8/10/20

Kumppani loppuelämäksi

5 76

Malttamattomuus. Se taitaa olla yksi nykyihmisen pahimmista synneistä. Kun haluamme jotakin, haluamme sen heti. Vaadimme paljon, mutta toisaalta teemme herkästi hätiköityjä ratkaisuja, tyydymme “ihan hyvään” ja oikeutamme itsellemme tilaipäisratkaisut, koska ainahan sitä voi jatkaa siinä sivussa etsimistä ja vaihtaa, jos löytyy parempi. Ja toisaalta, vaikka etsisikin kumppania loppuelämäksi, on ymmärrettävää, että joskus sitä kasvaa ja muuttuu – ja mielipiteet tai tunteet sen mukana. Sekin on inhimillistä.

Näitä ajatuksia voisi soveltaa erinomaisen hyvin tämän päivän deittailukulttuuriin ja ihmissuhteisiin, mutta kirjoittaessani mietin huonekaluja. Ja ehkä vähän vaatteitakin. Uskon nimittäin, että malttamattomuus on yksi nykyihmisen pahimmista synneistä nimenomaan kuluttamisen näkökulmasta. Sorrumme liian matalalla kynnyksellä ostamaan tavaroita ja vaatteita nenäämme pidemmälle miettimättä vain, koska halpatuotanto on tehnyt siitä helppoa. Eihän se ollut niin kalliskaan. Ja voihan sen aina myydä ja ostaa sitten uuden, jos löytyy jotakin parempaa.

Koti on varmasti jokaiselle elämän tärkein paikka ja ymmärrän paremmin kuin hyvin, että siitä haluaa luoda juuri oman näköisen turvasataman. Joskus sen rakentaminen vie aikaa ja matkalle mahtuu haparointiakin. Olen kuitenkin pienen hämmennyksen vallassa seurannut sosiaalisessa mediassa ihmisiä, jotka uusivat sisustustaan parhaimmillaan vuoden tai parin välein. On selvää, että virhearvioita sattuu melkein kaikille joskus, mutta jos vielä hetki sitten täydelliseksi hehkutettu huonekalu tai unelmien sisustus menee parin vuoden sisään vaihtoon, mietin, onko pohjimmiltaan kyse enää tavaroista lainkaan. Etsitäänkö täydellisestä kodista jotakin sisäistä rauhaa, joka ei tulla koskaan löytämään kalusteita vaihtamalla? Voisiko tehdä hyvää pysähtyä rauhassa peilin eteen kysymään itseltään, kuka minä olen ja mitä oikeasti kodiltani toivon, jos unohdetaan sisustuslehtien trendit ja täydellisen elämän representaatioksi viilatut somekodit?

Olen elänyt tässä ihanassa pienessä kodissani muutosta lähtien ilman mattoa. Se tarkoittaa tähän mennessä 3,5 vuotta. En ole koskaan ollut se ihminen, joka haluaa sisustuksen suhteen tyytyä kompromisseihin, joten päätin, etten tyydy tälläkään kertaa. Kun teen sisustushankintoja, teen ne sillä tähtäimellä, että suhde kestää koko loppuelämän. Ostan mielelläni kotiini laadukasta, käytettyä ja vain sellaista, joka oikeasti tuntuu tismalleen omalta. Tästä syystä olen ollut vuosia ilman mattoa, ja sinnittelin 15 vuotta äidiltä ja isältä perityillä väliaikaisilla tuoleilla. Uudet tuolit löytyivät lopulta pari vuotta sitten: vanhat koulutuolit ovat palvelleet joskus vuosikymmeniä sitten varmaan satoja pieniä koululaisia ja nyt ne jatkavat elämäänsä minun ruokapöytäni ympärillä.

Oma harkitseva tyylini tehdä sisustushankintoja on osoittautunut toimivaksi, sillä ostan kotiin uutta (ja sekin usein todellisuudessa vanhaa) vain hyvin harvoin ja useimmat rakkaudella tehdyistä hankinnoista ovat sellaisia, että uskon niiden pysyvän rinnallani koko loppuelämän. Itse asiassa suurin osa kotini kalusteista on kulkenut matkassani jo varsin pitkän tovin. Nyt esittelyyn pääsevät siis nämä uskolliset elämänkumppanini.

Nojatuoli – hankittu 17 vuotta sitten

Todennäköisesti jostain 60-luvulta peräisin oleva nojatuoli löytyi Kierrätyskeskuksesta vuonna 2003 parilla eurolla. Äitini on verhoillut sen uudelleen ja näin 17 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen voisi lähivuosina olla aika verhoilla se jälleen uudelleen. Ehkä tuoli saa verhoilun myötä ihan uuden ilmeen!

Ruokapöytä – hankittu 14 vuotta sitten

Ikeasta alun perin ostettu täysipuinen ruokapöytä on kaikessa yksinkertaisuudessaan ollut erinomainen valinta. Pöytä on itse asiassa vieläkin vanhempi, sillä olen perinyt sen vanhemmiltani. Tämä oli ehkä alun alkaen opiskeluaikoina sellainen tilapäinen kaluste, jonka otin kiitollisena vastaan paremman puutteessa, kun ilmaiseksi äidiltä ja isältä sain, mutta tykkään pöydästä itse asiassa paljonkin. Voi olla, että pöytä on johonkin tulevaisuuden kotiin liian pieni ja hommaan joku päivä vielä jonkun unelmien pöydän, mutta tämä nykyinen on palvellut mainiosti kaikki nämä vuodet.

Oranssinpunainen pöytälamppu – hankittu 14 vuotta sitten

Tämä jalallinen vintage-pöytälamppu oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ajoin opiskeluvuosina Jyväskylässä antiikki-huutokaupan ohi ja katseeni kiinnittyi värikkääseen lamppuun. Käännyin kannoillani ja astuin sisään tiedustellakseni lampusta. Yllättäen se ei ollutkaan menossa huutokauppaan, vaan sen sai ostaa suoraan. Hinta oli 13 euroa ja nappasin lampun siltä seisomalta mukaani. Sen kuljettaminen kotiin pyörän selässä oli muuten melkoinen operaatio. Tämä lamppu ja siitä kajastava kaunis valo ilahduttaa minua joka ikinen päivä. Myös ikkunalaudalla näkyvän pallonmuotoisen Ikea-lampun olen ostanut kirpputorilta. Hintaa oli 3 euroa ja yhteisiä vuosia on kertynyt tähän mennessä 12.

Liinavaatekaappi – hankittu 12 vuotta sitten

Etsin opiskeluaikoina pitkään vanhaa tummaksi petsattua liinavaatekaappia. Olin saanut päähänpiston, että sellaisen haluaisin ja lopulta se täydellinen kaappivanhus löytyi helsinkiläisestä antiikkikaupasta ja tiesin heti, että tässä se nyt on. Opiskelijan kukkaroa 300 euron hinta kevensi tuntuvasti, mutta mielestäni se ei silti ollut täysipuisesta, Suomessa valmistetusta kaapista lainkaan liian kova summa. Nykyisin kaapilla on ikää jo yli 90 vuotta ja sen hyllyjä koristavat yhä edellisen omistajan sinne virkkaamat reunapitsit. Sain ostohetkellä tingittyä mukaan ilmaisen kotiinkuljetuksen ja  50 eurolla mukaan nykyisin jo yli 80 vuoden ikäisen, hiukan kolhiintuneen kirjahyllyn. Rakastan myös tuota hyllyä, mutta sille ei löytynyt täältä nykyisestä kodista sopivaa paikkaa. Onnekseni ystävä etsiskeli juuri tuolloin hyllyä itselleen, joten minun hyllyni oli hänellä muutaman vuoden “hoidossa”. Nykyään se on lainassa poikakaverini kämpässä. Toivotaan, että seuraavaan kotiin se taas sopii.

Vaaterekki – hankittu 7 vuotta sitten

DIY-vaaterekin teki minulle lahjaksi entinen poikaystäväni. Ajatus putkista tehdystä vaaterekistä ehi muhia päässä yli vuoden päivät, kunnes haave toteutui. Kaunis ja persoonallinen rekki on palvellut minua jo kolmessa eri kodissa ja kulkee varmasti matkassa myös tulevaisuudessa. Tuntuu erityisen arvokkaalta, että rekki on rakkaudella itse tehty ja uniikkikappale.

Tikashylly – hankittu 7 vuotta sitten

Tarvitsin edelliseen kotiini jotakin näppärää pientä hyllykköä, joka voisi toimittaa myös yöpöydän virkaa. Olin jo jonkun aikaa miettinyt hankkivani jonkinlaisen tikashyllyn ja sellainen löytyi lopulta super-edullisesti Ellokselta lasten sisustusosastolta. Hylly löysi välittömästi paikkansa myös täältä nykyisestä kodista ja pienen kokonsa ansiosta toimii hyvin monenlaisissa tiloissa varmasti myös tulevaisuudessa.

Sohva – hankittu 7 vuotta sitten

Muutin 2013 eron jälkeen jälleen omaan kotiin yksinäni ja tuolloin jouduin tekemään muutamia isoja hankintoja, kun kalusteet jäivät pääasiassa entiseen kotiin. Yksi näistä suurista hankinnoista oli sohva ja puntaroin valkoisen sohvan hankkimista pienen ikuisuuden, mutta loputtomalta tuntuneen vatvomisen jälkeen uskaltauduin – ja ei ole kaduttanut. Ostin kotimaisen Valanti-merkin kauniin, hiukan 50-60-lukua henkivän Oiva-sohvan. Sain sohvan nähtyäni siitä niin voimakkaan tunteen, että sen jälkeen mikään muu ei kelvannut. Nyt sohva on palvellut jo 7 vuotta ja olen siihen edelleen erittäin tyytyväinen.

Block-valaisin – hankittu 9 vuotta sitten

Harri Koskisen suunnitteleman Block-valaisimen ostin jostain erikoistarjouksesta vuonna 2011. Tuumailin, että vuonna 1996 suunniteltu valaisin on sellainen sellainen ajaton suomalaisen suunnittelun klassikko, joka varmasti kestää aikaa ja miellyttää silmää vielä vuosienkin päästä. Ja oikeassa olin.

String-hyllykkö – hankittu 7 vuotta sitten

Koska teen töitä kotoa käsin, halusin tehdä itselleni kunnollisen työpisteen myös kotiin. Pohdin ja pähkäilin kotitoimiston kalusteita pitkään ja hartaasti, ja päädyin lopulta ruotsalaiseen design-klassikkoon Stringiin. Jo 1949 suunniteltu String-hylly on ajattoman tyylikäs ja näppärästi tarpeiden mukaan muunneltavissa, ja siihen voi aina ostaa lisäosia. Ja niin teinkin muuttaessani tähän nykyiseen kotiin, kun laajensin hyllykköäni yhdestä osasta kolmeen. On helppo nähdä, että ilmava ja käytännöllinen hyllykkö tulee palvelemaan mainiosti myös loppuelämän kodeissa, kun sitä voi tarvittaessa vaikka jakaa useampaan osaan tai täydentää uusilla osilla.

Työpöydän tuoli – hankittu 7 vuotta sitten

Olin haaveillut Calligariksen “timanttisesta” Ice-tuolista jo pitkään, kun viimein päätin ostaa sen työpöytäni tuoliksi. Tuoli on edelleen minusta todella kaunis, mutta sai kolme vuotta sitten piristyksekseen Ragmaten vaaleanpunaisen tuoliryijyn. Samoihin aikoihin Ice-tuolin kanssa ostin myös kaksi Kartellin Stone-jakkaraa, jotka ovat palvelleet niin jakkaroina kuin sohva-, sivu- ja kukkapöytinäkin vuosien varrella.

Uudempia tulokkaita täällä kotona ovat suomalaisen Lundian kalusteet, jotka hankin tähän omaan kotiini muuton yhteydessä 2017 sekä Ikean Hay-yhteistyömallistosta pieni sohvapöytä, puinen penkki ja pari jakkaraa. Myös olohuoneen jalkalamppu on peräisin noin 3 vuoden takaa. Muistan, että Lidlin (!) valaisin toimitettiin ovelleni ilman sen kummempaa ennakkovaroitusta ja olin aluksi asiasta hiukan kummissani, mutta tuumailin, että ehkäpä tämä löytää paikkansa uudessa kodissa, johon olin parin kuukauden sisään muuttamassa. ja niin löysikin. En tiedä olisinko itse tullut valinneeksi juuri tällaista valaisinta, mutta neutraalin näköinen jalkalamppu sopii hyvin sisustukseen ja se on itse asiassa kaikkein eniten käyttämäni valaisin täällä kotona, joten se on perustellut olemassaolonsa hyvin. Teetin myös nykyiseen kotiini mittatilauksena suomalaisella puusepällä sängyn, koska halusin pieneen tilaan täydellisesti istuvan rungon ja sen yhteyteen säilytystilaa. Kaunis ja asunnon käytännöllisyyttä parantanut sänky on ollut parhaita sijoituksia ikinä, vaikka maksoikin jokusen tonnin.

Tuoreimpia kalustehankintojani on ollut Niimaariin mainio säilytyspenkki, jonka uumeniin saa jemmattua esimerkiksi kierrätykseen lajiteltavia pulloja, tölkkejä ja muita roskia, joille on pienessä kodissa haastavaa löytää omaa paikkaa. Muut uusimmat sisustushankinat ovat olleet puolestaan valaisimia. Jieldén upea klassikkovalaisin oli pyörinyt inspiraatiokansioissani ikuisuuden ja olin ikionnellinen, kun sain sen yhteistyöprojektin kautta omakseni muutama vuosi sitten. Toinen pitkään harkinnassa ollut valaisin oli Selettin hauska banaanilamppu, johon ihastuin joskus vuosia sitten Vepsäläisen ikkunassa. Kaverini naureskeli hassulle valaisimelle, ja minun silmissäni syttyi ihastus. Ja nyt tuo veikeä lamppu nököttää tuolla hyllyn päällä. Viimeisin ostos on ollut olohuoneen kattovalaisin, jota ilman elin noin 3 vuotta, koska sopivaa ei löytynyt. Ehkä alatte huomata kaavan… Kun sopiva lopulta tuli kohdalle, tiesin heti, että tässä se nyt on. Suloisen leikkisä Challiéres Voliére -lintulamppu oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Joistakin kalusteista on toki vuosien varrella pitänyt myös luopua. Esimerkiksi kaunis vintage-peilipöytä ei löytänyt paikkaansa tästä nykyisestä kodista, jossa ei ole erillistä makuuhuonetta ja myin sen noin 10 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen eteenpäin uuteen rakastavaan kotiin. Ja opiskeluaikojen aikainen sohva päätyi jossain vaiheessa myyntiin, kun avoliiton myötä ei ollut kahdelle sohvalle tarvetta. Hyvin vähän kalusteita olen kuitenkaan joutunut myymään eteenpäin siihen nähden, että vanhempien luota muutettuani minulla on ehtinyt olla 9 eri kotia. Toisaalta esimerkiksi vanhasta kirjahyllystä en halunnut luopua, vaikka se ei juuri tähän kotiin sopinutkaan. Niinpä se on nyt tilapäisesti muualla ja toivottavasti seuraavassa muutossa pääsee taas mukaan.

Kuten kaikesta kertomastani voinee päätellä, olen huonekalujen suhteen mieluummin vaikka kokonaan ilman kuin tyydyn johonkin “ihan kivaan” – vähän kuin parisuhteissakin. Kun hankintoja on malttanut rauhassa etsiä, miettiä ja harkita, on suurempi todennäköisyys, että niistä on pitkäaikaista iloa ehkä jopa loppuelämäksi. En ole koskaan halunnut asumiseen liittyvissä päätöksissä hätiköidä, sillä koti tosiaankin on minulle se maailman tärkein paikka, joten täällä täytyy olla itsellä hyvä ja kotoisa olo. Oman näköinen koti muodostuu minulle juuri niistä tärkeistä ja rakkaista kalusteista ja esineistä, itselle mieluisasta värimaailmasta, kauniista valaistuksesta ja vuosien varrella kertyneistä taidehankinnoista. Pidän kerroksellisuudesta ja siitä, että tavaroilla ja kalusteillakin on tarina ja historia.

On ehkä tämän päivän minimalismiin pyrkivässä ilmapiirissa hiukan epätrendikästä paljastaa kiintyvänsä tavaroihin, mutta minulle näillä oman elämän aarteilla on kovasti arvoa. Koska oma sisustusprosessini on tällainen hidas ja harkitseva, kokisin itselleni kovin vieraaksi ajatuksen esineiden korvaamisen uusilla trendien heilahdellessa tai pelkästä vaihtelun kaipuusta. Ja toisaalta uskon myös siihen, että samalla tavoin, kun tarvitsemme pikamuodin tilalle hitaampaa rytmiä, vähemmän mutta laadukkaampia hankintoja, käytettynä ostamista ja harkitsevuutta, uskon saman filosofian olevan kestävintä ajattelua myös ympäristön näkökulmasta. Siksi tavoittelen sitä, että jokainen tekemäni hankinta olisi kumppani parhaimmillaan koko loppuelämäksi.

Kävin Instagramin puolella valtavan kiinnostavaa keskustelua aiheesta suunnittelija Laura Meriluodon kanssa, jolla oli aiheesta hyvin samankaltaisia pohdintoja kuin minullakin. Hän mainitsi tekevänsä gradua juuri näihin teemoihin liittyen ja kertoi havainneensa, että ihmisen suhde hänen ympärilleen valitsemiinsa esineisiin on hyvin samankaltainen kuin suhteet muihin ihmisiin. Hän kirjoitti näin:

“Jos esineessä jokin (oli se sitten ulkomuoto, toiminnallisuus tai sen edustama arvomaailma) ei resonoi omien tuntemuksten tai mieltymysten kanssa, suhde ei todennäköisesti tule kantamaan pitkälle. Ja juuri tämä on yksi kulutusyhteiskunnan suurimmista ongelmista. Huonekalut kyllä kestäisivät, mutta olemme usein liian malttamattomia, että jaksaisimme odottaa sitä oikeaa, vaan päädymme johonkin kompromissiratkaisuun, joka on heti saatavilla. Tämän vuoksi sitten usein päädytään siihen, että huonekaluja uusitaan tämän tästä, koska se, mitä hankittiin, ei alun alkaenkaan ollut ihan sitä, mitä haluttiin. Ja usein sama kierre toistuu vain uudelleen.

Asia ei tietenkään ole näin mustavalkoinen, vaan meillä on myös luontainen halu ja tarve uudistua ja uudistaa samalla myös ympäröivää maailmaamme, koska koti jollain tasolla on persoonamme jatke ja ikkuna omaan sisäiseen maailmaan. Olemme jatkuvassa kehityksessä ja se, että oma koti tuntuu omalta, on henkisen hyvinvoinnin kannalta itse asiassa tärkeämpää kuin moni uskoisi.”

Pidän näitä ajatuksia todella kiinnostavina ja juuri näistä syistä olen itse valinnut sen linjan, että vaikka monella muulla elämän osa-alueella olen nopea käänteissäni, kotia rakentaessa annan mieluummin asioille aikaa kuin hätiköin. Luotan omaan intuitiooni ja siihen, että se kyllä kertoo silloin, kun match on syntynyt. Ja sen takia en mielelläni halua tyytyä kompromisseihin, vaan odotan juuri sitä vahvaa tunnetta, että tässä se on – elämänkumppani. 

Related posts

15/05/20

Tyylikästä ja vastuullista pienellä budjetilla?

8 69

“Olisipa enemmän rahaa, niin voisin pukeutua vastuullisemmin ja tyylikkäämmin.” Kuulen tällaisia ajatuksia usein, kun puhun tyylistä tai vastuullisista valinnoista vaateostoksilla. Vastuullisesti valmistettu vaate maksaa aina vähän enemmän, sillä laadukkaat materiaalit ovat kalliimpia, ja jotta jokainen tekijä prosessin eri vaiheessa saisi työstään reilun korvauksen, vaatteen hinta ei voi olla poljettu pohjalukemiin. Siitä huolimatta vastuullisesti ja kauniisti voi pukeutua myös pienelläkin budjetilla.

Monelle tyylikkyys merkitsee yhtä kuin kalliita merkkejä ja olenkin usein kuullut samaa niin sisustuksen kuin pukeutumisenkin saralla, että “onhan se helppoa olla tyylikäs, jos on varaa ostaa kallista designia”. Mielestäni on kuitenkin harhaluulo, että pukeutuakseen tai sisustaakseen tyylikkäästi, täytyy käyttää merkkivaatteita, ostella design-kalusteita ja olla valmis käyttämään kaikkeen tähän paljon rahaa. Haluan haastaa tätä ajatusta. Varsinkin second hand -löytöjä voi tehdä todella edullisesti – ja käytettynä ostaminen on aina uutta parempi vaihtoehto luonnonvarojen näkökulmasta. Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä, että usein kerroksellinen tyyli, jossa on mukana sekä uutta että vanhaa, on paljon kiinnostavampi ja persoonallisempi kuin suoraan katalogista kopioitu ja uutuuttaan kiiltävä.

Rahalla ei todellakaan voi saa tyyliä – sen tiedämme varmasti kaikki. Ja jos mietin oman ystäväpiirini kiinnostavimpia ja tyylikkäimpiä pukeutujia tai sisustajia, he ovat harvoin niitä, joilla on käytössään kaikkein muhkein budjetti. Itse asiassa uskaltaisin väittää jopa päinvastoin. Moni tyylikkäimmistä ystävistäni on itse asiassa juuri siesta vähävaraisimmasta päästä: opiskelijoita, luovan alan ammattilaisia ja taiteilijoita. Heitä kuitenkin yhdistää se, että heillä on luovuutta, hyvä tyylitaju sekä kykyä ja malttia metsästää loistavia second hand -löytöjä ja taitoa tunnistaa kirpputorien loputtomasta massasta ne parhaat palat.

Juttelin tästä aiheesta Instagram-storyn puolella pari päivää sitten ja ajatukseni herättivät todella vilkasta keskustelua. Storyn ensisijainen tarkoitus oli kannustaa huomaamaan, että myös pienellä budjetilla voi pukeutua kauniisti ja vastuullisesti, jos vain on valmis käyttämään siihen hieman aikaa ja vaivaa. Vastuulliset valinnat ovat vaateostoksilla harvoin niitä kaikkein helpoimpia, nopeimpia tai näppärimpiä – oli kyse sitten uudesta tai vanhasta vaatteesta. Vastuullinen vaate saattaa uutena maksaa enemmän, materiaaleihin täytyy ehkä tutustua hiukan ja joskus kivakin vaate jää hyllyyn, kun merkin toimintaa ryhtyy tutkimaan tarkemmin. Vastuulliset vaatteet kuitenkin tehdään paremmin ja paremmista materiaaleista, joten maksamaansa hintaa vastaan saa yleensä myös kestävämpää ja parempaa laatua. Upeimpien second hand -löytöjen tekeminen puolestaan vaatii sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä, mutta on parhaimmillaan todella palkitsevaa.

Pikkurahalla voi löytää aarteita, mutta se tarkoittaa, että kirppareita pitää jaksaa koluta uutterasti ja sietää lukuisia “turhiakin” käyntejä, sillä todennäköisesti suurimmalla osalla käynneistä vetää vesiperän. Joskus niiden täydellisten vintagefarkkujen löytyminen voi viedä vuosia (kuten minulla), mutta kirpputorilla ostosten tekemiseen pitääkin suhtautua vähän eri tavalla kuin tavallisissa kaupoissa asioimiseen. Se on kuin aarrejahtia – ja aina toisinaan ristiretki palkitaan, kun kohdalle osuu todellinen helmi.

Kirpputorishoppailu vaatii siis ensisijaisesti kärsivällisyyttä, aikaa, toistoja ja viitseliäisyyttä. Suurimmalta osalta kirpputorivisiiteistäni palaan tyhjin käsin. Tykkään itse tehdä löytöjä ensisijaisesti ihan niissä oikeissa myymälöissä, mutta aarteita voi tänä päivänä etsiä helposti myös erilaisten kirppissovellusten kautta, Facebookin kierrätysryhmistä sekä lukemattomista second hand -verkkokaupoista. Ymmärrän, että kaikilla ei ole aikaa, mahdollisuutta tai kärsivällisyyttä etsiä neulaa heinäsuovasta kirpputoreilla, mutta väitän, että myös pienellä budjetilla on mahdollista pukeutua kauniisti, kiinnostavasti ja vastuullisesti, jos vain on valmis näkemään sen eteen hitusen vaivaa.

Ja jos tuntuu, että et ikinä löydä kirpputoreilta mitään tai et tiedä, mistä löytyisivät ne parhaat putiikit, kannattaa kurkata aiemmin tekemäni opas second hand -shoppailuun.

Kirpputorien lisäksi laadukkaita ja vastuullisia vaatelöytöjä voi tehdä edullisesti myös uutena. Olen ostanut itse monet merkkivaatteistani alennusmyynneistä, outleteistä tai sample salesta. Tuen mielelläni kotimaisia laadukkaita brändejä ihan täydelläkin hinnalla, mutta alennukset ja muut mahdollisuudet tehdä löytöjä vähän halvemmalla kannattaa tietenkin myös hyödyntää.

Ilman muuta aina on poikkeustilanteita. Joskus rahat ovat niin tiukilla, että edullisimmatkin kirppariostokset ovat liikaa budjetille. Jos paino ei pysy koko ajan tasaisena ja vaatekoko vaihtelee, voi kestävien vaateostosten tekeminen olla haastavaa. Haluaako vaatteisiin panostaa, jos ei voi olla varma, että ne sopivat vielä myöhemminkin? Myös se voi olla vaateostoksilla ongelmallista, jos on kooltaan tai muodoiltaan vaatteiden standardimitoituksen ulkopuolella. Tällöin niin kirpparilöytöjen tekeminen kuin ihan uusienkin kauniisti istuvien vaatteiden löytäminen voi olla vaikeaa – tästä aiheesta olen itse asiassa tekemässä vielä ihan oman erillisen postauksensa.

Tässä jutussa esitetyt vinkit ja ajatukset onkin tarkoitettu sellaiseksi yleiseksi rohkaisuksi ja kannustukseksi, että pienelläkin budjetilla voi pukeutua kivasti, jos jaksaa sinnikkäästi etsiskellä niitä helmiä kirpputoreilta. Jos tunnistat alun ajatuksista itsesi, toivon, että tämän postauksen mietteet inspiroivat näkemään asioita vähän uudelta kantilta.

Parin päivän takaiseen keskusteluun Instagramin puolella osallistui myös tutkija, joka tutkii pukeutumista ja kuluttamista kulttuurisesta näkökulmasta. Hän kertoi, että haastateltavien puheissa toistuu usein ajatus “jos olisi rahaa, kuluttaisin vastuullisemmin”. Vastuullisemmista valinnoista haaveilevat tuntuvat automaattisesti ajattelevan, että heidän silmissään vastuullisesti ja tyylikkäästi pukeutuva käyttää todennäköisesti pukeutumiseensa paljon aikaa ja rahaa, vaikka näin ei olisikaan. Tutkija totesi, että siksi onkin tärkeää avata näitä pukeutumiseen liittyviä prosesseja eli tehdä näkyväksi erilaisia tapoja etsiä, ostaa ja käyttää – esimerkiksi juuri tällaisia postauksia rustailemalla. Hän esitti ajatuksen, että juuri näiden prosessien avaaminen voisi olla yksi keino estää sitä, että eettisistä ja ekologisista vaatteista ei tulisi vain pienen joukon etuoikeus. Todella kiinnostavaa!

Keskustelu herätti valtavasti ajatuksia aiheista, joita haluaisin myös käsitellä täällä blogissa vielä ihan omissa erillisissä postauksissaan. Yksi niistä on: mitä tehdä, jos sitä tyylitajua ei vain kertakaikkiaan ole tai oma tyyli ei ole vielä löytynyt? Kävin myös todella kiinnostavia keskusteluita pluskokoisten haasteista löytää sopivia, laadukkaita ja vastuullisesti valmistettuja vaatteita  – oli kyse sitten uusista tai käytetyistä vaatteista. Tästä aiheesta on tulossa siis vielä oma postauksensa. Joku kaipaili myös postausta toimivasta kapselivaatekaapista, joten laitan sellaisenkin työn alle ja mietintämyssyyn. Lisää näistä teemoista on siis tulossa. Mutta kurkkaa sitä odotellessa nämä aiemmat postaukseni, joissa sivutaan samoja teemoja.

Opas second hand-, kirpputori- ja vintage-ostoksille

Arjen pieniä ekotekoja: 26 ideaa ja vinkkiä vaatekaapilla

Miksi oman tyyli-identiteetin löytäminen on kaikkein paras ekoteko?

Miksi tyylillä on merkitystä?

Löytöjä omasta vaatekaapista

Lempeyttä lempivaatteille – pieni vaatteiden huolto-opas

Luonnonmukaista puhtautta kodille ja vaatteille

Ja vielä muutama sananen tästä kuvissa näkyvästä asusta… Tässä lookissa näkyvät takki ja farkut ovat niitä sellaisia harvinaisia vintage-aarteita, joita osuu kohdalle aina joskus. Kotimainen takki lienee peräisin jostain 70-luvulta ja vintage-Levikset löytyivät vuosien etsiskelyn jälkeen toissa kesänä pariisilaisesta second hand -ketjusta. Ja kyllä muuten kannatti odotella ja etsiskellä niitä täydellisiä farkkuja, sillä nämä istuvat kuin hanska. Moni on kysellyt farkkujen mallista ja se on Levi’s 610.

Kannattaa muuten huomioida, että vintage-vaatteissa kokomerkinnät saattavat poiketa nykymitoituksista kovastikin ja uusienkin vaatteiden mitoituksissa on ihan valtavasti eroja eri merkkien välillä, joten ei kannata liian orjallisesti tuijotella kokolappuja. Nykymitoituksella farkkukokoni on yleensä vyötäröltä 26 tai 27, mutta näissä farkuissa koko puolestaan on 30/31 (vyötärö/pituus) – ja tosiaan istuvat kuin hanska. Aina kannattaa siis sovittaa!

Takista maksoin kirpputorilla 3€ ja farkuista 30€. Nanson Boxi t-paidan olen saanut blogin kautta pari vuotta sitten, mutta sen hinta normaalihintaisena on 45€ (joskin se näyttää sattumalta olevan nyt tätä postausta kirjoittaessani tarjouksessa 31,49€ ja kokoja löytyy XS-XXXL). Moni saattaa yllättyä, että asuni kallein vaate on juuri t-paita. Vinkkaan kuitenkin, että juuri laadukas ja jämäkästä puuvillasta (tai muusta luonnonkuidusta) valmistettu t-paita on juuri se vaate, johon kannattaa sijoittaa. Halvat ja huonolaatuiset t-paidat on yleensä viimeistään vuodessa käytetty loppuun, mutta laadukas paita palvelee vuodesta toiseen ja maksaa itsensä matkan varrella todennäköisesti takaisin. Muutaman halpispaidan hinnalla ostaa helposti jo sen yhden laadukkaamman. Nanson lisäksi erinomaisia t-paitoja tekee kotimainen Arela.

Photos: Annika Ollila

Related posts

19/04/20

Unelmanpehmeää villaa ja täydellisiä neulepuseroita

8 72

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ALPA

Kuka on kanssani samaa mieltä siitä, että alpakka on ehkä yksi maailman sympaattisimman näköisistä eläimistä? Oli valehtelematta yksi elämäni parhaista päivistä koskaan, kun pääsin vuosi sitten alpakkafarmille rapsuttelemaan ja paijaamaan noiden hauskan näköisten otusten pehmeää villaa. Se sama pehmoinen alpakanvilla on myös ihana, hengittävä ja lämmin materiaali neulevaatteissa. Ostin tuolla farmivierailullani alpakanvillasta käsin tehdyt villasukat ja ne ovat pehmeimmät villasukat, jotka ole kuunaan omistanut.

Kun törmäsin jokunen vuosi sitten kotimaiseen Alpa-merkkiin ja tykästyin sen pelkistettyyn muotokieleen. Kuten nimikin vihjaa, Alpan tarina liittyy nimenomaan alpakoihin. Firman perustaja Heikki ihastui Etelä-Amerikan matkallaan alpakanvillaan ensikosketuksella. Hän käytti reissun päällä ostamaansa neuletta koko parin kuukauden mittaisen matkansa ajan ja hämmentyi, kun pehmoinen villapusero tuntui aina juuri sopivan lämpöiseltä sään ja maisemien vaihdellessa tiuhaan. Lampaanvilla oli hänestä tuntunut aina liian karhealta, mutta alpakka oli ihoa vasten pehmeää ja lämmintä – sekä kovan käytön jälkeen myös kestäväksi todettua.

Matkalla syttynyt ihastus alpakanvillaan ei haihtunut kotiin päästessä ja hänestä tuntui, että näin fantastisen materiaalin ilosanoma pitäisi päästä jakamaan muidenkin kanssa. Innostuksesta syttyi idea omaan yritykseen ja niin syntyi Alpa – vaatemerkki, jossa yhdistyvät parhaat ja laadukkaimmat luonnonmateriaalit, ajaton tyyli ja vastuullinen eurooppalainen valmistus. Jos siis olet etsiskellyt vastuullisesti tuotettua, kestävää ja kauniin klassista neulepuseroa, kannattaa kurkistaa Alpan valikoimaa.

Testailin itse Alpan ihania neuleita ja laadun voi todeta jo pelkästään näppituntumalla. Alpakanvilla on vielä lampaanvillaakin pehmeämpää, lämpimämpää ja hengittävämpää – eikä se pitkien kuitujensa ansiosta kutita tai nyppyynny yhtä herkästi. Voisi siis sanoa, että luonnonmateriaalien joukossa se on ehdotonta villojen aatelia. Arvostan myös Alpan ajatonta designia: voin kuvitella näiden kauniin hillittyjen neuleiden sopivan hyvin monenlaiselle pukeutujalle ja kestävän aikaa myös tyylinsä puolesta.

Tykästyin itse mallistossa nimenomaan tällaisiin hyvin yksinkertaisiin malleihin, jotka ovat ihan omiaan sellaisiksi vaatekaapin ajattomiksi kulmakiviksi. Näissä kuvissa ylläni näkyvät grafiitinharmaa Clarity-neule, luonnonvalkoinen Moment-pusero sekä unelmanpehmeä baby alpaca -huivi. Ne ovat ihanan lämpimiä näillä vielä vähän kirpeillä kevätkeleillä, kun aurinko jo lämmittää, mutta varjossa ja tuulisella säällä tulee helposti vilu. Toisaalta villa on siinä mielessä mahtava materiaali, että hengittävyydensä ansiosta se toimii myös lämpimämmällä kelillä. Siihen on syynsä, miksi villaa suositaan materiaalina esimerkiksi urheiluun tarkoitetuissa lämpökerrastoissa: villa pitää lämpötilan optimaalisena, mutta samanaikaisesti hengittää ja vie kosteutta pois iholta.

Paksumpien alpakkaneuleiden lisäksi valitsin mukaan myös henkäyksen kevyen Swan-neuletakin, joka on silkki-alpakka-sekoitetta. Se kuuluu Alpan tämän kevään uutuustuotteisiin ja silkki-alpakka-mallistossa on myös ihaia mekkoja ja puseroita. Ylellinen silkki tuo materiaaliseokseen vielä ripauksen viileyttä lämpimässä säässä. Bonuksena on mainittava vielä sekin, että ohut ja hiukan läpikuultava neulemateriaali päästää valoa todella kauniisti lävitseen – esteetikko tykkää.

Alpan vaatteet suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan kahdessa eri tehtaassa Liettuassa, joka on matalan riskin tuotantomaa. Tämä tarkoittaa sitä, että maan lait suojelevat työntekijöiden oikeuksia. Alpan valitsemat tehtaat pitävät työntekijöistään huolta ja toinen on saanut palkintoja esimerkiksi työhyvinvoinnista ja neuloinnovaatioista. Lisätietoa neuleiden tuotannosta pääset kurkkaamaan täältä!

Alpan pipot puolestaan neulotaan Suomessa. Vaikka Suomessakin on jo joitakin alpakkatiloja, niiltä ei vielä valitettavasti saa villaa vaateteollisuuden käyttöön. Alpan käyttämä villa tuleekin yhä alpakoiden kotimaana tunnetusta Perusta, missä eläimet saavat laiduntaa puolivilleinä vuoristossa eli toisin sanoen sieltä, missä rakkaus alpakoihin alun perin syntyi. Vastuullisuus on myös materiaalin alkuperän osalta ykkössijalla ja jokainen yhteistyökumppani on valikoitu tarkasti paikan päälle tehdyillä vierailuilla. Vastuullisuus ja korkea laatu ovat avainasemassa Alpan arvoissa ja se näkyy ihan kaikessa firman toiminnassa.

Koska laadukas neule kestää aikaa ja käyttöä, Alpa myy verkkokaupassaan omia second hand -tuotteitaan. Tätä kaipaan vaateteollisuuteen enemmänkin: pidennetään tuotteiden elinkaarta paitsi tekemällä jo lähtökohtaisesti huippulaatua, myös pitämällä vaatteista huolta ja korjaamalla niitä tarpeen mukaan. Lisää Alpan second hand -konseptista voit lukea täältä. Alpan nettisivuilta löytyy hyviä neuvoja neuleiden huoltamiseen ja lisäksi Alpa tarjoaa asiakkailleen neuleiden korjauspalvelua.

En yhtään ihmettele, että Alpan korkealaatuiset neuleet ovat löytäneet uskollisen asiakaskuntansa ja on aina ilo ja ylpeys löytää tällaisia kotimaisia helmiä, joita voi hyvällä fiiliksellä suositella myös muille. Alpa halusi tarjota teille Pupulandian seuraajille pienen edun ja tämän kuun loppuun asti alekoodilla PUPULANDIA10 saa kaikista Alpan neuleista -10% ja ilmaiset postikulut.

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko merkki jollekin teistä jo entuudestaan tuttu? Entä löytyykö vaatekaapeistanne alpakanvillaa jo valmiiksi?

Photos: Pupulandia

Related posts

3/04/20

Yhden illan juttuja vai tosirakkautta?

6 97

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: IVALO.COM

Onko hakusessa hetken huuma vai koko elämän mittainen tosirakkaus? Jos suhtautuisimme jokaiseen ostamaamme vaatteeseen ja tavaraan samalla vakavuudella kuin suhtaudumme ihmissuhteisiin, saattaisimme tehdä aika erilaisia valintoja. Ja vaikka ihmissuhteissa onkin lupa nauttia yhden illan jutuista ja moni potee sisimmässään sitoutumiskammoa, vaatekaapilla lyhyiden romanssien aika on ohi. Maailma hukkuu roskaan ja huonolaatuiseen tavaraan, joten minä ainakin haluan rinnalleni vain sellaisia helmiä, joiden kanssa näen itseni yhdessä myös tulevaisuudessa. Kelpuutan vaatekaappiini enää tosirakkautta, johon olen valmis panostamaan, josta olen valmis pitämään huolta ja jonka uskon kestävän elämän myötä- ja vastoinkäymisissä.

Kuinka usein mietimme ostopäätöksiä tehdessämme, olemmeko todella valmiita sitoutumaan pitkällä tähtäimellä? Olen käyttänyt tätä vertauskuvaa ikivanhassa blogijutussani jo yli 10 vuotta sitten, mutta nyt se tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan – siksi julkaisin tuon arkistojen aarteen uudelleen muutama kuukausi sitten. Onneksi en ole mietteideni kanssa yksin. Luo uskoa ja toivoa tulevaisuuteen huomata, että moni muu jakaa tämän saman arvomaailman. Erityisesti ilahduttaa, että nämä arvot alkavat näkyä myös siellä “ongelman” alkulähteillä eli vaatebisneksessä. Vastuulliseen muotiin erikoistuneen kotimaisen IVALO.COM-verkkokaupan uusissa rohkeissa mainoskuvissa leikitellään samalla ihmissuhteista tutulla retoriikalla: haksahdatko pikaromanssiin vai oletko valmis sitoutumaan tosirakkauteen?

IVALO.COM on ottanut asiassa myös myynnin näkökulmasta rohkean askeleen eteenpäin: kassalle ei enää käytännössä pääse harkitsematta ostopäätöstään hetken verran. Verkkokauppa kehottaa ostamaan tuotteen vain, jos sitä voi sanoa rakastavansa ja kun asiakas klikkaa tuotteen ostoskoriin, näytölle ilmestyy kysymys: “Rakastatko näitä tuotteita?” Riippuen vastauksesta, verkkokauppa tarjoaa pienen infopaketin kera mahdollisuuden siirtyä kassalle tai kehottaa harkitsemaan ostopäätöstä vielä. Tämä voi tuntua pieneltä eleeltä, mutta harva yritys, jonka koko liiketoiminta perustuu myynnille, olisi valmis kannustamaan kuluttajaa vielä harkitsemaan uudelleen ennen kuin siirtyy maksamaan. Perinteisesti ostaja pikemminkin halutaan saada tekemään nopeita päätöksiä ja tarttumaan tarjouksiin mahdollisimman nopeasti ennen kuin ehtii tulla katumapäälle. Siksi IVALO.COMin valitsema linja tuntuu etenkin vaatebisneksessä suorastaan vallankumoukselliselta. Jos useampi tekstiilialan toimija uskaltaisi haastaa omaa ajatteluaan ja bisnesmalliaan, maailmassa olisivat asiat aika paljon paremmin.

Verkkokauppa kysyy asiakkaalta:
Asiakas vastaa: En rakasta
Asiakas vastaa: Kyllä rakastan

Tiesitkö, että vaatetuotannon määrä on globaalisti arviolta tuplaantunut viimeisten 15 vuoden aikana, mutta samanaikaisesti yksittäisen vaatteen käyttökertojen määrä on vähentynyt 36%? Vain alle 1% vaatteiden valmistukseen käytetystä materiaalista kierrätetään uusiin vaatteisiin, mikä tarkoittaa yli 100 miljardin dollarin (USD) arvosta hukattua materiaalia joka vuosi (Ellen MacArthur Foundation, 2017). Nykyinen muoti- ja tekstiiliteollisuus on rakennettu täysin kestämättömälle pohjalle, jonka suurimpana ongelmakohtana on nopea tahti ja vaihtuvuus. Pikamuotiyritykset ovat siirtyneet perinteisestä kevät- ja syysmallistoajattelusta mikrosesonkiajatteluun, mikä tarkoittaa että myymälöihin saapuu uutta tavaraa viikoittain. Yksittäisten tuotteiden näkökulmasta se voi merkitä jopa 400 uutta tuotetta joka viikko. Se on aivan järjetön määrä tavaraa ja massatuotannon vaikutukset ympäristölle ovat sietämättömät.

Muoti ja vastuullisuus ovat lähtökohtaisestikin haastava yhdistelmä ja tekemistä asian tiimoilta on vielä valtavasti – yksikään brändi ei ole tässä asiassa valmis tai täydellinen. Vastuullisuus on niin suuri kokonaisuus, että sen hahmottaminen kaikkine eri osa-alueineen on haastavaa paitsi kuluttajille myös yrityksille itselleenkin. Matka materiaalin alkulähteiltä valmiiksi tuotteeksi on pitkä ja sisältää lukemattomasti vaiheita, jotka on otettava huomioon vastuullisuutta tarkastellessa. Tuotantoketjujen täydellinen tuntemus onkin yksi yritysten suurimmista ongelmakohdista, sillä globaalilla kentällä tavarantoimittajien sekä näiden alihankkijoiden määrää ja toimintatapoja voi olla hyvin vaikea jäljittää.

Iso vastuu on kuitenkin myös meillä kuluttajilla ja kaiken keskiöön tulisi asettaa kysymys: Mitä oikeasti tarvitsen? 

Muoti- ja tekstiiliteollisuuden ongelmakohtien kirjo on valtava, mutta erilaisia ratkaisuja on mahdollista löytää tarkastelemalla tuotteen koko elinkaarta. Kestävämmillä valinnoilla sekä uusilla innovaatioilla pystytään vaikuttamaan moneen asiaan kuten tuotteen hiilijalanjälkeen. Iso vastuu on kuitenkin myös meillä kuluttajilla ja kaiken keskiöön tulisi asettaa kysymys: Mitä oikeasti tarvitsen? 

Uskon, että jokainen ympäristöstä ja muista ihmisistä tippaakaan välittävä miettii omien valintojensa kestävyyttä ja potee epäsäännöllisen säännöllisesti maailmantuskaa. Paras ja konkreettisin tapa vaikuttaa on miettiä kriittisesti omaa kulutustaan, hankkia tarvitsemansa mahdollisuuksien mukaan käytettynä ja joskus jotain uutta tarvitessaan tukea vastuullisiksi tuntemiaan toimijoita. Mutta mistä niitä vastuullisia merkkejä sitten löytäisi? Kuluttajan roolissa voi välillä olla todella vaikea arvioida, mikä on oikeasti vastuullista ja mikä lähinnä viherpesua. Toisinaan myös eri mittareilla mitattuina syntyy hyvin erilaisia tuloksia. Siksi näin kuluttajana olen monesti kaipaillut jotakin systeemiä, joka kokoaisi yhteen luotettavaa informaatiota ja näitä erilaisia mittareita, joiden avulla erilaisia vastuullisuuden osa-alueita voisi itse helpommin arvioida. No, minulla on iloisia uutisia, sillä nyt sellainen on luotu ja se löytyy IVALO.COM-verkkokaupasta.

IVALO.COM aloitti noin 5 vuotta sitten nousevan suomalaisen muodin kauppapaikkana, joka kokosi yhteen nuoria suomalaisia suunnittelijoita ja pienempiä, nousevia merkkejä. Suomalaisen muodin ja asiakaskunnan parissa aloittanut verkkokauppa laajensi pikkuhiljaa valikoimaansa ja toimialuettaan kansainvälisempään suuntaan: tavoitteena oli auttaa sekä nousevia merkkejä kasvattamaan bisnestään että ihmisiä löytämään kiinnostavia brändejä ympäri maailman.

“Heräsin ajatukseen, että mehän olemme täysin pulassa ja kuvainnollisesti menossa öljytankkerilla päin seinää.”

Konsepti oli mainio, mutta IVALO.COMin perustajan Matti Lamminsalon takaraivossa kyti huoli maailman tilasta ja vaatebisneksen vaikutuksista siihen. “Analysoin ihmiskunnan tilannetta ja tulin siihen tulokseen, että jos emme tee aika isoja muutoksia tavassamme elää ja kuluttaa, koko ihmislaji on uhattuna. Heräsin ajatukseen, että mehän olemme täysin pulassa ja kuvainnollisesti menossa öljytankkerilla päin seinää” Lamminsalo kuvailee. Tämän ajatuksen seurauksena syttyi halu tehdä muutoksia omankin yrityksen toiminnassa ja tehdä asioita vieläkin paremmin – tehdä jotakin, millä voisi oikeasti olla korjaavaa vaikutusta maailmaan ja mahdollisuus auttaa ihmisiä tekemään parempia valintoja.

“Kun starttailimme IVALO.COMia viisi vuotta sitten, puntaroimme monenlaisia eri vaihtoehtoja. Totesimme, että kierrätysmuodin saralla on jo paljon toimintaa ja kilpailua. Sen sijaan halusimme alusta asti pureutua ongelman juurelle ja lähteä ratkomaan sitä: vaatebisnestä hallitsevat isot pikamuotia tuottavat korporaatioit ja kestäviä ja laadukkaita vaatteita tekevien pienempien brändien on vaikea päästä pinnalle. Tavoitteenamme oli auttaa ihmisiä löytämään nämä kiinnostavat, vastuulliset brändit ja siinä onnistuimme, mutta vuosien mittaan idea alkoi tarkentua entisestään. Tajusimme, että siinä, missä vastuullisuus kiinnostaa tällä hetkellä todella monia, harva lopulta osaa edes kertoa, mitä se pitää sisällään. Kaikki maailman vaatebrändit haluavat tänä päivänä olla vastuullisia, mutta pinnallisen viherpesun sijaan halusimme auttaa brändejä toimimaan aidosti paremmin sekä auttaa ihmisiä ja vastuullisia toimijoita kohtaamaan”, Lamminsalo kertoo.

“Tajusimme, että siinä, missä vastuullisuus kiinnostaa tällä hetkellä todella monia, harva lopulta osaa edes kertoa, mitä se pitää sisällään.”

Lamminsalon idea kulminoitui verkkokaupaksi, jossa vastuullisuus perustuu epämääräisten lupausten sijaan selkeille, läpinäkyville ja mitattavissa oleville faktoille. Toteutukseen lähdettiin niin kunnianhimoisesti, että se vaati hetken tuumaustaukoa. Koska vaikutti siltä, että sellaista kattavaa järjestelmää vastuullisuuden eri osa-alueiden arvioimiseksi ei ollut olemassakaan, ei auttanut kuin luoda sellainen. Niinpä projektiin pyydettiin avuksi mukaan vastuullisuuden kovimpia kotimaisia ammattilaisia. Verkkokaupalle lähdettiin luomaan vastuullisen muodin viitekehystä, jota mukana kehittämässä ovat olleet muun muassa vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme ja vastuullisuuteen sekä kestävään kehitykseen erikoistunut tutkijatohtori Linda Turunen Aalto-yliopistosta. Heidän lisäkseen mukana on ollut vastuullisuuden parissa jo 20 vuotta työskennellyt Sari Siitonen, jonka oma yritys Clonet on erikoistunut organisaatioiden ja tuotteiden hiilijalanjälkilaskentaan, vastuullisuusstrategiaan sekä ilmastobisneksen kehittämiseen. Aika kova joukko!

Yhdessä Suomen arvostetuimpien asiantuntijoiden ja akteemikoiden kanssa IVALO.COM on luonut vastuullisen muodin viitekehyksen, jonka tarkoituksena on tarjota läpinäkyvää ja selkeää tietoa kuluttajalle brändeistä ja niiden tuotteista – ja sitä kautta auttaa asiakasta arvioimaan ostopäätöstään. Samalla konsepti myös käytännössä tukee brändien omaa vastuullisuustyötä sekä haastaa niitä parantamaan toimintaansa ja ottamaan jatkuvasti uusia konkreettisia askeleita toimintansa ympäristövastuun, sosiaalisen vastuun sekä taloudellisen vastuun kehittämiseksi. Viitekehys perustuu muun muassa professori Minna Halmeen tutkimusryhmän käyttämään vastuullisuuden arviointimenetelmään sekä YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaan, tavoitteisiin ja standardeihin.

Mitä vastuullisen muodin viitekehys sitten pitää sisällään? IVALO.COM on rakentanut viitekehyksen näiden muotialan kannalta olennaisiksi arvioimiensa vastuullisuusteemojen ympärille:

♥ Läpinäkyvä arvoketju

♥ Vastuulliset materiaalit

♥ Pienempi hiilijalanjälki

♥ Kiertotalouteen suunnittelu

♥ Reilut työolosuhteet

♥ Vastuullinen verkkokauppa

Kullekin osa-alueelle on asetettu minimivaatimustaso, joka edellytetään, että brändin on mahdollista päästä myyntiin IVALO.COM-alustalle. Vastuullisuuden tulee esimerkiksi näkyä yrityksen arvoissa sekä strategiassa ja brändin on tunnettava käyttämiensä materiaalien alkuperä. Turkisten, haitallisten kemikaalien ja lapsityövoiman käyttöä ei hyväksytä eikä mahdollisesti palautettujen tuotteiden polttamista tai sijoittamista kaatopaikalle sallita. Minimivaatimustason ylittävistä vastuullisuustoimista kuten kierrätysmateriaalien käytöstä, tuotteiden hiilijalanjäljen määrittämisestä tai esimerkiksi korjauspalveluiden tarjoamisesta brändit voivat saada lisäpisteitä

Kaikki tiedossa olevat vastuullisuusteot on listattu verkkokaupassa kunkin brändin ja yksittäisen tuotteen yhteyteen, jotta kuluttaja näkee helposti, mitkä asiat brändi on toiminnassaan ottanut huomioon ja missä saattaa yhä olla parantamisen varaa. Näitä kaikkia pääsee helposti tutkimaan itse verkkokaupassa. Systeemi perustuu kuitenkin jatkuvan parantamisen ajatukselle, joten siksi myös IVALO.COM jatkaa sen edelleen kehittämistä brändeiltä ja asiakkailta saamansa palautteen perustella. Maailma ei ole valmis ja aina voi parantaa entisestään.

Rakastan sitä, että joku oikeasti tekee jotakin konkreettista tilannetta muuttaakseen ja tehdäkseen vastuullisemmista valinnoista helpompia meille kaikille. RAKASTAN. Arvostan aivan valtavasti sitä suurta työtä, jonka IVALO.COM ja vastuullisuusasiantuntijat ovat tehneet tämän systeemin rakentaessaan. On hyvä kysymys, kuinka moni ostamamme vaate olisi jäänyt hankkimatta, jos ostopäätöstä tehdessämme tarjolla olisi ollut samanlainen tietopaketti vaatteen alkuperästä ja sen tuottaneen yrityksen arvoista. Toivon, että jonakin päivänä sellainen on oletusarvo ja tarjolla ihan kaikkialla.

“Uuden ostamisesta on nykyisin kadonnut se ilo, jota joskus siitä tunsin. Minulle vastuullisesti toimivat merkit ja putiikit ovat palauttaneet ripauksen sitä iloa.”

“Uuden ostamisesta on nykyisin kadonnut se ilo, jota joskus siitä tunsin. Aiemmin kauniiden löytöjen tekeminen oli sellaista hyvään mieltä tuovaa arjen piristystä, mutta nykyään uusista tavaroista ja vaatteista tuntee enemmänkin vain syyllisyyttä. Minulle vastuullisesti toimivat merkit ja putiikit ovat palauttaneet ripauksen sitä joskus tuntemaani iloa. Tuntuu vähän mukavammalta hankkia jotain, jos tiedän tiedän, että sen tuotannossa ei ole kohdeltu väärin ihmistä tai luontoa.” Suunnilleen näin pohdiskeli eräs IG-seuraajani muutama kuukausi takaperin, kun juttelimme vaateteollisuuden vastuullisuuskysymyksistä.

Mieti, mitä oikeasti tarvitset. Osta käytettynä, jos voit. Suosi merkkejä, joiden tuotantoketju on läpinäkyvä alusta loppuun ja joiden arvomaailmassa vastuullisuus ulottuu yksittäisten vastuullisiten kampanjoiden tai kokoelmien sijaan koko liiketoiminnan ytimeen. Niitä löydät esimerkiksi IVALO.COMista. Suosi hidasta muotia ja arvosta laatua. Pidä hyvää huolta omistamistasi vaatteista ja korjauta niitä uuteen vaihtamisen sijaan. Ja mikä tärkeintä: hanki vain, jos olet valmis sitoutumaan. Näillä eväillä pääsee jo aika pitkälle.

Photos: IVALO.COM

Related posts