14/11/19

Elämänmuutoksia, tulevaisuuden haaveita ja bucket list

8 53

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: POHJOLA VAKUUTUS & ASENNEMEDIA

Olen menneiden kuukausien aikana tehnyt suuria muutoksia elämässäni ja arjessani. Kävin nimittäin viime kesänä läpi melkoista ajatusprosessia siitä, millaista toivoisin elämäni olevan. Todellisuudessa tuota ajatustyötä oli tehty jo vuosia, mutta vasta viime kesänä tilanne kypsyi siihen pisteeseen, että sain ryhdyttyä ajatuksista konkreettisiin toimiin. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta prosessissa olennaisena motivaattorina toimi Pohjola Vakuutuksen mainoskampanja, joka muistutteli huumorin keinoin, että elämä on nyt ja se on tarkoitettu elettäväksi.

Istuin palaverissa, kun näin mainoksen ensimmäistä kertaa ja jäin miettimään, elänkö todella sellaista elämää kuin haluan… Arki täyttyi naurettavan pitkistä työpäivistä, jatkuvasta deadline-kiireestä, loputtomista to do -listoista sekä otsalohkossa jyskyttävästä tunteesta, että ihan koko ajan pitäisi saada aikaa jotakin, tehdä jotain hyödyllistä ja olla ahkera. Kesällä vihelsin viimein pelin poikki, haistatin pitkät kaikelle ja jäin ansaitulle lomalle vähäksi aikaa.

Loman jälkeen oivalsin, että muutaman vapaan viikon lisäksi pitäisi tehdä isompiakin elämänmuutoksia, jotta elämä tuntuisi taas mielekkäältä ja muistaisin kaiken hässäkän ja kiireen keskellä itseni ja hyvinvointini. Tuntui älyttömältä, että olen oma pomoni, mutta työmääräni oli suurempi kuin koskaan. Miksi en sallinut itselleni aseman mukanaan tuomia etuja? Miksi tämän firman pomolla oli ainoastaan vaatimuksia? Mainoskampanjan slogan “kaiken voi korvata, paitsi elämän” jäi kummittelemaan takaraivoon ja kulminoitui lopulta päättäväisyydeksi tehdä muutos. Luojan kiitos.

Ja voin kertoa, että olen tänä syksynä työtahtia rauhoitettuani ollut onnellisempi kuin todella pitkään aikaan. Kun kaikki muut vastaavat kuulumisia kysellessä päivittelemällä kiirettään (ja niin tein siis minäkin ennen, koska se oli yksinkertaisesti paras tiivistys arjestani), nykyään vastaan, että enää minulla ei ole kiire. Se on ihanaa. Ja voin kertoa, että vastaukseni on pysäyttänyt monta keskustelukumppania hämmennyksen vallassa. On niin epätavallista, että joku toteaa rehellisesti, että oikeastaan minulla ei ole yhtään kiire, vaan on aikaa istuskella, ihmetellä, miettiä, tavata ystäviä ja nauttia elämästä. Toivon, että esimerkkini innoittaa jonkun muunkin työnarkomaanin arvioimaan uudelleen elämäänsä ja prioriteettejaan. On ihanaa, jos työ on antoisaa ja vie mennessään, mutta on tehnyt hyvää muistaa, että elämään mahtuu paljon muutakin.

Nyt kun minulla on käsissäni aikaa ihan eri tavalla kuin ennen, on ollut myös mahdollisuus miettiä, mitä ihan oikeasti haluaisin tehdä, kun kaikki aikani enää ei kulukaan työntekoon. Kesälomaa edeltänyt 24 tunnin haaste oli hyvää esimakua, kun kampanjassa haastettiin pohtimaan, mihin haluaisin aikani käyttää, jos minulle annettaisiin elinaikaa vain 24h. Yksi asia oli selvää: en käyttäisi sitä töitä tehden. Sen sijaan jäin lomalle ja painuin ystävän kanssa mökille rentoutumaan. Jäin kuitenkin tuossa hetkessä miettimään, millaisia muita haaveita ja ajatuksia minulla on vielä toteuttamatta. Millaisia ovat ne harrastukset, reissut tai tavoitteet, jotka ovat aina jääneet vain odottamaan toteutustaan siihen hetkeen, kun sitten joskus olisi aikaa? On mieletöntä tajuta, että se hetki on oikeastaan nyt!

Niinpä ryhdyin ajatuksen innoittaman kokoamaan sellaista ei-niin-vakavaa bucket listiä asioista, joita haluaisin vielä jossain vaiheessa tämän elämän varrella tehdä. Osa niistä on sellaisia juttuja, joita voisi tehdä vaikka heti, kun vain ryhtyisi ja osa taas sellaisia, että ehkä vielä joskus. Osa on isompia asioita ja osa aika pieniäkin, mutta on hauskaa miettiä ja haaveilla, ja toivon mukaan pian joitakin myös toteuttaa!

Keramiikka- ja savityöt

Käsillä tekemisessä on jotakin todella rentouttavaa. Olen joskus lapsena käynyt jonkun savityökurssin ja yläasteella minulla oli myös savitöitä valinnaisena kurssina koulussa. Nyt aikuisena olen ryhtynyt taas haaveilemaan käsitöistä ja erityisesti keramiikka kiinnostaa. Olisi mahtavaa kokeilla dreijausta ja päästä luomaan jotakin itse. Eräs ystäväni on myös innostunut savitöistä, joten ehkä menen hänen mukanaan joku päivä kokeilemaan!

Lapin vaellusretki

Melkein hävettää näin suomalaisena sanoa, mutta en ole koskaan kunnolla käynyt Lapissa. Perheeni kesämökki on hieman napapiiriä etelämpänä, mutta olisi joskus kiinnostavaa lähteä esimerkiksi vaellusreissulle pohjoisemmas Lappiin. Luonnonläheisyys ja yötön yö kiinnostavat.

Revontulet

Lapista puheen ollen en ole myöskään koskaan nähnyt revontulia. Olisipa hienoa päästä joskus todistamaan niitä ihan paljain silmin!

Tanssitaidot

En ole tanssinut paritansseja sitten vanhojentanssien, mutta joku paritanssikurssi kiinnostaisi. Tähän asti homma on tyssännyt tanssiparin puutteeseen, mutta aion vielä etsiä itselleni partnerin tähän hommaan! En osaa juuri valssia kummempaa, joten ihan perusjutut lattareista tangoon ja muihin klassikoihin kiinnostavat, mutta villeimmissä unelmissani siintää lindy hop. Lähdetään nyt kuitenkin ensin liikkeelle niistä simppelimmistä…

Ompelukone haltuun taas

Olen joskus ollut tosi innokas käsitöiden tekijä ja olin lapsena jopa käsityökerhossa, jossa vain ommeltiin kaikenlaisia käsityöprojekteja. Harmittaa, että taidot ovat vuosien saatossa päässeet unohtumaan, enkä rehellisyyden nimissä enää osaa käyttää edes ompelukonetta. Olisi mahtavaa päästä jossain vaiheessa verestämään muistoja ja ottaa taito uudelleen haltuun.

Mato-ongelle

En syö itse kalaa, mutta olen aina rakastanut onkimista. Vedenpinnan tuijottelu hiljaa odottaen ja jännityksellä pinnan väreilyä seuraten on meditatiivista puuhaa. Olen viimeksi käynyt mato-ongella joskus varmaan 25 vuotta sitten, mutta olisi kiva käydä vielä joskus uudelleen.

Ulkomailla asuminen

Viihdyn todella hyvin Suomessa enkä koe mitään suurta kaukokaipuuta, mutta viimeksi Pariisin reissulla heräsi tunne, että voisi olla mukava joskus vielä asua joku lyhytkin pätkä jossakin ulkomailla. Voisin hyvin kuvitella asettuvani hetkeksi aikaa esimerkiksi Pariisin, Berliiniin tai vaikkapa jonnekin päin Portugalia.

Uuden kielen oppiminen

Olen opiskellut elämäni aikana aika montaa kieltä, mutta en voi sanoa osaavani niistä sujuvasti kuin englantia. Ehkä oppisin sen ranskankin oikeasti, jos muuttaisin hetkeksi Ranskaan asumaan – edelliseen kohtaan viitaten…

Omat maalausprojektit

Jostain syystä minulla on älyttömän korkea kynnys tehdä mitään “taiteellista” itse. Olen ihaillut sivusta kavereita, jotka vain tarttuvat pensseliin ja ryhtyvät sutimaan, mutta minua tällaiset luovat projektit jännittävät. Haluaisin päästä yli tyhjän kanvaksen pelosta ja uskaltaa rohkeasti vain kokeilla ilmentää luovuuttani.

Matka Australiaan ja Uuteen-Seelantiin

Vaikka tässä maailman hetkessä lentomatkailua kritisoidaan kovasti, koen silti, että uusien paikkojen näkeminen, eri kulttuureihin tutustuminen ja oman maailmankuvan avartaminen on parhaimmillaan todella antoisaa. Minulla on vielä loppuelämän varrelle joitakin matkahaaveita ja yksi niistä suuntaa Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, missä en ole koskaan käynyt. Muutama hyvä ystäväni asuu Australiassa ja olisi kivaa päästä vielä joskus moikkaamaan heitä siellä ja lisäksi minulla on sukua Uudessa-Seelannissa, joten samalla reissulla voisi ehkä käydä piipahtamassa sielläkin upean luonnon äärellä. Maailmassa on valtavan monta paikkaa ja muutama maanosakin, joihin en ole vielä päässyt tutustumaan, mutta ehkä jonakin päivänä vielä.

*

Useimmat näistä bucket listin asioista ovat sellaisia juttuja, joiden kanssa tarvitsee vain tehdä päätös ja ryhtyä tuumasta toimeen. Jotkut isommat jutut saattavat vaatia enemmän suunnittelua, vaivaa ja uskallusta. Viime kesän elämänmuutoksesta sisuuntuneena olen päättänyt, että nyt on aika elää ja tehdä eikä jäädä ikuisiksi ajoiksi suunnittelemaan.

Pää pilvissä ja jalat maassa – siinä on minusta aika hyvä elämänasenne. Vaikka vakuutukset eivät ole mikään maailman kiehtovin asia, ne ovat silti sellainen juttu, joka kannattaa hoitaa kuntoon ennen kuin lähtee kulkemaan haaveita kohti hattaraisin miettein. Tuntuu turvallisemmalta lähteä toteuttamaan unelmia, kun perusasiat ovat hoidossa, etenkin maailmalle suunnatessa. Matkavakuutus on asia, josta en koskaan tingi, sillä haluan olla varma, että jos jotakin yllättävää sattuu, en joudu toisella puolen palloa pulaan vain omaa huolimattomuuttani tai pihiyttäni. Laukut joutuvat kadoksiin, kamera menee rikki tai sattuu jokin haaveri – näitä sattuu ja huojentaa mieltä tietää, että kaiken voi korvata.

Erityisesti reissujen varalta haluan muistutella, että matkalle ei koskaan kannata lähteä ilman matkustajavakuutusta. Sairaanhoidon kustannukset ulkomailla voivat olla yllättävän suuria puhumattakaan vakavista onnettomuustilanteista, joissa kotiin saattaa joutua palaamaan ambulanssilennolla. Toisaalta jos matkalle ei pääse lähtemään lainkaan äkillisen sairastumisen vuoksi, saattaa vakuutus korvata jopa koko matkan hinnan. Myös matkatavaroille kannattaa ottaa erillinen vakuutus. Jos matkaan sisältyy useita vaihtoja, matkatavarat saattavat toisinaan jäädä matkan varrelle ja saapua kohteeseen vasta myöhemmin. Tällöin voi perille päästyä ostaa ensihätään välttämättömyystarvikkeita ja saada niistä korvausta vakuutuksesta. Vakuutus korvaa myös kokonaan kadonneet tai varastetut matkatavarat.

Tekevälle sattuu ja jos jokin on varmaa niin se, että asiat eivät koskaan mene kuten suunnittelee, eivät elämässä eivätkä matkatessa, joten on vain fiksua varautua. Mutta pelko ei ole hyvä jättää tekemättä ja lähtemättä. Kiitos Pohjola Vakuutus, että rohkaisette elämään, tekemään ja uskaltamaan. Joskus sitä tarvitaan vähän sysäystä, kuten minun tapauksessani.

Millaisia asioita te muut listaisitte oman elämänne bucket listille? Löytyykö samoja juttuja?

Photos: Jenni Rotonen & Annika Ollila

Related posts

7/11/19

Minimalismin ystäville: uudenlaista Kalevala Korua

4 33

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KALEVALA KORU

Rakastan koruja, mutta käytän niitä arjessa harvakseltaan ja hyvin valikoiden. Vaatii paljon, että jokin koru ansaitsee korurasiassani suosikin aseman. Tänä syksynä kotimainen Kalevala Koru on kuitenkin iskenyt sellaiseen napakymppiin, että melkein mikä tahansa syksyn uuden Vetovoima-korusarjan kaunokaisista voisi kiilata heti lempparikorun asemaan.

Olen aina ollut ylpeä siitä, että meillä on niin hieno oma suomalainen korumerkki kuin Kalevala Koru, mutta tänä syksynä olen uutuuksista erityisen innoissani. Kalevala Koru nimittäin löi hynttyyt yhteen suunnittelijakaksikko Juslin Maunulan kanssa, joka on paremmin tunnettu vaatesuunnittelun parista, joskin merkillä on ollut myös omaa korutuotantoa.

Vetovoima-sarjan korvakoruja voi pukea monella eri tavalla. Tässä näkyvät pyöreät Vetovoima-korvikset sekä pronssisina että hopeisina eri tavoin aseteltuina.

Vetovoima-sarjan minimalistisissa koruissa on kauniin arkkitehtoonisia ja linjakkaita muotoja, ja itseäni viehättää erityisesti korujen palapelimäinen yhdisteltävyys sekä monipuolisuus. Kaksiosaisia korvakoruja voi yhdistellä erilaisiksi kokonaisuuksiksi sekä värien että muotojen puolesta ja rannekoruja voi käyttää yhdessä tai erikseen. Veistoksellinen mallisto on kuin tehty kaltaiselleni minimalistiselle koruihmiselle! Kalevala Korun tuotesivuilta löytyy konkreettisia vinkkejä kuvien muodossa siihen, miten esimerkiksi korvakoruja voi käyttää eri tavoin, mutta näissä omissakin kuvissani näette esimerkiksi nuo Vetovoima-sarjan pyöreät kaksiosaiset korvakorut kahdella eri tavalla puettuina.

Kokoelman korvakoruja ja rannekoruja on saatavilla sekä pronssisina että hopeisina. Yleensä olen nykyisin aina taipuvainen kallistumaan kullanhohtoiseen pronssiin koruvalinnoissani, mutta tämän kokoelman kohdalla on ollut vaikeuksia valita, kumpi sävy olisi itselle mieluisampi. Ensimmäistä kertaa ehkä koskaan on sellainen olo, että tekisi mieli ostaa tämän korusarjan kaikki korut omaksi. Ja jos innostuit näistä yhtä paljon kuin minä, niin tiedoksi, että Vetovoima-sarjan korut ovat myynnissä vain Kalevala Korun verkkokaupassa ja lippulaivamyymälässä Helsingissä sekä Helsingin ja Tampereen Stockmann-tavarataloissa sekä Stockan verkkokaupassa.

Myös kulmikkaita Vetovoima-sarjan korvakoruja saa hopean lisäksi pronssisina.

Tämän syksyn Kalevala Koru -kokoelmaan kuuluu muutama muukin mielenkiintoinen uutuus, jotka eivät itse asiassa oikeasti ole uutuuksia alkuunkaan. Kalevala Koru on nimittäin tuonut mallistoonsa pari helmeä arkistojen kätköistä: merkin ensimmäinen naispääsuunnittelija Paula Häiväoja on suunnitellut syksyn mallistossa nähtävät hopeasormukset jo 60-luvulla. Kaikki tuntevat Kalevala Korun perinteikkäistä ja historiallisista klassikkokoruistaan, mutta brändi on ollut pitkään myös modernin korusuunnittelun edelläkävijä.

Tuntuu ihan hullulta, että nämä sormukset on suunniteltu jo yli 50 vuotta sitten, sillä yhä edelleen ne näyttävät moderneilta, tuoreilta ja futuristisilta – tätä on ajaton design. Arkistokorut ovat paitsi kunnianosoitus Kalevala Korun omalle historialle korusuunnittelun parissa myös tribuutti Paula Häiväojan (1929-2011) perinnölle suomalaisen muotoilun ja taideteollisuuden tarinassa. Upeat hopeasormukset kantavat nimiä Häiväoja I ja Häiväoja II, ja ne ovat tilattavissa (4 viikon toimitusajalla) Kalevala Korun verkkokaupassa, lippulaivamyymälässä Helsingissä sekä valtuutetuilla Kalevala Koru -jälleenmyyjillä.

Olen kuullut viime aikoina usein ihmisten yllättyvän, kun he kuulevat, että Kalevala Korun tuotteet valmistetaan edelleen Suomessa. Helsingin Konalassa sijaitseva tehdas työllistää noin  50 henkeä ja yhteensä Kalevala Korulla on töissä noin 100 henkeä. On muuten aika kiinnostava juttu, että kaikissa Kalevala Korun hopeakoruissa käytetty hopea on 85% kierrätettyä ja loput 15% tulee pohjoismaisista kaivoksista. Kultakoruissa käytetystä kullasta 100% tulee kierrätettynä ja pronssistakin osa. Tämä kaikki on aika mielenkiintoista myös vastuullisuuden näkökulmasta. Kävin viime vuonna itse vierailemassa Kalevala Korun tehtaalla ja seuraamassa korujen valmistusprosessia ja se oli todella mielenkiintoista. Jos kurkistus tehtaalle kiinnostaa, niin nostin tuon vanhan storyn Instagramissa highlightseihin, joten se on jälleen katsottavissa hetken aikaa!

Mutta sitten olen utelias kuulemaan, mitä tykkäätte näistä syksyn uutuuskoruista? Ihastuitteko yhtä kovasti kuin minä? Mikä on suosikkinne? Entä kumpaan leiriin kuulutte: hopeisten ystäviin vai pronssin rakastajiin? Kalevala Koru halusi myös lahjoittaa Pupulandian IG-seuraajille yhdet pyöreät Vetovoima-korvakorut pronssisina, joten käyhän osallistumassa Instagramin puolella kisaan, jos mielit saada nuo kaunokaiset omaksesi! Seuraa Kalevala Korua Instagramissa ja kommentoi kuvaani, niin olet mukana kisassa.

Vetovoima-sarjan leveä ja kapea rannekoru myydään erikseen, mutta ne sopivat täydellisesti myös yhdessä käytettäviksi. Myös pronssisia koruja voi yhdistää hopeisiin kaksivärisenä yhdistelmänä.

Vetovoima-sarjan korvakorut ovat ihanan moniulotteisia ja muuntautumiskykyisiä.

Häiväoja-sarjan modernien sormusten design on peräisin jo 60-luvulta.

Photos: Vesa Silver

Related posts

26/09/19

Syksyn lempikengät: kauniit, käytännölliset ja vastuulliset

12 35

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & TEN POINTS

Kengät – suuri intohimojeni kohde. En tiedä miksi, mutta olen aina rakastanut kenkiä ja myönnän, että omistan kenkäpareja paljon enemmän kuin oikeasti välttämättä tarvitsisin. Kenkähyllyni kauneimmat kengät eivät aina ole niitä mukavimpia tai käytetyimmät niitä tyyliltään ajattomimpia. Joku saattaisi pyöritellä silmiään hopeisille glitter-kengilleni ja kyseenalaistaa niiden ajattomuuden tai käytännöllisyyden, mutta voin tyytyväisenä todeta, että juuri nuo kyseiset kengät ovat yksi kenkäkavalkadini käytetyimmistä. Toisaalta vannon myös klassikoiden nimiin: täydelliset mustat nilkkurit (kuvissa), ajattomat herrainkengät, käytännölliset ratsastuskengät tai jämäkät maiharit ovat sellaisia kenkähyllyn klassikoita, joihin voi luottaa trendien ja omien mielialojen heilahteluista huolimatta.

Kuten aiemmassa postauksessani tällä viikolla totesin, uskon siihen, että kaikkein parhaita ja vastuullisimpia hankintoja ovat ne, joille käyttökertoja kertyy vähintään 300 mutta mieluiten paljon enemmän. Voisiko joku kauniista kenkäpareistani kestää hellyydellä ja huolenpidolla jopa perinnöksi jälkipolville? Minulle täydelliset kengät ovat paitsi kauniit ja mukavat, myös laadukkaat ja mielellään vastuullisesti valmistetut. Vaatteiden suhteen vastuullisia vaihtoehtoja on tarjolla valtavan paljon, mutta kenkäosastolla menee välillä vastuullisuusasioita pohtiessa sormi suuhun. Minulle selvisi kuitenkin ihan hiljattain, että yksi vastuullinen vaihtoehto kenkäostoksilla löytyykin paljon lähempää kuin olisi arvannut! Kuulostaako Ten Points tutulta? Minä muistan tämän brändin jo nuoruusvuosiltani, mutta sitäpä en tiennyt, että tänä päivänä vastuullisuus on yksi merkin keskeisimmistä arvoista.

Luulen, että jos minun mielikuvani Ten Pointsista brändinä on selvästikin kaivannut vähän päivitystä, saattaa tämä vastuullisuusnäkökulma olla mennyt teiltä muiltakin ohi silmien. Vuonna 1983 perustettu ruotsalainen kenkämerkki on Suomessa tosiaan tuttu nimi, mutta harva esimerkiksi tietää, että kaikki Ten Pointsin kengät tehdään Portugalissa suurelta osin käsityönä ja tätä nykyä malliston kengistä monet valmistetaan ympäristöystävällisesti kasviparkitusta nahasta. Brändin tavoitteena myös on, että lähivuosina koko mallisto olisi tehty vain kasvivärjätystä nahasta.

On tosi ilo huomata, että Ten Points on nostanut vastuullisuuden yhdeksi avainajatukseksi koko brändifilosofiansa taustalle ja se näkyy vahvasti myös suunnittelutyössä. Merkin tavoitteena on suunnitella laadukkaita ja ajattomia kenkiä, jotka tuotetaan ympäristöä ja työntekijöitä REACH-sopimuksen ja EU-lainsäädännön mukaisesti kunnioittaen ja jotka hyvällä hoidolla ja huolenpidolla kestävät käytössä vuodesta toiseen. Mainitsemisen arvoista on muuten myös, että kenkien vuorimateriaalit ovat aina joko kromitonta nahkaa tai sertifioitua villaa. Lisäksi kenkien pakkauksessa käytetään vain kierrätysmateriaaleja.

Pohdiskelin tällä viikolla aiemmin julkaisemassani postauksessa juuri sitä, että muotiteollisuuden yksi suurimmista ongelmista on jatkuvasti muuttuviin trendeihin perustuva sesonkiajattelu. Ten Pointsilla uskotaan nimenomaan “hitaaseen muotiin” ja muotoiluun, joka kestää aikaa yhtä tai kahta sesonkia pidemmälle. Kun tyyli on ajaton, laadukas tuote kestää käytössä, kunhan sitä vain muistaa huoltaa sopivilla hoitotuotteilla ja käyttää säännöllisesti suutarilla. Myönnän, että itsekin voisin hoitaa rakkaita kenkiäni vielä paremmin – olkoon tämä muistutus minulle, että seuraavan kuukauden agendalle otan huoltaa kaikki puhdistusta ja lankkausta kaipaavat kenkäni.

Tykkään itse Ten Pointsin skadinaavisen pelkistetystä designista ja löysin syksyn mallistosta monet sellaiset kengät, joista voisin kuvitella tulevan kenkäkaapin luottopareja. Omat suosikkini olivat silti nämä sirot mustat nilkkurit, jotka neutraaliudessaan ja ajattomuudessaan ovat täydelliset oikeastaan melkein mihin tahansa asuun. Voisin hyvin pukea nämä niin mekon kuin farkkujenkin pariksi. Ja ennustan, että näille kertyy käyttökertoja helposti se 300 ja rutkasti ylikin, kuten kenkähyllyn lemppareille yleensä.

Ten Pointsin nettisivuilla ei tällä hetkellä ole vielä esillä ihan koko syksyn kokoelmaa ja muun muassa nämä minun valitsemani kengät ovat vasta tulossa myyntiin, mutta verkkokaupasta ja jälleenmyyjiltä löytyy jo laaja kattaus hemmetin hyvännäköisiä kenkiä. Tykästyin itse erityisesti klassiseen ratsastuskenkämalliin, hieman rouheampiin maiharityyppisiin buutseihin sekä kauniisiin matalakantaisiin perusnilkkureihin näiden itse valitsemieni lisäksi. Ja muuten, Ten Points tekee kenkiä myös miehille.

Löytyykö joltakulta teistä jo entuudestaan kenkähyllystä Ten Pointsia? Entä tuliko jollekin uutena tietona, että merkin kengät on valmistettu vastuullisten periaatteiden mukaan? Ja tietenkin, löytyikö syksyn kokoelmasta jo jokin suosikkimalli?

Photos: Annika Ollila

Related posts

3/09/19

Luottovaatteita ja helppoja arkityylejä syksyyn

11 45

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: NANSO

Monesti kesän päättymiseen liittyy vähän sellaista haikeuttakin, mutta minä henkilökohtaisesti yleensä odotan syksyä innolla. Alkusyksy on suosikkejani vuodenajoista ja yksi suosikkijutuistani on se, että saa vähän kerrospukeutua, mutta silti ei vielä tarvitse palella tai toppautua paksuihin kerroksiin pysyäkseen lämpimänä. Ja onhan syysilloissa sellaista tunnelmaa, jota voi kliseisesti höyryävän teekupin kanssa fiilistellä.

Syksy on minulle nimenomaan pukeutumisen saralla vuoden inspiroivin sesonki, kun kesällä on hilluttu kevyissä hepeneissä ja mietitty lähinnä, miten tulisi mahdollisimman vähän hiki. Syksyllä pukeutumisessa voi käyttää vähän enemmän luovuutta ja nimenomaan kerroksellisuudella tehdä kokonaisuuksista hiukan mielenkiintoisempia. Loppujen lopuksi toimivaan arkityyliin ei kuitenkaan tarvita mitään kamalan ihmeellistä. Tykkään itse aika klassisista perusjutuista ja piristän asua usein jollakin tosi yksinkertaisella pikkujutulla: omasta perustyylistä poikkeava väri tai väriyhdistelmä, hattu tai vaikkapa vain huulipuna riittävät usein tuomaan kokonaisuuteen jotakin sopivaa twistiä.

Jos tuntuu, että pää kumisee näin syksyn kynnyksellä tyhjyyttään, niin kokosin tähän postaukseen Nanson tuoreesta syyskokoelmasta pari kivaa ja helppoa vaate- ja tyyli-ideaa syksyä ajatellen. Moni oman kaappini luottovaatteista on nimenomaan Nansolta: esimerkiksi Tasku-t-paita ja Boxi-t-paita sekä Ylle-villakangastakki ovat vaatekaappini käytetyimpiä aarteita.

Pitääkin muuten tässä kohtaa huikata, että tuon Tasku-suosikkipaidan, kuten myös koko Nanson Basic-malliston materiaali on nykyisin luomupuuvilla, joten Taskusta voi nyt tykätä vielä hiukan entistäkin enemmän! Sertifioidun luomupuuvillan viljely kuluttaa jopa 90% vähemmän vettä kuin tavallisen puuvillan ja viljelyprosessi on luonnolle lempeämpi, sillä siinä ei käytetä ympäristölle haitallisia kemikaaleja. Ja hei, Boxi-t-paidasta on muuten ilmestynyt tänä syksynä ihan tosi veikeä printtiversio (tai ainakin malli on samankaltainen kuin Boxissa), joka näkyy muun muassa Annikan Nanso-postauksessa. Tällä hetkellä Tasku-paidat ovat suuren kysynnän vuoksi vähissä, mutta niitä on tulossa lisää verkkokauppaan viimeistään lokakuun puolella!

Pitkänmallinen ja rento Ylle-takki on ollut minusta ihan täydellinen juuri sellaisille koleille syyspäiville ja leudommille talvikeleille. Toisaalta takki on malliltaan sen verran väljä, että myös sen alle mahtuu kerroksia ja villapuseroa. Millekään paukkupakkasille yhdellä napilla varustettu ja vuoriton takki ei ole suunnattu, mutta toisaalta talvet ainakin täällä Etelä-Suomessa ovat tätä nykyä melko leutoja, joten yleensä kerrospukeutumalla pärjää hyvin.

Omistan itse ihanan Yllen sekä tummanvihreänä että vaaleanbeigenä, ja äidilläni on sama takki puolestaan tummansinisenä. Minusta on ihanan kestävä idea, että sama toimiva design jatkaa kokoelmassa sesongista toiseen – vain väreissä nähdään uutta. Tämän syksyn kokoelmaan Ylle palaa mustana ja kokonaan uutena värinä mukana on kaunis burgundinpunainen, jonka näette näissä postauksen kuvissa myös. Miten kaunis väri!

Poimin näihin tyyleihin mukaan muutamia yläosia sekä parit housut Nanson syyskokoelmasta. Yläosista mukaan valikoitui muutama neule sekä hauska printti-college, joita eri tavoin yhdistelemällä saa luotua monenlaisia arkityylejä. Klassikkoneule-Villiksestä on tähän syksyyn ilmestynyt harmaa väri, joten harmaiden neuleiden rakastaja luonnollisesti tarttui heti siihen. Harmaa on värinä jotenkin niin sellainen turvallinen, lempeä ja helppo yhdistellä. Ja Villiksen merinovillamateriaali on ihanan lämmin, muttei kutita tai nyppyynny.

Oma ylivoimainen suosikkini tämän syksyn yläosista on musta ribattu poolo, joka vilahtaa burgundinpunaisen Yllen alta. Yksinkertainen, kapealinjainen ja kaunis pusero on sellainen täydellinen arjen pelastaja: se sopii melkein minkä tahansa alaosan pariksi ja tarvittaessa taipuu myös juhlavampaan tyyliin. Tämä on sellainen vaatekaapin tyylikäs klassikko, joka on helppo pukea tilanteeseen kuin tilanteeseen. Vahvasti veikkaan tästä tämän syksyn suosikkivaatetta omassa vaatekaapissani.

Demi-farkut vilahtivat jalassani viime kevään inspispostauksessa vaaleanharmaina, mutta nyt samasta farkkumallista on ilmestynyt myös tuollainen klassisen denim-sininen väri. Nappasin itse farkut kuviin vähän väljässä koossa, sillä tykkään rennommasta fiiliksesta, mutta normaalikoossa kyseessä on siis ihan perus-pillifarkku. Itse kääräisin pitkiä lahkeita hiukan lyhyemmäksi vain tuolla tavoin rennosti rullalle, mutta esimerkiksi Annika saksi surutta omansa lyhyempään mittaan.

Toisena alaosana näissä kuvissa nähdään leveät Seela-housut. Olen itse rakastunut kaikenlaisiin väljiin lahkeisiin ja parasta näin syksyn ja talven tullen tuollaisissa leveissä housuissa on se, että säiden viiletessä sinne alle mahtuu kiitettävästi myös sukkahousukerroksia. Toinen kiva juttu tuollaisissa leveissä lahkeissa on se, että ne voivat samanaikaisesti olla rennot ja juhlavat yläosasta riippuen. Jos näihin housuihin yhdistäisi neulepuseron sijaan jonkin vähän juhlavamman yläosan tai ihan vain mustan yläosan (kuten tuo ribbipoolo), housut sopisivat mainiosti myös juhlatyyliin.

Tänä syksynä Nanson kokoelmaan kuuluu myös kaunis valkoinen V-pääntiellä varustettu Kaarna-villapusero. Valkoinen neule on ihana esimerkiksi juuri sinisten farkkujen kaverina – vähän kuin valkoisen t-paidan talviversio. Samasta neuleesta on muuten olemassa myös tummansininen väri.

Poimin mukaan myös Nansolle tyypillistä printtikuosia, sillä valkoisen Sunnuntai-collegepuseron yksinkertainen printti, rento malli ja hillitty värimaailma näyttivät niin hyvältä. Entistäkin rennomman puserosta tekevät nuo kääräistyt hihansuut sekä laatikkomainen väljä malli. Nimensä mukaisesti pusero on varmasti ihan täydellinen sunnuntailoikoiluun, mutta minä kyllä voisin hyvin pukea tämän juuri farkkujen parina myös vaikka töihinkin.

Hei huikkaanpa tässä samalla, että tämän viikon ajan nämä kaikki postauksessa mainitut tuotteet ovat alessa -25% sekä Nanson verkkokaupassa että omissa myymälöissä. Mikäs oli näistä syksyn uutuuksista oma suosikkinne? Löytyykö jo jokin näistä minun suosikeistani omasta kaapista entuudestaan?

Photos: Annika Ollila

Related posts