5/04/17

Ystävyydestä ja jäätelöstä (+ kisa)

72 68

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Ingman

Jos pitäisi nimetä maailman parhaita asioita, niin uskallan sanoa, että aika korkealle listallani pääsisivät sekä ystävät että jäätelö – mielellään yhdessä nautittuina. Eilinen päivä oli omistettu molemmille, kyllähän te tiedätte, mitä kuuluu tehdä, kun pakastin pullistelee vegaanista jäätelöä? No kutsua tietenkin vegaaniystävä auttamaan urakassa!

Edellisistä treffeistä Liisan kanssa oli ehtinyt vierähtää jo vähän tarpeettoman pitkä tovi, joten oli jo aikakin tavata. Parhaimmillaan ystävyys on minusta silti sitä, että erossa vietetyllä ajalla ei jälleennäkemisen hetkellä ole enää mitään merkitystä. Ja Liisa on yksi niitä ihmisiä, joiden kanssa aika katoaa niin yhdessä ollessa kuin erossakin. Tapasimme viime kesänä yhteisellä bloggaajareissulla ja 12 vuoden ikäerosta huolimatta tuntui kuin olisimme olleet kavereita aina.

Minulla on paljon varsin eri ikäisiä ystäviä. Läheiseen ystäväpiiriini kuuluu useampi yli 10 vuotta minua nuorempi, samaten kuin minua 10 vuotta vanhempikin ystävä. Ja onpa yksi 50 vuotta vanhempikin. :) En olisi ehkä 10 vuotta sitten uskonut, että vuosikymmentä myöhemmin viihtyisin yhä täpärästi parikymppisten seurassa, mutta jos jotain tässä vuosien varrella on oppinut, niin sen, että monessa tapauksessa ikä todellakin on vain numero. Vuodet tuovat toki mukanaan elämänkokemusta ja näkemystä, mutta useimpien ystävieni kanssa numerot menettävät merkityksensä. Ihailen nuorten ystävieni kypsyyttä ja fiksuutta – tuntuu, että itse samanikäisenä olin tuhannesti lapsellisempi ja enemmän pihalla.

Loppujen lopuksi ne elämän peruskysymykset ja -ongelmat, ilot ja surut ovat aikalailla samoja iästä riippumatta. Elämäntilanteet vaihtelevat, mutta ei sitä välttämättä tarvitse jakaa toisen kanssa samaa elämäntilannetta voidakseen silti löytää yhteistä jutunjuurta ja samaistumispintaa. Joskus erilaiset elämäntilanteet ajavat etäämmälle, mutta arvostan erityisesti niitä ystäviä, jotka pitävät ystävyydestä kiinni ja huolen, vaikka toisen elämä hetkittäin tuntuisikin olevan kuin eri planeetalta.

Olen ihan valtavan kiitollinen siitä, että minulla on ympärilläni ihmisiä, joita saan kutsua ystäviksi. Kun on kokenut myös yksinäisyyden, ei ystäviäkään pidä itsestäänselvyytenä. Olen joskus yrittänyt miettiä, miksi ystävien löytäminen tuolloin aikanaan oli niin haastavaa, ja miten ihmeessä niitä tuntuu nykyään tupsahtelevan elämään tuon tuosta. En ole keksinyt asialle muuta selitystä kuin sen, että vietän nykyisin ihan toisenlaista elämää ja toisenlaisessa paikassa.

Pikkukaupungin ympyrät ja elämänpiiri, jossa uusia ihmisiä ei luontevasti tapaa koko ajan, rajaa helposti ystävystymisen mahdollisuuksia paljonkin. Suuremmassa kaupungissa ja sosiaalisissa työ- ja harrastuskuvioissa uusia ihmisiä kohtaa jatkuvasti. Jotenkin ystävystymisestä on vain tullut vanhemmiten tosi paljon helpompaa, mutta isoimmaksi tekijäksi koen silti sen, että vaihdoin maisemaa ja löysin oman ammatillisen identiteettini. Todella suuren osan ystävistäni olen löytänyt tavalla tai toisella työni kautta.

Tunnen toisinaan syyllisyyttä siitä, ettei minulla ole ystävilleni niin paljon aikaa kuin toivoisin, mutta toisaalta tosielämä ei ole kuin Frendeissä tai Sinkkuelämässä. Nuorempana haaveilin sellaisesta niin tiiviistä ystävyydestä, että juteltaisiin ja nähtäisiin päivittäin, mutta aikuisena on ollut pakko katsoa elämän realiteetteja silmästä silmään. Arjen vaatimukset, työt, perhekuviot  ja harrastukset nielaisevat vapaa-ajasta leijonaosan ja nykyään olen onnellinen, jos ehdin nähdä läheisimpiäkin ystäviäni edes kerran kuussa. Vaikka mieluusti treffailisin ystäviäni vaikka joka päivä, ei siihen yksinkertaisesti ole mahdollisuutta ja välillä kahden kiireisen ihmisen aikataulujen yhteensovittelu on melkoista kalenteri-tetristä.

Juuri tästä syystä ne harvinaiset yhteiset hetket ystävien kanssa ovat ihan erityisen arvokkaita ja eilinen jätskituokio Liisan kanssa on ollut yksi viimeisten parin viikon kohokohtia. Juhlistaaksemme tätä pitkän tauon jälkeen koittanutta jälleennäkemisen hetkeä, päätimme viedä jätskikekkeritkin seuraavalle levelille. Marssin siis ruokakauppaan ja ostin kasan kaikenlaisia herkkuja, joilla sitten pimppasimme jätskiannoksemme aivan uuteen uskoon. Ja nyt kun sen kerran tein, niin en tajua MIKSI EN OLE TEHNYT TÄTÄ KOSKAAN ENNEN!

Ihan vakavasti puhuen tyypit, parilla maailman pienimmällä kikalla saa kotoisat herkutteluhetket singautettua ihan uusiin sfääreihin. Tästä lähtien tämän talouden jätskiannokset eivät ole enää entisiään. Eikä siihen tarvita kummoisiakaan aineksia. Jo suklaakekseillä, suklaakastikkeella ja tuoreilla marjoilla saa tehtyä ihmeitä. Sekä tietenkin minikokoisilla sateenvarjoilla! ;) Ja psst, vinkkinä kaikille vegaaniruokavaliosta kiinnostuneille, että aika monet ihan tavallisista suklaakekseistä sekä suklaakastikkeista ovat maidottomia – yllätyin kaupan hyllyjä tutkiessani. Erittäin vahva suositus etenkin murustetulle suklaakeksille jätskin seassa. Pelkään, että tämän keksittyäni (hohhoo, pun intended) kuluttamani jätskin (ja keksien) määrä tulee nousemaan pilviin…

Vaikka Liisa on ollut vegaani jo jonkin aikaa, niin näitä Ingmanin Choice-jäätelöitä hän ei ollut tullut vielä maistaneeksi. Ja ensimmäisen lusikallisen popsittuaan ei siitä ylistyssanojen tulvasta ollut tulla loppua. En itse ole maistellut muita vegaanijäätelöitä, mutta Liisa on ehtinyt testata liki kaikki markkinoiden muut maidottomat vaihtoehdot. Ja Choice kiilasi kirkkaasti kärkisijalle. Parasta tässä oli Liisan mukaan se, että nämä jätskit oikeasti maistuvat ihan tavalliselta kermajäätelöltä ja koostumus on kuohkeudessaan jopa perusjätskiä parempi. Ja voin yhtyä tähän mielipiteeseen.

Yritimme tehdä makutestiä ja löytää jätskien joukosta suosikkimme, mutta kun kaikki maut saivat yhtä ylistävät arviot, arviointitaulukon tekeminen tuntui aika turhalta. Jos nyt ihan pakko olisi nimetä kaksi lempparia, niin sanoisin, että mansikkainen soijajäätelö ja vaniljainen riisijäätelö olivat tämän kahden hengen raadin suurimmat suosikit.

Jos haluatte itse kutsua ystävän kotiin jätskikemuja viettämään, niin nyt olisi mahdollisuus päästä yhdessä maistelemaan Ingman Choice -jäätelöä. Saan nimittäin arpoa yhteensä 6 kpl 15 euron arvoisia Choice-jäätelölahjakortteja. Jos siis mielit päästä herkuttelemaan kaverisi kanssa, niin kerrohan tämän postauksen kommenteissa mikä Ingman Choice -vaihtoehdoista kuulostaa herkullisimmalta ja miten itse tuunaisit oman jätskikulhosi? Jätä vastauksesi ma 10.4.2017 mennessä ja muista liittää kommenttiisi toimiva sähköpostiosoite. 

Photos: Jenni Rotonen & Liisa Kivi

Related posts

13/12/16

Blogitaipaleen kohokohta: treffit Kylie Minoguen kanssa

7 56 kylie

Joskus sitä oikein hämmästelee, millaisiin tilanteisiin tämän blogin kautta päätyy. Eilen oli sellainen hetki, kun piti muutaman kerran nipistellä itseäni. Pääsin nimittäin eilen tapaamaan ihan henkilökohtaisesti popkuningatar Kylie Minoguea! En yleensä ole mitenkään kamalan starstruck, mutta kyllä tällaisen superstaran kohdatessaan joutui vähän hämmennyksiin – etenkin, kun hän sattui olemaan NIIN ihana.

Tapaaminen liittyi ensi vuoden puolella virallisesti julkistettavaan silmälasimallistoon, jonka Kylie Minogue on suunnitellut Specsaversille, mutta siitä saatte kuulla lisää sitten lähempänä malliston lanseerauspäivää – Kylien haastattelun kera, tottakai. :)

Vaikka en ole koskaan ollut mikään varsinainen Kylie Minogue -fani, olen aina pitänyt hänestä henkilönä sen perusteella, miltä hän on julkisuudessa vaikuttanut. Ja on pakko todeta, että nuo mielikuvat pitivät livenä paikkansa ja vielä ylittyivät moninkertaisesti. Harvoin tulee ihmisestä yhtä herttainen, ystävällinen ja viehättävä mielikuva, kuin Kyliesta saman tien hänen astuessaan huoneeseen. Ei tippaakaan diivan elkeitä, vaan hirmuisen luonnollinen, nöyrä, sympaattinen ja ystävällinen ihminen. Tällaisten ihmisten kohdalla on helppo ajatella, että paikka huipulla on varmasti ansaittu.

On vaikea uskoa, että Kylie Minogue todellakin on jo 48-vuotias, sillä ulkoisen habituksen perustella häntä voisi helposti luulla 15 vuotta nuoremmaksi. Kiittäminen käy varmasti enimmäkseen todella uskomattomia geenejä, mutta laulajatar on ikääntynyt todella kauniisti ja arvokkaasti – ei botoxia, täyteaineita, kiristyksiä tai mitään muutakaan, vaan kaunis ja luonnollinen olemus. Se on virkistävää, kun tänä päivänä erilaiset operaatiot tuntuvat etenkin supertähtien kohdalla olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Pakko on mainita myös laulajattaren koosta, sillä vaikka tiesin hänen olevan hyvin pienikokoinen, en olisi voinut silti uskoa, miten mini hän todella onkaan. Osviittaa antaa tuo yhteiskuva… Minä en siis ole mitenkään iso ihminen – 165-senttinen ja rakenteeltani hyvin siro ja hentoinen. Kylien rinnalla näytän jättiläiseltä. :D Ja nyt on vielä huomioitava, että minulla on jalassani tässä kuvassa matalat kengät, ja Kyliella varmaan noin 10 cm korot! Hän todellakin on suorastaan taskukokoinen.

En malta odottaa, että pääsen kertomaan teille lisää tästä projektista, mutta ensi vuoden puolella saan siis esitellä mallistoa kattavammin. Ensitunnelmat siitä ovat kuitenkin todella positiiviset – sain sovitella useampiakin kehyksiä eilisessä tilaisuudessa ja tykkäsin liki jokaisesta mallista. :) Virittäydyin muuten ennen tapaamista tuossa viikonloppuna tunnelmaan kuuntelemalla Kylien musiikkia ja vaikka hänen edustamansa discopop ei nyt ehkä olekaan minulle sitä ominaisinta kamaa, niin vuosien takaa löytyy yksi vähän erilainen hittibiisi, joka ihan rehellisestikin sanottuna on yksi suosikkikappaleistani. Aikanaan Nick Caven kanssa tehty duetto Where The Wild Roses Grow kuulostaa vielä 21 vuotta (apua!) julkaisunsa jälkeenkin tuoreelta – ja upealta. Suosittelen! Tsekatkaa biisi postauksen lopusta. :)

Viime vuosien varrelle on sattunut muutama muukin ikimuistoinen kohtaaminen, jotka tulivat nyt tämän eilisen tilaisuuden myötä mieleen. Kaikkein eniten häkellyksissäni olen tainnut julkkiksen edessä olla, kun törmäsin ihan sattumalta ensimmäisen New Yorkin reissuni ensimmäisenä aamuna kadulla Voguen luovaan johtajaan Grace Coddingtoniin. Silloin muistan leijuneeni loppupäivän pari senttiä maanpinnan yläpuolella, koska olin vain tästä yllättävästä kohtaamisesta niin tohkeissani.

Toinen tällainen erittäin mieleenpainuva hetki blogitaipaleen varrelta on ollut se, kun pääsin tapaamaan suunnittelijalegenda Jean Paul Gaultieria. Hän jäi mieleen maailman leppoisimpana ja sydämellisimpänä miekkosena, jonka kanssa jutustelutuokio tuntui kuin olisi vanhan tuttavan kanssa rupatellut. Kerrastaan rakastettava tyyppi!

Related posts

29/11/16

Maailman ihanin Netta

1 84

Yhteistyössä Specsavers

Muistatte ehkä, että piipahdin viime kuussa Kalifornian lämmössä vajaan viikon visiitillä. Reissu liittyi Specsaversin Sähäkin Silmälasimalli -kilpailuun, jota on järjestetty Suomessakin jo vuosikausia. On aika hauskaa, että olen aikanaan jo joskus 6-7 vuotta sitten ollut seuraamassa tämän kilpailun finaalimittelöitä ensimmäistä kertaa – ja tänä vuonna olin mukana kilpailun tuomaristossa. Ja Kalifornian reissu oli tämän vuoden voittajan palkintomatka, ja ilokseni minä pääsin mallikisan voiton napanneen Netan matkaseuralaiseksi.

On aika jännittävää lähteä matkalle maapallon toiselle puolen ihmisen kanssa, jota ei ollenkaan entuudestaan tunne, mutta nyt reissun jälkeen on pakko sanoa, että en olisi voinut saada parempaa reissuseuraa! Vaikka meillä on Netan kanssa ikäeroa 11 vuotta, emmekä olleet koskaan edes tavanneet toisiamme ennen tätä matkaa, yhteinen reissumme oli aivan huikea. Lähtisin tuon mimmin kanssa uudelleen matkalle ihan milloin tahansa.

Tulipahan muuten Kalifornian auringossa myös todettua, että mallikisan voitto oli todellakin ansaittu ja valintamme voittajasta osunut nappiin, kun päästin Netan poseeraamaan kameran eteen. Neitokaisen nenälle istuvat rillit kuin rillit ja kameran edessä hän oli kuin vanha tekijä, vaikka todellisuudessa hänellä ei ole entuudestaan minkäänlaista kokemusta mallintyöstä. Pituus ei ehkä ihan ammattimallin työhön Netalla riitä, mutta mainosmallina hän voisi kyllä menestyä varmasti. Oli ilo kuvata ihmistä, joka on niin luonteva kameran edessä.

Tein uudesta ystävästäni pienen haastattelun, jotta tekin pääsette tutustumaan tähän huipputyyppiin. Ja samalla palataan näiden ihanien Kalifornia-kuvien kautta hetkeksi sinne Laguna Beachin ilta-aurinkoon. Tulipa ikävä noita maisemia!

Sitä ei näistä kuvista välttämättä heti arvaisi, mutta 21-vuotias turkulainen Netta on ammatiltaan talonrakentaja. Kaunokaisen työpäivät kuluvat siis raksalla ja myös matkan varrella tuli havaittua, että Netta on toiminnan nainen. Hän ei arastellut ryömiä auton alle tutkimaan mahdollista öljyvuotoa eikä liioin joutunut hämilleen muistakaan akuuteista käytännön tilanteista. Vapaa-ajallaan Netta harrastaa show- ja nykytanssia sekä pitää myös tanssitunteja nuoremmille tytöille.

Mikä sai sinut osallistumaan kilpailuun? Ja mitä ajattelit kun kuulit voittaneesi?

Näin Facebookissa mainoksen kisasta ja päätin hetken mielijohteesta osallistua. Olo oli suorastaan epätodellinen, kun kuulin voitosta, koska en olisi yhtään ajatellut, että minulla olisi oikeasti mitään mahdollisuuksia yltää kisan kärkeen.

Käytätkö itse silmälaseja? Millaisista silmälaseista pidät tällä hetkellä?

Lapsena en tarvinnut silmälaseja, mutta salaa haaveilin niistä, sillä tykkäsin siitä, miltä ne näyttivät päässä. 16-vuotiaasta lähtien minulla on oikeastikin ollut silmälasit, joita tarvitsen lukiessa. Lukihäiriön takia en kuitenkaan lue kovin paljon, joten lasejakin tulee käytettyä siksi vain harvakseltaan. Ne kyllä kulkevat laukussa aika mukana, mutta jäävät usein käyttämättä. Nyt olen vähän innostunut silmälaseista tämän kisavoiton myötä uudella tavalla, koska olen projektin tiimoilta tullut kokeilleeksi monenlaisia kehyksiä. Nyt ajattelen, että voisi olla kivaa, jos olisi muutamat erilaiset silmälasit.

Tällä hetkellä eniten viehättävät sellaiset hiukan pyöreämmän malliset ja vähän näyttävämmät kehykset. Näiden kuvausten laseista pidin eniten Osiriksen punertavan ruskeista kehyksistä, jotka puin punaisen samettipuseron kera, Tiger of Swedenin kullanvärisistä pilottilaseista sekä Tommy Hilfigerin pyöreistä aurinkolaseista.

Miten kuvailisit muuten tyyliäsi?

Tykkään sellaisesta tyttömäisestä mutta rennosta tyylistä. En niinkään seuraa muotia, vaan luotan omaan tyylitajuuni. Uskon siihen, että kun viihtyy omassa tyylissään, näyttää yleensä hyvältä. Työpäiväni kuluvat huppareissa ja likaisissa työhaalareissa, joten on ihana vapaa-ajalla laittautua naisellisemmin.

Pääsit ensimmäistä kertaa elämässäsi toimimaan mallina kilpailun myötä. Millaista se oli?

Mallina toiminen oli helpompaa kuin odotin enkä jännittänyt ollenkaan. Tietysti se vaikutti, että olimme ehtineet jo vähän tutustua, joten tutun kuvaajan seurassa oli luontevaa olla. Voisin mielelläni suostua toistekin kuvattavaksi ja olisi hauskaa tehdä mallin hommia myös tulevaisuudessa.

Ihan kertakaikkisen ihana mimmi – en voi muuta sanoa. Jos haluatte nähdä tämän kaunokaisen tyyliä enemmänkin, niin hänet löytää myös Instagramista. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

7/09/16

Street style in Berlin: Claire

1 69

Minusta on niin inspiroivaa katsella ja tutkailla muiden ihmisten tyylejä, että olen yrittänyt tulla paremmaksi siinä, että uskaltaisin pyytää puolituttuja ja tuntemattomiakin kuviin, kun bongaan jonkun oikein mielenkiintoisen tyylin. Bloggaat ja muut someihmiset ovat siinä mielessä helppoja kohteita, koska he mitä todennäköisimmin suostuvat kuvattaviksi ja osaavat muutenkin olla luontevasti kameran edessä.

Rohkaistuin Berliinissä pyytämään street style -kuviin hollantilaisen bloggaajakollegani Clairen, joka oli myös saapunut Zalandon vieraaksi Bread&Butteriin. Ihastuin Clairen leikkisään bleiserityyliin, joka oli viimeistelty mahtavalla kasalla hauskoja pinssejä ja rintakoruja. Luulin ensin, että veikeä takki on jokin desinger-löytö, mutta selvisikin, että mimmi olikin tuunannut takkinsa ihan itse. Tässä siis helppo ja hauska DIY-vinkki, jos kaapista sattuu löytymään liuta hullunkurisia pinssejä. Kerrassaan ihastuttava tyyli!

Translation: Spotted this cool style in Berlin on a Dutch blogger colleague of mine. First I thought that funny blazer was some designer find but it turned out that Claire had decorated it by herself. Such a delightful idea! If you want to check out more of her style, you can find her on Instagram. :)

Related posts