10/05/18

5 hoitovinkkiä hennoille ja liukkaille hiuksille

4 42

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & XZ

Minä en varmasti ole monellekaan mikään suurta hiuskateutta herättävä tukkajumala tai hiusguru – enemmänkin olen se lohdullinen vertaistuki ja tukkatavis, jonka hiukset ovat useammin huonosti kuin hyvin ja joka ei osaa tehdä niille juuri mitään perusponnaria ja suttunutturaa kummempaa. Siitä huolimatta saan hämmennyksekseni paljon kysymyksiä lukijoilta nimenomaan hiusasioihin liittyen. Tai ehkä juuri siksi: minun hiustyyppini ja -tyylini on monelle kaltaiselleni samaistuttava ja realistinen. Kyllä minäkin joskus katselen kaikkia Instagramin tukkajumalia kaihoten, mutta kun ei näistä pohjoismaisista haivenista saa Gisele Bündchen -tukkaa, vaikka mitä tekisi – hiustyyppi vain on kirjaimellisesti kuin toisesta maailmasta.

Minun hiukseni ovat juuri sellaiset tyypilliset suomalaiset: hiuksia on määrällisesti päässä paljon, mutta ne ovat hennot ja lasimaisen liukkaat. Tukkani takkuuntuu helposti ja hento hius lentää pienimmänkin tuulenpuuskan voimasta kaikkiin ilmansuuntiin eli vaikka hiukset olisivat kotoa lähtiessä olleet nätisti, määränpäähän päästessä ne harvoin enää ovat sitä. Lisäksi hiukseni rasvoittuvat varsin nopeasti. Kuulostaako tutulta?

Tällaisen todella liukkaan hiustyypin omistajana vietin noin 25 vuotta elämästäni kuvitellen, että no minulle nyt vain ei pysty tekemään kampauksia, koska tässä tukassa ei yksinkertaisesti pysy mikään. Sitten löysin muotoilutuotteet ja tajusin, että maltillisella annostuksella sopivia muotoilutuotteita voi tehdä ihmeitä. Edelleenkin suosikkikampaukseni ovat kiinni ja auki, mutta nykyään en jää aivan sormi suuhun, jos hiuksia pitäisi pystyä vähän laittamaan itse vaikkapa kuvauksiin tai juhliin.

Uskallan veikata, että siellä ruudun toisella puolen on aika monta minun kaltaistani tukkatavista, joten kokosin tähän muutamia omia luottovinkkejäni tai tapojani hiustenhoitoon, millä vältyn pahimmilta tukkakriiseiltä.

♥ Hiusten pesutiheys. Yksi iso juttu, jonka olen vuosien varrella muuttanut hiustenhoitorutiineissani on se, että olen pyrkinyt aktiivisesti harventamaan hiustenpesujen väliä. Homma taitaa nimittäin valitettavasti mennä vähän niin, että mitä useammin tukkaa pesee, sitä nopeammin se tuntuu rasvoittuvan. Pesuväliä harventamalla olen saanut hiuspohjaa rauhoitettua ja enää hiuksia ei tarvitse pestä joka päivä. Yksi luottokikkani on suihkaista hiukan kuivashampoota heti pesun jälkeen puhtaiden hiusten tyveen föönauksen jälkeen, niin ne eivät oikeastaan edes pääse rasvoittumaan, eikä tukalle välttämättä tarvitse tehdä pariin päivään yhtään mitään. Malttia kuitenkin kuivashampoon käyttöön, ettei päänahka kuivu ja ärsyynny.

♥ Liian hyväkuntoiset hiukset? Kampaajani totesi minulle joskus, että ongelmani on oikeastaan se, että hiukseni ovat liian hyväkuntoiset ja juuri tästä syystä niin liukkaat ja vaikeasti hallittavat. Hänen ratkaisunsa oli, että hiuslaatua pitää vähän “huonontaa”, jotta tukasta tulee helpommin käsiteltävä. Siinä missä tummat hiusvärit sulkevat hiussuomuja tehden niistä liukkaammat ja kiiltävämmät, vaalennus puolestaan arvaa hiussuomuja karhentaen ja kuivattaen niitä. Niinpä hiukset raidoitettiin kauttaaltaan vaaleilla ohuen ohuilla raidoilla ja toden totta, tukka näyttää edelleen terveeltä ja hyväkuntoiselta, mutta sitä on todella paljon helpompi käsitellä eikä se ole enää ihan niin älyttömän liukas kuin aiemmin (vaikka liukashan se on edelleen).

Kun hius on riittävän hyväkuntoinen lähtökohtaisesti, sitä voi myös värikäsitellä ilman, että se kärsii liikaa. Suosittelen silti värjäyttämään hiukset ammattilaisella ja vaalentamaan nimenomaan raidoittamalla koko päähän levitettävän väriaineen sijaan: se on hiuksille ja hiuspohjalle hellävaraisempaa sekä antaa luonnollisemman lopputuloksen. Eikä tyvikasvukaan näytä raidoitetuissa hiuksissa yhtä rajulta.

♥ Hiusöljyt. Moni kammoaa ajatusta öljystä tukassa, sillä se tuo lähinnä mieleen vain rasvoittuneen näköisen liiskan, mutta öljy tekee hiuksille ihmeitä. En ole vielä toistaiseksi löytänyt parempaa keinoa ravita kuivia latvoja, setviä pesussa takkuuntuneita kutreja tai estää hiuksia sähköistymästä kuin pieni tilkka öljyä ensin käsiin hierottuna ja sitten hiusten pituuksiin levitettynä. Voin suositella! Erityisen kuivalta tuntuviin hiuksiin kannattaa testata myös erilaisia öljyhoitoja.

♥ Muotoilutuote ja föönaus. Olen todennut, että on aivan turha kuvitella saavansa tällaiseen hiukseen ilmavuutta ja tuuheutta ilman hiustenkuivaajaa. Jos annan hiusten kuivua itsekseen, lopputuloksena on vain se liukas, päätä myöten valuva ja aivan liian nopeasti rasvaiselta näyttävä luiru. Vaikka hiuksiin ei edes aikoisi tehdä mitään kampausta, suosittelen tällaisen hiustyypin omistajille jotakin muotoilutuotetta jo märkiin hiuksiin. Muotovaahto tai tuuheuttava muotoilusuihke ennen föönausta tekee ihmeitä. Kuivaa hiukset pää alaspäin tai hiusten alle ilmaa puhaltaen, niin saat niihin volyymia ja ilmavuutta. Lopuksi harjaa ja suihkauta päälle esimerkiksi suolasuihketta ja/tai kevyttä, joustavan pidon antavaa hiuslakkaa.

♥ Valitse sopivat hoitotuotteet. Liian hoitavat shampoot ja hoitoaineet saavat tällaisen hennon ja liukkaan hiuksen tuntumaan entistäkin luirummalta ja latistavat sitä entisestään. Valitse hennoille hiuksille tarkoitettu shampoo ja hoitoaine ja testaile vähän erilaisia löytääksesi sen omalle tukallesi sopivimman. Olen kuullut, että myös shampoota on silloin tällöin hyvä vaihtaa, että hiukset eivät ikään kuin kyllästy tuttuun tuotteeseen.

*

Jos vielä etsit sitä täydellistä shampoota ja hoitoainetta, niin vinkkaanpa, että suomalainen XZ on tuonut hiljattain markkinoille ihan uuden hennoille hiuksille tarkoitetun hiushoitosarjan, joka on kehitelty nimenomaan suomalaiselle hiustyypille. Kotimainen XZ on minulle itselleni sellainen nostalginen merkki, josta herää välittömästi suloisia kesämökkimuistoja, mutta joka kieltämättä on kaupan shampoohyllyllä päässyt arjessa unohtumaan täysin. Moni suomalainen kuitenkin luottaa klassikkoon kuin kiveen, sillä Suomessa Heinävedellä valmistettava XZ on valittu peräti seitsemän kertaa Suomen luotetuimmaksi shampoomerkiksi – viimeksi tämän vuoden alussa.

Vaikka XZ oli minun osaltani ehtinyt jo vaipua mökkimuistoihin, niin testasin nyt näitä herneproteiinia sisältäviä uutuustuotteita ja on myönnettävä, että olin positiivisesti yllättynyt. Rehellisesti sanottuna huomaan varsin harvoin shampoissa ja hoitoaineissa mitään aivan mullistavia eroja toisiinsa, mutta joskus osuu hyppysiin sellaisia positiivisia poikkeuksia, joissa tuntu on jotenkin hyvällä tavalla erilainen.

XZ Herneproteiini -sarjan tuotteet on siis nimenomaan luotu antamaan rakennetta, tuuheuden tuntua ja kiiltoa erityisesti ohuille ja hennoille hiuksille ja tehoaineena tuotteissa on kotimainen hiuksia vahvistava herneproteiiniuute, joka hoitaa hiuksia ja hiuspohjaa ilman sitä latistavaa vaikutusta. Huomasin itse käytössä, että jo märkinä huuhtelun jälkeen hiuksissa on shampoon jäljiltä normaalia paksumpi tuntu ihan näppituntumalla. Hoitoaine ei tee hiuksista raskaan tuntuisia ja jättää hiukset helposti kammattavksi. Plussaa on erityisesti annettava kotimaisuuden lisäksi myös siitä, että tuotteissa ei ole silikonia eivätkä ne sähköistä hiuksia, mikä on ainakin omassa tukassani todella tavallinen ongelma. Pari lisäplussaa vielä siitä, että tuotteissa on tosi hyvä ja raikas tuoksu ja ne ovat erittäin edullisia (3€) sekä helposti saatavilla ihan tavallisissa päivittäistavarakaupoissa.

Testasin myös uutta XZ Omena Hiushuuhdetta, jonka tehoaineena on puolestaan kotimainen omenaviinietikka. Olen itse lukenut joskus, että omenaviinietikka tosiaan on ihan perinteinen kansankonsti hiustenhoidossa, sillä se sisältää paljon vitamiineja, lisää hiuksiin kiiltoa, silottaa hiusten pintaa ja tekee niistä pehmeät ja helposti kammattavat. Lisäksi se auttaa tasapainottamaan hiuspohjaa ja säilyttämään oikean pH-tasapainon. XZ on siis ottanut vanhan kansan viisauksista vaarin ja luottaa hiuspohjaa tukkivien silikonien sijaan kotimaiseen luonnontuotteeseen. Monikäyttöistä hiushuuhdetta voi käyttää monella eri tavalla: shampoon ja hoitoaineen jälkeen pois huuhteltavana tehohoitona, shampoon tilalla hellävaraisena puhdistajana tai hoitoaineen kevyempänä korvaajana.

Käsi ylös kaikki hiusasioiden kohtalotoverit! Kuulostivatko tukkapulmani tutuilta? Nyt on mainio hetki laittaa jakoon myös omia lyömättömiä hiusniksejä hennon ja liukkaan tukan kanssa selviytymiseen. Olisi myös hauska kuulla, tuliko minun luottovinkeissäni mitään uusia ideoita teille? Entä joko olette ehtineet testata tätä kotimaista XZ-uutuutta?

Photos: Vesa Silver & Jenni Rotonen

 

Related posts

5/05/18

30 kesäsuosikkia Helsingissä

13 61

Kaupallinen kampanja: Asennemedia & Trokari

Kesä lähestyy kovaa kyytiä ja nyt, kun eletään toukokuuta, ovat ajatukset jo aurinkoisissa piknik-hetkissä, hulmuavissa kesämekoissa, pyöräretkissä, paljaissa varpaissa, ihon vasten lämpiminä hehkuvissa kallioissa, jäätelötötteröissä, puiden lehtiä havisuttavassa tuulessa, vasta leikatun nurmikon tuoksussa, makeissa mansikoissa, mökkireissuissa ja kesäilloissa, joille ei tunnu näkyvän loppua.

Vaikka Suomen kesä saattaakin olla oikukas, niin väitän, että kesän tunnelma on viime kädessä korvien välissä. Piknikkiä voi pitää vaikka olohuoneen lattialla, kesäsateen jälkeiselle tuoksulle ei löydy vertaa, arki-illasta voi tehdä juhlaa paljettimekkoon pukeutumalla ja parhaat hetket ovat enemmän seurasta kuin säästä kiinni. Yksi unohtumattomimmista kesämuistoistani on, kun pakenimme massiivista rankkasadekuuroa läheisen talon rakennustelineiden alle, minne moni muukin oli pelastautunut sateelta suojaan. Kun sade ei ottanut loppuakseen, pistimme porukalla yatzy-pelit käyntiin tuntemattomien ihmisten kanssa, kun yhdellä sattuivat olemaan nopat mukanaan.

Kesäisiin hetkiin kuuluvat usein myös kesäiset juomat ja kesäiltoja istutaan usein terassilla, puistossa tai ravintolassa lasillisen äärellä. Totta puhuen käytän itse nykyään alkoholia todella harvoin ja vähän, mutta joissakin erityisissä hetkissä maistuu minullekin lasillinen tai pari tunnelman kohottajana. Ystäväni kanssa meille on tullut tavaksi puhua viinilasillisista vitsikkäästi kiertoilmauksella “kesän rakastamisena” erään hänen tuttunsa innoittamana, joka tapaa usein tunnelmoida erityisesti viinilasillisen äärellä onnellisena, kuinka hän rakastaakaan kesää.

Pääsin viime viikolla maistelemaan ensimmäistä kertaa astetta tyylikkäämpää kesäjuomaa. Sinebrychoff nimittäin lanseerasi hiljattain uuden, tyylikkään Trokari-brändin, jonka erityisen kauniilla etiketeillä varustetut pullot kätkevät uumeniinsa tervetullutta vaihtelua perinteisten siiderien ja lonkeroiden rinnalle. Merensinisellä etiketillä varustettu Salaperäinen paroni on ginipohjainen kirkas juoma, jonka maussa maistuvat greippi sekä katajanmarja. Vaalealla etiketillä varustetussa Sulava tanssija -juomassa puolestaan on pohjana vodka ja maussa erottuu erityisesti kurkku. Kaltaiselleni gin tonicin ja kurkku-sourin ystävälle nämä ovat mukavan raikkaita vaihtoehtoja kesäillan juomaksi.

Mutta tosiaan, nyt kun kesä on jo nurkan takana, niin ajattelin koota tähän juttuun muutama omia kesäsuosikkejani kotikaupungistani Helsingistä. Missä on kivointa paistatella kaunista kesäpäivää, tunnelmoida auringonlaskua, piipahtaa lasillisella tai vaikkapa laittaa jalalla koreasti? Itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä kesäpäivän paistatteluun parhaita paikkoja ovat hiekkarantojen ja puistojen sijaan kalliot, joten niitä löytyy listaltani useampikin. Jutussa on siis listattuna minun omia kesäsuosikkejani, mutta kommenttien puolella saa mieluusti täydentää listaa, jos tulee muita omia kesälemppareita mieleen Helsingistä tai muualta.

Muistuttelen vielä, että Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia ei saa kommentoida, mutta kesästä ja kesäsuosikeista jutustelu on kommenttiboksin puolella sallittua ja tervetullutta. :)

Eiranranta

Asuin vuosia sitten Eirassa ja rakastuin tuolloin Eiranrannan kallioihin, jotka ovatkin ylivoimainen suosikkini Helsingin kalliospoteista. Meren äärellä sijaitsevilla kallioilla on tarjolla esteetöntä auringonpaistetta sekä juuri sopivasti tuulenvirettä, ettei tule liian kuuma. Ja tarvittaessa mereen voi pulahtaa vilvoittelemaan suoraan kallioilta tai viereiseltä hiekkarannalta. Erityisesti suosittelen bongailemaan kallioilta kauniita, ikivanhoja merenkävijöiden (?) tekstikaiverruksia, joista vanhin bongaamani on 1800-luvulta.

Why join the navy when you can be a pirate -terassi

Bongasin viime kesänä, että myös Annankadun ja Eerikinkadun kulmassa sijaitseva Why join the navy on saanut oman kesäterassinsa, joka on piilossa kadunkulkijoiden katseilta rakennuksen sisäpihalla. Tässä kesäterassilla on jotenkin ihan erityisen hurmaava oma tunnelmansa, vaikka sisäpihan varjoon ei aurinko edes paista. En oikein tiedä miksi, mutta tällä terassilla tulee melkein tunne kuin olisi jossain ulkomailla.

Skiffer Liuskaluoto

Skiffer on monen pizzanystävän suosikki Helsingissä ja Liuskaluodon pienellä kesäterassilla on ihan omanlaisensa tunnelma. Vaikka Skiffer ei pizzojensa puolesta ylläkään ihan omalle top-listalleni, suosittelen silti piipahtamaan joskus Liuskaluodolla syömässä tai drinkillä jo ihan elämyksen tähden. Ravintolaan pääsee lautalla (meno-paluu 6€) Merisataman laiturilta, joka sijaitsee hieman Café Caruselista Kaivopuistoon päin.

Kino Engelin KesäKino

Leffateatteri Kino Engel esittää kesäisin elokuvia myös ulkoilmanäytöksinä sisäpihalla. Jos siis leffaelämys kesäillassa kiinnostaa, niin kesäkuun lopulla alkavat KesäKinon Engelin ulkoilmanäytökset.

Sinisen huvilan kahvila

Legendaarinen Linnunlaulu ja Sinisen huvilan kahvila Töölönlahdella kuuluvat omiin kestosuosikkeihini. Kahvilasta on ihana näkymä Töölönlahdelle ja klassikkopaikka tarjoilee niin pientä suolaista ja makeaa purtavaa kuin kesäiset jäätelötkin.

Haagan alppiruusupuisto

Ensimmäinen Helsingin kotini sijaitsi Haagassa ja löysin tuolloin 10 vuotta sitten puolivahingossa lenkillä hieman piilossa Huopalahden aseman takana sijaitsevan Haagan alppiruusupuiston, joka puhkeaa maagiseen kukoistukseensa yleensä kesäkuun alkupuolella. Tunnelma puistossa on kuin viidakossa, kun pitkospuita pääsee kulkemaan metrejä korkeiden kukkivien pensaiden keskelle – vahva suositus!

Flow Festival

Flow Festival on luonnollisesti minulle kesän tärkein festivaalitapahtuma tarjontansa ja sijaintinsa ansiosta. Tunnelma ja kaikki paikalle kerääntyvät ystävät ovat kokonaisuudessa vähintään yhtä olennaisessa roolissa kuin itse artistit. Elokuun puolivälin paikkeille ajoittuvaa Flowta ei parane missata ja se onkin kuin sellainen haikea kesän päättymisen rituaali ennen arkeen paluuta kesän jälkeen.

Lapinlahden kalliot

Jos mietit, missä piilee yksi parhaista paikoista auringonlaskun bongailuun, niin Lapinlahden sairaalan takana sijaitsevat kalliot ovat aika oivallinen paikka siihen hommaan. Lapinlahden kalliot toimivat kyllä mainiosti myös päiväsajan hengailuun. Plussaa myös siitä, että täällä ei ehkä usein ole ihan niin valtavasti porukkaa kuin monessa muussa hyvässä kalliopaikassa.

Café Regatta

Café Regatta ei petä koskaan, oli sitten kesä taikka talvi. Täydellinen sijainti meren äärellä ja aina tuoreet korvapuustit toimivat sesongista riippumatta ja arvostan itse myös nuotiomakkaran paistomahdollisuutta, kun omat mahkut grillailuun ovat kerrostaloasujana varsin rajalliset. Ja mikä parasta, kahvila on auki vuoden jokaisena päivänä. Plussaa myös siitä, että pikku-kahvilassa on omat selkeät menunsa myös vegaaneille ja gluteenitonta ruokavaliota noudattaville.

Liberty or Death

Jos hyvät drinkit kiinnostavat, pieni tunnelmallinen Liberty or Death Erottajalla on piipahtamisen arvoinen paikka. Vaihtuvasta cocktail-menusta löytynee jotakin jokaiseen makuun ja henkilökunta hoitaa hommaansa mukava pilke silmäkulmassa.

Hietsun kirpputori

Ei kesää ilman Hietsun legendaarista torikirppistä! Olen ollut Hietsun kirppiksellä itsekin muutaman kerran myymässä ja sitä leppoisaa toritunnelmaa ei voita kyllä mikään. Jos sattuu aurinkoinen päivä, samalla saa kaupan päälle hyvän rusketuksen, mutta kannattaa muistaa suojata iho ja pää hyvin auringolta!

Birgitta

Hernesaaren rannassa sijaitseva Birgitta on niin kiva kesäterassi, että sinne tuli viime kesänä käveltyä monta kertaa täältä Kalliosta asti. Meren äärellä sijaitsevasta kahvilasta saa niin pientä purtavaa kuin hampurilaisiakin isompaan nälkään. Suosittelen erityisesti Birgitan paistettuja uusia perunoita, jotka olen itse haukannut ohimennen iltapalaksi useammallakin iltakävelyllä.

Ääniwalli VUM Open Air

Teknon ystävien ykköskemut kesäaikaan ovat Vallilan teollisuusalueella sijaitsevassa Ääniwallissa sunnuntaisin järjestettävät VUM-ulkoilmakekkerit. Teknobailut alkavat Berliini-tyyliin jo iltapäivällä ja jatkuvat yöhön asti. Paikalla on välillä niin paljon väkeä, että sisään saattaa joutua jonottamaan hyvän tovin. Kesän aikatauluja ei ole vielä julkistettu, mutta tänä kesänä VUM saa myös oman festivaalin.

Helsingin jäätelötehtaan jäätelökioski

Ei ole tötteröjäätelön voittanutta ja itse tykkään kesäisin herkutella erityisesti Helsingin jäätelötehtaan tötteröillä, jotka tuntuvat olevan aina ihan valtavan kokoisia. Kioskeja on Kaivopuiston ja Eiranrannan kupeessa sekä Töölössä Taivallahden suunnalla.

Viikin luonnonsuojelualue

Viikin luonnonsuojelualue on kuin keidas keskellä Helsinkiä. Siellä pitkospuilla heinikon keskellä on helppo unohtaa olevansa vain kivenheiton päässä Helsingin keskustasta. Ota omat eväät mukaan ja suuntaa retkelle luonnon ääreen!

Salakapakka Katariinankadulla

Jos haluat kokea vähän toisenlaisen cocktail-elämyksen, niin suosittelen kokeilemaan Katariinankadulla Helsingissä sijaitsevaa salakapakkaa, jonka ulko-ovi ei millään tavalla paljasta sijaintia. Googlaamalla kuitenkin löytyy helposti lisätietoa tästä salamyhkäisestä paikasta.

Torikahvit

Perinteisissä torikahveissa on sellaista vanhaa kunnon kesän tunnelmaa. Poikkea esimerkiksi Hakaniementorilla, Töölöntorilla tai Hietsun torilla kiireettömänä kesäpäivänä nautiskelemassa toritunnelmasta ja katselemassa ihmisiä.

Mattolaiturin maanantaileffat

Ulkoilmaelokuvista on mahdollista päästä nauttimaan muuallakin kuin Engelin KesäKinossa. Esimerkiksi Mattolaituri Eiranrannassa on aiempina kesinä esittänyt maanantai-iltaisin ulkoilmaelokuvia. Kokemuksesta kuitenkin voin sanoa, että paikalle kannattaa mennä ajoissa, jos mielii saada hyvät istumapaikat.

Koffin puisto

Puistoistuskelun parhaita apajia on legendaarinen Koffin puisto, johon aurinko paistaa mahtavasti melkein koko illan. Koffin puiston väentungoksessa on aurinkoisina kesäpäivinä melkein festaritunnelmaa. Ruohikolla rentoutuessa voi vierähtää koko päivä kuin vaivihkaa – onneksi lähellä on sekä ravintoloita että iso ruokakauppa.

Café Fleuriste

Suosikkikahviloihini kuuluva Fleuriste Uudenmaankadulla on myös kesäiseen aikaan ihana paikka lounaalle, aamiaiselle tai herkkuhetkelle. Muistelen, että sisäpihalle on puuhattu terassia, joten voipa olla, että Fleuristessa pääsee nauttimaan brunssinsa tänä kesänä myös ulkoilmassa.

Konepajan Bruno

Konepajan Brunossa on hurmaavaa tehdashallitunnelmaa, joka tuo mieleen Berliinin. Paikan päällä järjestetään niin kirpputoria, keikkoja kuin muitakin kemuja. Etupihalla on myös kesäisin terassi. Toivoisin, että tätä tilaa osattaisiin ja pystyttäisiin jatkossa hyödyntämään vieläkin paremmin – ja että paikka ennen kaikkea saisi omistajan, joka ymmärtäisi valjastaa ainutlaatuisen tilan arvoiseensa käyttöön.

Väinämöisenkadun kalliot

Kun asuin vielä Töölössä, ylivoimainen suosikkipaikkani kesähengailuun olivat Väinämöisenkadun kupeessa sijaitsevat kalliot, joille aurinko paistaa myöhään iltaan asti. Tämä paikka ei ole veden äärellä, mutta se ei koskaan haitannut viihtymistä, kun sijainti puiston vieressä muuten on miellyttävä ja rauhallinen.

Sideways

Kesäkuussa järjestettävä Sideways on hengeltään vähän kuin Flow-festareiden pikkusisko. Varsin mielenkiintoiseksi tapahtumaksi ponkaissut festivaali muuttaa tänä vuonna Teurastamolta Taka-Töölöön ja kokoaa yhteen kiinnostavan kattauksen artisteja. Tänä kesänä kolmepäiväisiksi kasvaneilla festareilla nähdään muun muassa The National, Mø, Apparat DJ Set, Warpaint Paperi T ja Vesta sekä lukemattomia muita esiintyjiä.

Eliten terassi

Klassikkoravintola Elite Etu-Töölössä on eräänlainen käsite: en osaisi edes kuvitella noita entisiä kotikulmiani ilman Eliteä ja sen kesäistä terassia. Suosittelen poikkeamaan vaikkapa lounaalle tai juomalle ihan vain tunnelmaa aistimaan.

Taideterassi

Linnunlaulun Taideterassi Töölönlahdella on ehkä hieman Sinisen huvilan kahvilaa tuntemattomampi, mutta vähintäänkin yhtä hurmaava pieni kahvila ja näkymät terassilta Töölönlahdelle ovat yhtä upeat kuin talon toiseltakin puolelta.

Groteskin sisäpiha

Yksi Helsingin kivoimmista kesäterasseista on ravintola Groteskin sisäpihalla sijaitseva terassi, jossa riittää vilskettä myös arki-iltaisin. Kesäkuussa avattavalla terassilla on ollut aiempina kesinä paljon ihmisiä yleensä etenkin keskiviikkoiltaisin ja viikonloppuisin.

Trattoria Sogno

Trattoria Sognon lounas on edelleen Töölöstä pois muutettuanikin yksi Helsingin parhaista. Noin 10 euron hintaan saa sekä salaatin, keiton, pääruoan että kahvin tai teen ja onpa joskus tarjolla vielä kaupan päälle jälkiruokaakin. Pääruokavaihtoehtoja on aina vähintään kolme, joiden lisäksi herkullisen pizzan saa lounasaikaan lounaan hinnalla ja lisukkeilla. Kesäisin Sognolla on käytössä viehättävä katettu terassi.

Teurastamo

Teurastamon alue on vuosi vuodelta elävöitynyt entisestään ja siellä on mukava iso terassi. Lisäksi alueelta löytyy vapaaseen käyttöön tarkoitettu ulkoilmagrilli, jossa saa grillailla omia eväitään luvan kanssa!

Holiday

Helsingin suosituimpien kesäterassien joukkoon ryminällä ponkaisseen Holidayn suosio on helppo ymmärtää: toimiva ruokalista, hyvä drinkkimenu ja yksi kaupungin mahtavimmista sijainneista meren ja auringon äärellä.

Temppeliaukion kirkon kalliot

Yksi omista kesäklassikoistani ovat Temppeliaukion kirkon kalliot, joille aurinko myös paistaa kohtalaisen myöhään. Näillä kallioilla on otettu aurinkoa, syöty piknik-eväitä, pelattu ilta-auringossa yatzya ja kilistelty viinilasillisia.

Photos: Sara Vanninen & Jenni Rotonen

Related posts

3/05/18

Lakritsia ja mustavalkoinen tyyli-inspiraatio (+ KISA)

231 31

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Fazer

En ole koskaan ollut mikään älytön karkkihiiri, mutta silloin kun karkki minulle maistuu, se on yleensä aina lakritsia ja salmiakkia. Muistan lapsena kuinka säästelin karkkejani niin, että pikkuveljeä aina ärsytti, kun minulla oli vielä paljon jäljellä hänen ahmittuaan jo omansa. Kävipä kerran niinkin, että ”tonttu” oli kuulemma syönyt säästämäni suklaat. Kappas vain, kun veljeni oli tilanteen ainoa avaintodistaja ja silminnäkijä. :D

Se on jännä, kuinka ulkomailla ollessaan kaipaa aina niitä Suomi-herkkuja, joita sieltä ei saa, vaikka kotimaassa asustellessa niitä ei mitenkään hirvittävän usein söisikään. Kun asuin Brysselissä puolisen vuotta opiskeluaikoina, kaipasin nimenomaan lakritsia ja salmiakkia, joita ei suklaan luvattuna maana tunnetusta Belgiasta harmikseni löytynyt. Kaverit ja vanhemmat sitten toivat niitä tuliaisina kylässä käydessään.

Pidän lakritsissa eniten ihan siitä perinteisestä, mutta on sanottava, että nyt kun olen maistellut Fazer Lakritsin eri makuvaihtoehtoja, myös tuo Soft Caramel -maku on herkullinen. Lisäksi pussissa on saatavilla suklaapäällysteisiä lakupaloja. Täytelakujen ystäville tiedoksi, että Fazerilla on lakupatukoita ainakin kolmessa makuvaihtoehdossa: sitruuna, vadelma ja suklaa – meikäläisen lempparimaku näistä on sitruuna, joka herättää nostalgioita lapsuusvuosilta.

Fazer Lakritsi sai uudet tyylikkäät pakkauksensa muutama vuosi sitten ja ylpeänä voin kertoa, että yksi rakkaista ystävistäni on ollut mukana suunnittelemassa tuota uutta uljasta ulkoasua, joka todella erottuu edukseen minimalistisella ilmeellään kaupan karkkihyllyllä. Tyylikäs uusi ilme ei ole jäänyt huomaamatta muiltakaan ja nyt ihan hiljattain on lanseerattu Vero Moda-, Vila- ja Jack&Jones-myymälöihin Fazer Lakritsista inspiraationsa saanut hauska keväinen vaatemallisto. Mustavalkoinen toimii aina!

Omia suosikkejani mallistosta ovat nämä kuvissakin näkyvät vajaamittaiset ja leveät culottes-housut rypytetyllä vyötärölllä, kesäinen pallopaita sekä klassinen raitapaita. Raitojen ystäviä tässä kokoelmassa kyllä hemmotellaan, sillä mukana kokoelmassa on myös kaksi hihatonta raitapooloa sekä raidallinen mekko. Myös miestenmalliston vaatteet näyttivät niin kivoilta, että olisin voinut kokeilla itsekin. Erikoismallisto on saatavilla rajatun ajan Vero Moda-, Vila- ja Jack&Jones-liikkeissä ympäri Suomen.

Saan arpoa kolmelle onnelliselle vaate- ja lakupaketin, joten jos sinäkin olet lakritsin ystävä ja tykkäsit mallistosta, niin ilman muuta kannattaa osallistua. :) Ota osaa kisaan kertomalla, mikä on sinun lempparilakusi tai jakamalla joku lakritsiin liittyvä muisto. Olisi myös kiva kuulla, mikä näistä tyyleistä on sinun suosikkisi. Jätä kommenttisi 11.5.2018 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite, sillä kontaktoin voittajia sähköpostitse.

PS. Myös malliston oman sivuston kautta voi voittaa yksittäisiä tuotepalkintoja!

Photos: Viena K.

Related posts

23/04/18

Uskalla!

15 53

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Mehiläinen

Lapsena sitä kuvitteli, että rohkeus ja uskallus tarkoittavat sellaisia suuria voimankoitoksia, kiipeämistä tosi korkealle tai jostakin muusta jännittävästä ja mahtavasta suorituksesta selviämistä. Ovat ne toki sitäkin, mutta aikuistuttuaan sitä on tajunnut, että suurimmat taistelut uskalluksen kanssa käydään usein hiljaa oman pään sisällä ja ihan toisenlaisissa asioissa: rohkenenko puhua ääneen todellisista ajatuksistani, kehtaanko näyttää avoimesti kaikenlaiset tunteeni, kykenenkö myöntämään virheeni tai uskallanko olla muiden edessä myös heikko ja pyytää apua.

Palasin Mehiläisen Uskalla-kampanjan innoittamana pohdiskelemaan elämäni varrelle osuneita tilanteita, jotka ovat vaatineet erityisesti uskallusta. Ensimmäisten joukossa mieleen tulevat esimerkiksi nämä:

Menin rippileirille, jolta en tuntenut ainoatakaan ihmistä. Olimme muuttamassa uudelle paikkakunnalle kesken yläasteen kesäloman aikana ja ajattelin, että leiri olisi mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Kokemus oli kuin hyppy altaan syvään päähän heti kertaheitolla, mutta helpotti kouluunmenoa syksyllä, kun uudessa koulussa oli edes muutama tuttu naama.

Uskalsin myöntää olevani umpikujassa ja hakea apua mielenterveysasioissa, kun tarvitsin sitä. Opiskeluaikana masennuin ja vaikka en ymmärtänyt tilaani tuolloin masennukseksi, uskalsin myöntää, että jotakin oli pahasti pielessä ja ymmärsin hakea apua ennen kuin tilanne pääsi eskaloitumaan huonosta vieläkin huonommaksi. Etsin myös myöhemmin terapiasta apua elämän solmukohtiin, vaikka mitään akuuttia ongelmaa ei ollutkaan ilmassa. Ja yllättäen löysin itseni keskeltä kolmen vuoden psykoterapiaprosessia – itsensä löytämisen kaikissa merkityksissä. Tällä viikolla on kolmen vuoden terapiajakson viimeinen käynti ja koen, että tämä tutkimusretki itseeni ja omaan hyvivointiini on ollut paras lahja, minkä olen voinut itselleni antaa.

Irtisanouduin työstä, joka sai minut uupumaan ja voimaan henkisesti pahoin. Heittäydyin jossain määrin tyhjän päälle irtisanoutuessani vuosia sitten päivätyöstäni, kun uupumus oireili jo siinä määrin, että pelkäsin tilanteella olevan pian vakavampiakin seurauksia ja todellinen burnout kolkutteli jo nurkan takana. Migreenikohtaukset, jatkuva ahdistus, unettomuus ja muistiongelmat herättelivät ymmärtämään, ettei mikään työ ole sen arvoista, että kannattaisi uhrata ja menettää oma terveytensä. Myöhemminkin olen kamppaillut työuupumuksen kanssa useaan otteeseen ja oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana on alkanut tuntua, että elämä on taas oikeasti omassa hallinnassa ja minulla on keinoja vaikuttaa siihen. Siihen tarvittiin useampi vuosi terapiaa sekä vähän lomaa.

Uskalsin kokeilla jotakin uutta ja luottaa omiin kykyihini. Olen ryhtynyt muutaman kerran elämässäni aika kunnianhimoisiin ja uhkarohkeisiinkin projekteihin, sellaisiin kuten oman muotilehden perustaminen. Vaikka en enää ole lehden tiimissä mukana, REVS Magazine on edelleenkin yksi niistä asioista, joista olen kaikkein ylpein elämässäni. En ihan vieläkään meinaa uskoa, kuinka hienosti onnistuimme tässä ihan pähkähullussa tavoitteessa ja ylitimme sen vielä moninkertaisesti. Toinen uskallusta vaatinut uraliike oli loikata blogini kanssa omilleni portaalin suojista. Se osoittautui kuitenkin parhaaksi päätökseksi ikinä, sekä oman työmotivaation puolesta että ihan taloudellisestikin.

Irroittauduin suhteesta, joka oli monella tapaa hyvä, muttei silti tuntunut minulle oikealta. Sellaiseen ihan hyvään tilanteeseen olisi ollut helppo jämähtää, mutta jokin sisimmässä harasi vastaan. Koen, että oli lopulta meille molemmille parempi päätös lopettaa suhde, jossa jokin sellainen varmuus oli kateissa. Epäilen, että tuo tunne olisi nakertanut sisintä ja johtanut ennen pitkää isompiin ongelmiin.

Olen puhunut julkisesti esimerkiksi mielenterveydestä, terapiasta ja yksinäisyydestä. On todella vaatinut rohkeutta puhua täällä blogin puolella ääneen sellaisista asioista, jotka yhä edelleen ovat tabuja ja leimaavat ihmisiä. Olen halunnut tietoisesti omalla esimerkilläni paitsi antaa vertaistukea samankaltaisissa tilanteissa oleville, myös osoittaa, että emme koskaan tiedä, millaisia henkilökohtaisia kamppailuja kukin sisimmässään käy läpi. Olen halunnut hälventää näihin asioihin liitettyä stigmaa sekä mielikuvaa siitä, millasia ihmisiä mielenterveyden ongelmista kärsivät tai yksinäiset ovat. Ulkokuori tai menestys eivät suojaa elämän vastoinkäymisiltä eikä sosiaalisen median tai pelkän pinnan perusteella tiedä toisen ihmisen elämästä paljoakaan. Ennen kaikkea olen silti halunnut antaa rohkaisevan esimerkin siitä, että elämä voi muuttua myös paremmaksi, monista vaikeistakin tilanteista voi selvitä ja toivoa on.

Elämässä tulee ihan jatkuvasti vastaan tilanteita, joissa uskallus ja voimat ovat koetuksella. Jos olen jotain kaiken kokemani pohjalta oppinut niin sen, että rohkeuden ja sinnikkyyden rinnalla elämässä tarvitaan lempeyttä, armollisuutta ja hyväksyntää. Juuri niitä asioita olen opetellut pitkän kaavan kautta siellä psykoterapiassa viimeiset vuodet ja koen, että nyt elämä on kaikella tapaa paitsi parempaa ja tasapainoisempaa, osaan ja uskallan myös asettaa omalle jaksamiselleni rajoja, pitää parempaa huolta itsestäni ja hellittää hiukan. Se on ensiarvoisen tärkeää, sillä minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka liiallinen vaativuus voi sairastuttaa.

Juuri näihin samoihin arvoihin uskoo Mehiläinen, joka haluaa Uskalla-kampanjansa kautta tukea erityisesti naisia erilaisissa elämäntilanteissa ja käännekohdissa. Kampanjan avulla halutaan muistuttaa, että uskallus ja rohkeus on nimenomaan sitä, että uskaltaa kertoa ääneen, miltä tuntuu sekä tunnustaa myös sen, jos ei enää jaksa. Myös erilaisten sairauksien ja oireiden kanssa (näkyivät ne sitten päällepäin tai eivät) on mahdollista olla reilusti oma itsensä ja sinut itsensä kanssa. Mehiläisestä muistutellaan, että sinne voi aina mennä niin pienten kuin isojenkin huolien kanssa, tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan ja vastauksen saa aina.

Uskalla-kampanjan sanomaa on haluttu välittää valokuvien kautta ja projektia varten valokuvaaja Viivi Huuska on kuvannut erilaisia ja erilaisisten terveyteen liittyvien haasteiden ja sairauksien kanssa kamppailleita naisia. Miltä näyttää nainen, joka on täysin auki ja läsnä peittämättä ominta itseään? Koskettava valokuvasarja käsittelee haavoittuvaisuutta, rohkeutta ja uskallusta pitää huolta itsestään ja omasta terveydestään. Sen avulla pyritään samalla nostamaan esiin melko yleisiä terveyshuolia, joista moni kärsii muttei uskalla tai kehtaa puhua ääneen, kuten endometrioosia, uupumusta ja aikuisiän aknea – ja tähän kuvien sekä niiden rinnalla kerrottujen tarinoiden avulla toivotaan muutosta.

Viivi Huuskan ottamat valokuvat ovat esillä 26.4.-6.5.2018 Bassoradion pop up -tilassa Helsingissä (Torikortteli, Unionkatu 25).  Näyttelystä löydät lisätietoa sen omalta Facebook-sivulta.

Photos: Liisa Kivi

Related posts