23/05/17

Uusia tuulia Kansallismuseossa (+ kisa)

36 28

Kaupallinen yhteistyö: Kansallismuseo

Olen kävellyt Helsingissä Kansallismuseon ohi varmasti tuhansia kertoja. Entisen kotini lähellä sijaitseva museo oli ennen usein päivittäisten reittieni varrella, mutta jostain syystä en silti koskaan tullut poikenneeksi sisään. Niinhän se tuppaa usein omassa kotikaupungissa vähän menemään. Turistina vieraassa kaupungissa sitä tulee käytyä vaikka missä, mutta monesti ne oman kotikaupungin nähtävyydet jäävät usein paitsioon. Olen toisinaan kauhistellut, että turistit tuntuvat joskus tietävän kotikaupunkini nähtävyyksistä enemmän kuin minä itse.

Sain nyt hyvän kimmokkeen lähteä tutustumaan Kansallismuseoon, kun yhteistyön tiimoilta pääsin tutustumaan uuteen kiinnostavaan projektiin, jossa Kansallismuseo on ollut mukana. Viisi suomalaissuunnittelijaa on nimittäin suunnitellut Kansallismuseolle oman pienen tuotemalliston, jossa on museosta ja historiasta inspiroituneita tuotteita, jotka ovat vähän kuin uudelleentulintoja historiallisista esineistä. Pääsin kurkkaamaan mallistoa viime viikolla paikan päälle ja oli tosi kiinnostavaa nähdä Kansallismuseo Collectionin lisäksi myös itse museo sisältä käsin. En ollut esimerkiksi ollenkaan tiennyt, että museossa on upea kattoikkuna, jonka ympärillä on Akseli Gallen-Kallelan maalaamia freskoja.

Suunnittelijoiden, Kansalismuseon, Helsinki New -hankkeen ja Juni Communication & Produtionin yhteistyönä syntynyt Kansallismuseo Collection on esillä designtoimisto Koko3:n suunnitteleman museokaupan yhteydessä olevassa mahtavassa pop up -tilassa, joka on näyttely jo itsessään. Ja mikä parasta, museokaupassa pääsee vierailemaan ihan vain vaikka ohikulkiessaan ilman museon pääsymaksua. Hyvä tietää, jos siis kiinnostaa käydä poikkeamassa vaikka vain kurkistamassa mallistoa! Ensæmblen mallistolle koostama oma näyttely “Inspiration is here” on esillä 12.5.-27.8.2017.

Mukana mallistoa suunnittelemassa on ollut viisi suomalaista suunnittelijaa: Johanna Gullichsen, Mari Isopahkala, Kristiina Nuutinen, Julia Männistö sekä Alisa Närväsen ja Elina Peltosen muodostama suunnittelijaduo ensæmble. Suunnittelijoiden käsissä museon esihistorialliset esineet ovat muuttuneet huivin printeiksi ja suomalais-ugrilaiset kansantraditiot muistikirjaksi. Perinteinen tuohikontti nähdään uudelleentulkintana korkista valmistettuna ja hopeasormuksessa komeilee timantin paikalla palanen poron turkkia.

Kansallismuseo halusi ilahduttaa teitä pienellä arvonnalla ja saan siis arpoa teille tuosta ihanasta mallistosta kolme tuotetta: Johanna Gullichsenin kauniin Ahti-kukkaron sekä kaksi ensæmblen muistikirjaa. Osallistu kisaan seuraavasti: kerro tämän jutun kommenteissa, oletko koskaan käynyt Kansallismuseossa ja mitä mietteitä tämä projekti sinussa herättää? Onko joku mukana olevista suunnittelijoista entuudestaan tuttu? Syttyikö inspiraatio lähteä kurkkaaman Kansallismuseota myös sisältä? Jätä kommenttisi 30.5.2017 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite. Ja oikeasti, käykää kurkkaamassa sitä näyttelyä – se on hieno. :)

Jos kiinnostaa lukea tuotteista ja suunnittelijoista niiden takana vähän enemmän, niin tästä alta löytyy vielä pieni tietopaketti. :)

Kirmukarmu-huivi

Mannisto

Kirmukarmu-huivin nimi on peräisin Vesilahdella sijaitsevasta muinaislöytöpaikasta, josta löytyneet kyyristelevää eläintä esittävät miekan kahvat ovat myös yksi huivin kuva-aiheista. Kirmukarmu oli myös myyttinen hämäläinen sotapäällikkö jonka kerrotaan eläneen 1200-luvulla. Muita huivin aiheita ovat erilaiset koruaiheet sekä Suomen tunnetuin kiviesine, hirvenpäänuija. “Kaikki valitut esineet edustavat aikansa muotokieltä, mielestäni suomalainen muotoilu oli jo tuolloin pelkistettyä ja omaleimaista” sanoo Männistö. Huivit on painettu silkkipainotekniikalla joka sopii hyvin esihistorialliseen tunnelmaan käsityömäisen ja uniikin painojäljen ansiosta.

Julia Männistö valmistui 2014 Lontoossa Central Saint Martins -yliopistossa maisteriksi. Pian valmistumisensa jälkeen hän perusti Mannisto-vaatemerkin. Nuoresta iästä huolimatta omaperäinen brändi on ollut kovassa nosteessa ja menestynyt monissa kansainvälisissä kilpailuissa.

Muistikirja

ensæmble

ensæmblen muistikirjassa kuljetaan aikamatka suomalais-venäläisen duon töistä suomalais- ugrilaisiin kansanmenoihin, kokoontumisiin, arjen ja juhlan toimiin. Kirja on kokoelma vanhoja historiallisia arkistokuvia ja ensæmblen omia kuvia. “Löysimme yllätykseksemme paljon samankaltaisia tilanteita, asioita ja paikkoja historiallisista kuvista kuin mitä omissa töissämme oli ollut.” kertoo suunnittelija Alisa Närvänen. Närvänen toivoo, että ihmiset käyttäisivät rohkeasti kirjaa ja täyttäisivät sen omilla muistiinpanoilla tai luonnoksillaan luoden siihen kolmannen ulottuvuuden.

ensæmble on tunnettu kokeellisuudestaan ja monialaisuudestaan muodin alalla ja sen toiminta on alusta alkaen sijoittunut taiteen ja muodin rajapinnalle. Työskentelyä on määrittänyt kiinnostus vaatteen ja pukeutumisen esittämisen tapoihin, joissa totuttujen ideaalien sijaan esitetään vaatteisiin liittyviä pohdintoja ja luodaan kehollisuudesta nousevia kokemuksia erityisesti performanssin keinoin.

Aarni-reppu

Katriina Nuutinen

Aarni-reppu on on moderni tulkinta suomalaisesta tuohikontista. Vaikka se on tehty korkista se on käytettävyydeltään ja ominaisuudeltaan samantyyppinen kuin tuohi, luonnostaan vettä ja likaa hylkivä sekä kevyt kantaa. Suunnittelija Katriina Nuutinen toivoo että reppu kulkisi arkikäytössä, vaikka  käsilaukun sijaan. Jokaisen Aarni-repun myynnistä menee pohjoiskarjalaisten nuorten mielenterveystyölle viisi euroa.

Katriina Nuutinen on sukupolvensa kiinnostavimpia suomalaisia suunnittelijoita. Lasimuotoilun lisäksi Nuutinen tunnetaan hyvin myös valaisimistaan. Joensuussa asuva, palkittu muotoilija on tähdännyt alusta alkaen kansainvälisyyteen. Nykyään hän tekee yhteistyötä mm. Ligne Rosetin ja Klongin kanssa. Vahva materiaalintaju yhdistää Katriina Nuutisesta tuotantoa. Hänen suunnittelemansa tuotteet ovat samanaikaisesti herkkiä ja voimakkaita.

Ahti-kukkaro

Johanna Gullichsen

Johanna Gullichsenin suunnitteleman kukkaron Nereus kuosi on tänä vuonna 20-vuotisjuhlavuottaan juhlivasta Normandie mallistosta. Metsänvihreä väri on valittu erityisesti Kansallismuseota varten ja nahka ja metallisomisteet tekevät siitä sopivan vaikka kesän juhliin. “Vetoketjussa on jotain samaa kuin saamelaisten koruissa, joista pidän kovasti.” Gullichsen kertoo.

Johanna Gullichsen on uudistanut kudottujen kankaiden maailman ja tuonut skandinaavisen tekstiiliperinteen tähän päivään. Gullichsenin kankaita myydään yli 20 maassa. Ne on suunniteltu pitkäaikaiseen käyttöön, ja valmistettu huolella parhaista materiaaleista.

Viima sormus

Mari Isopahkala

Mari Isopahkalan hopeasormuksessa on timantin paikalla kappale poron karvaa. “Halusin nostaa tämän uskomattoman hienon materiaalin arvostusta ja kunnioitusta. Poro on myyttinen olento joka kestää kovia sääolosuhteita ja mahdollisti saamelaisten asumisen ja elämisen Lapissa. Se on merkittävä osa suomalaista ja saamelaista kulttuuria” Isopahkala toteaa. Vaikka koipikarva on nahan kestävimpiä osia se jää usein ylijäämätuotteeksi porontaljojen jalostuksessa. Sormuksen hopeaosa valmistetaan sarjatuotantona, mutta jokainen turkinpala valitaan ja työstetään käsin tehden jokaisesta sormuksesta uniikin.

Mari Isopahkala on palkittu muotoilija, joka on viimeaikoina työskennellyt paljon lasin, puun ja valaisimien parissa. Isopahkalan tunnetuimmat työt kansainvälisesti ovat “Winter Pearl” ja “Suma” korumallistot Lapponialle sekä “Konkkaronkka” sarja Marimekolle.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

19/05/17

Pupulandia 10 vuotta!

27 90

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Mionetto

Vihjasin pari päivää sitten, että olen tässä viime aikoina hajamielisyyksissäni unohtanut jotakin… No arvatkaapa vain, mitä unohtui? Blogini 10-vuotissynttärit! Tarkistelin viime viikolla, että mikäs päivä se taas olikaan, kun blogini täyttää vuosia. Muistan, että se on toukokuun puolivälin paikkeilla, mutta en koskaan muista tarkkaa päivämäärää. Tarkistin asian ja hoksasin, että merkkipäivään oli vain muutama päivä aikaa. Sitten kun synttärit sunnuntaina 14.5. koittivat, unohtui asia tyystin äitienpäivän ja Madridista paluun takia.

Alkuviikko puolestaan oli niin kiirettä täynnä, etten oikein ehtinyt edes pysähtyä asian äärelle, joten päätin suosiolla odottaa pahimman hässäkän ohi ja juhlistaa blogisynttäreitä lähempänä loppuviikkoa. Eipä tuo juhlan syy tuosta mihinkään karkaa. Ajattelin sitten kunnioittaa blogisynttäreitä ihan korkkaamalla pullon kuohuvaa, kun Mionetto oli sopivasti juuri toimittanut minulle maisteltavaksi Gran Rosé Extra Dry -kuohuviiniään. Mekko päälle, pinkki pullo kainaloon ja lasiin justiinsa sopivan kuivaa kuohujuomaa ja meikäläinen oli valmis virittäytymään  juhlatunnelmiin kiireisen arkipäivän lomassa.

Olisihan tässä monenlaistakin syytä poksautella kuten vaikkapa tämä uusi koti, mutta kilistellään tätä sitten, kun kämppä alkaa olla vähän valmiimpi! Keskitytään siis ensin hurraamaan tätä kymmenvuotista blogitaivalta. Mutta siis hetkinen… 10 vuotta? Mihin tämä aika oikein on hurahtanut?

Totta puhuen, kun nyt mietin asiaa, niin kyllä siitä tosiaan tuntuukin olevan pieni ikuisuus aikaa, kun opiskelijatyttönä Brysselissä aikanaan perustin Pupulandian. Voin luvata teille, etten koskaan suunnitellut, että blogi olisi jonakin päivänä työni. En varmaankaan ajatellut, että se olisi edes olemassa 10 vuotta myöhemmin. Mutta tässä sitä vain ollaan 10 vuotta myöhemmin ja päähänpisto aikanaan ryhtyä kirjoittelemaan mietteitäni blogimuotoon on lopulta ollut elämäni tärkein ura-askel. Hassua, kuinka yllättäviin suuntiin elämä voikaan viedä.

Voin kertoa, että 10 vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Kun minä aikanaan aloitin bloggaamisen, muotiblogeissa ei juuri paljastettu nimiä tai kasvoja. Suurin osa kirjoitteli nimimerkin takaa ja asukuvista rajattiin kasvot pois. Minulla ei käynyt mielessänikään, että voisin hyötyä blogista koskaan muilla tavoin kuin vain uusia ystäviä ja hengenheimolaisia löytämällä. En ole koskaan kaivannut julkisuutta tai järin paljon huomiotakaan ja nuoruudessani vihasin valokuvattavana olemista yli kaiken. Nämä asiat huomioiden tuntuu jokseenkin omituiselta, että olen nyt tässä. Mutta tässä sitä nyt silti ollaan enkä päivääkään vaihtaisi pois.

Olen päässyt blogini kautta sellaisiin seikkailuihin, joista en olisi osannut ikinä edes haaveilla. Olen siitä syvästi kiitollinen. Ja ennen kaikkea olen kiitollinen teille kaikille jotka olette vuosien varrella jaksaneet pysytellä matkassa pidemmän tai lyhyemmän tovin. Ilman teitä tässä hommassa ei toden totta olisi mitään mieltä – ainakaan 10 vuoden vertaa.

Kymmenen vuotta todella tuntuu melkoiselta ajalta. Se on melkein kolmasosa koko elämästäni ja suurin osa aikuisiästäni. Blogi on kasvanut tässä ajassa niin kiinteäksi osaksi minua ja arkeani, että mietin toisinaan, mitä muuta elämä voisi olla, jos vaihtaisikin täysin suuntaa. Siitä huolimatta, ja niin uskomatonta kuin se ehkä onkin, en ole koskaan oikeastaan edes harkinnut Pupulandian lopettamista. Olen tehnyt päätöksen, että Pupulandia saa jatkua niin kauan, kun tämä tuntuu minusta itsestäni kivalta ja kiinnostavalta, ja vaikuttaa olevan sitä myös muille.

Vasta muutaman viime vuoden aikana olen uskaltanut tuntea jo vähän ylpeyttäkin tästä omasta projektistani, josta olen onnistunut tekemään itselleni elannon. Tuntuu aika hienolta, että olen onnistunut tekemään harrastuksesta työn ja luomaan tyhjästä itselleni ammatin. En olisi koskaan arvannut olevani yrittäjäluonne, mutta tässä sitä vain porskutellaan yrittäjänä menemään jo kuudetta vuotta. Joskus ehkä kaipaan tavallisen palkkatyön työaikoja ja lomia, sitä että työt voi jättää työpaikalle ja sitä, että vapaa-aika on yksiselitteisesti omistettu itselle. Bloggaaminen on maailman kivoin työ, mutta on päiviä, jolloin mietin, että voisi sitä leipänsä helpomminkin ansaita. Silti suurimman osan ajasta saan edelleen vähän nipistellä itseäni, että ihanko oikeasti olen näin onnekas. :)

Suorastaan olen tässä kohtaa aika sanaton… Ja mieluummin kuulisin teiltä muistoja vuosien varrelta. :) Olisi ihanaa, jos jaksaisitte jakaa isoja tai pieniä mietteitä ja muistoja näiden 10 vuoden ajalta. Mitä on jäänyt mieleen? Mikä postaus on pohdituttanut tai ilahduttanut? Ihan mitkä tahansa terveiset ja muistot ovat paras lahja, mitä voisitte minule tässä 10-vuotispäivän kynnyksellä antaa. Kiitos jokaiselle, joka on täällä piipahtanut ja lämmin halaus kaikille teille, jotka jaksatte käyttää tovin aikaanne ja jättää jonkun ajatuksen ilokseni. Olette ihan parhaita ja ilman teitä Pupulandiaa tuskin enää olisi!

PS. Niin ja se skumppa on oikein hyvää, mutta muistuttelen vielä, että Valviran ohjeiden mukaan alkoholia ei saa kommentoida eli keskitytään kommenttiboksissa kymmenvuotismuisteloihin! :)

Translation: As incredible as it may sound, Pupulandia is already 10 years old! Thank you for everyone who has been on this crazy journey with me! :)

Photos: Jonna Leppänen / Jonnamaista

Related posts

17/05/17

Testissä: hampaiden valkaisu ja valkaiseva hammastahna

172 34

Kaupallinen yhteistyö: Yotuel

Olen ihan valtavan hymyileväinen ja nauravainen ihminen, mutta jostain syystä valokuvissa minun on aina ollut vaikea hymyillä sellaista oikein leveää hammashymyä. Hampaissani ei ole mitään vikaa enkä tietoisesti mitenkään piilottele niitä, mutta olen huomannut, että hampaita väläytän esiin vain riemun ollessa oikeasti aitoa.

Minusta ei olisi missiksi, ei monistakaan syistä, mutta ei varsinkaan siksi, että en osaa hymyillä leveästi hampaat loistaen pakon edessä. Minun tapauksessani se näyttää vain feikiltä ja teennäiseltä. Niinpä tyydyn usein valokuvissa maltillisempaan hymyyn, koska se tulee luonnollisemmin ja helpommin. Tai jos naurattaa ja hampaat näkyvät itsestään, silloin ne saavatkin näkyä.

Myönnän, että minulla on silti ollut elämässäni myös sellaisia hetkiä, jolloin olen hävennyt luonnollista leveää hymyäni. Teini-iässä sain purentaa korjaamaan sellaiset oikein perinteiset telaketjuhammasraudat ja 14-vuotiasta teiniä ei noihin aikoihin paljon naurattanut. Koska etuhampaani näkyvät luonnostaan puhuessa ja hymyillessä, huomasin välillä häpeileväni metallinhohtoista hymyäni. Pääsin raudoista eroon kohtalaisen lyhyessä ajassa ja muistan sen vapauden tunteen, kun katselin ensimmäistä kertaa raudatonta hymyäni peilistä: hampaat tuntuivat niin isoilta ja valkoisilta 1,5 vuoden jälkeen.

Sittemmin ei ole tarvinnut hymyä häpeillä – eikä sitä toki olisi tarvinnut silloinkaan, mutta teininä sitä nyt häpeää ihan kaikkea. Huomasin silti jossain vaiheessa olevani varsin tietoinen siitä, että kulmahampaat olivat selvästi muuta purukalustoa kellertävämmät. Minulla on luonnostaan kellertävä hammasluu, josta en ole erityisemmin universumia ja geenejä kiitellyt, kunnes kuulin, että se on vahvempaa ja kestää paremmin reikiintymättä.

Tämän tiedon myötä löytyneestä kiitollisuudestani huolimatta päätin nelisen vuotta sitten kokeilla ensimmäisen kerran hampaiden valkaisua. Hymy kirkastui silmissä ja huomasin, että kyllä sillä vain oli kuin olikin vaikutusta omaan olemukseen ja itsevarmuuteen, kun hampaat olivat puhtaamman ja valkoisemman näköiset ja hammashymy irtosi entistäkin herkemmin. Samana vuonna päädyin blogiyhteistyöhön turvallisesti valkaisevia hammastahnoja valmistavan Yotuelin kanssa ja tykästyin merkkiin kovin. Peräti siinä määrin, etten ole sen koommin muihin hammastahnoihin koskenutkaan.

Kun minulle tarjoutui nyt vuosia myöhemmin uudelleen mahdollisuus yhteistyöhön Yotuelin kanssa, niin se tuntui kovin luontevalta – olenhan luottanut merkkiin jo neljä vuotta. :) Viimeviikkoinen reissuni Madridiin liittyi nimenomaan Yotueliin, sillä merkin kotimaa on Espanja ja sain kutsun päästä tutustumaan perheyrityksen taustoihin ihan paikan päälle.

Reissun agendalla oli myös päästä testaamaan hampaiden valkaisua Yotuelin omalla klinikalla Madridissa. Olin tästä erityisen utelias siksi, että Yotuelin hammastahnat ovat hyvin hellävaraisia omille hampaille valkaisutehostaan huolimatta ja varsinainen valkaisuoperaatio on siis Yotuelilla hyvin hellä hampaille. Olen itse hurjan tarkka hampaitteni suhteen enkä haluaisi riskeerata niiden hyvinvointia turhamaisista syistä, joten on mukavaa, että tällaisia turvallisia vaihtoehtoja on tarjolla valkoisemman hymyn edesauttamiseksi.

Olen huomannut, että neljän vuoden takaisen valkaisun jälkeen kulmahampaat eivät ole samalla tavoin kellastuneet kuin ennen ja hampaiden väri on muutenkin ollut raikkaampi, vaikka toki vuosien varrella se on hivenen ehtinyt tummua. Ennen hampaiden valkaisua pitäisi aina käydä tarkistuttamassa hampaat reikien varalta sekä poistattamassa kertynyt hammaskivi, jotta valkaisuprosessi olisi tehokas ja turvallinen. Piipahdin puhdistuttamassa ja tarkastuttamassa hampaani ennen reissua ja tuntui, että jo pelkkä ammattilaisen tekemä puhdistuskin kirkasti hymyä.

Madridissa klinikalla tehty hampaiden valkaisu oli erittäin miellyttävä kokemus. Silloin neljä vuotta sitten muistan, että operaatio vihloi hampaita melkoisesti, mutta nyt en tuntenut koko suunnilleen tunnin kestäneen toimenpiteen aikana kuin yhden tai kaksi lyhyttä vihlaisua. Olin toimenpidetuolissa peräti niin rentoutunut, että nukahdin kesken operaation ja torkuin lopulta melkein sen koko keston. Se kertonee, että kaikki meni aika miellyttävästi. Itse asiassa klinikalla kerrottiin, että Yotuelin valkaisu on peräti niin hellävarainen ja hoitava, että se itse asiassa vahvistaa hampaiden omaa kiillettä – samoin kuin merkin hammastahnatkin.

En hoksannut paikan päällä ottaa ennen- ja jälkeen -kuvia, mutta hymy kirkastui silmin nähden – siitäkin huolimatta, että en kokenut sen mitenkään erityisesti kaipaavani valkaisua etukäteen. Varmasti omaa vuosien takaista valkaisutulosta on ylläpitänyt se, että olen käyttänyt Yotuelia kaikki nämä vuodet ja sen avulla ylläpitänyt valkaisutulosta, mutta kyllä eron ennen ja jälkeen valkaisun silti huomasi ihan silmämääräisestikin arvioituna.

Vaikka hymy on jälleen entistä valkoisempi, silti lopputulos on ihanan luonnollinen. Hampaat näyttävät luonnollisen vaaleilta ja puhtailta, eivätkä oikeastaan milään tavalla keinotekoisesti valkaistuilta. Sain klinikalta myös mukaani minulle siellä tehdyt hammasmuotit, joilla voin valkaisevan geelin avulla kotona vielä edesauttaa ja ylläpitää hoitolassa tehdyn valkaisun tuloksia. Tietenkin myös valkaisevan hammastahnan käyttö parantaa lopputulosta ja sillä voi yksinäänkin saada tuloksia aikaan. Jos kuitenkin haaveilee ihan selkeästi valkoisemmasta hymystä ja nopeasta lopputuloksesta, niin suosittelen ammattilaisen tekemää valkaisua (Yotuelin valkaisuja tekevät toimipisteet Suomessa löydät linkin takaa).

Monen valkaisevan hammastahnan teho perustuu siihen, että niissä on hankaavia ainesosia, jotka mekaanisesti puhdistavat ja ikään kuin hiovat hampaan pintaa. Se voi saada aikaan kirkkaamaat hampaat, mutta hankaavat ainesosat myös vahingoittavat hammaskiillettä, mikä voi olla hampaiden hyvinvoinnille todella kohtalokasta. Siksi kannattaa miettiä tarkoin, millaisia tuotteita purukalustonsa huollossa käyttää. Yotuelin hammastahnat paitsi poistavat ulkoisia värjäymiä, myös valkaisevat itse hammasluuta – turvallisesti.

On myös mainitsemisen arvoista, että Yotuel on todellakin perheyritys, jonka tuotekehityksestä vastaavat hammaslääkärit. Oli hauskaa tavata yrityksen omistajaperhe, jotka ovat tosiaan hammaslääkäreitä ja hampaidenhoidon ammattilaisia monessa polvessa. Yotuelin koko filosofia on nimenomaan hoitaa hampaita ja valkaisu tulee sitten siinä sivussa, mutta Yotuel on onnistunut 20-vuotisen historiansa aikana kehittelemään hoitoteholtaan aika upeita ja mullistavia tuotteita. Ja koska tuotteet nimenomaan hoitavat hampaita, niitä voi käyttää vaikka päivittäin.

Vaikka fluorista puhutaan kaikenlaista, niin hampaiden hyvinvoinnin kannalta se on oikeasti olennainen ainesosa. Yotuelin hammastahnat sisältävät fluoria ja ksylitolia, jotka ovat reikiintymisen estämisessä elintärkeitä. Opin tämän itse kantapään kautta joitakin vuosia sitten, kun käytin muutaman vuoden fluoritonta luomuhammastahnaa ja sain tuona aikana kauhukseni hampaisiini lukuisia reikiä – never again.

Oli ihan kamalaa kuulla hammaslääkärin vastaanotolla tämä tuomio, kun oli aina saanut aiemmin “puhtaat paperit” ja reikiä nolla. Onneksi ongelman syy selvisi hammaslääkärin kanssa keskustellessa. Sittemmin olen kuullut monelta muultakin samanlaisia kokemuksia fluorittomista hammastahnoista, joten tuon asian kanssa ei oikeasti kannata leikkiä, mikäli kantaa huolta hampaistaan. Yotuel on palvellut sittemmin ja reikiä ei ole enää tullut.

Plussaa on annettava Yotuelille myös hammastahnojen vaahtoamattomasta koostumuksesta, joka ei aiheuta aftoja ja jättää jälkeensä suuhun todella miellyttävän tuntuman. En enää osaa Yotueliin totuttuani ollenkaan käyttää sellaisia tavallisia vaahtoavia hammastahnoja – ne kuivattavat suuta ihan hurjasti, mitä en oikeastaan edes tajunnut, ennen kuin tauon jälkeen yritin taas kokeilla. Tiedoksi Yotuelista kiinnostuneille, että merkin hammastahnoja myydään siis apteekeissa, hammaslääkäreiden vastaanotoilla sekä Sokos- ja Stockmann-tavarataloissa ja Emotion-liikkeissä.

Olisi mielenkiintoista kuulla teiltä muilta kokemuksia hampaiden valkaisusta ja hampaidenhoidosta. Onko Yotuel monelle merkkinä tuttu? Entä onko siellä moni kokeillut hampaiden valkaisua ja millaisia kokemuksia jäi?

Sain Yotuelilta teille lukijoilla arvottavaksi kolme runsasta tuotepakettia Yotuelin valkaisevia hammastahnoja. Kommentoimalla tätä juttua olet mukana kisassa, joten kerrohan, mitä mietteitä postaus herätti! Osallistu kisaan 23.5.2017 mennessä ja muista jättää kommenttisi yhteyteen toimiva sähköpostiosoite.

Related posts

12/05/17

Tarinoita ja haaveita kesästä

3 50

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Marimekko

Veikkaan, että aika monen meistä mietteet ovat jo kesässä, vaikka ikkunasta ulos kurkistellessa näkyykin jotain ihan muuta. Mutta todellisuudessa kesästä haaveilu on melkein yhtä ihanaa kuin kesä itsessään. Kaikki se odotus, energia ja suloiset suunnitelmat sekä menneiden kesien muistot – ne tekevät jo kesän ajatuksiin, vaikka ulkona sataisi räntää.

Jos yritän miettiä parhaita kesämuistojani, ei mieleen tule mitään mahtipontista ja suurta, ei edes mitään kovin erityistä. Parhaiten mieleen palautuvat sellaiset arkisen tavalliset, leppoisat ja huolettomat hetket. Ensimmäsenä aistin ajatuksissani ne tuoksut ja tuntemukset: miltä lämmin kallio tuntuu paljaiden varpaiden alla, miltä tuoksuu kesäsateen jälkeinen asfaltti, miltä maistuu kesän ensimmäinen tötterö tai mansikka tai miltä iho tuoksuu auringossa vietetyn päivän jälkeen.

Usein niistä parhaista ja unohtumattomimmista kesähetkistä ei ole muistona valokuvia. Kuten siitä, kuinka rankka ukkoskuuro repesi kesken kesäillan taivaalta yllättäen kaikki kadulla kulkijat. Ihmiset säntäilivät suojaan rankkasateelta mihin pääsivät ja aika moni luikahti meidän tapaamme julkisivuremontin rakennustelineiden alle suojaan. Totesimme pian, että saisimme todennäköisesti kököttää pressujen alla melkoisen tovin ja koska yhdellä suojaan löytäneellä seurueella sattuivat olemaan Yatzy-nopat mukana, pistimme noppapeliksi. Siellä kului yksi ukkosmyrsky varsin rattoisasti täysin tuntemattomien ihmisten kanssa noppaa heittäen. Kun sade taukosi, kaikki menivät menojaan, mutta vieläkin muistelen tuota spontaania kesähetkeä lämmöllä.

Kuulostaa ehkä oudolta, mutta minusta tuntuu, että kesäisin syntyy aina enemmän muistoja kuin muulloin, juuri noista spontaaneista hetkistä ja kohtaamisista. Ehkä se on Suomen sääoloissa normaalia. Harva antautuu yllättäviin seikkailuihin räntäsateessa tai pakkaskeleillä – silloin nökötetään turvallisesti kotona villasukat jalassa hörppimässä teetä. Kyllä se vain on niin, että kesäisin tulee seikkailtua enemmän.

Kaikkein eniten odotan kesässä sitä, että saan jättää sukat kotiin, kirmata kesäisiä katuja nilkat ja sääret paljaina, herätä lintujen lauluun ja kävellä kotiin illan riennoista valoisassa kesäyössä. Viime kesänä yöllinen kotimatka tuntui niin maagiselta, kun korvanapeissa soi täydellinen biisi, että kiersin yhden ylimääräisen korttelin, kun en vain ihan vielä malttanut mennä kotiin.

Kesä on paitsi seikkailujen, myös juhlien aikaa. Moni erityinen juhlahetki liittyy nimenomaan kesään: on häitä, valmistujaisia, kesäisiä puutarhajuhlia ja rentoja kesärientoja. Ja jos erityistä syytä juhlaan ei ole, aurinkoisena kesäpäivänä sellainen on helppo keksiä.

Tänä kesänä minulla ei ole tiedossa häitä taikka valmistujaisia, mutta en aio sen estää minua pukeutumasta ihaniin kesämekkoihin. Kuten sanottua, aina voi vaikka itse keksiä hyvän syyn juhlaan, jos kukaan muu ei sellaista tarjoa. Tänä kesänä odotan erityisesti sitä, että saan pukea jalkaani uudet sandaalit ja vetää ylle tuon ihanan, pitkän, tuulessa lepattavan Juliaana-mekon, joka näkyy postauksen ensimmäisessä kuvassa. Jotenkin noissa pitkissä helmoissa on sellaista vapauden tuntua. Onneksi tuota mekkoa varten ei tarvita edes juhlaa, vaan sen voi vetäistä ylleen ihan arkisessakin hetkessä. Kivoimpia vaatteita ovat juuri sellaiset, jotka vähän asusteita, meikkiä ja kampausta vaihtamalla muuntautuvat niin arkeen kuin juhlaankin.

Virittäydyin kesätunnelmiin jo vähän ennakkoon, kun tutustuin Marimekko-yhteistyön tiimoilta tämän kevään herkulliseen mallistoon. Kesän ykköskuosi on ehdottomasti tuo Maija Isolan 60-luvulta peräisin oleva arkistokuosi Simbad, jonka tummaa vihreää ja puuterisävyä yhdistelevä värimaailma on kuin unelmien väripaletista. Simbad-kuosia nähdään myös monessa muussa kesävaatteessa kuten hauskassa Sylvia-taskuhameessa ja Sohvi-paidassa.

Toinen Marimekko-lempparini kesämallistosta on punasinivalkoinen Juhanala-kukkakuosi, josta minulla onkin jo se ihastuttava Isla-takki. Nyt kokeilin tuota hurmaavaa Sirkku-viittamekkoa, joka kyllä sopisi täydellisesti mihin tahansa kesän fiinimpiin juhliin. Olisi hauska kuulla, mikä tyyleistä on teidän suosikkinne?

Ja hei, muistattehan, että ensi viikolla on taas aika juhlistaa Marimekon perinteisiä kesänäytöksiä Helsingin Espalla. Perjantain 19.5.2017 näytös on kaikille avoin tapahtuma, jossa esitellään kesän tyylejä ja fiilistellään alkavaa kesää hyvän musiikin ja rennon tunnelman merkeissä. Jo 26. kertaa järjestettävän näytöksen alkamisajat ovat klo 11.30, 12.30, 16.00 ja 17.30. Merkatkaahan kalentereihinne jo nyt! Ja toivotaan sormet ristissä kaunista kevätsäätä. :)

Photos: Vesa Silver

Related posts