3/12/19

Aurinkoisia päiviä, kulttuurivinkkejä, joulukalentereita ja vintage-löytöjä

4 43

Miten nämä viikot vierivätkin niin vauhdilla, että yhtäkkiä ollaan taas joulukuussa! Juuri äskenhän oli vielä syyskuu… Tämä on kyllä ehdottomasti ollut elämäni nopein syksy – aika on vain mennyt kuin hujauksessa. Koska taas on ehtinyt huomaamatta vierähtää kuukausi siitä, kun viimeksi kertoilin kunnolla kuulumisia täällä blogin puolella, on varmaan korkea aika taas tehdä päivitystä!

♥ Viime aikoina on tullut käytyä monissa erilaisissa musiikkitapahtumissa ja konserteissa. Yksi erityisen hauska tapahtuma oli toissaviikolla täällä Helsingissä Kaisaiemen kasvitieteellisessä puutarhassa järjestetty “Music for plants”, jossa dj:t soittivat musiikkia kasveille – ja vähän ihmisillekin. Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan oli viritelty tunnelmavalaistus ja ihmisiä riitti huomattavasti normaalia kalliimmista lipuista huolimatta paikalla jonoksi asti. Ja tulipahan viimein käytyä siellä kasvitieteellisessä puutarhassakin! Vähän suorastaan hävettää sanoa, että yli 11 Helsingissä asutun vuoden jälkeen pääsin paikan päälle vasta nyt. Talvipuutarhassa sen sijaan on tullut käytyä useita kertoja ja Kumpulan kasvitieteellisessäkin olen käynyt joskus jonkun työprojetin tiimoilta. Pitää mennä tuonne Kaisaniemeen vielä uudemman kerran, sillä normaalisti sisään pääsee museokortilla ja ihanasta elämyksellisestä kokemuksesta huolimatta tuolla tunnelmavalaistuksessa itse kasveja ei nähnyt juurikaan!

♥ Tein myös toissaviikonloppuna pienen ekskursion Vantaan Martinlaaksoon, sillä minut oli kutsuttu sinne Jyväskylä Big Bandin konserttiin ja päätin lähteä katsastamaan orkesteria livenä. Perillepääsy Kulttuurikeskus Martinukseen olikin melkoinen seikkailu, kun yksi bussivuoro jäi ilmeisesti välistä ja piti lennosta keksiä kiireessä uusi reittivalinta. Olimme lopulta perillä minuuttia ennen konsertin alkua, huh. Kyseessä oli jazz-laulaja Elena Mindrun, Tuomas J. Turusen ja Jyväskylä Big Bandin levynjulkkarikonsertti ja olipa hienoa päästä kuulemaan tuollaista isoa puhallinorkesteria ihan livenä. Jos kiinnostaa tsekata, niin tuo uusi Folkloric Moods -levy löytyy myös Spotifysta ja suositus erityisesti Swan-kappaleelle, joka oli oman kahden hengen konserttiseurueessani molempien suosikki.

♥ Onpa ihanaa, että nyt on saatu jo useampi aurinkoinen pakkaspäivä putkeen, sillä parin viime viikon aikana huomasin tuntevani oloni todella uupuneeksi, enkä oikein keksi asialle muuta selitystä kuin sen pitkään jatkuneen pimeän ja harmaan jakson. Jonkin sortin kaamosväsymystä olen lääkinnyt D-vitamiinilla ja olemalla vain itselleni vähän armollisempi näinä päivinä aikaansaavuuden suhteen, mutta muutama aurinkoinen päivä on kyllä antanut kummasti energiaa! Viherkasviparkani eivät selvästi myöskään tykkää talvisesta pimeydestä: kuiva huoneilma ja valottomuus ovat koituneet muutamalle jo kohtaloksi ja pari on heittänyt veivinsä viime viikkojen aikana. Mutta kaipa se pitää vain hyväksyä, että osa ei tästä pitkästä talvesta selviä, vaikka kuinka tekisi parhaansa, kun valo- ja lämpöolosuhteet ovat mitä ovat. Mutta ilokseni esimerkiksi banaanipuuni kukoistaa ja puskee uutta lehteä näköjään myös joulukuussa!

♥ Mummokaverin kanssa on taas viime aikoina käyty hauskoja keskusteluita. Meillä on tapana aina välillä tehdä vähän aivojumppaa pelaamalla Älypää-tietovisaa. Viime viikolla kokeilimme ensimmäistä kertaa erilaisia teemoja, joiden joukosta löytyi muun muassa Helsingin slangiin liittyvä visailu. Yksi sanoista oli “chillata” ja yhdessä sitten sen merkitystä mietittiin. “Skillata”, toisti mummokaveri ja pohti ankarasti, että tämän sanan on kyllä kuullut ja oppinutkin, mutta kun ei enää muista. Kerroin, mitä “chillata” tarkoittaa ja mummo toisteli vain: “Niin, niin, skillata! Hetken sen nyt taas muistaa, mutta huomenna on varmaan jo unohtunut.” :D

♥ Olen joskus aiemmin vinkkaillut Antonia Hambergin ihanasta kotigalleriasta ja nyt haluan vinkata jälleen, sillä tuorein Ripples-näyttely on avoinna yleisölle Helsingin Etu-Töölössä vielä muutaman viikon ajan: huomenna 4.12., sunnuntaina 8.12. ja ensi viikon keskiviikkona 11.12. klo 17-20. Antonian oma koti tarjoaa ihanan tunnelmalliset puitteet näyttelylle, jossa voi ihan eri tavalla nähdä taiteen keskellä kaunist, arkista kotiympäristöä ja ehkä helpommin visioida, miltä teos voisi näyttää omassakin kodissa. Tässä näyttelyssä mukana ovat: Jasmin Anoschkin, Inka Bell, Hanna Hyy, Matias Liimatainen, Emma Luukkala, Jenni Rope, Kerttu Saali, Emma Sarpaniemi, Joel Slotte ja Aki Turunen. Jos haluat kurkata esimakua näyttelystä tai et pääse paikan päälle, tsekkaa IG storyni tänään. :)

♥  Annetaan samaan syssyyn myös toinen taidevinkki: Taidehallissa on tällä hetkellä esillä Tampereen taiteilijaseuran juhlanäyttely, jossa piipahdin viime viikonloppuna. Upean elämyksellinen näyttely, jossa sai sekä nauraa, mykistyä että vähän tuntea kylmiä väreitäkin. Näyttely on esillä 5.1.2020 asti eli vielä on aikaa käydä katsastamassa. Paras joulun lahjavinkki muuten: museokortti!

♥ Kävin reilu viikko sitten elämäni ensimmäistä kertaa Slushissa saatuani sinne kutsun ja olipa kyllä mielenkiintoinen kokemus! Tapahtuman visuaalinen toteutus on aivan omaa luokkaansa ja oli melkein vaikea uskoa tilaa tutuksi ja turvalliseksi Messukeskukseksi, sillä niin suuren muodonmuutoksen se oli Slushin myötä käynyt läpi. Visuaalisen maailman lisäksi mieleen jäivät kiinnostavat puheenvuorot ja se kuinka hienosti vastuullisuus- ja ilmastoteemat näkyivät ohjelmassa ja tulevaisuuden visioissa. Jos jotakin kehitettävää vielä keksisin, niin ohjelmassa puheenvuorojen otsikointi olisi voinut olla osuvampaa. Muutama kiinnostava puhe meni sivu suun siksi, että jotkin olennaisista asiasanoista paljastuivat vasta tarkemmassa ohjelmakuvauksessa. Mutta kaiken kaikkiaan todella kiinnostava elämys ja oli todella inspiroivaa päästä kuulemaan innovaatioista ja tulevaisuuden ratkaisukeskeisistä visioista.

♥ En ole enää vuosiin hankkinut itselleni joulukalenteria, mutta salaperäinen “tonttu” lähettää raaputuskalenterin joka vuosi. Suuria voittoja ei ole kohdalle osunut, mutta ehkä tämä on se onnen vuosi! Mutta haluan vinkata teille muutamasta kivasta somejoulukalenterista, jotka antavat inspiraatiota näin joulun alla. Pian psykologiksi valmistuva Dona Meller pitää IG storyssaan ihanaa mielen hyvinvoinnille omistettua joulukalenteria, jossa on joka päivä jokin kiinnostava tietopläjäys aiheeseen liittyen. Jo pari ensimmäistä päivää ovat olleet hyvinkin herätteleviä! Toinen vinkki koskee Ilmastoahdistus-tilin IG-joulukalenteria, jossa joku yleisön ehdottama tunnettu henkilö vastaa storyssa joka päivä ilmastoaiheisiin kysymyksiin. Ja jos olette tarkkoina, saatatte bongata sieltä jonakin päivänä erään erityisen tutun naaman. :)

♥ Huomenna on taas uuden Afterwork-jakson aika ja huomenna sukelletaan kauneusoperaatioiden ja plastiikkakirurgian maailmaan, mutta sitä ennen vinkkaan vielä kahdesta edellisestä podcast-jaksosta, jotka on omistettu somekiusaamiselle. Juttelimme toissaviikolla Maria Veitolan kanssa siitä, miltä tuntuu joutua somekohun keskelle sekä viime viikolla Fitnesspäiväkirja-ohjelmasta tutun twerkkausguru Tinzen kanssa somekiusaamisesta. Jaksoista on tullut valtavan paljon palautetta ja yksi blogin lukija vinkkasi viime viikolla todella kiinnostavasta artikkelista aiheeseen liittyen. Luin YLEn tekemän jutun vihapuheesta ja se jäi mietityttämään pitkäksi aikaa. Erittäin vahva lukusuositus siis myös teille muille!

♥ Rakkauteni viereisessä korttelissa sijaitsevaa Tenho-ravintolaa kohtaan syvenee vain. Olen käynyt Tenhossa siitä lähtien ahkeraan, kun muutin Kallioon ja se on hurmannut minut kaupungin parhailla pizzoilla (sekä parhaimmistoon kuuluvalla kasvisburgerilla), jokasunnuntaisilla jazz-keikoilla sekä ihanalla Berliini-fiiliksiä huokuvalla tunnelmalla – visiitti Tenhoon tuntuu usein siltä kuin olisi piipahtanut illallisella jossain ulkomailla. Suosittelen!

Tässä vuosien varrella henkilökunta on tullut tutuksi, mutta reilu viikko sitten kanta-asiakas koki mahtavan yllätyksen, kun kesken sunnuntai-illan piippasi puhelin FB-viestin merkiksi. Eräs ravintolan henkilökuntaan kuuluva tyyppi oli laittanut minulle viestiä, että ravintola näyttää olevan tulossa illan jazz-keikan myötä täyteen. Että haluaisinko, että varaavat minulle ja avecilleni sieltä pöydän, niin pääsen varmasti istumaan? Olen viimeisen parin kuukauden aikana käynyt sunnuntaijazzeissa joka viikko, joten olin mielettömän otettu tästä huomaavaisuudesta. Pöytä varattiin ja kun pääsin paikan päälle, sama tyyppi ehdotti, josko haluaisin, että minulle järjestettäisiin pysyvä pöytävaraus sunnuntaisin. Pakko sanoa, että harvoin on ollut asiakkaana yhtä arvostettu olo. Kiitos Tenho! Ja tulkaa nyt ihmeessä muutkin nauttimaan sekä noista huipuista jazz-keikoista, hyvistä pizzoista että muistakin konserteista ja tapahtumista – sisäänpääsykin on aina maksuton. Esimerkiksi ensi viikolla pääsee tiistaina Tenhossa kuuntelemaan nykyrunoutta Poetry Slamin merkeissä. Ja ei, minulle ei kukaan maksa Tenhon mainostamisesta yhtään mitään, vaan olen vain tyytyväinen ja uskollinen asiakas.

♥ Tänään tiistaina vietetään jälleen Tekojen Tiistaita, joka rantautui Suomeen ensimmäistä kertaa viime vuonna mutta jota on vietetty maailmalla jo vuosia. Giving Tuesday -nimellä maailmalla tunnettu tempaus syntyi vastaiskuksi joulua edeltävälle kulutusjuhlalle ja Black Friday -huumalle, kun haluttiin viedä huomio nimenomaan antamiseen ja hyviin tekoihin. Haluan siis kannustaa ihan jokaista tekemään tänään jotakin huomaavaista jonkun toisen hyväksi. Teko voi olla pieni tai suuri, huomaavainen ele tai konkreettista auttamista. Kuten viime vuonna kirjoitin: “Voit siis ihan itse vapaasti päättää, miten olet mukana: anna aikaasi vapaaehtoistyölle, hanki kummilapsi maailmalta, ulkoiluta naapurin koiraa, osta työkaverille yllätykseksi aamukahvi, tarjoudu kaverille lapsenvahdiksi tai auta naapurin mummo turvallisesti kadun yli. Vain luovuus on rajana siinä, miten voit ilahduttaa tuttuja ja tuntemattomia tekemällä, antamalla tai sanomalla jotakin mukavaa.” Kivoja vinkkejä jouluiseen hyväntekeväisyyteen löytyy muuten tästä viime vuonna tekemästäni jutusta – päivämäärät ovat viime vuodelta, mutta useimmat keräyksistä ja kampanjoista ovat käynnissä myös tänä jouluna.

Eetti Ry starttasi vajaa vuosi sitten tammikuussa Lempivaatteeni-kampanjan, jonka ideana on kannustaa ihmisiä käyttämään vaatteitaan pidempään, hankkimaan harkitummin ja vaalimaan niitä rakkaita lempivaatteitaan. Nyt syksyllä minutkin haastettiin mukaan “viikko lempivaatteessa” -teemaviikkoon, jonka aikana postailtaisiin storyja ja kuvia tämän lempivaatteen ympärille rakennetuista tyyleistä sekä pohdiskeltaisiin sitä, kuinka paljon uutta sitä oikeastaan tarvitseekaan. Vielä en ole tuohon teemaviikkoon tempautunut mukaan, kun asukuvien ottaminen ei ole viime aikoina tuntunut niin kovin inspiroivalta, mutta samaa teemaa on nähtävissä vuoden mittaan tekemissäni kuukausikoosteissani menneiden vuosien tyyleistä. Lempivaatteet ovat nimittäin nähtävissä noissa vanhoissa asukuvissa vuodesta toiseen. :) Tämän jutun vaatteet ovat tämän syksyn lemppareita: löysin sekä villapuseron että farkut kirpputorilta.

villapusero // sweater vintage (2019)

farkut // jeans vintage (2019)

kengät // shoes COS (2018)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

28/09/18

Vintage-aarre isän vaatekaapista

3 46

Terkkuja Pariisista! Saapa nähdä kuinka paljon saan täällä tunnelmia ikuistetuksi, sillä täällä ollessa on nimittäin aina sellainen olo, että haluaa vain elää hetkessä ja keskittyä siihen ilman puhelimia ja kameroita. Mutta ainakin muotiviikkomeiningeistä on luvassa jonkinlaisia päivityksiä viimeistään ensi viikolla.

Matkalaukkuun on tänne reissun päälle pakattu muun muassa nämä kuvassa näkyvät vaatteet. Samsøe & Samsøen vihreä kukkamekko on ollut päällä ahkeraan viime viikkoina – Suomessa jo useampana päivänä sukkahousujen kera. Täällä Pariisissakin on selvästi ilmassa syksyn tuntua, vaikka sää onkin vielä huomattavasti Suomea leppoisampi. Oikeastaan tällaiseen välikausikeliin on kaikkein vaikeinta pakata, kun päivällä lämpötila saattaa olla jopa päälle kahdenkymmenen, mutta yölämpötilat laskevat jo selvästi alle 10 asteeseen. Auringon paistaessa tulee hiki ja heti illan viiletessä viluttaa.

Saan usein palautetta blogin lukijoilta, että kaikkein kivoimpia asuinspiraatioita olisi nähdä samoja vaatteita useilla eri tavoilla puettuna. Se on hyvä muistutus myös itselle, koska vaikka arjessa käyttäisikin paljon samoja vaatteita, helposti niiden kuvaaminen blogiin uudelleen ja uudelleen tuntuu vähän tylsältä. Niinpä olen nyt oikein yrittänyt ottaa haasteekseni kuvata vain reippaasti omia luottosuosikkeja toistamiseen, ja toivon, ettei käy liian yksitoikkoiseksi!

Tykkään tällaisista vaatteista, joita voi vähän oman fiiliksen mukaan pukea eri tavoin. Hiljattain mekko oli päällä vyön kanssa puettuna, mutta oikeastaan viihdyn siinä kaikkein parhaiten ihan tuolla tavalla, kun se roikkuu vain väljänä ja vapaana. Ja tiedoksi jo ennakkoon, olenpa ehtinyt napata samaisesta koltusta varastoon vielö kolmannetkin kuvat, joissa sama mekko on jälleen puettu hiukan eri tyyliin. Eli toivottavasti tykkäätte siitä yhtä paljon kuin minä, koska vihreää kukkakuosia on luvassa jatkossakin.

Tässä asussa on kuitenkin muutakin esittelemisen arvoista kuin tuo suosikkimekko. Tuo harteille vedetty biker-nahkatakki on nimittäin aikamoinen aarre. Uskokaa tai älkää, mutta se on oman isäni vanha. Äitini kaivoi tämän esille jostain perheen arkistoista ja minä olin ikionnellinen, kun se sopi ylleni. En tiedä, miten isäni on voinut mahtua tähän, mutta kaiketi takki on peräisin isäni teinivuosilta 70-luvulla, jolloin muoti on tainnut muutenkin olla varsin ihonmyötäistä. Takki on säilynyt uskomattoman hyvänä säilössä kaikki nämä vuosikymmenet ja biker-malli on täydellisen ajaton käytettäväksi tänäkin päivänä.

Olen todella iloinen, että vanhemmat ovat tajunneet säilyttää joitakin tällaisia laadukkaita aarteita omasta nuoruudestaan! Nahkatakki ehti roikkua minullakin kaapissa jokusen vuoden, ennen kuin nyt löysin sen itselle aktiivikäyttöön. Veikkaan, että se tulee säilymään vielä minultakin jälkipolville.

Myös kengistä voisi sanoa muutaman sanasen… Nämä kengät olivat joitakin vuosia sitten ylivoimaiset suosikkini. Löysin täydelliset korkonilkkurit Helsingin Filippa K:lta, mutta sopivaa kokoa ei enää ollut jäljellä. Kehitin itselleni jonkinasteisen pakkomielteen kengistä, metsästin niitä verkkokaupoista ja ties mistä, mutta unelmakengät tuntuivat olevan loppuunmyyty koko maapallolta. Viimeinen oljenkorteni oli reissu Berliiniin, missä kävin toivoni jo aikalailla heittäneenä piipahtamassa vielä paikallisessa Filippa K:ssa. Ja mitä sieltä löysinkään: ne täydelliset nilkkurit, oikeassa koossa ja vielä 50% alessa.

Käytin lempparikenkiäni monta vuotta aivan mielettömän paljon, kunnes jossain vaiheessa vähän kyllästyin. Nilkkurit jäivät kenkäkaapin perukoille odottamaan uutta tulemistaan ja parin vuoden tauon jälkeen se on koittanut nyt. Tämä on juuri niitä syitä, miksi en halua laittaa vaatteita heti kiertoon, vaikka jotakin ei tulisikaan käytettyä vuoteen tai pariin. Joskus sitä kaipaa vain hetken taukoa, jotta voi nähdä lempparinsa taas uusin silmin.

mekko // dress Samsøe & Samsøe (gifted)

nahkatakki // leather jacket vintage

kengät // shoes Filippa K

Photos: Annika Ollila

Related posts

21/09/18

Tyylimietteitä ja vintage-löytöjä

9 36

En ole itse koskaan kuulunut niihin ihmisiin, jotka laittavat vaatteet kiertoon heti, kun jotakin ei ole tullut käytettyä vuoteen. Joistakin vaatteista toki tietää, että ne eivät ole enää minua, tai pahimmillaan ole koskaan olleetkaan, mutta nykyisin koen löytäneeni tyylini ja tuntevani oman makuni siinä määrin hyvin, että hutiostoksia tai lyhyiksi jääviä ihastuksia tulee vastaan enää harvoin.

Oikeastaan uskallan väittää, että pukeutumisesta yhtään kiinnostuneelle omaan tyyli-identiteettiin syventyminen ja sen tutkiskelu on yksi tärkeimmistä ekoteoista. Kun ajatuksissa on selkeänä, millainen pukeutuja on, millaisesta tyylistä pitää, millaisiin tilanteisiin ja tilaisuuksiin vaatteita etsiskelee sekä mitä vaatekaapista jo löytyy, on helpompi hahmottaa paitsi omaa makua ja tarpeita, myös hillitä itseään haksahtamasta epäonnistuneisiin heräteostoksiin tai sesonkivillityksiin, joiden aika on auttamatta ohi heti trendin ja alkuhuuman väljähdyttyä.

Joskus vaatehankinnat voivat mennä pieleen siksi, että ostaa vaatteita “ihanneminälleen”, jollekin sellaiselle tyypille, joka haluaisi olla. Tyylin avulla voi ilman muuta myös leikitellä identiteetillään, mutta jos ostat värikkäitä vaatteita vain siksi, että haluaisit olla värikäs persoona, vaikka pukeudut silti aina harmaaseen ja beigeen tai cocktailmekkoja, vaikka viihdyt oikeastaan parhaiten ihan vain kotona, ei yhtälö ehkä toimi. Joskus uuteen tyyli-identiteettiin solahtaminen vaatii vain hieman rohkeutta, mutta joskus sitä tuleekin huomanneeksi, että haavekuva omasta itsestä ei loppujen lopuksi olekaan sitä, mitä kaipaa, ainakaan vaatekaapiltaan.

Vaikka ei heittäisikään surutta kaikkea vähälle käytölle jäänyttä heti kierrätyskasaan, turhan karsiminen ja kierrättäminen selkiyttää mieltä ja vaatekaappia Toisaalta oma vaatekaappi voi olla täynnä mahtavaa potentiaalia, jos on malttanut säilyttää jotakin hetkellisestä kyllästymisestä huolimatta. Huomaan itse, että minulla on aina elämän eri hetkissä tiettyjä suosikkeja, joita käytän kyllästymiseen asti ja muut vaatteet vain lojuvat kaapissa odottamassa vuoroaan. Joskus joku vaate on saattanut lymytä kaapin perukoilla vuosikausia, ennen kuin innostun taas käyttämään sitä. Usein minulla on tuolloin kuitenkin jokin sellainen vahva tunne, että tämän vaatteen aika koittaa vielä, vaikka en olisi käyttänyt sitä moneen vuoteen.

Olen todella iloinen, että vanhempanikin ovat säästäneet joitakin vähän erityisempiä vaatteita meille lapsille tai itselle vain muistona, vaikka eivät itse ole käyttäneet niitä enää ikuisuuksiin. Äitini kaapista löytyy useampi Vuokko Nurmerniemen vintage-helmi sekä esimerkiksi viime syksynä suurta ihastusta täällä blogissakin herättänyt punainen mekko on hänen perintöään. Nuoruusvuosina itselle ommeltu mekko ehti maata kaapin pohjalla parikymmentä vuotta käyttämättömänä, minkäjälkeen minä pelastin sen kierrätyskasasta itselleni ja makuutin puolestaan omassa kaapissani varmaankin melkeinpä vielä seuraavat 10 vuotta, kunnes viime syksynä löysin sen aktiivikäyttöön. Hetki oli viimein kypsä.

Vilautin eilen Instagram storyssani uusinta perintöaarrettani, kun äiti kaivoi jostakin muutama vuosi sitten isäni nuoruusvuosien biker-nahkatakin. En tiedä, miten isä on ikinä mahtanut mahtua siihen pikkuruiseen takkiin – todennäköisesti se on peräisin hänen teinivuosiltaan 70-luvulla, jolloin takin on kuulunut olla tiukkaakin tiukempi. Koska se ei kokonsakaan puolesta sovi kummallekaan veljistäni, minä sain siitä itselleni hieman oversize-nahkatakin, joka on tyylinsä puolesta ajaton ja tarinansa kautta hauska palanen perheeni historiaa. Tosin tuokin takki ehti roikkua naulakossa useamman vuoden, ennen kuin nyt viimein tänä syksynä otin sen käyttöön. Pitänee esitellä se joku kerta täällä blogin puolella myös.

Yksi hiukan aikaa vaatineista vintage-löydöistäni on olut tämä Marimekon pinkki Iloinen takki. Olin aiemmin nähnyt tästä vain sitä mustaa, värikkäillä taskuilla varustettua versiota, joka muistuttaa minua omasta isoäidistäni, mutta reilut kolme vuotta sitten tämä pinkki yksilö tuli vastaan tukholmalaisessa vintage-putiikissa. Mietin tuolloin, mahtaisikö se olla omaa tyyliäni ollenkaan, mutta kaveri väitti, että se sopii minulle todella hyvin ja yllytti ostamaan. En ole tuntenut pinkkiä oikein omaksi värikseni ja epäröin, mutta lopulta kaivoin kuitenkin kuvetta ja matkasin takaisin Helsinkiin vintage-Marimekkoa matkalaukussani.

Vintage-Marimekot ovat minusta aina ihania kirppislöytöjä ja omien vanhempieni vanhat Jokapoika-paidat ovat minulla ahkerassa käytössä. Silti tämä Iloinen takki ei vain jotenkin löytänyt tietään arkiseen pukeutumiseeni. En tiedä oliko se tuo vierastamani väri vai enkö vain osannut oikein yhdistää takkimekkoa mihinkään vai miksi en osannut käyttää sitä. Silti en halunnut luopua siitä, koska tästäkin vaatteesta oli sellainen olo, että sen hetki koittaa vielä.

Nyt viimein kesällä Suomen paahtavissa helteissä tuli sen aika. Väljä puuvillamekko tuntui ihanan vilpoisalta lämpimässä säässä ja kun kerran uskaltauduin laittamaan sen päälleni, sen jälkeen se on löytänyt tiensä ylleni jo monen monta kertaa. Tämä on myös ihanan monikäyttöinen vaate: sitä voi pitää ihan tällä tavoin väljänä mekkona, vyön kanssa vähän erimallisena sekä napit avattuina rentona takkina.Kääräisin myös hihoja hieman tehdäkseni siitä enemmän itseni näköisen.

Vaikka en yleensä välitä pinkin ja punaisen yhdistelmästä, tämän mekon kanssa olen tykännyt silti käyttää mustia kenkiä ja laukkuja. Näissä kuvissa kainalossa on Marimekon Karla-laukku ja jalassa Terhi Pölkin röyhelöiset sandaalit, jotka ovat garderobini viime vuosien kestosuosikkeja.

Mitä tuumitte vintage-löydöstäni tai tyylimietteistäni? Entä tietääkö kukaan, mistä ajalta tämä pinkki takkimekko mahtaa olla peräisin, sillä en muista aiemmin nähneeni?

mekko // dress Marimekko (vintage)

laukku // bag Marimekko*

sandaalit // sandals Terhi Pölkki*

aurinkolasit // sunglasses G-star Raw (Specsavers)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts

23/08/18

Ihana second hand -löytö ja parhaat vintage-putiikit Berliinissä

6 44

Tämä mennyt kesä on ollut minulle varsinaista vintage- ja second hand -löytöjen aikaa, sillä olen etenkin ulkomaanreissuillani löytänyt vaikka millaisia aarteita kirpputoreilla ja vintage-putiikeissa kierrellessäni. Yksi suosikkikaupungeistani vintage-shoppailun näkökulmasta on Berliini, jossa second hand -kulttuuri kukoistaa toden teolla. Kaupunki on täynnä kivoja putiikkeja ja myymälöitä, joissa hinnat ovat jokseenkin kohtuulliset ja valikoima erinomainen.

Näissä jutun kuvissa näkyy yksi suosikkilöydöistäni tämän kesän Berliinin reissulta – vaaleanpunainen shortsihaalari on ollut ahkerasti käytössä ja pääsi ylleni Flow-festivaaleillekin. Sen lisäksi tein melkoisen läjän muitakin mahtavia löytöjä, joita pitänee vielä tässä tulevina aikoina esitellä myös täällä blogin puolella.

Huomasin viimeisimmällä reissullani, että putiikkien taso vaihtelee todella paljon ja vintage-villitys on tuonut mukanaan vähän tympeitäkin lieveilmiöitä. Osassa näennäisesti kiinnostavan näköisistä putiikeista hinta-laatu-suhde ei todellakaan kohtaa. Huonolaatuisista ja tyylillisesti epäkiinnostavista rytkyistä pyydetään ihan poskettomia hintoja. Pyörittelin silmiäni, kun löysin eräästä putiikista silminnähden kulahtaneen Zara-hameen ja hintalappuun oli raapustettu 20 euroa. Siinä vaiheessa en edes ryhtynyt penkomaan rekkejä sen enempää. Parhaimmillaan olen toisaalta tehnyt juuri Berliinistä elämäni parhaita vintage-löytöjä, joten siellä vain pitää tietää, missä shoppailla.

Niinpä tuumailin, että voisi olla kiva idea jakaa parhaat vintage-tärppini Berliiniin myös teille muille, sillä monet pienet putiikit eivät välttämättä osu satunnaisen kulkijan kulkureiteille vahingossa. Osasta vinkkejä käy kiittäminen Pupulandian ihania seuraajia, jotka viime reissun yhteydessä vinkkailivat omia suosikkejaan. Listatuissa oli monia vanhoja tuttuja mutta myös ihan uusia löytöjä myös minulle itselleni. Eli tässä listaa kivoista pikkuliikkeistä ja kirppareista second hand -shoppailun ystäville Berliinissä. Listasin putiikit alueittain, niin on helpompi sitten paikan päällä yhdistää samaan kierrokseen useampi saman alueen putiikki!

MITTE

Made in Berlin

Neue Schönhauser Strasse 19

Mahtava ja kohtuuhintainen myymälä, jossa valtavan runsaan valikoiman keskellä saattaa tulla runsaudenpula. Jutussa näkyvä haalari löytyi juuri täältä ja myös aiemmin olen tehnyt tästä liikkeestä hyviä löytöjä. Tarjolla on valikoimaa sekä miehille, että naisille ja vaatteet on lajiteltu järkevästi kategorioittain ja väreittäin. Hyvälaatuista ja kiinnostavaa vaatetta, muttei niinkään designer-löytöjä täältä on aika turha haaveilla tekevänsä, ellei käy joku ihan uskomaton tuuri. Made in Berlin kuuluu Pick’n’weight -ketjuun, mutta täällä vaatteet myydään normaalisti yksittäin hinnoiteltuina.

Hotel Paris

Mulackstrasse 4

Hyvin kuratoituja ja lähes uudenveroisessa kunnossa olevia designer-löytöjä sekä uusia koruja. Ei halvimmasta päästä, mutta toisaalta designer-vaatteen voi täältä löytää hyvinkin edullisesti.

MANKii Vintage

Gormannstrasse 16

Mankii vintage -putiikki on pikkuruinen mutta valikoima kiinnostava. Leviksen farkkuja, kauniita vintage-laukkuja sekä pienenä pidetty kokoelma mielenkiintoisia vaatteita sekä designer-löytöjä.

Das Neue Schwarz

Mulackstrasse 38

Das Neue Schwarz -putiikki on omistettu nimenomaan designer-vaatteille. Täältä voi hyvin löytää jonkun upean statement-löydön.

Garments Vintage

Linienstrasse 204

Todella hyvällä maulla kuratoitu Garments vintage -putiikki on täynnä kaunista vintagea niin designereilta kuin tuntemattomammiltakin merkeiltä.

Pick’n’weight

Alte Schönhauser Strasse 30

Münzstrasse 19

Mitten alueella on kaksi Pick’n’weight-myymälää, jotka toimivat siis sillä logiikalla, että vaatteet on hinnoiteltu kilohinnalla kategorioittain. Alte Schönhauserstrassen myymälä on niin pieni ja täyteen ahdettu, että itse en jaksanut syventyä tutkimaan valikoimaa tarkemmin. Toisessa Mitten liikkeessä en ole tullut käyneeksi, mutta jos aikaa on, kannattaa toki tsekata molemmat. Ystäväni kertoi, että on joskus löytänyt Pick’n’weightistä designer-kashmirneuleen 30 eurolla, joten hyviä löytöjä voi tehdä, jos jaksaa penkoa! Näitä myymälöitä on myös muilla alueilla Berliinissä.

NEUKÖLLN

Repeater Vintage Store

Pannierstrasse 45

Repeater Vintage -putiikissa on erinomaisen hyvä valikoima farkkuja (etenkin Leviksiä), nahkatakkeja ja miesten vintagea. Liike on siisti ja vaatteet on lajiteltu kivasti kategorioittain niin, että löytöjen tekeminen on helpompaa.

Let them eat cake

Weserstrasse 164

Samassa tilassa on itse asiassa kaksi liikettä, sillä Let them eat cake -putiikin toinen puoli on omistettu OH MINI I am -liikkeelle. Molemmat myyvät käsin poimittua vintagea ja valikoimat ovat jossain määrin samankaltaiset. Täältä löytyy paljon erityisesti 90-luvun kampetta sekä Leviksen farkkushortseja.

Juno Juno

Weserstrasse 165

Let them eat caken vieressä sijaitseva Juno Juno on puolestaan omistettu designer-vintagelle. Valikoima on maltillisen kokoinen mutta hyvin kuratoitu ja kauniisti esillä. Löysin itse täältä kauniin Chanelin silkkihameen 60 eurolla.

Calypt

Boddinstrasse 12

Calypt on hyvin kuratoitu pieni vintage-putiikki, jossa on paljon erityisesti 80-90-lukujen löytöjä. Meidän visiittimme aikaan oli myös myynnissä muutamia mahtavia vintage-aurinkolaseja.

Chrome Store Berlin

Lenaustrasse 10

Chromessa myydään designer-muotia, vintagea ja paikallisten suunnittelijoiden löytöjä tyylikkäässä ja mukavan väljässä liiketilassa.

KREUZBERG

Dress Code

Nostitzstrasse 25

Ihana, hieman sokkeloinen vintage-putiikki Dress Code sijatsee talon kellaritilassa – ja on paljon suurempi kuin kadulta katsottuna näyttää. Ei niinkään designer-muotia, mutta kiinnostavia vintage-löytöjä sekä hauskoja vintage-vaatteista tuunattuja uusia vaatteita. Myynnissä on paljon myös kiinnostavia asusteita, silmälasikehyksiä ja laukkuja.

Pick’n’weight

Bergmannstrasse 102

Kreuzbergin Pick’n’weight-myymälä on upea ja aivan VALTAVA – täällä voisi helposti saada vierähtämään puoli päivää. Toisaalta valikoima on jälleen niin suuri, että kaiken sen tavarapaljouden keskeltä voi olla vaikea löytää loppujen lopuksi yhtään mitään, vaikka tavara onkin lajiteltu hyvin väreittäin ja kategorioittain. Vaatteiden laatu vaihtelee, mutta täältä voi tehdä varmasti mahtavia löytöjä, jos malttaa käyttää hieman aikaa ja penkoa.

Stylo

Hagelberger Strasse 52

Stylo-putiikkia pääsin tiirailemaan vain ikkunan läpi, sillä ilmoitetusta aukioloajasta huolimatta se olikin kiinni. Näytti kuitenkin jo ikkunan läpi niin hyvältä, että uskallan suositella.

ULKOILMAKIRPPUTORIT

Mauerpark

Berliinin legendaarisin ulkoilmakirpputori Mauerpark on kokemisen arvoinen elämys etenkin sunnuntaisin, jolloin viereisessä amfiteatterissa lauletaan usein karaokea. Myös Berliinin muuria pääsee tutkailemaan näillä nurkilla ihan läheltä. Mauerparkissa on niin kirpputorimyyjiä kuin muitakin kaupustelijoita sekä paljon kaikenlaisia ruokakojuja. Tänne voi tulla viihtymään vaikka pidemmäksikin aikaa.

Berliini on täynnä kaikenlaisia ulkoilmakirppiksiä ja antiikkitoreja, joiden aikatauluja ja sijainteja kannattaa googlailla ja tarkkailla Facebook-tapahtumista paikan päällä. Valikoima ulkoilmakirppiksissä voi vaihdella surkeasta ja huonolaatuisesta krääsästä mahtaviin löytöihin ja on yleensä vähän tuurista kiinni, mitä milloinkin sattuu löytämään, mutta ulkoilmatapahtumissa on yleensä mukava tunnelma ja paljon paikallisia liikenteessä, joten voi olla ihan hauska idea käydä katsastamassa Mauerparkin lisäksi joku muukin kirpparitapahtuma, jos oman reissun ja reittien varrelle sattuu osumaan sopivasti jotakin.

Vinkkailkaa ihmeessä omista Berliini-suosikeistanne kommenttiboksin puolella ja täydentäkää listausta, jos teillä on mainita näiden lisäksi muita hyviä kirppareita tai vintage-putiikkeja. :)

Psst, kannataa myös kurkata aiemmin tekemäni opas vintage- ja second hand -shoppailuun!

shortsihaalari // jumpsuit vintage

vyö // belt vintage

kengät // shoes Church’s

kaulakoru // necklace By Biehls*

aurinkolasit // sunglasses G-Star RAW (Specsavers)*

* saatu blogin kautta / gifted

 

Photos: Vesa Silver

Related posts