidy (se on tosi helppoa, voi rekisteröityä myös Facebookin välityksellä)

2. vahvista rekisteröityminen sähköpostilla

3. kirjaudu sisään

4. valitse oletko yksityishenkilö vai yritys

5. valitse TRE ja haluamasi määrä osakkeita

6. maksa heti tai laskulla

7. tunnistaudu verkkopankkitunnuksilla

Ja tadaa! Olet osakas. :) Osakkaiden kesken on myös tällä hetkellä meneillään kilpailu, jossa arvotaan kaikkien joukkorahoituskampanjaan sijoittaneiden kesken 5 vapaavalintaista Hakolan sohvaa, yksi per henkilö. Yhden palkinnon arvo 1500–3000€. Kilpailu löytyy TREn Facebookista.

Jos vielä mietit, niin kurkkaa alla näkyvä video, jossa esitellään 5 syytä, miksi suomalaiseen designkauppaan kannattaa sijoittaa. Ja kampanja on siis avoinna kesäkuun loppuun, joten vielä 30.6. asti on aikaa toimia!

PS. Aiemmat Pupulandian TRE-konseptiliikkeeseen liittyvät jutut voit halutessasi kurkata täältä, täältä ja täältä.

Käsikirjoitus: Salli Raeste / TRE

Suunnittelu ja leikkaus: Oskari Pulkkinen / Duotone

Ääni: Leena Kämäräinen / TRE

Related posts