22/03/20

Pidetään huolta – lähellä ja kaukana

29

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SUOMEN WORLD VISION

Kerroin alkuvuodesta ottaneeni vastaan tärkeän tehtävän kummina. Pääsin nimittäin World Visionin kautta kummiksi pienelle kenialaiselle pojalle. Sen jälkeen onkin ehtinyt tapahtua paljon! Kävin reilu kuukausi sitten tutustumassa World Visionin toimintaan Keniassa ihan paikan päällä ja samalla reissulla sain myös tavata kummipoikani. Tarkoituksena on kertoa oman kummipoikani tapaamisesta sekä World Visionin työstä nimenomaan Keniassa Ngoswetin alueella vielä tarkemmin, mutta sitäkin tärkeämmältä juuri nyt tuntuu valottaa hieman, mitä tämä koronatilanne tarkoittaa käytännössä Kenian kaltaisissa maissa.

Kerroin aiemmassa postauksessani kattavasti World Visionin toimintaperiaatteista, joten jos kiinnostaa lukea järjestön toiminnasta tarkemmin, suosittelen lukemaan tuon edellisen postaukseni. Matkallani Keniaan pääsin näkemään järjestön tekemää työtä ja sen tuloksia ihan omin silmin ja olin näkemästäni todella vaikuttunut: lahjoitusvaroilla todellakin muutetaan elämiä ja saadaan ihan valtavan hienoja asioita aikaan. Kaikesta tästä olen tekemässä vielä oman erillisen postauksensa.

Tällä hetkellä meillä kaikilla on pinnassa valtava huoli tulevasta: omasta ja läheistemme terveydestä, yhteiskunnallisesta tilanteesta sekä ehkä myös taloudellisesta selviytymisestä, kun töitä peruuntuu ja lomautuksia tehdään. Olen itse siinä mielessä hyvin onnekkaassa tilanteessa, että pystyn tekemään töitäni kotoa käsin eikä ympärillä vallitseva kaaos ole vaikuttanut valtavasti töihini. Koska oma tilanteeni on siinä mielessä ainakin toistaiseksi vakaa, olen yrittänyt miettiä, miten voisin tässä tilanteessa auttaa muita parhaani mukaan. Yritän kantaa vastuuni vaikuttajana ja tiedon välittäjänä sekä samanaikaisesti tarjota ihmisille tämän kaiken keskellä vähän muutakin ajateltavaa. Käyn mummokaverin puolesta kaupassa, pyrin tukemaan tuttuja yrittäjiä parhaani mukaan ja lahjoitan rahaa sinne, missä sitä tarvitaan mahdollisesti vieläkin kipeämmin. Kehittyvissä maissa koronaviruksen leviämisellä voi olla katastrofaaliset seuraukset, joten tuntuu tärkeältä yrittää auttaa niin lähellä kuin kauempanakin, kun siihen on itsellä mahdollisuus.

Afrikassa koronatilanne on vielä toistaiseksi pysynyt melko hyvin hallinnassa, mutta mikäli epidemia pääsee leviämään siellä laajemmin, etenkin maaseudulla ja slummeissa hoitoon pääseminen on käytännössä lähes mahdotonta. World Vision -kummien avulla on tällaisena aikana entistäkin suurempi merkitys: esimerkiksi Keniassa elinolot ovat monella alueella jo valmiiksi haastavat, mutta koronavirus voi levitessään tehdä tilanteesta painajaismaisen. Kun puhtaasta vedestä ja kunnollisista saniteettitiloista on pulaa, virus voi levitessään olla todella tuhoisa etenkin, kun mahdollisuuksia tehohoitoa tarvitsevien potilaiden sairaalahoitoon ei välttämättä ole lainkaan. Suomessa kotona pysyttely voi tuntua etenkin lapsiperheistä epäkäytännölliseltä, turhauttavalta ja raskaaltakin, mutta on hyvä muistaa, että kehittyvien maiden lapsille esimerkiksi koulujen sulkeminen tarkoittaa jotakin ihan muuta kuin kotona askartelua ja eväsretkiä luontoon. Monen lapsen kohdalla se tarkoittaa koulunkäynnin keskeytymistä kokonaan, sillä etäyhteyksiä ei ole.

Pääsin itse matkallani näkemään, millaisissa olosuhteissa ihmiset Ngoswetin alueella elävät ja millaisten arkisten haasteiden kanssa he kamppailevat päivittäin, joten osaan kuvitella, miten hurja tilanne olisi, jos korona pääsisi leviämään kummilapseni kotiseudulle. Vielä virus ei ole päässyt leviämään laajemmin esimerkiksi Keniassa, mutta juuri siksi ennaltaehkäisevä työ juuri nyt on erityisen tärkeää. Alueella, jolla puhtaasta vedestä on huutava pula, tarvitaan kipeästi apua tilanteen hallinnassa pitämiseen ja taudin leviämisen estämiseen.

Kaikkein olennaisinta tällä hetkellä World Visionin avustuskohteissa on kummien tuella tehtävä ennaltaehkäisevä työ viruksen leviämisen estämiseksi. Kummitoiminnan alueilla avun tarve on suuri ihan normaalioloissakin, mutta nyt koronariskin myötä kummitoiminnasta saatavien varojen lisäksi kerätään myös ekstravaroja hygieniatyöhön, jonka avulla koulutetaan perheitä hygienian tärkeydestä tässä poikkeuksellisessa tilanteessa sekä jaetaan suojavälineitä, tukea, tarvikkeita ja terveysneuvontaa kehittyvissä maissa eläville perheille. Samalla World Vision myös monitoroi tarkasti viruksen leviämistä ja tarvittaessa ottaa käyttöön tarkoitukseen laadittuja toimenpidesuunnitelmia eri alueilla. Erityisesti oikean tiedon jakaminen hygieniasta sekä käsienpesupaikkojen lisääminen ja saippuan jakaminen on kuitenkin nyt ensiarvoisen tärkeää perheiden ja lasten suojelemiseksi. Kiinnostuneille on tarjolla lisätietoa aiheesta täällä.

Jos toimit jo kummina, suuri ja lämmin kiitos siitä! Tukesi on tässä poikkeuksellisessa tilanteessa aivan erityisen arvokasta. World Visionin kummitoiminta jatkuu entisellään myös koronakriisin aikana, mutta näissä poikkeusoloissa kummituen kautta saatuja varoja keskitetään enemmän viruksen leviämisen ehkäisyyn. Jos et ole vielä kummi ja haluaisit auttaa, mutta 30 euron kuukausittaiseen kummimaksuun sitoutuminen tuntuu epävarmassa taloustilanteessa vaikealta, on mahdollista tukea World Visionin tärkeää toimintaa myös kertalahjoituksella. Nämä varat suunnataan kaikkiin kummiohjelman maihin tarpeen mukaan: Keniaan, Ugandaan, Ruandaan, Peruun, Intiaan ja Kambodzaan. Hygieniapaketti-kertalahjoituksen summan voi päättää itse ja minimilahjoitus on 5 euroa. Pienelläkin summalla voi siis osallistua ja auttaa! Ja jos lompakosta suinkin vain liikenee, nyt avulla on aivan erityisen suuri merkitys.

Vaikka sitä tietää olevansa ihan hemmetin etuoikeutetussa asemassa jo sen puolesta, että on sattunut syntymään Suomeen, missä julkiset palvelut pelaavat ja yhteiskunta kantaa huolta heikoimmistaan, sai siitä kyllä hyvän muistutuksen jälleen tuolla reissullamme Keniaan. Matkan aikana konkretisoitui hyvin se, miten pieniä meidän huolemme todellakin ovat verrattuna todella monen muun maapallolla elävän murheisiin. Tämän koronatilanteen keskellä eriarvoisuus korostuu entisestään. Samanaikaisesti moni länsimaisessa yhteiskunnassa itsestäänselvyytenä pitämämme asia joutuu koetukselle, kun terveydenhuollon kapasiteetti on kovilla ja lääkärit joutuvat resurssiensa äärirajoilla tekemään vaikeita päätöksiä, keitä hoidetaan ja keitä ei. Saamme ehkä välähdyksen siitä karusta todellisuudesta, missä moni elää eri puolilla maapalloa ihan tavallisena arkenakin.

Vaikka tämä kriisi koskettaa myös täällä koto-Suomessa, nyt jos koskaan, tuntuu lottovoitolta olla syntynyt Suomeen. Meillä on täällä toimiva terveydenhuolto, joka tekee kaikkensa sen eteen, että tästä pelottavasta tilanteesta jotenkin selvittäisiin. Terveyden lisäksi myös talous on ahdingossa koko maailmassa ja vaikka moni tuntee huolta oman työpaikkansa kohtalosta, Suomessa valtiolla ja hallituksella on kuitenkin mahdollisuus auttaa kansaa tässä taloudellisessakin ahdingossa. Hallitus julkisti pari päivää sitten 15 miljardin euron tukipaketin Suomen taloudelle. Se ei ehkä riitä pelastamaan jokaista yritystä ja jokaista työpaikkaa, mutta se on silti aika paljon enemmän kuin mihin todella monessa maailman kolkassa pystytään. Kaikissa maailman valtioissa ei ole mahdollisuutta tai resursseja sellaisiin tukitoimiin kansalaistensa hyväksi kuin Suomessa ja muissa EU-maissa.

Tunnen valtavasti empatiaa kaikkia kohtaan, jotka eivät voi jäädä etätöihin, kuuluvat riskiryhmään, pelkäävät läheistensä puolesta ja joutuvat tämän koronatilanteen takia tukalaan taloudelliseen tilanteeseen. Haluan silti uskoa vakaavasti, että jotenkin tästä yhdessä selvitään ja toivon, että pystyisimme kaikkien näiden omien pelkojemme ja huoliemmekin keskellä muistamaan, että asiat voisivat olla myös todella paljon huonommin. Ja auttamaan omien resurssiemme ja mahdollisuuksiemme puitteissa muita niin lähellä kuin kaukanakin. Pidetään huolta.

Lahjoita HYGIENIAPAKETTI tästä!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

19/03/20

Vaateteollisuudesta, ihmisyydestä ja vähän kvanttiteoriastakin

5 34

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: STOCKMANN

Kun hypistelemme tuotteita kaupan hyllyssä, harva tulee ajatelleeksi kaikkea sitä ajatustyötä ja lukuisia työvaiheita, jotka tavara on käynyt läpi ennen päätymistään sinne meidän ostettavaksemme. Pääsin muutama vuosi sitten haastattelemaan Stockmannille A+more-asustemallistoa suunnittelevaa Laura Kupari-Guisea ja jutussa sukellettiin reilusti pintaa syvemmälle suunnitelijan työhön. Avoin haastattelu tarjosi kiinnostavan läpileikkauksen kaikesta siitä, millaisia asioita kaupallinen suunnittelija joutuu työssään pohtimaan ja millaisten arvokysymysten tai valintojen keskellä sukkuloimista päivittäinen käytännön työ oikeastaan on. Suosittelen lämmöllä lukemaan tuon aiemmin tekemäni jutun, jos et ole siihen vielä tutustunut!

Laura on tullut vuosien yhteistyön aikana kovin tutuksi ja mietteitä vaateteollisuuden pulmakohdista ja ajatuksia on tullut jaettua sen jälkeen keskusteluissamme monet kerrat. Mutta sitäkin enemmän on jaettu ideoita, inspiraatioita ja ehdotuksia siitä, miten me voisimme tehdä yhdessä vieläkin hienompia asioita entistäkin paremmin. Ongelmanratkaisun ohella suunnittelutyö on kuitenkin nimenomaan luovuutta, ideointia ja jatkuvaa vuoropuhelua ympäristön ja muiden ihmisten kanssa.

Loppusyksystä pääsin osaksi suunnittelutyön luovaa prosessia ihan uudella tavalla, kun suuntasin A+more-tiimin eli Lauran sekä brändin brand managerin Ulrika Hedmanin kanssa pienelle tutkimusretkelle Lontooseen. Tavoitteenamme oli kartoittaa, mitä maailmalla isompien muotibrändien tuotekehityksessä ja markkinoinnissa tapahtuu ja tutkia, millä tavoin vastuulliset arvot näkyvät Lontoon myymälöissä, esillepanoissa ja tuotevalikoimissa sekä löytää inspiraatiota omaan työhömme Lontoon kaduilta. Yksi matkan kohokohdista oli ehdottomasti ilmastonmuutoksesta innoituksensa saanut Olafur Eliassonin In Real Life -taidenäyttely Tate Modern -museossa. Reissu herätti valtavan paljon ajatuksia, joten tässä jutussa kokoan vähän niitä mietteitä yhteen.

Oli kiinnostavaa päästä kiertämään Itä-Lontoon designer-putiikkeja, vintage-liikkeitä, konseptimyymälöitä ja levykauppoja tällä porukalla, sillä Laura on nuoruudessaan asunut kaupungissa pitkään ja tuntee sen todella hyvin. Lontoo on myös katumuodin näkökulmasta mielenkiintoinen kaupunki, sillä valtava metropoli on mieletön tyylien ja alakulttuurien kohtaamispaikka. Toisaalta Lontoo on täynnä ristiriitoja: Itä-Lontoon persoonallisten pikkuputiikkien vastapainona toimivat Oxford Streetin turistivilinä ja halpaa tavaraa pursuilevat pikamuotiketjut.

Vilkkaimpien ostoskatujen tavarapaljous, omituiset ja täysin aikaa kestämättömät trendivillitykset sekä järkyttävän huonolaatuisten tuotteiden massa saivat puistatuksia aikaan. Moni tuotteista näytti jo kaupan hyllyssä niin nuhjaantuneelta ja heikkolaatuiselta, että ne ovat käytännössä olleet roskaa jo syntyessään. Suurinta osaa noista röykkiöistä kaikkein huonolaatuisinta tavaraa me emme Suomessa edes näe koskaan, sillä kaikkein vastuuttomimmat brändit eivät (luojan kiitos) ole löytäneet tietään Suomen markkinoille. Suomalainen kuluttaja taitaa kuitenkin olla sen verran järkevä, ettei moinen sonta menisi täällä kaupaksi. Ainakin haluan uskoa niin. Se tuntui samaan aikaan ahdistavalta ja huojentavalta. Tuli tunne, että vaikka paljon on vielä tehtävää, olemme Suomessa kuitenkin valtavasti edellä monia muita maita. Se oli samanaikaisesti myös lannistava ajatus, sillä en koe, että Suomessa ollaan kulutustottumuksissa vielä kuitenkaan valtavan pitkällä tai riittävän tiedostavia, kun tutkii asiaa tilastojen valossa.

Toisaalta Lontoon kokoisessa valtavassa kaupungissa näkyy myös se muotiteollisuuden toinen ääripää – se rohkaisevampi, edistyksellisempi ja parempi suunta. Ihastelin Selfridgesin tavaratalossa muotiosaston keskelle sijoitettua kukkaputiikkia ja muita luovia ratkaisuja, mutta erityisesti ilahdutti huomata, miten vastuulliset arvot näkyvät pikkuhiljaa myös muutoksena myymälöiden ja tavaratalojen valikoimassa sekä viestinnässä. Lontoon ylellisimpiin tavarataloihin kuuluvan Selfridgesin vintage-muodille omistettu osasto herätti toivoa: jos tällaisessa perinteikkäässä myymälässä pystytään tuomaan kierrätys raikkaalla ja tyylikkäällä tavalla osaksi valikoimaa, se on mahdollista muuallakin. Haaveissani näemme vintage-osaston joku kaunis päivä myös Stockmannilla.

Sain aikanaan Laurasta tekemästäni haastattelusta valtavasti positiivista palautetta, joten tuumin, että nyt kolmisen vuotta myöhemmin olisi kiinnostavaa jututtaa häntä uudelleen. Muutamassa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Miten se kaikki näkyy suunnittelijan arjessa? Kävimme polveilevan keskustelun, joka rönsyili suunnittelijan työstä ilmastokriisiin ja kvanttiteoriasta ihmisyyteen. Juttu on PITKÄ, mutta keskustelu oli niin mielenkiintoinen, etten raaskinut lyhentää sitä liikaa. Olen monta kertaa sanonut, että haluaisin kuunnella Lauran pitämää podcastia: niin fiksu nainen ja niin mielenkiintoisia ajatuksia! Varaa siis iso kupillinen teetä, hyvä tovi aikaa ja nauti.

*

J: Millaiset asiat omassa työssäsi ja ajattelussasi ovat muuttuneet viimeisten vuosien aikana sen jälkeen, kun teimme ensimmäisen haastattelun?

L: Kolme isointa asiaa mielessä tällä hetkellä ovat: ilmastokriisi ja siihen liittyvät vastuullisuusteemat, teknologian kehitys ja uudet mullistukset sen tiimoilta sekä väestörakenteen muutokset esimerkiksi Suomessa verrattuna Aasiaan. Yhteiskunnan muutokset murentavat Aasiassa kolonalisaation jäänteitä ja se saa aikaa valtavia muutoksia esimerkiksi politiikassa. Nuori ja varakas väestö Aasiassa lähtee todennäköisesti viemään yhteiskunnassa eteenpäin ihan toisenlaisia asioita verrattuna esimerkiksi Suomeen, missä väestörakenne puolestaan on ikääntyvä.

Jos mietitään omaa työtäni, design-prosessissa ryhdytään nykyään miettimään materiaaleja vieläkin systemaattisemmin jo ennen varsinaista suunnittelua. Pohdimme jatkuvasti, miten asioita voisi tehdä ympäristön näkökulmasta entistäkin paremmin. Myös yrityksen sisäisissä käytännöissä on tehty muutoksia ja tarkennuksia: tuotteita ei enää kuljeteta lentorahtina, vaan kaikki kulkee pääsääntöisesti maa- ja meriteitse.

L: Jos taas pohditaan asiaa laajemmalla yhteiskunnallisella skaalalla, saamme nykyään haastaa itseämme miettimään mikä on tarpeeksi? Jos aiemmin vaatteilla ja tavaroilla viestittiin statuksesta, niin trendiennusteet povaavat uudeksi suunnaksi limitarianismia, eli vähitellen yhä minimaalisempi ja vähempi riittää. Yksinkertaisuus, laatu ja ajattomuus nousevat entistäkin tärkeämpään rooliin ostopäätöksissä. Olen itse iloinen siitä, että A+more-merkin kohdalla filosofia on alusta asti ollut tehdä kestäviä, laadukkaita ja ajattomia tuotteita, joten brändin sisäisesti muutos maailmassa ei edellytä valtavan suuria muutoksia. Myös suomalaiset kuluttajat auttavat meitä ostamalla laadukkaita tuotteita, sillä se tarkoittaa, että voimme jatkossakin panostaa laatuun ja pitää tällaista valikoimaa tarjolla.

J: Niin, tässä näkyy varmasti myös se suomalaisten kuluttajien käytännönläheinen ajattelu. Nuoremmassa polvessa on kenties enemmän pikamuodin kuluttajia, mutta keskimäärin suomalaiset taitavat kuitenkin olla kuluttajina melko järkeviä, mukavuudenhaluisia ja käytännöllisiä. Suomalaisille tyypillinen pihiys voi sinänsä olla hyväkin asia, koska sen johdosta hankintoja yleensä halutaan tehdä nimenomaan pitkän tähtäimen näkökulmasta.

Oxford Streetin ketjuliikkeissä minua oikeasti järkytti se, miten karmaisevan huonolaatuista tavaraa hyllyt suorastaan notkuvat. Oli järkytys tajuta, millaisella volyymilla tuollaista tavaraa yhä edelleen tuotetaan kaikesta meillä olevasta tiedosta huolimatta. Ilmiö ei näy suomalaisten kauppojen hyllyillä niin paljon, joten kuvittelin, että ehkä asiassa olisi jo päästy hiukan paremmin eteenpäin. Mietin noita tuotteita katsoessani, voivatko nämä oikeasti mennä kaupaksi? Kuka ihme tällaista ostaa? Ja mikä on tällaisen tuotteen käyttöikä?

L: Niinpä. Me mietimme jokaisen tuotteen kohdalla vakavasti, että kannattaako tätä tuotetta edes ryhtyä tekemään. Pidetään sellainen järki matkassa läpi prosessin.

J: Se onkin hyvä kysymys suunnittelijan esittää itselleen, että tarvitaanko tätä tuotetta todella. Onko tätä järkeä edes tehdä? Mikä funktio tällä on kuluttajalle?

L: Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon myös kuluttajien omasta vastuusta ja tarpeesta itse rajoittaa omaa kulutuskäyttäytymistään. Jatkuvassa nosteessa on ajatus, että ihmiset eivät edes halua omistaa mitään sellaista, jota eivät voisi nähdä käyttävänsä pitkään. Ja siihen suuntaan tämän kaiken on myös pakko mennä.

Yksi kiinnostava asiakasryhmä ovat ne kuluttajat, jotka haluavat ostaa luksusta ja pyrkivät merkin kautta viestimään statuksesta. Erään uuden verkkokaupan tuotteissa ei ole minkäänlaisia logoja mutta tuotteet valmistetaan luksusmerkkien kanssa samoissa tehtaissa. On ollut hienoa kuulla, että heillä toiminta on lähtenyt hyvin liikkeelle. Mielestäni on aina tervettä katsoa tuotetta ihan vain tuotteena, eikä niinkään merkin kautta. Tietenkin jos jokin merkki edustaa itselle tärkeitä arvoja, silloin on perustellumpaa kannattaa jotakin tiettyä brändiä, koska se kantaa mukanaan myös ajatuksia yrityksen takana. Uskon, että juuri tämän arvomaailman muutoksen myötä ihmisten asenne luksusbrändeihin tulee muuttumaan.

Aina kun kyse on myynnistä, bisnes perustuu kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen. Niin kauan kuin on kysyntää, on myös tarjontaa. Siksi onkin niin tärkeää, että ostoskäyttäytymisen muutos lähtee ihmisistä itsestään. Kun kuluttajat muuttavat toimintaansa, koko systeemin on pakko muuttua. Kun näkee isojen ketjujen reagoivan muutokseen, se auttaa myös pieniä toimijoita. Mitä enemmän vastuullisia materiaaleja halutaan käyttää, sitä enemmän niitä on myös tarjolla. Luonnollisesti materiaalien tuottajien on kannattavaa kehitellä ja valmistaa vastuullisempia tuotteita, jos maailman suurimmat vaatebrändit haluavat ostaa sellaisia. Samalla nämä materiaalit tulevat myös pienempien yritysten saataville.

L: On pysäyttävää tarkastella tilastoja ja asiantuntijoiden arvioita, koska näistä kaikista toimista huolimatta on arvioitu, että jätteen määrä tulee kasvamaan 70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Realiteetti siis on, että kaikista näistä jätteen vähentämiseksi tekemistämme valinnoista ja toimista huolimatta kehitystä ei voida pysäyttää. Osa kasvusta tosin syntyy siitä, että myös ihmiskunnan koko kasvaa, ja sen mukana kasvavat päästötkin.

Toivoa tilanteeseen luo kuitenkin se, että yhä useammin juuri nuoret ovat aktiivisia ilmaston puolestapuhujia. Tutkimuksen mukaan nuoret ja iäkkäät naiset ovat kaikkein valmiimpia muuttamaan omaa toimintaansa. Se luo uskoa tulevaisuuteen. Keski-ikäiset miehet puolestaan ovat tutkimuksissa olleet haluttomimpia muuttamaan kulutustottumuksiaan, vaikka heillä usein olisi ostovoimaa ja sitä kautta suurin vaikutus. Toisaalta usein perheyksikössä arjen ostopäätöksistä vastaa useammin nainen, vaikka mies ansaitsisikin enemmän.

On ryhdytty miettimään, miten hyvinvointia maailmassa voitaisiin mitata paremmin niin, että huomioitaisiin koko yhteiskunnan hyvinvointi ja vastuulliset arvot osana kokonaisuutta. Myös talouselämän periaatteita on pakko ryhtyä muuttamaan. Voimme tietenkin toivoa, että ihmiset muuttavat toimintaansa, mutta todelliset tulokset todennäköisesti edellyttävät muutoksia myös lainsäädännössä ja verotuksessa. Esimerkiksi Pure Waste on tarjonnut kuluttajille mahdollisuuden palauttaa merkin käytetyt tuotteet takaisin liikkeisiinsä sitten, kun niille ei enää ole itsellä käyttöä. Miten paljon se muuttaisikaan koko vaatebisnestä, jos vaatteen valmistaja olisikin vastuussa kaikesta tuottamastaan tekstiilistä myös siinä vaiheessa, kun se muuttuu jätteeksi?

J: Tämä on todella kiinnostava ajatus. Olen yrittänyt miettiä, mitkä olisivat sellaisia tapoja, miten huonolaatuisten tekstiilien ja vaatteiden valmistajat saataisiin vastuuseen. Jos kaikki se heikkolaatuinen ja kierrätyskelvoton materiaali palautuisi kuluttajalta valmistajalle ja olisi tämän vastuulla hankkiutua siitä jotenkin vastuullisesti eroon, oman tuotteen kierrätettävyys ja laatu saattaisikin alkaa kiinnostaa. Ja jos päästöistä ja tuotetusta jätteestä perittäisiin haittaveroja yrityskohtaisesti, ei roskaksi päätyvien vaatteiden tuottaminen ehkä enää olisikaan niin halpaa.

L: Toisaalta samanaikaisesti moni brändi tekee todella kiinnostavia innovaatioita vastuullisuusnäkökulmasta, vaikka mitään pakotteita ei vielä olekaan. Esimerkiksi Patagonia on kehitellyt kuidun, joka on ikuisesti kierrätettävissä – se ei hajoa, vaikka sen kierrättäisi miten monta kertaa. Jos asiakas ostaa tästä materiaalista valmistetun vaatteen ja palauttaa sen vaikkapa viiden vuoden päästä, palautetusta vaatteesta saa 100 dollarin korvauksen ja brändi saa kuidun uudelleen kierrätettäväksi käyttöönsä. On hienoa nähdä, että on brändejä, jotka tekevät asioille jotakin jo ennen kuin on pakko. Myös Suomessa on monia tällaisia toimijoita kuten Spinnova ja Pure Waste.

Mielestäni suunnittelussa olisi hyvä lähteä liikkeelle siitä ajatuksesta, että suunniteltu tuote ei ole vain ihmiselle vaan koko maapallolle. Hieno esimerkki tällaisesta uudenlaisesta ajattelusta on Volvon, SIMSin ja Reef Design Labin 3D-printterillä valmistama “koralliseinämä”, joka on kiinnitetty Sydneyn edustalle tuhoutuneiden korallien paikalle. Keinotekoisesti valmistettu koralliriutta tarjoaa suojaa ja uuden elinympäristön meren eläimille ja pieneliöille sekä ehkäisee samalla tulvia satamassa. Jos lähdetään miettimään uusia innovaatioita nimenomaan koko maapallon eikä vain ihmisen tarpeista, niin ihminenhän pystyy suunnittelemaan ja luomaan melkein mitä vain. Kun arvomaailmamme muuttuu ja kaikkea sitä olemassa olevaa kekseliäisyytta ja luovuutta käytetään yhteiseen hyvään nopean hyödyn sijaan, kaikki on mahdollista.

L: On ennustettu, että vuoteen 2022 mennessä maailmassa on 29 miljardia verkkoon kytkettyä laitetta. Se on kolminkertainen määrä ihmispopulaatioon nähden. Mitä laajemmin ihmiset ovat sosiaalisten verkostojen kautta yhteydessä toisiinsa, sitä enemmän he myös vaikuttavat toisiinsa. Teorian mukaan tunnetilat tarttuvat ihmisestä toiseen ja digitaalisessa maailmassa tämän ilmiön vaikutus voi olla valtava. Kaikella mitä kommunikoimme vaikkapa sosiaalisessa mediassa, on siis oikeasti merkitystä.

Myös kvanttiteoria ja kvanttitietokoneet kiinnostavat minua: on havaittu, että ihmisen tietoisuus vaikuttaa siihen, mitä maailmassa konkreettisesti tapahtuu. Edes tutkijat eivät ole pystyneet täysin selittämään tätä ilmiötä, mutta se todistaa, että ajatuksella ja tietoisuudella on aivan valtava voima. Esimerkiksi Google on onnistunut kehittelemään kvanttitietokoneen, joka pystyy tekemään muutamassa minuutissa tekemään sellaisia laskelmia, joiden tekemiseen tavallisella tietokoneella menisi 10 000 vuotta. Koska kvanttitietokone pystyy hakemaan olemattomassa ajassa kaiken maailmassa olevan tiedon, se tulee jossakin vaiheessa mullistamaan objektiivisen tiedonhaun täysin. Erityisen kiinnostavaa tässä on se, että muutoksen myötä varmasti esiin nousee myös paljon sellaista tietoa, jota on haluttu piilottaa tai salata meiltä.

J: Rehellisesti sanottuna en ymmärrä kvanttiteoriasta yhtään mitään, mutta on todella kiinnostavaa, että tällainen helposti ihan huuhaalta kuulostava ilmiö on tiedemiesten todentama. Olemme niin herkkiä tuomitsemaan hölynpölyksi kaiken, mitä ei ole kyetty tieteellisesti todistamaan, mutta joskus kyse onkin vain siitä, että sitä ei ole kyetty todistamaan vielä. Maapalloakin luultiin litteäksi, kunnes toisin todistettiin.

J: Jos hypätään aiheesta seuraavaan, niin olen miettinyt sitä, että tällä hetkellä tiedotusvälineet ja julkinen keskustelu ovat täynnä tietoa, joka monissa herättää enemmän pelkoa ja ahdistusta kuin kannustaa parempiin valintoihin ja positiiviseen muutokseen. Sinulla suunnittelijana on konkreettista valtaa siihen, miten maailmaa muutetaan ainakin vaateteollisuuden näkökulmasta paremmaksi paikaksi. Entä jos voisit vaikuttaa julkisen keskustelun suuntaan ja fokukseen, miten muuttaisit sitä?

L: Mielestäni ei koskaan ole paras lähtökohta millekään keskustelulle, jos lähdetään liikkeelle ajatuksesta, että kuka on syypää tai kenelle voin olla tästä asiasta vihainen. Kun itsellä on jostakin asiasta paha mieli tai ahdistunut olo, syyt omille tuntemuksille löydetään kovin usein jostakin oman itsen ulkopuolelta. Monelta unohtuu, että olemme loppujen lopuksi kaikki tässä samassa veneessä ja kaikkina ihmiskunnan aikakausina on ollut vaikeita asioita, joiden kanssa on jouduttu kamppailemaan. Historia kuitenkin osoittaa, ettei yksilön tai jonkun tietyn ryhmän syyllistäminen tai asioiden lähestyminen negatiivisuuden kautta ole koskaan tuottanut kovin hedelmällistä lopputulosta.

Uskon itse siihen, että lämpimillä ja kauniilla keinoilla kuten kannustamalla, innostamalla, auttamalla ja mukaan kutsumalla saadaan huomattavasti parempaa ja pysyvämpää tulosta. Millä tavalla kertoisit jostakin hyvästä ideasta omalle ystävällesi, kun haluaisit innostaa hänet mukaan? Sama tapa voisi toimia muihinkin negatiivisuutta paremmin. Uskon, että ihmisten asenteet muuttuvat varmemmin positiivisten esimerkkien kautta.

J: Tällä hetkellä tämä keskustelu menee usein siihen, että kun puhuu jostakin paremmasta valinnasta, vastassa on joukko ihmisiä, jotka kertovat, ettei se riitä, koska edelleen jossakin muussa asiassa on parantamisen varaa. Se on lannistavaa ja monella herää tuolloin halu heittää vain hanskat tiskiin. On tietenkin vaarallista tuudittautua ajatukseen, että esimerkiksi muovipussin ostamatta jättäminen riittää. Jostain on silti lähdettävä liikkeelle ja pienikin teko on yksi askel eteenpäin ja parempaan suuntaan.

L: Ajatellaan, että meillä on loppumattomalta näyttävä rappukäytävä, jonka loppuun asti olisi jotenkin päästävä. Se, että astuu ensimmäiselle portaalle, on jo askel eteenpäin. Se, että jättää muovipussin ostamatta, kertoo siitä, että tarpeen muutokselle on jo hyväksynyt eli on kykenevä kehittymään. Siitä se matka jatkuu rappunen kerrallaan. Jos sen sijaan ajattelee, ettei tästä tule mitään eikä mikään riitä, viestii ympärilleen negatiivisuutta ja saastuttaa omalla negatiivisuudella ehkä muidenkin toivoa paremmasta sekä samalla halua ottaa niitä pieniä mutta tärkeitä askeleita päämäärän saavuttamiseksi. Pahimmillaan tällainen negatiivinen lähestymistapa vain lisää stressiä ja mielenterveyteen kohdistuvaa kuormitusta – sekin on omanlaistaan saastetta.

J: Toisen lannistaminen vie pahimmassa tapauksessa energian edes yrittää tehdä niitä tarvittavia muutoksia. Syyllistävä ja vähättelevä puhe aiheuttaa helposti tunteen, kannattaako niitä pieniä tekoja tehdä alkuunkaan, jos niillä ei kokonaiskuvassa ole merkitystä.

L: Pahimmillaan se vie sellaiseen “Suomi vastaan maapallo” -ajatteluun, ettei meidän täällä Suomessa tarvitse tehdä mitään, jos Kiinan ja Intian kaltaiset suuret valtiot saastuttavat moninkertaisesti. Ilma ja vesi eivät kuitenkaan katso maiden rajoja: ilmastokriisi koskettaa kaikkia, emmekä voi siirtää omaa vastuutamme tilanteen muuttamisesta muille. Jos meillä on tietotaitoa ja osaamista, niin miksi emme käyttäisi sitä myös muiden maiden auttamiseen.

L: Toisaalta on myös ymmärrettävää, että Aasian nouseva keskiluokka haluaa tehdä ja kokea ihan niitä samoja asioita kuin mekin olemme tehneet jo vuosikymmeniä. Jos on itse jo saanut tehdä, nähdä ja kokea, tuntuu epäreilulta syyllistää heitä, joilla on myös sama halu tehdä, nähdä ja kokea. Uteliaisuus ja tiedonhalu ovat osa ihmisluonnetta, mutta meidän pitää keksiä uusia, kestävämpiä tapoja “tutkimusmatkailla”.

J: Sama ilmiö näkyy pienemmässä mittakaavassa ihan täällä omassakin suomalaisessa yhteiskunnassamme. Jos on matkaillut ja reppureissannut koko pienen ikänsä, on aivan eri tilanteessa sellaiseen nähden, joka vaikkapa vasta ensimmäisen työpaikkansa myötä on saanut säästettyä rahaa ulkomaanreissuun. Asetelma voi olla hyvin epätasa-arvoinen esimerkiksi omasta ja perheen varallisuudesta riippuen. Perinteisesti sitä on pidetty sivistyksen merkkinä, että on nähnyt maailmaa. Nyt sivistyksen merkkinä pidetään sitä, että kantaa vastuunsa ilmastoa koskevissa valinnoissa.

L: Näiden keskusteluiden äärellä mietin, miksi kaikesta pitää aina tehdä kilpailu? Vaikka vastuullisuus on tärkeä asia, jo nyt näkee esimerkiksi sellaista, että vastuullisilla valinnoilla pyritään saavuttamaan jonkinlaista korkeampaa statusta. Myös se on tapa erottautua, että elämäntyyli on pelkkää luomua, ekoa ja kierrätettyä. Huonompiosaisella ja vähävaraisella väestöllä ei välttämättä ole mahdollisuutta tehdä tällaisia valintoja, jolloin vastuullisista valinnoista tulee vain yksi eriarvoistava statussymboli lisää.

Se on yksi syistä, joiden takia olen ylpeä omasta A+more-mallistostamme, joka on arvoistaan huolimatta myös kukkarolle ystävällinen vaihtoehto. Mallisto mahdollistaa kaikille niitä parempia valintoja ja osoittaa, että vastuullisesti tuotetun ei aina tarvitse olla hurjan kallista. Kokoelmamme vastuullisimmat tuotteet ovat tässä vaiheessa vielä sieltä kalliimmasta päästä, koska tuotekehittely on vaativampaa ja materiaalit maksavat enemmän, mutta meidän mallistomme on kuitenkin varsin edullinen huomioiden kaiken tämän.

J: On pakko sanoa, että ihailen sitä, mitä laaja-alaisesti mietit omaa työtäsi ja vastuutasi suunnittelijana. Kyse ei todellakaan ole vain vaatteista tai asusteista, vaan valtavan suurista elämänvalinnoista ja yhteiskunnallisista muutoksista. Juuri siihen suuntaan tätä vaateteollisuuteen ja ilmastoon liittyvää keskustelua pitäisikin viedä, että pienen pipertelyn ja toissijaisiin yksityiskohtiin takertumisen sijaan mietittäisiin laajempaa kuvaa ja kokonaisuutta. On ilo huomata, että esimerkiksi sinun kiinnostuksesi näitä teemoja kohtaan on aitoa eikä vain päälleliimattuja tavoitteita. Moni pyrkii vastuullisempiin valintoihin vain siksi, että tässä maailman hetkessä niin on pakko tehdä.

Mitkä ovat mielestäsi ovat suurimpia haasteita omien arvojen ja käytännön toteutusten välillä? Joudutko tekemään paljon kompromisseja esimerkiksi sen takia, että ratkaisut ovat yksinkertaisesti liian kalliita toteuttaa?

L: Suunnittelijana minulle on ehkä kaikkein vaikeinta se, että kun haluan tuotteiden olevan tehty vastuullisesti ja hyvin, ja näin tehdäänkin. Sitten saatan huomata, että tuote ei käykään kaupaksi. Kaupallinen paine aiheuttaa usein sen, että on sen jälkeen vaikea perustella, miksi asioita silti pitäisi tehdä näin ja joutuu tekemään moninkertaisen työn vakuuttaessaan, että suunta on oikea. Tarvitaan rohkeutta uskaltaa puolustaa omien arvojensa mukaisia valintoja.

J: Mistä arvelet sen johtuvan, että hyvä tuote ei myy? Onko kyse kuluttajien haluttomuudesta maksaa vastuullisesta tuotteesta enemmän vai eikö vastuullisia valintoja osata markkinoida oikealla tavalla? Eikö aika vain ole vielä kypsä jollekin uudelle jutulle? Vai näkyvätkö vastuulliset arvot enemmän ihmisten puheissa kuin teoissa?

L: Tutkimuksissa on myös huomattu, että vaikka nuoret ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita vastuullisista valinnoista, tämä kiinnostus ei välttämättä näy kulutuspäätöksiä tehdessä. Iäkkäämmät ihmiset ovat ehkä siinä mielessä rehellisempiä, että vaikka he eivät välttämättä ole yhtä kiinnostuneita vastuullisuudesta, heidän toimintansa on rehellisemmin linjassa omien aatteiden kanssa. Nuorilla on ehkä suurempi tarve miellyttää muita ja hakea hyväksyntää tietynlaisen arvomaailman kautta, jolloin vastauksissa saatetaan heijastella enemmän tavoitteellista toive-minää kuin todellisuutta.

Suunnittelijana suurin pettymys on se, että on tehnyt jotakin suurella ajatuksella, joka ei kuitenkaan muutu myynniksi. On kuitenkin hienoa huomata, että vähitellen vastuulliset arvot näkyvät myös siinä, millaisia tuotteita saamme myytyä. Suunnittelija on monien kovin erilaisten toiveiden ja odotusten ristipaineessa kuluttajien ja yritysjohdon toiveiden välissä. Paljon käydään keskustelua myös siitä, onko vastuu loppujen lopuksi suunnittelijalla vai kuluttajalla. Tässä täytyy kuitenkin kulkea käsi kädessä. En voi suunnittelijana ottaa sitä kaikkea vastuuta, jos kuluttajat eivät myös ole valmiita tekemään parempia valintoja. Vastuullisempien vaihtoehtojen tarjoaminen on haastavaa, jos asiakas aina päätyy silti ostamaan sen edullisemman tuotteen. Sekin tuo toki firmalle rahaa, maksaa palkat ja vaikuttaa Suomen talouteen mutta samalla tekee minun työstäni vastuullisten tuotteiden suunnittelijana vaikeampaa.

J: Miten vastuulliset arvot sitten konkreettisesti näkyvät A+more-malliston tuotevalikoimassa ja materiaaleissa? Millaisia muutoksia tästä näkökulmasta on tapahtunut viime vuosina?

L: Yksi selkeä muutos on se, että vastuullisia materiaaleja on tullut enemmän myös meille saataville. Parempia materiaaleja on ollut aiemminkin olemassa, mutta meidän brändimme on niin pieni, etteivät tehtaat välttämättä ole suostuneet tekemään niin pieniä kokoelmia. Stockmann saattaa täällä Suomessa tuntua isolta toimijalta, mutta kun rinnalla ovat maailman suurimmat vaateketjut, tuotantomäärämme ovat todella pieniä niihin nähden. Mitä suurempi toimija on kyseessä, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on vaikuttaa tällaisiin asioihin.

Nykyään olemme saaneet kokoelmaan mukaan esimerkiksi kasviparkittua ja kromivapaata nahkaa. Käytössämme on myös paljon kierrätysmateriaaleja kuten kierrätettyä polyesteriä, silkkiä ja nylonia. Olen suunnittelijana pyrkinyt jatkuvasti vähentämään keinonahan käyttöä ja korvannut polyuretaanin monessa tapauksessa esimerkiksi kangasmateriaalilla. Kangas on paremmin kierrätettävissä ja se maatuu, toisin kuin keinonahka. Kankaisissa laukuissa ei myöskään ole pakko käyttää niin paljon metalliosia, jotka ovat osaltaan hankalia kierrätyksen näkökulmasta, jos miettii tuotteen koko elinkaarta.

Aina mallistoja suunnitellessamme käymme läpi ihan valtavan määrän dataa, jonka pohjalta mietitään esimerkiksi sitä, miten paljon kutakin tuotetta tilataan. Päämääränä on aina valmistaa tuotteita vain sellainen määrä, että niitä ei jäisi myymättä. Onneksi Stockmannilla on niin pitkiä yhteistyösuhteita moniin tehtaisiin, että se antaa meille vapautta tilata esimerkiksi pienempiä eriä. Monessa suuressa tehtaassa minimäärät ovat niin valtavia, että esimerkiksi alle 1000 tuotteen eriä ei suostuta edes valmistamaan. Tästä johtuen moni firma valmistuttaa tuotteita tietoisesti liikaa, koska pienempiä määriä ei saada tehtyä. Stockmannin periaate on, että tällaiseen ei koskaan ryhdytä, vaan etsimme tällaisissa tilanteissa toisen kumppanin.

J: Miten vastuullisista vaihtoehdoista voitaisiin viestiä asiakkaille vieläkin paremmin? Moni kaipaa tietoa, muttei osaa tunnistaa tai löytää tuotteiden joukosta vastuullisempia vaihtoehtoja.

L: A+more-malliston tuotetiedoissa pyritään kertomaan selkeästi tuotteiden alkuperästä ja materiaaleista esimerkiksi erillisin tuotelapuin ja selkein tunnistettavin symbolein. Yksi hauska idea olisi esimerkiksi merkitä jotenkin tietyt hyllyt, joista löytyvät ne vastuullisimmin valmistetut tuotteet. Olisi kiinnostavaa myös tehdä esimerkiksi pop up -hengessä kokonaan oma osasto tällaisille tuotteille. Moni saattaisi yllättyä, miten paljon vaihtoehtoja on kuitenkin tarjolla. Ja joskus tulevaisuudessa erikseen merkittyjä hyllyjä tai pop up -osastoja ei toivottavasti enää tarvita, kun kaikki tuotteet on tehty kestävien ja vastuullisten periaatteiden mukaan.

Yksi käytännön haaste on myös suomalainen keskustelukulttuuri… Suomessa ei yksinkertaisesti uskalleta viestiä vastuullisista arvoista ja toimintatavoista, sillä pelätään niin paljon sitä, että jostakin takavasemmalta joku löytää jotakin, mikä ei olekaan vielä täydellisesti tehty ja kohu on valmis. Mietimme aikanaan tosi paljon sitä, voimmeko esimerkiksi sinun kanssasi tehdä Intian tehtaalta sosiaaliseen mediaan raporttia. Vaikka tiedämme tehtaan olevan oman alansa huippuja, on aina vaarana, että joku onnistuu kaivamaan jostakin jonkin epäkohdan esiin ja hienot aikeet kääntyvät itseään vastaan. On vähän surullista, että tästä syystä moni ei uskalla edes aloittaa tai yrittää, koska kulttuurissamme vaaditaan tietyllä tapaa täydellisyyttä ennen kuin mistään voi puhua mitään.

Kun hyvistä teoista ja valinnoista ei uskalleta kertoa, ihmiset eivät myöskään tiedä, miten hyvin asioita jo tehdään. On ristiriitaista ajatella, että brändäämisessä mestarilliset ruotsalaiset nostavat tällaisia tekoja ylpeinä valokeilaan, mutta suomalaiset pelkäävät tuomitsevaa ja hyökkäävää keskustelukulttuuria niin, etteivät uskalla sanoa mitään. Suomalaiset ovat ujo ja herkkä kansa – täällä tarvittaisiin enemmän rohkaisua, selkään taputtamista ja kannustusta.

J: Tämä kaikki näkyy myös omassa työssäni ja leimaa oikeastaan kaikkea netissä käytävää keskustelua. Koen monien teemojen käsittelemisen julkisesti hyvin vaikeaksi, koska vastassa on aina joukko ihmisiä, joiden mielestä asioista ei pitäisi puhua, ellei itse ole täydellinen malliesimerkki. Käytännössä tämä johtaa vain siihen, että kukaan ei puhu, koska kukaan ei ole täydellinen. Sivusta taas on helppo huudella, jos ei itse ole siinä valokeilassa suurennuslasin alla, koska kukaan ei pääse tarkistamaan anonyymin huutelijan oikeutusta argumenteilleen. Toivoisin keskusteluun inhimillisyyttä ja armollisuutta sekä tilaa virheille ja oppimiselle.

L: Koen, että maapallon pelastamisen rinnalla meidän pitäisi ymmärtää pelastaa myös ihmisyys. Netin myötä kasvottomuus antaa liian helpon mahdollisuuden syytää negatiivisuutta muiden päälle tavalla, johon tuskin pystyisimme kasvotusten. Ihminen on kuitenkin kasvokkain on kykenevä aistimaan toisen tunnetiloja. Suurimmalla osalla meistä on sen verran inhimillisyyttä, että emme halua tuottaa toiselle tietoisesti tuskaa, jos joudumme kohtaamaan sen itse silmästä silmään.

Maailman ja kommunikaation digitalisoituminen on korostanut ihmisten yksinäisyyttä ja eriytymistä. Myös sosiaalisista suhteista on tietyllä tavalla tullut statussymboli: se, että on ystäviä ja parisuhde, ei ole enää mikään itsestäänselvyys. On yhä enemmän ihmisiä, jotka jäävät vaille tällaisia tärkeitä läheisiä kontakteja. Myös erilaisten sovellusten käyttö on matkan varrella muuttunut. Aluksi niissä oltiin aidosti sosiaalisia, mutta nykyään monet keskusteluista ovat typistyneet feedien selailuun, tykkäyksiin ja emojeilla reagointiin. Toisaalta tulevaisuuden digitaalisessa maailmassa uudenlaiset sovellukset voivat avata aivan uusia mahdollisuuksia olla  myös sosiaalisesti läsnä.

Loppujen lopuksi olen kuitenkin itse ihan valtavan innoissani kaikesta, mitä ympärillämme tapahtuu. Tunnen toki myös surua, kun näen sivusta muotiteollisuuden karmeimpia epäkohtia, mutta uskon, että oman urani aikana tulen vielä näkemään aivan valtavia mullistuksia tällä alalla. Minulla on toivoa, että saamme kehityksen käännettyä oikeaan suuntaan. Vaikka se saattaa olla monelle yritykselle raaka, radikaali ja kova isku, toivon silti, että saisimme alalle kovempaa sääntelyä, lainsäädäntöä ja verotusta, koska vain niiden avulla tehdään kokonaisvaltaista muuutosta. Esimerkiksi vaikeasti kierrätettävissä olevista materiaaleista pitäisi mielestäni joutua maksamaan veroa. Ympäristölle paha tuote ei koskaan saisi olla halpa. Esimerkiksi Intiassa materiaalit ovat vesistöjen puhdistamiseen liittyvän veron takia kallistuneet. Minä ajattelen, että maksamme ilolla enemmän, jos se tarkoittaa ympäristölle parempaa tulevaisuutta. Toivon kuitenkin, että myös kuluttajat ovat valmiita maksamaan ympäristömme kunnioittamisesta enemmän.

Olisi hienoa, jos ihmiset pystyisivät näkemään, että kaikkein halvimman tuotteen hinta on usein ympäristölle se kaikkein kallein. Kaiken tämän keskellä luotan ihmisyyteen ja ihmisiin, ja haluan pysyä positiivisena.

LOPUKSI

Kun alalla on Lauran kaltaisia tyyppejä, tulee tunne, että meillä on vielä toivoa. Ihmisiä, joiden ajattelussa vastuulliset arvot ovat niin sisäänrakennettuina, että se on lähtökohta kaikelle tekemiselle. Tällaisia ihmisiä tarvitaan erityisesti niille aloille, joilla pystytään vaikuttamaan konkreettisesti tuotetarjontaan ja ihmisten kulutuskäyttäytymiseen.

Yhteistyöni Stockmannin ja A+more-brändin kanssa jatkuu myös ensi syksynä, jolloin luvassa on jälleen täydellisiä, ajattomia ja laadukkaita klassikoita, joista toivon ostajilleen elinikäisiä kumppaneita. Paljastan kuitenkin sen verran, että ensi syksynä mukana on myös esimerkiksi aivan ihania kierrätysmateriaaleja – en malta odottaa, että pääsen näyttämään ja kertomaan teille enemmän!

Jos kiinnostaa lukea lisää kokoelman taustoista ja arvoista sekä A+more-brändin filosofiasta, niin suosittelen lukaisemaan myös nämä aiemmin ilmestyneet blogijutut:

♥ Debyytti asustesuunnittelijana ja ikioma tuotesarja

♥ Täydellinen pipo on täällä

Täydellinen pipo teki paluun

♥ Keskustelua vaatebisneksen haasteista ja vastuullisuudesta

♥ Oma laukkumallisto Stockmannille

♥ Vastuullista muotia: tehdasvierailulla Intiassa

 

Lämmin kiitos Stockmannille ja A+more-tiimille aivan mielettömän kiinnostavasta ja antoisasta yhteistyöstä!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

15/03/20

Kevättä rinnassa ja vaatekaapissa (+ KISA)

355 28

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: NANSO

Veikkaan, että tällä viikolla taitaa monella meistä olla ihan muita asioita mielen päällä kuin vaatteet… Tärkeintä juuri nyt on tietenkin pitää huolta omasta ja muiden terveydestä, mutta koska maailma ja elämä ei pysähdy tässäkään poikkeustilanteessa, ajattelin silti keskittyä täällä blogissa tuttuihin, kevyempiin aiheisiin. Tilanne on vakava, mutta uutisista ja viranomaisilta saamme parhaan tiedon vallitsevista ohjeistuksista. Olen Instagram storyssa jakanut mietteitäni ja tietolähteitä koronatilanteeseen liittyen, mutta tänne blogin puolelle sen sijaan on lupa tulla viihtymään, kun kaipaa tämän maailmanlopun meiningin sijaan jotakin ihan muuta ajateltavaa. Tällä viikolla tarjolla on ollut esimerkiksi mietteitä arjen onnellisuudesta, ihanaa jazz-musiikkia, pohdintaa naisten kohtaamista paineista, uusi hauska keväinen sävy kynsissä sekä suosikkeja Nanson lempeän värisestä kevätmallistosta.

En ole monesta vaatteestani saanut yhtä paljon kyselyitä kuin beigestä Ylle-takista, joka oli viime keväänä Nanson mallistossa. Takki myytiin viime keväänä hetkessä loppuun, enkä ihmettele, sillä se on ollut yksi omista vaatekaapin lemppareista. Minulla onkin hyviä uutisia teille, jotka vielä jäitte ilman omaa ihanaa Ylleä viime keväänä. Pysyväksi osaksi mallistoa tullut takki saa taas tänä keväänä kauniin vaalean kausisävyn: tämän kevään sävy on puuterisen hailakan vaaleanpunainen.

Ylle-takin lempeä värimaailma näkyy muutenkin Nanson kevätkokoelmassa: mukana on neutraalia luonnonvalkoista, oliivinvihreää, hiekan sävyä sekä vaaleanpunaista. Haastattelin taas Nanson pääsuunnittelijaa Noora Niinikoskia inspiraatiosta malliston taustalla ja hän kertoi kokoelman saaneen inspiraationsa Suomen luonnosta. Neutraali värikartta heijastelee klassisia luonnonsävyjä: kallioita, hiekkaa, olkia ja kasvien värejä.

Kokoelmassa on tietysti mukana tuttuun tapaan myös värikkäämpiä printtikuoseja. Omiin lemppareihini printtisuunnittelun saralla kuuluva Reeta Ek on myös monen Nanson kevätmallistossa nähtävän kuosin takana. Hänen suunnittelemilleen kuoseille inspiraation on antanut Terazzo-mosaiikkibetoni, jonka innoittamana paperileikatut printit on sommiteltu erilaisiksi rytmikkäiksi pinnoiksi. Oma suosikkini kevätmalliston kuoseista on Palaset, joka näkyy muun muassa tässä juttuun valitsemassani pliseeratussa hameessa. Värikkääseen hameeseen on helppo yhdistellä myös muita kokoelman vaatteita, sillä samat värit toistuvat muissakin tuotteissa. Itse valitsin hameen pariksi vaaleanpunaisen Luonne-neuleen, jota on saatavilla myös sinisenä.

Yksi ylivoimaisista lemppareistani kevään kokoelmassa ovat Lykky-takki ja -housut, jotka olen näissä kuvissa yhdistänyt univormuksi yhdessä, mutta molemma sopivat mainiosti myös muiden ylä- ja alaosien pariksi. Työvaatteista inspiraationsa saanut look on tehty rennosta puuvillatwillistä. Odotan innolla, että pääsen stailaamaan kesällä tämän takin kaikkien kivojen mekkojen kanssa. Myös nuo omat harmaat vintage-farkkuni sopivat kivasti tämän Lykky-takin kaveriksi. Lykky-sarjasta on olemassa muuten kevätkokoelmassa myös ihana tomaatinpunainen versio!

Moni on kysellyt tuosta Ylle-takista, että onko se vuorittomana ollenkaan hyvä valinta talveen. Sanoisin, että etenkin tällaisena leudomman sään välikausitakkina (tai no, tänä vuonna koko talvi on ollut yhtä leutoa välikautta) se palvelee erinomaisesti. Rennonmallisen takin alle mahtuu myös mukavasti kerroksia: puen itse usein alle jonkun lämpöisen neuleen. Takin käyttöaikaa saa pidennettyä koleammille keleille mainiosti myös pukemalla väliin ohuen kevytuntuvatakin. Arvostan myös tuota klassista ja ajatonta mallia, joka tyylinsä puolesta on varmasti ajankohtainen vielä pitkään. Jos muuten kaipaat stailausvinkkejä takille, kannattaa selailla aiempia asupostauksiani, sillä Ylle on nähty päälläni blogissa lukemattomat kerrat.

Näissä kuvissa takin alla näkyy kauniin läpikuultava Kuura-neule, jonka hiekkainen sävy on sopivan neutraali ja sopii yhteen melkein minkä tahansa värin kanssa. Samasta neuleesta on olemassa myös kirkkaankeltainen värivaihtoehto. Neulepusero on ohut, mutta lämmin, sillä 30% neuloksesta on mohairia ja 30% villaa.

Vinkkaan tässä yhteydessä, että te Pupulandian lukijat saatte nyt viikon ajan -25% näistä minun lemppareistani kevään kokoelmassa koodilla PUPULANDIA25 sekä Nanson verkkokaupassa että mainitsemalla blogini myymälässä. Alennuksen saa normaalihintaisista tuotteista.

Lisäksi Nanso halusi ilahduttaa teitä kilpailulla, jonka voittaja saa valita itselleen yhden vapaavalintaisen tuotteen tästä keväkokoelmasta. Osallistu kisaan seuraavasti: kerro tämän jutun kommenteissa, mikä postauksessa nähdyistä tuotteista on sinun suosikkisi sekä minkä tuotteen haluaisit mieluiten Nanson kevätmallistosta itsellesi. Jätä kommenttisi 21.3.2020 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite. KILPAILU ON PÄÄTTYNYT.

Photos: Meri Milash

Related posts

3/03/20

Tekstiili-innovaatioita ja vinkkejä vastuullisesta muodista kiinnostuneille

1 41

Miten tehdä parempia valintoja vaateostoksilla? Mistä tietää, mikä materiaali on ekologisesta näkökulmasta paras valinta? Miten vaatteita voi huoltaa? Ja miten tehdä vastuullisia valintoja, jos käytössä oleva budjetti on kovin rajallinen? Onko meillä mitää mahdollisuuksia saada tilannetta haltuun ennen kuin on jo liian myöhäistä? Nämä ovat varmasti sellaisia kysymyksiä, jotka pyörivät monen ajatuksissa omia ostopäätöksiä ja kulutusvalintoja miettiessä. Myönnän, että oma olo on hetkittäin ollut vähän epätoivoinenkin, kun miettii, miten massiivisia muutoksia ympäristön näkökulmasta tarvittaisiin ja mielellään äkkiä.

Lohtua ja uskoa tämän kaiken keskellä kuitenkin tuo se, että vastuullisuusasioista puhutaan koko ajan enemmän. Tieto lisääntyy, vaihtoehtoja kehitellään (ja onkin jo tarjolla), yhä useampi kertoo kiinnittävänsä huomiota myös vastuullisuuteen ostopäätöksiä tehdessään (vaikka kolmannes suomalaisista onkin vielä aivan liian vähän) ja aihe on pinnalla uutisotsikoissa, tv-ohjelmissa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Minua ilahduttaa erityisesti se, että teema nousee keskusteluun yhä useammin myös valtamediassa ja asiantuntijat saavat yhä enemmän ääntään kuuluviin. Ajattelin tässä postauksessa nostaa esiin vastuullisen muodin saralta muutamia kiinnostavia ajankohtaisia projekteja, ohjelmia, tietolähteitä ja innovaatioita, jotka saattaisivat kiinnostaa teitäkin.

♥ Olen päässyt mukaan todella kiinnostavaan projektiin, sillä minut kutsuttiin mukaan Suomen Akatemian ja  Aalto-yliopiston FINIX-hankkeen ohjausryhmään, joka koostuu omien alojensa asiantuntijoista. FINIX on Suomen akatemian ja Aalto-yliopiston kunnianhimoinen projekti, jonka avulla kehitetään Suomeen tekstiilituotannon ja -kulutuksen järjestelmää, joka edistää kestävää kehitystä maailmanlaajuisesti. Tämän hetken vallitseva bisnesmalli perustuu pikamuotiin, jossa trendit vaihtuvat jatkuvasti ja tuotteet ovat heikkolaatuisia. Kuten hyvin tiedämme, pikamuoti on ongelmallinen ilmiö hyvin monelta kannalta tarkasteltuna: huonolaatuisten vaatteiden valmistus tuhlaa vettä, tuottaa jätettä, vie viljelysmaata ruoan tuotannolta ja halpatuotantomaissa polkee usein ihmisoikeuksia sekä johtaa työntekijöiden alipalkkaukseen. FINIX-projektin avulla etsitään globaalisti skaalautuvia ratkaisuja näihin ongelmiin.

FINIX-projekti tuo yhteen kaiken kokoiset tekstiili- ja metsäteollisuuden sekä jätteenkäsittelyn parissa työskentelevät yritykset ja startupit ja pyrkii yhdessä kansalaisjärjestöjen ja päättäjien kanssa kehittämään huippututkimukseen perustuvaa tekstiilijärjestelmää. Kiertotalouteen perustuvan systeemin ideana on muun muassa hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti kierrätyskuituja, suunnitella tekstiilien elinkaari tehokkaammin, hyödyntää digiteknologiaa jäljitettävyydessä ja lajittelussa sekä luoda toimintamalleja, jotka perustuvat kestäviin materiaaleihin sekä jakamis- ja korjauspalveluihin. Erityisen kiinnostavaa on, että projektiin on saatu mukaan suomalaisten tekstiilialan yritysten kuten Pure Wasten, Ivalo.comin ja Finlaysonin lisäksi mukaan sellaisia tahoja kuin Zara ja sen emoyritys Inditex. Odotan innolla, mitä tämän tiimoilta saadaan yhdessä aikaan!

♥ Viime viikolla saatiin mielenkiintoisia uutisia sillä, myös FINIX-projektissa mukana olevat Marimekko ja puusta uusia kuituteknologioita ja -materiaaleja kehittävä Spinnova julkistivat ensimmäiset vaatteet, joiden kangas on valmistettu puupohjaisesta kuidusta ja painokuosi on tehty uudella teknologialla ilman haitallisia kemikaaleja. Klassisella Unikko-kuosilla koristellut demotuotteet ovat vasta alkua, mutta ne ovat kiinnostava askel uusien kestävämpien materiaalien ja ympäristöystävällisempien menetelmien suuntaan. Spinnovan puusellusta ilman haitallisia kemikaaleja valmistettu uusi kuitu on todella kiinnostava innovaatio ja avaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia tekstiiliteollisuuden saralla. Sen tuotannossa käytetään noin 99% vähemmän vettä kuin esimerkiksi puuvillan valmistuksessa. Kangas on lisäksi täysin kierrätettävissä myös käytön jälkeen ja se maatuu nopeasti, mikä pienentää kuidun koko elinkaaren ympäristöjalanjälkeä entisestään. Todella kiinnostavaa! Jutun kuvissa näkyy näitä demomalliston tuotteita.

♥ Tänään starttaa YLEn uusi, superkiinnostava Verta, hikeä ja t-paitoja -sarja, jossa neljä suomalaista vaikuttajaa viedään töihin vaateteollisuuden alkulähteille Myanmariin viikon ajaksi. Mahadura & Özberkan -podcastista tutun Susani Mahaduran juontamassa ohjelmassa nähdää muitakin tuttuja kasvoja, sillä mukana ovat muun muassa muotibloggaaja Sandra Hagelstam ja Suomen suosituimpiin tubettajiin kuuluva Maiju Voutilainen. Mukana ohjelmassa ovat myös tubettaja Joona Puhakka sekä vaatesuunnittelua Milanossa opiskeleva Veikko Seppälä. Matkan aikana nelikko pääsee työskentelemään paikallisten työntekijöiden kanssa puuvillapelloilla sekä nahka- ja vaatetehtaissa. Odotan todella mielenkiinnolla tätä sukellusta vaateteollisuuden syövereihin ja nostan hattua kaikille näille vaikuttajille, jotka ovat lähteneet mukaan tähän kiinnostavaan projektiin, joka varmasti avaa monen silmiä katsomossakin.

Annan samalla myös toisen kiinnostavan katseluvinkin Areenaan, sillä MOT-dokumentti Käytetyn vaatteen jäljillä tarjoaa todella mielenkiintoisen sukelluksen kierrätettyjen vaatteiden kohtaloon. Kulutusjuhlan keskellä vaatteiden kierrättäminen on helppo tapa hankkia itselle hyvä omatunto, mutta todellisuudessa monen vaatteen määränpää on hämärän peitossa.

♥ Yksi erittäin mielenkiintoinen tulokas vastuullisesta muodista kiinnostuneille on myös vintage-, remake- ja materiaaliguru sekä vastuullisuusvaikuttaja Outi Pyyn ja vaatesuunnittelija sekä kiertotalouspioneeri Paula Malleuksen uusi “Oisko saumaa?” -niminen podcast. Lähiaikoina ilmestyvässä podcastissa ratkotaan arjen vaatepulmia, tulkataan uusia tutkimuksia ja keskustellaan ajankohtaisista aiheista liittyen vastuulliseen muotiin, tekstiilien kierrätykseen ja kestävään kuluttamiseen. Odotan todella suurella mielenkiinnolla! Podcastin tili kannattaa ottaa jo seurantaan Instagramissa, missä mimmeille voi myös esittää kysymyksiä ja toiveita tulevista jaksosisällöistä.

♥ Vinkkaanpa tässä samalla myös kiinnostavasta kirjauutuudesta, joka ilmestyi tammikuussa. Hyvän mielen vaatekaappi -kirjastaan tunnettu Rinna Saramäki kirjoitti 250 ilmastotekoa -nimisen kirja, joka tarjoaa konkreettisia vastauksia ja käytännöllisiä vinkkejä siihen, mitä yksittäinen ihminen voi omassa elämässään tehdä ilmaston hyväksi. Kirja kokoaa nimensä mukaisesti yhteen 250 selkeää ja tutkimustietoon perustuvaa neuvoa, miten omaa ympäristöjalanjälkeä voi pienentää.

PS. Jos et ole vielä kuunnellut tätä Puttonen & Vilkkumaa -podcastin jaksoa, missä minäkin olin mukana vieraana FINIX-hanketta vetävän Minna Halmeen kanssa, suosittelen kuuntelemaan! Mukana on kiinnostavaa keskustelua muotiteollisuuden ongelmista ja tulevaisuuden näkymistä.

Photos: Marimekko

Related posts