18/12/18

Lahjaksi näkö – unohtumaton matka vapaaehtoistyössä Sansibarilla

2 53

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SPECSAVERS

Herätyskello pirahtaa soimaan kuudelta. Puen ylleni ja raahaudun hotellin aamupalalle, jonka henkilökunta on järjestänyt meille varta vasten normaalia aikaisemmin. Syön pienen munakkaan ja paahtoleipää. Tarjolla olisi ihanalta näyttäviä tuoreita hedelmiä, mutta en uskalla koskea valmiiksi kuorittuihin ja paloiteltuihin hedelmiin vatsatautiriskin takia. Aamupalan jälkeen suuntaamme autolle ja aloitamme reilun tunnin mittaisen matkan möykkyistä tietä rytyyttäen paikkaan, jonne on määrä pystyttää tämän päivän näöntutkimusklinikka. Huonokuntoista tietä hytkyen etenevä matkanteko tuntuu kestävän ikuisuuden, eikä meistä kukaan varsinaisesti tiedä, mihin ollaan menossa.

Saavumme perille huonokuntoiselta näyttävän kivirakennuksen edustalle, missä ihmisiä jo parveilee liki satapäin odottamassa pääsyään näöntutkimukseen. Astumme sisään rakennukseen, joka paljastuu jonkinlaiseksi paikalliseksi terveysklinikaksi. Tilat ovat hyvin vaatimattomat ja tutkiskelemme rakennusta miettien, miten organisoimme toimivan systeemin näöntutkimusprosessille ja lasien jakamiselle tilojen puitteissa.

Neljä optikkoa saa tiloikseen kaksi ilmastoitua tutkimushuonetta. Esitutkimukselle varataan pieni pätkä klinikan käytävästä ja lasien luovutuspiste järjestetään suurempaan huoneeseen. Roudaamme pöytiä paikalle muista huoneista, jotta saamme levitettyä ja järjesteltyä lasit pöytien päälle. Huoneessa on periaatteessa ilmastointi, mutta se ei toimi. Päivästä taitaa tulla lämmin, sillä ulkona lämpötila on kohonnut jo reiluun 30:een, vaikka kello on vasta noin 9 aamulla.

Lopulta näöntutkimusklinikka päästään avaamaan ja ihmisiä alkaa valua sisään tasaisena virtana. Lasien jakopisteellä saa olla ripeänä: välillä haasteelliset silmälasireseptit tuottavat päänvaivaa, välillä viivästyksiä aiheuttaa kielimuuri. Yritän silti olla kohdata jokaisen asiakkaan lämmöllä ja kiireettä, olla läsnä tilanteessa 100%. Kiireestä huolimatta en halua kenenkään tuntevan oloaan vain liukuhihnan jatkeeksi. Jotkut osaavat muutaman sanan englantia ja kommunikoinnissa auttaa tueksemme tulostettu ”sanakirja”, josta löytyvät olennaisimmat sanat ja fraasit swahilin kielellä. Paikalla on myös tulkki, joka rientää hätiin, mikäli yhteisymmärrystä ei yrityksistä huolimatta löydy. Muutamat swahilinkieliset lauseet tulevat viikon varrella todella tutuiksi. Muistan varmaankin vielä kuolinvuoteellanikin, miten kysytään swahiliksi, näetkö hyvin. Unaona vizuri?

On ihana nähdä ilon pilkahduksia ihmisten kasvoilla. Osa reagoi uudelleen löytyneeseen näkökykyynsä hillitymmin suurempia riemuitsematta, osa puolestaan puhkeaa spontaanisti hymyyn ja kiittelee vuolaasti kaikilla osaamillaan kielillä. Viikon aikana nähdään yksi innostunut suukkokin, kun eräs rouva on niin onnellinen uusista laseistaan, että moiskauttaa spontaanisti optikon poskelle kiitospusun. Minulle jäävät mieleen erityisesti eräs herttainen vanhempi herrasmies, joka osaa hiukan englantia ja tokaisee tyytyväisenä uudet lasit nenällään: ”Yes, I see perfectly – like a teenager!” Kommentti kirvoittaa naurut molemmilta ja kohtaamisesta jää pitkäksi aikaa hyvä mieli.

Toinen erityisen mieleenpainuva kohtaaminen on arviolta pari-kolmekymppisen nuoren naisen kanssa, joka osaa myös hiukan englantia. Hän hymyilee minulle ujosti ja tyytyväisenä saatuaan uudet lasit päähänsä, kiittää kauniisti ja jatkaa matkaa. Hetken päästä tunnen olkapäässäni koputuksen. Nuori nainen on tullut takaisin ja kysyy englanniksi, voisiko saada puhelinnumeroni tai Facebook-yhteystietoni. Kirjoitan paperilappuselle yhteystietoni ja sovimme, että hän laittaa minulle myöhemmin viestiä. Jään uteliaana odottamaan, olenko todella saanut uuden tansanialaisen ystävän.

Päivä etenee vauhdilla ilman taukoja ja valehtelematta tunnen uivani hiessä. Saniteettitilat klinikalla ovat melko surkeat ja alkeelliset. Juoksevaa vettä ei käytännössä ole ja hikisiin käsiin tarttuu likaa pölyisistä silmälasipusseista ja pinnoista. Lotraan käsidesillä, mutta se tuntuu tekevän kädet entistäkin tahmaisemmiksi. Jossain vaiheessa päivää huomaan paitani olevan täynnä epämääräisiä tahroja, joiden alkuperästä minulla ei ole aavistustakaan. Kenties pölyä ja hikeä, en tiedä.

Nälkä alkaa jo kurnia vatsanpohjassa. Toivomme, että jotakin ruokaa on jossain vaiheessa tulossa jostakin. Lopulta sisään kannetaan kylmälaatikko, joka kätkee sisäänsä tortillan tapaisia rullia. Rullien välissä oleva salaatti jännittää hiukan, mutta ei auta kuin syödä ja toivoa parasta (eli sitä, että säästyisi vatsataudilta, jonka takia yksi meistä on jo kaatunut sängyn pohjalle ja joutuu viettämään päivän hotellilla toipilaana). Syömme optikoiden ”toimistossa”, joka tuntuu oman hikisen huoneemme jälkeen siltä kuin astuisi jääkaappiin. Jos meidän huoneessamme hikoilee tauotta, täällä saa pelätä vilustuvansa. Hetken viilennys tekee silti hyvää, samoin kuin pieni ruokatauko. Noin 20 minuutin paussin jälkeen työt jatkuvat. Ulkona odottaa vielä reilut 80 ihmistä vuoroaan.

Lopulta viimeisetkin asiakkaat ovat saaneet lasinsa ja pääsemme pakkaamaan tavaramme pitkän päivän päätteeksi. Jostain pöllähtää paikalle joku eksynyt lammas silmälasireseptinsä kanssa, kun olemme saaneet puolet laseista jo pakattua takaisin kasseihin. Kaivelemme pussukoita ja nyssyköitä, ja löydämme kuin löydämmekin myös tälle tyhjästä ilmestyneelle viimeiselle asiakkaalle sopivat lasit. Hoidamme pakkaamisen loppuun, kannamme tavarat autoon ja aloitamme hytkyvän matkan kohti hotellia.

Saavumme lopulta leikkisästi ”afrikkalaiseksi hieronnaksi” kutsutun poukkoilun jälkeen hotellille väsyneinä mutta tyytyväisinä päivän työhön. Auringonlaskuun on noin tunti aikaa, joten painumme välittömästi huoneisiimme vaihtamaan uimapuvut ylle ja pulahdamme mereen huuhtomaan päivän pölyt, lian ja hien yltämme. Pikaisen pulahduksen jälkeen suuntaamme suihkuun, josta saattaa tulla vettä tai olla tulematta – se on vähän tuurista kiinni. Päivän päätteeksi syömme illallisen yhdessä hotellilla ja yhden jos toisenkin päät nukahtelevat jo illallispöydässä. Porukka vetäytyy yöpuulle viimeistään yhdeksän maissa. Kaadun itse sänkyyn saman tien hampaat pestyäni. Ajattelen lukevani vielä hetken kirjaa, mutta havahdun hetken päästä nukahtaneeni kirjani äärelle noin puolen sivun jälkeen. Kun kello näyttää puolta kymmentä, olo on kaikkensa antanut ja on aika laittaa valot pois, silmät kiinni ja keräillä voimia seuraavaa päivää varten.

Suunnilleen tällaisissa merkeissä kuluivat päivämme Specsaversin hyväntekeväisyysreissulla Sansibarilla. Kotiuduin reissulta itsenäisyyspäivän alla ja tässä on ollut pari viikkoa aikaa kertailla kokemuksia ja koota ajatuksia matkan jäljiltä. Vaikka päivät olivat pitkiä, rankkoja ja hikisiä, olo on vieläkin vaikuttunut ja kiitollinen: oli todella mieletöntä päästä olemaan osa tällaista projektia ja lähtisin milloin tahansa uudelleen.

Specsavers on vienyt parempaa näköä maailmalle jo 10 vuoden ajan yhteispohjoismaisena projektina ja viimeisten kuuden vuoden ajan hanke on toiminut Tansaniassa. Paikan päällä käydään siis sekä Suomesta, Ruotsista, Norjasta että Tanskasta ja silmäklinikka järjestetään kaikkiaan 5 kertaa vuodessa, niin että apua saadaan ympäri vuoden sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan. Esimerkiksi Sansibarin saarella on yli miljoona asukasta ja vain yksi optikko sekä yksi silmälääkäri. Käytännössä näöntutkimukseen pääseminen on siis siellä liki mahdotonta, puhumattakaan siitä, että itse silmälaseja olisi saatavilla niitä tarvitseville. Tämän hankkeen kautta on kuitenkin viimeisten 6 vuoden aikana pystytty viemään Tansaniaan jo yli 40 000 paria silmälaseja.

*

Nykyisellään hanke työllistää vähintään 10 paikallista joka kerta, kun Specsaversin tiimi menee Tansaniaan. Kaikki kohteeseen matkaavat Specsaversin edustajat sekä vapaaehtoiset avustajat antavat työpanoksensa hankkeelle ilmaiseksi ilman korvausta (joskin Specsavers kustantaa heille lennot ja majoituksen), mutta paikallisille työntekijöille maksetaan klinikalla tehdystä työstä aina palkkaa. Paikallisten työntekijöiden tiimi koostuu yleensä paikallisesta optikosta, sairaanhoitajasta ja silmälääkäristä sekä heidän avustajistaan ja muutamasta tulkista. Klinikkakohteiksi valitaan yhdessä paikallisten terveysviranomaisten kanssa sellaisia paikkoja, missä avuntarpeen tiedetään olevan kaikkein suurin. Erityisen suuri tarve on maaseudulla sekä sellaisten ihmisten parissa, jotka pääsevät liikkumaan kotoaan vain vaivoin.

Hankkeen avulla on jo nyt pystytty auttamaan kymmeniä tuhansia ihmisiä, mutta Specsaversilla on vahva halu kehittää hanketta jatkuvasti parempaan ja toimivampaan suuntaan. Tähtäimessä onkin tehdä näöntutkimusklinikasta pysyvää ja jatkuvaa toimintaa sekä kouluttaa paikallisia ihmisiä optikoiksi. Kun paikan päällä on sekä toimivaa näöntutkimuslaitteistoa että osaavaa henkilökuntaa, klinikan toimintaa voidaan jatkaa itsenäisesti myös silloin, kun Specsaversin edustajia ei ole paikan päällä.

Specsaversin tavoitteena on siis jossakin vaiheessa perustaa pysyvä paikallinen silmäklinikka, jota pyöritettäisiin paikallisten voimin ja jossa olisi käytössä tarvittava nykyaikainen teknologia näöntutkimusten tekemistä varten. Toimintaa voitaisiin ylläpitää paikallisesti ja Specsavers voisi siis vain käydä lisäkouluttamassa henkilökuntaa sekä viemässä paikan päälle laseja.

Vaikka tavoitteena onkin, että toimintaa pystyttäisiin pyörittämään Tansaniassa ilman Specsaversin jatkuvaa läsnäoloa, tällä hetkellä paikallisilla ei yksinkertaisesti ole vielä riittäviä resursseja tai tarvittavaa osaamista pitää toimintaa käynnissä itsenäisesti. Toistaiseksi Specsaversin tukea paikan päällä tarvitaan siis varsin konkreettisesti ja pohjoismaisen tiimin läsnöolo paikan päällä on käytännössä ainoa tapa varmistaa, että silmälasit todella pääsevät perille, ovat kohteeseen päästessään ehjiä ja todella päätyvät sinne, minne niiden kuuluikin. Maassa, joka on todella korruptoitunut, tällaiset asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä.

*

Näöntutkimuksissa tuli Sansibarilla viikon aikana vastaan hurjiakin lukemia. Eräs tyttö sai tulokseksi toisesta silmästä -19 ja toisesta päälle -20. Hän ei käytännössä siis näe juuri mitään, eikä saatavilla olevien lasien joukosta valitettavasti löytynyt sopivia, mutta hän sai mukaansa kehykset, joihin on mahdollista paikallisesti teettää sopivat linssit. Toinen mieleenpainuva tapaus oli nuori mies, joka laski ensimmäiseksi pöydälle autonsaavaimet. Kun näköä ryhdyttiin tutkimaan, paljastui, että toisessa silmässä tulokseksi tuli -8 ja toisessa -9. Mies oli saapunut paikalle autolla, vaikka hän ei käytännössä nähnyt juuri mitään… Mukaansa hän sai sopivat lasit ja toivottavasti autolla ajaminenkin sujuu jatkossa turvallisemmin.

Sansibarilla viettämämme viikon aikana tehtiin yhteensä yli 1000 näöntutkimusta ja laseja jaettiin niitä tarvitseville noin 1500 paria. Parhaimmillaan yhden päivän aikana neljä optikkoa suoritti yhteensä yli 200 näöntutkimusta – se tarkoittaa reilua 50 tutkimusta per optikko. Se on melkoinen tahti, kun vertaa, että Suomessa luku on maksimissaan 14 tutkimusta per päivä, mutta tärkeintä Tansaniassa tärkeintä oli pystyä auttamaan reissun aikana mahdollisimman montaa. Suuren hyödyn saivat näöntutkimuksista myös sellaiset, joilla havaittiin kaihi tai tarve jollekin muulle silmäleikkaukselle, sillä saatuaan klinikalla lähetteen silmäleikkaukseen, heillä on mahdollisuus saada ongelmaansa apua.

Kaiken kaikkiaan viikko oli täynnä pysäyttäviä kohtaamisia ja monen ihmisen tilanne jää varmasti pyörimään ajatuksiin vielä pitkäksikin aikaa. Erityisesti suunnilleen oman ikäisiä nuoria naisia kohdatessa kävi mielessä, minkälaista mahtaa olla tavallisen 34-vuotiaan naisen elämä Sansibarilla. Todennäköisesti ihmisten haaveet ja toiveet elämältä ovat viime kädessä aika samankaltaisia, satuimme sitten syntymään minne puolelle palloa tahansa.

Uskon, että elämä voi olla onnellista ja ihanaa ihan missä tahansa, enkä usko, että täällä Suomessa on automaattisesti parempi olla ja elää. Päinvastoin, täällä hyvinvointivaltioksi kutsumassamme kotimaassa olemme stressaantuneempia, masentuneempia ja yksinäisempiä kuin koskaan ja tuskinpa tämä nykyisenkaltainen länsimainen elämäntyyli on välttämättä monelle mikään tie onneen. Omaa tarinaansa kertoo se, että yhä useampi muuttaa jonnekin lämpimään yksinkertaisemman elämän pariin, kun oravanpyörä alkaa ahdistaa.

Siitä huolimatta moni asia täällä Suomessa toimii. Ennen kaikkea meillä on oikeus käydä koulua, naisen asema on täällä jokseenkin tasa-arvoinen, julkinen terveydenhuolto pelaa ja yhteiskunnassa on olemassa turvaverkko sellaisia tilanteita varten, kun elämä ei kannattelekaan. Näistä asioista sopii olla kiitollinen. Sansibarilla sellainen meistä ehkä aika yksinkertaiselta ja itsestään selvältäkin tuntuva asia kuin silmälasit ja näkökyky ovat kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Sellaisista asioista on hyvä muistaa aina silloin tällöin tuntea kiitollisuutta.

Entäs se tansanialainen nuori nainen, joka pyysi puhelinnumeroani… Muutama päivä kohtaamisen jälkeen piippasi puhelimeni uuden Whatsapp-viestin merkiksi. 29-vuotias Khadija puhuu vähän englantia ja olemme tekstailleet nyt reissun jälkeen muutamaan otteeseen. Olen saanut selville, että hän tekee työkseen hennatatuointeja ja murehtii ihan samanlaisia asioita kuin suurin osa täällä Suomessakin asuvista ystävistäni. Sellaisia kuten mistä löytää mukava poikaystävä. Muun muassa tällaisista asioista me uuden tansanialaisen ystäväni kanssa juttelemme.

*

Haluan vielä loppuun lausua kiitokset kaikille teille, jotka olette lahjoittaneet omia käytettyjä silmälasejanne tähän keräykseen. Niillä todella voidaan mullistaa jonkun elämä tuolla toisella puolen maapalloa! Mahdollisesti olen siellä asetellut ihmisten nenille joidenkin teistäkin vanhoja silmälaseja. Ihan kaikkia kehyksiä ei pystytty Tansaniaan asti viemään, vaan mukaan valikoituivat parhaassa kunnossa olevat lasit ja loput on kierrätetty täällä kotimaassa L&T:n avulla teollisuuden raaka-aineeksi, joten kaikki lahjoitetut lasit ovat päässeet hyödyksi tavalla tai toisella. Muistuttelen tässä yhteydessä myös, että tuo Specsaversin keräys on käynnissä läpi vuoden, joten ihan milloin tahansa pitkin vuotta voi viedä omia käyttämättömiksi jääneitä silmä- tai aurinkolaseja kierrätettäväksi Specsavers-liikkeisiin.

Kiitos myös Specsaversille ihan mielettömästä työstä Tansaniassa sekä siitä, että olen saanut olla osana tätä projektia. Suurkiitos myös kaikille matkassa olleille – en olisi voinut kuvitella parempaa tiimiä! Oli todella ilo tutustua teistä jokaiseen.

 

Related posts

13/12/18

11 lahjaideaa hemmottelua ansainneen ystävän joulupakettiin

16

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & ELEVEN.FI

Hei vain joulutontut, lupasin tälle viikolle joulupöhinää ja sitä on nyt ollut jaossa joka päivä maanantaista lähtien. On vinkkailtu jouluisista hyväntekeväisyysprojekteista, on pohdittu kestävämpää toimintatapaa joululahjojen antamiseen sekä muisteltu parhaita ja hauskimpia joulumuistoja vuosien varrelta. Tänään olisi tarkoitus jakaa muutama hyödyllinen vinkki teille, jotka haluaisitte muistaa läheisiänne paketeilla, mutta tuntuu vaikealta keksiä kivoja lahjaideoita.

Arvostan itse joululahjoissa erityisesti sitä, että ne ovat jollain tapaa hyödyllisiä. Kuten totesin aiemmassakin aihetta käsitelleessä jutussa, en kaipaa turhaa tavaraa nurkkiin pyörimään, mutta oikeasti käyttöön tulevat hyötylahjat ilahduttavat, oli kyse sitten itse kudotuista villasukista, uusista nappikuulokkeista hajonneiden tilalle, herkkukorista tai esimerkiksi kiinnostavasta kirjasta. Yksi mukava ja käytännöllinen lahjaidea on myös jokin laadukas kosmetiikka- tai ihonhoitotuote. Melkein kaikki meistä tarvitsevat hoito- ja puhdistustuotteita, joten tällaiset lahjat pääsevät yleensä oikeasti käyttöön ja ovat iloksi ja hyödyksi saajalleen.

Kokosin Elevenin valikoimasta hiukan eri hintakategorioittain vinkkejä sellaisista tuotteista, joista voisin itse tykätä lahjapaketissa tai jollaisia voisin kuvitellä kääriväni lahjapaperiin omille rakkailleni, jos haluaisin muistaa heitä jollakin tapaa. Listalta löytyy vinkkejä monenlaiseen budjettiin ja sekä miehille, naisille että molemmille soveltuvia ideoita – suurin osa vinkeistä sopii ihan kaikille sukupuoleen katsomatta. Saatte myös nyt joulun alla tilauksesta 20% alennusta koodilla IHANAJOULU20 ja se on voimassa 22.12. asti. Ei siis välttämättä ole huono idea lahjoa itseäkin, jos on ollut tänä vuonna erityisen kiltti.

ALLE 30€

♥ Korealainen kangasnaamio on kauneushetkien ylellisyyttä ja sopii oikeastaan kenelle tahansa ikään, sukupuoleen ja ihotyyppiin katsomatta. Elevenin valikoimasta löytyvien naamioiden hinnat alkavat parista eurosta, joten tämä idea sopii myös pienen budjetin lahjaostoksille.

♥ Moni mies arvostanee hyödyllistä ja sporttista Biotherm Hommen lahjapakkausta, johon kuuluu hyväntuoksuinen deodorantti sekä suihkugeeli. Biothermin deodorantti on Elevenin mukaan vuodesta toiseen miesten kestosuosikki, joten tämä lienee aika varma valinta, vaikka lahjansaajan tuoksumieltymyksiä ei täysin tuntisikaan.

♥ Toinen miesten suosikki Elevenin valikoimassa on JorGobén Peel Off Mask, joka kuorii ihoa hellävaraisesti, nitistää tehokkaasti epäpuhtauksia sekä rauhoittaa stressaantunutta ihoa. Myös herkälle iholle sopiva naamio sopii ilman muuta myös naisille, mutta on erityisen suosittu miesasiakkaiden keskuudessa.

ALLE 50€

♥ Omiin kestosuosikkeihini kuuluva Elizabeth Ardenin Eight Hour Cream on todellinen tehokosteuttaja kuivalle talvi-iholle ja huulille. Myös ammattimeikkaajien suosiossa olevan klassikkotuotteen yrttinen tuoksu jakaa mielipiteitä, mutta jouluisen lahjapakkauksen tuotteet ovat tuoksuttomia. Pakettiin kuuluu perinteisen klassikkovoiteen lisäksi myös huulivoide sekä käsivoide.

Yves Saint Laurentin Touche Éclat -valokynä on täydellinen lahja jokaiselle, joka arvostaa pientä ylellisyyttä arjessa. Moneen kertaan maailman parhaaksi ylistetty tuote on maineensa veroinen – kokeiltu on! Jouluisessa lahjapakkauksessa saa vielä kaupan päälle matkakokoisen kuorintavoiteen ja meikinpoistoaineen.

L’Occitanen Verbena -sarja kuuluu ehdottomasti omiin lemppareihini: sen sitruksinen tuoksu tuo arkisiin suihku- ja ihonhoitohetkiin vähän ekstaa. Erityisesti sarjan suihkugeeli on ylivoimainen suosikkini. Jouluiseen lahjapakettiin kuuluu tuon ihanan suihkugeelin lisäksi neljä muutakin tuotetta.

Peter Thomas Rothin värikäs Meet your mask -kokoelma on täydellinen lahja hemmottelun rakastajalle, joka kokeilee mielellään uutta. Kuuden naamion kokoelmasta voi valita tilanteen mukaan sopivan tuotteen sen perusteella, mitä iho kulloinkin tuntuu kaipaavan eniten.

ALLE 100€

♥ Tämän hetken ehdoton suosikkituoksuni on Maison Martin Magiela Replica -sarjan By The Fireplace, jossa toden totta tuoksuu takkatuli. Sarjan tuotteet ovat kaikki unisex-tuoksuja ja samainen takkatulen tuoksu on myös poikaystäväni ylivoimainen lemppari. Niinpä hän lainaa sitä aina Suomessa käydessään, joten käytämme siis käytännössä samaa tuoksua. Hieman erikoisempi tuoksu sopii lahjapakettiin jollekulle, joka uskaltaa kokeilla hajuvesien saralla jotakin perinteisestä poikkeavaa.

♥ Perinteisempien kukkaistuoksujen ystävälle ihana lahjaidea on superkauniiseen pakkaukseen kätketty Guccin Bloom -tuoksusetti, johon sisältyy itse tuoksun lisäksi myös vartalovoide.

YLI 100€

♥ Olen itse vannoutunut sähköhammasharjan käyttäjä ja tänä syksynä kokeilin ensimmäistä kertaa Foreon sähköhammasharjaa, johon tykästyin heti ensikokeilulla. Silikonipintainen harja puhdistaa hampaat värähtelytekniikan avulla, pitää huomattavasti perinteistä sähköhammasharjaa pienempää ääntä ja tekee ihan nitisevän puhdasta jälkeä. Tästä lahjasta voisi moni mieskin innostua.

♥ Jos hiustenlaitto ei luonnistu tai laitteet kaipaavat päivitystä, astetta ylellisemmäksi lahjaksi soveltuu GHD Classic Curve Tong, jonka avulla tumpelompikin tukanlaittaja saa loihdittua itselleen kauniit kiharat. Vannon itse kiharruspuikkojen nimiin ja tässä nimenomaisessa mallissa on turvallinen ja lämpötilan hallinnassa pitävä keraaminen pinta sekä käyttöä helpottava klipsi, jolla hiukset saa pysymään paikoillaan kiharruksen aikana.

Löytyikö listalta tuttuja juttuja? Jos ette ole vielä haistelleet tuota Maison Martin Margiela Replica -sarjan tuoksua, niin suosittelen tutustumaan. Se on IHANA!

PS. Muita suosikkejani Elevenin valikoimasta voitte kurkistella täältä.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

11/12/18

Uudenlaista ajatusta joululahjaostoksille ja pari vinkkiä pukinkonttiin

2 22

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: STOCKMANN

villasukat Burlington, kori Decoris, minimaljakko Marimekko, villa-kashmirhuivi A+moreseinäkalenteri Teemu Järviseinäkello Normann Copenhagenkirjainmuki Design Letters, jakkara Haykäsivoide L:A Bruketkangaskassi Sera Helsinki

 

Varoitan teitä jo nyt, että tämä viikko tulee täällä blogin puolella olemaan täynnä jouluhulinaa ja -hössötystä. Mutta lupaan, että ensi viikkoon mennessä rauhoitun! Päästän siis jouluhöyryt ulos systeemistäni jo nyt ja ensi viikolla en aio hiiskua joulusta sanaakaan. Ehkä. Vaikka en minä siis mikään sekopäinen jouluttaja edes ole. Ystäväpiirissäni on muutama tyyppi, jotka juhlivat joulua oikein urakalla ja joulukuusikin saattaa nököttää olohuoneen nurkassa lokakuusta lähtien. Ihailen sitä omistautumista joulun tunnelmalle, vaikka itse pääsinkin viimeksi noin intensiivisen joulufiilistelyn syövereihin viimeksi ehkä noin 10-vuotiaana. Minulle riittää, että polttelen vähän kynttilöitä, ripustan keittiön ikkunaan pahvisen joulutähden, hörpin iltojeni iloksi glögiä ja herkuttelen joulutortuilla sekä kuuntelen vähän Frank Sinatraa tunnelmaan virittäytyäkseni.

Olen puhunut paljon siitä, että minun perheessäni lahjojen antamisperinteestä on luovuttu (perheen pienimmäinen poislukien) ja jakanut täällä blogin puolella vinkkejä kaikenlaiseen jouluiseen hyväntekeväisyyteensekä siihen, miten antamisen iloa voi toteuttaa ja joulun sanomasta nautiskella muilla tavoilla kuin läheisensä lahjoihin hukuttamalla. Tiedän silti, että monelle lahjat kuuluvat olennaisena osana jouluun eikä siinä minusta ole mitään väärää, vaikka ne eivät enää olekaan osa omaa jouluani. Minustakin on ihana antaa lahjoja läheisilleni ja ilahduttaa rakkaita ihmisiä juuri heille varta vasten mietityillä yllätyksillä, mutta itse harrastan lahjomista pitkin vuotta aina silloin, kun se tuntuu itsestä luontevalta ja jokin juuri jollekulle täydellisesti sopiva lahjaidea sattuu osumaan tielleni.

pipo A+more, nahkainen clutch A+more, säilytyskori Normann Copenhagen, kashmirhuivi A+moremaljakko Serax, naulakko Artekpussilakana Marimekko, termoskannu Stelton, kahvinkeitin Smeg

Kun mietin omia lapsuuteni jouluja, lahjamäärät olivat välillä aika hurjia ja tuntui, että koko joulu pyöri pääasiassa nimenomaan sen lahjahässäkän ympärillä. Tänä päivänä kaikki ylimääräinen tavara lähinnä ahdistaa ja tuntuu, että harva meistä aikuisista ihmisistä varsinaisesti tarvitsee yhtään mitään, joten on tuntunut suorastaan vapauttavalta päästää irti siitä usein vähän stressaavastakin lahjashowsta, joka kaikkien muiden joulusesongin kiireiden rinnalla on aiheuttanut päänvaivaa. Toisaalta olemme kaikki jatkuvasti tietoisempia siitä, että tarpeeton kulutus kuormittaa lompakoidemme lisäksi myös ympäristöä, joten haluaisin haastaa muitakin miettimään joulun lahjaperinnettä vähän uudesta näkökulmasta. Ja minulla onkin tarjota siihen muutama ajatus…

Aineettomat lahjat ja elämykset ovat tietenkin aina kiva vaihtoehto, mutta jos haluat paketoida lahjapakettiin jotakin konkreettisempaa, kokosin pari ajatusta, millä ylenpalttista lahjahärdelliä voisi vähän hillitä. Ei koskaan ole huono idea kysyä lahjan saajalta suoraan, mitä tämä tarvitsisi tai toivoisi: silloin on varmin mahdollisuus osua nappiin ja antaa toiselle jotakin sellaista, mikä oikeasti tulee käyttöön ja tarpeeseen eikä jää kaappiin pölyttymään. Kannustan myös miettimään, tarvitseeko lahjoja olla valtava määrä – ehkä vain yksi riittäisi? Mitä jos monen pienen paketin sijaan panostaisikin yhteen hiukan arvokkaampaan? Tai yhdistäisi vaikka voimansa perheen ja ystävien kesken niin, että sen sijaan, että jokainen ostaa toisilleen oman erillisen lahjan, annettaisiinkin kullekin yhdessä jokin lahja, johon kaikki ovat osallistuneet.

Joulun sanomaa voi toteuttaa myös kotona Secret Santa -hengessä niin, että jokainen perheessä ostaa lahjan vain yhdelle arvalla päätetylle henkilölle. Meeri Koutaniemi kertoi hiljattain haastattelussa, että hänen suurperheessään arvotaan joka vuosi yksi henkilö, jota lahjotaan. 22-henkisessä perheessä se tarkoittaa reilun 400 paketin sijaan vain yhtä tai paria, jos verrataan siihen, että muuten kaikki perheenjäsenet antaisivat toisilleen jotakin. Niinpä, pakettien yhteismäärä kohoaa pienemmässäkin porukassa nopeasti aikamoiseksi, jos kaikki perheenjäsenet ostavat toisilleen oman lahjan. Ystäväni Meri on toteuttanut samaa ideaa myös lastensa synttäreillä: lahjavuoren sijaan lapsi saa toivoa yhtä vähän isompaa lahjaa, johon kaikki halukkaat voivat sitten osallistua oman budjettinsa puitteissa.

valaisin Iittala, lautanen Serax, henkarit Hay, pyyhe Lapuan Kankurit, lampetti Menu, silkkipyjama Stockmann Silk, hajuvesi Giorgio Armani,  espressokeitin Bialetti, tohvelit Villa Stockmann30min tiimalasi Hay, huopa Lapuan Kankurit, käsivoide L:A Bruketkori Ferm Living

Yksi tärkeä ajatus lahjaostoksille on myös panostaa laatuun: älä osta ystävälle tai perheenjäsenelle huonolaatuista krääsää, joka on parin käyttökerran tai muutaman kuukauden jälkeen käyttökelvotonta, vaan suosi laadukasta, kestävää ja ajatonta. Jos lahjabudjetti on pieni, mutta haluat muistaa toista jotenkin, mieti, voisiko lahja olla esimerkiksi jotain astetta parempaa syötävää tai juotavaa: pieni herkkukori, jotakin ihanaa luomu-glögiä, itse tehtyjä ja kauniisti koristeltuja piparkakkuja tai jotakin muuta pientä ilahduttavaa varsinaisen tavaran sijaan. Toisaalta juuri porukalla lahjaan on helppoa panostaa hiukan enemmän, jos oma oma budjetti on pieni. Ja siis, kyllähän se vain niin on, että tänä päivänä ei ihanampaa lahjaa olekaan kuin itse tehdyt villasukat, jos aikaa ja taitoa sellaisten loihtimiseen sattuu olemaan.

Jos neulonta ei kuitenkaan luonnistu ja ideat ovat vähissä, niin tästä postauksesta löydät joitakin ajatuksia, millaisella paketilla läheistä esimerkiksi voisi muistaa. Kaikki jutun lahjaideat löytyvät Stockmannin valikoimasta ja hintahaarukassa on vaihtoehtoja noin 10 eurosta useampaan sataseen sekä kaikkea niiden väliltä. Jos haluat saada ostoksistasi alennusta, niin liity maksutta Stockmannin kanta-asiakkaaksi, niin saat käyttöösi joulun ajan etusetelit, joilla saa 5-20% alennusta normaalihintaisia muodin, kosmetiikan, kodin, lasten ja urheiluosaston tuotteista sekä verkkokaupassa että myymälässä kertaostoksesta.

amppeli Wikholm Form, naulakko Maze, herätyskello Georg Jensenkalenteri Design Letters, vesipullo Eva Solo, rikkalapio ja harja Menu, pussilakana Casa Stockmann, pyyhe The Organic Companysäilytyskori Pentik, valaisin Seletti, hansikkaat A+moremittakannu Design Lettersnahkalaukku A+more

lattiavalaisin Tellus, nahkalaukku A+more, baskeri Samuji, muistitaulu Design Letters, silkkiaamutakki Calvin Klein, juomalasit Iittala, lautanen Tokyo Design Studio, seinäkello Casa Stockmann, meikkipussi Marimekkokori Decoris

Related posts

9/12/18

Anna syrjäytymisvaarassa olevalle nuorelle syy elää

13 51

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & HELSINGIN DIAKONISSALAITOS

Tiesitkö, että Suomessa on arvioiden mukaan lähes 70 000 syrjäytynyttä nuorta? Ja tähän päälle jopa 160 000 nuoren uskotaan olevan vaarassa syrjäytyä. Nämä ovat aivan valtavia lukuja ihan yksinäänkin tarkasteltuina, mutta vielä hurjemmalta tilastot kuulostavat, kun ne suhteutetaan Suomen asukaslukuun: nyt puhutaan jo lähes 5 prosentista koko Suomen kansasta. Jotain hyvinvointivaltiomme rakenteissa on pielessä, kun niin moni nuori jää syrjään ja putoaa normaalin hyvän arkielämän kelkasta. Usein syrjäytymisen taustalla on yksinäisyyttä, mielenterveysongelmia, rahapulmia ja päihteitä ja yli 2000 nuorta jää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle – useimmat mielenterveysongelmien sekä käytöshäiriöiden takia.

Kaikki tämä herättää paljon surua ja ahdistusta, jopa epätoivoa paitsi näiden nuorten puolesta, myös turhautumista poliittisen päätöksenteon ilmapiiriin. Miten meillä voi olla varaa tehdä niin lyhytnäköistä politiikkaa, että karsimme elintärkeistä peruspalveluista, jotka toimiessaan voisivat ennaltaehkäistä syrjäytymistä, auttaa tunnistamaan ongelmat jo varhaisessa vaiheessa sekä tukea vaikeissa tilanteissa olevia perheitä ja nuoria pysymään normaalin elämän syrjässä kiinni?

Näitä huolestuttavia ja ahdistavia tilastoja sekä uutisia seuratessa syntyy voimakas halu jotenkin auttaa näitä nuoria, mutta mitä heidän hyväkseen oikein voisi tehdä? Yksi tärkeimmistä keinoista on tietenkin äänestää seuraavissa eduskuntavaaleissa keväällä 2019. Sen lisäksi on kuitenkin olemassa ihan konkreettisia keinoja auttaa ja yksi niistä on lahjoittaa Helsingin Diakonissalaitoksen Syy elää -kampanjaan, jonka varat menevät nimenomaan syrjäytyneille ja syrjäytymisvaarassa oleville nuorille tarkoitettujen palveluiden ylläpitoon.

*

Minulla on ollut hyvin paljon ongelmia jo nuoresta pitäen, enkä pärjännyt koulussa ikätovereiden tahdissa vakavien oppimisvaikeuksien takia. Tästä seurasi jo varhain syrjäytymistä ja kiusaamista, mikä johti lopulta syömishäiriön puhkeamiseen. Syömishäiriön kautta sain ensimmäisen kontaktin psykiatriseen hoitoon, mutta pitkien sairaslomien ja pahojen oppimisvakeuksien vuoksi koulunkäynnistä ei tullut mitään. Sain lopulta kaksi vuotta sitten diagnoosiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja se oli tavallaan iso helpotus: oikea diagnoosi täytti elämästä sellaisia tyhjiksi jääneitä kohtia ja auttoi ymmärtämään omaa käytöstä. Sairauden diagnosoinnissa meni kuitenkin vuosia ja ehdin saada monta virheellistä diagnoosia ennen sitä oikeaa. Oikean diagnoosin myötä sain hyvän lääkityksen ja tukea psykiatriselta poliklinikalta. Sen jälkeen on kuitenkin mennyt kaksi vuotta opetellessa elämään sairauden kanssa ja harjoitellessa normaalia arkea jälleen. Haluan olla niin paljon muutakin kuin vain diagnoosini ja sairauteni ja sen hyväksymiseen on mennyt paljon aikaa. 

Työkkärissä oltiin kauhean kylmiä, kun kerroin, etten ehkä jaksa kovin intensiivistä työnhakua kaksisuuntaisen mielialahäiriöni takia ja oppimisvaikeuksista johtuen minun voi olla vaikea pärjätä koulussa. Yritin aiemmin opiskella ammattikoulussa, mutta jäin oppimisvaikeuksieni takia koko ajan opinnoissa jälkeen, eikä koululla ollut resursseja antaa niin paljon tukiopetusta kuin olisin tarvinnut mukana pysymiseen. Pyysin psykiatriselta poliklinikalta apua tilanteeseeni, koska ajattelin, etten opi elämään sairauteni kanssa kotona makaamalla. Paras keino oppia elämään sairauden kanssa on vain elää sitä. Lopulta työkkärin ammatinvalintapsykologi osasi ehdottaa minulle Vamosta ja tulin tänne. Olin ensin Rytmi-nimisessä ryhmässä, jossa harjoitellaan normaalin arkirytmin löytämistä elämään, sillä olin ollut niin paljon kotona sairaudesta toipuessani, että ylipäänsä sängystä ylös pääseminen tuotti haasteita. Parin kuukauden jälkeen siirryin työn- ja opiskelupaikan hakuun valmentavaan ja neljänä päivänä viikossa kokoontuvaan Startti-ryhmään ja nyt tunnen, että minulla alkaa olla jo halua kokeilla päästä työelämään kiinni. Kaiken kokemani jälkeen olisi kiva saada edes mahdollisuus kokeilla työntekoa. Nainen 24v.

Pääsin yhteistyön tiimoilta tutustumaan Diakonissalaitoksen nuorisotyöhön sekä tapaamaan sen kautta apua saavia nuoria ihan henkilökohtaisesti ja voin kertoa, että tätä kautta apu todella menee perille ja tulokset ovat olleet huikean hyviä. Sain mahdollisuuden seurata ihan käytännössä syrjäytymisvaarassa oleville nuorille tarkoitetun Vamos-projektin toimintaa sekä keskustella heidän tilanteistaan sekä kokemuksistaan ja on sanottava, että olin todella vaikuttunut näkemästäni.

Olen hurjan kiitollinen, että pääsin ihan henkilökohtaisesti tapaamaan kolmea Vamoksen toiminnassa mukana olevaa nuorta ja tämän jutun lomassa näkyvät kursiivilla merkityt tekstipätkät ovat otteita nuorten omista, minulle henkilökohtaisesti jakamista tarinoista omista elämäntilanteistaan ja kokemuksistaan. Kaikki kohtaamani nuoret vaikuttivat herkiltä, fiksuilta ja motivoituneilta tyypeiltä, joille on vain kohtalon oikusta jaettu astetta huonommat pelikortit elämän varalle. Kaikkien puheissa kuulsi kuitenkin rankoista kokemuksista ja vaikeista tilanteista huolimatta optimismi ja toiveikkuus tulevaa kohtaan. Ja jokainen heistä tuntui kokevan, että Vamoksen toiminta on vaikuttanut heidän elämänsä suuntaan merkittävästi.

*

Olen itse asiassa käynyt Vamoksessa vasta pari päivää, joten olen ihan uusi tulokas. Löysin mukaan ystäväni suosituksesta, joka on myös käynyt täällä. Minulla on aina ollut keskittymishäiriöitä eikä koulu ole sujunut hyvin oikein koskaan. Minulla on ollut ihan alusta asti vaikeuksia päästä koulumaailmaan ja sen rytmiin mukaan. Koulu on aina tuntunut vaikealta, mutta yläasteella mukaan tuli myös mielenterveysongelmia kuten masennusta. Jäin kiinni viiltelystä, mihin koulussa puututtiin heti. Aloitin käynnit koulukuraattorilla, mutta masennus vain paheni, joten siirryin käymään nuorisopsykiatrilla. Minulla diagnosoitiin erittäin vaikea pakko-oireinen häiriö, josta olen itse asiassa saanut ensimmäisen kerran diagnoosin jo lapsena.

Pakko-oireinen häiriö on vaikeuttanut elämääni todella paljon. Esimerkiksi ammattikoulu jäi jo ensimmäisen vuoden lopulla kesken, koska loppua kohden pakko-oireeni pahenivat eikä koulunkäynnistä tullut niiden takia oikein mitään. Päähäni tuli esimerkiksi sellaisia ajatuksia, että koulutehtävät piti tehdä neljä kertaa ja piti lukea sanoja takaperin. Koulukäynti muuttui käytännössä ihan mahdottomaksi. Aloitin psykoterapian amiksen 1. luokalla tutun terapeutin kanssa, joka oli hoitanut minua jo lapsena, joten hän tiesi historiastani pakko-oireiden kanssa, mikä helpotti terapiassa alulle pääsemistä. Tilanne helpotti terapian myötä hiukan, mutta vuosi sitten minulle rakas koiramme kuoli ja otin asian hyvin raskaasti. Pakko-oireet pahenivat todella paljon ja tilanne äityi todella vakavaksi: todellisuudentajuni hämärtyi ja tuli itsetuhoisiakin ajatuksia. Äitini löysi minut eräänä päivänä kotoa itkemästä ahdistustani, kun olin tehnyt pakkotoimintoja kuusi tuntia putkeen ja puhuin harhojen takia seinille. Hakeuduin äidin avustuksella itsemurhariskin takia päivystykseen, minkä seurauksena tilanne alkoi viimein helpottaa. Sain sopivan lääkityksen ja oireet alkoivat helpottaa. Psykoterapia yhdistettynä lääkitykseen on auttanut minua todella paljon. Mies 17v.

Helsingin Diakonissalaitos puhuu mieluummin syrjään jääneistä kuin syrjäytyneistä, sillä varsin usein nämä nuoret ovat itse aika osattomia omaan tilanteeseensa. Syrjään jäämisen syyt voivat olla hyvin monenlaisia, mutta on yleistä, että tällaisessa tilanteessa olevan nuoren taustalla on yksinäisyyttä, mielenterveysongelmia, päihteitä, perheongelmia, koulukiusaamista, rahapulmia sekä asunnottomuutta. Kun yhden nuoren harteille kasautuu paljon ongelmia eikä tämä saa tarvitsemaansa apua, tilanne on hyvin vakava. Jos ongelmien kanssa jää yksin, elämästä voi kadota merkitys ja tulevaisuus näyttää synkältä. Jokainen nuori tarvitsee syyn elää sekä tunteen siitä, että hänen elämänsä on merkityksellistä. Joskus jo yksikin tapaaminen turvallisen aikuisen kanssa voi muuttaa elämän suunnan.

HDL on kehitellyt syrjään jääneiden nuorten tueksi kaksi vaikuttavia tuloksia niittänyttä palvelua. Vamos-projektin avulla tarjotaan 16-29-vuotiaille nuorille heidän omista tarpeista lähtevää maksutonta ja vapaaehtoista apua ja palvelua, jonka tavoitteena on löytää tie koulu- tai työelämään. Tällaista apua voi olla esimerkiksi yksilöohjaus, ryhmävalmennus, uravalmennus sekä tarvittaessa vaikkapa ihan kotoa alkava valmennus sellaisille nuorille, jotka eivät pysty poistumaan kotoaan esimerkiksi sairauden, pelon tai ahdistuksen takia. Vamos on tukenut jo noin 10 000 nuorta vuodesta 2008 lähtien ja tällä hetkellä projekti toimii 8 paikkakunnalla: Helsinki, Espoo, Vantaa, Lahti, Turku, Kuopio, Oulu ja Rovaniemi.

*

Koska koulut ovat kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja oppimisvaikeuksien takia jääneet käymättä, vaihtoehtoni työn ja opiskelun suhteen ovat hyvin rajalliset. Olen tehnyt sairalomien välissä jonkin verran ravintola-alan töitä. Työkokemukseni on vähäistä, mutta sitä on kuitenkin jonkin verran. Töiden hakeminen yksin on vaikeaa, koska aina pitää miettiä, miten kertoo omasta taustastaan. Koulutuksen ja työkokemuksen puutteesta tulee aina kysymyksiä, eikä omasta tilanteestaan haluaisi kertoa heti ensimetreillä ihan kaikkea. Ihmiset kuitenkin haluavat tietää, miksi tilanteeni on sellainen kuin on. Vamoksessa autetaan ja mietitään yhdessä, miten näistä asioista voi kertoa esimerkiksi työnhakutilanteessa. Uravalmentaja on auttanut minua konkreettisesti työnhaussa ja CV:n tekemisessä. Vamokseen tultuani olen jo hakenut yhteen kouluun ja vaikka en päässytkään, tuntui hyvältä päästä edes kokeilemaan hakuprosessia. Tärkeintä Vamoksesta saamaani apua on ollut tietoisuus siitä, että tämänkin tilanteen ja historian kanssa minulla on vaihtoehtoja ja on olemassa esimerkiksi kaikenlaista kuntouttavaa työtä.

Olen kohdannut paljon ennakkoluuloja oman elämäntilanteeni takia ja osin siksi minua kiinnostaisikin työ, joka liittyisi jotenkin sairauteeni. Olisi hienoa voida auttaa omien kokemusteni ja tarinani kautta nuoria, jotka ovatsamankaltaisessa tilanteessa. Minulla oli itselläni nuorena todella paljon vaikeuksia kertoa omista ongelmistani ja hakea apua. Vasta nyt aikuisena ja eteenpäin päästyäni olen tajunnut, miten paljon aiemmin olisin voinut saada apua, jos olisin vain osannut ja tajunnut hakea sitä. Toivoisin, että voisin omalla esimerkilläni rikkoa näihin asioihin liittyviä tabuja. Nainen 24v.

Vamos-hankkeen tulokset ja nuorten kokemukset ovat olleet vaikuttavia: vuonna 2017 Vamos-palvelun päättäneistä nuorista 87% koki elämänsä muuttuneen parempaan suuntaan, 80% uskoi asioidensa olevan tulevaisuudessa paremmin, 79% tunsi psyykkisen hyvinvointinsa parantuneen ja peräti 97% suosittelisi Vamosta muille. Vamoksen pariin päädytäänkin varsin monenlaisia reittejä: työkkärin, lääkärin sekä monien muiden virallisten tahojen kautta, etsivän nuorisotyön kautta sekä varsin usein myös ystävien ja tuttujen suosituksesta.

Toinen HDL:n nuorille suunnattu palvelu on Amigo, joka tarjoaa yksilöllistä mentorointia erityisesti yksinäisyydestä kärsiville, syrjäytyneille tai syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Toimintaa pyöritetään sekä ammattilaisten että vapaaehtoisten voimin ja nuorille pyritäänkin löytämään joku mahdollisesti samankaltaisesta tilanteesta ponnistanut aikuinen mentor, joka on nuoren tukena arjessa ja elämässä. Projektin tarkoitus on vähentää nuorten yksinäisyyttä, kohentaa itseluottamusta ja mielialaa sekä rohkaista muihinkin sosiaalisiin suhteisiin. Jo yli 400 aikuis-nuori-paria on löytänyt toisensa Amigon kautta ja viime keväänä julkaistun selvityksen mukaan mentorin tuki vähentää nuoren yksinäisyyttä, parantaa itseluottamusta, kohentaa hyvinvointia ja rohkaisee sosiaalisissa suhteissa.

*

Olen aina ollut kovin ujo. Vasta lukiossa minulla huomattiin keskivaikea lukihäiriö, joka liittyy lähinnä kirjoittamiseen. Huomasin kyllä jo ala-asteella, etten oikein saanut opettaja antamista aiheista kirjoitettua minkäänlaista tarinaa. Kun muut kirjoittivat 5-6 sivun mittaisia tarinoita, minulla oli vaikeuksia saada edes 1-2 sivua aikaan. Ylioppilaskirjoitusten edellä isäni järjesti minulle tapaamisen lääkärin kanssa ja pääsin testeihin, missä lukihäiriö saatiin todettua. Se toi helpotusta ylioppilaskirjoituksiin, sillä sain diagnoosin myötä lisäaikaa kokeissa. 

Minulta kysyttiin työkkärissä, haluaisinko mennä autismi- tai asperger-tutkimuksiin. Se ei välttämättä tarkoita, että minulla olisi niistä kumpaakaan, mutta tämän ujoiden sekä minulla olevien pakko-oireiden takia ajateltiin, että asiaa voisi olla hyvä tutkia. Minulla on sellaisia pakko-ajatuksia, että asioiden pitää olla tietyssä järjestyksessä: en esimerkiksi voi nukahtaa, elleivät juomalasit ole aseteltu tiettyyn ennalta määrättyyn järjestykseen. Menin tutkimuksiin ja siellä minulle ehdotettiin, että tulisin mukaan Vamokseen, jotta saisin päiviini sisältöä ja tekemistä. Olen nyt käynyt Vamoksessa 8 kuukauden ajan ja olen saanut täältä elämääni rutiinia ja selkeämpää päivärytmiä. Haluaisin mukaan työelämään ja joku lapsiin liittyvä työ voisi kiinnostaa, sillä olen aina tullut hyvin toimeen ja tykännyt olla lasten kanssa. Hainkin jo lastenhoitajan koulutukseen, mutta en päässyt. Uravalmentajan kanssa mietimme nyt yhdessä seuraavia askeleita. Nainen 27v.

Helsingin Diakonissalaitoksen tarjoamien palveluiden tavoitteena on antaa apua juuri niissä asioissa, missä nuori itse kokee sitä tarvitsevansa. Jokainen nuori saa oman tukihenkilön ja on tärkeää, että nuoren kanssa pystytään rakentamaan luottamuksellinen suhde. Oman tukihenkilön kanssa voi yhdessä selvitellä asioita, sillä kun palvelujärjestelmä on pirstaleinen, eri tahojen välillä poukkoilu ja luukulta toiselle ravaaminen voi olla todella haastavaa. “Yhdellä nuorella saattaa olla viisikin eri kontaktihenkilöä, kun mukana voivat olla sosiaalityöntekijä, Kela, työkkäri, psykiatrinen poliklinikka sekä lastensuojelu. On nuorelle raskasta, jos pitää asioida monessa eri paikassa ja kertoa samat asiat viidelle eri henkilölle. Vamoksessa tuomme yhteen eri tahoja ja tapaamme niitä yhdessä nuoren kanssa”, Helsingin Diakonissalaitokselta kerrotaan.

“Pyrimme aina auttamaan nuorta sellaisissa asioissa, missä hän itse kokee tarvitsevansa apua. Usein ensimmäiset asiat ovat hyvin konkreettisia: nuori tarvitsee esimerkiksi asunnon tai työpaikan. Pidempään työskennellessä voi kuitenkin tulla esille isojakin asioita: ahdistusta, unettomuutta sekä muita hankaluuksia, jotka vaikuttavat elämäntilanteeseen paljonkin. Näihin syvemmällä oleviin ongelmiin päästään usein pureutumaan vasta pidempiaikaisen yhteistyön myötä”, Vamoksen työntekijä kertoo. Helsingin Vamoksessa on työntekijöitä hiukan vajaat 40 ja yhteensä kaikissa Vamos-kaupungeissa työntekijöitä on noin 100. Kaiken kaikkiaan Helsingin Diakonissalaitoksella on työntekijöitä noin 1000, joiden lisäksi toiminnassa on mukana noin 2000 vapaaehtoista. Jo vuonna 1867 perustetun säätiön tavoitteena on tarjota vaikuttavia palveluita ihmisille, jotka ovat vaarassa jäädä yhteiskunnassamme syrjään sekä antaa ihan jokaiselle mahdollisuus arvokkaaseen elämään.

*

Pakko-oireiden seurauksena olen kokenut masennusta ja ahdistusta, enkä ole kaiken tämän takia pystynyt käymään koulua. Niinpä olen jäänyt kotiin ja vaikka terapiasta ja lääkkeistä on ollut minulle apua, elämänrytmi on ollut rutiinien puuttumisen takia sekaisin. Olin kuullut Vamoksesta aikaisemmin, sillä pari kaveriani sekä siskoni ovat joskus käyneet täällä. Kaverini suositteli minulle Vamosta omien kokemustensa pohjalta ja ajattelin, että tämä voisi olla hyvä keino päästä takaisin normaalirytmiin elämässä. Olisi todella hienoa päästä kouluun, kun se on jäänyt kesken. Vamoksessa saan neuvontaa siihen, miten edetä, kun voimat ovat rajalliset. Täällä myös pohdiskellaan yhdessä ja autetaan miettimään, mitä voisin tulevaisuudessa elämässäni tehdä.

Haaveilen siitä, että saisin olla terve ja iloinen, ja että iloinen elämänasenne pysyisi yllä. Se auttaisi pitämään kiinni hyvistä kavereista sekä saamaan uusia ystäviä ja tuttavuuksia. Unelmoin myös omasta lemmikistä. Tietenkin olisi mahtavaa saada kiva asunto ja voida toteuttaa kiinnostavia, luovia harrastuksia kuten kirjoittamista, maalaamista ja musiikkia. Kaipaan tasapainoa, että olisi aikaa sekä harrastuksille että työlle. Haaveissani on jokin luova työ – jonakin päivänä haluaisin julkaista kirjan. Ylipäänsä toivon, että pystyisin vaikuttamaan positiivisesti ja tuomaan hyvää tähän maailmaan. Mies 17v.

Jos siis mietit, miten voisit itse auttaa nuoria, jotka ovat vaarassa pudota koulutuksen, työelämän ja sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle, Syy elää -kampanjalle lahjoittaminen on erittäin toimiva tapa auttaa. Lahjoitukset ovat toiminnan pyörittämiselle todella tärkeitä ja Vamos sekä Amigo tekevät erittäin tärkeää ja konkreettista työtä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten auttamiseksi. Vamoksesta nuori saa rinnalleen turvallisen ammattilaisen, jolla on aikaa tutustua häneen ja vastata hänen tarpeisiinsa.

Vamoksen kautta tukea saa niin arkeen kuin tulevaisuuden suunnitteluunkin ja kun nuoren hyvinvointi kohenee ja tulevaisuus näyttää valoisammalta, on helpompi löytää merkitystä omalle elämälle sekä syy elää. Lopulta nuorelle pyritään löytämään tie takaisin kouluun tai töihin ja esimerkiksi vuonna 2017 palvelun päättäneistä nuorista yli 50% kiinnittyi kouluun tai töihin Vamoksessa olonsa aikana. Vamos-palveluiden vaikuttavuusanalytiikan mukaan viime vuonna kouluun ja työhön kiinnittyneet nuoret tuottavat jopa 7,8 miljoonan euron vuosittaisen kokonaisvaikutuksen julkiseen talouteen ensimmäisen viiden vuoden aikana. Vaikutukset kansantuloon koko työuran aikana nousevat jopa yli 130 miljoonaan euroon 384 jatkopoluille autetun nuoren osalta. Lyhytnäköisten säästöjen sijaan kannattaisi siis ennemmin katsella näitä lukuja, jotka merkitsevät niin hyvinvointia yksilötasolla kuin parempaa kansantalouttakin.

*

Jos on tällaisia vaikeita asioita taustalla, jotka ovat esimerkiksi estäneet koulunkäyntiä tai työntekoa sekä vaikeuttaneet normaalien sosiaalisten suhteiden solmimista ja ylläpitoa, on oman paikan löytäminen elämässä vieläkin vaikeampaa. Pelottaa, etten pystyisikään hallitsemaan omaa arkeani ja elämääni, kun taustalla on muitakin ongelmia. Epäonnistumiset lamauttavat ja pelko saattaa kasvaa niin suureksi, ettei lopulta uskalla edes kokeilla. Pelot ovat erityisen suuria sellaisilla nuorilla, joille koulu ja arki ovat muutenkin vaikeita. Vamoksessa autetaan eteenpäin ja rohkaistaan kokeilemaan.

Tänne on joka päivä kiva tulla, vaikka itsellä olisikin tosi paha olla. Olen tottunut siihen, että hoitotahoilla puhe keskittyy hyvin pitkälti sairauden ympärille, mutta täällä ei kukaan analysoi sairauden perusteella. Koen saavani täältä paljon vertaistukea, vaikka täällä käyvät ihmiset ovat hyvin eri-ikäisiä ja erilaisista taustoista. Vamoksessa tulee tunne, etten ole ongelmieni kanssa yksin, vaan on muitakin, jotka jakavat kokemukseni. Nainen 24v.

*

Olin itse Vamokseen tekemäni visiitin seurauksena todella liikuttunut näkemästäni ja kokemastani sekä kohtaamisistani näiden nuorten kanssa. En keksi montaa parempaa ja tärkeämpää lahjoituskohdetta täällä Suomessa kuin sellaiset palvelut, jotka konkreettisesti auttavat lapsia ja nuoria parempaan elämään ja tulevaisuuteen. Helsingin Diakonissalaitos tekee uskomattoman hienoa työtä syrjään jääneiden nuorten eteen, joten toivon, että moni teistä innostuu lahjoittamaan Syy elää -kampanjaan.

Jo pienelläkin summalla saa paljon aikaiseksi. 20 eurolla nuori saa ensimmäisen tapaamisen turvallisen aikuisen kanssa ja elämän solmukohtien selvittely voi alkaa. 30 eurolla nuori pääsee mukaan säännöllisesti kokoontuvaan vertaistukiryhmään, jossa voi jutella luottamuksellisesti mieltä painavista asioista. 50 eurolla viisi nuorta saa mahdollisuuden kokeilla itseluottamusta kasvattavaa harrastusta. 7000 eurolla nuori saa tarvitsemansa tuen kokonaisen vuoden ajaksi sekä rinnalleen oman työntekijän. Oli lahjoituksesi sitten pieni tai suuri, nämä esimerkit auttavat hahmottamaan, millasia konkreettisia tekoja lahjoitusvaroilla tehdään. Pienistä puroista koostuu suuria virtoja, joten mitä useampi lahjoittaa, sitä useammalle nuorelle voidaan taata heidän tarvitsemansa tuki.

Työpaikan lisäksi haaveilen siitä, että saisin olla terve ja minulla olisi oma koti, jota sisustaa. Toivon, että minulla olisi jonakin päivänä oma perhe ja lapsia. Olisi ihanaa voida matkustaa ja paljon ja voisin jopa jossain vaiheessa asua jossakin ulkomailla. Haaveilen myös harrastuksista, jotka voisivat olla esimerkiksi tanssia tai ratsastusta. Ratsastus on kyllä niin kallista, mutta olisi kiva edes joskus päästä hevosten pariin. Ylipäänsä tulevaisuuden haaveissani on hyvä ja vakaa taloudellinen tilanne, ettei tarvitsisi kauheasti huolehtia menoista tai siitä, meneekö tili nollille vai ei. Nainen 27v.

*

Syy elää -kampanjan kautta voit siis auttaa näitä nuoria löytämään jälleen suunnan elämälleen ja joskus jo yksikin tapaaminen luotettavan ja turvallisen aikuisen kanssa voi muuttaa syrjään jääneen nuoren elämän. Mitäpä jos tänä jouluna antaisitkin jollekulle nuorelle lahjaksi mahdollisuuden uuteen alkuun? Lahjoituksen voi antaa myös aineettomana joululahjana omalle läheiselle joulukortin lähettämisen sijaan: lahjoituksesta saat kiitokseksi kortin, jonka voit tulostaa, jakaa sosiaalisessa mediassa tai lähettää saajalle sähköpostitse.

Lahjoituksen voit tehdä itsellesi sopivalla tavalla:

♥ Netissä Syy elää -kampanjan sivuilla

♥ Tilisiirtona keräystilille: FI85 2065 1800 1084 62

♥ Tekstarilla: lähetä sana TOIVO numeroon 16499 (20€)

♥ MobilePayn välityksellä numeroon 61 611

Ihmiset puhuvat uusiin ihmisiin tutustuessaan todella paljon työstä. On oikeastaan aika jännää, miten paljon keskustelu pyöriikään juuri työn ympärillä. Mitä teet työksesi? Mitä olet aiemmin tehnyt työksesi? Kun oma tausta on erilainen, se luo paljon ahdistusta tutustua uusiin ihmisiin, koska en välttämättä ole heti alussa valmis kertomaan itsestäni kaikkea tai kaipaa niitä jatkokysymyksiä, miksi en ole ollut töissä.

Tällaisessa keskustelukulttuurissa tulee helposti todella ulkopuolinen olo, kun on porukassa, jossa kaikki muut ovat uraputkessa. Yhtäkkiä tajuaa olleensa puoli tuntia hiljaa ja tuntee muiden tuijotukset, että etkö aio sanoa mitään? Toisaalta voi olla, että ylianalysoin näitä tilanteita, koska koen ne niin kiusallisiksi. Toivoisin ihmisten kyselevän uusia ihmisiä tavatessaan työn sijaan mieluummin vaikkapa mielenkiinnon kohteista – yhteiset kiinnostukset tarjoavat automaattisesti jotakin, mistä jutella. Minua itseäni kiinnostavat enemmän ihmisten persoonat kuin ammatit. Nainen 24v.

*

Olisi todella kiinnostavaa kuulla, millaisia mietteitä tämä aihe ja postaus herättää teissä?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts